Lue keskustelun säännöt.
12v poika, iltatoimien järjetön hitaus aiheuttanut koko perheen riidan joka ilta kahden vuoden ajan
16.10.2019 |
En enää jaksa tätä. Poika ei saa itseään millään sänkyyn ja nukkumaan ajoissa. Minä hermostun ja komennon, hoputan ja jaan rangaistuksena pelikieltoa, telkkarikieltoa, kaverikieltoa, ym. Lopulta minä ja mies/pojan isä riihellemme keskenämme. Tämä siis joka ikinen ilta viimeisen kahden vuoden ajan. Lisäksi poika alkanut nyt syyslomalla heräämään aiemmin, kuin kouluaamuina, mikä on johtanut äärettömään väsymykseen, mutta ei suostu nukkumaan pidempään, ei saa itseään illalla ajoissa nukkumaan, eikä missään tapauksessa suostu nukkumaan päivällä yhtään torkkuja.
Illalla viivyttely alkaa jo kun pitäisi syödä iltapalaa. Jos poika viivyttelee ruokapöytään tulemista. Suuren nalkutuksen tuloksena tulee syömään ja syöminen kestää tunnin. Sitten veltosti riisuu vaatteet, mikä kestää 15 min ja minä hoputan ja nalkutan vieressä. Käveleminen suihkuun kestää 5-15 min, koska matkalla päättelee määräämään jotain tavaraa, tai vaan seisoo ja hyräilee. Suihkuttaminen kestää 15min. Itsensä pyyhkiminen 15 min, kun tuijottaa lattiaa pyyhe olkapäillä ja hyräilee, eikä pyyhi. Hampaiden pesun aloittaminen 10 min, kun vetelehtii, seisoskelee hammasharja kädessä ja pyörittelee sitä vaan kädessään. Hampaiden pesu 10 min, kävelee ympäri kylpyhuonetta ja hyräilee. Sitten yöpuvun pukeminen 15 min, kun ei pue, vaan istuu sängyn laidalla alasti ja näplää jotain kynää, kirjaa, tai muuta tavaraansa. Sänkyyn meno, kun saa yöpuvun päälleen kestää 10 min, kun taas seisoo ja miettii tai hyräilee tai näplää käsissään jotain tavaraa ja miettii.
Joka vaiheessa hoputan, hoputan, hoputan, nalkutan, nalkutan, nalkutan, annan lisää pelikieltoa, ym. Olen äärimmäisen stressaantunut. Vaikka itse olen kuinka väsynyt, en saa unta ajoissa, kun käyn kierroksilla pojan hidastetun takia ja nukun siksi itse liian vähän.
Onko kenelläkään antaa vertaistukea? Mutta ettehän ala haukkumaan, arvostelemaan tai kettuilemaan.
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on turvatonta jos vanhempi ei saa häntä tottelemaan.
Vihamielinen suhtautuminen lapseen, kyttääminen ja nalkutus ja arvostelu on lapselle turvatonta. Ja se ettei edes 12-vuotiaana saa yksityisyyttä vaan äiti vahtii ja komentaa kuin 2-vuotiasta.
Kuulostaa, että tässä perheessä ei lapsella ole mukava olla vaan häneen suhtaudutaan inhottavana rasitteena.
Juuri näin. Aikuisen tehtävä on ylläpitää hyvää ilmapiiriä. Koko perheessä.
Se totteleminen on väärä sana. Kuvastaa valtaa. Turhaan.
12v on iso lapsi. En ymmärrä miksi häntä vahditaan vieressä vaikka pukemisessa tai suihkussa. Miksi nalkuttaa ja hoputtaa. Lapsen reaktio on täysin oikea. Jokainen reagoisi noin kun ei ole vaihtoehtoa.
Sinne nukkumaan kyllä pääaee ilman tappeluakin.
Terveesti toimivaan perheeseen ei kuulu valta. Asioista on voitava sopia neuvottelemalla.
Tottakai kuuluu. On asioita joista neuvotellaan, ja on asioita jotka aikuinen päättää, ja näiden suhteet tietysti vaihtelee huomattavasti sen mukaan mikä on lapsen ikä ja kyky. Sovinnollista ja yhteistyöhön pyrkivää asennetta voi käyttää kautta linjan, mutta kyllä aikuisella todellakin pitää olla valta ja velvollisuus katsoa esim. että 12-vuotias ei kekkuloi kännissä aamuyöllä torilla tai että 2-vuotiaalle tarjotaan ruuaksi muutakin kuin hänen lempimurojaan. Jos ei ole, tarvitaan lastensuojelu luomaan ja/tai käyttämään sitä valtaa, koska tällaisista asioista lapsi ei päätä itse.
