Miksi on niin väärin olla kotiäiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Koville ottaa kun itse ei voi eikä edes halua huolehtia omista lapsista ;)

Voi nyt sentään, enää ei saa olla edes lapsistaan ylpeä :) työssäkäyvä saa kertoa miten lapsilla menee, kotiäiti ei. Itse väitätte että kotiäitien lapsista tulee lusmuja ja kun kertoo että näin ei meillä käynytkään, elää omien lasten kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä joka haukkui minut kusiseksi kotilehmäksi :D  Taisi osua pahasti kun noin hermostuit? Kiitos samoin, minäkin halveksun sinua :) et pysty etkä halua lapsillesi antamaan aikaasi. No, ehkä parempikin niin.

Kiitos, kun vielä toisen kerran tulit hyvä kusinen kotilehmä osoittamaan pointtini täysin oikeaksi ja halveksuntani kohtaasi perustelluksi. 

Ap, tuo sun keskustelutyyli on sen verran häiriintynyt, että ehkä voisit harkita jotain kuntouttavaa työtä. Saisit vähän sisältöä elämääsi muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Koville ottaa kun itse ei vo

Tässä ketjussa ei ole kyllä lapsia haukuttu. Toki saa olla ylpeä, mutta lasten kautta eläminen on nimensä mukaisesti sitä, että eletään lasten saavutusten kautta. Kerrotaan mitä lapset on saaneet aikaan. Jos äiti on koko elämänsä kotona tekemättä töitä ja opiskelematta, ei se malli työntekoon ainakaan sieltä tule. Mitkä sinun omat saavutukset on?

Työssäkäyvä äiti saa kertoa miten lapsensa pärjäävät ja väittävät vielä kotiäitien lapsia lusmuiksi, mutta kun kotiäiti tähän vastaa kuinka hyvin lapsensa pärjäävät, se on elämistä lasten kautta :) te ette ole tyytyväisiä oli kotiäitien lapset sitten heitteillä ja pummeja tai sitten hyvin pärjääviä.

Niin katkeraa, kun joku ei ole lastensa lapsuutta juossut oravanpyörässä ja ne hyvin pärjäävät lapset hyvin pärjäävässä perheessä kasvavat hyvin pärjääviksi aikuisiksi :) niin katkeraa kun kukaan ei ole tainnut koskaan olla teistä ylpeitä, ette edes itse voi olla itsestänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Olen vähän järkyttynyt että moni on järjestänyt itsensä tällaiseen tilanteeseen. Jos mies kuolisi, teillä ei olisi mitään? Tehän olette huonommassa asemassa kuin moni kotiäiti! Te haukutte kotiäitejä siivellä eläjiksi mutta olette itse niin peeaa että olisitte puilla paljailla jos mies kuolisi! Ja sitten luulette että kaikki kotiäidit on rahattomia!

 

Mietin tätä kotiäitiasiaa sen miehen näkökulmasta. Ja oletuksena taas, että lapset jo isoja. Mitä miehet ajattelee siitä, että nainen jää "tyhjään" kotiin elätettäväksi? Jos rahaa on kuin roskaa niin eikö tässä tule arvoristiriitoja, jos toinen vaan on? Onko tämä tietynlaista alistamista, jos toinen jää kotiin vuosikymmeniksi? Mitä teidän kotiäitien miehet on mieltä tästä, että olette kotona ilman rahaa, kun lapset ovat jo isoja? 

Suomessakin on tosi isotuloisia yritysjohtajia ja teollisuuspamppuja, joilla ei itsellään työn jälkeen jää vapaa-aikaa kotiasioiden järjestelyyn. Joiden työnkuvaan voi kuulua myös asiakassuhteet jossain määrin, erilaisia tilaisuuksia, illanviettoja yms. Sellaista kaikkea ekstraa, johon joko palkkaa jonkun tai vaimo hoitaa ne. Vaimo mahdollistaa miehen uraa tällä tavoin, mutta jos se on keskinään sovittu, vaimolle kertyy varoja siitä myös niin mitä se ketään pitäisi närästää. 

Mun mies on isossa firmassa, hänelläkin on näitä ekstroja, illanviettoja, esim meille on kutsuttu ulkomaanvieraita kun ovat Suomessa käymässä, illallistetaan meillä niin ettei heidän tarvi hotellissa olla koko aikaa jne. Illanviettoja on paljon toki muuallakin ja mies ulkomailla itse ison osan vuodesta. Ja mies ei ole mikään "pääpomo" edes. Mutta on "aina" töissä, ei ole työaikaa vaan aina tavoitettavissa. 

