Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oma teinielämäsi vs. oman teinisi elämä
Millaista elämää teini-ikäinen(15v-18v) lapsesi viettää? Millaista elämää itse vietit samassa iässä?
Kommentit (208)
80-luvun teini,kävin tansseissa vasta koulun käytyy riparin käytyy,kerkesin vähän käydä löysin jo kumppanini,vielä ollaa saman katon alla.Mun omat tytöt ei mitää herranenkeleitä,oliko 13vanhin urheiluseuran kamut tahto ryyppää,vanhemmat anto luvan.Itse 20v kun eka kerran alkoa,koskaan tupakoinut.Tytöt tupakoi teininä alkoi,vanhin ainakin lopetti oman perheen saatuaan.Nuirin tytär oli vaikein tapaus,kaveritkin samaa sarjaa,13 v,tyttö vetää tupakkaa,olutta,viinaa,tulee kotiin menee miten sattuu,meneppä siitä sosiaalitädille kertomaan niin turhaa.Tyttö lapset osaa olla vaikeita,vertaan sukuni poikiin he myöhemmin juoksut ,juomisen aloitti.Itse jos oisin ollut tyttöjeni kaltainen 80 -luvulla,oisin saanut lähteä kotoa,se oli raskasta,aikaa nuori saapuu kotiin keskiyöllä.Nykyään nytkin yössä liikkuu paljon alaikäisiä,kukaan valvo.Ei auta lastensuojeluilmoitukset.Se olisi vapaudenriistoa,ties mitä..Keskiyöllä näkee pieniäkin potkulautoineen.Nyt omat tytöt aikuisia perheellisiä,kunnon aikuisia onneksi.Sanon monesti antaa nuorten olla nuoria,aika lapsuus,teineys on lyhyt.Ajakoot mopoillaan,yms ihan rauhassa.Ymmärtää heitä pitää.Eikä motkottaa,toki minen nuoren menetämme lopuksi ikää huumeille,ei ikinä saada kontaktia heihin enää,jokainen tuntee jo moniakin menetettyjä.Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitin seksin ja alkoholin ja tupakan 14-vuotiaana, olin siis tyttö 70-luvulla. Ei mun tyttäret tosiaankaan niin tehneet 2000-luvun alussa, valvoin huolella, sattuneesta syystä..
Vaikka kyllä ihan kivaakin mulla oli, ja elämän tumma puoli kiinnosti. Mutta silti en halunnut samaa tytöilleni.
Itse saa nauttia elämästä, muut eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin seksin ja alkoholin ja tupakan 14-vuotiaana, olin siis tyttö 70-luvulla. Ei mun tyttäret tosiaankaan niin tehneet 2000-luvun alussa, valvoin huolella, sattuneesta syystä..
Vaikka kyllä ihan kivaakin mulla oli, ja elämän tumma puoli kiinnosti. Mutta silti en halunnut samaa tytöilleni.
Itse saa nauttia elämästä, muut eivät.
Niin, koska se on eri asia.
Nykynuoret ovat fiksuja ja kunnollisia, päämäärätietoisia. Ovat raittiita myös. Heillä on ollut informaatiota tarjolla internetin kautta koko elämänsä, maailma on ollut eri tavalla auki heille, ja he ovat kasvaneet siihen.
Me ysärin alkupuolen nuoret kasvettiin erilaisessa, suppeammassa maailmassa, ja isoilta osin saatiin "kasvaa kuin pellossa". Elimme eri tavalla turvallisessa ja turvattomassa maailmassa kuin nykynuoret.
Lama-ajan teininä ylellisyydet eivät olleet arkipäivää, toisin kuin nykyteineille. Nuorison vaatteet olivat hirveän kalliita verrattuna nykyhintoihin ja ostovoimaan nähden. Niitä ei kuukausittain ostettu, vaan sillon kun vaate meni rikki, tai puolivuosittain keväällä ja syksyllä. Sain itse ostettua mielekkäitä vaatteita, koska kävin iltatöissä koulun jälkeen. yhden kuukauden palkka riitti Leviksen 501 -farkkuihin. Niin ja kännyköitähän ei ollut, kaikilla perheillä ei ollut lankapuhelintakaan, koska puhelinosakkeet olivat todella kalliita muistaakseni, tuhansia markkoja? Korjatkaa jos muistan väärin. Tapaamiset sovittiin useimmiten koulussa, soitettiin lankapuhelimella tai sit kokoonnuttiin vakiintuneisiin hengailupaikkoihin. Tai mentiin rinkuttelemaan kaverin ovikelloa.
