Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Tärkein valinta on se, että uskooko elämän olevan valintoja, vai onko jonkin kosmisen kohtalon orja.
Se uskooko valintoihin vai kosmisen kohtalon orjuuteen ei vaikuta lopputulokseen.
Voit yhtä hyvin uskoa, että kosmiset voimat nostivat yrityksesi menestykseen kuin siihenkin, että ketju huonoja valintoja vei sen konkurssiin.
Kumpaakaan maailmankatsomusta ei voida aukottomasti osoittaa vääräksi tai oikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan kiellä lähtökohtien erilaisuutta, joka on helppo nähdä esim ihmisoikeusasioissa ympäri maailmaa.
Mutta mitä muuta ihminen voi tehdä, kuin yrittää ITSE parantaa omaa elämäänsä niissä puitteissa, mihin on syntynyt, ja niillä korteilla, mitä on saanut?
Aktiivisimmat toki pyrkivät kehittämään yhteiskuntia.
Kukaan ei kai kiellä lähtökohtien erilaisuutta, mutta vaikuttaa, että monet eivät ymmärrä, että ulkoapäin emme ymmärrä kenenkään toisen lähtökohtia täysin. Köyhistä oloista on helpompi ponnistaa koulutukseen, jos vanhemmat arvostavat koulutusta ja auttavat läksyjen teossa kuin sellaisista köyhistä oloista, jossa vanhemmat ovat joka päivä kännissä tai krapulassa ja koko lapsuus menee selviytyen. Toki jotkut ponnistavat sieltäkin. Sitä en ymmärrä, että he eivät ymmärrä, että kaikki eivät siihen pysty samalla tavalla kuin he. Ihminen tarvitsee toisten apua ja tukea, eikä sen tunnustamisessa ole mitään pahaa. Kaikilla ei ole edes niitä pieniä edesauttavia itsestäänselvyyksiä elämässä, mitä useimmilla on. Ei ehkä edes kokemusta siitä, että itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyt kehitysvammaisena tai laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla. Sinulla ei ole mahdollisuutta mennä lukioon, ei tavalliseen amikseen. Et välttämättä ikinä saa työpaikkaa. Missä olisi mahdollisuutesi. Silti voisit elää hyvää elämää ja saada elämästä paljon, mutta ihan oikeastiko elämäsi olisi vain valinnoista kiinni.
No pitäisiko sun mielestä tällaisten henkiloiden saada ihan kaikki se sama hyvä, mitä saavat he jotka näkevät paljon vaivaa ja ovat menestyneet? Sen "kaikki ei synny kultalusikka suussa" marmatuksen pointtihan aina on nimittäin se, että on niiiin väärin kuinka jollakin on enemmän kuin itsellä, koska se oma osattomuus ei mitenkään ole omaa syytä.
Eli mikä tähän on ratkaisu? Kom mu nis mi? Kaikille sama, mitä tahansa tekee, koska pieni vähemmisto ei kykene tekemään samaa kuin muut? Vai sosialismi, jossa sille pienelle vähemmistolle tarjotaan peruselämisen edellytykset ihan inhimillisyyden vuoksi? Tämähän on juuri nykytilanne, mutta kun se ei näille ap:n kaltaisille valittajille kelpaa, joten ilmeisesti ainoastaan se kom muni smi on hyväksyttävää. Eipä ole tainnut vaan toimia missään.
Ps: suurin osa marmattajista on ihan vaan laiskoja, ja on omissa käsissä lopettaa se laiskuus.Sairaita monivammaisia ei yhä suomalaisista niin suurta osuutta ole.