Perhe ja koti joutuu joustamaan aika paljon, jos yhden työ vie kaiken ajan. Ja hankalaa olisi, jos minullakin olisi ura. Mies tietää tämän ja arvostaa panostani kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Olen vähän järkyttynyt että moni on järjestänyt itsensä tällaiseen tilanteeseen. Jos mies kuolisi, teillä ei olisi mitään? Tehän olette huonommassa asemassa kuin moni kotiäiti! Te haukutte kotiäitejä siivellä eläjiksi mutta olette itse niin peeaa että olisitte puilla paljailla jos mies kuolisi! Ja sitten luulette että kaikki kotiäidit on rahattomia!

 

En ole aiempi kommentoija, mutta tilanteethan eivät ole samanlaisia lähtökohtaisestikaan. Kotiäidillä (siis sellaisella jolla lapset jo isoja, tosin kotiäiti aika hassu sana siihen tilanteeseen) ei ole omia tuloja. Työssäkäyvällä taas on omia tuloja, joista voi säästää. 

Täällä taitaa nyt joillakin mennä kotiäidit ja kotirouvat iloisesti sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä joka haukkui minut kusiseksi kotilehmäksi :D  Taisi osua pahasti kun noin hermostuit? Kiitos samoin, minäkin halveksun sinua :) et pysty etkä halua lapsillesi antamaan aikaasi. No, ehkä parempikin niin.

Kiitos, kun vielä toisen kerran tulit hyvä kusinen kotilehmä osoittamaan pointtini täysin oikeaksi ja halveksuntani kohtaasi perustelluksi. 

Kiitos samoin :) minä kusinen kotilehmä olen täällä tyytyväisenä kotona, sinä katkera orja joka et lapsistasi halua huolehtia, kiukuttelet siellä rankan viikon jälkeen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Koville ottaa kun itse ei voi eikä edes halua huolehtia omista lapsista ;)

Sori, mut mun älynlahjoilla vo

Jännä juttu mutta sama täällä :)  aikuiset lapset pärjänneet jopa keskivertoa paremmin, etenkin toisella olisi töitä enemmän kuin ehtii tekemään, nuoremmat tulee hyvää vauhtia perässä. Todella ylpeä olen kaikista, ja esim. viimeksi eilen toisen aikuisen lapsen ala-asteen ope hehkutti kuinka ylpeä on entisestä oppilaastaan ja tämän saavutuksista. Jokainen lapsi on aina saanut kiitosta kohteliaisuudesta ja yritteliäisyydestä. Voin rehellisesti sanoa että omat lapset eivät ole olleet niitä luokan häiriköitä.

Hahaha, nuo on aina niitä kaikkein parhaita, "ei se minun janimattipetteri koskaan ole"... Yleensä juuri nuo ovat tosiasiassa niitä luokan pahimpia sontaläjiä.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvä äiti saa kertoa miten lapsensa pärjäävät ja väittävät vielä kotiäitien lapsia lusmuiksi, mutta kun kotiäiti tähän vastaa kuinka hyvin lapsensa pärjäävät, se on elämistä lasten kautta :) te ette ole tyytyväisiä oli kotiäitien lapset sitten heitteillä ja pummeja tai sitten hyvin pärjääviä.

Niin katkeraa, kun joku ei ole lastensa lapsuutta juossut oravanpyörässä ja ne hyvin pärjäävät lapset hyvin pärjäävässä perheessä kasvavat hyvin pärjääviksi aikuisiksi :) niin katkeraa kun kukaan ei ole tainnut koskaan olla teistä ylpeitä, ette edes itse voi olla itsestänne. 

Nyt oikeasti, hakeudu hoitoon. Oletko yhtä hirveä ihminen lapsesi puolisolle, joka ei suostu jäämään kotiin jos jälkikasvua tulee?Sun asenne on sellainen, että lasten pariuduttua et paljon heitä enää. Vaikutat olevan anoppi helvetistä. Mitä sisältöä sun elämässä on sen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini oli kotiäiti ja häpesin sitä lapsena kun muiden äidit olivat töissä. Rahaa oli muilla perheillä aina enemmän käytettävissä. Hyviä muistoja on varhaislapsuudesta, mutta kouluikäisenä oli raskasta kun koskaan ei päässyt tyhjään kotiin vaan äiti oli heti hyysäämässä. Menin usein kaverin luo, jolla ei ole vanhemmat kotona. Opin laittamaan kaverin luona itselleni välipalaa, kun sitäkään äiti ei halunnut antaa minun tehdä itse. Joku sairas tarve hänellä oli tehdä itsestään tarpeellinen, mutta töihin ei mennyt enää koskaan. Juttelen yhä mieluiten vain isäni kanssa, koska hänen pää ei ole yhtä pahasti pehmennyt kuin äidilläni.

