Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi on niin väärin olla kotiäiti?
04.12.2019 |
Olen ollut 8 vuotta kotivaimona/kotiäitinä ja kerta toisensa jälkeen hämmästyttää, miten negatiivisesti ja jopa aggressiivisesti jotkut ihmiset suhtautuvat tähän. Miksi?
En oikeastaan edes tuo asiaa esille muuta kuin kysyttäessä töistä, koska yleensä reaktio kotiäitiyteen on aina ilkeä ja vähättelevä.
Elämme miehen tuloilla (ei siis kelan tai sossun) ja mies säästää minullekin eläkettä. Nautin kotiäitinä olemisesta. Olen aina pitänyt kotitöiden hoitamisesta, ruuanlaitosta, perheen hoivaamisesta ja kotona hääräämisestä muutenkin eikä mikään oikea ura ole kiinnostanut erityisemmin.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.
Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.
Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.
Puolet pareista eroaa ja hyvin moni mies pettää. Kotirouva elää kodille ja eristäytyy maailmasta eläen miehelle, kun mies elää maailmalle ja operoi houkutusten keskellä.
Ymmärrän, kun menee hyvin ja on rakastunut, ei usko millään toisen voivan pettää ja jättää. Kotirouva kuitenkin on jollain tasolla miehen armoilla. Vaikka arvostankin kotirouvia, en itse koskaan uskaltaisi ryhtyä moiseen, ellei mies olisi huomattavan varakas ja maksaisi minulle mon
Miten ei mene jakeluun? Kaikki kotiäidit eivät elä miehensä siivellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ne omat sijoitukset ja säästöt on peräisin? Harvalla lapsentekoikäisellä on loppuelämän tarpeisiin "säästöjä omasta takaa".
Jos ap on rahasuvusta, ei kai kotona olo tuolloin huono ole, kun on millit tilillä jo valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on hienoa, että omat lapset hoidetaan eikä jätetä päiväkotiin. Etenkin alle kolmevuotiaan lapsen paikka on kotona. Luonto nyt vain on tarkoittanut, että äiti hoitaa lapsiaan. Tietysti isäkin on tärkeä heille myös.
Tämän takia. Juuri tällaisten kommenttien takia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen perhe hoitaa lapset, työssäkäynnin ja raha-asiat itselleen parhaiten sopivalla tavalla, kunhan ei käydä muiden kukkarolla. Mutta lähes kaikki kotiäidit, jotka olen tavannut, ovat nostaneet itsensä meidän työssäkäyvien yläpuolelle. Olen saanut seuraavia kommentteja puolitutuilta ja lähes tuntemattomilta leikkipuistoissa, lasten harrastuksissa ja tapahtumissa:
- ei kaikkien pää kestä kotona oloa
- kyllä omat lapset pitää hoitaKiitos kusinen kotilehmä kun tulit noin aukottomasti todistamaan juuri oikeaksi tuon edellisen kirjoittajan pointin. Useat kotilehmät ovat silkkaa paskaa juuri tuosta syystä, että he katsovat asiakseen katsoa nenänvarttaan pitkin muita ja moraalisesti näille saarnata, k
Ei tuo edellinen saarnannut, totesi mielipiteensä että "näin on". Sinä et kestä sitä, vaan alat haukkumaan ja nimittelemään. Oletko nähnyt yhdenkään kotiäidin suorastaan haukkuvan ja nimittelevän työssäkäyviä äitejä? "kusinen uralehmä"? Ei muistu mieleen.
Kehityspsykologiasta löytyy tukea molemmille äidelle, koti- ja ura-. Vähän makuasia mitä painottaa. Mutta lainsäätäjäkään ei pidä hyvänä että pikkulapset ovat valtavan isoissa ryhmissä, siksi niissä varhaiskasvatusryhmissä on maksimikoot. Jotka käytännössä heti ylittyvät jos joku työntekijä on pois, palaverissa, yms. Homma ei vakassa tällä hetkellä toimi, ja jos ummistaa siltä silmät ja korvat, ei se tule muuttumaankaan. Täytyy voida sanoa ääneen, että vaka ei aina ole lapselle hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.
Te olitte köyhiä. Se onkin kamalaa, oli äiti kotona tai töissä. Minun äitini oli kotona, mutta isä ansaitsikin rahaa sitten molempien puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi isä sanoi tässä yksi päivä, että haluaa olla muutakin kuin vain työssä käyvä mies. Tämä tuli nyt mieleeni, mikä on teidän perheessä se miehen rooli? Entä lasten?
Mieheni on ylpeä siitä, että voi tarjota meille mukavan elämän. Jos tulee joku ongelma, mikä tahansa liittyen asuntoon, laitteisiin, autoon, mihin vaan, niin ottaa sen samantien hoitaakseen. Minä teen kotityöt, mutta jos vaikka pesukoneen kanssa on häikkää, niin mies selvittää asian.
