Oma teinielämäsi vs. oman teinisi elämä

Kesäkuu, vuonna -96, nevö foget!

Näistä saa hauskoja keskusteluja vanhusten kanssan. Vanhukset eivät todellakaan ymmärrä nykypäivän kulttuurista yhtään mitään. Kyselivät taannoin, käynkö tanssilavoilla. :D Piti vähän valistaa 70-vuotiaita, ettei nykypäivän nuoret todellakaan käy missään tanssilavoilla, vanhanaikaista ja vanhaa maailmaa sellaiset. 

Minulta kyselivät et mitä sä sitten teet. Pöyristyivät, kun kerroin, että istun tietokoneella. :D Vanhukset on ihan pihalla ja elävät vielä 70-lukua. 

M25

Vierailija kirjoitti:

En tiedä elinkö jotenkin kieroutuneessa ympäristössä, vai oliko silloin 80-luvulla yleistäkin, mutta koin jo aika nuorena jonkinlaista ympäristön painetta, että pitää olla poikaystävä. Ihan jo varhaisteineiltä udeltiin, että joko seurustelet. Eikä se vain jäänyt yhteen kyselyyn vaan se tuntui olevan hirveän tärkeää.

Näin jälkikäteen tuntuu oudolta, kun nykyisin kysellään nuorilta harrastuksista ja opiskelusuunnitelmista.

Oliko tämä yleistä vai oliko sukulaiseni vain outoja?

Kyllä sellaiset sanotaan 50 ja 60 -luvuilla syntyneet vanhukset kyselevät nuorilta, onko morsiammia ja vastaavia. Auta armias jos joku lastenlapsi tai vastaavat olisikin homoseksuaali! Siinä saattaisi 70-vuotiaalla hauta kutsua sydänkohtauksen muodossa. Nykypäivänä aika, maailma ja tavat ovat muuttuneet. Suurilla ikäluokilla perhearvot olivat tosi tärkeitä. Nykyään eivät ja nuoret aikuisetkin pariutuvat pääosin toiste samantasoisten kanssa. Tarkoitan että kaupan kassalla on raksamies, diplomi-insinöörillä on toinen dippa tai ktm. Sellaisia diplomi-insinööri-perushoitaja pariskuntia ei nuorissa aikuisissa enää ole, koska dippa ei näitä naisia kohtaa enää missään. Erityisesti yksin eläviä miehiä nämä vanhukset katselevat kulmakarvat koholla "onkohan tuo homo". 

Ennen tietysti eivät naiset vaatineet samalla tavalla asioita kuin nykypäivänä. Ikäluokat ovat pienentyneet ja miehiä on enemmän, kuin naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhäkoulupoikia ovat omani, 15 -ja 17-vuotiaat. Suurimman osan vapaa-ajastaan käyttävät tietokoneella/kännyllä. Eivät juuri kotoa poistu, kauppaan ja kouluun lähinnä. Kaverit on somessa. Pysyvät kyllä poissa vaikeuksista, se on hyvä. Silti minun näkökulmasta jokseenkin tylsää nuoruutta viettävät.

Itse en paljon kotona aikaani viettänyt tuossa iässä, niin hyvässä kuin pahassa... :D

Ei taida pojillasi olla paljon tytöistä kokemusta?

Runkkaavat por - nolle kaiket päivät.

Ei ole lapset vielä teini - iässä, mutta elävät erillaista elämää kuin itse, äiti lähti nostelemaan ja jätti lapset isälle josta tuli loppujen lopuksi täysipäiväinen juoppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä elinkö jotenkin kieroutuneessa ympäristössä, vai oliko silloin 80-luvulla yleistäkin, mutta koin jo aika nuorena jonkinlaista ympäristön painetta, että pitää olla poikaystävä. Ihan jo varhaisteineiltä udeltiin, että joko seurustelet. Eikä se vain jäänyt yhteen kyselyyn vaan se tuntui olevan hirveän tärkeää.

Näin jälkikäteen tuntuu oudolta, kun nykyisin kysellään nuorilta harrastuksista ja opiskelusuunnitelmista.

Oliko tämä yleistä vai oliko sukulaiseni vain outoja?

