Miksi annat lapsesi olla huono koulussa?

Tätä olen kovasti ihmetellyt. Yläkoululaiset eivät lue lainkaan kokeisiin ja sitten tulee suurimmalle osalle viitosella alkavia numeroita.



Terkan ope

Aina on ollut laiskureita ja kapinallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut laiskureita ja kapinallisia. 

Mutta miksi niiden annetaan olla laiskureita ja kapinallisia? Vanhemmilla olisi monta keinoa puuttua käytökseen. Myös monta positiivista keinoa. Ostetaan jotain naposteltavaa ja vietetään ilta sohvalla vilttien alla ja käydään yhdessä keskustellen historian koealuetta läpi. Etsitään dokumentteja tai tubevideoita tai pelejä aiheesta. Tingitään lapsen kotityövaatimuksista, jos käyttää saman ajan opiskeluun. Kiristetään, uhkaillaan ja lahjotaan.

Vanhempien välinpitämättömyys ja haasteet elämässä selviytymisessä

Mulla on pari kaveria, jotka oikein ylpeilevät sillä että hehän eivät lastensa koulunkäyntiin puutu. Että heillä lapset hoitavat koulunsa itse. Sitten lopputulos on mikä on.

Koska mä voin.

T. Äiperö

Kelan lapset voisi olla hyvä MOT ohjelma... Aikuisia ei kiinnosta mikään ja lasta pukkaa tukien toivossa

Niinpä. Joskus saa lukea/kuulla vanhemmilta näkökantoja, joista voi olettaa heidän ulkoistaneen opetusvastuun kokonaan koululle, jonka moittimiseen he vielä lähtevät lapsen kanssa mukaan. Lapsen paras ja vanhemman omat mahdolliset ongelmat sekoittuvat haitalliseksi tilanteeksi.

Eipä siihen vanhempani ja koulu pystynyt vaikuttamaan millään tavalla. Pääsin kuitenkin luokiltani läpi just ja just. Kävin sitten myöhemmin ammattikoulun ja siitä sitten ammattikorkeakouluun. Joten ei ihan huonosti loppupeleissä käynnyt.

Voisiko joku vastata tähän, kenen lapsi tuo kokeista kotiin seiskoja? Tiedän että teitä on, päätellen siitä kuinka paljon lapsen koulussa järjestetään uusintakokeita. Ja kuinka monenlaisia koejärjestelyitä vuosien mittaan on kokeiltu. Esim. kokeet joka kappaleen jälkeen, kokeet johon saa tehdä lunttilapun (suuri osa ei kuulemma vaivautunut siihenkään, oma lapsi kirjoitti 6 sivua), kertaustunti ja heti perään koe jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut laiskureita ja kapinallisia. 

Mutta miksi niiden annetaan olla laiskureita ja kapinallisia? Vanhemmilla olisi monta keinoa puuttua käytökseen. Myös monta positiivista keinoa. Ostetaan jotain naposteltavaa ja vietetään ilta sohvalla vilttien alla ja käydään yhdessä keskustellen historian koealuetta läpi. Etsitään dokumentteja tai tubevideoita tai pelejä aiheesta. Tingitään lapsen kotityövaatimuksista, jos käyttää saman ajan opiskeluun. Kiristetään, uhkaillaan ja lahjotaan.

Minulla yksi teini löi yläkoulussa lekkeriksi. Psykologilla käyttäminen oli yhtä tyhjän kanssa. Kävi ilmi, ettei hän näe kunnolla lähelle eikä tietokoneelle. Sen lisäksi hänellä oli anemia ja muita puutostiloja, koska ei syönyt koulussa. Nuo korjattiin ja teini muuttui täysin. Toki myöhään mutta kuitenkin. Tällä hetkellä opiskelee yliopistossa ja huolehtii laseistaan ja ruokailustaan.

Ei kaikki saa niitä kymppejä ja ysejä vaikka kuinka sinnikkäästi opiskelisi. Puhun nyt itsestäni.

