Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon itsekin ajatellut, että omilla lapsilla on kyllä paljon paremmat lähtökohdat elämälleen. Itsellä köyhät, pelkän kansakoulun käyneet vanhemmat. Ei paljon apuja tullut koulutehtäviin. Köyhyys stressasi koko perhettä.
Omilla lapsilla akateemisesti koulutetut vanhemmat, osaamme neuvoa läksyissä. Tuemme ja arvostamme opiskelua. Rahaa on riittävästi, lasten ei tarvitse pelätä ja stressata ruuan loppumista eikä miettiä mistä saa rahat lukion kirjoihin. Omilla lapsilla on siis valinnat paljon helpompia kuin itsellä oli. Heillä on jo nyt pesämuna odottamassa opiskeluja, minä opiskelin velkarahalla ja töissäkäymällä. Ja niistäkin rahoista vanhemmat kerjäs pikavippejä. Toivon että osaan opettaa lapsille empatian taidon, sen että ei se heidänkään elämänsä ole ihan pelkästään omien valintojen seuraus. Oikeita valintoja on niin paljon helpompi tehdä kun lähtökohdat on hyvät. Lisäksi mukana on tuuria. Elämä voi mennä perseelleen vaikka kuinka tekisi ne oikeat valinnat. Kaikki ei ole itsestä kiinni vaikka monet niin kuvitteleekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
Tai siis sittenkin, pystyykö tehdä kolme vuotta tasaisesti töitä parhaiden arvosanojen eteen, koska pääsykoekiintiöt ovat niin pienet. Tai maksaa avoimen mahdollisesta väylästä, jonka käyminen töiden ohella ei onnistu yhtä hyvin kuin niiltä, joiden vanhemmat maksavat elämisen väylän aikana. Kaikki eivät saa lapsuudessaan kokemuksia siitä, että heistä on mihinkään tai että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja ymmärrän mahdollisen katkeroitumisen, vaikka se ei luotaantyöntävyydessään ihmistä auta sekään.
tai voi opiskella töiden ohella ja käyttää siihen vähän enemmän aikaa. Niin ei tarvitse olla katkera varattomuudesta vaan voi olla ylpeä siitä että teki sen ihan itse.
Kun perusturvasta joutuu taisteleen tarpeeksi kauan niin ei ihan ekana mielessä opiskelut, eikä edes nukkumiset, hyvä jos pää kestää sen ensin joutumatta hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Tässä sulle näkökulmaa:
Viime päivien uutisointi hyvätuloisimman kansanosan mielipiteistä ja siitä syntynyt keskustelu saivat minut miettimään, miten joillakin voi olla niin vankka käsitys ihmisestä oman onnensa seppänä. Väheksymättä kenenkään ponnisteluja tai saavutuksia, ovat lähtökohdat, joista ponnistaa kovin moninaiset.Millaiset ovat sinun lähtökohtasi? Synnyitkö toivottuna, odotettuna? Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa? Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen syntymääsi?
Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö? Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä? Vaihdettiinko vaippasi? Sinua ei ravisteltu?
Olivatko vanhempasi niin hyvinvoivia, että he jaksoivat olla turvallisia aikuisia? Saitko ymmärrystä, lohdutettiinko sinua, kun itkit? Puhallettiinko, kun olit satuttanut polvesi? Naurettiinko kanssasi, vitsailtiin, hassuteltiin? Hoivattiinko flunssaisena tai vatsatautisena? Vietiinkö sinut tarvittaessa lääkäriin? Käytettiinkö neuvolassa, entä hammashoidossa?
Oliko sängyssäsi lakanat? Oliko sinulla leluja? Oliko kotona ruokaa? Oliko se edes välillä terveellistä ja monipuolista, oliko sitä riittävästi? Vietiinkö sinua kirjastoon, puistoon, luontoon? Rannalle, uimahalliin, pulkkamäkeen, ladulle?
Otettiinko sinut koulussa mukaan porukkaan, vai olitko kenties se, jonka porukkaan muut pyrkivät? Tai jos sinua syrjittiin, haukuttiin, tönittiin, potkittiin, tavaroitasi rikottiin, puuttuiko joku aikuinen asiaan? Oliko luokassasi useimmiten työrauha? Oliko opetus kielellä, jota ymmärsit?