Kyllä sellaiset sanotaan 50 ja 60 -luvuilla syntyneet vanhukset kyselevät nuorilta, onko morsiammia ja vastaavia. Auta armias jos joku lastenlapsi tai vastaavat olisikin homoseksuaali! Siinä saattaisi 70-vuotiaalla hauta kutsua sydänkohtauksen muodossa. Nykypäivänä aika, maailma ja tavat ovat muuttuneet. Suurilla ikäluokilla perhearvot olivat tosi tärkeitä. Nykyään eivät ja nuoret aikuisetkin pariutuvat pääosin toiste samantasoisten kanssa. Tarkoitan että kaupan kassalla on raksamies, diplomi-insinöörillä on toinen dippa tai ktm. Sellaisia diplomi-insinööri-perushoitaja pariskuntia ei nuorissa aikuisissa enää ole, koska dippa ei näitä naisia kohtaa enää missään. Erityisesti yksin eläviä miehiä nämä vanhukset katselevat kulmakarvat koholla "onkohan tuo homo". 

Ennen tietysti eivät naiset vaatineet samalla tavalla asioita kuin nykypäivänä. Ikäluokat ovat pienentyneet ja miehiä on enemmän, kuin naisia. 

Koko juttu täyttä puppua, alkaen 60-luvulla syntyneistä vanhuksista.

T. N51, syntynyt 60-luvulla

Olen omia sisarusten lapsia seuratessani (omat ovat vielä pieniä) tullut vakuuttuneeksi siitä, että vähintään 30%, mahdollisesti jopa isompi osa 2000-luvun alussa syntyneistä pojista taitaa tulla elämään ja kuolemaan yksin, mahdollisesti poikuuttaan koskaan menettämättä.

Vierailija kirjoitti:

Olen omia sisarusten lapsia seuratessani (omat ovat vielä pieniä) tullut vakuuttuneeksi siitä, että vähintään 30%, mahdollisesti jopa isompi osa 2000-luvun alussa syntyneistä pojista taitaa tulla elämään ja kuolemaan yksin, mahdollisesti poikuuttaan koskaan menettämättä.

Tämä johtuu siitä, että naisia/tyttöjä on paljon vähemmän, kuin vastaavan ikäisiä poikia/miehiä. Kaikille ei riitä ja niille vähille naisille/tytöille pitää olla alfaurosten alfauros. Kun naisilla/tytöillä on vara valita, niin kriteerit ja vaatimukset nousevat. 

Äitini ei ole koskaan kertonut 70-luvusta mitään, mutta kerran taisi tulla vinkki. Itseä tiedenörttinä kiinnostaa avaruustekniikka ja vastaava, olenkin myös opiskellut Tampereen yliopistossa lentokonetekniikan diplomi-insinööriksi. Kysyin äidiltäni, miten Apollo-kuuohjelma näkyi tuohon aikaan suomen uutisoinnissa. Vastaus oli; "ei siihen aikaan tuollaisia mietitty, oli villit vuodet". Ilmeisesti äitini on heilunut myös 70-luvulla jurrissa pitkin kyliä, kun olisi pitänyt opiskella ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Olikin sitten 30 vuotta samassa pienipalkkaisessa työpaikasssa. 

On sinänsä aivan totta, että aika, maailma ja tavat ovat muuttuneet. Jos 90-luvulla nuorista joka toinen tupakoi, niin nykypäivänä luku on alle 20 vuotiaissa alle 10% !. Tupakointi katsotaan kuuluvan alaluokkaan. Samaten runsas alkoholinkäyttö. Sedissä ja enoissa on sitä ikäpolvea, joilla runsas alkoholin käyttö ja tupakointi kuului kulttuuriin. He ihmettelevät syvästi, kun tulee ilmi, ettei nuori tupakoi tai juo alkoholia välttämättä laisinkaan. He eivät ymmärrä, että nykynuorilla netti, tietokone ja älypuhelin antaa paremmat virikkeet elämään. 

En ota muuten kantaa muisteloihin mutta miten niin moni äiti on iloinen kun lapsi on naama kiinni ruudussa eikä "meinaa saada ulos ollenkaan" Ei tuokaan nyt ihan tervettä nuoruutta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista voi elää enää turvallisesti kuin silloin.

