Lue keskustelun säännöt.
12v poika, iltatoimien järjetön hitaus aiheuttanut koko perheen riidan joka ilta kahden vuoden ajan
16.10.2019 |
En enää jaksa tätä. Poika ei saa itseään millään sänkyyn ja nukkumaan ajoissa. Minä hermostun ja komennon, hoputan ja jaan rangaistuksena pelikieltoa, telkkarikieltoa, kaverikieltoa, ym. Lopulta minä ja mies/pojan isä riihellemme keskenämme. Tämä siis joka ikinen ilta viimeisen kahden vuoden ajan. Lisäksi poika alkanut nyt syyslomalla heräämään aiemmin, kuin kouluaamuina, mikä on johtanut äärettömään väsymykseen, mutta ei suostu nukkumaan pidempään, ei saa itseään illalla ajoissa nukkumaan, eikä missään tapauksessa suostu nukkumaan päivällä yhtään torkkuja.
Illalla viivyttely alkaa jo kun pitäisi syödä iltapalaa. Jos poika viivyttelee ruokapöytään tulemista. Suuren nalkutuksen tuloksena tulee syömään ja syöminen kestää tunnin. Sitten veltosti riisuu vaatteet, mikä kestää 15 min ja minä hoputan ja nalkutan vieressä. Käveleminen suihkuun kestää 5-15 min, koska matkalla päättelee määräämään jotain tavaraa, tai vaan seisoo ja hyräilee. Suihkuttaminen kestää 15min. Itsensä pyyhkiminen 15 min, kun tuijottaa lattiaa pyyhe olkapäillä ja hyräilee, eikä pyyhi. Hampaiden pesun aloittaminen 10 min, kun vetelehtii, seisoskelee hammasharja kädessä ja pyörittelee sitä vaan kädessään. Hampaiden pesu 10 min, kävelee ympäri kylpyhuonetta ja hyräilee. Sitten yöpuvun pukeminen 15 min, kun ei pue, vaan istuu sängyn laidalla alasti ja näplää jotain kynää, kirjaa, tai muuta tavaraansa. Sänkyyn meno, kun saa yöpuvun päälleen kestää 10 min, kun taas seisoo ja miettii tai hyräilee tai näplää käsissään jotain tavaraa ja miettii.
Joka vaiheessa hoputan, hoputan, hoputan, nalkutan, nalkutan, nalkutan, annan lisää pelikieltoa, ym. Olen äärimmäisen stressaantunut. Vaikka itse olen kuinka väsynyt, en saa unta ajoissa, kun käyn kierroksilla pojan hidastetun takia ja nukun siksi itse liian vähän.
Onko kenelläkään antaa vertaistukea? Mutta ettehän ala haukkumaan, arvostelemaan tai kettuilemaan.
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti. Noi on todella tyypillisiä autismiin kuuluvia juttuja (voi siis olla esim. ihan asperger jne.), että alkaisin huolestua.
Toisaalta myös tuo, että joutuu suorittamaan kaiken äidin nalkuttaessa vieressä kuulostaa inhottavalta ja voi aiheuttaa viivyttelyn ihan sillä, että toivoo äidin häipyvän siitä katselemasta. Oletko siis ihan oikeasti 12-vuotiaan kanssa vieressä katsomassa riisuutumista ja nalkutat jollei suju riittävän nopeasti? Ja seuraat paikkojen pesemistä ja kuivaamista kommentoiden? Minusta tuo kuulostaa aika ikävältä murrosikäisen ollessa kyseessä.
Itse työskentelen autistien nuorten kanssa ja kuvaamasi kuulostaa todella tyypilliseltä toiminnalta meidän asukkaiden piirissä. Jos siis 12-vuotias vielä estoitta haahuilee alasti kunnes kielletään ja maneerisesti hyräilee eikä saa toimintaa millään käynnistymään. Tässä ei auta nalkuttaminen vaan toiminnan strukturointi ja siinä sitten tarttette apua jos siitä on kyse.
Jospa antaisit sen nuoren ihan itse kaikessa rauhassa tehdä asioita?