Autokuski ja tekninen tukihan tuo mies käytännössä on. Vie lasta harrastuksiin. Koko porukalla käymme yhdessä ravintolassa. Vapaa-aikaakin on paljon, niin sitä vietetään perheenä (plus anoppi!) sen verran kuin esiteini-ikäinen suvaitsee meidän seurassa olla.
Hienoa, että tämä sopii teille nyt, mutta annan yhden neuvon. Älä rupea avuttomaksi. Lähipiirissä menehtyi mies, joka oli huolehtinut lähes tulkoon kaiken. Nyt se nainen on täysin avuton arjessa. Tai no, osaa se laittaa ruokaa, ommella ja kolata lumet, mutta karseaa katsoa vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vain paska trolli. Harvassa ovat rikkaat, jotka jaksavat vain lojua kotona.
Ei minunkaan ole pakko tehdä työtä, mutta koska pidän työstäni niin tietysti teen mistä nautin. Jos on varaa, miksi ei palkkaa au pairia? Ei tarttis tehdä sitäkään vähää yhtään mitään.
Tämä on suomalainen ilmiö. Olin 10 vuotta kotiäitinä. Sopi hyvin lapsilleni, joista toinen oli voimakkaasti erityislapsi. Nyt olen työelämässä, mutta kotoa käsin.
Kukin perhe tekee ratkaisunsa. Kotiäidit kokevat todella paljon vähättelyä ja ikävää puhetta. Jollain tavalla tulin sille immuuniksi. Tiesin itse, mikä on lapsilleni parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä sun lapset ovat? Kun lapset ovat kouluikäisiä niin äiti voi palata töihin.
Ei minun miehenikään tarvitse tehdä perinteisiä töitä. Rahaa on. Miksi kutsut minua loiseksi, kun miehenikään ei sitä tee. Hän ei halua elää rikasta elämää yksin vaan halusi oman perheen. Rikas ei siis saa nauttia perhe-elämästä, vaikka siihen on parhaat mahdollisuudet ilman raastavaa oravanpyörää?
Eli rahaporukkaa molemmat. Ketju on aivan turha. Kuka hullu muutenkaan töitä tekee jos on todella rikas. Sen kun kotoilet.
On varmaan hauskaa käydä sohaisemassa vauvapalstan köyhälistöä tällä ketjulla. Nähdä kuinka köyhät repii peliverkkarinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kotiäitinä olemisessa ole mitään väärää, mutta asettaahan se kotiin jääneen taloudellisesti altavastaajan asemaan, etenkin jos mies häipyy kuvioista tai jää vaikka sairaseläkkeelle. Ja onko kotiäidillä joka ei mitään tienaa yhtä paljon sananvaltaa perheen taloudellisisten asioiden suhteen?
Töitä on vaikea saada CV:llä, jossa on 20 vuoden aukko. Ja entäs sitten kun lapset lähtevät kotoa, tarvitaanko yhteen talouteen todella kokopäiväistä siivoojaa ja kokkia...
Näitä mä ihmettelen. Sananvalta. Ei se aina mene tasan niissäkään perheissä, joissa molemmat käy töissä. Työssäkäynti ei ole synonyymi pariskunnan tasa-arvolle. Tasa-arvoisuus riippuu lopulta niistä kahdesta osapuolesta. Ja asiat voi aina sopia myös paperille, niin erotilanne ei käännä tilannetta päälaelleen.
Kun lapset lähtee, voi alkaa tekemään vaikka ja mitä. Hakea töitä, tehdä vapaaehtoistöitä, harrastaa, mitä nyt vaan. Tai hoitaa vaikka muiden lapsia, jos se on mistä tykkää. Ihmetteleekö joku eläkeläisen kohdalla, kun jää töistä kotiin, että no voi ei mitä sä nyt teet, tarviiko sun talous kokopäiväistä siivoajaa ja kokkia? Eikö ihmisen elämässä oikeasti ole muuta ohjelmaa kuin työ?
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne omat sijoitukset ja säästöt on peräisin? Harvalla lapsentekoikäisellä on loppuelämän tarpeisiin "säästöjä omasta takaa".
Jos ap on rahasuvusta, ei kai kotona olo tuolloin huono ole, kun on millit tilillä jo valmiiksi.
Se ei ollut ap:n kommentti vaan minun. Lainaukset toimii täällä surkeasti, joten vastaan nyt tähän.