Ennenaikaisesti kuoleminen on vähentynyt vuosikymmeniä.

mm. koska nuoret ovat yhä kiltimpiä ja kiltimpiä. Autojen turvallisuus on kohentunut valtavasti. Kodeissa ei ole enää aseita niin kuin ennen. Lääketiede on kehittynyt valtavasti.

Miten tämän nyt aseisiin liittyy? Aseita on edeelleen, mutta niitäkin käsitellään nykyään vastuulisemmin kuten kaikkea muutakin. Maailma on todella paljon parempi paikka kuin 40 vuotta sitten.

Enpä noin sanoisi. Interrail-reissulla vuosina 73-75 nukuttiin esim Hampurissa ja Italiassa  puistoissa, Venetsiassa kirkon portailla, Britanniassa leirintäalueen ulkopuolella mutta en enää noita suosittelisi. Juopot olivat tuona aikana rehellisiä deekuja eivätkä arvaamattomia narkkareita. Deekujen kanssa tulee aina toimeen, narkkien ei. Nykyisin  väkivalta on arvaamattomanpaa ja raaempaa kuin tuolloin.

Ikinä en noilla Interrail-reissuilla Euroopassa tarvinnut mitään pelätä.

Eihän ysärillä ollut kotona mitään tekemistä. Jotain suosikki-lehteä korkeintaan luki tai vhs-elokuvia kahteli. Sen takia miltei kaikki olivat kaupungilla ryyppäämässä sammumispisteeseen jo yläasteelta lähtien vaikka missä paukkupakkasissa ja cooleimpien mimmien poikaystävillä oli auto.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei ole koskaan kertonut 70-luvusta mitään, mutta kerran taisi tulla vinkki. Itseä tiedenörttinä kiinnostaa avaruustekniikka ja vastaava, olenkin myös opiskellut Tampereen yliopistossa lentokonetekniikan diplomi-insinööriksi. Kysyin äidiltäni, miten Apollo-kuuohjelma näkyi tuohon aikaan suomen uutisoinnissa. Vastaus oli; "ei siihen aikaan tuollaisia mietitty, oli villit vuodet". Ilmeisesti äitini on heilunut myös 70-luvulla jurrissa pitkin kyliä, kun olisi pitänyt opiskella ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Olikin sitten 30 vuotta samassa pienipalkkaisessa työpaikasssa. 

On sinänsä aivan totta, että aika, maailma ja tavat ovat muuttuneet. Jos 90-luvulla nuorista joka toinen tupakoi, niin nykypäivänä luku on alle 20 vuotiaissa alle 10% !. Tupakointi katsotaan kuuluvan alaluokkaan. Samaten runsas alkoholinkäyttö. Sedissä ja enoissa on sitä ikäpolvea, joilla runsas alkoholin käyttö ja tupakointi kuului kulttuuriin. He ihmettelevät syvästi, kun tulee ilmi, ettei nuori tupakoi tai juo alkoholia välttämättä laisinkaan. He eivät ymmärrä, että nykynuorilla netti, tietokone ja älypuhelin antaa paremmat virikkeet elämään. 

No enpä tiedä antaako, addiktiot eivät ole koskaan hyvästä.

Olisko muuten niin, että nykypäivän nuorten vanhemmat ovat aikakaudellaan lähempänä omia lapsiaan, kuin taasen heidän vanhemmat? Vanhempi sukupolvi ei ymmärrä nettisukupolvea. Sen sijaan 70 ja 80-luvuilla syntyneet ymmärtävät oikein hyvin. Onhan meidänkin sukupolvessa monet eläneet jo nuoruutensa tietokoneiden äärellä.

M syntynyt 85. 

Ennen elettiin ihan oikeaa elämää, nykyään elämä on somessa.

Teininä 80-luvulla en käynyt koskaan missään, olin aina kotona. Nyt omat teinit ei käy koskaan missään, ovat aina kotona.

Meillä on vain yksi 15 v. poika. Itse olin 15-vuotias vuonna 1993. Silloin käytiin diskoissa, oikeastaan joka viikonloppu. Disko alkoi klo 20 ja päättyi klo 0.30, ja aina oli satoja nuoria. Kesällä oli juhannuksesta koulujen alkuun tauko ja silloin istuttiin pe-illat torin myyntipöydillä ja juteltiin. Uimassa käytiin kesällä monta kertaa viikossa. Itse harrastin tanssia 3-4 iltana viikossa syksystä kevääseen, eikä oikein muuta ehtinytkään arkena kuin koulu, läksyt ja tanssiharkat.

