Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..
Puheeksi tulee työt ja sanoin vähän kehuskellen, että nyt onkin pidempi loma tiedossa, en tiedä, että hommaa sitä keksisi kun olen tekevää sorttia.... Ikää mulla 43v.. Yhtäkkiä parturin hetken mietiskelyn jälkeen sanoo et monethan rupee tekemää keikkahommia, vaikka onkin vanhuus eläkkeellä. . Tunsin miten kasvoni lehahtivat punaisiksi ja tosiaankin virkavapaalle olin jäämässä. En enää kehdannut korjata ja tehdä tilanteesta vielä kiusallisempaa. Sanoin vain, että niin tottahan tuo on.. Parturi varmaan ihmetteli miksi olin loppuajan niin hiljainen :0
Kommentit (1691)
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, edellinen pitkä tyttö jatkaa vielä...
Olin käymässä kunnan terveyskeskuksessa vielä peruskouluikäisenä, joskus yläasteella. Ilmoittautuessani vastaanoton hoitaja alkoi kyselemään että mites lasku. Kun olin ihan ihmeissäni asiasta, täti katsoi tietokoneelta tarkemmin ja tokaisi että ai olitkin syntynyt 90- etkä 80-luvulla!
Siis vaikka olinkin pitkä, en millään itse voinut uskoa, että ihmiset kuvittelet minut 16-vuotiaana 26-vuotiaan näköiseksi, eli vanhemmaksi kuin mitä 7 vuotta vanhempi isosiskoni...
Olen tavannut pitkän nuoren naisen, jota oletin parikymppiseksi. Hän oli 13-vuotias.
Ei hän näyttänyt vanhalta, mutta pituus hämäsi, kuten varmaan sinunkin kohdallasi.
Tunsin hänen veljensä, joka oli noin 15 vuotta vanhempi ja veljen ikä hämäsi.
Minua hävetti myöhemmin, koska olin puhunut tytölle kuin aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa otettiin ensiavussa ekg ja piti riisua sukkahousut. Nuori hoitaja sanoi, ettei olekaan nähnyt pitkään aikaan sukkahousuja, mummotkin pitää legginssejä. Olen 46. Ilmeisesti tipahtanut muodin rattailta aikoja sitten.
Laboratoriohoitajalta oli jäänyt väliin muutaman kurssia??
Törkeää arvostella tuollaista asiaa, riisuuntuminen on muutenkin vaikeaa. Ainakin itselleni, rintani poistettiin 26 vuotiaana, ja ekg:ssä käyminen on tuskallista.
Tuosta sanamuodosta ei saa selvää onko sinulta poistettu rinta vai rinnat, kun taivutusmuoto on sama yksikössä ja monikossa :D
Mutta siis, miksi ekg:ssä käyminen on tuskallista? Minulta on poistettu rinta ja saatetaan poistaa toinenkin. Olen käynyt ekg:ssa monesti, eikä se ole mitenkään tuskallista...
Tämä ei ollut loukkaus, enkä loukkaantunut, mutta kumman henkilökohtaiselle tasolle meni tämä.
90-luvulla sai alkaa vaihtaa vanhanmallista "pahvi" ajokorttia EU-malliseksi muoviläpyskäksi. Sitä varten piti käydä valokuvaamossa ottamassa uusi valokuva.
Valokuvaamon naisen kanssa juttelimme sitten jotain sen tyylistä, että onpa erilainen naama uudessa ja vanhassa ajokortissa. Tästä inspiroituneena valokuvaamon nainen vielä lisäsi jostain syystä: "Ja meidän ikäisillähän ne lapset on jo tehtynä!"
Meillä ei siis ollut ollut puhetta lapsista ollenkaan tms. Ja olin kyllä 35-vuotias, silloin, joten tämä oli ihan oikean suuntainen arvaus häneltä.
Enkä ole sittemminkään hankkinut lapsia, mutta toisaalta ystäväpiirissä ovat samanikäiset ystävät kyllä saaneet lapsia vaikka olivat yli 35-vuotiaita. Yliopistossa kun opiskeltiin (ja ehkä 90-luvun lama vaikutti myös), niin ei kovin nopeasti hankittu lapsia.
Kaipa se itsevarma toteamus jotenkin jäi kaivelemaan. Vaikka oikeassa hän olikin minun osaltani.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmassa työpaikassa kollega kertoi rakentavansa terassia pyöreille synttäreille. Ajattelin mielessäni että enpä olisi uskonut että hän täyttää vasta 40. Hetken kuluttua hän mainitsi täyttävänsä 30... Olin järkyttynyt, olin itse 27 ja pitänyt tätä lyhyttukkaista tupakkaäänistä tätiä reilusti itseäni vanhempana. Onneksi en ehtinyt sanoa mitään 40v synttäreistä!
