Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kyllä niin ymmärtämättömiä!
Kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja tutkimuksinkin todistettua, että esim. köyhyys ja on periytyvää laatua.
Mm. naisilla ei ole kaikkialla oikeuksia päästä edes kouluun. Siinäpä sitten ponnistat nyrkin ja hellan välistä akateemiselle uralle.
Et voi valita mielenterveyttäsi. Lapsena masentumista tai koulukiusatuksi joutumista ei valita, mistä yleensä maksetaan vielä aikuisenakin, esim. opinnot eivät ole sujuneet tai joutuu myös työpaikallaan kiusatuksi.
Aikuisena VOIT VALITA hakea apua, JOS ymmärrys omista lähtökohdista ja niitten vaikutuksista kasvaa. Tämäkin on vuosien prosessi ja mm. työpaikkakiusaamisessa tarvitset asialliset tukijoukot.
Lapsena ei ole valintaa vaan joko saat apua tai et, ja avun saaminenkin voi itsessään olla traumatisoivaa, esim. huostaanotto.Todella naiivia ajatella, että kaikilla olisi yhtälailla kapasiteettia "pärjätä elämässä".
Todella naiivia ajatella, että olisi edes lähtökohta ajatella jotain tasapäistä elämää kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valitsin lukion. Kasiluokalla kiusanneet olivatkin nyt siellä. 9.luokan sain olla rauhassa. Lukiossa alkoi hirveä kiusaaminen, nimittelyä minulle vierailta ihmisiltä ja luokassa sosiaalinen eristäminen,olin noloa seuraa. Mietin terveydenhoitajalle menia, jotta saisin jotenkin unilääkkeitä ja voisinn tehdä it se mur han. Helmikuussa tuli keuhkokuume ja olen varma että henkinen pahoinvointi vaikutti siihen.
Summarum,lopetin koulun, välivuosi, sain käytyä amistutkinnon.
Pelkään ihmisiä edelleen ja olen todella arka.
Takana loistava tulevaisuus. Työelämää takana palkalla 2 vuotta.Surullista, ettei sinun ollut mahdollista mennä eri lukioon tai iltalukioon.
Ei ollut ei, keskellä lapin korpikuntaa ei ole paljon vaihtoehtoja. Eikä vanhemmat maksa 17v asumista 200km päässä, kaikki ei ole rikkaita.
Vielä parikymppisenä huudeltiin kadulla niinkuin jollekin kylähullulle. Siis teinit ja parikymppiset. Kauppareitit piti suunnitella.
Onneksi nyt asun naapurimaassa. Haave olisi sairaanhoitajan tai lähihoitajan ammatti, mutta koska pelkään niitä koulun pakollisia esitelmiä, niin haaveksi jääkin.
Yksi asia mitä täällä ei ole mielestäni tarpeeksi huomioitu on ihmisen persoonan vaikutus menestykseen. Jotkut ovat esimerkiksi hirvittävän energisiä luonteeltaan ja koko ajan on monta rautaa tulessa, ja optimisti taas ei helpolla lannistu ja voi löytää ratkaisua paikoista joihin pessimisti ei vaivaudu edes katsomaan. Kysymys on miten tuollainen "menestyjän" persoonaa alunperin muodostuu ja voiko sellaiseksi muuttua ihan vain päättämällä? Itse epäilen, että ihmisen temperamentti ja persoonan suuret linjat ovat aika samanlaisia läpi iän, ja vaikkapa pessimisti ei voi muuttua optimistiksi ihan vain omalla päätöksellä. Tietysti vaikkapa sosiaalisia taitoja voi harjoitella, mutta jotkut ovat silti sellaisia luontaisia verkostoitujia, joilla on lapsesta asti suuri ystävä- ja myöhemmin tuttavapiiri. Tässä mielessä voisi ajatella, että tietyt geneettiset piirteet ovat suuremmaksi eduksi jos haluaa elämässä menestystä, ja tässä lotossa kaikki eivät voi olla voittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Mä en ole vieläkään päässyt korkeakouluun, en ole vieläkään onnistunut laihtumaan ne ikuiset 10kg terveys syistä jotka todellakin ovat vaikuttaneet esim. liikkuvuuteen, en ole koskaan saanut miehen johon olen ihastunut, en vieläkään asu unelmatalossani koska matala-palkkaisessa työssä netto palkka on 1650e.
