Oma teinielämäsi vs. oman teinisi elämä

Kävin yläasteen 2000-luvun taitteessa ja kyllä se oli tupakka ja alkoholi jotka tekivät teinistä "suositun" siihen aikaan. Oli ihan normaalia kehuskella maanantaina kuinka oli ryvetty missäkin ojassa ja kuinka monta sidukkaa oli mennyt. Itse en kuulunut tähän joukkoon ja kyllä tunsinkin itseni ulkopuoliseksi ja "kummajaiseksi". Myöskään poikaystäviä minulla ei ollut vielä yläasteikäisenä, "cooleilla" totta kai oli.

Nykyään tuo kaikki örveltäminen on vain noloa. Nykyään nuoriso tuntuu olevan päihteiden suhteen fiksumpia. Siiderin tilalle tullut energiajuomat (ei kyllä kovin järkevä vaihtoehto sekään) ja tupakan tilalla käsissä on kännykkä koko ajan. Kaikki elämä on somessa. 

Jos 15-20 vuotta sitten halusit itsestäsi kuvan "someen" eli IRG-galleriaan tai vastaavaan, se piti lavastaa jonkun muun ottamaksi, selfiet oli siihen aikaan ehdoton ei, ajatusmaailma oli että itsensä kuvaaminen on jotenkin noloa ja säälittävää. Muistan itsekin asetelleeni digikameraa niin, että näyttäisi että joku muu on ottanut kuvan :D 

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani minusta: olen elänyt paljon seesteisemmin kuin he itse teininä

Minä itse itsestäni: ryyppäsin teininä joka viikonloppu. Kesät viiletin festareilla. Kynttilä paloi molemmista päistä.

Minä lapsistani: Viettävät paljon seesteisempää teinielämää kuin itse aikoinani.

Lapset itsestään: Eläimellinen meininki. Bileitä ja juopottelua.

...

Just näin.

Huvittavaa, miten jotkut kuvittelee että se oma lapsi on kuin maan päälle saapunut enkeli ja "nykynuoret niin paljon fiksumpia kuin joskus kasarilla tai ysärillä".

Saanen kertoa, ettei ne nuoret vanhemmilleen kokeiluista ja sekoiluista, tyhmistä ideoista yms. kerro sanallakaan jollei ole pakko (jos jää kiinni itse teossa siis).

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli kotiseudulla vielä ikärajattomia bändikeikkoja suunnattuna nuorille... Lapuan Latosaari, Kurikan Mietaa, Kauhajoen Kasino, Alavuden nuorisoseura, Alavuden Aulava jne... 🙄

Keikoille oli lähiympäristöstä bussikuljetukset. Tuli käytyä useampaan kertaan Eppujen, Popedan, Pelle Miljoonan, Hassisen koneen keikoilla.

Älä unohda Evijärven nuorisoseuraa. Meno oli kiihkeää, aikuiset ja teinit ryypiskelivät samoissa bileissä. Siellä muistaakseni tapettiin nuori tyttö tanssipaikan liepeillä pukukopin takana. Ja Etelä-Pohjanmaan alueella tapahtuivat myös Pia-murhat (Kuru ja Töyli) tuolloin. Liftattiin paikasta toiseen siitä huolimatta, vaneja vain varottiin Seinäjoen ympäristössä, kun poliisin mukaan murhaaja sellaosella ajeli. Eipä liftaa oma teini, ei...

Nykynuorista moni on reppanoita. Elämänarvoina ulkonäkö. Ei mitään aatteenpaloa, ei taioa selviytyä omillaan. Kaikkeen on tukitoimia. Vain vahinkoa tulee, kun ei anneta ite yrittää, vaan hyysätään.

Elin nuoruuttani 80-luvulla. Olin kiltti tyttö, pärjäsin koulussa. Samoin kaverini koulussa ja vapaa-ajalla. Join ensikännini riparikesänä. Ikävuodet 16-20 olivat yhtä kännäystä viikonloppuisin, joskus myös keskiviikkoisin. Neitsyys meni 19-vuotiaana ekan poikakaverin kanssa.

Outo yhtälö, mutta oli ihan yleistä.