Koville ottaa kun itse ei voi eikä edes halua huolehtia omista lapsista ;)

Ja sinähän tunnet meidät erittäin hyvin mistä? Niin, et mistään, oletat vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Puolet pareista eroaa ja hyvin moni mies pettää. Kotirouva elää kodille ja eristäytyy maailmasta eläen miehelle, kun mies elää maailmalle ja operoi houkutusten keskellä.

Ymmärrän, kun menee hyvin ja on rakastunut, ei usko millään toisen voivan pettää ja jättää. Kotirouva kuitenkin on jollain tasolla miehen armoilla. Vaikka arvostankin kotirouvia, en itse koskaan uskaltaisi ryhtyä moiseen, ellei mies olisi huomattavan varakas ja maksaisi minulle monen tonnin palkkaa kuukausittain eläkemaksuineen.

No hohhhoi. Yhtälailla se kotirouva voi pettää kun mies "operoi houkutusten keskellä". Mitenkäs se mies sen kestää? Mustasukkaisuus on ongelma ihan kaikenlaisissa suhteissa, ei vain kotirouvan perheessä, jos siitä ongelman tekee. Helpommalla pääsee kun oppii sen, ettei toista voi omistaa, eikä toisen tekemisiä hallita. 

Yleensä mies on huomattavan varakas, jos pystyy elättämään koko perheen yksin. Onhan niitä, henkilöitä joiden kuukausipalkat on alkaen 20 000 ja vain taivas rajana, siihen päälle pääomatulot. Isoissa yrityksissä kuten esim Kone, muutkin kuin toimari tienaa viisinumeroisia lukuja kuukaudessa. Jos rouvan koulutus on vaikka sairaanhoitaja, onko mitään mieltä käydä tienaamassa raskaassa kolmivuorotyössä se 2000 netto, kun se ei paina omassa pussissa yhtään mitään? Sen saman saa tekemällä kotitöitä. 

Kukin tehkööt niinkuin haluaa. Kotiäitiys on suuren suuri riski naiselle. Just eilen haastattelin töihin 10 vuotta työelämästä poissaollutta naista, oli täysin pudonnut työelämän edellyttämistä taidoista. Kiva henkilö, mutta ei mekään häntä voitu palkata.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on suomalainen ilmiö. Olin 10 vuotta kotiäitinä. Sopi hyvin lapsilleni, joista toinen oli voimakkaasti erityislapsi. Nyt olen työelämässä, mutta kotoa käsin.

Kukin perhe tekee ratkaisunsa. Kotiäidit kokevat todella paljon vähättelyä ja ikävää puhetta. Jollain tavalla tulin sille immuuniksi. Tiesin itse, mikä on lapsilleni parhaaksi. 

Miten sinä sen tiesit? Äitini oli kotitäitinä koko lapsuuteni ajan ja syytän sitä huonoista väleistämme, sekä minuun että pikkuveljeeni. "Uhrautui" takiamme, vaikka mieluummin olisimme halunneet äidin työelämään kuin jatkuvasti kotona oloon, ei meillä ollut yhtään omaa aikaa tai vapautta, kun äiti ei käynyt töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvä äiti saa kertoa miten lapsensa pärjäävät ja väittävät vielä kotiäitien lapsia lusmuiksi, mutta kun kotiäiti tähän vastaa kuinka hyvin lapsensa pärjäävät, se on elämistä lasten kautta :) te ette ole tyytyväisiä oli kotiäitien lapset sitten heitteillä ja pummeja tai sitten hyvin pärjääviä.

Niin katkeraa, kun joku ei ole lastensa lapsuutta juossut oravanpyörässä ja ne hyvin pärjäävät lapset hyvin pärjäävässä perheessä kasvavat hyvin pärjääviksi aikuisiksi :) niin katkeraa kun kukaan ei ole tainnut koskaan olla teistä ylpeitä, ette edes itse voi olla itsestänne. 

