Miksi on niin väärin olla kotiäiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on hienoa, että omat lapset hoidetaan eikä jätetä päiväkotiin. Etenkin alle kolmevuotiaan lapsen paikka on kotona. Luonto nyt vain on tarkoittanut, että äiti hoitaa lapsiaan. Tietysti isäkin on tärkeä heille myös.

 

Tämän takia. Juuri tällaisten kommenttien takia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen perhe hoitaa lapset, työssäkäynnin ja raha-asiat itselleen parhaiten sopivalla tavalla, kunhan ei käydä muiden kukkarolla. Mutta lähes kaikki kotiäidit, jotka olen tavannut, ovat nostaneet itsensä meidän työssäkäyvien yläpuolelle. Olen saanut seuraavia kommentteja puolitutuilta ja lähes tuntemattomilta leikkipuistoissa, lasten harrastuksissa ja tapahtumissa:

- ei kaikkien pää kestä kotona oloa

- kyllä omat lapset pitää hoita

"kusinen kotilehmä"

"kotilehmät ovat silkkaa paskaa"

"persväli"

?!

Ihan hyvä, että joidenkin lapset ovat saaneet olla siellä tarhassa, jos äidin verbaalinen ulosanti on tuota tasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei elämäntyylissäsi ole mitään väärää. Huolehdi kuitenkin, että sinulle jää säästöjä yllättäviä tilanteita varten. Jos leskeydyt yllättäen tai mies ampaisee jossain vaiheessa nuoremman matkaan, on hyvä olla säästöjä joilla pärjäät. Eläke on hyvä juttu, muttei yksistään riitä. Myös työnsaanti on vanhempana todella vaikeaa, kun ei ole työkokemusta ja pitkä työttömyysjakso kotiäitinä. Jos liittonne kestää ja mies on pitkäikäinen, mikäs siinä, kun kerran elät unelmaelämääsi. Kaikkea hyvää sinulle. 

Miksi pitäisi olla säästöjä, joutuu maksamaan elarit ja puolet omaisuudesta. Ei mulla ole huolen häivää, senkun häipyy. Turha stressi tommonen voi kauheeta jos se jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kotiäitinä olemisessa ole mitään väärää, mutta asettaahan se kotiin jääneen taloudellisesti altavastaajan asemaan, etenkin jos mies häipyy kuvioista tai jää vaikka sairaseläkkeelle. Ja onko kotiäidillä joka ei mitään tienaa yhtä paljon sananvaltaa perheen taloudellisisten asioiden suhteen?

Töitä on vaikea saada CV:llä, jossa on 20 vuoden aukko. Ja entäs sitten kun lapset lähtevät kotoa, tarvitaanko yhteen talouteen todella kokopäiväistä siivoojaa ja kokkia...

 

 

Tämäkin on ihmeellinen päähänpinttymä. Jos on säästettynä eläkettä ja omissa nimissä omaisuutta ja sijoituksia, niin ei siinä tyhjän päälle putoa. Uskallan väittää, että tämän elämäntyylin omaavat ovat turvanneet tulevaisuutensa paljon paremmin kuin peruspirkot, joilla talous on tiukasti sidottu siihen,

Mistä ne omat sijoitukset ja säästöt on peräisin? Harvalla lapsentekoikäisellä on loppuelämän tarpeisiin "säästöjä omasta takaa".

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämäntyylissäsi ole mitään väärää. Huolehdi kuitenkin, että sinulle jää säästöjä yllättäviä tilanteita varten. Jos leskeydyt yllättäen tai mies ampaisee jossain vaiheessa nuoremman matkaan, on hyvä olla säästöjä joilla pärjäät. Eläke on hyvä juttu, muttei yksistään riitä. Myös työnsaanti on vanhempana todella vaikeaa, kun ei ole työkokemusta ja pitkä työttömyysjakso kotiäitinä. Jos liittonne kestää ja mies on pitkäikäinen, mikäs siinä, kun kerran elät unelmaelämääsi. Kaikkea hyvää sinulle. 

Miksi pitäisi olla säästöjä, joutuu maksamaan elarit ja puolet omaisuudesta. Ei mulla ole huolen häivää, senkun häipyy. Turha stressi tommonen voi kauheeta jos se jättää.

