Miksi on niin väärin olla kotiäiti?
Olen ollut 8 vuotta kotivaimona/kotiäitinä ja kerta toisensa jälkeen hämmästyttää, miten negatiivisesti ja jopa aggressiivisesti jotkut ihmiset suhtautuvat tähän. Miksi?
En oikeastaan edes tuo asiaa esille muuta kuin kysyttäessä töistä, koska yleensä reaktio kotiäitiyteen on aina ilkeä ja vähättelevä.
Elämme miehen tuloilla (ei siis kelan tai sossun) ja mies säästää minullekin eläkettä. Nautin kotiäitinä olemisesta. Olen aina pitänyt kotitöiden hoitamisesta, ruuanlaitosta, perheen hoivaamisesta ja kotona hääräämisestä muutenkin eikä mikään oikea ura ole kiinnostanut erityisemmin.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Jos sulle on ok, että Marimekko-mamma leikkii kotirouvaa, niin onko sulle yhtä ok, että tietyistä maista tulevilla uskonto kieltää naisten kouluttautumisen ja useimmat työt? Samasta asiastahan siinä on kyse. Naisten alistamisesta.
Ei ole ollenkaan sama asia. Kotiäiti valitsee itse jäädä kotiin ja se on mahdollisuus, ei pakko. Kun taas jos kielletään opiskelu ja työskentely niin se ei ole oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämäntyylissäsi ole mitään väärää. Huolehdi kuitenkin, että sinulle jää säästöjä yllättäviä tilanteita varten. Jos leskeydyt yllättäen tai mies ampaisee jossain vaiheessa nuoremman matkaan, on hyvä olla säästöjä joilla pärjäät. Eläke on hyvä juttu, muttei yksistään riitä. Myös työnsaanti on vanhempana todella vaikeaa, kun ei ole työkokemusta ja pitkä työttömyysjakso kotiäitinä. Jos liittonne kestää ja mies on pitkäikäinen, mikäs siinä, kun kerran elät unelmaelämääsi. Kaikkea hyvää sinulle.
Miksi pitäisi olla säästöjä, joutuu maksamaan elarit ja puolet omaisuudesta. Ei mulla ole huolen häivää, senkun häipyy. Turha stressi tommonen voi kauheeta jos se jättää.
"Senkun häipyy" Onpas erikoinen suhtautuminen. Tästähän voisi alkaa analysoimaan jo suhteen tilaa
Eihän ketään väkisellä voi pitää suhteessa. Kyllä minäkin ajattelen, että jos mies nyt tuosta noin vain haluaisi häipyä, niin avaan oven valmiiksi. Mitään siitä ei suhteen tilasta voi päätellä, ehkä enemmänkin sitä, että luottamus itseen ja elämän kantamiseen on vallan hyvä.
Kateutta. Lapset voi hyvin. Kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nokun kyllähän se ottaa päähän kun voimaantunut ja itsenäinen nainen joutuu tekemään töitä elääkseen, ja kotiäiti/vaimo teki viisaan valinnan ja otti miehen, ja sitäkautta helpon elämän itselleen. kateus se laittaa kiukuttamaan feministejä.
LOL, feministithän ovat juurikin ajaneet naisten oikeutta omaan rahaan mm palkkatyön muodossa.
Niin ja sitten raataneet prse ruvella ja parhaassa tapauksessa elättäneet ukonkin. Sitten ne silmät aukesi omille tyhmille valinnoille ja alkoi kotiäitien haukkuminen. Kateus.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo sun keskustelutyyli on sen verran häiriintynyt, että ehkä voisit harkita jotain kuntouttavaa työtä. Saisit vähän sisältöä elämääsi muutenkin.
Itse tunnistan kirjoitustyylin perusteella tässä keskusteluketjussa olevan ainakin 3 eri kotiäitiä. Alkuperäistä kirjoittajaa viiden vuoden takaa en tunnista. Tuskin enää on paikallakaan ja kotiäitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä täällä oletetaan, että kotiäitien/-rouvien lapset ja koko perhe elää jossain eristetyssä kuplassa, missä mies ohjailee kaikkia kuin marionetteja.
Meidän lapsi on käynyt kerhossa, päivähoidossa ja tietenkin eskarissa ennen koulua. Ja 1. luokalla halusi ip-kerhoon, kun kaveritkin meni. Tokan luokan aikana tuli siihen tulokseen, että siellä ei ole kivaa ja se lopetettiin.
