Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Valitsin väärin: huonot vanhemmat
Valitsin väärin: koulukiisaava lukio ja ammattikoulu.
Valitsin väärin: kivijalkayrittäjä ja korona
Valitsin oikein: aviomies 30 vuotta yhdessä
Valitsin oikein: sisukas ja rautainen terveys
valitsin oikein : nätti ja hoikka vielä 50 vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitsin väärin: huonot vanhemmat
Valitsin väärin: koulukiisaava lukio ja ammattikoulu.
Valitsin väärin: kivijalkayrittäjä ja korona
Valitsin oikein: aviomies 30 vuotta yhdessä
Valitsin oikein: sisukas ja rautainen terveys
valitsin oikein : nätti ja hoikka vielä 50 vuotiaana
Vanhempiaan ja lapsuuttaan ei voi valita, KAIKEN MUUN VOI
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä33400 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Tämä on hyvin lapsellinen johtopäätös.
Uskotko oikeasti, että kaikilla on samat lähtökohdat näiden päätösten tekemiseen? Toinen syntyy alkoholiongelmaisen pitkäaikaistyöttömän yksinhuoltajan lapseksi ja toinen rikkaaseen perheeseen, jossa isäpappa omistaa valtavan yrityksen ja vanhaa rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Onko näillä kahdella täysin samat mahdollisuudet valita asioita ja menestyä elämässä? Onko molemmilla samat mahdollisuudet opiskella ja kehittää itseään? Samat mahdollisuudet saada hyvä harjoittelupaikka ja myöhemmin työpaikka? Sama henkinen ja rahallinen kannustus ja tuki kotoa? Kumpikin voi valita kivan siistin asunnon Helsingin keskustasta asuinpaikakseen, jos haluaa? Kumpaakin auttaa vanhempien suhteet yhteiskunnassa ja työelämässä?
Älä yleistä! Tuo stereotypia on niin naurettava... Minun tuttavapiirissä ei kukaan varakkaan perheen nuori ole koskaan päässyt töihin vanhempiensa avustuksella. On ollut työttömyyttä ja hanttihommia siinä missä muillakin, mutta keskeinen on ollut työmoraali! Sitä joko on tai ei, nuoresta ja perheen varallisuudesta riippumatta.
Moni varakas vanhempi sitä paitsi nimenomaan laittaa lapsensa jo hyvin nuoresta ns. likaamaan kätensä.
Parhaan kaverini vanhemmat ovat miljonäärejä. Molemmilla tohtorin koulutus. Kaverini on joka ikisen työpaikan hankkinut itse, opiskeluun ei kotona saanut muuta kuin halveksuntaa, koska ala oli vanhempien mielestä typerä. Kotona sai valtavasti dissausta ja henkistä väkivaltaa osakseen. Nyt keski-ikäisenä on vaurasta keskiluokkaa, erinomaisella koulutuksella ja työmarkkina-asemalla. Minä synnyin köyhään perheeseen. vanhemmilla ei ollut edes ylioppilaskoulutusta, mutta sain paljon tukea kotoani. Nyt keski-iässä olen vaurasta keskiluokkaa, erinomaisella koulutuksella ja työmarkkina-asemalla. samat nallekarkit eivät olleet lähdössä, mutta samaan päädyttiin. Kaikki riippuu valinnoista.
Sillä on jo suuri merkitys ihmisen elämän etenemisen kannalta, miten pääsee ensimmäisiin työpaikkoihinsa. Moni hyväosainen ei tajua tätä. Jos on suhteita, elämä helpottuu huomattavasti. Jos ovet pysyy kiinni, ne voi pysyä todenteolla kiinni. Monesti kun saa yhden oven auki, siitä lähtee positiivinen efekti. Tässä vaikuttaa myös se, kuinka sosiaalinen jja sosiaaliset taidot omaava ihminen on. Joku sosiaalinen ahdistus voi tilanteessa sulkea lukuisia ovia. Toistuvat huonot kokemukset voi lannistaa ja tehdä epävarmaksi.
