Miksi on niin väärin olla kotiäiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Olen vähän järkyttynyt että moni on järjestänyt itsensä tällaiseen tilanteeseen. Jos mies kuolisi, teillä ei olisi mitään? Tehän olette huonommassa asemassa kuin moni kotiäiti! Te haukutte kotiäitejä siivellä eläjiksi mutta olette itse niin peeaa että olisitte puilla paljailla jos mies kuolisi! Ja sitten luulette että kaikki kotiäidit on rahattomia!

Kiitos vastauksestasi!

Tuo ap:n hymiöiden käyttö on noloa ja kertoo aika yksinkertaisesta ihmisestä. Eli ei ihme, että on kotiäitinä, jos ei ole koulutustakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

"Tässä ketjussa ei ole kyllä lapsia haukuttu. Toki saa olla ylpeä, mutta lasten kautta eläminen on nimensä mukaisesti sitä, että eletään lasten saavutusten kautta. Kerrotaan mitä lapset on saaneet aikaan. Jos äiti on koko elämänsä kotona tekemättä töitä ja opiskelematta, ei se malli työntekoon ainakaan sieltä tule. Mitkä sinun omat saavutukset on?"

Vai ei tule mallia työntekoon. Sinustako kotityöt ei ole mitään työtä? Hyvä haltijako ne tekee? Kotityöt ei ole mitään, sitä ei tarvitse edes huomata, saati arvostaa? 

Minulla on kolme ammattitutkintoa ja kävin kouluni hyvin. Olen nyt kotiäiti. Lapset tietää tasan tarkkaan, että olen kouluttautunut enkä "heittäytynyt" kotiin. Tietävät että koulu pitää käydä hyvin ja hankkia ammatti, ihan sama vaikka sitten päättäisivät valita ryhtyä koti-isäksi tai kotiäidiksi.  Tietävät, että koti ei siistiydy itsestään, ruoka ei valmistu itsestään jne. He tietävät ja tajuavat, että sekin on työtä. Lasten asioiden hoitaminenkin on työ jonka joku tekee. Opetan kiittämään. Opetan heitäkin tekemään itse, ikätasoisesti edetään. 

Työtä ei ole pelkästään palkkatyö kodin ulkopuolella. Jos tässä jotain heille saa opetettua niin sen, että arvostaa kotitöiden tekijää, jos vaikka itse joskus parisuhteessa ovat, eivät ota itsestäänselvyytenä kenenkään työpanosta. 

Mitä väliä mitä muut ihmiset ajattelevat? Itse olen yli 50 vuotias ja elän perintö rahoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Puolet pareista eroaa ja hyvin moni mies pettää. Kotirouva elää kodille ja eristäytyy maailmasta eläen miehelle, kun mies elää maailmalle ja operoi houkutusten keskellä.

Ymmärrän, kun menee hyvin ja on rakastunut, ei usko millään toisen voivan pettää ja jättää. Kotirouva kuitenkin on jollain tasolla miehen armoilla. Vaikka arvostankin kotirouvia,

Ikävä kyllä se pomomies pettää todennäköisemmin kuin se pikkuvaimo. Ja isot pomot ovat pääsääntöisesti persoonaltaan hyvin itsekkäitä ja siihen kulttuuriin tavallaan kuuluu se pettäminen.

Pikkujoulukausi lähestyy, ihan kuka tahansa mies pettää todennäköisemmin kuin vaimo. Ihan silkka fakta, miehet pettää enemmän eikä tarvi olla mikään pomomies. Jos sen pettämisen mahdollisuuden kanssa ei pysty elämään, niin onko parisuhde oikea ratkaisu edes? Parempi olla yksin? Sairaalloinen mustasukkaisuus on varmaan hirveimpiä asioita parisuhteessa. 

Keskustelu alkaa jo kuivua kasaan, mutta tulen vielä heittämään sivusta. Olen huomannut saman kuin ap. Jos sanon olevani kotona lasten kanssa, niin katseet on vähintään outoja. Jos sanon olevani sijaisäiti, niin "oo, hienoa, vau, se on arvokasta työtä". Vaikka kotonahan minä sijaisäitinä olen. 

Minua ärsyttää tämä epäloogisuus. Omien lasten hoitaminen kotona on outoa. Muiden lasten hoitaminen on mukamas-arvostetumpaa. Niinkö se kuuluu olla? Eikö omien lasten hoitaminen ole vähintään yhtä hyvä asia? 

Ja tiedän tiedän, että taustalla osasyynä raha. Miksi lastenhoito muuttuu arvokkaaksi työksi vasta sitten, jos siitä konkreettisesti jotain maksetaan? Ihan järjetön arvovinouma. 