Meillä oli moni asia paremmin ja moni asia huonommin kuin nykynuorilla. Nykynuorilla on hirveä stressi tulevaisuudesta, siksi he alkavat panostamaan pärjäämiseen huomattavasti aikaisemmin kuin oma sukupolvi. Oma teini tekee vimmatusti töitä hyvän kunnon ja koulumenestyksen eteen, koska tietää, että jos niin ei tee, tulevaisuus on synkkä tulevassa maailmassa. Oman aikakauden nuoret ajattelivat, että kaikki kyllä järjestyy, vaikka vähän relaiskin ;(
Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta musta tuntuu, että olisin ollut todella hyvä nykyajan teini, ei olisi tarvinnut hävetä kotona nyhjäämistä! Olen 30-vuotias, ja vielä silloin omina yläaste- ja lukioaikoina ryyppääminen oli Se Juttu. Nuoret olivat kotibileissä harva se viikonloppu, ja suositut tyypit olivat tietysti niitä joilla oli parhaat bileet tai hienoin talo. Mä taas olin ahdistunut, kiusattu, masentunut lapsi ja teini, jolla ei ollut sosiaalista elämää eikä kavereita netin ulkopuolella. Onneksi oli tosiaan edes se netti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta musta tuntuu, että olisin ollut todella hyvä nykyajan teini, ei olisi tarvinnut hävetä kotona nyhjäämistä! Olen 30-vuotias, ja vielä silloin omina yläaste- ja lukioaikoina ryyppääminen oli Se Juttu. Nuoret olivat kotibileissä harva se viikonloppu, ja suositut tyypit olivat tietysti niitä joilla oli parhaat bileet tai hienoin talo. Mä taas olin ahdistunut, kiusattu, masentunut lapsi ja teini, jolla ei ollut sosiaalista elämää eikä kavereita netin ulkopuolella. Onneksi oli tosiaan edes se netti!
Nykyteineillä kiusaaminen ja syrjiminen tapahtuu netissä. Se paikka, missä ei fyysisesti tarvitse saada turpaansa niinkun aiemmilla sukupolvilla. Oman teinin kautta olen huomannut, että kiusaaminen saa aivan uudet uudet ulottuvuudet verrattuna omaan sukupolveen. Ja tämä tapahtuu anonyymisti. Ennen tekijät olivat selvillä, ja saatiin tietoon jos joku uskalsi laverrella.
hmmm kirjoitti:
Tää muutos on kyllä ollut hämmentävän nopea. Olen siis 26-v eikä minulla ole vielä omia lapsia. Omista teiniajoista ei edes ole kovin kauan. Mutta tuntuu että vielä silloin 2007-2010 kun olin yläasteella, ryyppääminen, polttaminen ja muukin sekoilu oli vielä ihan normijuttu. Olin itse harvoja luokallamme kuka ei näitä harrastanut. Silloin esim. oli ihan normijuttu että kaupunkimme kirjaston edessä suuri osa teineistä veti röökiä bussia odottaessaan. Viimeksi kun menin siitä ohi, teinejä näkyi yhtä paljon kuin ennenkin, mutta kukaan ei polttanut.
Mä kiinnitin huomiota tähän tupakan polttoon, kun hain päättäjäispäivänä 9-luokan päättänyttäni kotiin koulusta. Olin odottamassa viereisen kaupan parkkipaikalla, koska tiesin koululla olevan ruuhkaa. Toki sieltä koululta sitten nuoret aika isoina massoina vyöryivät kaupalle, ja näinköhän vain yhden pojan tupakka suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei tarvinnut mennä keskustaan niin usein kun lähiössäkin oli palvelut. Nyt ei tarvitse kun ostokset tulevat pakettiautomaattiin tai ovelle.
Väkivalta on vähentynyt. Silloin tuntui että joka kaupunginosassa oli hakkaajajengi tai pari. En tiedä mikseivät aikuiset tehneet sille mitään.