Kaikillahan ei ole älliä opiskeluun. Tuo usein unohtuu. Ärsyttää ja loukkaa, kun lukee kirjoituksia joissa näsäviisastellaan kuinka koulutus kannattaa ja on vain laiskuutta huonot numerot todistuksessa.

Esimerkiksi minä opin lukemaan vasta kahdeksan vuotiaana ja koulussa matematiikan numero oli aina viitonen. En vain ymmärtänyt matematiikkaa, vaikka kuinka yritin. Olin luokan hiljaisin oppilas, mutta samalla kärsin keskittymisvaikeuksista. Kotoa en saanut mitään tukea koulunkäyntiini. Syynä ehkä työläisperhe, jossa ei koulutuksen tärkeyttä ymmärretty. Vanhempiani ei kiinnostanut läksyni, koenumeroni, vanhempainillat ym. Jouduin sinnittelemään kaikesta läpi yksin.

Olen kuitenkin pärjännyt elämässäni ihan ok. Pääsin parikymppisenä vakituiseen työhön johon ei tarvinnut koulutusta. Koko työurani tienannut vain 2000 euron bruttopalkkaa, mutta olen säästänyt pahan päivän varalle koko työurani ajan ja nautin yksinkertaisesta elämästä. Olen nyt 40+ ikäinen ja toivon työpaikkani säilyvän eläkeikään asti. Sillä tiedostan täysin sen, jos työttömäksi jään, niin en enää työllisty. Olen keski-ikäinen kouluja käymätön ihminen ja uuden oppiminen ei niin vain onnistu, ellei kyse ole suht yksinkertaisesta työstä.

Tottakai olisin opiskellut, jos rahkeet pään sisällä olisi riittäneet. Mutta tämä nyt oli minun kohtaloni ja näillä aivoilla on täytynyt pärjätä ja hyväksyä se, että ylemmäksi ei ole ollut mahdollisuutta päästä. Ja tyytyväinen olen ollut ratkaisuuni jättää lapset tekemättä. En olisi pystynyt tarjoamaan heille sitä mitä he olisivat ansainneet.

Oletko jotenkin vajaa? Erityislasten, jotka noita numeroita saavat, vanhemmat tekevät läksyjä lastensa kanssa joka päivä ja näkevät paljon vaivaa kokeiden eteen. Silti on vaikeaa saada korkeita numeroita. Ap on nolo.

Moni vanhempi ei välitä eikä vaadi. Ihan käsittämätöntä, kun eräskin tuttava äiti vähän kuin naureskellen kertoi ettei 14v tyttö osaa viisarikelloa. Itse vaatisin opettelemaan kellon enkä kehtaisi ikinä sanoa kenellekään ettei tuon ikäinen osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen kovasti ihmetellyt. Yläkoululaiset eivät lue lainkaan kokeisiin ja sitten tulee suurimmalle osalle viitosella alkavia numeroita.



Terkan ope

Et ole ope vaan ap.  🤭

1) Päivittäinen perusrakenne (tärkein osa)

Tavoite: koulu ei jää “lapsen oman muistin varaan”.

Koulun jälkeen (30–90 min tauko)

välipala + lepo/ruutuaika

ei heti vaatimuksia, jotta jaksaminen palautuu

Läksyaika samaan aikaan joka arkipäivä

esim. klo 17–18 tai heti päivällisen jälkeen

rutiini vähentää vastustusta

Yksi selkeä paikka läksyille

ei sängyssä, ei TV:n ääressä

mieluiten pöytä, jossa ei häiriöitä

2) Vanhemman rooli läksyissä (tämä on kriittinen)

Moni menee vikaan kahdessa ääripäässä: ei välitä ollenkaan tai tekee kaiken puolesta.

Oikea malli: “valmentaja, ei työntekijä”

Aloita yhdessä:

“Näytä mitä pitää tehdä”

Tarkista suunnitelma:

“Mitä teet ensin, mitä sitten?”

Anna tehdä itse

Lopuksi nopea tarkistus:

“Onko kaikki tehty?”

👉 Älä korjaa virheitä heti. Anna opettajan nähdä, missä oikeasti on ongelma.