Päivähoidossa lapsen ei kuitenkaan tarvinnut olla 8-10 tuntia päivässä. Oli siellä aamupäivisin.
Eri
Oliko sinulla siis lapsi päivähoidossa ja olit itse kotona? Menee sitten sinänsä ihan ohi aiheen, koska se taas ei ole varsinaisesti kotiäitiyttä.
Minulla on 4 lasta ja kyllä jokainen on omalla vuorollaan aloittanut päiväkodissa viimeistään 4 vuotiaana ja itse olen ollut kotona nuorempien kanssa. Kyllä se on kotiäitiyttä. Olen minä nytkin kotiäiti, vaikka lapset on koulussa päivät.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäidit ovat usein tylsistyneitä ja odottavat työssäkäyviä viihdyttämään tai kutsumaan omaan kotiinsa heitä vkloppuisin. Tämä on se ongelma. Eivät jätä työssäkäyviä rauhaan.
Ei mulla ainakaa ole yhtään tylsää. Teen kaikenlaista ja harrastan paljon. Opiskelen omaksi iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Sinällään en ole ole miettynyt suhtaudutaanko kotiäitiyteen negatiivisesti tai agressiivisesti. Ehkä siinä kohtaa peilataan omia pelkoja esim. palkan suhteen yms. jos koetaan kotiäitiys uhkaavana. Kotiäitinä kasvattaa lapsia ja antaa heille vakaan alun elämään, sekä kokemuksen vanhemman läsnäolosta.
tällä hetkellä on myös runsaasti työttömyyttä, joten sekään perustelu ei ole pätevä, että kaikkien pitäisi tehdä töitä, kun jokaiselle halukkaalle ei kuitenkaan löydy työtä.
Eli jokainen valintojensa mukaan ja kyllä henkilökohtaisesti olisin ennemmin kotiäiti kuin lapsettomana työttömänä. Jälkimmäisestä on kokemusta, ensimmäisestä ei.
Nämä ristiriidat taitavat syntyä siitä, että kotiäitiyden valinneet helposti syyllistävät urapainotteisemmn äitiyden valinneita ja työkeskeisemmät arvostelevat siitä ettei eläkettä kerry ja kotiäiti on miehensä varojen varassa. Kummatkin ovat kuitenkin henkilökohtai
Mua vtuttaa tämä suomalainen suorituskeskeisyys. Ei noista suorituksista jää monillekaan lopulta käteen yhtään mitään verrattuna oman perheen ja ystävien kanssa vietettyyn aikaan. En ole itse ainakaan siinä mielessä mitenkään merkittävä tyyppi enkä keksi miksi pitäisi ollakaan. Läheisilleni olen kuitenkin merkittävä.
Jonain työntekijänä taas...nykyään yhdestä duunipaikasta taistelee sen 200-1000 ihmistä joten siitä voi laskea itselleen jonkin "merkityksen". Äitinä, isänä, lapsena, muuna tärkeänä sukulaisena tai ystävänä ihminen on korvaamaton. Miten ihmiset eivät tajua tätä? Miten kaikki on aivopesty niin hyvin pelkiksi tuottaviksi palikoiksi? En ymmärrä tätä. Enkä edes ole kotiäiti vaan ennemmin tasa-arvomallin kannattaja joka haluaa vanhempien tekevän kasvatuksessa yhteistyötä (siis omalla kohdallani, muut tehkööt aivan omat ratkaisunsa).
Hieno valinta ja arvostan kotiäitiyttä. Se on tosi kovaa hommaa.
Vaikka voisin jatkaa kotona olemista ja kotiäitiyttä, tämä aika riittää minulle, koen, että oma työura on minulle myös ns turva. elämässä voi tapahtua mitä vain ja arvostan omaa työkokemusta ja uraa korkealle.
Eihän se väärin ole, mulla 2 tuttua olleet kotiäitinä, toisella 3 lasta, toisella 7. 3 lapsen äidin mies pitkillä työkeikoilla ajoittain ulkomailla niin ymmärrettävää olla kotiäitinä. 3 lapsen äiti ei koskaan valmistunut ammattiin ja teki pakon edessä myöhemmin palkkatukitöitä, heti jäi varhaiseläkkeelle kun voi. 7 lapsen äiti valmistui ammattiin ja teki välillä töitä ja välillä lapsia. On jo eläkkeellä. Minä taas sain 18v lapsen , menin heti valmistumisen jälkeen töihin, olin 20v töissä, sitten sain toisen lapsen 38v ja oli ihana olla 3v kotona vauvan kanssa. Sitten teinkin määräaikaisia työjaksoja ja välillä työtön. Jään eläkkeelle 3,5 kk kuluttua. olemme samanikäiset, jokainen ollaan tyytyväisiä elämänsä valintoihinsa.