Mies on säästänyt minulle eläkettä. Omat "aiemmasta elämästä" säästetyt rahat olen sijoittanut. Lisäksi minulla on oman lapsuudenperheeni peruina kesämökki ja kaupunkiasunto, jossa asuu tällä hetkellä iäkäs sukulainen. En saa tästä tuloja, koska en tarvitse niitä ja voin tällä tavoin auttaa leskeytynyttä sukulaistani. Jossain vaiheessa siis saatan alkaa saada tuosta vuokratuloja tai ehkäpä siitä tulee lapsen asunto joskus.
Joku tuolla myös mesosi, että lapsilta ette kinu rahaa. No ei tulisi mieleenkään.
En tosiaan ole ap, älkää sekoittako meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.
Te olitte köyhiä. Se onkin kamalaa, oli äiti kotona tai töissä. Minun äitini oli kotona, mutta isä ansaitsikin rahaa sitten molempien puolesta.
Ei me köyhiä oltu todellakaan, mutta leveämmin oltaisiin voitu elää jos äiti olisi älynnyt olevansa hyödyllisempi perheelle työelämässä. Eniten minua harmittaa äidissä se, että heitti opintonsa hukkaan ja antoi pään pehmentyä kotona. Kavereiden äidit olivat lääkäreitä, juristeja ja ekonomeja kuitenkin. Isä on nyt vanhalla iällä myös sitä mieltä, ettei olisi kannattanut suostua elättämään äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulet vaan, ketään ei kiinnosta. Voit tehdä elämällesi ihan mitä haluat. Vaikka haaskata aikaasi kotiäitinä ja elää miehesi armoilla.
haaskata aikasi koti äitinä`? ootpas tyhmä. koti äidit tekee arvokasta työtä.omat lapset on parasta maailmassa, päiväkodit on nykyään ihan järkkyjä paikkoja
lapset häiriköitä,ja hekilökunta uupunut, toivottavasti kukaan ei joudu sinun armoille
Alakoulun opettajana voin kertoa että keskimäärin kamalimmat lapset on niitä, jotka eivät ole varhaiskasvatuksessa käyneet. Kaikki normaalit sosiaaliset taidot hukassa, vaikka mamma kuin selittää että on kerhoissa käyty.
Ja vakassa töissä olleena voin sanoa, että vaka ei niitä sosiaalisesti haastavia lapsia pysty tukemaan. Ei ole aikaa, ei ole käsiparia. Tuskin ne lapset vakasta ainakaan hyötyivät. Ja jokainen lapsi käy eskarin jossa opitaan jo jonkun verran koulun tavoille, että mitä oikein puhut?
Nykysuomessa on hyvin harvinaista että lapsi on kotona siksi, että äiti VALITSEE niin. Katso niiden häirikkölastesi taustaa, onko heidät hoidettu kotona koska isä on erittäin hyvätuloinen ja se on perheen VALINTA vai siksi, että ovat elämäntapasyrjäytyneitä ja työttömiä ja kaikesta on puutetta? Silloin lapsen käytöksen syy ei ole kotiäitiys, vaan ihan joku muu. Näillä lapsilla olisi haastetta vaikka olisi vakassa käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.
Koville ottaa kun itse ei voi eikä edes halua huolehtia omista lapsista ;)
Sori, mut mun älynlahjoilla voi tehdä muutakin kuin hoitaa vaipparallia. Mieheni
Jännä juttu mutta sama täällä :) aikuiset lapset pärjänneet jopa keskivertoa paremmin, etenkin toisella olisi töitä enemmän kuin ehtii tekemään, nuoremmat tulee hyvää vauhtia perässä. Todella ylpeä olen kaikista, ja esim. viimeksi eilen toisen aikuisen lapsen ala-asteen ope hehkutti kuinka ylpeä on entisestä oppilaastaan ja tämän saavutuksista. Jokainen lapsi on aina saanut kiitosta kohteliaisuudesta ja yritteliäisyydestä. Voin rehellisesti sanoa että omat lapset eivät ole olleet niitä luokan häiriköitä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut jäädä kotirouvaksi nuorena, mutta ajatus siitä että ei ole omaa rahaa, täytyisi pyytää mieheltä jos menisin ulos ystävien kanssa tai tarvitsisin esim. uudet kengät. Olisin lapsenasemassa suhteessa. Se ei olisi tasa-arvoista. Erosin sittemmin ja mies palkkasi taloudenhoitajan. Se olisi ollut asemani. Nyt minulla on ura, rahaa ja vapaus.
Ei tarvi pyytää jos on vaikka yhteinen tili. Järjestelykysymys.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain paska trolli. Harvassa ovat rikkaat, jotka jaksavat vain lojua kotona.
Ei minunkaan ole pakko tehdä työtä, mutta koska pidän työstäni niin tietysti teen mistä nautin. Jos on varaa, miksi ei palkkaa au pairia? Ei tarttis tehdä sitäkään vähää yhtään mitään.