Itsellä suututti hirveästi, kun nuorena kesti vuosia päästä duuniin siis ihan jonnekin perus kassamyyjäksi paikkakunnalla missä asuin. Jouduin tekemään töitä ensin aivan naurettavilla ehdoilla ja usein henkilöstövuokrauksessa. Sitten pääsin töihin yhteen firmaan niin siellä joku kertoo kuinka suhteilla pääsi sinne suoraan täysin työhistoriaa omaamatta. o.O
Nämä eivät ole ihan näin mustavalkoisia asioita kuin tässä ketjussa on moni esittänyt. Ja sekin voisi olla filosofisen pohdiskelun paikka, miksi toinen menettää voimansa ja lannistuu ja toinen säilyttää toivon ja ponnistaa ylös suosta.
Jokaisen elämä on valtavan monen osatekijän summa. Toivottavasti jokainen saisi tehtyä elämästään mahdollisimman itsensä näköisen eikä eläisi toisten asettamien toiveiden tai rajoittamisten mukaan, jokaisella on niitä faktisia reunaehtoja ihan riittämästi muutenkin - ei riitä äly, raha, kauneus, terveys, sinnikkyys jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä pallolla toiset syntyvät huumeriippuvaisina.
Tällä pallolla toisia paritetaan alle 10 -vuotiaina, eräitä jo vauvoina.
Tällä pallolla toiset ovat tappaneet/silponeet/kiduttaneet kymmeniä ennen 16:ta syntymäpäiväänsä.
Silti he pärjäävät.
170 -senttisestä ei voi tulla ammattikoripalloilijaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muggsy_Bogues
Parikymppisenä kuolemaan johtavan sairauden saanut ei voi muuta kuin paneutua maahan makaamaan ja odottamaan kuolemaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking
Kädettömästä ei voi tulla taidemaalaria.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sarah_Biffen
Eikä todellakaan kädettömästä + jalattomasta.
Norsusta puhumattakaan.
KAIKKI NÄMÄ PELASIVAT SAAMILLAAN KORTEILLA.
Sitten löytyy Suomen hyvinvointivaltioon syntyneitä, joilla on kaikki normaalit osat ja jollain lailla toimiva pää, joita JOKU MUU ei tukenut, JOKU ei antanut mahdollisuutta tai JOKU SANOI PAHASTI kaksikymmentä vuotta sitten. Ja tämä on ilmeisesti riittävä syy, että mitään haluamaansa ei voi saavuttaa...
Keskimääräisesti toimiva pää ja syntyminen Suomeen ei tarkoita, että ihmisellä olisi samat mahdollisuudet kuin kaikilla muilla. Koskaan ei tiedä mikä ihmisiä jarruttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tällä pallolla toiset syntyvät huumeriippuvaisina.
Tällä pallolla toisia paritetaan alle 10 -vuotiaina, eräitä jo vauvoina.
Tällä pallolla toiset ovat tappaneet/silponeet/kiduttaneet kymmeniä ennen 16:ta syntymäpäiväänsä.
Silti he pärjäävät.
170 -senttisestä ei voi tulla ammattikoripalloilijaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muggsy_Bogues
Parikymppisenä kuolemaan johtavan sairauden saanut ei voi muuta kuin paneutua maahan makaamaan ja odottamaan kuolemaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking
Kädettömästä ei voi tulla taidemaalaria.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sarah_Biffen
Eikä todellakaan kädettömästä + jalattomasta.
Norsusta puhumattakaan.
KAIKKI NÄMÄ PELASIVAT SAAMILLAAN KORTEILLA.
Sitten löytyy Suomen hyvinvointivaltioon syntyneitä, joilla on kaikki normaalit osat ja jollain lailla toimiva pää, joita JOKU MUU ei tukenut, JOKU ei antanut mahdollisuutta tai JOKU SANOI PAHASTI kaksikymmentä vuotta sitten. Ja tämä on ilmeisesti riittävä syy, että mitään haluamaansa ei voi saavuttaa...
Aina löytyy vahvempia, periksiantamattomampia ja hullun itseuskon omaavia ihmisiä, mutta siltikään jostain syystä kaikki eivät pysty olemaan sellaisia. Kyseessä voi olla synnynnäinen ominaisuus tai sattuman tulos, että elää sellaisessa hullussa itseuskossa. Toisten kohdalle voi sattua johdattelevia ihmisiä, asioita tai tietoutta, joista joku toinen jää tyystin paitsi.