Omat teinit viihtyivät ja viihtyvät kotona. Humalassa olivat ensimmäisen kerran opiskeluaikana eli lukion jälkeen.

Nuorin 16 v. urheilee ja viihtyy somessa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin yläasteen 2000-luvun taitteessa ja kyllä se oli tupakka ja alkoholi jotka tekivät teinistä "suositun" siihen aikaan. Oli ihan normaalia kehuskella maanantaina kuinka oli ryvetty missäkin ojassa ja kuinka monta sidukkaa oli mennyt. Itse en kuulunut tähän joukkoon ja kyllä tunsinkin itseni ulkopuoliseksi ja "kummajaiseksi". Myöskään poikaystäviä minulla ei ollut vielä yläasteikäisenä, "cooleilla" totta kai oli.

Nykyään tuo kaikki örveltäminen on vain noloa. Nykyään nuoriso tuntuu olevan päihteiden suhteen fiksumpia. Siiderin tilalle tullut energiajuomat (ei kyllä kovin järkevä vaihtoehto sekään) ja tupakan tilalla käsissä on kännykkä koko ajan. Kaikki elämä on somessa. 

Jos 15-20 vuotta sitten halusit itsestäsi kuvan "someen" eli IRG-galleriaan tai vastaavaan, se piti lavastaa jonkun muun ottamaksi, selfiet oli siihen aikaan ehdoton ei, ajatusmaailma oli että itsensä kuvaaminen on jotenkin noloa ja säälittävää. Muistan itsekin asetelleeni digikameraa niin, että näyttäisi että joku muu on ottanut kuvan :D 

Ja nyt sinulla on jo teini-ikäinen lapsi? :(

Omassa teinielämässä porukat oli melkein aina töissä/ väsymyksen partaalla ja tiettyinä kausina viinan vieminä. Kotona oli aikalailla villin lännen meininki ja rauhatonta, paljon porukkaa juomassa, väkivaltaa (minua kohtaan) yms.

Tuttavaperheen mies käytti seksuaalisesti hyväksi, iltaisin juoksin pitkiä lenkkejä (paetessani kodin riitoja) ja viikonloppuisin olin kavereiden kanssa juomassa ja yövyttiin milloin missäkin.

Omat teinini eivät käytä alkoholia (eikä aikuisetkaan meidän talossa), joten lapset sen osalta ovat saaneet turvallisen kodin. Viettävät paljon aikaa meidän vanhempien kanssa ja urheillaan yhdessä sekä viikonloppuisin ollaan lasten kisamatkoilla/-reissuilla mukana.

Olen pyrkinyt tekemään kaikkeni, jotta omien lasteni elämä olisi täysin erilaista kuin oma lapsuuteni ja teini-ikäni ja mielestäni olen siinä hyvin onnistunutkin. Teen vain osa-aikaista työviikkoa, jolloin minulla on enemmän aikaa ja jaksamista omille lapsilleni.

Teinini on fiksumpi, ei kiirettä seurustelemaan. Minua oikein kotoa lykittiin kylille kun olisin vain lukenut. Äiti oli itse juossut tansseissa jo nuorena ja mennyt naimisiin 20-vuotiaana. Oma teinini saa siis ihan rauhassa pelailla kaverien kanssa, hän todennäköisesti löytää kumppanin sitten opinnoista niin kuin minäkin lopulta tein. Ei kiirettä.

Vanhemmuus, lastenhoito ja lastenkasvatus on pitkän matkan suoritus. Vanhemmuus on maraton, joka kestää noin 20 vuotta/lapsi. Maratonmatkalla uusavuttomat ja uushaluttomat äidit ja isät väsähtävät jo ennen maalia. Itse ollaan hoidettu ja kasvatettu lapset. Sukulaisilta ei olla saatu mitään apua mihinkään asiaan.

Yläkoulussa ja lukiossa menestyin hyvin. Yläkoulussa en viihtynyt ikävän koulun ja huonon luokkahengen takia. Lukiossa viihdyin. Tupakkaa en ole polttanut koskaan ja alkoholia olen käyttänyt hyvin harvoin. Minusta kasvoi järkevä aikuinen.