Ketjun aiheena on se, että jotkut ihmiset eivät tunnu tajuavan, ettei kaikkeen pysty vaikuttamaan, ja elämä ei ole pelkistä valinnoista kiinni. Jos vähänkään osaa ajatella, ja on joskus käynyt oman kuplansa ulkopuolella, niin on nähnyt ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuuksia samaan, kuin muut. Sinun tekstisi ei liity mitenkään asiaan. On todella lapsellista ja ymmärtämätöntä luulla, että vain sairaat monivammaiset ovat syrjässä mahdollisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
Tai siis sittenkin, pystyykö tehdä kolme vuotta tasaisesti töitä parhaiden arvosanojen eteen, koska pääsykoekiintiöt ovat niin pienet. Tai maksaa avoimen mahdollisesta väylästä, jonka käyminen töiden ohella ei onnistu yhtä hyvin kuin niiltä, joiden vanhemmat maksavat elämisen väylän aikana. Kaikki eivät saa lapsuudessaan kokemuksia siitä, että heistä on mihinkään tai että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja ymmärrän mahdollisen katkeroitumisen, vaikka se ei luotaantyöntävyydessään ihmistä auta sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
Tai siis sittenkin, pystyykö tehdä kolme vuotta tasaisesti töitä parhaiden arvosanojen eteen, koska pääsykoekiintiöt ovat niin pienet. Tai maksaa avoimen mahdollisesta väylästä, jonka käyminen töiden ohella ei onnistu yhtä hyvin kuin niiltä, joiden vanhemmat maksavat elämisen väylän aikana. Kaikki eivät saa lapsuudessaan kokemuksia siitä, että heistä on mihinkään tai että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja ymmärrän mahdollisen katkeroitumisen, vaikka se ei luotaantyöntävyydessään ihmistä auta sekään.
Jos rahkeet ei riitä siihen, että pääsee sisään yliopistoon, niin miten ne riittäisivät viiden vuoden opinnot? T: Ihminen, joka pääsi viime kerralla sisälle samaan aikaan hoitaen vastasyntynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Tärkein valinta on se, että uskooko elämän olevan valintoja, vai onko jonkin kosmisen kohtalon orja.
Se uskooko valintoihin vai kosmisen kohtalon orjuuteen ei vaikuta lopputulokseen.
Voit yhtä hyvin uskoa, että kosmiset voimat nostivat yrityksesi menestykseen kuin siihenkin, että ketju huonoja valintoja vei sen konkurssiin.
Kumpaakaan maailmankatsomusta ei voida aukottomasti osoittaa vääräksi tai oikeaksi.
Miksi niitä pitäisi osoittaa todeksi?
Jos jokin asia toimii, niin ei kai sillä ole väliä miksi se toimii.
Usko siihen, että on oman onnensa seppä, tuottaa onnellisen elämän. Ehkä se on "valheellinen" onni, mutta mitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
niin , mutta ruokaa pakko syödä ja ruoka maksaa. joten on se eriasia jos voi täyspäiväisesti vailla huolia lueskella kokeisiin ja muut vielä auttaa siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki toisilla on paremmat lähtökohdat ja toiset joutuvat pinnistämään enenmmän kuin toiset, mutta jos aina vaan valittaa eikä yritäkään tehdä mitään muuttaakseen sitä huonoa elämäänsä niin valintahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Se ei ole oma valinta, miten paljon näkee itsellään todellista valinnanvaraa. Miksi joku valitsisi itselleen huonon elämän, jos yhtä hyvin voisi valita hyvän?
Koska se hyvä elämä ei tule aina helpolla? Sen eteen on tehtävä töitä. Jollekin on helpompaa jäädä surkeana voivottelemaan kohtaloaan, kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle oikeasti jotain. Terveisin, suosta yksin ylös ponnistanut.
Kukaan ei ponnista suosta yksin, ei kukaan. Ihan arkielämän esimerkki. Joka ikinen ihmissuhde tai kohtaaminen ihmisten kanssa vaikuttaa. Saitko opiskella? Pääsitkö kouluun? Saitko opetusta? Opintotukea? Tukiko joku koulunkäyntiä fyysisesti tai henkisesti? Ostiko joku ruokaa? Sanoiko joku, että sinä kyllä pystyt? Jne, jne. Ymmärrän, että elämää on helpompi kontrolloida elämää ja tuntea ylemmyydentuntoisuutta, mutta jotain villilasta lukuun ottamatta kukaan meistä ei nouse mistään yksin.
Jokainen suomessa saa opiskella.
Jokainen suomessa pääsee kouluun.
Jokainen suomessa saa opetusta.
Jokainen suomessa saa opintotukea.