Tuo kuvaamasi esimerkki kärsinee jostain mitä on joku syntymässään saanut, elämässään kokenut tai molemmista jos ei parempaan pysty. Useimmat ihmiset eivät edes syvällisesti tajua, että elämässä kannattaa koettaa olla mahdollisimman paras versio itsestään. Se mitä ihmiset ajattelevat ei ole paljoa, vaikka olisivat vähän fiksumpiakin. Ajattelemisen taito jää useimmilta ylipäänsä kokonaan oppimatta jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä on jo suuri merkitys ihmisen elämän etenemisen kannalta, miten pääsee ensimmäisiin työpaikkoihinsa. Moni hyväosainen ei tajua tätä. Jos on suhteita, elämä helpottuu huomattavasti. Jos ovet pysyy kiinni, ne voi pysyä todenteolla kiinni. Monesti kun saa yhden oven auki, siitä lähtee positiivinen efekti. Tässä vaikuttaa myös se, kuinka sosiaalinen jja sosiaaliset taidot omaava ihminen on. Joku sosiaalinen ahdistus voi tilanteessa sulkea lukuisia ovia. Toistuvat huonot kokemukset voi lannistaa ja tehdä epävarmaksi.
Itsellä suututti hirveästi, kun nuorena kesti vuosia päästä duuniin siis ihan jonnekin perus kassamyyjäksi paikkakunnalla missä asuin. Jouduin tekemään töitä ensin aivan naurettavilla ehdoilla ja usein henkilöstövuokrauksessa. Sitten pääsin töihin yhteen firmaan niin siellä joku kertoo kuinka suhteilla pääsi sinne suoraan täysin työhistoriaa omaamatta. o.O
Olen 47v. Olen koko aikuisikäni ollut töissä, päivääkään en ole ollut työttömänä. Ainuttakaan työpaikkaa en ole hakenut enkä saanut suhteilla. Kyllä se opiskelu kannattaa. On helppoa syyttää niitä "suhteita" siit, että toinen saa, jotain mitä itse ei saa, kun kyse on vaan siitä, että toinen yritti enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valitsin lukion. Kasiluokalla kiusanneet olivatkin nyt siellä. 9.luokan sain olla rauhassa. Lukiossa alkoi hirveä kiusaaminen, nimittelyä minulle vierailta ihmisiltä ja luokassa sosiaalinen eristäminen,olin noloa seuraa. Mietin terveydenhoitajalle menia, jotta saisin jotenkin unilääkkeitä ja voisinn tehdä it se mur han. Helmikuussa tuli keuhkokuume ja olen varma että henkinen pahoinvointi vaikutti siihen.
Summarum,lopetin koulun, välivuosi, sain käytyä amistutkinnon.
Pelkään ihmisiä edelleen ja olen todella arka.
Takana loistava tulevaisuus. Työelämää takana palkalla 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Ei ainakaan minulta kysytty, haluanko syntyä älykkääksi, lahjakkaaksi ja kauniiksi. Elämä ei ole pelkkiä omia valintoja. Ja toiset voittavat lotossa jättipotin, kun taas toisilla käy alituiseen huono tuuri, vaikka miten puskisi päätään seinään. Sairaudetkaan eivät aina ole itse aiheutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valitsin lukion. Kasiluokalla kiusanneet olivatkin nyt siellä. 9.luokan sain olla rauhassa. Lukiossa alkoi hirveä kiusaaminen, nimittelyä minulle vierailta ihmisiltä ja luokassa sosiaalinen eristäminen,olin noloa seuraa. Mietin terveydenhoitajalle menia, jotta saisin jotenkin unilääkkeitä ja voisinn tehdä it se mur han. Helmikuussa tuli keuhkokuume ja olen varma että henkinen pahoinvointi vaikutti siihen.
Summarum,lopetin koulun, välivuosi, sain käytyä amistutkinnon.
Pelkään ihmisiä edelleen ja olen todella arka.