Minä näen tässä monta, monta valintaa.
Olet valinnut hakea kouluihin joihin sinulla ei ole edellytyksiä päästä, tai valinnut lukea liian vähän.
Olet valinnut olla lukematta ko. asioita vaikkapa avoimessa yliopistossa tai muuten vaan vapaa-ajalla.
Olet valinnut olla laihtumatta. Olet valinnut olla opetelematta oikeinkirjoitusta: terveyssyyt on yhdyssana.
Olet valinnut ihastua miehiin jotka painivat eri sarjassa. Olet valinnut, että et yritä nostaa sarjaasi, esim. painoluokkaa tiputtamalla tai sinne korkeakouluun menemällä.
Olet valinnut haaveilla asioista, joihin sinulle ei ole rahkeita tämänhetkisessä elämässäsi. Olet valinnut uhriutua siitä sen sijaan että valitsisit haaveilla jostain muusta tai valitsisit yrittää parantaa tilanteitasi.
Itsellä on neurologisia ongelmia lapsesta saakka ja muutama vakavahko perussairaus ja olen "vakuutuslääkärin ihmeparantama", ja työmarkkinatuella sen takia ja jos jotain olen oppinut, ainoa tapa millä ihminen voi säilyttää itsekunnioituksensa suurissa vaikeuksissa on ymmärtää, miten olet päätynyt siihen tilanteeseen missä olet koska olet se kuka olet ja tehnyt niitä valintoja mitä olet tehnyt. Jokainen pienikin valinta johtaa aina uudenlaiseen tulevaisuusmatriisiin.
Tietenkään meillä ei ole kristallipalloa, joten satunnaisten valintojen kohdalla ei voi tietää mihin lopulta päätyy. Mutta on suuri vapautus itselle myöntää, että koska tein tuon random valinnan, kävi näin.
Kaikki muu johtaa syyllisten etsimiseen ja uhriutumiseen, mikä johtaa heikompaan toimintakykyyn ja vähäisempään yrittämiseen jatkossa. Jolloin asiat ei ainakaan parane. Koskaan.
Tässä ollaan jo hieman ytimessä. Valinnoilla tai niiden puutteilla perusteleminen on oikeutusta, defenssejä ja hallinnan tunnetta.
Mutta koska kuten sanoit silloin kun meillä ei ole etukäteen tietoa valintojen seurauksista, voidaan mielestäni perustellen kysyä olivatko ne valintoja ensinnäkään?
Valintoja ei ole ilman, että on oikeita ja tiedostettuja vaihtoehtoja. Ja joskus vaihtoehtojen saamisen edellytyksenä on esimerkiksi huono kokemus.
Olen erimieltä siinä, että valinnoilla perustelu olisi oppimisen edellytys. Oman toiminnan analysoiminen valintojen kautta voi olla yhtälailla myös tuhoavaa kuin eheyttävääkin.
On aivan yhtä ok ajatella, että en valinnut huonoa suhdetta, eikä kohteluni ollut seurausta päätöksestäni vaan sen toisen käytöksestä. Se että koinko valitsevani suhteen ylipäätään riippuu siitä koinko olevan muita vaihtoehtoja kuin suhteeseen meneminen ja oliko minulla varaa valita.
Tietyin edellytyksin voin kuitenkin oppia kokemuksesta ja tulevaisuudessa jopa nähdä vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kyllä niin ymmärtämättömiä!
Kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja tutkimuksinkin todistettua, että esim. köyhyys ja on periytyvää laatua.
Mm. naisilla ei ole kaikkialla oikeuksia päästä edes kouluun. Siinäpä sitten ponnistat nyrkin ja hellan välistä akateemiselle uralle.
Et voi valita mielenterveyttäsi. Lapsena masentumista tai koulukiusatuksi joutumista ei valita, mistä yleensä maksetaan vielä aikuisenakin, esim. opinnot eivät ole sujuneet tai joutuu myös työpaikallaan kiusatuksi.