Jokainen suomessa saa ruokaa viimeistään lastensuojelun kautta.
Minua ei ole kukaan tukenut, kukaan ei ole sanonut että "kyllä pystyy", vaan ihan itse se on pitänyt motivoitua kun ei ole halunnut jatkaa vanhempiensa surkeissa jalanjäljissä. Turhaan tulet mulle sanomaan että on mahdotonta, kun itse tiedän mistä olen lähtoisin. Mikä sun tekosyy on ettet voi tehdä samaa? "Kun on niin vaikeaa"? No kyynel, niin oli, miksi sä et pysty siihen mihin muutkin pystyy?
Tulipa jotenkin surullinen olo, sinun puolesta. Tuo kylmyys, tuo kovuus. Oletko miettinyt terapiaa? Tämä ei ole vittuilua, empatiakyvyttömyys tekee minut aina huolestuneeksi. Sinusta kaikki lapsia tuetaan, mutta juuri sinä et saanut mitään tukea? Höpö höpöä. Minä muistan yhden positiivisen kommentin opettajalta vuodelta 1999. Minä muistan sen, koska haluan muistaa sen. Etkö saanut koulussa hyviä numeroita? Eikö opettaja kirjoittanut yhteenkään kokeeseen mitään positiivista? Etkö ole saanut töissä koskaan hyvää palautetta? Eikö sinulla ole ystäviä? Niinpä. Kun alat miettimään niin huomaat kyllä, että jokaiselta löytyy jotain. Ei minulle tarvitse mitään ivallisia "voi kyynel" kommentteja laittaa. Minulla on kaikki hyvin.
"Jokaiselta loytyy jotain" - no miksi sitten väität ettei jokaisella ole mahdollisuutta menestyä? Niinpä. Puhuit itsesi pussiin kaikessa "tunneälyssäsi". Muutes, ne hyvät numerotkin on ihan jokaisen oma valinta, kuunteleeko tunnilla, tekee läksyt, lukee kokeisiin.. Ei ne ole jotain taivaasta tippuvia armopaloja niinkuin ilmeisesti kuvittelet.
En ole ollenkaan epäempaattinen, minulla kyllä on empatiaa niille jotka sen ansaitsevat (ne jotka ovat pulassa ilman omaa syytään, esim. sairastuneet, sodan jaloissa asuvat, oikeasti koyhissä oloissa asuvat, etenkin kaltoin kohdellut eläimet, jne). Ei niille, jotka itse valitsevat jäädä tuleen makaamaan, eikä heitä empatia auttaisikaan pätkääkään. Päinvastoin: jos joku sanoo kerrankin suoraan että "oma valinta", ehkä joku jopa herää miettimään asiaa ja päättää ryhdistäytyä. Sun kaltainen "voi voi kun on vaikeaa, anna kun heitän viltin sinne suohon" on erittäin vahingollista, ja tarkoitettu vain vaimentamaan omaa omaatuntoasi "kun minä nyt kuitenkin olen niiiiiin empaattinen, niin olen hyvä ihminen".
Auta ihmisiä parantamaan elämäänsä, älä auta heitä pysymään siellä suossa.