Jos kerran työskentelet autistien kanssa, tiedät varmasti että pelkästään nuo ap:n kuvaamat asiat eivät riitä autismikirjon diagnoosiin. Miten aistisäätelyn laita on? Entä rutiinihakuisuus? Sosiaalinen toimintakyky? Mulle tulee ennemminkin add tuosta kuvauksesta mieleen. Oletuksena että samat ongelmat todellisuudessa olleet aina, mutta tulevat nyt selkeämmin esiin kun ikää tulee lisää ja sen myötä odotukset itsenäisemmän toiminnan suhteen kasvavat. Niin, ja minäkin siis työskentelen aurismikirjon ja muiden neuropsykiatristen häiriöiden parissa lastenpsykiatrialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse laittaisin kotiintuloajaksi klo. 17 ja siitä sitten ilmavoimiin heti, että on klo. 19 sängyssä. Tätä niin kauan, että homma alkaa sujua. Läksythän tekee sovitusti heti koulun jälkeen, eikö? Vai onko niin, että teillä ei ole muutenkaan säännöt ja rutiinit ok?
Eikö 12-vuotias ole aika nuori ilmavoimiin?
Oppisi olemaan😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nytkin olen tehnyt lähtöä lenkille jo ainakin 30 minuuttia ja tässä vain vielä istun. Puuroa keittelin mikrossa, koko prosessiin meni 45minuuttia kun katselin telkkaria "samalla", piti laittaa puuro monta kertaa uudestaan lämpenemään.
T: Adhd."
Vai sittenkin add?
Diagnosoitu adhd.
Joo, periaatteessa kyseessä on sama häiriö. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Normaali aktiivisuuden ja tarkkaavuuden taso voi häiriintyä kumpaan suuntaan vaan. Add on vain tarkennus kumpaan suuntaan kyseisen henkilön häiriö vaikuttaa. Monella on pulmia molempiin suuntiin, ne eivät ole toisiaan poissulkevia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia käytöstä, viittaa autismiin aivan selvästi.
Onko ollut aivan normaali lapsuus? Sujuuko koulu ongelmitta? Kmmunikoiko normaalisti?
Minusta tuo ei oikein selity edes tuolla kauhealla nalkuttamisella ja vahtaamisella, jos kerran haahuilee alasti piittaamatta muista läsnäolijoista ja syventyy vaan omiin ajauksiinsa tyyliin edes kuulematta muita.
Vai onko koko lapsuus ollut kauhean kontrolloitua aikatauluttamista ja käskyttämistä ja vaatimista asioiden sujumiseen jossain tietyssä aikataulussa ja kaiken tekemisen valvomista? Kuulostaa vanhemmiltakin outona tuollainen kontrollointi, että vahditaan ja kellotetaan peseytymistä.
Silti vaikuttaa hyvin erityiseltä.
T. Autistien kanssa työskentelevä
Ainakin itse olen huomannut, että autistien kanssa työskentelevät, toimivat juuri ap.n kanssa samalla tasolla, älyttömät struktuurit ja helvetinmoinen huuto ja komennus, jos asiat ei mene ohjaajanielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on turvatonta jos vanhempi ei saa häntä tottelemaan.
Vihamielinen suhtautuminen lapseen, kyttääminen ja nalkutus ja arvostelu on lapselle turvatonta. Ja se ettei edes 12-vuotiaana saa yksityisyyttä vaan äiti vahtii ja komentaa kuin 2-vuotiasta.
Kuulostaa, että tässä perheessä ei lapsella ole mukava olla vaan häneen suhtaudutaan inhottavana rasitteena.
Juuri näin. Aikuisen tehtävä on ylläpitää hyvää ilmapiiriä. Koko perheessä.
Se totteleminen on väärä sana. Kuvastaa valtaa. Turhaan.
12v on iso lapsi. En ymmärrä miksi häntä vahditaan vieressä vaikka pukemisessa tai suihkussa. Miksi nalkuttaa ja hoputtaa. Lapsen reaktio on täysin oikea. Jokainen reagoisi noin kun ei ole vaihtoehtoa.
Sinne nukkumaan kyllä pääaee ilman tappeluakin.
Terveesti toimivaan perheeseen ei kuulu valta. Asioista on voitava sopia neuvottelemalla.
Tottakai kuuluu. On asioita joista neuvotellaan, ja on asioita jotka aikuinen päättää, ja näiden suhteet tietysti vaihtelee huomattavasti sen mukaan mikä on lapsen ikä ja kyky. Sovinnollista ja yhteistyöhön pyrkivää asennetta voi käyttää kautta linjan, mutta kyllä aikuisella todellakin pitää olla valta ja velvollisuus katsoa esim. että 12-vuotias ei kekkuloi kännissä aamuyöllä torilla tai että 2-vuotiaalle tarjotaan ruuaksi muutakin kuin hänen lempimurojaan. Jos ei ole, tarvitaan lastensuojelu luomaan ja/tai käyttämään sitä valtaa, koska tällaisista asioista lapsi ei päätä itse.
