Sinä aikuinen ihminen, joka yökit tavallisille ruoka-aineille, kuten oliivit, avokaado, katkaravut, sienet, pavut, kylmäsavulohi jne, mikä on rajotteiden taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Tämän hetkinen tiedeyhteisön konsensus on, että ns. nirsoilla on enemmän makureseptoreita kuin kaikkiruokaisilla. Se ei tietystikään kerro, miksi jotain tietty ruokalajia kohtaa kokee vastenmielisyyttä.

Höpö höpö sun konsensus!

En yöki, mutta tietyistä ruuista en pidä. Sienien kohdalla on kyse mausta ja suutuntumasta. Maistuu pahalta ja tuntuu ällöltä. Poikkeuksena kuivatut sienet, jotka on lisätty esim. thaikanakeittoon. Ne on ihan ok, ovat sopivan sitkeitä eivätkä maistu paljon miltään. Mutta jotkut tölkkiherkkusienet on ällöjä.

Jollain lomareissulla jäi myös syömättä joku liian sitkeä merenelävä. Sellaiset friteeratut mustekalanrenkaat on ihan ok, mutta tämä oli joku pienempi sitkeä ja nystyräinen mikä olisi pitänyt syödä paljaaltaan. Ei pystynyt kykenemään. En yökkinyt, mutta lahjoitin miehelle. 

Myös osso bucossa se luuydin on jotenkin sellaista vähän ällöttävää höttöä, mitä en viitsi syödä. Liharuuista jätän läskit syömättä, jos ne on sellaista löllöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Tämän hetkinen tiedeyhteisön konsensus on, että ns. nirsoilla on enemmän makureseptoreita kuin kaikkiruokaisilla. Se ei tietystikään kerro, miksi jotain tietty ruokalajia kohtaa kokee vastenmielisyyttä.

Höpö höpö sun konsensus!

Aito persukommentti. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Ei kaikkiruokaisia ole olemassakaan, nirsoja sen sijaan on. Kaikki pitää jotakin inhottavana, sika nyt syö vaikka porsaanpaistia. Mutta ihminen aika harvoin jälkeläisiään.

Anjovista en voi sietää, sen mausta en tykkää. Silli vielä menee.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ruuille yökkivä ihminen? Sellaiselle on kasvatuksessa jäänyt jotakin pahasti vajaaksi.

Kommenttina toisen syömisille, joo. Mutta kyseessä on refleksi, jota ei pysty peittämään. Voi yrittää paloitella ruokaa niin pieneksi, että sen pystyisi nielaisemaan nopeasti pureksimatta. Mahdollisesti samalla huuhtoa viinillä pahaa makua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Tämän hetkinen tiedeyhteisön konsensus on, että ns. nirsoilla on enemmän makureseptoreita kuin kaikkiruokaisilla. Se ei tietystikään kerro, miksi jotain tietty ruokalajia kohtaa kokee vastenmielisyyttä.

Höpö höpö sun konsensus!

Aito persukommentti. :D

Tiedeyhteisön konsensus on että ruokarajoitteet on 90 prosenttisesti psykologista alkuperää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Tämän hetkinen tiedeyhteisön konsensus on, että ns. nirsoilla on enemmän makureseptoreita kuin kaikkiruokaisilla. Se ei tietystikään kerro, miksi jotain tietty ruokalajia kohtaa kokee vastenmielisyyttä.

Höpö höpö sun konsensus!

Aito persukommentti. :D

Tiedeyhteisön konsensus on että ruokarajoitteet on 90 prosenttisesti psykologista alkuperää.

Persut eivät ole tiedeyhteisö.

Opin syömään vasta noin 25 vuotiaana paremmin. Kotona ei pakotettu ja ruoka oli perus makaronilaatikko, peruna, jauhelihakastike tasoa. Äitini syö edelleen niin, ei osaa laittaa esim. lämpimiä kasviksia niin, että olisivat oikeasti hyviä.

Oliiviöljyä käytän paljon mutta itse oliivit ei suussani hyvältä maistu, toki niitä syön jos vaikka salaatissa niitä on. Possua en syö, ja se johtuu ihan siitä, että ällöttää se tapettu sika, toki vähän nautakin mutta ei niin paljoa. Kalojen ja muiden merenelävien kanssa ei ole tätä ongelmaa, en tiedä mistä se johtuu. Katkaravut ei maistu miltään, eivät hyvältä eivätkä pahalta.