Auttoiko joku tarvittaessa läksyissä? Kysyikö joku, millainen päiväsi oli ollut? Saitko nukkua? Kotona ei ryypätty, vedetty kamaa, sammuttu, tapeltu, kukaan perheenjäsen ei saanut turpaansa? Kenenkään ei tarvinnut paeta kodistaan? Et saanut kohtuuttomia rangaistuksia, sinua ei piesty? Et joutunut pienenä huolehtimaan vielä pienemmistä sisaruksista vanhempien unohtuessa johonkin? Et valvonut peläten, että aikuinen pahat mielessään tulee heidän sänkyihinsä, tai sinun?
Kun olit mokannut, dokannut, töpeksinyt, hölmöillyt, saitko yhä tulla kotiin? Jaksoiko joku pitää rajoja, puuttua, olla kiinnostunut?
Saitko harrastaa? Maksoiko joku lisenssisi, kuukausimaksusi, ratsastusleirisi, balettituntisi? Kuljettiko joku sinua treeneihin? Tai oliko sinulla polkupyörä tai bussilippu, jotta pääsit kulkemaan? Oliko elämässäsi soitonopettaja, valmentaja tai partionjohtaja, joka kannusti sinua?
Pääsitkö mökille, huvipuistoon, rantalomalle? Laskettelukeskukseen, kylpylään?
Auttoiko vanhempasi tai muu läheinen tai tuttava sinua saamaan kesätyöpaikan? Ehkä sellaisen, jossa pääsit itse luomaan kontakteja? Sellaisen, joka auttoi sinua uskomaan itseesi ja mahdollisuuksiisi? Lainasiko joku sinulle autoa? Ostiko joku sinulle auton? Kun muutit kotoa, ostettiinko sinulle asunto, tai autettiinko kantamaan vuokra-asuntoon sohva, tekemään sähkösopimus, ottamaan kotivakuutus? Kun lompakkosi ja jääkaappisi oli tyhjä, oliko jossakin jääkaappi, jonka ääreen hakeutua?
Oliko sinulla pankkitilillä rahaa, ennen kuin tiesit sellaisesta mitään? Oliko sinulla omaisuutta, sijoituksia? Oletko saanut arvokkaita lahjoja, ennakkoperintöä, perintöä?
Nyt mieti, kuinka moni näistä toteutui kohdallasi. Muutama, useimmat, lähes kaikki? Ja sitten mieti, kuka ja missä olet nyt. Ja lopuksi vielä mieti, missä määrin se on sinun ansiotasi.
Näin on, mutta silti joku alapeukuttaa 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
En ole lainaamasi. Ei ole kyllä kaikki minunkaan haluamat ja toivomat/valitsemat asiat toteutuneet. Itse ajattelen tämän valintojen maailman enemminkin sitä kautta, ettei se sillä hetkellä edes ollut tarkoitettu sinuelle. Jos et saa haluamaasi koulupaikkaa, voit valita pyritkö ensi vuonna paremmin valmistautuneena uudestaan vai tyydytkö osaasi ja olet nyt sitten lopunikääsi kouluttautumaton. Jos et saa valitsemaasi asuntoa voit valita haetko jotain muuta joka miellyttää paremmin vai asutko kadulla. Jos et saa valitsemaasi työpaikkaa, voit valita jäätkö työttömäksi vai haetko jotain muuta.
Ehkä tän tosiaan voi ajatella monella tapaa. Mutta en usko, että nekään jotka on elämässään menestyneet ovat silti jokaikisessä valinnassaan aina onnistuneet ja saanut tahtomaansa läpi tuosta noin vaan. (joojoo aina on joku arabian prinsessa joka saa (paitsi ettei hänelläkään ole vapautta))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
Tai siis sittenkin, pystyykö tehdä kolme vuotta tasaisesti töitä parhaiden arvosanojen eteen, koska pääsykoekiintiöt ovat niin pienet. Tai maksaa avoimen mahdollisesta väylästä, jonka käyminen töiden ohella ei onnistu yhtä hyvin kuin niiltä, joiden vanhemmat maksavat elämisen väylän aikana. Kaikki eivät saa lapsuudessaan kokemuksia siitä, että heistä on mihinkään tai että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja ymmärrän mahdollisen katkeroitumisen, vaikka se ei luotaantyöntävyydessään ihmistä auta sekään.
tai voi opiskella töiden ohella ja käyttää siihen vähän enemmän aikaa. Niin ei tarvitse olla katkera varattomuudesta vaan voi olla ylpeä siitä että teki sen ihan itse.
