Sinä aikuinen ihminen, joka yökit tavallisille ruoka-aineille, kuten oliivit, avokaado, katkaravut, sienet, pavut, kylmäsavulohi jne, mikä on rajotteiden taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Maku-, haju- ja tuntoaisti. Esimerkiksi sienet haisevat mielestäni todella pahalle, ja maku on paha sekä myös koostumus tuntuu inhottavalle suussa.

Jotta pystyt ymmärtämään asian, niin kuvittele, että sinä joutuisit syömään oksennusta (haisee pahalle, maistuu pahalle, eikä tunne suussakaan ole kovin miellyttävä)

Ei sienet niin pahoja ole. Vika on mielessä, ei aisteissa.

Onneksi omissa työkavereista ei ole näitä nirsoja yököttelijöitä. Aika paljon työreissuja ja jonkin verran työillallisia, joten todella rajoittaisi tuollainen. Yksi kaveri on tuollainen ja vaikuttaa kyllä yhteydenpitoon, kun ei hänen kanssaan voi oikein mihinkään ravintolaan mennä.

Mieheni inhoaa useimpia mereneläviä. Kerran todistin tilannetta, jossa hänen eteensä yllättäen tuotiin kampasimpukkaa. Urheasti söi ilmeenkään värähtämättä, koska muu siinä tilanteessa olisi ollut erittäin tökeröä. Selvisi hengissä ja tämä oli aikuista käytöstä...

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut nauttia noista "ällöttävistä" ruoka-aineista. Haisujuustot, oliivit, anjovis, suolakurkut, kaprikset, etikka, nams. Ja katkaravut, simpukat, sienet. Ei taida olla yhtään ruoka-ainetta jota en söisi. Mielestäni on omituista jos aikuinen ihminen ei osaa syödä tavallisia ruokia.

Itse olen alkanut tykätä aloituksen jutuista täysi-ikäisenä ja pikku hiljaa. Olen 40v. Edelleenkään en pidä sillistä tai suolasienistä, mutta muuten menee. Mistä johtunee. Minulla on hyvin tarkka haju-ja makuaisti. Ylitarkka, aiheuttaa hieman hankaluuksia kaikessa elämässä... Jos tosin siitä on hyötyäkin. Näin oli jo pienenä. Ja mitä ap:n mainitsemiin juttuihin tulee, niin on olemassa laadukasta ja kuraa. Ne mustat oliivit on värjättyä paskaa, huonompilaatuiset käsitellään kemikaaleilla ja värjätään mustiksi. Ne ON pahoja. Kalamata-oliivit taas on herkkua, etenkin jos niissä on kivet sisällä. Kylmäsavulohi on hyvää, kun lohi on tuoretta eikä ole mitään mudanmakuista norjalaista antibioottilohta. Avokado, sen pitää olla just oikeaa kypsyyttä, liian raaka on pahaa ja liian kypsä on pilaantunutta. (Ja on tuote jonka rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa on epäekologista. Tuotantoon tarvitaan hemmetisti vettä, rahdataan tänne puoliraakoina ja sopiva kypsyysaste on haastava löytää, niin roskiin menee ihan helv. paljon). Sienet, niin. Hyvää saa voilla, suolalla ja kermalla. Sienet ei ole terveysruokaa, jos niistä haluaa hyvää ja maistuvaa.

Minä en ole koskaan omien lasteni kanssa tehnyt ruuasta numeroa. Ruokaa on tarjolla mutta jos ei joku tietty maistu, sille ei ole lupa yökkiä, mutta sen voi jättää syömättä tekemättä siitä numeroa. Tässä yltäkylläisyyden valtiossa ei lapsi kuole nälkään eikä ole aliravittu, jos kaikki ei maistu. Eikä aikuisetkaan. Mutta niin vaan kävi, että lapseni rakastaa raakaa sipulia perunamuusissa, sielipiirakkaa, valkosipulia, graavikalaa. Niin me ollaan erilaisia.

Mä muuten inhoan mansikoita yli kaiken, niiden hajukin saa aikaan huonon olon. Ei ole lapsena pakotettu eikä ole allergiaakaan todettu. Ne vaan ei maistu ja onneksi ei ole pakko syödä.

Huomionhakuinen persoonallisuus siihen on syynä.

En pidä itseäni nirsona, enkä mitenkään yökkäile ruoille, joista en pidä, mutta esimerkiksi tatit ovat jättäneet "trauman" kun söin niitä alkuraskaudessa piirakassa, kun ei ollut muuta tarjolla (oltiin metsäretkellä ja tuota eväänä). Silloin inhotti kaikki ruoka ja jäi inhottamaan pitkäksi aikaa kaikki, mitä söin tuolloin väkisin. Joistakin olen oppinut uudelleen pitämään, mutta on myös aika inhottavaa syödä väkisin jotakin, joka yököttää. Tuskin tuo on muilta kuin itseltä pois, jos en jotakin suostu syömään.