Elarit maksetaan lapsen kuluihin, ei niillä elä äiti. Omaisuutta useimmissa perheissä on vähän, yhteinen asuntolaina on se mikä yhdistää.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulle on ok, että Marimekko-mamma leikkii kotirouvaa, niin onko sulle yhtä ok, että tietyistä maista tulevilla uskonto kieltää naisten kouluttautumisen ja useimmat työt? Samasta asiastahan siinä on kyse. Naisten alistamisesta.

Tää on kyllä hauskaa :) ehkä mä itse tiedän asiani vähän paremmin kuin sinä tuntematon täällä. En muuten omista yhtäkään Marimekon tuotetta eli se siitä miten minut näet. Kommenttisi kertoo vain itsestäsi :)

Vierailija kirjoitti:

Yksi isä sanoi tässä yksi päivä, että haluaa olla muutakin kuin vain työssä käyvä mies. Tämä tuli nyt mieleeni, mikä on teidän perheessä se miehen rooli? Entä lasten? 

Mieheni on ylpeä siitä, että voi tarjota meille mukavan elämän. Jos tulee joku ongelma, mikä tahansa liittyen asuntoon, laitteisiin, autoon, mihin vaan, niin ottaa sen samantien hoitaakseen. Minä teen kotityöt, mutta jos vaikka pesukoneen kanssa on häikkää, niin mies selvittää asian.

Autokuski ja tekninen tukihan tuo mies käytännössä on. Vie lasta harrastuksiin. Koko porukalla käymme yhdessä ravintolassa. Vapaa-aikaakin on paljon, niin sitä vietetään perheenä (plus anoppi!) sen verran kuin esiteini-ikäinen suvaitsee meidän seurassa olla.

Minusta tämä on lapsille parasta. Mutta ei välttämättä äidille itselleen.

Elämä vie ja asioita tapahtuu. Ero, työttömyyttä, vakava sairaus. Firmalla menee huonosti.

Jotenkin pitää toiseen luottaa, mutta miten varmistaa että ne eläkemaksut toisen rahasta menee sinne minne tuleekin mennä?

Entäpä ero tilanteessa? Saako puolet, vai onko avioehto?

Tänään todella harvalla on se sama partneri jonka kanssa alko seurustelemaan parikymppisenä.

40 vee saattaa jo olla toisella tai kolmannella kierroksella ja lapsia tehty näissä suhteissa.

Siihen suhtaudutaan aggressiivisesti koska ihan mihin tahansa äitiyteen suhtaudutaan niin. Joidenkin mielestä et tee koskaan oikein

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Koville ottaa kun itse ei voi eikä edes halua huolehtia omista lapsista ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Puolet pareista eroaa ja hyvin moni mies pettää. Kotirouva elää kodille ja eristäytyy maailmasta eläen miehelle, kun mies elää maailmalle ja operoi houkutusten keskellä.

Ymmärrän, kun menee hyvin ja on rakastunut, ei usko millään toisen voivan pettää ja jättää. Kotirouva kuitenkin on jollain tasolla miehen armoilla. Vaikka arvostankin kotirouvia, en itse koskaan uskaltaisi ryhtyä moiseen, ellei mies olisi huomattavan varakas ja maksaisi minulle monen tonnin palkkaa kuukausittain eläkemaksuineen.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Olen vähän järkyttynyt että moni on järjestänyt itsensä tällaiseen tilanteeseen. Jos mies kuolisi, teillä ei olisi mitään? Tehän olette huonommassa asemassa kuin moni kotiäiti! Te haukutte kotiäitejä siivellä eläjiksi mutta olette itse niin peeaa että olisitte puilla paljailla jos mies kuolisi! Ja sitten luulette että kaikki kotiäidit on rahattomia!