Lapselle on hyvä tietää, että vanhempi tarvittaessa käyttää valtaansa (esim. että koulunkäynti ei ole vapaaehtoista vaan vanhempi puuttuu turhaan kotiin jäämiseen muutankin kuin nätisti pyytämällä; jos pikkukoululainen pelaa läpi yön niin vanhempi uskaltaa ottaa pelilaitteet pois). Se luo turvaa ja välittämisen tunnetta. Valta on eri asia kuin vihamielisyys, käskyttäminen tai liiallinen vallankäyttö.
Siis valtaa saa käyttää vain hyvin rajatuissa asioissa? Esimerkiksi nukkumaan saa pakottaa vasta jos on riskinä, että lapsi valvoo läpi yön?
Sanotaan vaikka että valtaa sopii käyttää silloin kun se ajaa lapsen etua, mutta lapsi ei vielä ikänsä ja/ tai kehitystasonsa vuoksi sitä ymmärrä. T. Eri
Ja silloinkin viisas vanhempi osaa tehdä sen niin ettei se näytä vallankäytöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on turvatonta jos vanhempi ei saa häntä tottelemaan.
Vihamielinen suhtautuminen lapseen, kyttääminen ja nalkutus ja arvostelu on lapselle turvatonta. Ja se ettei edes 12-vuotiaana saa yksityisyyttä vaan äiti vahtii ja komentaa kuin 2-vuotiasta.
Kuulostaa, että tässä perheessä ei lapsella ole mukava olla vaan häneen suhtaudutaan inhottavana rasitteena.
Juuri näin. Aikuisen tehtävä on ylläpitää hyvää ilmapiiriä. Koko perheessä.
Se totteleminen on väärä sana. Kuvastaa valtaa. Turhaan.
12v on iso lapsi. En ymmärrä miksi häntä vahditaan vieressä vaikka pukemisessa tai suihkussa. Miksi nalkuttaa ja hoputtaa. Lapsen reaktio on täysin oikea. Jokainen reagoisi noin kun ei ole vaihtoehtoa.
Sinne nukkumaan kyllä pääaee ilman tappeluakin.
Terveesti toimivaan perheeseen ei kuulu valta. Asioista on voitava sopia neuvottelemalla.
Tottakai kuuluu. On asioita joista neuvotellaan, ja on asioita jotka aikuinen päättää, ja näiden suhteet tietysti vaihtelee huomattavasti sen mukaan mikä on lapsen ikä ja kyky. Sovinnollista ja yhteistyöhön pyrkivää asennetta voi käyttää kautta linjan, mutta kyllä aikuisella todellakin pitää olla valta ja velvollisuus katsoa esim. että 12-vuotias ei kekkuloi kännissä aamuyöllä torilla tai että 2-vuotiaalle tarjotaan ruuaksi muutakin kuin hänen lempimurojaan. Jos ei ole, tarvitaan lastensuojelu luomaan ja/tai käyttämään sitä valtaa, koska tällaisista asioista lapsi ei päätä itse.
Lapselle on hyvä tietää, että vanhempi tarvittaessa käyttää valtaansa (esim. että koulunkäynti ei ole vapaaehtoista vaan vanhempi puuttuu turhaan kotiin jäämiseen muutankin kuin nätisti pyytämällä; jos pikkukoululainen pelaa läpi yön niin vanhempi uskaltaa ottaa pelilaitteet pois). Se luo turvaa ja välittämisen tunnetta. Valta on eri asia kuin vihamielisyys, käskyttäminen tai liiallinen vallankäyttö.
Siis valtaa saa käyttää vain hyvin rajatuissa asioissa? Esimerkiksi nukkumaan saa pakottaa vasta jos on riskinä, että lapsi valvoo läpi yön?