Kun perusturvasta joutuu taisteleen tarpeeksi kauan niin ei ihan ekana mielessä opiskelut, eikä edes nukkumiset, hyvä jos pää kestää sen ensin joutumatta hoitoon.
Kannattaa katsoa sellainen työ, jonka ohella jaksaa vielä opiskella. t: Juuri valmistunut YTM, kokopäivätyön ohella opiskellut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen.
Itse opiskelin alaa, jolla piti olla töitä. Varsinkin sen jälkeen kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. Eipä niin käynytkään. Pätkätyöttömyys on tullut tutuksi. Enkä ole ainut, jolle on käynyt samoin.
Suhdanteet vaihtelee eikä ikinä voi olla täysin varma, että se varmaksi luvattu ala sitten lopulta sellainen on. No, ehkä terveydenhuolto on aika varma, mutta kaikista ei siihen ammattiin ole. Sitäpaitsi jos kaikki sinne hakeutuu niin kohta niitä töitä ei enää kaikille riitäkään. Eli tämäkään ei loppupeleissä ole aina oma valinta. Kolmessa-neljässä vuodessa eli opintojen aikana voi maailman tilanne muuttua radikaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki toisilla on paremmat lähtökohdat ja toiset joutuvat pinnistämään enenmmän kuin toiset, mutta jos aina vaan valittaa eikä yritäkään tehdä mitään muuttaakseen sitä huonoa elämäänsä niin valintahan tuo on.
Tässä on taas tyypillinen ajatusvirhe ja uskomus jonka mukaan kaikilla on yhteinen kokemus valinnanmahdollisuuksista.
Tämä ei pidä paikkansa.
Asian voi miettiä vaikka niin, että kuvittelee pienen ja köyhän kyläyhteisön, jossa lapset varttuvat näkien ja kokien jatkuvaa väkivaltaa ja puutetta. Kylän yhteisö ei tarjoa aikuisille valinnanvaraa pinnistää kurjuudesta, vaan kaikilla on tiukka ja joustamaton lapsuudesta asti selvä rooli kylässä.
Jotta yksilö voisi näissä olosuhteissa kokea mitään vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä, pitäisi yksilön tuntea vaihtoehtoisia malleja. Tämä edellyttäisi esimerkiksi sitä, että kylän asukas näkisi elämää kylän ulkopuolella tai saisi muita vaihtoehtoisia kokemuksia vallitseville olosuhteille. Jos näitä ei ole, niin edes kylästä lähteminen ei esimerkiksi ole useimmille vaihtoehto, eikä tälläistä valintaa voi tehdä kuin korkeintaan sattumalta.
Lopulta voimme vain yrittää selittää elämänkulkua sarjalla valintoja.
Suomessa on samassa koululuokassa sen köyhän, väkivaltaisen kodin lapset siinä missä hyväosaisen lapsetkin. Ei Suomessa segregaatio ole niin pitkällä, että kuvaamasi todellisuus olisi mahdollinen.
Tarjosin tarkoituksella mahdollisimman yksinkertaisen esimerkin, vaikka arvasinkin että joku tarttuisi tuohon.
Ei riitä, että esim. yhteiskunta tarjoaa näennäisesti vaihtoehtoja vaan monen muunkin tekijän on osuttava kohdalleen.
Esimerkin voi kääntää vaikka niin, että tulet varakkaasta ja koulutetusta perheestä, jossa oletuksena on, että lapsetkin kouluttautuvat.
Ammattikoulua ei tarjota mahdollisuutena.
Jotta lapsi voisi päättää valita toimia vastoin perheensä odotuksia, ei riitä että jokin taho- tässä tapauksessa yhteiskunta tarjoaa vaihtoehdon, vaan lapsella ensinnäkin pitää olla tietoa tästä mahdollisuudesta esim. Kaveripiirin tai koulun kautta ja edellytyksiä toimia vastoin odotuksia. Vaihtoehdon tulee kuitenkin olla kaikin tavoin potentiaalinen, että sen hylkääminen voidaan katsoa valinnaksi. Jos ammattikoulua ei koskaan ole ymmärretty todelliseksi vaihtoehdoksi, sinne menemättä jättäminen ei ole valinta sen enempää kuin lukioon meneminen.
Vaikka meillä olisi kokemus valinnoista, emme koskaan voi tietää mikä vaikutus eri päätöksillä olisi ollut elämäämme. Työtön maisteri voi harmitella, ettei valinnut ammattikoulua, mutta emme voi tietää olisiko erilainen valinta vaikuttanut erilaiseen, saati parempaan lopputulokseen.