Mitä se minusta kertoo? Meillä mies jatkoi hoitovapaata esikoisen kanssa, minä kuopuksen. Tässähän minä yritin ymmärtää sitä, että miten ja miksi se mies suhtautuu niin kuin suhtautuu. Onko taustalla henkistä alistamista ja siksi on ok, että toinen käyttää elämänsä kotona oloon? Jos miettisin itse asiaa toisin päin niin olisi vaikea nähdä, että mitä yhteistä jakaisin ihmisen kanssa, joka on koko elämänsä kotona. Yksi yhteinen arvo on kunnianhimo. Toinen halu kehittyä. Ja tietenkin näitä voi tehdä myös kotoa käsin, mutta ainakin tässä ketjussa on nimetty lapset ja kotityöt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi isä sanoi tässä yksi päivä, että haluaa olla muutakin kuin vain työssä käyvä mies. Tämä tuli nyt mieleeni, mikä on teidän perheessä se miehen rooli? Entä lasten? 

 

Mieheni on ylpeä siitä, että voi tarjota meille mukavan elämän. Jos tulee joku ongelma, mikä tahansa liittyen asuntoon, laitteisiin, autoon, mihin vaan, niin ottaa sen samantien hoitaakseen. Minä teen kotityöt, mutta jos vaikka pesukoneen kanssa on häikkää, niin mies selvittää asian.

Autokuski ja tekninen tukihan tuo mies käytännössä on. Vie lasta harrastuksiin. Koko porukalla käymme yhdessä ravintolassa. Vapaa-aikaakin on paljon, niin sitä vietetään perheenä (plus anoppi!) sen verran kuin esiteini-ikäinen suvaitsee meidän seurassa olla.

Siis miehesi käy töissä elättämässä teidät kaikki ja kaiken lisäksi hän on kuski ja tekninen tuki? Eikö sulla oikeasti riitä osaaminen mihinkään muuhun kuin yksinkertaisimpiin kotitöihin? Eiköhän tää ole ihan selvä keissi, miksi jotkut katsovat sinua alaspäin? Sinähän olet ihan täysi loinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämäntyylissäsi ole mitään väärää. Huolehdi kuitenkin, että sinulle jää säästöjä yllättäviä tilanteita varten. Jos leskeydyt yllättäen tai mies ampaisee jossain vaiheessa nuoremman matkaan, on hyvä olla säästöjä joilla pärjäät. Eläke on hyvä juttu, muttei yksistään riitä. Myös työnsaanti on vanhempana todella vaikeaa, kun ei ole työkokemusta ja pitkä työttömyysjakso kotiäitinä. Jos liittonne kestää ja mies on pitkäikäinen, mikäs siinä, kun kerran elät unelmaelämääsi. Kaikkea hyvää sinulle. 

Miksi pitäisi olla säästöjä, joutuu maksamaan elarit ja puolet omaisuudesta. Ei mulla ole huolen häivää, senkun häipyy. Turha stressi tommonen voi kauheeta jos se jättää.

"Senkun häipyy" Onpas erikoinen suhtautuminen. Tästähän voisi alkaa analysoimaan jo suhteen tilaa, joka taas selittäisi tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on hienoa, että omat lapset hoidetaan eikä jätetä päiväkotiin. Etenkin alle kolmevuotiaan lapsen paikka on kotona. Luonto nyt vain on tarkoittanut, että äiti hoitaa lapsiaan. Tietysti isäkin on tärkeä heille myös.

 

Tämän takia. Juuri tällaisten kommenttien takia. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen perhe hoitaa lapset, työssäkäynnin ja raha-asiat itselleen parhaiten sopivalla tavalla, kunhan ei käydä muiden kukkarolla. Mutta lähes kaikki kotiäidit, jotka olen tavannut, ovat nostaneet itsensä meidän työssäkäyvien yläpuolelle. Olen saanut seuraavia kommentteja puolitutuilta ja lähes tuntemattomilta leikkipuistoissa, lasten harrastuksissa ja tapahtumissa:

- ei kaikkien pää kestä kotona oloa

- kyllä omat lapset pitää hoitaa itse

- miksi tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei vietä aikaa

- prioriteetit kannattaa hoitaa kuntoon

Missä oikein tapaat oikein useita kotiäitejä? Livenä esim puistossa tai perhekerhossa itse en ole tavannut kuin pienten lasten äitejä kotona. Netissäkö nämä tapaamiset on olleet, somessa? Siellä ihmiset nyt on kärkkäämpiä sanomaankin pahasti. Tuskinpa naamatusten arvostelevat. Suurin osa äideistä ja iseistä käy kuitenkin töissä. Päiväkodithan on tupaten täynnä. 