Tuo on yksi suurimpia muutoksia mielestäni. Lasten välistä väkivaltaa ei enää hyväksytä. Joskus sitä kyllä miettii, että mitä ihmettä sen ajan vanhempien mielessä kulki. Miksi väkivaltaa ja henkisesti yksin jäämistä pidettiin niin normaalina osana lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Pyhäkoulupoikia ovat omani, 15 -ja 17-vuotiaat. Suurimman osan vapaa-ajastaan käyttävät tietokoneella/kännyllä. Eivät juuri kotoa poistu, kauppaan ja kouluun lähinnä. Kaverit on somessa. Pysyvät kyllä poissa vaikeuksista, se on hyvä. Silti minun näkökulmasta jokseenkin tylsää nuoruutta viettävät.
Itse en paljon kotona aikaani viettänyt tuossa iässä, niin hyvässä kuin pahassa... :D
Mistä tiedät ovatko pyhäkoulupoikia somessa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä elinkö jotenkin kieroutuneessa ympäristössä, vai oliko silloin 80-luvulla yleistäkin, mutta koin jo aika nuorena jonkinlaista ympäristön painetta, että pitää olla poikaystävä. Ihan jo varhaisteineiltä udeltiin, että joko seurustelet. Eikä se vain jäänyt yhteen kyselyyn vaan se tuntui olevan hirveän tärkeää.
Näin jälkikäteen tuntuu oudolta, kun nykyisin kysellään nuorilta harrastuksista ja opiskelusuunnitelmista.
Oliko tämä yleistä vai oliko sukulaiseni vain outoja?
Itse en muista tällaista. Kävin 80-luvulla koulua, jossa oli satoja yläkouluikäisiä oppilaita ja vain kourallisella oli tyttö-/poikaystävä. Vasta lukioiässä alkoi enemmän olla seurustelua mutta ei silloinkaan kaikilla.
Ei tuo kotona laitteiden kanssa nyhjääminen kauhean hyvältä kuulosta. Ei sillä, että teinien pitäisi olla ryyppäämässä ja rellestämässä. Mutta jääkö nuoruus jotenkin kokematta ja elämättä. Ja ihminen tarvitsee toisten ihmisten kanssa olemista, siis livenä eikä laitteiden välityksellä. Onkohan nykynuorten masennus ja yksinäisyys millä mallilla verrattuna vaikka 80- ja 90-luvun nuoriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyhäkoulupoikia ovat omani, 15 -ja 17-vuotiaat. Suurimman osan vapaa-ajastaan käyttävät tietokoneella/kännyllä. Eivät juuri kotoa poistu, kauppaan ja kouluun lähinnä. Kaverit on somessa. Pysyvät kyllä poissa vaikeuksista, se on hyvä. Silti minun näkökulmasta jokseenkin tylsää nuoruutta viettävät.
Itse en paljon kotona aikaani viettänyt tuossa iässä, niin hyvässä kuin pahassa... :D
Tiedätkö varmasti mitä tietokoneella / kännykällä tekevät?
Mulla on vähän nuorempi tyttö kuin aloittaja pyysi, mutta samaa meissä on se, että ollaan aika kilttejä, yksinäisiä ja paljon kotona. En ole ryypännyt ja rällännyt kylillä ja tyttö ei ole vielä siinä iässä. Eroa tietysti siinä, että tytöllä kännykkä ja tietokone on tosi tärkeitä ja kaverit on somessa. Minä kuitenkin tapasin kavereita livenä ja harrastin muutakin, kävin soittotunneilla ja luin paljon. Tyttärenikin on tehnyt näitä samoja, mutta paljon vähemmän, koska teknologia vetää puoleensa. Olen maalta kotoisin ja bussit ei kulkeneet muuta kuin koulupäivinä aamulla ja iltapäivällä, niin joka paikkaan oli mentävä pyörällä tai kävellen. Sitä pysyi kunnossa, vaikka en mikään himoliikkuja ollutkaan. Tyttöni ei halua liikkua minnekään, kun koko elämä on siellä koneilla. Kouluun kulkee kävellen ja nyt lomalla pitää pakottaa hänet välillä ulkoilemaan ja se on ihan kamalaa, siellä paistaa aurinko. Asuuko meillä vampyyri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiessa väistämättä tulee mieleen että villiä elämää viettäneiden vanhemmat ovat olleet sitä sodanjälkeistä sukupolvea jonka kasvattivat sodasta traumatisoituneet vanhempansa. Olisiko kyseessä ihan se että 3. sukupolvelle ei enää traumat ole periytyneet? Keskustellaan avoimesti , ei rällätä viinan kanssa jne.