Olen hoitanut ja kasvattanut lapsemme kotiäitinä. Lapset eivät ole olleet päivähoidossa eikä sukulaisilla hoidossa. Teini-ikäisen kasvattamisessa vanhemmat laittavat rajat. Murrosikäiselle laitetaan kotiintuloajat ja äiti ja isä valvovat kotiintuloaikoja. Alaikäiselle ei osteta alkoholia, tupakkaa ja nuuskaa eikä päihteiden käyttöä sallita.

Murrosikäiseltä on oikeus vaatia kotona, koulussa ja kylillä kunnollista käytöstä. Vanhempien silmille hyppimiseen ja sisarusten kiusaamiseen on puututtava heti. Huonoa käytöstä ei tule hyväksyä. Murrosikäinen osallistuu kotitöihin. En kuuntele äitinä ilkeää puhetta, haistattelua ja h##rittelua. Tiedän, missä omat lapset ja nuoret liikkuvat ja kenen kanssa. Kun soitan tai laitan viestin lapselle, odotan, että lapsi vastaa puheluun tai viestiin. Tärkeintä on, että lapset tietävät, että vanhemmat välittävät heistä. Kotona lapsella on tuki ja turva.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus, lastenhoito ja lastenkasvatus on pitkän matkan suoritus. Vanhemmuus on maraton, joka kestää noin 20 vuotta/lapsi. Maratonmatkalla uusavuttomat ja uushaluttomat äidit ja isät väsähtävät jo ennen maalia. Itse ollaan hoidettu ja kasvatettu lapset. Sukulaisilta ei olla saatu mitään apua mihinkään asiaan.

Yläkoulussa ja lukiossa menestyin hyvin. Yläkoulussa en viihtynyt ikävän koulun ja huonon luokkahengen takia. Lukiossa viihdyin. Tupakkaa en ole polttanut koskaan ja alkoholia olen käyttänyt hyvin harvoin. Minusta kasvoi järkevä aikuinen.

Olen hoitanut ja kasvattanut lapsemme kotiäitinä. Lapset eivät ole olleet päivähoidossa eikä sukulaisilla hoidossa. Teini-ikäisen kasvattamisessa vanhemmat laittavat rajat. Murrosikäiselle laitetaan kotiintuloajat ja äiti ja isä valvovat kotiintuloaikoja. Alaikäiselle ei osteta alkoholia, tupakkaa ja nuuskaa eikä päihteiden käyttöä sallita.

Murrosikäiseltä on oikeus vaatia kotona, koulussa ja kylillä kunnollista käytöstä. Vanhempien silmille hyppimiseen ja sisarusten kiusaamiseen on puututtava heti. Huonoa käytöstä ei tule hyväksyä. Murrosikäinen osallistuu kotitöihin. En kuuntele äitinä ilkeää puhetta, haistattelua ja h##rittelua. Tiedän, missä omat lapset ja nuoret liikkuvat ja kenen kanssa. Kun soitan tai laitan viestin lapselle, odotan, että lapsi vastaa puheluun tai viestiin. Tärkeintä on, että lapset tietävät, että vanhemmat välittävät heistä. Kotona lapsella on tuki ja turva.

Huhhuh, mitä paatosta! :D

Haluat tuoda omasta mielestäsi täydellisen äitiytesi kaikkien tietoisuuteen, vaikka mielestäni tässä ketjussa se ei tainnut olla aiheena.

Ja enpä tiedä... Mielestäni lapsikin saa näyttää tunteitaan, myös niitä negatiivisia. Kaikkea ei voi aina sinun oppiesi mukaan leimata huonon käytöksen piikkiin.

Mielestäni liian tiukat ohjakset, päinvastoin, saattavat tehdä ihmisestä huonoitsetuntoisen suorittajarobotin. Rajojakin tarvitaan, rakkautta kuitenkin moninkertaisesti enemmän.

Samanlaista elämää vietämme teinini kanssa.

Parhaillaankin.

Miksi pitäisi tätiytyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista voi elää enää turvallisesti kuin silloin.