Vai tarkoitatko viestissäsi alle kolmivuotiaden vanhempia, vanhempainvapaalla olevia kotiäitejä (jotka kuitenkin itse aikovat laittaa lapsensa päiväkotiin pienenä ja menevät takaisin töihin) .. näitä on enemmän, ja suoraan sanottuna tekopyhää arvostelua heiltä. Varhaiskasvatus on aikamoinen mylly sille 3 tai 4-vuotiaallekin,  päivät pidempiä kuin työssäkäyvällä vanhemmalla, yleensä turhaan kiillottavat omaa sädekehäänsä. Näitä on joskus nettikeskusteluissa hehkuttamassa "kotiäitiyttä" ja pyörittelen silmiäni näille "äitisankareille" jotka kuitenkin ovat pikapuoliin laittamassa taaperon päiväkotiin. Jos oikeasti on kotiäiti niin ei käytä päiväkotia lapsen hoitamiseen, vai? 

Tottahan se on, että se on tosi riskialtista moneltakin kannalta.

Aika paljon joutuu sitten niitäkin tapauksia kuuntelemaan, kun ne riskit on sitten myöhemmin realisoituneet. Sitten itketään, kun kaikki meni, rahaa ei ole elämiseen eikä tyhjällä cv:llä pääse enää mihinkään.

Saa olla juridisesti aika kovat paperit olemassa, että ne riskit saa poistettua ja luultavasti juuri kukaan ei sellaisia suostu allekirjoittamaan.

Poikkeuksena teemuselänteet yms. mutta heitä on niin vähän, että veikkaisin teillä olevan eri tilanne.

Ja sitten mitä tulee väkivallan riskiin.. on ihan todellinen uhka.

Ei kai ihmiset aggressiivisia sentään ole, huolissaan ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Koville ottaa kun itse ei voi eikä edes halua huolehtia omista lapsista ;)

Sori, mut mun älynlahjoilla voi tehdä muutakin kuin hoitaa vaipparallia. Mieheni jäi kotiin, koska hän kaipasi taukoa töistä. Omat lapset ovat jo isoja ja vanhimmat jo työelämässä opiskelun ohella. Ovat saaneet mallin, että töissä käydään eikä lorvita toisen rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Koville ottaa kun itse ei voi eikä edes halua huolehtia omista lapsista ;)

Annat itsestäsi hieman yksinkertaisen kuvan noilla jatkuvilla hymiöillä ja kirjoitusvirheillä. Olisi mielenkiintoista saada vastaus tuohon ylempään, jossa puhuttiin naisten alistamisesta. Eihän tuo ylempi puhunut mitään omista lapsistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämäntyylissäsi ole mitään väärää. Huolehdi kuitenkin, että sinulle jää säästöjä yllättäviä tilanteita varten. Jos leskeydyt yllättäen tai mies ampaisee jossain vaiheessa nuoremman matkaan, on hyvä olla säästöjä joilla pärjäät. Eläke on hyvä juttu, muttei yksistään riitä. Myös työnsaanti on vanhempana todella vaikeaa, kun ei ole työkokemusta ja pitkä työttömyysjakso kotiäitinä. Jos liittonne kestää ja mies on pitkäikäinen, mikäs siinä, kun kerran elät unelmaelämääsi. Kaikkea hyvää sinulle. 

Miksi pitäisi olla säästöjä, joutuu maksamaan elarit ja puolet omaisuudesta. Ei mulla ole huolen häivää, senkun häipyy. Turha stressi tommonen voi kauheeta jos se jättää.

Kun saa lisää lapsia toisen kanssa, soppa on valmis. Ei elarit riitä elämiseen mutta ehkä sun miehellä on sitten kunnolla massa jaettavaksi erossa. Mutta kiva ettei huoleta.

Eipä tuota huomista ole muutenkaan meille luvattu. 

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Se että sun äitisi on ollut tuollainen, ei tarkoita sitä että kaikki äidit on tuollaisia. Et varmaan itsekään ole sitä mieltä että kaikki äidit/isät/lapset/ihmiset ovat samanlaisia ja käyttäytyvät samalla tavalla kuin kaikki muutkin.