Takana loistava tulevaisuus. Työelämää takana palkalla 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Valitsin lukion. Kasiluokalla kiusanneet olivatkin nyt siellä. 9.luokan sain olla rauhassa. Lukiossa alkoi hirveä kiusaaminen, nimittelyä minulle vierailta ihmisiltä ja luokassa sosiaalinen eristäminen,olin noloa seuraa. Mietin terveydenhoitajalle menia, jotta saisin jotenkin unilääkkeitä ja voisinn tehdä it se mur han. Helmikuussa tuli keuhkokuume ja olen varma että henkinen pahoinvointi vaikutti siihen.
Summarum,lopetin koulun, välivuosi, sain käytyä amistutkinnon.
Pelkään ihmisiä edelleen ja olen todella arka.
Takana loistava tulevaisuus. Työelämää takana palkalla 2 vuotta.
Surullista, ettei sinun ollut mahdollista mennä eri lukioon tai iltalukioon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lapsuus ja vanhemmat vaikuttaa paljon. Mieheni on akateemisesta perheestä, hän ja sisarukset ovat kaikki tietyllä tapaa itsevarmoja, rohkeita ja semmoisia optimistisesti elämää katsovia.
Minä taas duunariperheestä, missä oli alkoholismia ja väkivaltaa. Kaikilla meillä lapsilla on heikko itsetunto, se vaikuttaa paljon valintoihin elämässä kun on aina sanottu että oot ihan paska etkä pysty mihinkään. Tuntuu että kaikki vaan rämmitään elämässä eteenpäin.
Olen samaa mieltä, että kannustus luo uskoa, kun taas vähättely lyttää ihmisen. Kyllä sillä on merkitystä, kun kuuntelee vaikka että joku sanoo, että isänkin teki näin työelämässä ja sai suuret korotukset , niin jos ei ole kukaan kannustanut johonkin, niin mihin ihminen peilaisi itseään. Ihminen yleensä työelämässäkin pohjaa arvojaan vanhempien arvoihin. Mitä lapselle sitten pitäisi sanoa?
Ei ainakaan opiskeluun haussa, että tuo on nyt niin vaikea ala, ettei kannata.ä
Miksi luotaisiin aina epäusko sen vuoksi, että joku ala on vaikea.
Tai uuden työpaikan haussa, että no älä sitten ihmettele jos sinua ei valita.
Kyllä tällaiset jäävät mieleen ja miksi oikeasti joku ei sanoisi, että no ompa hyvä että haet uutta paikkaa ja muista että olet hyvä vaikkei sinua tällä kertaa valittaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sanottu menestyminen on monen asian summa, johon vaikuttaa toki omat taidot ja valinnat, mutta myös geenit, synnynnäiset ominaisuudet, lapsuus, terveys, ympäristö, elämänkulku, tapaamasi ihmiset ja heidän päätökset, maailmantilanne ja ihan puhdas tuuri. Joku, joka on ennen koronaa menestynyt, voi olla nyt aivan kusessa. Valitsiko hän koronan ja sen, että se tulee kaatamaan hänen yrityksensä tai toimeentulonsa?