En ymmärrä yököttelijöitä, koska huonosta ruokasuhteestani huolimatta minulla on kuitenkin käytöstavat.

Minut pakotettiin koko lapsuuteni ajan syömään asioita, joita en olisi halunnut. Jopa joulupöydässä oli pakko ottaa kalkkunaa, jonka tuntuma suussa oli inhottava eikä makukaan hyvä. En halunnut syödä lihaa, koska eläimen syöminen tuntui väärältä (näin aina silmissäni raukat pikkupossut ja kanat, kun niitä oli ruokamuodossa tarjolla), lihan pureminen inhotti. Jauheliha meni kyllä muotonsa puolesta alas, mutta mikään muu oikein ei. Vanhemmillani oli kova taistelu "nirsouttani" vastaan, joten usein istuin pöydässä tunteja itkien, koska ennen lautasen tyhjäksi syömistä ei saanut nousta. En oikein ymmärrä miten se heidän mielestään oli hyvää kasvattamista.

En syö lihaa, mereneläviä, oliiveja enkä sieniä. Sienet menevät alas jossain muodossa, mutta mielummin olen ilman. Olen äärimmäisen harvoin tilanteissa, joissa jotain näistä olisi "pakko" syödä, mutta toki olen esim. kylässä kerran syönyt makkaran, koska kieltäytyminen olisi ollut todella epäkohteliasta. Söin sen purematta, pieniksi paloiksi leikattuna. Tämä inho lihaa kohtaan aiheuttaa myös lieveilmiöitä makuihin, jotka assosioin lihan kanssa, esim. barbeque-kastiketta en voi sietää.

Lapsuudesta on jäänyt pelko, että minulle tarjotaan jotain mitä en halua syödä ja on "pakko" saada se alas. Siksi en halua usein käydä syömässä esim. kavereiden luona (jos en tiedä mitä on tulossa ruoaksi), koska tarve hallita omaa syömistä on niin vahva. Tyydyn kyllä "tutussa" kylässä, esim. appivanhempien luona syömään mitä on tarjolla - jos on jotain lihaa, niin syön sitten vaikka vain perunaa ja salaattia. He ymmärtävät tämän eivätkä onneksi tee numeroa ruokavaliostani.

Muutakin syömishäiriökäyttäytymistä minulla kyllä on, selvästi tämä huono suhde ruokaan juontuu juuri tuolta lapsuudesta - perhepäivällinen oli minulle ahdistava ja epämiellyttävä kokemus todella usein.

Minä en voi syödä banaania sellaisenaan. Jo lapsena banaanin syöminen sai minut yökkimään. En pidä siitä miltä se tuntuu suussa. Syön kyllä banaania mielelläni hedelmäsalaatissa ja vaikka leivän päällä siivuina. Silloin suuntuntuma ei ole sama. Ehkä voisin opetella syömään banaania kun totuttelisin asiaan mutta koska sen syömättömyys ei haittaa arkea en ole viitsinyt nähdä vaivaa.

Kruunua aloitukselle!

Itse olen oppinut syömään mereneläviä ja eksoottisempia hedelmiä/kasviksia vasta aikuisiällä. Kotona syötiin lähinnä perunaa ja jauhokastiketta, sekä muita ”kotiruokia” suoraan 70-80 - luvulta, kuusikymmen luvulle uskollisena. Vihanneksista tarjolla oli vain kurkkua ja tomaattia, tietyllä lailla pilkottuna. Nyt uppoaa jo paprika ja parsakaali myös.

Lapsena olin tosi nirso. Onneksi kotona ei siitä tehty numeroa. Söin mitä oli tarjolla tai jos se ei maistunut niin söin leipää. Aikuisena olen sitten innostunut maistelemaan monenlaisia uusia makuja ja osasta olen tykännyt heti ja osasta olen ruvennut tykkäämään pidemmän totuttelun jälkeen. Valitettavasti ruokavalion laajentua olen huomannut monia ruoka-aine allergioita itselläni. Eli allergioiden takia syön tosi valikoiden edelleen.