Ei valta ole mikään on-off-nappi. Valta on jokaisessa vuorovaikutussuhteessa läsnä ja valtaa on muukin kuin pakottaminen. Sitä voi käyttää myös positiivisen kautta, vaikkapa esimerkin antaminen ja palkitseminen tietyssä roolissa (vanhempana, opettajana, muuten vaikutusvaltaisessa asemassa olevana) on vallan käyttämistä, ja pakottamista lievempiä "negatiivisia" vallankäytön keinoja on vaikkapa painostaminen (kuukausiraha laskee jos tulee lintsaamista). Tottakai vallankäytön tavat pitää suhteuttaa tilanteeseen: mitä kyvyttömämämpi toinen on kantamaan itse vastuuta ja mitä vakavammat seuraukset hänen huonolla päätöksellään olisi, sitä enemmän sillä toisella on moraalinen ja usein juridinenkin oikeus käyttää valtaa (esim. hätävarjelu, pakkohoitolähete, lastensuojelun toimivalta, tiettyjen hoitopäätösten tekeminen potilaan puolesta jos katsotaan että potilas ei ole itse tilassa jossa kykenisi tekemään harkittuja päätöksiä).
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään kuulostaa joltain nykypäivän sairaudelta. Empä usko että 12 vuotiaskaan jaksaisi kahta vuotta vaan pelleillä kyseisten asioiden kanssa vaikka kuinka kytättäis ja hoputettaisiin. Kokeile saatuja ohjeita ja anna lapsen toimia yksin jonkin aikaa. Jos ei vaikutusta niin tutkimuksiin. Kiinnostaisi tosiaan tietää kuinka lapsi muuten toimii arjen askareissa?
Ei lapsi pelleile. Hän reagoi.
Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin hidastellla. Kun yksi huohottaa niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos poika toimii joinain päivinä normaalisti tai esimerkiksi toisessa kodissa asuessaan, tuo on joku teidän kotinne ongelma.
Jos hän on samanlainen kaikkialla, hänel on varmaan se add. Yksi tuttu poika on sellainen ja minusta kuvaus vaikutti hyvin tutulta. Ihan sitä itsekseen hiljaa ääntelemistä/hyräilyä myöten, pitää siis sellaista ääntä ikäänkuin itseensä sulkeutuneena.
Oma 12 v poikanikin osaa kyllä viivytellä ja laittaa vastaan käskyjä iltatoimiin, mutta osaa kuitenkin toimia halutessaan nopeasti ja määrätietoisestikin.
Luulisi että tarkkailemalla poikaa vähän kokonaisvaltaisemmin saisi nopeasti selville, kummasta on kyse.
. Hyräily tai muu äänen tuottaminen voi olla myös aistiyliherkkyyttä. Peittää muiden häiritseviä ääniä omalla äänellään. Äänen tuottaminen loppuu tai vähenee kun antaa lapselle kuulosuojaimet. Samalla vähenee aistikuormitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni puuttui noihin rangaistuksiin ja niitä jopa neuvottiin antamaan lisää. Väärin. Sopikaa palkinto ja tehkää siitä näkyvä. (Tulostettu, päällystetty paperi ja tarrat tai paperinpalat sinitarralla). Keksitte yhdessä säännöt ja esim lapsi saa kerätä vaikka tähtiä tauluun. Kysyt huonosti menneen illan jälkeen mikä meni pieleen ja miten sen voisi korjata. Hyvin menneen illan jälkeen kehut. Jos unohtuu matkalle, muistuta jos pakko. Jättäkää vaikka syöminen viimeiseksi, niin hän näkee kellosta konkreettisesti paljonko aikaa vielä on.
Mikä on neuvosi siihen tilanteeseen, missä palkitseminen ei auta?
Se auttaa kunhan se on johdonmukaista, lasta motivoivaa ja riittävän pitkään jatkuvaa (kunnes taito on kunnolla automatisoitunut, voi helposti vaatia satojakin toistoja). Eli viikon tai parin perusteella ei voi sanoa mitään. Tärkeää on myös muistaa että harjoitellaan vain yhtä asiaa kerralla. Valitaan jokin tietty asia (mikä eniten häiritsee ja mihin toivotaan muutosta) ja käydään selkeästi lapsen kanssa yksityiskohtaisesti läpi mitä häneltä odotetaan. Aluksi on ehkä jonkin aikaa tarpeen tehdä yhdessä. Välitavoitteita on hyvä olla jotta motivaatio ei lopahda, vaikka siten että kymmenestä tarrasta seuraa jotain pientä kivaa/ hyvää (jotain sellaista mikä motivoi lasta yrittämään). Ei niin että kun koko viikko sujuu hyvin, saa viikonloppuna palkkion. Tässä riskinä on se, että jos sujuu hyvin vaikka torstaihin asti voi yksikin epäonnistuminen vesittää koko viikon tsemppaamisen. Siksi on parempi että epäonnistumisesta vaan jää sen päivän tarra puuttumaan, mutta seuraava päivä on taas uusi mahdollisuus.