Olen hämmentynyt tuosta sinun vihastasi. Luet rivien välistä olemattomia ja teet ihmeellisiä johtopäätöksiä minun elämästäni. Kirjoitin jo viimeisimpään kommenttiin siitä, että traumat näkyvät monin tavoin. Sille, jolle puhkeaa vaikka skitsofrenia, on aika turhaa selittää, että ota itseäsi niskasta kiinni. Tai sille, joka pelkää kauppaan menoa niin, ettei uskalla kotoaan poistua. "Mee nyt vaan kouluun ja toimi". Olen ihan samaa mieltä siitä, että tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Olen myös sitä mieltä, että elämässä on monia tapoja selviytyä, opiskella, tehdä töitä jne. Olen myös sitä mieltä, että esimerkiksi terapia voisi auttaa monia ja aikuisen tulee ottaa itsestään vastuu. Mutta siitä olen eri mieltä, että joku sivullinen pystyisi arvioimaan sitä, että milloin toinen yrittää tarpeeksi ja milloin ei. Tai mitä toinen tuntee. Ihan jo saman perheen lapset voivat oireilla eri tavalla. Valitettavasti on aina niitä, jotka eivät pysty tai kykene, vaikka kuinka yrittävät. Minä en sanonut, että kaikki pystyvät. Minä sanoin, että kaikilla on jotain positiivisia puolia. Kukaan ei selviä yksin. En ymmärrä, että miksi intät tähän vastaan? Sekin on fakta, ettei kaikki saa hyviä numeroita, vaikka kuinka yrittää. SenKIN voi kääntää positiiviseksi. Muistan kuinka yläasteella yksi oppimisvaikeuksista kärsinyt sai aina vain 6-7 tietyistä aineista, vaikka luki tosi, tosi paljon. Minä sain kiitettäviä tekemättä mitään. On minun onneni ja minusta riippumatonta, ettei minulla ole oppimisvaikeuksia ja minun on helppo oppia. Tuo on esimerkki tilanteesta, jossa olisi ollut p#skaa sanoa toiselle, ettet yrittänyt, kun samaan aikaan itse saa ilmaiseksi hyviä numeroita.
No niin, siellä se tuli taas se sairauskommentti. Jos nyt sovitaan ihan kaikille disclaimerina, että POISLUKIEN SAIRAAT. Jos joku on neliraajahalvaantunut, pahasti mielenterveysongelmainen, kehitysvammainen jne, niin joo, on ymmärrettävää ettei menesty. Nähdäkseni kukaan ei ole puhunut näistä erikoistapauksista, vaan niistä normaaleista, kykenevistä ihmisistä, jotka vain odottavat kaiken tippuvan valmiina eteen ja kun näin ei tapahdu, väittävät että vain kultalusikkaihmiset voi onnistua. Sairaita yms on häviävän pieni osuus kansasta, näitä valittajia huomattavasti suurempi.
Tuo on muutes surkeaa manipulaatioyritystä osaltasi, esittää empaattista ja sitten leimata toinen "terapian tarpeessa" olevaksi ja "vihaiseksi". Klassinen yritys mitätoidä toisen argumentit, kun itsellä ei ole mitään järkevää sanottavaa. Kertoo tarpeeksi siitä kannattaako keskustelua kanssasi jatkaa. "Rauhoitu" (jos käytetään sun omia aseita).
Olen eri, mutta mitä vikaa on siinä, jos on terapian tarpeessa tai vihainen? Minustakin vaikutat vihaiselta ja voin sanoa sen, mutta yritän silti kuulla pointtisi.
Kultalusikoillekin käy huonosti jos kotoota ei saa tukea. Pelkkä kultalusikka ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
Tai siis sittenkin, pystyykö tehdä kolme vuotta tasaisesti töitä parhaiden arvosanojen eteen, koska pääsykoekiintiöt ovat niin pienet. Tai maksaa avoimen mahdollisesta väylästä, jonka käyminen töiden ohella ei onnistu yhtä hyvin kuin niiltä, joiden vanhemmat maksavat elämisen väylän aikana. Kaikki eivät saa lapsuudessaan kokemuksia siitä, että heistä on mihinkään tai että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja ymmärrän mahdollisen katkeroitumisen, vaikka se ei luotaantyöntävyydessään ihmistä auta sekään.
tai voi opiskella töiden ohella ja käyttää siihen vähän enemmän aikaa. Niin ei tarvitse olla katkera varattomuudesta vaan voi olla ylpeä siitä että teki sen ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Toki toisilla on paremmat lähtökohdat ja toiset joutuvat pinnistämään enenmmän kuin toiset, mutta jos aina vaan valittaa eikä yritäkään tehdä mitään muuttaakseen sitä huonoa elämäänsä niin valintahan tuo on.
