Sinä aikuinen ihminen, joka yökit tavallisille ruoka-aineille, kuten oliivit, avokaado, katkaravut, sienet, pavut, kylmäsavulohi jne, mikä on rajotteiden taustalla?

Katkaravut voivat minun kohdalla aiheuttaa kuolettavan anafylaktisen shokin: ei edes saa käydä ruuassa esim. pastassa tai pitsassa koska voi jättää jäljen tai jotain, nestemäinen osittain kun on. Kerran tilasin pitsaa ja sanoin että tonnikalapitsa pelkän tonnikalan kanssa (olen ennenkin tilannut samassa paikassa ja sana pelkkä tonnikala ilman muita täytteitä on aina toiminut) Nyt kotiin mennessä olikin täynnä katkarapuja ja kun soitin tästä, sanottiin että ota vaan pois niin etköhän voi syödä. Sanoin että sinänsä voisi jos kyseessä olisi makuasia eikä vakava allergia. Olen kerran kokeillut, piti mennä sairaalaan kuitenkin kun kurkku turposi... Seuraavalla kerralla sain ilmaisen pitsan korvaukseksi. Välilä tuota katkarapujuttua on hankala saada joidenkin ihmisen kalloon että se ei saa edes olla kosketuksissa. Ainoastaan muut allergikot (muiden ruoka-aineiden) ovat ymmärtäneet ja puolustaneet. Sitten kun miettii noita joille en ole allerginen kuten otsikossa mainitaan niin jotenkin tuollaiset pehmeät ja ns. ällön tuntuiset eivät vain maistu... Allergia kyllä lohin ja noiden kohdalla, oliiville en tietääkseni ole allerginen mutta sen haju jotenkin on pinttynyt nenääni ja alkoi oksettaa herkästi kun oli liikaa sen kanssa. Näin kävi kun tein foccacciaa ja vaikka leipä onnistuikin, liian suuren oliivinhajun vuoksi ei maistunut vaikkei se oliivi siinä olisikaan ollut niin vahvasti maistettavissa muiden täytteiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Punajuurikeittoa en kykene syömään vieläkään. Kokeilin 18 vuotiaana kehoa voimaannuttavaa raakaa punajuurimehua. Ja join sitä kerralla puoli litraa.

Se maistui itse asiassa ihan hyvältä. Mutta 10 minuutin kuluttua olin vessassa kyykyssä ja valkoisille kaakeleille roiskui kirkasta punajuuren väristä nestettä.

Luin jälkeenpäin jostain, että punajuuri suurempina annoksina aiheuttaa osalle ihmisiä myrkytyksenkaltaisia oireita.

Kiinteässä muodossa menee kyllä yhä, mutta keittoa ei valitettavasti enää koskaan, oksennusreflekseksi virittyy heti.

Raakaa punajuurta ei tosiaankaan pitäisi syödä etenkään isoja määriä. Muistaakseni nitriitti oli se aine mitä siinä on liikaa, ja se haittaa hapen pääsyä soluihin, jos en nyt ihan väärin muista. Mahasi nopea reaktio siis pikemminkin pelasti sinut myrkytykseltä, vaikka olikin varmasti kurja kokemus.

Etkö ap ymmärrä, että makuasioista ei kannata kiistellä, ei päästä yksimielisyyteen. Allergiat ovat niitä tavallisia ruokarajoitteen suhteen, itse olen sappipotilas, ja en todellakaan kenenkään mieliksi hanki sappikohtausta. Olen aina saanut syödä, sitä mikä maistuu. Meillä ei ole pakkosyötetty eikä ole näin tullut traumoja. Näinkin pärjää, olen käynyt hienoissa paikoissa syömässä Lontoossa. Sielläkin valikoin, mitä syön. Kukaan ei ihmetellyt. Oikeasti sivistynyt ei kiinnitä huomiota,mitä toinen syö. Sinähän oletkin vain tekopyhä paski ainen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut nauttia noista "ällöttävistä" ruoka-aineista. Haisujuustot, oliivit, anjovis, suolakurkut, kaprikset, etikka, nams. Ja katkaravut, simpukat, sienet. Ei taida olla yhtään ruoka-ainetta jota en söisi. Mielestäni on omituista jos aikuinen ihminen ei osaa syödä tavallisia ruokia.

Siinä ei ole mitään erikoista. Aistien herkkyys ja reaktiot on yhtälailla geneettisesti määräytyvää kuin pituutesi. Kyseisiä attribuutteja tunnetaan vain heikosti, poislukien joku spesifinen korianterin maku. Omassa suussa se maistuu saippualta, mutta en pidä sitä mitenkään erityisen vastenmielisenä siitäkään huolimatta. Minä voin vetää tulisinta mahdollista thai-currya ilmeenkään värähtämttä, mutta jotkin toiset ruoka-aineet jäävät syömättä, koska en viitsi kiduttaa itseäni.

No esim oliivi vaan sattuu maistumaan suussani p*skalta.

Yritän aina uudestaan ja uudestaan maistaa sitä mahollisuuden koittaessa, ei ole vuosienkaan jälkeen alkanut maistumaan yhtään paremmalta.