Lapselle on hyvä tietää, että vanhempi tarvittaessa käyttää valtaansa (esim. että koulunkäynti ei ole vapaaehtoista vaan vanhempi puuttuu turhaan kotiin jäämiseen muutankin kuin nätisti pyytämällä; jos pikkukoululainen pelaa läpi yön niin vanhempi uskaltaa ottaa pelilaitteet pois). Se luo turvaa ja välittämisen tunnetta. Valta on eri asia kuin vihamielisyys, käskyttäminen tai liiallinen vallankäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on turvatonta jos vanhempi ei saa häntä tottelemaan.
Vihamielinen suhtautuminen lapseen, kyttääminen ja nalkutus ja arvostelu on lapselle turvatonta. Ja se ettei edes 12-vuotiaana saa yksityisyyttä vaan äiti vahtii ja komentaa kuin 2-vuotiasta.
Kuulostaa, että tässä perheessä ei lapsella ole mukava olla vaan häneen suhtaudutaan inhottavana rasitteena.
Juuri näin. Aikuisen tehtävä on ylläpitää hyvää ilmapiiriä. Koko perheessä.
Se totteleminen on väärä sana. Kuvastaa valtaa. Turhaan.
12v on iso lapsi. En ymmärrä miksi häntä vahditaan vieressä vaikka pukemisessa tai suihkussa. Miksi nalkuttaa ja hoputtaa. Lapsen reaktio on täysin oikea. Jokainen reagoisi noin kun ei ole vaihtoehtoa.
Sinne nukkumaan kyllä pääaee ilman tappeluakin.
Terveesti toimivaan perheeseen ei kuulu valta. Asioista on voitava sopia neuvottelemalla.
Tottakai kuuluu. On asioita joista neuvotellaan, ja on asioita jotka aikuinen päättää, ja näiden suhteet tietysti vaihtelee huomattavasti sen mukaan mikä on lapsen ikä ja kyky. Sovinnollista ja yhteistyöhön pyrkivää asennetta voi käyttää kautta linjan, mutta kyllä aikuisella todellakin pitää olla valta ja velvollisuus katsoa esim. että 12-vuotias ei kekkuloi kännissä aamuyöllä torilla tai että 2-vuotiaalle tarjotaan ruuaksi muutakin kuin hänen lempimurojaan. Jos ei ole, tarvitaan lastensuojelu luomaan ja/tai käyttämään sitä valtaa, koska tällaisista asioista lapsi ei päätä itse.
Lapselle on hyvä tietää, että vanhempi tarvittaessa käyttää valtaansa (esim. että koulunkäynti ei ole vapaaehtoista vaan vanhempi puuttuu turhaan kotiin jäämiseen muutankin kuin nätisti pyytämällä; jos pikkukoululainen pelaa läpi yön niin vanhempi uskaltaa ottaa pelilaitteet pois). Se luo turvaa ja välittämisen tunnetta. Valta on eri asia kuin vihamielisyys, käskyttäminen tai liiallinen vallankäyttö.
Siis valtaa saa käyttää vain hyvin rajatuissa asioissa? Esimerkiksi nukkumaan saa pakottaa vasta jos on riskinä, että lapsi valvoo läpi yön?
Mulla on 18-v ADD-nuori. Se ei ilmene vain illalla, jumitusta on pitkin päivää ja stressaaminen pahentaa sitä selkeästi. Piirteet on peritty minulta, hallitsen omiani ja tytär omiaan stressinhallinnan kautta: muistilappuja, kalenteri, asioiden pilkkominen pieniin osiin, rutiinit.