Emme me tiedä mitä ihmiset ovat yrittäneet ennen kuin luovuttivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
Tai siis sittenkin, pystyykö tehdä kolme vuotta tasaisesti töitä parhaiden arvosanojen eteen, koska pääsykoekiintiöt ovat niin pienet. Tai maksaa avoimen mahdollisesta väylästä, jonka käyminen töiden ohella ei onnistu yhtä hyvin kuin niiltä, joiden vanhemmat maksavat elämisen väylän aikana. Kaikki eivät saa lapsuudessaan kokemuksia siitä, että heistä on mihinkään tai että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja ymmärrän mahdollisen katkeroitumisen, vaikka se ei luotaantyöntävyydessään ihmistä auta sekään.
tai voi opiskella töiden ohella ja käyttää siihen vähän enemmän aikaa. Niin ei tarvitse olla katkera varattomuudesta vaan voi olla ylpeä siitä että teki sen ihan itse.
Ymmärtänet vaikeusaste-eron, joka eri tilanteissa on. Opiskelussa vaikeinta on monella alalla opiskelupaikan saaminen. Ihmisiä pitää tukea silloin kun he eivät vielä tiedä mihin itse pystyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Kaikkein eniten oma valinta on, että opiskeleeko niihin pääsykokeisiin vai ei.
Tai siis sittenkin, pystyykö tehdä kolme vuotta tasaisesti töitä parhaiden arvosanojen eteen, koska pääsykoekiintiöt ovat niin pienet. Tai maksaa avoimen mahdollisesta väylästä, jonka käyminen töiden ohella ei onnistu yhtä hyvin kuin niiltä, joiden vanhemmat maksavat elämisen väylän aikana. Kaikki eivät saa lapsuudessaan kokemuksia siitä, että heistä on mihinkään tai että he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja ymmärrän mahdollisen katkeroitumisen, vaikka se ei luotaantyöntävyydessään ihmistä auta sekään.
Jos rahkeet ei riitä siihen, että pääsee sisään yliopistoon, niin miten ne riittäisivät viiden vuoden opinnot? T: Ihminen, joka pääsi viime kerralla sisälle samaan aikaan hoitaen vastasyntynyttä.
Ehkä sinun on kysyttävä sosiologilta luettavaa aiheesta, jos vauvapalstan viestit eivät vastaa kysymyksiisi.
Asenne on todella tärkeä. Pystyt maailmassa ainoastaan siihen mihin uskot pystyväsi. Jos et usko itseesi, on tällöin muidenkin vaikea uskoa sinun kykyihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja.
Tärkein valinta on se, että uskooko elämän olevan valintoja, vai onko jonkin kosmisen kohtalon orja.
Se uskooko valintoihin vai kosmisen kohtalon orjuuteen ei vaikuta lopputulokseen.
Voit yhtä hyvin uskoa, että kosmiset voimat nostivat yrityksesi menestykseen kuin siihenkin, että ketju huonoja valintoja vei sen konkurssiin.
Kumpaakaan maailmankatsomusta ei voida aukottomasti osoittaa vääräksi tai oikeaksi.
Miksi niitä pitäisi osoittaa todeksi?
Jos jokin asia toimii, niin ei kai sillä ole väliä miksi se toimii.
Usko siihen, että on oman onnensa seppä, tuottaa onnellisen elämän. Ehkä se on "valheellinen" onni, mutta mitä sitten.
Ketjun aiheena taisi olla, miksi kaikki eivät ymmärrä, ettei elämä ole kaikille valintoja.
Todistaminen ei siis ollut pointti, vaan väite valinnoista niiltä osin kuin ne koskevat muiden elämää omaamme sijasta.
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Yksi vähävaraisen perheen lapsi ja entinen kaupan kassa on nyt Suomen pääministeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on syntynyt hyviin olohin, on niiden hyvien valintojen tekeminen yleensä helppoa ja vaivatonta. Huonoihin oloihin syntynyt joutuu taas tekemän valtavasti työtä että saavuttaa sen parhaan valinnan.
Entäs me lukuisat kommentoijat jotka on synnytty huonoihin oloihin ja silti menestytty? Niin, me VALITTIIN se valtavan työn tekeminen, sen sijaan että olisi VALITTU jäädä itkemään miten on vaikeaa. Ei kukaan ole väittänyt että menestyminen on kaikille helppoa - vaan että se on suurelta osin kiinni omista valinnoista (pl sairaudet).