Reagointi eri motivointikeinoihin on hyvin erilaista eri ihmisillä ja eri tilanteissa. Se, että palkitseminen toimii jonkun tietyn lapsen kanssa tietynlaisissa asioissa ei ole mikään osoitus siitä, että se toimisi jonkun muun kanssa tai jossain muussa asiassa.
Palkitsemisessa on myös ne ongelmat, että vältetään sitä, että suoraan tai epäsuorasti palkittaisiin huonosta käytöksestä ja toisaalta se, että monesti huonolle käytökselle on tarve saada loppu heti eikä voida jäädä odottelemaan esimerkiksi viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen että voisiko pojalla olla jotain pakko-oireita?ne kyllä aiheuttavat jumiutumista ainakin, siis että hän ei pysty tekemään jotain asiaa ennen kuin tuntuu "oikealta". Itselläni alkoi noin 11 vuotiaana. Siihen kyllä tarvitsee ammattilaisen apua jos noin pahaksi mennyt ja ei nalkutus ja hoputus auta, ahdistus on kauheaa. Mutta voihan olla vaan jotain esiteinin temppuiluakin. Toivottavasti selviää!
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni puuttui noihin rangaistuksiin ja niitä jopa neuvottiin antamaan lisää. Väärin. Sopikaa palkinto ja tehkää siitä näkyvä. (Tulostettu, päällystetty paperi ja tarrat tai paperinpalat sinitarralla). Keksitte yhdessä säännöt ja esim lapsi saa kerätä vaikka tähtiä tauluun. Kysyt huonosti menneen illan jälkeen mikä meni pieleen ja miten sen voisi korjata. Hyvin menneen illan jälkeen kehut. Jos unohtuu matkalle, muistuta jos pakko. Jättäkää vaikka syöminen viimeiseksi, niin hän näkee kellosta konkreettisesti paljonko aikaa vielä on.
Kakstoistavuotiaalle tähtiä tauluun ?!?!?! Mitä hel vettiä.
Mä en tajua miten voi kohdella esiteiniä kuin kolmevuotiasta. Ettekste oikeesti muista millaisia itse olitte tuon ikäisenä?
Kolmosluokasta lähtien osataan nousta itse, tulla aamupalalle, peseytyä, pukeutua, katsoa kellosta koska pitää lähteä kouluun, tarkistaa että tarvittavat koulutavarat on mukana, valita ulkovaatteet sään mukaisesti ja lähteä. Toki mutsi esitti toisinaan asianmukaisia kysymyksiä, kuten keitänkö puuroa vai otatko leipää, onko esitelmä mukana, olikos tänään koe, meetkö kävellen vai fillarilla, iltapäivästä sataa, ota sadetakki jos et halua kastua jne.
Mä olen kakkosluokkalaisesta lähtien tehnyt kaikki nuo ihan itse ja mennyt sitten ihan yksin 2,5 kilsan matkan hiekkatietä pysäkille. Jos myöhästyi niin sitten kävelikin vähän pidemmän matkan ja kärsi seuraamukset.
Nyt valoja päälle. Lapset on ihmisiä, ei vauvoja. Kohdelkaa tenavia ihmisinä; itsenäisinä älykkäinä yksilöinä eikä minään minänjatkeena ja ikuisena pikkulapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut panostaa kasvatukseen kun lapsi oli nuorempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta minun 6-vuotiaskin selviytyy iltatoimista suht itsenäisesti.
Osaa voidella itse leipänsä, kun tulee iltapala pöytään ja laittaa päälliset leivän päälle.
Osaa myös riisua itse ja pestä itsensä omat hiuksensa suihkussa.
Osaa myös harjata hampaansa itse sähköhammasharjalla.
Osaa myös pukea yöpaidan ja mennä sänkyyn itse.