Aikuisena VOIT VALITA hakea apua, JOS ymmärrys omista lähtökohdista ja niitten vaikutuksista kasvaa. Tämäkin on vuosien prosessi ja mm. työpaikkakiusaamisessa tarvitset asialliset tukijoukot.
Lapsena ei ole valintaa vaan joko saat apua tai et, ja avun saaminenkin voi itsessään olla traumatisoivaa, esim. huostaanotto.Todella naiivia ajatella, että kaikilla olisi yhtälailla kapasiteettia "pärjätä elämässä".
Todella naiivia ajatella, että olisi edes lähtökohta ajatella jotain tasapäistä elämää kaikille.
Ah, touche'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä pallolla toiset syntyvät huumeriippuvaisina.
Tällä pallolla toisia paritetaan alle 10 -vuotiaina, eräitä jo vauvoina.
Tällä pallolla toiset ovat tappaneet/silponeet/kiduttaneet kymmeniä ennen 16:ta syntymäpäiväänsä.
Silti he pärjäävät.
170 -senttisestä ei voi tulla ammattikoripalloilijaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muggsy_Bogues
Parikymppisenä kuolemaan johtavan sairauden saanut ei voi muuta kuin paneutua maahan makaamaan ja odottamaan kuolemaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking
Kädettömästä ei voi tulla taidemaalaria.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sarah_Biffen
Eikä todellakaan kädettömästä + jalattomasta.
Norsusta puhumattakaan.
KAIKKI NÄMÄ PELASIVAT SAAMILLAAN KORTEILLA.
Sitten löytyy Suomen hyvinvointivaltioon syntyneitä, joilla on kaikki normaalit osat ja jollain lailla toimiva pää, joita JOKU MUU ei tukenut, JOKU ei antanut mahdollisuutta tai JOKU SANOI PAHASTI kaksikymmentä vuotta sitten. Ja tämä on ilmeisesti riittävä syy, että mitään haluamaansa ei voi saavuttaa...
Jätät kivasti mainitsematta ne huumeriippuvaiset, jotka kuolivat yliannostukseen. Jätät mainitsematta ne lukuiset kidutuksen uhrit, joiden mieli on rikkoutunut pitkäksi aikaa tai tappaneet itsensä. Jätät mainitsematta ne 160-senttiset, jotka ovat hyviä koripalloilijoita, mutta pituus ei riitä. Jätät mainitsematta ne kiusaamisen uhrit, jotka sairastuivat masennukseen, ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon eivätkä he kykene tietyille aloille sen takia. On ihmisiä, jotka ovat selviytyneet vaikeuksista, mutta se ei tarkoita, että kaikki siihen kykenesivät ja kaikki parantaisivat maagisesti väkivallan aiheuttamista mielenterveyshäiriöistä tai muista fyysisistä rajoitteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valitsin lukion. Kasiluokalla kiusanneet olivatkin nyt siellä. 9.luokan sain olla rauhassa. Lukiossa alkoi hirveä kiusaaminen, nimittelyä minulle vierailta ihmisiltä ja luokassa sosiaalinen eristäminen,olin noloa seuraa. Mietin terveydenhoitajalle menia, jotta saisin jotenkin unilääkkeitä ja voisinn tehdä it se mur han. Helmikuussa tuli keuhkokuume ja olen varma että henkinen pahoinvointi vaikutti siihen.
Summarum,lopetin koulun, välivuosi, sain käytyä amistutkinnon.
Pelkään ihmisiä edelleen ja olen todella arka.
Takana loistava tulevaisuus. Työelämää takana palkalla 2 vuotta.Surullista, ettei sinun ollut mahdollista mennä eri lukioon tai iltalukioon.
Ei ollut ei, keskellä lapin korpikuntaa ei ole paljon vaihtoehtoja. Eikä vanhemmat maksa 17v asumista 200km päässä, kaikki ei ole rikkaita.