Dg löytyi vasta 16-vuotiaana, yläasteella alettiin vasta epäillä, kun oma-aloitteisuutta vaadittiin enemmän. Ilmeisen lievä, koska lääkkeettäkin itsenäinen elämä on onnistunut toistaiseksi mukavasti (jopa raha-asiat yms. abstraktit, suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativat osa-alueet). Itsetunto on molemmilla ollut heikko kohta, eikä ihme, niin paljon on aikanaan pistetty laiskuuden piikkiin, tytär puolestaan sai koulusta jatkuvasti huonoa palautetta. Kasvattaminen oli kyllä raskasta. Mulla on vain tämä yksi, joten en tiedä, kuinka raskasta nepsytyypillisen lapseen verrattuna. Silti eniten kadun sitä, ettei kukaan osannut edes epäillä aiemmin, oltaisiin ehkä osattu tukea eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kello 20 (tai mikä aika teillä onkaan sovittu) oltava sängyssä. Oli iltatoimet tehty tai ei.
Vähän voisi antaa enemmän vastuuta ja päätäntävaltaa, kuulostaa 5-vuotiaan kohtelulta.
Suihlussakaan ei ole mitään syytä käydä päivittäin jos se on vastenmielistä. Meillä 12 v käy n. kolmesti viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni puuttui noihin rangaistuksiin ja niitä jopa neuvottiin antamaan lisää. Väärin. Sopikaa palkinto ja tehkää siitä näkyvä. (Tulostettu, päällystetty paperi ja tarrat tai paperinpalat sinitarralla). Keksitte yhdessä säännöt ja esim lapsi saa kerätä vaikka tähtiä tauluun. Kysyt huonosti menneen illan jälkeen mikä meni pieleen ja miten sen voisi korjata. Hyvin menneen illan jälkeen kehut. Jos unohtuu matkalle, muistuta jos pakko. Jättäkää vaikka syöminen viimeiseksi, niin hän näkee kellosta konkreettisesti paljonko aikaa vielä on.
Mikä on neuvosi siihen tilanteeseen, missä palkitseminen ei auta?
Se auttaa kunhan se on johdonmukaista, lasta motivoivaa ja riittävän pitkään jatkuvaa (kunnes taito on kunnolla automatisoitunut, voi helposti vaatia satojakin toistoja). Eli viikon tai parin perusteella ei voi sanoa mitään. Tärkeää on myös muistaa että harjoitellaan vain yhtä asiaa kerralla. Valitaan jokin tietty asia (mikä eniten häiritsee ja mihin toivotaan muutosta) ja käydään selkeästi lapsen kanssa yksityiskohtaisesti läpi mitä häneltä odotetaan. Aluksi on ehkä jonkin aikaa tarpeen tehdä yhdessä. Välitavoitteita on hyvä olla jotta motivaatio ei lopahda, vaikka siten että kymmenestä tarrasta seuraa jotain pientä kivaa/ hyvää (jotain sellaista mikä motivoi lasta yrittämään). Ei niin että kun koko viikko sujuu hyvin, saa viikonloppuna palkkion. Tässä riskinä on se, että jos sujuu hyvin vaikka torstaihin asti voi yksikin epäonnistuminen vesittää koko viikon tsemppaamisen. Siksi on parempi että epäonnistumisesta vaan jää sen päivän tarra puuttumaan, mutta seuraava päivä on taas uusi mahdollisuus.
Kuulostaa mun 9-vuotiaalta ADD-tytöltä. Toki siis asia ilmenee muutenkin, mutta tällaiset illat on meillä tuttuja. Paitsi ettei riidellä enää.
Toisaalta nuorin lapsistani on aina kapinoinut hidastelemalla ja vatuloimalla. Kun kaksi ekaa oli huutajia, itkijiä ja ulisijoita, niin tämän hoksaamiseen meni melko pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pojan hoitaa iltatoimensa omalla rytmillään, ja mene itse nukkumaan. Saa poikakin olla illalla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun 9-vuotiaalta ADD-tytöltä. Toki siis asia ilmenee muutenkin, mutta tällaiset illat on meillä tuttuja. Paitsi ettei riidellä enää.
Toisaalta nuorin lapsistani on aina kapinoinut hidastelemalla ja vatuloimalla. Kun kaksi ekaa oli huutajia, itkijiä ja ulisijoita, niin tämän hoksaamiseen meni melko pitkään.
Ulisijoita? Kuulostaa aivan koiratarhalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi iltapalakin pitää olla armeijatyyliin? Saako lapsi tehdä itse sen voi onko aina tyyliin puuroa joka pitää syödä tietyllä kellonlyömällä?