3) Oppimisen tuki ilman painetta

jos lapsi jumittuu:

“Mitä tästä tehtävästä ymmärrät?”

älä anna suoraa vastausta heti

pilko tehtävät:

“tehdään 10 minuuttia, sitten tauko”

erityisesti jos keskittyminen on heikko

palkitse suoritus, ei tulos:

“hyvä että teit loppuun”, ei “hyvä numero”

4) Kokeisiin valmistautuminen (useimmat tekevät tämän väärin)

Aloitus 5–7 päivää ennen koetta

päivä 1: mitä koealueeseen kuuluu

päivä 2–4: lyhyitä 20–30 min kertauksia

päivä 5: “koekoe” eli harjoittelu ilman kirjaa

päivä 6: kevyt kertaaminen

ei yötä myöten pänttäämistä

👉 Tärkein: pienet toistot > iso paniikkiluku edellisenä iltana

5) Seuranta (mutta ei mikromanageeraus)

tarkista Wilma / tehtävät 2–3 kertaa viikossa, ei pakkomielteisesti päivittäin

jos alkaa tulla merkintöjä:

älä aloita moitteilla

aloita kysymyksellä: “Mikä tässä on vaikeinta?”

6) Motivaatio (usein todellinen ongelma)

Jos lapsi ei tee, kyse ei usein ole “laiskuudesta”, vaan:

liian vaikeat tehtävät

liian helppoa eli tylsää

väsymys

ruutu- / peliriippuvuus

epäonnistumisen pelko

Ratkaisut:

lyhyemmät työjaksot

selkeät tavoitteet (“tee 3 tehtävää nyt”)

ruutuaika vasta läksyjen jälkeen

7) Yhteistyö koulun kanssa

Tee tämä, jos keskiarvo laskee tai töitä jää tekemättä:

viesti opettajalle:

“Mikä on suurin ongelma tällä hetkellä?”

“Mitä voimme tehdä kotona konkreettisesti?”

tarvittaessa:

tukiopetus

erityisopettaja

oppimisen arviointi (jos epäillään vaikeuksia)

8) Tärkeä rajaus: mitä vanhempi EI voi tehdä

ei voi pakottaa oppimaan tehokkaasti

ei voi korvata motivaatiota

ei voi tehdä lapsesta vastuullista väkisin

Ydinajatus

Paras tulos tulee, kun vanhempi:

luo rutiinit

tekee oppimisesta mahdollista

seuraa kevyesti

ja antaa vastuun kasvaa vähitellen

Joissain tapauksissa se on vähän vanhemman vika, joissain vain lapsen  omaa, joissain kummankin. Joissain ei kummankasn  vaan joidenkin ulkopuolisten, mitta  se onkin harvinainen juttu se ja vain harva tajuaa mitä tarkoitan. . Ei se tavanomaisin.. Liittyy rikoksia ja sabotointeja, mutta  joo.  jotta tietäisi miten on asiat pitää nöhdä pintaa syvemmällekin!

Lavastajat. 

Kovasti ihmettelen, että ap näkee jokaiseen talouteen jayleistää, ettei auteta lasta ja tehdä yhdessä läksyjä. Jotenkin nurkkakuntaista ajattelua, jos ei ymmärrä, että joillakin lapsilla voi olla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut laiskureita ja kapinallisia. 

Mutta miksi niiden annetaan olla laiskureita ja kapinallisia? Vanhemmilla olisi monta keinoa puuttua käytökseen. Myös monta positiivista keinoa. Ostetaan jotain naposteltavaa ja vietetään ilta sohvalla vilttien alla ja käydään yhdessä keskustellen historian koealuetta läpi. Etsitään dokumentteja tai tubevideoita tai pelejä aiheesta. Tingitään lapsen kotityövaatimuksista, jos käyttää saman ajan opiskeluun. Kiristetään, uhkaillaan ja lahjotaan.

Ihanko oikeasti luulet, että yläkoululainen poika, haluaa viettää illan vanhemman kanssa viltin alla napostellen ja kerraten historiaa. Takuuvarmasti ei yksikään normaali poika.