Aivan erilainen tämä nykymeno kuin 70-80 -luvulla. Juhlittiin kavereiden ja alkoholin kanssa lähes joka viikonloppu teini-iästä (14/15v-) alkaen. Pyörittiin yhdessä hyvällä porukalla (10+ tyttöä ja poikaa) aina opiskeluaikaan saakka. Vietettiin yhdessä hiihtolomat, pääsiäiset, juhannukset - aina yhdessä tuolla porukalla joka paikassa. Aviopareja ei tuosta joukosta muodostunut vaikka kiinteästi oltiinkin yhdessä. Oltiin fyysisesti aina yhdessä koska ei ollut kännyköitä taikka somea. Ja pidetään yhteyttä vieläkin ja nauretaan yhteisille nuoruuden toilailuille - oli se vaan niin upea nuoruuden porukka. Lisäksi kaikki selvisivät nuoruudesta ilman alkoholi- tai huumekierrettä.
Omat tyttäreni ovat paljon "kunnollisempia", eivät polta tai läträä viinan kanssa, toki varmaan joskus juovat mutta tekevät sen fiksusti. Lasteni ystäväpiiri on myös kansainvälinen johtuen urheilusta. Samanlaista yhtä kiinteää ryhmäytymistä kuin omassa nuoruudessa ei omilla lapsillani ole. Syynä on varmaan on omien lasten harrastukset. Itse en juuri mitään harrastanut vaan aina pyörittiin ulkona kulmilla.
Joskus hämmästelen että noin fiksuja lapsia tuli näistä vanhemmista
Olen itse tällä hetkellä teini-ikäinen, mutta äitini elämä teininä liippaa melko läheltä omaani. Olemme molemmat olleet todella kilttejä ja hyviä koulussa. Viihdymme paljon yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olin teini 80-luvulla. Kyllä melkein joka viikonloppu tuli kaljoiteltua ja harrastettua seksiä milloin kenenkin kanssa. Väkivalta kaduilla oli läsnä koko ajan. Uusia bändejä tuntui ilmestyvän paljon, ja keikoilla käytiin ahkerasti. Legendaariset Lepakon yöbileet oli kova juttu.
Muistan myös lämmöllä inter rail- aikoja. Tuli pari kertaa reissattua Euroopassa ja hyviä muistoja jäi.
Oma teini viihtyy tietokoneella, mutta onneksi tapaa kavereita myös ihan livenä. Pelaa tavoitteellisesti futista myös. Tiettävästi ei ole vielä dokaillut tai röökiin sortunut.
Yhtään tyttöä ei ole kylässä käynyt, eikä tunnu vielä ainakaan kovaa kiinnostusta sinne suuntaan edes olevan. Itsehän korkkaan hyvän konjakin sinä päivänä, kun poika ensimmäistä kertaa tuo jonkun tytön näytille.
Voihan se tuoda pojankin näytille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä hilluin kylillä kännissä ysärillä, omat on kotona. Ihan eri elämää.
Se on kumma, miksi ysärillä oli se "pakko ryypätä". Synnyin varmaan liian aikaisin, tunsin aina itseni ulkopuoliseksi, kun muut puhuivat mitä juovat viikonloppuina... luulin että mussa on jotain vikana. Nykyään on luonnollista olla kotona viikonloput, hyvä niin.
80-luvulla ihan sama juttu.
Alue: Aihe vapaa
Corollan takapenkillä neljä vierekkäin. Ei tietenkään mitään turvavöitä, kun joku 18 v jamppa ajoi. Hyviä muistoja. Siideriä meni tummennettujen ikkunoiden takana. Muistelen kyllä, että opettajat paheksuivat yläasteen pihalla kurvailevia bassonjytkettä tarjoavia autoja :)
Nykyään oltaisiin jo lynkkaamassa kaikki.