Meillä 12 v ja 15 v tekee pääsääntöisesti itse iltapalansa klo 20-22 välillä. Ei ole tarvinnut komennella muusta kuin jälkien korjaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlainen 12v. Sain niin hirveän stressin elämästä lasten, miehen ja perheen kanssa, että mun oli pakko jättää heidät. Nyt ainakin itse voin paljon paremmin, hioli on tietenkin edelleen lapsista kova, että millaisiksi aikuisiksi oikein kasvavat, kun ei täältäkään sitä vertaistukea saa. Täällä ihmisten mieslestä teidänkö.n tilanteessanne ei ole mitä.n huolestuttavaa tai vakavaa ongelmaa (paitsi sinä ja sinun asenteesi), huomaatko?
Siltä pohjalta se, että minä stressaannuin ja hylkäsin perheeni ei siis ole mikään ongelma kenellekään, se ei haittaa lapsia yhtään, koska on ihan normaalia olla tuollainen lapsi, kuin sinulla ja minulla on. Itse olen kovastikin eri mieltä, minusta tuollaisen salliva vanhempi (meillä esim. mies ja täällä palstalaiset) on HUONO kasvattaja.
Mutta se oma stressini aikaan sai sen, että olin todella vihainen kaikille perheessäni koko ajan, miestä myöten, minusta mies ei välittänyt ongelmasta. Niinpä jätin hänet taistelemaan sen kanssa yksin, ehkä hän nyt näkee, että minä tosiaan olin se ongelma, eikä hän tai lapset. Vaikka itse olen kyllä tosiaan toista mieltä.
Minä sentään ajattelin lasteni tulevaisuutta, miten pärjäävät elämässä, jos tuollainen yksinkertainenkaan asia ei suju. Mutta olkoot pärjäämättä sitten, koska huoleni ei kelpaa, osaan itse onneksi elää yhteiskunnan normeissa ja käydä töissäja kopa ehtiäkin sinne ajoissa. Ei tarvitse autistin lailla itkeä ja nyyhkyttää, että kun muut ei ymmärrä minua yhyy.
Se, ettei ole vieressä ärhentelemässä ja nalkuttamassa, ei ole yhtä kuin kaikensalliva vanhempi.
Jos on jo huomattu, että jokin keino päättyy aina vain riitelyyn ja siihen, että kaikilla on huono olla, niin tulisi muuttaa toimintatapaa.
Itsekin olin lapsena "haaveksuja", eli hommat saattoi venyä, kun uppouduin ajatuksiini. Saatoin pyöritellä mielessäni jotain tarinaa tai miettiä jonkun hauskan laulun sanoja. Kuvia saatoin myös "jumittua" tuijottamaan, koska tykkäsin sen väreistä.
Nyt aikuisena olenkin hyvä piirtäjä ja luova kirjoittaja.Lapsen pitää totella aikuisia. Aikuiset haluavat elämässään nähdä muutakin, kuin lapsiaan, siksi on itsekästä mieheltä ja lapselta olla tottelematta äitiään ja mennä ripeämmin läpi iltatoimista. Mutta näkeehän sen sinustakin, millainen minä minä -ihminen sinusta on tullut, kun ei ole kasvatettu tottelemaan, puolustelet muita häiriteviä tapojasi täällä kuin pieni lapsi.
Anteeksi, mutta miksi ihmeessä äiti nyt sitten ei mene vaikka lenkille tms. omiin juttuihin ja antaa isän hoitaa iltatoimet?
Voisi tuo äidin omakin stressi hellittää, kun tekisi omia juttujaan välillä.No koska hän tietää, että isä ei opeta lapselle mitään, ei välttämättä vaadi lasta taaskaan tottelemaan. Minkälainen äiti siinä lähtee iltalenkille? Ja itse ainakin vihaan lenkkeilyä, tekstissäni luki laatuaikaa aikuisille, siis tarkoitin YHDESSÄ! Kuka sitä nyt kumppanin hankkinut haluaa iltoja yksin viettää. Miehen pitäisi vaatia äidin edessä lasta tottelemaan, niin ehkä vätykseen tulisi vauhtia.
Kokeilepa kuule lähteä vaikka viikonlopuksi minilomalle itseksesi, ja katso kotiin palatessa miten hommat ovat kotona sujuneet.
Ei se aita mitään, kun lapset ovat elämänmittainen projekti! Siis heidän lapsuuselämänsä mittainen, 18-24 vuotta! Ei se, että ovat hengissä ole mitään kasvatusta, josta tuossa mies haluaa laistaa aivan täysin. Typerä neuvo, sä et selkeästi välitä lapsistas.