Vielä parikymppisenä huudeltiin kadulla niinkuin jollekin kylähullulle. Siis teinit ja parikymppiset. Kauppareitit piti suunnitella.Onneksi nyt asun naapurimaassa. Haave olisi sairaanhoitajan tai lähihoitajan ammatti, mutta koska pelkään niitä koulun pakollisia esitelmiä, niin haaveksi jääkin.
Tsemppiä. Mene ihmeessä kouluun siellä ulkomailla. Pärjäät kyllä! Ja jos esitelmät liikaa ahdistavat paremmassa ilmapiirissäkin, juttele terkkarin tai opettajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on jo suuri merkitys ihmisen elämän etenemisen kannalta, miten pääsee ensimmäisiin työpaikkoihinsa. Moni hyväosainen ei tajua tätä. Jos on suhteita, elämä helpottuu huomattavasti. Jos ovet pysyy kiinni, ne voi pysyä todenteolla kiinni. Monesti kun saa yhden oven auki, siitä lähtee positiivinen efekti. Tässä vaikuttaa myös se, kuinka sosiaalinen jja sosiaaliset taidot omaava ihminen on. Joku sosiaalinen ahdistus voi tilanteessa sulkea lukuisia ovia. Toistuvat huonot kokemukset voi lannistaa ja tehdä epävarmaksi.
Itsellä suututti hirveästi, kun nuorena kesti vuosia päästä duuniin siis ihan jonnekin perus kassamyyjäksi paikkakunnalla missä asuin. Jouduin tekemään töitä ensin aivan naurettavilla ehdoilla ja usein henkilöstövuokrauksessa. Sitten pääsin töihin yhteen firmaan niin siellä joku kertoo kuinka suhteilla pääsi sinne suoraan täysin työhistoriaa omaamatta. o.O
Olen 47v. Olen koko aikuisikäni ollut töissä, päivääkään en ole ollut työttömänä. Ainuttakaan työpaikkaa en ole hakenut enkä saanut suhteilla. Kyllä se opiskelu kannattaa. On helppoa syyttää niitä "suhteita" siit, että toinen saa, jotain mitä itse ei saa, kun kyse on vaan siitä, että toinen yritti enemmän.
Otapa huomioon että tämä on sinun kokemuksesi ja sinun tarinasi ja siinä voi olla myös ripaus tuuria mukana. Olet myös eri ikäluokkaa ja esim omien vanhempieni kokemus on ollut että voi olla että omalla ikäpolvella työllistyminen on vaikeampaa. Kaikilla on omat lähtökohtansa hakea töitä. Paikkakunnalla missä asuin nuorena (Ps. Olen opiskellut myös itse o.O) opiskelun oheen saatavista töistä oli kova kilpailu. Sitä työtä ei meinannut saada vaikka kuinka haki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä pallolla toiset syntyvät huumeriippuvaisina.
Tällä pallolla toisia paritetaan alle 10 -vuotiaina, eräitä jo vauvoina.
Tällä pallolla toiset ovat tappaneet/silponeet/kiduttaneet kymmeniä ennen 16:ta syntymäpäiväänsä.
Silti he pärjäävät.
170 -senttisestä ei voi tulla ammattikoripalloilijaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muggsy_Bogues
Parikymppisenä kuolemaan johtavan sairauden saanut ei voi muuta kuin paneutua maahan makaamaan ja odottamaan kuolemaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking
Kädettömästä ei voi tulla taidemaalaria.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sarah_Biffen
Eikä todellakaan kädettömästä + jalattomasta.
Norsusta puhumattakaan.
KAIKKI NÄMÄ PELASIVAT SAAMILLAAN KORTEILLA.
Sitten löytyy Suomen hyvinvointivaltioon syntyneitä, joilla on kaikki normaalit osat ja jollain lailla toimiva pää, joita JOKU MUU ei tukenut, JOKU ei antanut mahdollisuutta tai JOKU SANOI PAHASTI kaksikymmentä vuotta sitten. Ja tämä on ilmeisesti riittävä syy, että mitään haluamaansa ei voi saavuttaa...
Keskimääräisesti toimiva pää ja syntyminen Suomeen ei tarkoita, että ihmisellä olisi samat mahdollisuudet kuin kaikilla muilla. Koskaan ei tiedä mikä ihmisiä jarruttaa.