Tämä kertoo kotiäitien halveksujista kaiken. Palkkaa aupair ettei tarvitse tehdä mitään? Kun se kotiäiti nimenomaan haluaa tehdä hommansa! Tehän mielellänne ulkoistatte lastenkin hoidon. Voitteko kuvitella että jotkut haluavat itse hoitaa lapsensa, ei sysätä niitä vaikkapa sille aupairille vaikka rahaa olisi! Tai sinne päiväkotiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.
Koville ottaa kun itse ei voi eikä edes halua huolehtia omista lapsista ;)
Sori, mut mun älynlahjoilla vo
Entä sinä? Pahoittelut, mutta tuo kuulostaa surulliselta. Huomaatko miten aikuisena ihmisenä elät lastesi kautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulet vaan, ketään ei kiinnosta. Voit tehdä elämällesi ihan mitä haluat. Vaikka haaskata aikaasi kotiäitinä ja elää miehesi armoilla.
haaskata aikasi koti äitinä`? ootpas tyhmä. koti äidit tekee arvokasta työtä.omat lapset on parasta maailmassa, päiväkodit on nykyään ihan järkkyjä paikkoja
lapset häiriköitä,ja hekilökunta uupunut, toivottavasti kukaan ei joudu sinun armoille
Alakoulun opettajana voin kertoa että keskimäärin kamalimmat lapset on niitä, jotka eivät ole varhaiskasvatuksessa käyneet. Kaikki normaalit sosiaaliset taidot hukassa, vaikka mamma kuin selittää että on k
Kuten aiemmin sanottiin, historian valossa Suomessa ei ole koskaan ollut ns kotirouva- kulttuuria vaan lapset ovat kasvaneet osaksi yhteisöä. Nyt perheistä on tullut liian tiiviitä, ja ne ongelmat kasaantuu, kun ympärillä ei ole sitä yhteisöä. Ongelmat piilotetaan kauniiden some-kuvien taakse.
Tämä virheellinen väittämätoistuu näissä keskusteluissa aina. Kyllä Suomessa oli kotirouvakulttuuri 1950 - 1960 luvuilla ja sitä ennenkin. Kotityöt vei valtavasti aikaa ilman koneita, ja päiväkoteja ei ollut, lapset hoidettiin itse kun ei ollut juurikaan vaihtoehtoja. Aina ei ollut varaa palkata ulkopuolista lapsenlikkaa.
Sitä on jopa tutkittu. Valtakäsitys oli, että äiti hoitaa lapset, kuuluu olla kotona. Tässä yksi pro gradu aiheesta:
Tässä toinen mielenkiintoinen tutkimustulos, mistähän johtuu? Kyllä minullekin kaikkein raskain aika oli se kun lapset päiväkodissa ja itse työssä. Mutta tätä hehkutetaan ainoana oikeana, koska tasa-arvo. Vaikka se oravanpyörä ajaa perheitä jopa eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain paska trolli. Harvassa ovat rikkaat, jotka jaksavat vain lojua kotona.
Ei minunkaan ole pakko tehdä työtä, mutta koska pidän työstäni niin tietysti teen mistä nautin. Jos on varaa, miksi ei palkkaa au pairia? Ei tarttis tehdä sitäkään vähää yhtään mitään.
Tämä kertoo kotiäitien halveksujista kaiken. Palkkaa aupair ettei tarvitse tehdä mitään? Kun se kotiäiti nimenomaan haluaa tehdä hommansa! Tehän mielellänne ulkoistatte lastenkin hoidon. Voitteko kuvitella että jotkut haluavat itse hoitaa lapsensa, ei sysätä niitä vaikkapa sille aupairille vaikka rahaa olisi! Tai sinne päiväkotiin!
Ei hyvä tavaton. Lasten kanssa voi viettää hyvin paljon aikaa päivittäin, ja erityisesti silloin jos kotityöt voi teettää kotiapulaisella.
Sulla sen sijaan ei ole käynyt mielessä, että lapsi itse voisi haluta esim 5-vuotiaana hoitoon? Omani eivät tietyn iän jälkeen kaivanneet niin paljon vanhempien seuraa vaan nimenomaan ikäistään seuraa. Tätä on kotiäidin ilmeisesti mahdotonta ymmärtää, että lapsi kaipaa muutakin kuin äitinsä seuraa?
Alue: Aihe vapaa
Ei minun miehenikään tarvitse tehdä perinteisiä töitä. Rahaa on. Miksi kutsut minua loiseksi, kun miehenikään ei sitä tee. Hän ei halua elää rikasta elämää yksin vaan halusi oman perheen. Rikas ei siis saa nauttia perhe-elämästä, vaikka siihen on parhaat mahdollisuudet ilman raastavaa oravanpyörää?