Okei, täällä sanottiin, että on oma valinta, meneekö töihin, amikseen vai lukioon ja missä asuu. Aloitetaan peruskoulusta. Se vaikuttaa, miten olet siellä pärjännyt. Jos esimerkiksi olet joutunut peruskoulussa kiusatuksi, kantamaan huolta pikkusisaruksistasi samaan aikaan, kun vanhemmat on narkkaamassa tai kärsit oppimishäiriöstä etkä saa siihen tarvittavaa tukea, sinne lukioon ei niin vaan mennä. Amiksenkaan ei noin vain pääse, vaan täytyy olla keskiarvoa ja onnistua pääsykokeissa. Suositumpiin amiksiin on hakijoita todella paljon. Ok, no pääset sitten jompaan kumpaan. Kiusaaminen jatkuu siellä ja sairastut sen takia etkä kykene jatkamaan koulua. Tai jos et joudu kiusatuksi, vanhemmillasi ei olekaan varaa maksaa lukiokirjoja tai ammattiopintoihin liittyviä tarvikkeita. Esimerkiksi kampaajat ja kosmetologit joutuvat satsaamaan opintoihin paljon rahaa. Jompi kumpi vanhemmistasi joutuu työttömäksi yt-neuvotteluiden takia, he ovat jo valmiiksi vähävaraisia tai toinen tekee konkurssin eikä opintoja ole mahdollista rahoittaa. Tai jos rahasta ei ole pulaa, voit joutua edelleen huolehtimaan sisaruksistasi etkä pysty keskittymään opintoihin. Tai voit sairastua, vaikka muuten perheolot olisi ok. No, jos sitten valmistut näistä huolimatta, voi olla, että energiaa on mennyt niin paljon muuhun, että oppiminen on jäänyt heikoksi ja paperit ovat huonot. Se rajaa jo pois tiettyjä vaihtoehtoja. No, entä valmennuskurssit? Niihin ei ole kaikilla varaa. Luet itse hiki hatussa pääsykokeisiin, toinen pääsee kurssille. Hakijoita on tuhansia, jäät muutaman pisteen päähän pääsystä. Ok, no sitten sanotaan, että mene töihin. Mihin otetaan ylioppilaita ilman kokemusta? Onko hakijoita paljon? Onko sinun paikkakunnallasi miten paikkoja? Onko sinulla mahdollisuutta kulkea töihin? No, sitten pääset haastikseen ja joku toinen sinua kokeneempi vie paikan. Valitsitko itse, ettet päässyt sinne kaupan kassalle keräämään rahoja tulevia opintoja varten? Tai jos valmistut amiksesta, työllisyystilanne on heikentynyt vuosien aikana eikä työpaikkoja ole pahemmin auki. Haluaisit muuttaa omakotitaloon, mutta miten muuttaa, kun työnantaja ei ottanut sinua satojen hakijoiden joukosta töihin? Jos pääset töihin, onko työympäristö terveellinen (home, työkaverit, työkuorma...), tuleeko lama, epidemia tai yt:t, pysytkö itse terveenä, onko etenemismahiksia, tuleeko muita vastoinkäymisiä.... Että ei se kaikki aina ihan itsestä ole kiinni, vaan moni ulkopuolinen tekijä vaikuttaa myös asiaan.
Onpa tässä keskustelussa paljon uhreja, nyyh mitään en elämälleni mahtanut, virran mukana löllöttelin vain ja annoin muiden tehdä kaikki valinnat puolestani, mitäs minä mitätön olisin itse saanut aikaan. On valittu olla uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on jo suuri merkitys ihmisen elämän etenemisen kannalta, miten pääsee ensimmäisiin työpaikkoihinsa. Moni hyväosainen ei tajua tätä. Jos on suhteita, elämä helpottuu huomattavasti. Jos ovet pysyy kiinni, ne voi pysyä todenteolla kiinni. Monesti kun saa yhden oven auki, siitä lähtee positiivinen efekti. Tässä vaikuttaa myös se, kuinka sosiaalinen jja sosiaaliset taidot omaava ihminen on. Joku sosiaalinen ahdistus voi tilanteessa sulkea lukuisia ovia. Toistuvat huonot kokemukset voi lannistaa ja tehdä epävarmaksi.
Itsellä suututti hirveästi, kun nuorena kesti vuosia päästä duuniin siis ihan jonnekin perus kassamyyjäksi paikkakunnalla missä asuin. Jouduin tekemään töitä ensin aivan naurettavilla ehdoilla ja usein henkilöstövuokrauksessa. Sitten pääsin töihin yhteen firmaan niin siellä joku kertoo kuinka suhteilla pääsi sinne suoraan täysin työhistoriaa omaamatta. o.O
Olen 47v. Olen koko aikuisikäni ollut töissä, päivääkään en ole ollut työttömänä. Ainuttakaan työpaikkaa en ole hakenut enkä saanut suhteilla. Kyllä se opiskelu kannattaa. On helppoa syyttää niitä "suhteita" siit, että toinen saa, jotain mitä itse ei saa, kun kyse on vaan siitä, että toinen yritti enemmän.