Lainaukset ei toimi, mutta henkilökohtaisesti en kotitöitä pidä töinä. Ne on asioita, jotka pitää hoitaa. Ja kun ne hoidetaan yhdessä lasten kanssa niin eipä ne juuri aikaa vie. Ansiotyön ohellahan ne tehdään joka tapauksessa. Ja kotitöistä harvemmin palkkaa saa, jolla perheen elättää. Toki nekin kuuluu opettaa lapsille. Se on ihan vanhemmuutta. Se että äiti (?) on opiskellut, tehnyt töitä ja palaa töihin lasten kasvaessa, on eri asia kuin se, että jäädään kotiin lasten ollessa isoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi isä sanoi tässä yksi päivä, että haluaa olla muutakin kuin vain työssä käyvä mies. Tämä tuli nyt mieleeni, mikä on teidän perheessä se miehen rooli? Entä lasten? 

 

Mieheni on ylpeä siitä, että voi tarjota meille mukavan elämän. Jos tulee joku ongelma, mikä tahansa liittyen asuntoon, laitteisiin, autoon, mihin vaan, niin ottaa sen samantien hoitaakseen. Minä teen kotityöt, mutta jos vaikka pesukoneen kanssa on häikkää, niin mies selvittää asian.

Autokuski ja tekninen tukihan tuo mies käytännössä on. Vie lasta harrastuksiin. Koko porukalla käymme yhdessä ravintolassa. Vapaa-aikaakin on paljon, niin sitä vietetään perheenä (plus anoppi!) sen verran kuin esiteini-ikäinen suvaitsee meidän seurassa olla.

Hienoa, että tämä sopii teille nyt, mutta annan yhden n

En minä suoraan lapsuudenkodista ole kotiäidiksi siirtynyt. Lähes kymmenen vuotta ehdin huolehtimaan kaikesta itsekseni. Hyvä neuvo kuitenkin yleisesti :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi isä sanoi tässä yksi päivä, että haluaa olla muutakin kuin vain työssä käyvä mies. Tämä tuli nyt mieleeni, mikä on teidän perheessä se miehen rooli? Entä lasten? 

 

Mieheni on ylpeä siitä, että voi tarjota meille mukavan elämän. Jos tulee joku ongelma, mikä tahansa liittyen asuntoon, laitteisiin, autoon, mihin vaan, niin ottaa sen samantien hoitaakseen. Minä teen kotityöt, mutta jos vaikka pesukoneen kanssa on häikkää, niin mies selvittää asian.

Autokuski ja tekninen tukihan tuo mies käytännössä on. Vie lasta harrastuksiin. Koko porukalla käymme yhdessä ravintolassa. Vapaa-aikaakin on paljon, niin sitä vietetään perheenä (plus anoppi!) sen verran kuin esiteini-ikäinen suvaitsee meidän seurassa olla.

Hienoa

Eihän se kommentti sinulle ollut tarkoitettukaan. Eri kommentoija oikeinkirjoituksesta päätellen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulet vaan, ketään ei kiinnosta. Voit tehdä elämällesi ihan mitä haluat. Vaikka haaskata aikaasi kotiäitinä ja elää miehesi armoilla.

haaskata aikasi koti äitinä`?  ootpas tyhmä. koti äidit tekee arvokasta työtä.omat lapset on parasta maailmassa, päiväkodit on nykyään ihan järkkyjä paikkoja

lapset häiriköitä,ja hekilökunta uupunut, toivottavasti kukaan ei joudu sinun armoille

Alakoulun opettajana voin kertoa että keskimäärin kamalimmat lapset on niitä, jotka eivät ole varhaiskasvatuksessa käyneet. Kaikki normaalit sosiaaliset taidot hukassa, vaikka mamma kuin selittää että on kerhoissa käyty.

Esikoulu on nykyään kaikille pakollinen, joten kyllä sitä varhaiskasvatusta siitä tulee. Mutta tämänhän sinä tiesit jo ammattilaisena?

Jostain syystä täällä oletetaan, että kotiäitien/-rouvien lapset ja koko perhe elää jossain eristetyssä kuplassa, missä mies ohjailee kaikkia kuin marionetteja.

Meidän lapsi on käynyt kerhossa, päivähoidossa ja tietenkin eskarissa ennen koulua. Ja 1. luokalla halusi ip-kerhoon, kun kaveritkin meni. Tokan luokan aikana tuli siihen tulokseen, että siellä ei ole kivaa ja se lopetettiin.

Päivähoidossa lapsen ei kuitenkaan tarvinnut olla 8-10 tuntia päivässä. Oli siellä aamupäivisin.