Tuhti työkaveri kertoi, ettei kukaan ikinä usko hänen ikäänsä, hihihi.
Luulin, että hän oli jäämässä eläkkelle.
Hän oli 40-vuotias.
Hän varmaan tulkitsi ihmisten ikäkommentit virheellisesti.
18-vuotiaana minua veikattiin 28-vuotiaaksi. Joo, kävin ihan tosissani salilla. 28-vuotiaana kun salifleksailut oli jo vuosiksi jääneet ja parin vuoden kasvissyönnin tuloksena minua veikattiin parikymppiseksi. Olin kai hyvällä tiellä, kunnes tapahtui elämä ja alkon käyttö alkoi riistäytyä (ja sen myötä ruokavalio) ja pian join joka päivä, kuten teen tänäkin päivänä. Siitä 10 vuotta eteenpäin tähän päivään, kun kerron ikäni niin ihmetellään "ai sä oot niin nuori". Onha tuo alkopöhötys aikaansaanut massiiviset silmäpussit ja noin tuplasti leveämmän roikkuvan pallomaisen naamataulun kuin mitä 10 vuotta sitten oli. Minusta saisi tosi häiritsevän before/after kuvan, että kuinka paljon ihminen voi tuhota itseään 10 vuodessa. Ei nimittäin samaksi tyypiksi naamasta enää tunnista.
Mulla perinteisiä baarikokemuksia:
-Yritimme reilu kolmikymppisinä vaimoni ja tuttavapariskunnan kanssa baariin jossa ikäraja 18. Vaimoni oli meistä vanhin ja myös vanhimman näköinen (liki kaikkien mielestä), mutta vain häneltä kysyttiin paperit. Tietenkin hän oli myös ainut jolla niitä ei ollut mukana. Ei auttanut selittelyt eikä hän sisälle päässyt. Läksimme toisaalle.
-Olin juuri täysikäisenä (ehkä 19) baarissa nelikymppisten naispuolisten tuttujeni kanssa. "Tytöt" kutsuttiin takaisin ovelle näyttämään papereita, mutta minua ei. Näytin silloin 15-vuotiaalta.
-17-vuotias ystäväni ilmiantoi kerran baarissa kaksi tietämäänsä 17-vuotiasta portsarille. Sai portsarilta kiitokseksi peukut ja baaritiskiltä ilmaisen kaljan.
-Pyrin parikymppisenä sisään kantapaikkaani jossa olin käynyt säännöllisesti jo parin vuoden ajan. Olin selvin päin. Naamatuttu portsari päätti jostain syystä kysyä paperit joita ei tietenkään ollut juuri silloin mukana. En päässyt sisään. Mietin vain olinko jotenkin ärsyttänyt häntä aiemmin ja haistaako portsarit papereiden unohtumisen. Ei nimittäin kysellyt jatkossa, vaikkei sillä kertaa edes nähnyt papereitani.
Vanha opettajani ei tunnistanut minua, tai tunnisti, mutta näytin liian nuorelta että olisin ollut hänen oppilaansa kaksikymmentäviisi vuotta aiemmin. Olin noin 45 tässä vaiheessa.
Kyllä se nuoremmaksi luuleminen lämmittää keski-ikäisen miehenkin mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla perinteisiä baarikokemuksia:
-Yritimme reilu kolmikymppisinä vaimoni ja tuttavapariskunnan kanssa baariin jossa ikäraja 18. Vaimoni oli meistä vanhin ja myös vanhimman näköinen (liki kaikkien mielestä), mutta vain häneltä kysyttiin paperit. Tietenkin hän oli myös ainut jolla niitä ei ollut mukana. Ei auttanut selittelyt eikä hän sisälle päässyt. Läksimme toisaalle.
-Olin juuri täysikäisenä (ehkä 19) baarissa nelikymppisten naispuolisten tuttujeni kanssa. "Tytöt" kutsuttiin takaisin ovelle näyttämään papereita, mutta minua ei. Näytin silloin 15-vuotiaalta.
-17-vuotias ystäväni ilmiantoi kerran baarissa kaksi tietämäänsä 17-vuotiasta portsarille. Sai portsarilta kiitokseksi peukut ja baaritiskiltä ilmaisen kaljan.