Poikani pyöräilee kesällä paljon kavereitten kanssa. Urheilua harrastaa syksystä kevääseen, joukkuelaji, jossa treenejä 3 kertaa viikossa, pelejä ja turnauksia viikonloppuisin.

Se ero meissä on, että minä kokeilin seurustelua jo 14-vuotiaasta alkaen. 15-vuotiaana tapasin rippileirillä elämäni rakkauden, vaikkei se suhde sitten kestänytkään kuin muutaman kuukauden. Poikani taas ei ole seurustelujutuista kiinnostunut. Hän ei myöskään huvikseen soittele kavereiden kanssa, kuten minä nuorena. Äiti ihmetteli, miten voi riittää juttua jopa tunnin puheluun, kun juuri on koulussa päivällä nähty. Tai poikakavereiden kanssa. Luultavasti puhuin niiden kanssa enemmän puhelimessa kuin livenä. Poikani ei turhia soittele, soittaa kaverille vain, kun on asiaa. Mieluummin hän ajaa pyörällä jonkun kaverin pihaan kysymään, lähtisikö kaveri pyöräilemään.

Vierailija kirjoitti:

Olisko muuten niin, että nykypäivän nuorten vanhemmat ovat aikakaudellaan lähempänä omia lapsiaan, kuin taasen heidän vanhemmat? Vanhempi sukupolvi ei ymmärrä nettisukupolvea. Sen sijaan 70 ja 80-luvuilla syntyneet ymmärtävät oikein hyvin. Onhan meidänkin sukupolvessa monet eläneet jo nuoruutensa tietokoneiden äärellä.

M syntynyt 85. 

Eipä meillä ainakaan tietokoneita ollut, olen syntynyt -75. En tiedä, oliko kenenkään kotona tietokoneita ennen 80-luvun puoliväliä ja silloinkin ne oli tyyliin commadore 64, eikä niillä istuttu tuntikausia. Naapurissa asui lääkäri perheineen, jolla oli tietokone jo noin vuonna -85, mutta ei sillä penskat pelanneet. Olin jo lähes aikuinen, kun pelit ja koneet alkoi yleistyä tavallisissa perheissä, siinä 90-luvun alussa.

Olen itte 18 ja mun nuoruus meni lastensuojelu laitoksessa kärvistellessä ja kohta tulee vauveli. Jouduin siis laitokseen koulu käymättömyyden takia jota eivät ymmärtäneet että koulu kiusaaminen on syynä. Niin sitä kiusattua rangaistaan. Mun äiti on syntynyt 75 ja hänen nuoruus meni kans hankalasti koulu kiusattuna. Taietaan äitin kanssa olla molemmat aika herkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin teini 80-luvulla. Kyllä melkein joka viikonloppu tuli kaljoiteltua ja harrastettua seksiä milloin kenenkin kanssa. Väkivalta kaduilla oli läsnä koko ajan. Uusia bändejä tuntui ilmestyvän paljon, ja keikoilla käytiin ahkerasti. Legendaariset Lepakon yöbileet oli kova juttu.

Muistan myös lämmöllä inter rail- aikoja. Tuli pari kertaa reissattua Euroopassa ja hyviä muistoja jäi.

Oma teini viihtyy tietokoneella, mutta onneksi tapaa kavereita myös ihan livenä. Pelaa tavoitteellisesti futista myös. Tiettävästi ei ole vielä dokaillut tai röökiin sortunut.

Yhtään tyttöä ei ole kylässä käynyt, eikä tunnu vielä ainakaan kovaa kiinnostusta sinne suuntaan edes olevan. Itsehän korkkaan hyvän konjakin sinä päivänä, kun poika ensimmäistä kertaa tuo jonkun tytön näytille.

Voihan se tuoda pojankin näytille.

Tai ei tuo kumpaakaan. Viihtyy yksinään. Pystyttekö sisäistämään tätä vaihtoehtoa? Tuskin....