Nämä pätevät ihan kaikkiin elämänosa-alueisiin.
On paljon esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat ponnistaneet pitkälle huonoistakin lähtökohdista. Heille seuraa siitä usein ajatusvirhe, että kaikki kykenisivät samaan, jos haluaisivat. Ihmiset ovat kuitenkin ominaisuuksiltaan ja reagointitavoiltaan kovin erilaisia. Jos on tehty pehmeämmistä aineksista, iskut tekevät pahempaa jälkeä. Koskaan ei pitäisi verrata toisten tekemisiä omiinsa ajatellen, että asiat, joita itse kykenee saavuttamaan, eivät toisilta onnistu vain siksi, että he ovat jotenkin laiskoja tai saamattomia. Ihmisiä estävät monet muutkin seikat kuin laiskuus.
Itse olen isosta perheestä ja alkoholistiperheestä. Meistä lapsista näkee hyvin kuka on lujempaa tekoa ja kuka ei. Kaikki ovat fiksuja ja kyvykkäitä, mutta olemme reagoineet selvästi eri tavalla esim. perheessämme olleeseen vaikeaan tilanteeseen. Osa erilaisesta reagoinnista riippuu varmaan siitä mihin kohtaan sisarussarjaa on sattunut syntymään ja kuinka sekavaa perheessä oli juuri oman herkimmän kehitysvaiheen aikana. Osa erilaisesta reagoinnista riippuu kuitenkin todennäköisesti vain erilaisuudestamme. Pystyn helposti nimeämään ne sisarukseni, jotka ovat vaurioituneet enemmän kuin muut. En silti koskaan menisi väittämään, että osa sisarusparvesta olisi saamatonta ja vain valinnut elämässään vaikeamman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.
Jokaiselle löytyy joku opiskelupaikka. On valinta jäädä jumiin yrittämään samaan paikkaan tuloksetta. On valinta opiskeleeko ammatin, jolla saa töitä vai ei. Asumisesi riippuu näistä valinnoista, jotka sanelevat tulotasosi sekä siitä valitsetko olevasi yksinasuva vai esim. perheellinen.
Edelleen kysyn että missä maailmassa sinä elät? Lue enemmän, luulet ja kuvittelet vähemmän :D
Oletko teini vai muuten vain tietämätön?
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Mutta jos sairastut kesken opintojen, valitsetko sen itse? Jos joudut kiusatuksi työpaikalla tai koulussa, valitsetko sen itse? Jos olet lukiolainen, se rajaa jo pois tietyt asumismuodot. Työpaikasta päättää taas lopulta työnantaja, ei työnhakija, vaikka totta kai hänen täytyy panostaa työhakemukseen. Opiskelupaikasta päättää taas lopulta koulu, ei hakija. On oma valinta, mihin yrittää pyrkiä, mutta se ei ole aina oma valinta, jos siinä ei onnistu. Elämä voi heittää yllättäviä vastoinkäymisiä eteen, joita ei itse valitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä lähdin yliopistoon mutta en valinnut sairastamista. Olen ollut monta vuotta helkatin sairas ja se on vienyt mahdollisuuksia parempaan elämään. Rikkonut illuusion siitä että kun yrittää niin onnistuu. Yritetty on. Kokoajan yritän. Joskus yrittäminen ja liika tekeminen on pahentanut sairautta. Tarvin paljon lepoa. Elämä on ollut kuin "karanteenissa oloa" jo monta vuotta, ehkä moni tajuaa sen toivottomuuden tunteen nyt kun on kahlittu kotiin ja sen tuskan siitä kun oikein mitään ei voi tehdä. En myöskään valinnut sitä että synnyin perheeseen, missä oli paljon ongelmia mikä on laittanut minulle kapuloita rattaisiin heti lapsesta asti. Olen hemmetin kiitollinen että pääsin työkyv.eläkkeelle, olo on helpottunut. Ei enää ruoskita tekemään ja tekemään, kun on todettu sairauden takia työkyvyttömäksi. Ja tämä ei ollut tavoitteeni. On vain pitänyt hyväksyä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Tämä on hyvin lapsellinen johtopäätös.