-Pyrin parikymppisenä sisään kantapaikkaani jossa olin käynyt säännöllisesti jo parin vuoden ajan. Olin selvin päin. Naamatuttu portsari päätti jostain syystä kysyä paperit joita ei tietenkään ollut juuri silloin mukana. En päässyt sisään. Mietin vain olinko jotenkin ärsyttänyt häntä aiemmin ja haistaako portsarit papereiden unohtumisen. Ei nimittäin kysellyt jatkossa, vaikkei sillä kertaa edes nähnyt papereitani.
Lisäisin, että nämä kaikki tapahtui aikana jolloin ei vielä vaadittu näyttämään yli kolmekymppiseltä papereita kysyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla perinteisiä baarikokemuksia:
-Yritimme reilu kolmikymppisinä vaimoni ja tuttavapariskunnan kanssa baariin jossa ikäraja 18. Vaimoni oli meistä vanhin ja myös vanhimman näköinen (liki kaikkien mielestä), mutta vain häneltä kysyttiin paperit. Tietenkin hän oli myös ainut jolla niitä ei ollut mukana. Ei auttanut selittelyt eikä hän sisälle päässyt. Läksimme toisaalle.
-Olin juuri täysikäisenä (ehkä 19) baarissa nelikymppisten naispuolisten tuttujeni kanssa. "Tytöt" kutsuttiin takaisin ovelle näyttämään papereita, mutta minua ei. Näytin silloin 15-vuotiaalta.
-17-vuotias ystäväni ilmiantoi kerran baarissa kaksi tietämäänsä 17-vuotiasta portsarille. Sai portsarilta kiitokseksi peukut ja baaritiskiltä ilmaisen kaljan.
-Pyrin parikymppisenä sisään kantapaikkaani jossa olin käynyt säännöllisesti jo parin vuoden ajan. Olin selvin päin. Naamatuttu portsari päätti jostain syystä kysyä paperit joita ei tietenkään ollut juuri silloin mukana. En päässyt sisään. Mietin vain olinko jotenkin ärsyttänyt häntä aiemmin ja haistaako portsarit papereiden unohtumisen. Ei nimittäin kysellyt jatkossa, vaikkei sillä kertaa edes nähnyt papereitani.
Lisäisin, että nämä kaikki tapahtui aikana jolloin ei vielä vaadittu näyttämään yli kolmekymppiseltä papereita kysyäkseen.
Tulipa kirjoitettua vammaisesti, mutta ymmärsitte varmaan mitä tarkoitin sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, edellinen pitkä tyttö jatkaa vielä...
Olin käymässä kunnan terveyskeskuksessa vielä peruskouluikäisenä, joskus yläasteella. Ilmoittautuessani vastaanoton hoitaja alkoi kyselemään että mites lasku. Kun olin ihan ihmeissäni asiasta, täti katsoi tietokoneelta tarkemmin ja tokaisi että ai olitkin syntynyt 90- etkä 80-luvulla!
Siis vaikka olinkin pitkä, en millään itse voinut uskoa, että ihmiset kuvittelet minut 16-vuotiaana 26-vuotiaan näköiseksi, eli vanhemmaksi kuin mitä 7 vuotta vanhempi isosiskoni...
Olen tavannut pitkän nuoren naisen, jota oletin parikymppiseksi. Hän oli 13-vuotias.
Ei hän näyttänyt vanhalta, mutta pituus hämäsi, kuten varmaan sinunkin kohdallasi.
Tunsin hänen veljensä, joka oli noin 15 vuotta vanhempi ja veljen ikä hämäsi.
Minua hävetti myöhemmin, koska olin puhunut tytölle kuin aikuiselle.
Pituus kyllä hämää paljon! Itse olen pitkä ja naamani kulmikas/miehekäs (olen nainen) ja minua on luultu aina paljon vanhemmaksi kuin olen. Baariin pääsin alaikäisenä joka kerta ilman papereiden kysymistä. Muistelemme usein parhaan kaverini kanssa tapausta, kun ostimme pullot viiniä alkosta, menimme samalle kassalle peräjälkeen. Minä olin 22, kaverini 35 -> kaverilta kysyttiin paperit :) Hän on lyhyt, vaalea ja hyvin kaunis "nukenkasvoinen". Silloin oli juuri tullut voimaan se sääntö, että kaikilta alle 30v näköisiltä kysytään paperit ja alkot olivat todella tarkkoja linjan noudattamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Foliovaippasetä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoustalon 8kassajonossa olin ostamassa vaippoja "iltatähdellemme"- Olen siis isä, ja silloin ikää oli 42. Edessäni jonossa oli n 60 vuotias nainen. Takanani tuli 3-kympinen epäsiisti pariskunta joka alkoi ladella ostoksia hihnalle ennenkuin olin kerennyt laittaa vaippapaketin sille. Huomautin että "Voisitteko odottaa vuoroa?" He vastasivat että "Ai, me luultiin että sä oot ton kanssa!"`ja osoittivat 60-vuotiasta rouvaa. Siis luulivatko he että olen lapsen vaari vai mitä?