Tietysti lannistumattomalla luonteella ja yrittämisellä on suunnaton vaikutus ihmisen elämään. Silti minunkin suvussani on tapaus joka yritti ja yritti vuosikausia, ensin päästä hyvään opiskelupaikkaan kiinni ja sitten kun viimein onnistui siinä, niin yritti pärjätä opinnoissaan. Ei vain silti pärjännyt, vaikka miten yritti. Kaikki eivät voita geenilotossa; on ihmisiä joilla on matala ÄO, ja on ihmisiä joilla on paha ADHD ja niin edelleen. Tällaiselle ihmiselle on turha sanoa, että et vain viitsinyt ja yrittänyt. Sitä voi yrittää vaikka miten ja lopputulos on silti sama kuin iskisi päätään kallioon.
Elämässä on monenlaista menestymistä ja aihetta iloon.
Oma elämäni on mennyt niin, että edellytykset luottamukseen ovat heikot ja uskallus rakentaa parisuhdetta ja ryhtyä vanhemmaksi menivät oikeastaan lapsuusperhekokemusten vuoksi. Eli sillä saralla en ole menestynyt lainkaan vaan olen "työtön luuseri" eikä halu ja toiveet realisoituneet todellisuudeksi.
Sen sijaan työuralla ja ystävyyssuhteissa olen menestynyt hyvin ja rakennankin tyytyväisyyteni elämään sille pohjalle ja yritän olla liikaa surematta lapsettomaksi jäämistä ja sitä, etten ehkä koskaan tule asumaan kumppanin kanssa saman katon alla. Minulla on kuitenkin ihana koti, hyvä työ, rahaa, eläimiä ja ihmissuhteita, joissa olen pidetty. Terveys on toistaiseksi ollut riittävä, vaikka heikonpuoleinen.
Jos et valitse itse, joku kyllä valitsee puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on monenlaista menestymistä ja aihetta iloon.
Oma elämäni on mennyt niin, että edellytykset luottamukseen ovat heikot ja uskallus rakentaa parisuhdetta ja ryhtyä vanhemmaksi menivät oikeastaan lapsuusperhekokemusten vuoksi. Eli sillä saralla en ole menestynyt lainkaan vaan olen "työtön luuseri" eikä halu ja toiveet realisoituneet todellisuudeksi.
Sen sijaan työuralla ja ystävyyssuhteissa olen menestynyt hyvin ja rakennankin tyytyväisyyteni elämään sille pohjalle ja yritän olla liikaa surematta lapsettomaksi jäämistä ja sitä, etten ehkä koskaan tule asumaan kumppanin kanssa saman katon alla. Minulla on kuitenkin ihana koti, hyvä työ, rahaa, eläimiä ja ihmissuhteita, joissa olen pidetty. Terveys on toistaiseksi ollut riittävä, vaikka heikonpuoleinen.
Yritin siis sanoa, että jos suree huonoa menestystään työelämässä, voi olla rakastettu puoliso ja hyvä vanhempi jne. ja ottaa sen menestyksenkokemuksensa sieltä.
Tällä pallolla toiset syntyvät huumeriippuvaisina.
Tällä pallolla toisia paritetaan alle 10 -vuotiaina, eräitä jo vauvoina.
Tällä pallolla toiset ovat tappaneet/silponeet/kiduttaneet kymmeniä ennen 16:ta syntymäpäiväänsä.
Silti he pärjäävät.
170 -senttisestä ei voi tulla ammattikoripalloilijaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muggsy_Bogues
Parikymppisenä kuolemaan johtavan sairauden saanut ei voi muuta kuin paneutua maahan makaamaan ja odottamaan kuolemaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking
Kädettömästä ei voi tulla taidemaalaria.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sarah_Biffen
Eikä todellakaan kädettömästä + jalattomasta.
Norsusta puhumattakaan.
KAIKKI NÄMÄ PELASIVAT SAAMILLAAN KORTEILLA.
Sitten löytyy Suomen hyvinvointivaltioon syntyneitä, joilla on kaikki normaalit osat ja jollain lailla toimiva pää, joita JOKU MUU ei tukenut, JOKU ei antanut mahdollisuutta tai JOKU SANOI PAHASTI kaksikymmentä vuotta sitten. Ja tämä on ilmeisesti riittävä syy, että mitään haluamaansa ei voi saavuttaa...