Muuten taidan olla kaikkiruokainen🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Tämän hetkinen tiedeyhteisön konsensus on, että ns. nirsoilla on enemmän makureseptoreita kuin kaikkiruokaisilla. Se ei tietystikään kerro, miksi jotain tietty ruokalajia kohtaa kokee vastenmielisyyttä.

Höpö höpö sun konsensus!

Aito persukommentti. :D

Tiedeyhteisön konsensus on että ruokarajoitteet on 90 prosenttisesti psykologista alkuperää.

Persut eivät ole tiedeyhteisö.

Se on hieno nimitellä ihmisiä, antaa ihan todella vakuuttavan kuvan siitä tiedeyhteisön ja tieteen tuntemuksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Onhan se mielenkiintoista, joskus takana on terveydellinen syy, voi olla tiedostamatonkin. Usein on trauma jäänyt jostain tilanteesta. Maut on aika henkilökohtaisia jotkut alkuapinan ajoilta periytyviä ja täysin subjektiivisia.

Nirsoilijan sielunkuvan selvittäminen on vaan kiehtovaa. Vähän niinkuin psykopaattienkin.

Kaikkiruokaisen sielunkuvassa taas ei ole juuri selvitettävää, se on samantyyppinen kuin biojäteastialla tai sialla (joka on kyllä hieno eläin, ei vain taida juuri valikoida syömisiään).

Tämän hetkinen tiedeyhteisön konsensus on, että ns. nirsoilla on enemmän makureseptoreita kuin kaikkiruokaisilla. Se ei tietystikään kerro, miksi jotain tietty ruokalajia kohtaa kokee vastenmielisyyttä.

Höpö höpö sun konsensus!

Aito persukommentti. :D

Tiedeyhteisön konsensus on että ruokarajoitteet on 90 prosenttisesti psykologista alkuperää.

Persut eivät ole tiedeyhteisö.

Se on hieno nimitellä ihmisiä, antaa ihan todella vakuuttavan kuvan siitä tiedeyhteisön ja tieteen tuntemuksestasi.

Persu voi trollauksen sijaan aloittaa lukemisen vaikka tästä. Lisää löytyy uteliaalle hakemalla vaikka koko koronapandemian ajaksi.

https://www.researchgate.net/publication/277708572_Genetics_of_Taste_Pe…

Hyvä artikkeli, tosin siinä ei todettu tuota väittämääsi asiaa ollenkaan! Että sellainen tiede ihminen. No persukortin käytöstäkin voi paljon päätellä.

Aikuinen syö mitä huvittaa ja ei syö, jos ei huvita. Outoa, että toinen aikuinen vahtii toisen aikuisen syömisiä ja jaksaa kiinnostua siitä. Ap, hanki elämä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen syö mitä huvittaa ja ei syö, jos ei huvita. Outoa, että toinen aikuinen vahtii toisen aikuisen syömisiä ja jaksaa kiinnostua siitä. Ap, hanki elämä.

Katsos maailmassa on paljon sinulle outoja asioita, jotka kiinnostavat ihmisiä. En ole ketjua aloittanut, mutta syöminen on itselleni elämän mielenkiintoisimpia asioita. Ihan aikuistenkin syöminen. Vaikken kyllä ole lapsiakaan syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen syö mitä huvittaa ja ei syö, jos ei huvita. Outoa, että toinen aikuinen vahtii toisen aikuisen syömisiä ja jaksaa kiinnostua siitä. Ap, hanki elämä.

Anteeksi, mutta olet eksynyt keskustelupalstalle. Tässä ketjussa aiheena on taustasyyt sille, miksi osalla ihmisistä on laajoja ruoka-ainerajoitteita. Eli mitä ominaisuuksia/tapahtumia löytyy aikuisen ”yökkijän” ruoka-aineiden välttelyn taustalta.

Jos koet aiheen henkilökohtaisena hyökkäyksenä, suosittelen vaihtamista toiseen ketjuun tai keskustelupalstalta poistumista.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa on kaikki mun lemppareita, mutta en tykkää kurkusta. Se haisee pahalle. Mutta en toki yöki sille vaan syön jos en voi välttää, esim salaatissa. Itse en osta kurkkua oikeastaan koskaan.