Veikkaan, että ongelmana on nimenomaan tuo sinun perässä kävely ja nalkutus.
Lapsi haluaa ärsyttää sinua ja saattaa stressata iltatoimia riitelyn takia.
Minun 6-vuotias yrittää myös välillä ärsyttää vitkuttelemalla, mutta meillä on selvät sävelet, että esim iltapala on pöydässä tietyn aikaa ja, vaikka nyt näin kirjoitettuna kuulostaa kamalalta, on lapsen henkilökohtainen ongelma, jos ei tule ajoissa pöytään, kun on pyydetty.
Ja jos iltatoimien suorittaminen ei suju, voi mennä suoraan nukkumaan.
Itselläni on neljä lasta, joten iltatoimet hoidetaan rutiinilla, koska yhden p*rseily saattaa sotkea koko homman,ainakin nuorempien osalta.
Sama koskee myös aamu toimia.
Kyllä lapselle tulee opetta että aikuista pitää totella. Kyseenalaistaa saa ja voi, mutta asioista voidaan puhua esim. jälkeenpäin sitten, niin ettei joka arkinen askare mene neuvottelutilanteeksi aikuisen ja lapsen välille. Ja isolle lapselle jolle on jo 100 kertaa asia selitetty ei tarvitse enää selittää, luulisi että on jo 3 vuotiaasta asti kerrottu lapselle miksi yöuni on tärkeä tai miksi suihkussa pitää käydä, lapsi tietää kyllä jo syyt, jos vieläkin kyselee niin huijaa vaan vanhempaansa selittelemään, pelaa.
Yleisesti vain, tästä tapauksesta tulee mieleen, että lapsella on varmaan jostain syystä toiminnanohjauksen vaikeuksia ja silloin pitäisi päästä tutkimuksiin, kun vaikeuttavat arkielämää pahasti.
/Lastenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkeekö poika painajaisia tai ahdistaako nukkumaan meneminen. Itse lapsena pelkäsin pimeää kovasti ja näin todella eläväisiä painajaisia. Venytin nukkumaan menoa aina mahdollisimman paljon. Itse nukkumaan meneminen oli päivän ahdistavin hetki.
Että semmoiset iltarutiinit teillä.
Sun nalkutus ja jatkuva tarkkailu tekee lapsen illoista varmasti vaan hitaampia.
Poikasi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin minä. Hidas haavelija, joka jää helposti jumittamaan ja tutkimaan vaikka kaakelin saumaa. Eikä minulla ole aspergeria eikä edes ADDta tai muuta vastaavaa diagnoosia.
Hoputtamisen ja nalkuttamisen koen lähinnä lamaannuttavana, en kannustavana. Se saa liikkumaan entistäkin hitaammin.
Anna pojalle tilaa hengittää.
Jos haluat kannustaa toimimaan nopeammin, niin miettikää yhdessä hyvä kannustin. Saa tehdä jotain kivaa illalla kun on saanut tehtyä iltatoimet. Sen kannustimen pitää olla joku pojan mielestä mahtava juttu, ei äidin määräämä kiva asia. Sillä tavalla saat lapsen toimimaan reippaammin paljon toimivammin kuin nalkuttamalla.
Ei välttämättä toimi heti eka iltana jos teillä on jo 2 vuotta ollut illat hirveää tappelua. Lapsi varmasti reagoi siihen jollakin tavalla vielä silloinkin kun olet muuttanut käytöstäsi.
Olen tosiaan itse hidas, ja niin ovat lapsenikin. (3 poikaa 2v, 13v ja 16v) Asiat kuitenkin sujuvat hyvin kun lähestymistapa on myönteinen ja tavoitteet tavoittelemisen arvoisia.
Esim 2-vuotias suoriutuu aamutoimista tehokkaasti kun tietää että saa keinua pari minuuttia pihakeinussa ennen päiväkotiin lähtemistä. Se keinuminen on pieni juttu, mutta hänelle melkein elämää suurempi asia. 13-vuotias taas tykkää pelaamisesta ja häntä motivoi tehokkaaseen toimimiseen se, että saa pelata jotain. Meillä onkin sellainen ikuisesti jatkuva monopoli jota pelataan pari kierrosta joka ilta.