No sitten jatkat stressilinjallasi. Miksi edes valitat, jos keinosi ovat mielestäsi hyviä ja muut huonoja?
Kuulostaa melko varmalta ADD-oireilulta noin voimakas hitaus ja haaveilu. Jos ongelma on ollut olemassa jo usean vuoden ajan, ei ole kyse mistään ohimenevästä kapinavaiheesta, vaan poika tarvitsee neuropsykiatrisia tutkimuksia, joiden jälkeen saatte apukeinoja arjesta selviytymiseen. Myös asperger tai muu autismikirjon häiriö voi olla mahdollinen. Jokailtainen riitely syö koko perheen voimia eikä auta poikaanne mitenkään. Olethan itsekin todennut komentelun täysin tehottomaksi.
Ehkä lapsi kaipaisi itsenäisyyttä vähän enemmän. Nyt kuulostaa päiväkotimeiningiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on turvatonta jos vanhempi ei saa häntä tottelemaan.
Vihamielinen suhtautuminen lapseen, kyttääminen ja nalkutus ja arvostelu on lapselle turvatonta. Ja se ettei edes 12-vuotiaana saa yksityisyyttä vaan äiti vahtii ja komentaa kuin 2-vuotiasta.
Kuulostaa, että tässä perheessä ei lapsella ole mukava olla vaan häneen suhtaudutaan inhottavana rasitteena.
Juuri näin. Aikuisen tehtävä on ylläpitää hyvää ilmapiiriä. Koko perheessä.
Se totteleminen on väärä sana. Kuvastaa valtaa. Turhaan.
12v on iso lapsi. En ymmärrä miksi häntä vahditaan vieressä vaikka pukemisessa tai suihkussa. Miksi nalkuttaa ja hoputtaa. Lapsen reaktio on täysin oikea. Jokainen reagoisi noin kun ei ole vaihtoehtoa.
Sinne nukkumaan kyllä pääaee ilman tappeluakin.
Terveesti toimivaan perheeseen ei kuulu valta. Asioista on voitava sopia neuvottelemalla.
Tottakai kuuluu. On asioita joista neuvotellaan, ja on asioita jotka aikuinen päättää, ja näiden suhteet tietysti vaihtelee huomattavasti sen mukaan mikä on lapsen ikä ja kyky. Sovinnollista ja yhteistyöhön pyrkivää asennetta voi käyttää kautta linjan, mutta kyllä aikuisella todellakin pitää olla valta ja velvollisuus katsoa esim. että 12-vuotias ei kekkuloi kännissä aamuyöllä torilla tai että 2-vuotiaalle tarjotaan ruuaksi muutakin kuin hänen lempimurojaan. Jos ei ole, tarvitaan lastensuojelu luomaan ja/tai käyttämään sitä valtaa, koska tällaisista asioista lapsi ei päätä itse.
Lapselle on hyvä tietää, että vanhempi tarvittaessa käyttää valtaansa (esim. että koulunkäynti ei ole vapaaehtoista vaan vanhempi puuttuu turhaan kotiin jäämiseen muutankin kuin nätisti pyytämällä; jos pikkukoululainen pelaa läpi yön niin vanhempi uskaltaa ottaa pelilaitteet pois). Se luo turvaa ja välittämisen tunnetta. Valta on eri asia kuin vihamielisyys, käskyttäminen tai liiallinen vallankäyttö.
Siis valtaa saa käyttää vain hyvin rajatuissa asioissa? Esimerkiksi nukkumaan saa pakottaa vasta jos on riskinä, että lapsi valvoo läpi yön?
Sanotaan vaikka että valtaa sopii käyttää silloin kun se ajaa lapsen etua, mutta lapsi ei vielä ikänsä ja/ tai kehitystasonsa vuoksi sitä ymmärrä. T. Eri
Ja mies/lapsen isä on maannut sohvalla nämä kaikki illat jo kahden vuoden ajan, lotkauttamatta korvaansa perheessä tapahtuville asioille/lapsen hyvinvoinnille??
Kyllä on taas niin mahtavaa kun mies saa maata rauhassa siellä sohvalla ja äiti saa palstan vihat niskoilleen.
Oppinut siihen että joku potkii liikkeelle.
Kiusaa että oletko ihastunut kun niin unohdut haaveilemaan?