Jumala teki virheen ja ei tehnyt avokadoista naudanlihaa.

Kaikesta ei toki tarvitse pitää, mutta aikuisen käytöstapoihin ei kuulu millekään ruoalle yökkiminen. Myötähäpeä tulee jos joku noin käyttäytyy.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Mitä kiehtovaa on psykopaateissa, vaarallisia ihmisiä.

Kiinnostava kysymys. Itse söin lapsena ihan kaikkea, kuten vaikka maksaa. Opin välttämään maksaa kun menin kouluun, mutta en tiedä mistä se lähti. Kotiin en edelleenkään osta maksaa, vaikka joskus uteliaisuudesta ravintolassa tilasin paistettua maksaa.

Raskausdiabeteksen myötä minulle kehittyi myrkyllinen suhde sokeriin, joten en syö enää karkkia.

Raskaus ja imetysdietin myötä en varmaankaan tule enää syömään korvasieniä. Tiedän, että niihin jää myrkkyjäämiä ja mielessäni on vuosia ollut niiden välttäminen.

Olisiko näissä kaikissa sitten yhteisenä tekijänä jonkinlainen "trauma"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suutuntuma tai maku, tai molemmat. Olen 40 vuotias ja enkä vieläkään voi sydä sieniä esim. kastikeessa alkamatta yökkiä, kun  ensimmäinen niljakas sienen pala osuu suuhun. Mieheni on loistava kokki mutta ei auta, en voi syösä sienikastiketta tai  piirakkaa.

Avokado  taas maistuu karmealta, olkootkin miten trendiruoka.

Makuasioitahan nämä ovat, mutta ihmettelen, miten avocado niin monien mielestä maistuu kamalalta. Suutuntuma voi olla inhottava, mutta omassa suussa avocado maistuu kuin sitruunalla ja yrteillä maustetulta voilta. Oman tyttärenkin kanssa tästä joskus puhuttiin ja hänen mielestään maistuu ruoholta. :D 

Voi olla että ovat joutuneet syömään raakaa avokaadoa, joka ei maistu erityisen hyvälle, oikean kypsyysasteisen avokaadon yhyttäminen ei aina ole helppoa, sama pätee mangoihin, raakana ne maistuvat tärpätiltä ja ylikypsänä asetonilta,

Jaah, taasko piti tästä jauhaa palstalla? On se kummaa kuinka toisten syömiset tai syömättä jättämiset aina vaan jaksaa kiinnostaa. Voisitteko keskittyä omiin lautasiinne eikä vilkuilla toisten? 

Yökkijät eivät ole aikuisia, ainostaan vanhoja.

Meillä ei lapsuudenkodissa pakotettu maistelemaan eri ruokia vaan saatiin syödä mistä tykätään. Ruokavalioni on laajentunut aikuisiällä, mutta syön erikoisempia, etnisiä ruokia. Ruoat, joita jokaisen suomalaisen aikuisen tulisi syödä, ei todellakaan ole mun juttuni. Ja helposti ällöttää. Ruoan suhteen oksennusrefleksi on myös herkässä. Ja kaikki vaikuttaa, maku, haju ja koostumus. Mutta ikinä en tee nirsoudestani numeroa vaan päinvastoin yritän epätoivoisesti peitellä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Jaah, taasko piti tästä jauhaa palstalla? On se kummaa kuinka toisten syömiset tai syömättä jättämiset aina vaan jaksaa kiinnostaa. Voisitteko keskittyä omiin lautasiinne eikä vilkuilla toisten? 

Kaikki erilaisuus hämmästyttää ja kummastuttaa av-mammaa ja siitä pitää jauhaa maailman tappiin asti. Elintarviketeollisuus on käyttänyt pitkään ns. supermaistajia ja -haistajia hyödykseen ilman tieteellistä näyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Tämän hetkinen tiedeyhteisön konsensus on, että ns. nirsoilla on enemmän makureseptoreita kuin kaikkiruokaisilla. Se ei tietystikään kerro, miksi jotain tietty ruokalajia kohtaa kokee vastenmielisyyttä.

Mun ei ole eläessäni pitänyt edes maistaa mitään mitä en halua. Syön ihan kaikkea ja lapsena tykkäsin kaikista kasviksista. Minusta se on myytti, että kun pakotetaan maistamaan, niin oppii kaikkiruokaiseksi. Oma 2v ei syö kaikkea, mutta syö esim. ruusukaalia, selleriä ja kylmäsavulohta. Hän on huono syömään, mutta metodini on, että mihinkään ei silti pakoteta.

Olen tuo ylle kirjoittanut, joka välttää maksaa ja korvasieniä.

Jos kyse on koostumuksesta, sitä voi helposti muuttaa. Esim avokadosta voi tehdä tahnaa. Sipuli ja hapokas omena kylkeen ja hiukan sitruunamehua. Sitten surrutellaan sileäksi sekoittimessa ja voi kun tuli hyvää. Sama pavuissa, tasaiseksi vaan ja lihapullataikinaan tai ihan sellaisenaan.

Aikuinen ruuille yökkivä ihminen? Sellaiselle on kasvatuksessa jäänyt jotakin pahasti vajaaksi.