Nyt oikeasti, hakeudu hoitoon. Oletko yhtä hirveä ihminen lapsesi puolisolle, joka ei suostu jäämään kotiin jos jälkikasvua tulee?Sun asenne on sellainen, että lasten pariuduttua et paljon heitä enää. Vaikutat olevan anoppi helvetistä. Mitä sisältöä sun elämä

Suostu jäämään kotiin? Itse ehkä luulet että sinulla on sananvaltaa aikuisten lapsiesi elämään, mutta itse ymmärrän että he tekevät omat valintansa ja hyvä niin. Et paljon heitä enää? Heitä mitä enää? Niin, et tunne minua joten et tiedä mitä muuta elämässäni on, siksihän sitä kyselet :)

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvä äiti saa kertoa miten lapsensa pärjäävät ja väittävät vielä kotiäitien lapsia lusmuiksi, mutta kun kotiäiti tähän vastaa kuinka hyvin lapsensa pärjäävät, se on elämistä lasten kautta :) te ette ole tyytyväisiä oli kotiäitien lapset sitten heitteillä ja pummeja tai sitten hyvin pärjääviä.

Niin katkeraa, kun joku ei ole lastensa lapsuutta juossut oravanpyörässä ja ne hyvin pärjäävät lapset hyvin pärjäävässä perheessä kasvavat hyvin pärjääviksi aikuisiksi :) niin katkeraa kun kukaan ei ole tainnut koskaan olla teistä ylpeitä, ette edes itse voi olla itsestänne. 

Sinun kommentit on oikeasti jo noloja ja vastaaminen tuntuu siltä kuin tuuleen huutaisi. Jos nyt palaat vielä siihen kommenttiin uudelleen niin sen kirjoittajahan puhui ensin itsestään ja omista älynlahjoistaan ja totesi loppuun, että lapset on saaneet kotoa mallin tehdä töitä. Loput keksit omasta päästäsi. 

Elämä ei ole myöskään joko tai. Meillä on ollut molemmat hoitovapaalla vuorotellen. Tein osa-aikatöitä lasten ollessa vielä ala-asteella. Olen myös opiskellut esimerkiksi AMK-tutkinnon. Nyt lapset ovat isoja ja teen etätöitä. Eläkeikään on vielä toooodella pitkä aika, joten olen todella kiitollinen ja tyytyväinen siitä, että lasten ollessa pienempiä heille jäi aikaa ja nyt taas saan keskittyä omaan uraan eikä minun tarvitse elää lasten saavutusten kautta. Olemme pystyneet osoittamaan sekä kotihoidon tärkeyden ETTÄ koulutuksen ja omillaan tulemisen tärkeyden. 

"Elämme miehen tuloilla ja mies säästää minullekin eläkettä". Minua hävettäisi elää kokonaan toisen siivellä eikä tienata itse mitään perhettä (ja itseä) varten. 

Kotiäitiys ei välttämättä hyvää vuosikausia, mutta kritiikki viittaa ehkä oikean työn tekemättömyyteen. Ja samaa kritiikkiä saa työtön kumppanikin, vaikka lapset olisi koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vain paska trolli. Harvassa ovat rikkaat, jotka jaksavat vain lojua kotona.

Ei minunkaan ole pakko tehdä työtä, mutta koska pidän työstäni niin tietysti teen mistä nautin. Jos on varaa, miksi ei palkkaa au pairia? Ei tarttis tehdä sitäkään vähää yhtään mitään.

Tämä kertoo kotiäitien halveksujista kaiken. Palkkaa aupair ettei tarvitse tehdä mitään? Kun se kotiäiti nimenomaan haluaa tehdä hommansa! Tehän mielellänne ulkoistatte lastenkin hoidon. Voitteko kuvitella että jotkut haluavat itse hoitaa lapsensa, ei sysätä niitä vaikkapa sille aupairille vaikka rahaa olisi! Tai sinne päiväkotiin!

Niinpä. Ilmeisesti he eivät kertakaikkiaan pidä lastenhoidosta itse. Eivät voi ymmärtää että joku haluaa hoitaa lapsia. "miksi et palkkaa au pairia". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Puolet pareista eroaa ja hyvin moni mies pettää. Kotirouva elää kodille ja eristäytyy maailmasta eläen miehelle, kun mies elää maailmalle ja operoi houkutusten keskellä.

Ymmärrän, kun menee hyvin ja on rakastunut, ei usko millään toisen voivan pettää ja jättää. Kotirouva kuitenkin on jollain tasolla miehen armoilla. Vaikka arvostankin kotirouvia, en itse koskaan uskaltaisi ryhtyä moiseen, ellei mi

Ikävä kyllä se pomomies pettää todennäköisemmin kuin se pikkuvaimo. Ja isot pomot ovat pääsääntöisesti persoonaltaan hyvin itsekkäitä ja siihen kulttuuriin tavallaan kuuluu se pettäminen.