Ja lisäksi pari lapsuuden/nuoruuden kokemusta aiheuttaa edelleen ongelmia. Alle kouluikäisenä näin kun isä yritti hammasharjalla ronkkia äidin kurkkuun jäänyttä ruotoa. Olettaisin että siitä on jäänyt minulle pieni epäluulo kalaruoka kohtaan. Syön kyllä niitä jos tilanne vaatii (esim työpalaverissa tarjolla vain kalaa ja paikalla asiakkaitakin). Mutta en pidä. Ja maksalaatikkoa en ole sen jälkeen syönyt kun kotitaloustunnilla opettaja pakotti maistamaan raaasta maksalaatikosta onko sopivasti suolaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisella on jokin ruoka-aine, joka ei kuulu lemppareihin ja se on ihan ymmärrettävää ja tavallista. Joku ei pidä kukkakaalista, toinen inhoaa esim pinaattikeittoa jne, ei siinä mitään. Mutta ihmiset, joilla rajoituksia on useita ja makumaailma suppea, ovat selkeästi vähemmistö ja taustalta löytyy kyllä selittäviä tekijöitä. Näistä erilaisista syistä, miksi pelkää tiettyjä ruokia, halusin keskustella ihan asiallisesti. Mutta ymmärrän toki että kaikki eivät pysty tarkastelemaan toimintaansa objektiivisesti, vaan ottavat aloituksen tietysti henkilökohtaisena loukkauksena. Kertonee sekin tietysti jotain ihmisestä.

Ap

Minä en oikein ymmärrä mitä selittelemistä ja objektiivisesti katsomista siinä on, että jokin maku ei vain ole hyvä jonkun mielestä syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en voi syödä banaania sellaisenaan. Jo lapsena banaanin syöminen sai minut yökkimään. En pidä siitä miltä se tuntuu suussa. Syön kyllä banaania mielelläni hedelmäsalaatissa ja vaikka leivän päällä siivuina. Silloin suuntuntuma ei ole sama. Ehkä voisin opetella syömään banaania kun totuttelisin asiaan mutta koska sen syömättömyys ei haittaa arkea en ole viitsinyt nähdä vaivaa.

Eräs sukulaiseni ei pitänyt isoista purjorenkaista, tikuiksi leikattuina tai pieninä kuutioina kyllä kelpasi. Hän aina pakastekeittojuurespussistakin keräsi kompostiin isot purjorenkaat. Asia tuli vastaan, kun pois muuttanut lapsi laittoi omassa kodissaan ruokaa, ja kun hän keräili purjorenkaita pois keittojuuresten seasta puolison tekele kysyi, mitä ihmettä tämä oikein teki. Toinen joutui selittämään, että hän on luullut, että niin kuuluu tehdä.

Ne ruoat, joista ei tykkää, voi jättää vain syömättä, ei tarvitse yökkiä. 

Minä en pysty syömään ketsuppia, juustosnackseja, savusiikaa (tai -makrillia), silliä, kieltä, grillin makkaraperunoita tai lenkkimakkaraa missään muodossa. Saan kaikista oksennusrefleksin, JOS niitä yrittäisin syödä, MUTTA voin valita eikä minun tarvitse koskea näihin ruokiin.  eikä minua haittaa, että muut niitä syövät.  Ehkä siirryn vähän sivummalle, jos vieressä jonkun lautasella käryää silli tai juustosnacksit. 

Osaan perata ja valmistaa kalaa, käsitellä lihaa (mm. hirveä) ja syön niistä valmistettuja ruokia. Kauppahallien yms. kalan haju ei häiritse, kunhan kukaan ei laita lautaselleni sillillä pilattuja uusia perunoita. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin se, että lapsena on pakotettu syömään.

Nykyään en syö, mutta en todellakaan koskaan tee siitä numeroa, ellei minua aleta taas pakottaa syömään. "Maista nyt, tää on tosi hyvää, ei tää ruoka-aine x maistu tässä ollenkaan!" Niin varmaan.

Miksiköhän sitä ruoka-aine x:ää on edes laitettu siihen ruokaan, jos se ei maistu ollenkaan.

Revisiitä kirjoitti:

Oliiveja on todella monenmakuisia ja värisiä. Miten voi olla mielipide, ettei tykkää mistään niistä?

Itse pidän vähiten mustista, halvoista oliivirenkaista, mutta ruskeat kalamata oliivit on ihania!

Ne mustat, halvat oliivit on värjätty mustiksi rautaglukonaatilla (E579). Kalamata-oliivit taas ovat ihan oikeaa tavaraa ja erinomaisia.

Nuo otsikon ruoka-aineethan on ihan normaaleja, joita ainakin meidän lounaspaikassa on päivittäin tarjolla, no kylmäsavulohta ei ole. Mitä te nirsot oikein lounaalla syötte, jos nuokin on erikoista? Vai käyttääkö yksin syömässä, kun muut menevät vaikka sushipaikkaan?

Tehdään mielessä testi:

Olet viikon syömättä (sinut ollaan, vaikka unohdettu yksin viikoksi vankilaan).

Päästyäsi vankilasta nirsoilisitko inhokkiruokiasi, jos niitä tarjottaisiin heti?

Kummassa vika: mielessä vai maussa?

Kannattaisi syödä niitä muitakin ruokia, kuin vain roskaruokaa niin aito ruokakin maistuisi.

Monipuolisesti.

Mä ostan kreikkalaista salaattia valmiina, mutta heitän oliivit ja sipulit roskiin. Oliivit on sianruokaa.