Ennenaikaisesti kuoleminen on vähentynyt vuosikymmeniä.

mm. koska nuoret ovat yhä kiltimpiä ja kiltimpiä. Autojen turvallisuus on kohentunut valtavasti. Kodeissa ei ole enää aseita niin kuin ennen. Lääketiede on kehittynyt valtavasti.

joo mun iskä ampui ysärillä itsensä himassa olleella metsästysaseella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista voi elää enää turvallisesti kuin silloin.

Ennenaikaisesti kuoleminen on vähentynyt vuosikymmeniä.

mm. koska nuoret ovat yhä kiltimpiä ja kiltimpiä. Autojen turvallisuus on kohentunut valtavasti. Kodeissa ei ole enää aseita niin kuin ennen. Lääketiede on kehittynyt valtavasti.

joo mun iskä ampui ysärillä itsensä himassa olleella metsästysaseella.

Murrosikäisen  on oikeus vaatia kotona, koulussa ja kylillä kunnollista käytöstä. Nuoren  silmille hyppimiseen ja sisarusten kiusaamiseen on puututtava heti. Huonoa käytöstä ei tule hyväksyä vanhemmilta . Vanhemmat  osallistuu kotitöihin. En kuuntele vanhempieni  ilkeää puhetta, haistattelua ja h##rittelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista voi elää enää turvallisesti kuin silloin.

Ennenaikaisesti kuoleminen on vähentynyt vuosikymmeniä.

mm. koska nuoret ovat yhä kiltimpiä ja kiltimpiä. Autojen turvallisuus on kohentunut valtavasti. Kodeissa ei ole enää aseita niin kuin ennen. Lääketiede on kehittynyt valtavasti.

joo mun iskä ampui ysärillä itsensä himassa olleella metsästysaseella.

Murrosikäisen  on oikeus vaatia kotona, koulussa ja kylillä kunnollista käytöstä. Nuoren  silmille hyppimiseen ja sisarusten kiusaamiseen on puututtava heti. Huonoa käytöstä ei tule hyväksyä vanhemmilta . Vanhemmat  osallistuu kotitöihin. En kuuntele vanhempieni  ilkeää puhetta, haistattelua ja h##rittelua

Näin oikein..en oo nähny äitiäni 15 vuoteen...ei paljoa kiinnosta sen miesjutut

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa onnistuttiin hankkimaan Libistä parin mutkan kautta alaikäisenä. Vieläkin muistan sen oksentelun. Vielä kauheampaa oli Matriisi tai joku sen niminen juoma.

Varmaan viittaat Markiisiin? Kotimainen hedelmä-"viini". Ihan kauheaa litkua, mutta halpaa!

Itse elin teini-ikäisyyttä 80-90 lukujen vaihteessa. Selkein ero omiin teineihin on se, että viettävät paljon aikaa kotona tietokoneiden, kännykän, tms. ääressä. Periaatteessa kaikilla on kavereita, mutta ei niitä nähdä läheskään yhtä usein, kuin omassa teini-iässä. Vaikka olinkin ns. kiltti ja hyväkäytöksinen urheilija, niin illat venyivät, kun kavereitten kanssa pelattiin pihapelejä, futista, jääkiekkoa, tms. suunnilleen päivittäin. Ja jos tietokoneella pelattiin, niin siinä oli helposti 2-4 kaveria samaan koneen äärellä. Eli kavereita nähtiin livenä, nykyisin ei niinkään.

Mitä sitten taas tulee esim. alkoholiin, niin omat ensikännit oli vasta lukion 1. luokan syksyllä. Toisaalta esim. vanhin lapseni 18v ei ole maistanut alkoholia, eikä ole osoittanut mitään kiinnostusta siihen. Koko hänen kaveriporukkansa on ns. streittareita. Koulujen päätöstäkin juhlistivat porukassa uimarannalla piknikillä, jossa juomana oli alkoholittomia virvokkeita. Ja kotiin hän tuli ennen klo 23 "vesiselvänä".

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin yläasteen 2000-luvun taitteessa ja kyllä se oli tupakka ja alkoholi jotka tekivät teinistä "suositun" siihen aikaan. Oli ihan normaalia kehuskella maanantaina kuinka oli ryvetty missäkin ojassa ja kuinka monta sidukkaa oli mennyt. Itse en kuulunut tähän joukkoon ja kyllä tunsinkin itseni ulkopuoliseksi ja "kummajaiseksi". Myöskään poikaystäviä minulla ei ollut vielä yläasteikäisenä, "cooleilla" totta kai oli.