*tällä hetkellä on myös runsaasti työttömyyttä, joten sekään perustelu ei ole pätevä, että kaikkien pitäisi tehdä töitä, kun jokaiselle halukkaalle ei kuitenkaan löydy työtä.*
Kun kaikille ei riitä töitä, niin miksi juuri naisten pitäisi jäädä kotiin, ja heikentää siten omaa työuraansa ja tulevaa eläkettään. Tämäkin on yhteiskunnallinen ongelma, jos naiset nähdään jonkinlaisena varatyöreservinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on yhteiset eli miehen tienaamat rahat, niin kehtaako niitä käyttää vapaasti oman mielensä mukaan? Eli kehtaako ostaa itselleen joitain kivoja ja kalliita, mutta ei aivan välttämättömiä juttuja?
Todellakin kehtaa. Ostaahan mieskin itselleen vaikka mitä ja haluaa että minä huolehdin lapselle kaiken mahdollisen ja lite till. Niin minunko pitäisi täällä röllipeikkona arastella, että kehtaako nyt itseensä panostaa.
Keskustelussa tämä häpeänäkökulma on tullut monessa kommentissa esiin. Miksi ihmeessä kokisin häpeää siitä, että käytän rahaa siinä missä muukin perhe?
-ei ap
Miten tämä koko kuvio poikkeaa prostituutiosta? Ehkä korkeintaan sillä, että kotirouvalla on vain yksi vakioasiakas.
Sun mielestä parisuhde, tai avioliitto, on pelkkää seksiä?
....Tunnetko edes ketään joka olisi parisuhteessa?
Ei ole mitään väärää, jos et elä tuilla. Perhe saa käyttää itse tienatut tulot ihan miten haluaa.
Olen ollut kotiäiti ulkomailla, ei mitään tukia vaan miehen palkan varassa elimme. Olin käymässä Suomessa ja anoin jotain s-korttia, ja hakemusta tekevä tyttö kysyi ammattia. Sanoin että kotiäiti. Hän sanoi että laitan sitten työtön.
Sanoin hänelle hyvin tiukassa äänilajissa, että kotiäitiys on valinta ei pakko.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotiäiti ulkomailla, ei mitään tukia vaan miehen palkan varassa elimme. Olin käymässä Suomessa ja anoin jotain s-korttia, ja hakemusta tekevä tyttö kysyi ammattia. Sanoin että kotiäiti. Hän sanoi että laitan sitten työtön.
Sanoin hänelle hyvin tiukassa äänilajissa, että kotiäitiys on valinta ei pakko.
Jep. Joskus on kuullut sanottavan että se on "hardest job in the world". Suomessa ei. Täällä ei olla perhekeskeisiä, lapset saa näkyä mutta ei kuulua, ihmiset vaan toljottaa takaisin kun pikkulapsi hymyilee jne. Joten miksi ihmeessä kotiäitiyttä arvostettaisiin täällä. Välttelevän kiintymyssuhteen mallimaassa. Ainoa millä on arvoa on palkkatyö vaikka se palkka olisi täysin paska, eikä kustanna edes yhden lapsen päiväkotikustannusta.
Suomalaiset ovat maailman kateellisin kansa ja suurin kateuden aihe on raha. Jo epäsuora viittaus rahaan (että jollain sitä saattaisi olla) saa ihmiset kiehumaan.
Toiseksi suurin kateuden aihe on, että muut ihmiset elävät tyytyväisinä ja onnellisina erilaista elämää kuin itse. Omat valinnat kun on tehty enemmänkin ulkopuolisten vaikutusten ja paineiden alla, eikä omien elämän arvojen mukaisesti. Siinä sitä kyylätään ja vertaillaan josko se toinen olisi kuitenkin edes vähän onneton ja sitten vahingoniloisena riemuitaan kun toisella on murheita.
Ihan kuin se oma kurjuus sillä lähtisi, että painaa muita alas. Päinvastoin, oma roskasaldo vain kasvaa myrkyttämään sisintä.
AP - pidä lippu korkealla ja elä elämääsi omien arvojesi mukaan. Jokaisella on siihen oikeus ja jopa velvollisuus, niin ei tarvitse työntää omaa sisäistä kuonaansa muiden niskaan.