Luulen että kyse on jostain tiedostamattomasta assosiaatosta.

Eihän kurkku voi haista millekään, ellei se ole mädäntynyt? Kurkku ei edes maistu millekään, se on 97% vettä!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä artikkeli, tosin siinä ei todettu tuota väittämääsi asiaa ollenkaan! Että sellainen tiede ihminen. No persukortin käytöstäkin voi paljon päätellä.

Ei ollut tarkoituskaan. Se on perehdytysartikkrli aiheeseen niiltä tiimoilta, ettei kyseessä ole jumaluskon kaltainen harha vaan konkretiaa. Valitettavasti meillä ole instrumentteja mittaamaan yksilöiden makuaistia.

Mun miehelle on joskus nuorena syötetty väkisin graavia kalaa jossain kyläpaikassa. Hän inhosi jo ajatusta, että se kala on "raaka". Oli sitten itkenyt ja oksennellut ja joku ukki oli vieressä saarnannut, että "kyllä pittää ruokaa syyä mitä kylässä tarjotaan". 

Mies on nyt 47v ja ongelmia teettää se, että hän ei syö mitään "raakaa". Kaikki lihat paistetaan ylikypsäksi, joulukinkuista lähtien. Tämä aiheuttaa usein eripuraa, koska mä en haluaisi syödä kuivaa ja ylikypsää lihaa. Usein me tehdäänkin omat ruoat, mies paistelee omat lihansa. Kalaa ei suostu syömään missään muodossa. Oli kuitenkin ollut jossain työpaikan tilaisuudessa, jossa oli ollut lohikeittoa, eikä kehdannut siellä "kiukutella" ruoasta ja oli syönyt sitä. Oli kuulemma tajuttoman hyvää. Tästä innostuneena ehdotin, että tehdään kotonakin kalakeittoa. Ei onnistu, koska kuulemma yritän huijata häntä siinä jättämällä kalan raa-aksi. Herran jestas, ihan kuin 4-vuotiaan kanssa taistelisi! En mä nyt itsekään halua syödä raakaa kalaa. Graavia kalaa kyllä rakastan. 

Lihan haluaisin jättää mediumiksi paitsi possun kyllä paistan kypsäksi, mutta ei ylikypsäksi vaan jätetään meheväksi. Kyllä mä odotan kun heinäkuussa pääsen mökille systerin kanssa ja syödään graavia kalaa ja grillataan naudanlihaa mediumiksi tai jopa medium miinus! Ei tarvi katsella kun joku pyörii vainoharhaisena ympärillä, että "eihän vaan jää raa`aksi".

Kiitos kun sain avautua. Vanhemmat voisi ottaa iisisti ruoan kanssa siten, että väkisin ei syötetä mitään. Mutta tuskin tuollaista pakkosyöttöä enää harrastetaan? Toivon ainakin niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aistiyliherkkyys mulla taustalla. Haju ja koostumus joskus tökkii pahasti. Ja olen 40+ enkä opi enää uusia temppuja.

Vai että aistiyliherkkyys. Kuulostaa vähän samalta kuin monet jotka pistävät liiallisen ryyppäämisen ja oikuttelevan luonteen herkkyyden ja lahjakkuuden piikkiin.

Tää on vähän samaa sarjaa, kuin nykyään niin muodikas erityisherkkyys. Oikeasti kaikki ovat herkkiä tavalla tai toisella. Se ei ole mitään erityistä. Ja todella vaikeat oireilut ovat sitten taas traumaperäisiä.

Enemmän minua ihmetyttää miksi vegaanit yökkivät hyville liharuuille. Aikuisena sitä voi onneksi itse päättää mitä sitä kaupasta ostaa ja mitä kotona syö. Jos ostaisi semmoista ruokaa mistä ei pidä,  niin siitähän tulisi vain tarpeetonta ruokahävikkiä kun se jäisi syömättä. Katkaravut sopivat hyvin pizzan täytteeksi ja papuja voi käyttää herneiden tai perunoiden sijasta.

Tavallisia ruoka-aineita ovat esimerkiksi peruna, makaroni, riisi, maito, edamjuusto sekä grilli- ja lenkkimakkarat.