Ehkä näytät 20 vuotta ikääsi vanhemmalta kuten vanhoina isiksi tulleet usein näyttävät? Pikkulapsi uuvuttaa vanhat vanhemmat.
Moni tosin ON jo isoisäkin nelikymppisenä...On tai ein, niin se ei ole hauskaa kun jotkut luulee nelikymppistä kuuskymppiseksi. Tämä kyseinen pariskunta oli yleisesti ottaen törppö kun luulivat minut jonossa edessäni olevan kuuskymppisen rouvan aviomieheksi.
Toivottavasti hekin ovat ovat saaneet lapsia vasta nelikymppisenä niin ovat muut voineet pistää "vahingon kiertämään". He eivät nimittäin hirveän hyvin säilyneen näköisiä naamoiltaan olleet, vaikka vaatetuksen ja miehen hiustyylin perusteella arvelin 30-40 vuoden välillä.
Jos joku sanoo kauppajonossa luulleensa, että olet samaa porukkaa edelläsi olevan asiakkaan kanssa, ei se tarkoita, että luulee teidän olevan pariskunta.
-eri
Kyllä se oli niin että ne tyypit luulivat että mä olen sen 6-kymppisen rouvan mies. Tuskin he hänen pojakseen minua luulivat. Tai rakastajaksi. Eikä työkaveriksikaan koska meillä oli sellaiset ostokset joita viedään suoraan kotiin emmekä olleet laittautuneet että olisimme menossa kaljalle töiden jälkeen esim.
No mitä ihmettä nyt, eikö muita ihmissuhteita ole olemassakaan? Sisarukset, serkukset, sukulaiset, naapurit, ystävät, bingokerholaiset, rikoskumppanit, omaishoitaja...? Ja kuka analysoi noin tarkkaan toisten ostoksia tai laittautumisia, että voisi siitä päätellä ovatko henkilöt menossa kotiin, juhliin vai mökille, parissa sekunnissa oman ostoshässäkän keskellä? Vai olivatko jotain Sherlock Holmeseja :)
Vierailija kirjoitti:
Jouduin päivystykseen vatsakivun takia, minut otettiin yöksi osastolle ja sain yöpuvun. Sh sitten totesi miehelleni "Voitte mennä käytävään odottamaan kun äitinne riisuu", mies oli tyrmistyksestä toivuttuaan kuolla nauruun ja minä taas luulin kipulääkittynä kuulevani harhoja. Olin tuolloin 40 ja mies oli 38...
En kestä :'D
Työskentelin 20-vuotiaana kotihoidoissa. Olin asiakkaani luona, kun ovikello soi. Avasin oven, ja ovella ollut jehovan todistaja kysyi lässyttävällä äänellä, ovatko vanhempani kotona. Minulla oli vielä hoitajan vaatteet päällä, sekä toimikortti rinnuksilla roikkumassa.
Umpihumalassa oleva tuntematon mies tuumasi minulle viime kesänä: ”Sinusta tulee tyttö vielä kaunis nainen, kunhan kasvat aikuiseksi.” Olin tuolloin 22.
Useamman kerran minua on työpaikallani (yläkoulu) luultu oppilaaksi. Loukkaavin oli ehkä se, kun uusi kollega tuli käytävällä komentamaan että pitäisi olla ulkona eikä pakoilla välituntia sisällä. Hämmennyin aika pahasti mutta niin hämmentyi kollegakin kun menin myöhemmin opehuoneessa tämän viereen juomaan kahvini.