Voi jeesus. Kukaan ei väitä, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet.
Mutta vaikka kohtalo olisi jakanut millaiset kortit, aina voi valita miten pelaa ja kenen kanssa. Useimmiten voi valita ihan helvetin paljon. Jos siis päättää olla oman elämänsä perämies eikä vapaamatkustaja, joka poraa koko ajan pohjalautoihin reikiä vinkumalla: "Sain huonon käden! Joku muu sai paremman! Näin huonolla kädellä ei voi pelata! En rupea! Olen Uhri! Säälikää!"
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä täällä ei ole mielestäni tarpeeksi huomioitu on ihmisen persoonan vaikutus menestykseen. Jotkut ovat esimerkiksi hirvittävän energisiä luonteeltaan ja koko ajan on monta rautaa tulessa, ja optimisti taas ei helpolla lannistu ja voi löytää ratkaisua paikoista joihin pessimisti ei vaivaudu edes katsomaan. Kysymys on miten tuollainen "menestyjän" persoonaa alunperin muodostuu ja voiko sellaiseksi muuttua ihan vain päättämällä? Itse epäilen, että ihmisen temperamentti ja persoonan suuret linjat ovat aika samanlaisia läpi iän, ja vaikkapa pessimisti ei voi muuttua optimistiksi ihan vain omalla päätöksellä. Tietysti vaikkapa sosiaalisia taitoja voi harjoitella, mutta jotkut ovat silti sellaisia luontaisia verkostoitujia, joilla on lapsesta asti suuri ystävä- ja myöhemmin tuttavapiiri. Tässä mielessä voisi ajatella, että tietyt geneettiset piirteet ovat suuremmaksi eduksi jos haluaa elämässä menestystä, ja tässä lotossa kaikki eivät voi olla voittajia.
Joskus ahkeruus ajaa siihen, että ihminen ajaa itsensä burn outiin ja sairastumiseeen asti. Menestyjäsuorittajayhteiskunta jossa jokainen on oman onnensa seppä - ajattelu suorastaan altistaa siihen. Jotkut voi yrittää niin paljon että sairastuu yrittäessään onnistua. Ei ole yllätys että nykypäivänä monella esim. opiskelijalla on mt-ongelmia.
Yksi jalo taito menestymistä ajatellen on se että (tämä ei ole varsinaisesti edes taito) on se että on tasapainossa ja mielenterveys on kunnossa. Osaa levätä, elää tasapainoista elämää, osaa pitää itsestään huolta, osaa käsitellä tunteitaan. Sitä helpottaa se, että ei ole esim. elänyt lapsuuttaan helkkarin stressaavissa oloissa ja on oppinut elämän taitoja, temperamentti ja persoona on suotuisia menestymistä ajatellen. Pystyy keskittymään, jaksaa uskoa itseensä vastoinkäymisistä huolimatta tai vaikka kiusaamisesta huolimatta. Jaksaa olla sinnikäs ja pitkäjänteinen.
Kyllä niitä valintoja voi tehdä kuka tahansa. Ainakin jonkinlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä oma valinta, jos menee syntymään vähävaraiseen sukuun, jolta perii hidasälyiset geenit.
Kannattaisi seuraavaa elämää varten valita paremmat olosuhteet!
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä oma valinta, jos menee syntymään vähävaraiseen sukuun, jolta perii hidasälyiset geenit.
Kannattaisi seuraavaa elämää varten valita paremmat olosuhteet!
On oma valinta jäädä surkuttelemaan olosuhteitaan vai valitseeko kuitenkin tehdä parhaansa niistä lähtökohdista jotka sai.
Tää väittely on sinällään vähän turhaa, huomaan että on kahta koulukuntaa. Ne jotka vetoaa tuohon lapsuuteen jolle kukaan ei voi mitään. Ja ne toiset jotka näkee valinnan siinä, mitä tekee niillä korteilla, jotka sai.