Nykyään tuo kaikki örveltäminen on vain noloa. Nykyään nuoriso tuntuu olevan päihteiden suhteen fiksumpia. Siiderin tilalle tullut energiajuomat (ei kyllä kovin järkevä vaihtoehto sekään) ja tupakan tilalla käsissä on kännykkä koko ajan. Kaikki elämä on somessa. 

Jos 15-20 vuotta sitten halusit itsestäsi kuvan "someen" eli IRG-galleriaan tai vastaavaan, se piti lavastaa jonkun muun ottamaksi, selfiet oli siihen aikaan ehdoton ei, ajatusmaailma oli että itsensä kuvaaminen on jotenkin noloa ja säälittävää. Muistan itsekin asetelleeni digikameraa niin, että näyttäisi että joku muu on ottanut kuvan :D 

Ja nyt sinulla on jo teini-ikäinen lapsi? :(

En tiedä miten tuo tekstini liittyy siihen onko minulla teini-ikäinen lapsi vai ei. (mutta kyllä, minulla on teini-ikäinen lapsipuoli, omat lapset ala-asteella) Nuorison elämästä voi olla perillä vaikkei olisi omia lapsia lainkaan. 

Mä luin kirjoja, teini älypuhelinta. Mä soittelin lankapuhelimella ja etsin numeroita puhelinluettelosta, teini älypuhelimesta.

Mä lähetin ja sain kirjeitä, teini whatsapp-viestejä. 

Läksyt, esitelmät ym tein kynällä paperille, teini tietokoneella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä saa hauskoja keskusteluja vanhusten kanssan. Vanhukset eivät todellakaan ymmärrä nykypäivän kulttuurista yhtään mitään. Kyselivät taannoin, käynkö tanssilavoilla. :D Piti vähän valistaa 70-vuotiaita, ettei nykypäivän nuoret todellakaan käy missään tanssilavoilla, vanhanaikaista ja vanhaa maailmaa sellaiset. 

Minulta kyselivät et mitä sä sitten teet. Pöyristyivät, kun kerroin, että istun tietokoneella. :D Vanhukset on ihan pihalla ja elävät vielä 70-lukua. 

M25

N53..hmm minun lukioaikanani tulivat kouluun ensimmäiset tietokoneet.

Olen nähnyt pankkikirjan, puhelinkopin,ja muut

Jos sinä näkisit minut sinulla ottaisi eteen.

En valitettavasti harrasta seksiä tyhmien ihmisten kanssa.

Kyllä niitä kuumia milffejäkin näkee, et varmasti seisoo. Harvemmin tosin. 

Itsekin olen kokenut outoa painostusta vanhusten taholta. Pääosin vanhukset 50-luvulla syntyneitä, eli ovat eläneet nuoruuttaan 60 ja 70 -luvuilla. Sieltä tulee myös oikein kunnolla joskus painostusta perheen perustamisiin ja vastaaviin asioihin. Itsekin olen kohdannut seuraavaa: vanhukset kyselivät, mitä sitten teen asunnossani. Kun kerroin, että pääosin aika menee tietokoneella, olivat aivan järkyttyneitä. Kyselivät hädissään, enkö käy missään juhlimassa tai yöelämässä. Olivat vielä enemmän ihmeissään, kun kerroin että en käy baareissa, en käy yökerhoissa enkä juo tippaakaan alkoholia. 'En tiedä loukkaantuivatko, kun kerroin vielä, että minun ikäpolveni suhtautuu alkoholiin ja tupakointiin kielteisesti ja se on lähinnä säälittävää. 

Näillä vanhuksilla aina ollut vähän alkoholin kanssa ongelmia. 

Heidän nuoruudessaan oli tyypillistä, että nainen palveli miestä. Nykypäivänä tasan yksikään nuori nainen ei suostuisi miehen henkilökohtaiseksi kodinhoitajattareksi. Maailma, aika ja tavat ovat muuttuneet. 

M34