(Kyseessä iso koulu niin kaikki opettajat ei välttämättä törmää toisiinsa heti)
Jännä juttu, kun täällä hyvin usea kertoo, kuinka nuorennäköinen on. Tuntuu siltä, että puolet Suomen 30 - 60 -vuotiaista (varsinkin naisista) on erityisen nuorennäköisiä ikäisekseen. Hyvä, jos uskoo itse niin. Tosin arkihavainto ei tätä lähelläkään aina tue. Elämä on silloin miellyttävämpää. ossakin viestissä todettiinkin, että varsinkin naisen iästä pitää ottaa -10 vuotta pois, kun sitä ääneen arvioi. Nykyäänhän kysytään henkkarit yli-ikäisiltä alkoholia ostaessa, koska säännöt niin vaativat, vaikka myyjä ymmärtää, että kyseessä on todellakin yli 18-vuotias.
Yhdessä edellisessä työpaikassa oli toimistosihteeri, jonka luulin pitkään olevan päälle nelikymppinen. Kuitenkin selvisi, että oli mua viisi vuotta nuorempi ja itse olin silloin jotain 28. Pukeutumis- ja hiustyyli olivat jotenkin tosi tätimäiset. En onneksi ikinä kommentoinut mitään ääneen.
Täytin 20 ja samana päivänä yritettiin mennä juhlistamaan asiaa k-20 - baariin. No en sitten päässyt edes omilla suht uusilla papereillani sisään - kuva oli ehkä vuoden vanha. Näytin liian nuorelta, tai sitten portsari sekoili päivämäärissä.
Edelleen kysytään usein paperit kaupassa, paitsi ainoastaan lähikaupassa muistavat jo, että olen 38.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Foliovaippasetä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoustalon 8kassajonossa olin ostamassa vaippoja "iltatähdellemme"- Olen siis isä, ja silloin ikää oli 42. Edessäni jonossa oli n 60 vuotias nainen. Takanani tuli 3-kympinen epäsiisti pariskunta joka alkoi ladella ostoksia hihnalle ennenkuin olin kerennyt laittaa vaippapaketin sille. Huomautin että "Voisitteko odottaa vuoroa?" He vastasivat että "Ai, me luultiin että sä oot ton kanssa!"`ja osoittivat 60-vuotiasta rouvaa. Siis luulivatko he että olen lapsen vaari vai mitä?
Ehkä näytät 20 vuotta ikääsi vanhemmalta kuten vanhoina isiksi tulleet usein näyttävät? Pikkulapsi uuvuttaa vanhat vanhemmat.
Moni tosin ON jo isoisäkin nelikymppisenä...On tai ein, niin se ei ole hauskaa kun jotkut luulee nelikymppistä kuuskymppiseksi. Tämä kyseinen pariskunta oli yleisesti ottaen törppö kun luulivat minut jonossa edessäni olevan kuuskymppisen rouvan aviomieheksi.
Toivottavasti hekin ovat ovat saaneet lapsia vasta nelikymppisenä niin ovat muut voineet pistää "vahingon kiertämään". He eivät nimittäin hirveän hyvin säilyneen näköisiä naamoiltaan olleet, vaikka vaatetuksen ja miehen hiustyylin perusteella arvelin 30-40 vuoden välillä.
Jos joku sanoo kauppajonossa luulleensa, että olet samaa porukkaa edelläsi olevan asiakkaan kanssa, ei se tarkoita, että luulee teidän olevan pariskunta.
-eri
Kyllä se oli niin että ne tyypit luulivat että mä olen sen 6-kymppisen rouvan mies. Tuskin he hänen pojakseen minua luulivat. Tai rakastajaksi. Eikä työkaveriksikaan koska meillä oli sellaiset ostokset joita viedään suoraan kotiin emmekä olleet laittautuneet että olisimme menossa kaljalle töiden jälkeen esim.
No mitä ihmettä nyt, eikö muita ihmissuhteita ole olemassakaan? Sisarukset, serkukset, sukulaiset, naapurit, ystävät, bingokerholaiset, rikoskumppanit, omaishoitaja...? Ja kuka analysoi noin tarkkaan toisten ostoksia tai laittautumisia, että voisi siitä päätellä ovatko henkilöt menossa kotiin, juhliin vai mökille, parissa sekunnissa oman ostoshässäkän keskellä? Vai olivatko jotain Sherlock Holmeseja :)
Kyllä he päättelivät ihan minun naamastani että olin sen 60-v naisen avio tai avomies. Sitäpaitsi ei kukaan 40- eikä edes 60-vuotias pelaa bingoa Helsingissä, eikä tämä rouva ollut niin sairaan näköinen että hän tarvitsisi omaishoitajaa. Mutta ehkä minä olisin tarvinnut?
En usko, että hän tarkoitti ikääsi. Ehkä olit saman pituinen, hiuksesi muistuttivat hänen äitinsä hiuksia tms.