Lytätty entinen lapsi voi päättää, että minähän en tähän pskaan tyydy, tai valita tyytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä täällä ei ole mielestäni tarpeeksi huomioitu on ihmisen persoonan vaikutus menestykseen. Jotkut ovat esimerkiksi hirvittävän energisiä luonteeltaan ja koko ajan on monta rautaa tulessa, ja optimisti taas ei helpolla lannistu ja voi löytää ratkaisua paikoista joihin pessimisti ei vaivaudu edes katsomaan. Kysymys on miten tuollainen "menestyjän" persoonaa alunperin muodostuu ja voiko sellaiseksi muuttua ihan vain päättämällä? Itse epäilen, että ihmisen temperamentti ja persoonan suuret linjat ovat aika samanlaisia läpi iän, ja vaikkapa pessimisti ei voi muuttua optimistiksi ihan vain omalla päätöksellä. Tietysti vaikkapa sosiaalisia taitoja voi harjoitella, mutta jotkut ovat silti sellaisia luontaisia verkostoitujia, joilla on lapsesta asti suuri ystävä- ja myöhemmin tuttavapiiri. Tässä mielessä voisi ajatella, että tietyt geneettiset piirteet ovat suuremmaksi eduksi jos haluaa elämässä menestystä, ja tässä lotossa kaikki eivät voi olla voittajia.
Joskus ahkeruus ajaa siihen, että ihminen ajaa itsensä burn outiin ja sairastumiseeen asti. Menestyjäsuorittajayhteiskunta jossa jokainen on oman onnensa seppä - ajattelu suorastaan altistaa siihen. Jotkut voi yrittää niin paljon että sairastuu yrittäessään onnistua. Ei ole yllätys että nykypäivänä monella esim. opiskelijalla on mt-ongelmia.
Yksi jalo taito menestymistä ajatellen on se että (tämä ei ole varsinaisesti edes taito) on se että on tasapainossa ja mielenterveys on kunnossa. Osaa levätä, elää tasapainoista elämää, osaa pitää itsestään huolta, osaa käsitellä tunteitaan. Sitä helpottaa se, että ei ole esim. elänyt lapsuuttaan helkkarin stressaavissa oloissa ja on oppinut elämän taitoja, temperamentti ja persoona on suotuisia menestymistä ajatellen. Pystyy keskittymään, jaksaa uskoa itseensä vastoinkäymisistä huolimatta tai vaikka kiusaamisesta huolimatta. Jaksaa olla sinnikäs ja pitkäjänteinen.
Tämäkin on totta. Helposti ajatellaan niin että ihminen on joko menestyjä tai sitten ei, mutta onhan niitä paljon tapauksia missä menestynyt ihminen tipahtaa pohjalle ja sen jälkeen ei kykene enää nousemaan samaan asemaan takaisin. Tämä kertoo siitä, että menestymiseen vaaditaan monia asioita, joista kaikki eivät todellakaan ole pelkästään ihmisestä itsestään kiinni. Yksi esimerkki on juurukin tuo, että burn outin takia ihminen voi menettää resilienssiään, eikä enää pärjää (varsinkaan) stressaavissa tilanteissa kuten aikaisemmin. Tai sitten romahduksen myötä pitäisi aloittaa pohjalta uudestaan, mutta se ei olekaan enää niin helppoa keski-ikäisena kuin se oli silloin nuorempana. Kyllähän näitä erilaisia ihmiskohtaloita riittää.
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Ei lukio ja jatko-opinnot takaa vielä mitään hyvää tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Koulutustason periytyvyys taitaa olla sinulle uusi käsite. Jos molemmat vanhempasi ovat amistaustaisia, sinustakin tulee todennäköisesti amis - olet omaksunut tietyn habituksen, arvot ja ajattelutavat, jotka ohjaavat sinua alitajuntaisesti läpi elämäsi. Tällöin on epätodennäköisempää, että menisitkin lukioon ja yliopistoon. Yliopistoissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on perheistä, joissa ainakin toinen vanhemmista on korkeakoulutettu. Lähiöissä taas voi olla tilanne, että samassa paikassa on eletty 2-3 sukupolven ajan köyhyydessä, kun siitä kierteetsä ei noin vaan irrotakaan.