Uskotko oikeasti, että kaikilla on samat lähtökohdat näiden päätösten tekemiseen? Toinen syntyy alkoholiongelmaisen pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajan lapseksi ja toinen rikkaaseen perheeseen, jossa isäpappa omistaa valtavan yrityksen ja vanhaa rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Onko näillä kahdella täysin samat mahdollisuudet valita asioita ja menestyä elämässä? Onko molemmilla samat mahdollisuudet opiskella ja kehittää itseään? Samat mahdollisuudet saada hyvä harjoittelupaikka ja myöhemmin työpaikka? Sama henkinen ja rahallinen kannustus ja tuki kotoa? Kumpikin voi valita kivan siistin asunnon Helsingin keskustasta asuinpaikakseen, jos haluaa? Kumpaakin auttaa vanhempien suhteet yhteiskunnassa ja työelämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Peesi tälle. Ap ihan itse on valinnut ankeuden ja pakkovalinnat itselleen. Kannattaa tehdä sitä mitä oikeasti haluaa ja rakastaa oli rikas tai köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi osalle ei mene jakeluun, että useimmat "hyväosaiset" ovat sitä valintojensa takia? On vain oman vastuun pakoilua piiloutua kohtalon taakse, kun itse ei ole tehty yhtään mitään sen menestyksensä eteen. Synnyit huonoon perheeseen? No buhuu, se ettei susta tule miljoonaperijää ei ole syy jäädä ryyppäämään kulmabaariin kesken jääneilla amiksen papereilla.
No kuinka moni hyvään perheeseen syntynyt päätyy omilla valinnoillaan osattomaksi? Kyllä useimmiten joku pelastaa pulasta.
Monikin päätyy. Missä on silloin empatia? Ei näy. Silloin olet sinäkin osoittamassa sormella et itsepähän pilas kaiken, vaikka asiat oli aina niin hyvin! Silloin ihminen onkin jokaisen mielestä vastuussa valinnoista. Ja moni saa jopa nautintoa. Kärsiipähän kultalusikka suussa syntynyt! Vihdoin!
Tällaisia me suomalaiset olemme. V....maista porukkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Mä en ole vieläkään päässyt korkeakouluun, en ole vieläkään onnistunut laihtumaan ne ikuiset 10kg terveys syistä jotka todellakin ovat vaikuttaneet esim. liikkuvuuteen, en ole koskaan saanut miehen johon olen ihastunut, en vieläkään asu unelmatalossani koska matala-palkkaisessa työssä netto palkka on 1650e.
Minä näen tässä monta, monta valintaa.
Olet valinnut hakea kouluihin joihin sinulla ei ole edellytyksiä päästä, tai valinnut lukea liian vähän.
Olet valinnut olla lukematta ko. asioita vaikkapa avoimessa yliopistossa tai muuten vaan vapaa-ajalla.
Olet valinnut olla laihtumatta. Olet valinnut olla opetelematta oikeinkirjoitusta: terveyssyyt on yhdyssana.
Olet valinnut ihastua miehiin jotka painivat eri sarjassa. Olet valinnut, että et yritä nostaa sarjaasi, esim. painoluokkaa tiputtamalla tai sinne korkeakouluun menemällä.
Olet valinnut haaveilla asioista, joihin sinulle ei ole rahkeita tämänhetkisessä elämässäsi. Olet valinnut uhriutua siitä sen sijaan että valitsisit haaveilla jostain muusta tai valitsisit yrittää parantaa tilanteitasi.
Itsellä on neurologisia ongelmia lapsesta saakka ja muutama vakavahko perussairaus ja olen "vakuutuslääkärin ihmeparantama", ja työmarkkinatuella sen takia ja jos jotain olen oppinut, ainoa tapa millä ihminen voi säilyttää itsekunnioituksensa suurissa vaikeuksissa on ymmärtää, miten olet päätynyt siihen tilanteeseen missä olet koska olet se kuka olet ja tehnyt niitä valintoja mitä olet tehnyt. Jokainen pienikin valinta johtaa aina uudenlaiseen tulevaisuusmatriisiin.
Tietenkään meillä ei ole kristallipalloa, joten satunnaisten valintojen kohdalla ei voi tietää mihin lopulta päätyy. Mutta on suuri vapautus itselle myöntää, että koska tein tuon random valinnan, kävi näin.
Kaikki muu johtaa syyllisten etsimiseen ja uhriutumiseen, mikä johtaa heikompaan toimintakykyyn ja vähäisempään yrittämiseen jatkossa. Jolloin asiat ei ainakaan parane. Koskaan.