Eri

nokun kyllähän se ottaa päähän kun voimaantunut ja itsenäinen nainen joutuu tekemään töitä elääkseen, ja kotiäiti/vaimo teki viisaan valinnan ja otti miehen, ja sitäkautta helpon elämän itselleen. kateus se laittaa kiukuttamaan feministejä.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä täällä oletetaan, että kotiäitien/-rouvien lapset ja koko perhe elää jossain eristetyssä kuplassa, missä mies ohjailee kaikkia kuin marionetteja.

Meidän lapsi on käynyt kerhossa, päivähoidossa ja tietenkin eskarissa ennen koulua. Ja 1. luokalla halusi ip-kerhoon, kun kaveritkin meni. Tokan luokan aikana tuli siihen tulokseen, että siellä ei ole kivaa ja se lopetettiin.

Päivähoidossa lapsen ei kuitenkaan tarvinnut olla 8-10 tuntia päivässä. Oli siellä aamupäivisin.

Eri

Oliko sinulla siis lapsi päivähoidossa ja olit itse kotona? Menee sitten sinänsä ihan ohi aiheen, koska se taas ei ole varsinaisesti kotiäitiyttä. 

Jos on yhteiset eli miehen tienaamat rahat, niin kehtaako niitä käyttää vapaasti oman mielensä mukaan? Eli kehtaako ostaa itselleen joitain kivoja ja kalliita, mutta ei aivan välttämättömiä juttuja? 

Vierailija kirjoitti:

Jos sulle on ok, että Marimekko-mamma leikkii kotirouvaa, niin onko sulle yhtä ok, että tietyistä maista tulevilla uskonto kieltää naisten kouluttautumisen ja useimmat työt? Samasta asiastahan siinä on kyse. Naisten alistamisesta.

Paitsi että marimekko-mamma on itse valinnut kodin ja lastenhoidon. Se seikka erottaa nuo kaksi asiaa yöksi ja päiväksi. 

Paljonko on palkka, että sillä elättää koko perheen? 

Olen uraihminen mutta en ole silti tavannut ihmisiä jotka vastustaisivat kotiäitiyttä ellei lapsia tehtailla huonoon taloustilanteeseen huvin ja urheilun vuoksi. Tuollainen kuvio on vain lapsille traaginen, mutta jos jollain on mahdollisuus olla kotona, sehän on vain kiva juttu ja auttaa arjen pyörityksessä.

Minusta on paljon yleisempää että etenkin äitejä arvostellaan jos lasten kanssa ei olla pitkään kotona. Lapsi menee pilalle ja rikki päivähoidossa ja on itksekkyyttä laittaa lapsi päivähoitoon. Imettääkin pitäisi. Isä saa toki suhata mitä haluaa ja on äidin vastuulla huolehtia että lapsi saa kasvaa kotona. Muissa maissa lapset laitetaan hyvin varhain hoitoon ja yhteiskunta toimii silti. Toisekseen, harvalla perheellä on varaa heittäytyä yhden palkan varaan. 

Kotiäidit ovat usein tylsistyneitä ja odottavat työssäkäyviä viihdyttämään tai kutsumaan omaan kotiinsa heitä vkloppuisin. Tämä on se ongelma. Eivät jätä työssäkäyviä rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhteiset eli miehen tienaamat rahat, niin kehtaako niitä käyttää vapaasti oman mielensä mukaan? Eli kehtaako ostaa itselleen joitain kivoja ja kalliita, mutta ei aivan välttämättömiä juttuja? 

Varmastikin riippuu tuloista. Itse olen ollut kotona yli 20 vuotta. Miehen uran alkuvaiheessa rahat riittivät hyvin peruselämiseen asuntolainoineen mutta esimerkiksi reissut ulkomaille olivat satunnaisia. Nyt 20 vuotta myöhemmin, tulot ovat niin suuret, että rahaa jää yli vaikka matkustelemme pari kertaa vuodessa, ostamme (kumpikin) välillä luksusta ja autamme taloudellisesti aikuisia lapsiamme. Ja ei, meillä ei ole avioehtoa. Tapasimme ollessamme 20-vuotiaita opiskelijoita ja kun suhde vakiitui, oli itsestään selvää molemmille, että rahat ovat yhteiset. Näin on koko ajan ollut eikä kertaakaan riitaa tästä asiasta.

Kaikkien kotiäitien kannattaisi lukea Sesse Koiviston kirja Kevät tuli elokuussa, joka kertoo siitä mitä tapahtuu, kun tällaisen järjestelyn riskit toteutuvat.