Mikä periytyvyys? Olen korkeastikoulutettu ja molemmilla vanhemmillani on amistausta.
Ihania nämä ihmiset, jotka jaksavat aina muistuttaa olevansa parempia kuin muut. :) Jos sinä, niin kaikki muutkin, tilastoista viis.
Siis en mitenkään väitä olevani parempi kuin muut. Mutta missä tällaisia tilastoidaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä täällä ei ole mielestäni tarpeeksi huomioitu on ihmisen persoonan vaikutus menestykseen. Jotkut ovat esimerkiksi hirvittävän energisiä luonteeltaan ja koko ajan on monta rautaa tulessa, ja optimisti taas ei helpolla lannistu ja voi löytää ratkaisua paikoista joihin pessimisti ei vaivaudu edes katsomaan. Kysymys on miten tuollainen "menestyjän" persoonaa alunperin muodostuu ja voiko sellaiseksi muuttua ihan vain päättämällä? Itse epäilen, että ihmisen temperamentti ja persoonan suuret linjat ovat aika samanlaisia läpi iän, ja vaikkapa pessimisti ei voi muuttua optimistiksi ihan vain omalla päätöksellä. Tietysti vaikkapa sosiaalisia taitoja voi harjoitella, mutta jotkut ovat silti sellaisia luontaisia verkostoitujia, joilla on lapsesta asti suuri ystävä- ja myöhemmin tuttavapiiri. Tässä mielessä voisi ajatella, että tietyt geneettiset piirteet ovat suuremmaksi eduksi jos haluaa elämässä menestystä, ja tässä lotossa kaikki eivät voi olla voittajia.
Joskus ahkeruus ajaa siihen, että ihminen ajaa itsensä burn outiin ja sairastumiseeen asti. Menestyjäsuorittajayhteiskunta jossa jokainen on oman onnensa seppä - ajattelu suorastaan altistaa siihen. Jotkut voi yrittää niin paljon että sairastuu yrittäessään onnistua. Ei ole yllätys että nykypäivänä monella esim. opiskelijalla on mt-ongelmia.
Yksi jalo taito menestymistä ajatellen on se että (tämä ei ole varsinaisesti edes taito) on se että on tasapainossa ja mielenterveys on kunnossa. Osaa levätä, elää tasapainoista elämää, osaa pitää itsestään huolta, osaa käsitellä tunteitaan. Sitä helpottaa se, että ei ole esim. elänyt lapsuuttaan helkkarin stressaavissa oloissa ja on oppinut elämän taitoja, temperamentti ja persoona on suotuisia menestymistä ajatellen. Pystyy keskittymään, jaksaa uskoa itseensä vastoinkäymisistä huolimatta tai vaikka kiusaamisesta huolimatta. Jaksaa olla sinnikäs ja pitkäjänteinen.
Kiitos, että toit tämän esiin. Minä olen tämmöinen suoritusyhteiskunnan ihanne: hyvä koulussa, paljon harrastuksia, saanut monesti kesätöitä, lahjakas (palkittu kouluissa ja harrastuksissa) ja vielä duunariperheestä. Ajoin kuitenkin itseni burn outtiin, sairastanut masennusjaksoja eikä minua kiinnosta rikastuminen ja tittelit nykyään, vaan tavoittelen hidasta, suorittamisesta vapaata ja luonnonläheistä elämää. Se on tuonut minulle todella vapauttavan ja hyvinvoivan olon, vaikka yhteiskunnan näkökulmasta olenkin varmaan luuseri. Aion kyllä käyttää osaamistani niin hyvin kun voin luonnon, ihmisten ja eläinten auttamiseen ja muiden kannustamiseen. Unohdetaan usein myös se, että nämä paineet ovat monilla opiskelijoilla tosi kovia. Puolet yliopisto-opiskelijoista kärsi muistaakseni stressioireista, kolmannes mielentervedellisistä haasteista.