Jokainen on oman onnensa seppä, mutta sen puitteissa mitä on saanut. Onko syntynyt terveeseen mieleen ja kehoon, mikä on synnynnäinen temperamentti, älykkyys ja energiataso. Millainen lapsuus mahdollisesti on kierouttanut mielen korjaamattomaksi. Onko sosiaalinen, osaako ylipäänsä olla sosiaalinen, jaksaako olla sosiaalinen ilman itselääkitystä. Onko virtaa, pystyykö keskittymään, pystyykö oppimaan, kestääkö vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita. Jos on vähävaraisesta perheestä niin mahdollisuutta lukioon ei välttämättä ole, vaan pitää mennä amikseen. Ja kaikilla ei ole mahdollisuutta edes siihen.
Lisäksi on olemassa sairauksia, jotka rajoittavat valintoja.
On niitäkin joille ei edes ole ikinä annettu mahdollisuutta itse valita vaan lapsuudesta asti on opetettu että siihen pitää vaan tyytyä mitä muilta jää tai mitä muut suostuu antamaan. Ei siis ole ikinä opetettu, että elämässä saa (ja pitääkin) olla tavoitteita, haaveita ja unelmia saati kannustettu saavuttamaan niitä, Ehei, päinvastoin on vaan aina tuhahdeltu (pahimmassa tapauksessa hermostuttu ja suututtu), että etkö sä tuotakaan osaa kun jotain uutta on ekaa kertaa tehnyt ja naureskeltu kuinka on ihan turhaa unelmoida vaikka lemmikkieläimestä tai eläinlääkärin ammatista koska ei mikään tuollainen elämässä ikinä toteudu. On siis ihan pienestä saakka iskostettu päähän se ajatusmalli, että elämä on pskaa eikä se siitä miksikään myöskään muutu joten hyväksy osasi ja ole tyytyväinen jos jonkun pskatyön saat koska jonkunhan nekin on tehtävä..
Sitten kun ei koulussakaan juuri ammatinvalintaan ja jatko-opiskeluun annettu eväitä (tietenkin se enempi vanhempien vastuulla onkin) niin valitse siinä sitten. Nyt sitten vielä av-palstallakin tulet syyllistetyksi siitä mikset vaan valinnut paremmin koska olisihan se pitänyt tietää ja osata aikanaan.
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Tämä on hyvin lapsellinen johtopäätös.
Uskotko oikeasti, että kaikilla on samat lähtökohdat näiden päätösten tekemiseen? Toinen syntyy alkoholiongelmaisen pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajan lapseksi ja toinen rikkaaseen perheeseen, jossa isäpappa omistaa valtavan yrityksen ja vanhaa rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Onko näillä kahdella täysin samat mahdollisuudet valita asioita ja menestyä elämässä? Onko molemmilla samat mahdollisuudet opiskella ja kehittää itseään? Samat mahdollisuudet saada hyvä harjoittelupaikka ja myöhemmin työpaikka? Sama henkinen ja rahallinen kannustus ja tuki kotoa? Kumpikin voi valita kivan siistin asunnon Helsingin keskustasta asuinpaikakseen, jos haluaa? Kumpaakin auttaa vanhempien suhteet yhteiskunnassa ja työelämässä?
Älä yleistä! Tuo stereotypia on niin naurettava... Minun tuttavapiirissä ei kukaan varakkaan perheen nuori ole koskaan päässyt töihin vanhempiensa avustuksella. On ollut työttömyyttä ja hanttihommia siinä missä muillakin, mutta keskeinen on ollut työmoraali! Sitä joko on tai ei, nuoresta ja perheen varallisuudesta riippumatta.
Moni varakas vanhempi sitä paitsi nimenomaan laittaa lapsensa jo hyvin nuoresta ns. likaamaan kätensä.
Eli itse vain päätät että menet opiskelemaan ja ovella ilmoitat että tulin nyt opiskelemaan?
Itse päätät mennä töihin ja ilmoitat valitsemasi työpaikan ovella tulin nyt töihin?
Ihan itse valitset missä asut ja mitä maksat, ilmoitat ovella tulin nyt asumaan tähän, maksan vuokraa satasen?
Missä maailmassa sinä oikein elät? Meillä muilla kaikki tuo riippuu mm. siitä että TULEEKO VALITUKSI TUHANSIEN MUIDEN JOUKOSTA. Joku muu sen päätöksen tekee.