Ps. Kukaan ei auttanut, ei yhtään kukaan. Olen ollut omillani 17-vuotiaasta saakka, eikä todellakaan ole kotoa kannustettu, ei ole ollut sukulaisia, eikä haltiakummeja tai muita satuolentoja auttamassa. Ettekö huomaa kuinka ulkoistatte elämänne muille - kyllä minä jos JOKU MUU vaan auttaisi 🙄.
Puhut höpöjä. Kirjoitin jo aiemmin tästä, että joka ikinen saa apuja ellei elä villilapsena viidakossa. Ihmiset vaan jostain syystä haluavat uskotella, että pelkästään omien toimien ansiosta on saavuttanut jotain, ihan yksin. Jos käyt koulussa, ope auttaa. Kela auttaa. Kaikki ihmissuhteet vaikuttavat. Kaikki elämässä vaikuttaa. Ihan pienet sanatkin, olipa ne positiivisia tai negatiivisia. Miksi ihmiset eivät halua huomata niitä? Ja kyllä, olen itse elänyt helvetillisen lapsuuden, mutta pitänyt kiinni ihan pienistä jutuista, jotka ovat kannatelleet minua.
Huoh, nuo luettelemasi ovat ihan jokaikisen saatavilla, koska ne ovat yhteiskunnan tarjoamia palveluja eivätkä kiinni synnyinperheestä. SIksi yhdelläkään suomalaisella ei ole tekosyytä jäädä sinne suohon, eikä niitä tarvitse erikseen mainita. Ihme saivartelua, sanotko seuraavaksi että "no tarviit sä happea, eli puutkin auttoi sua, ei ollut omista valinnoista kiinni hapen saanti".
Miksi sitten väität, että kukaan ei koskaan auttanut sinua mitenkään? Se ei ole totta. Traumat näkyvät eri tavoin. Toisesta kasvaa kova ja kylmä näennäisesti pärjäävä. Toiselle tulee niim valtava ahdistuneisuus, ettei pääse edes kotoa pois. Kolmannelle puhkeaa skitsofrenia. Yksi tarttuu pulloon, kun ei muuta osaa. Tarinoita on lukemattomia, hyviä ja huonoja. Joskus ne selvinneet ja empatiakykynsä säilyttäneet ajautuvat auttamaan näitä lapsia ja perheitä. Ei kukaan meistä tiedä toisen yrittämisen määrää.
Oletko oikeasti noin tyhmä?
Rautalanka: Kukaan ei ole auttanut minua SEN ENEMPAA KUIN MUITAKAAN AUTETAAN. yhteiskunnan puolesta. Voitko ymmärtää pointin? Et voi perustella pärjäämättomyyttä sillä ettei joku ole saanut apua, koska kuten molemmat olemme todenneet, KAIKKI saavat sen perustason yhteiskunnan avun. Se riittää jos itse viitsii panostaa päälle. Ei vaadita muuta random apua, joka olisi tuurista kiinni.
Kotona pysyminen on valinta.
Pulloon tarttuminen on valinta.
Vain sairastuminen ei ole valinta, ja sairaat on jo useasta rajattu keskustelun ulkopuolelle.
Alkoholismi on sairaus, masennus on sairaus. Sinä et tiedä, mitä muiden elämä on tuonut heidän eteensä. Sinulle riitti perustason lisäksi että "itse viitsit panostaa". Toiset olisivat tarvinneet muutakin apua ja tukea, sillä heidän kenties koko maailmankuvansa ja käsitys omista kyvyistä oli toivoton tai olematon.
Lähiöt alkoi kehittyä 60-70 -luvulla ja 90-luvun lamaan asti niissä asui työläiset ja akateemiset samoissa pihapiireissä sekaisin. Me 70-luvun lapset leikittiin siellä keskenämme perhetautoista piittaamatta. Yläasteella aloin ihmetellä kaverin herravihaa ja itsensämitätöimistä...aikuisena vasta hiffasin mistä on kyse. Mutta sanoisin että kummallakin on ollut hyvä elämä ja kumpikin on suht tyytväinen valintoihinsa.