Elämä voi olla menestystä, ja muuttua hetkeksi kärsimykseksi, vaikka kuinka olisi tehnyt "oikeita valintoja". Sellaista elämä on. Tämä korona-aika opettaa tästä asiasta paljon. Voi olla terveyttä, yhtäkkiä sitä ei ole ja elämä muuttuu krooniseksi sairastamiseksi. Voi tulla yllättäviä tilanteita matkaan, missä kaikki kääntyy päälaelleen. Voi menettää mielenterveytensä. Voi saada aivovamman tai vamman jonka seurauksena kaikki elämässä muuttuu. Voi joutua onnettomuuteen. Voi menettää läheisensä jonka kanssa on ollut tarkoitus rakentaa yhteinen elämä. Voi traumatisoitua. Voi mennä lääkäriin, mennä johonkin toimenpiteeseen joka epäonnistuu mistä seuraa pahimmassa tapauksessa loppuelämän kärsimys. Elämä voi hetkessä muuttua. Elämä voi olla julmaa, epäoikeudenmukaista ja kamalaa pahimmillaan.
Elämän arvotkin voi hetkessä muuttua. Se mikä on ollut tärkeää, voi jonkun tapahtuman johdosta alkaa tuntua hyvin vähäpätöiseltä.
Uskoisin, että sellaiset ihmiset jotka on kokenut jotain ylläolevaa ymmärtävät, kuinka vähän loppupeleissä kontrollissa elämästämme olemme.
Toki paljon asioita mihin voimme vaikuttaa, mutta emme me täydellisessä kontrollissa ole,jossa voisimme valinnoillamme vaikuttaa niin paljon kuin jotkut luulee. Ehkä tietynlaiset luonteenpiirteet voi suojata siltä, että selviää karikoista ja tietyt luonteenpiirteet auttaa menestymisessä enemmän. Joistain ihmisistä voi tuntua että he hallitsevat elämäänsä enemmän kuin toisista, varsinkin etenkin jos tuntuu, että elämä on vain heitellyt vastoinkäymisten takia johonkin tilanteisiin missä on pitänyt vain selviytyä tai jotkut ovet eivät ole meinanneet aueta.
Onko olemassa edes vapaata tahtoa? Sekin on yksi filosofinen pohdinnan aihe.
Höpön pöpön! Itse valitset mm.
- Viitsitkö edes yrittää koulussa, vai lyötkö läskiksi ja pieksetkö sitä luokan heikointa
- Juotko alkoholia vai et
- Poltatko röökiä vai et
-Yritätkö edes säästää (vaikka kuinka vähän) ja edes yritätkö ennakoida tulevaa elämää
- Harrastatko suojaamatonta seksi ja tuleeko elätettiä vaikka ei olisi varaa
- Itse valitset millaista mallia ja tukea annat mahdolliselle jälkikasvullesi
- Itse valitset yritätkö edes käyttäytyä
Ihan nyt vaan alkuun näitä. Tietysti jos jämähdät ja tiput kelkasta niin ihan omaa syytäsi. Ja oma valintasi. Oma valinta on myös syytätkö muita siitä että ei muka itse voi mitään valita.
Ihmiset on kyllä niin ymmärtämättömiä!
Kaikilla ei ole samat lähtökohdat ja tutkimuksinkin todistettua, että esim. köyhyys ja on periytyvää laatua.
Mm. naisilla ei ole kaikkialla oikeuksia päästä edes kouluun. Siinäpä sitten ponnistat nyrkin ja hellan välistä akateemiselle uralle.
Et voi valita mielenterveyttäsi. Lapsena masentumista tai koulukiusatuksi joutumista ei valita, mistä yleensä maksetaan vielä aikuisenakin, esim. opinnot eivät ole sujuneet tai joutuu myös työpaikallaan kiusatuksi.
Aikuisena VOIT VALITA hakea apua, JOS ymmärrys omista lähtökohdista ja niitten vaikutuksista kasvaa. Tämäkin on vuosien prosessi ja mm. työpaikkakiusaamisessa tarvitset asialliset tukijoukot.
Lapsena ei ole valintaa vaan joko saat apua tai et, ja avun saaminenkin voi itsessään olla traumatisoivaa, esim. huostaanotto.
Todella naiivia ajatella, että kaikilla olisi yhtälailla kapasiteettia "pärjätä elämässä".