16-vuotias ei tarvitse enää kannusteita vanhempien kanssa, hänellä on omat jutut ja ne riittävät hänelle kannusteiksi. Sitä 16-vuotiasta autoin pukemisessa vielä 8-vuotiaana jos oli kiire. Oppi kuitenkin teini-ikään mennessä hyvin omatoimiseksi.
Mies joskus siirtyy nalkutusmoodiin lasten kanssa, ja silloin ei onnistu oikein mikään. Kaikki nalkutus ja hopotus saa vaan aikaan sekasortoa eikä kukaan saa mitään tehtyä.
Onneksi ei kovin usein päädytä sellaiseen. Mieskin enimmäkseen menee positiivisuuden kautta. Silloin vaan alkaa nalkuttamaan kun töissä on liikaa stressiä. Siihen taas auttaa parhaiten se, että tukee miestä ja neuvoo kotona ottamaan rennommin, jättämään enemmän kotihommia mun harteille.
Ehkä sun AP kannattaisi lähestyä teidän iltaongelmia siten, että hoidat oman stressisi kuntoon. Keskityt johonkin mistä pidät, tai olet ennen pitänyt jos tuntuu ettei sellaista asiaa edes ole enää olemassa. Ihan lomalla käyminen voisi olla hyvä, vaikka joku shoppailumatka tai teatterireissu toiseen kaupunkiin niin, että olet ainakin yhden yön pois kotoa. Tai ihan mikä sinulle olisi rentouttava kokemus. Ethän sinä ehkä juuri noista mun ehdotuksista edes pitäisi. Mutta tee jotain mistä tykkäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on selvästi ap:lla. Ton ikäinen lapsi osaa hoitaa iltatoimet ihan hyvin.
En jaksa lukea ketjua mutta en myöskäänj ymmärrä ongelmaa. 12-vuotias ei kuole jos vanhemmat jättävät yksin hidastelemaan ja menevät nukkumaan. Aamulla tietysti herätetään normaaliaikaan. 12-vuotiasta ei pidä enää pitää ulkoa ohjautuvana, vaan pitää antaa hänen ruveta ohjaamaan itse itseään.
Jokunen viikko sitten luin tutkimuksen siitä millä tavalla hitaat ja nopeat ihmiset vaikuttavat toistensa käytökseen.
Hidas ihminen toimii luonnostaan hitaasti ja joskus se ärsyttää nopeaa ihmistä. Silloin nopea aktivoituu, muuttuu vieläkin nopeammaksi ja alkaa helposti ohjailemaan hitaan toimintaa.
Hidas taas stressaantuu siitä nopean reaktiosta, ja alkaa toimimaan entistäkin hitaammin rauhoittaakseen tilanteen. Siitä kehittyy itseään vahvistava kierre, jos tilannetta ei saa katkaistua.
En muista mistä tämän luin, mutta tuli vaan mieleen kun luin tämän keskustelun avauksen.
Olen itse hidas, ja tunnistan tuon itsessäni. Sen nopean ihmisen valtava aktiivisuus ja hosuminen tuntuu uuvuttavalta ja lamaannuttavalta ja todellakin hidastaa vauhtiani entisestään. Se ei ole tietoista toimintaa eikä passiivis-aggressiivisuutta.
Taitaa olla niin että teidän poika saisi melko varmasti diagnoosin. Kannattaa hakea ja ottaa kaikki tuki irti mitä vammaiset nykyään saavat. Helpottaa sitten isompana kun voi päästä jotakin tekemään eikä vaan oleskella tuki kämpällä.
Hanki elämä ap. Kyllä se nyt vaan on niin, että poikasi luonne on rauhallinen - ei kai se yhtäkkiä pari vuotta sitten tuollaiseksi muuttunut. Vai kuinka? Mitä opettaja kertoo koulusta, entä todistus.
Kun sinulla ap ei ole suurempia ongelmia, laita iltapala valmiiksi ja tee lista paperille pojan oveen.- iltapala-iltapesu- nukkumaan ja sillä siisti.
Mene itse lenkille ,tai tee omiasi , äläkä puutu pojan tekemisiin. Katso kuukausi ,miten menee. Älkää miehenne kanssa kiinnittäkö mitään huomiota hänen RAUHALLISUUTEENSA.
Miten pika muuten käyttäytyy kavereidensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni puuttui noihin rangaistuksiin ja niitä jopa neuvottiin antamaan lisää. Väärin. Sopikaa palkinto ja tehkää siitä näkyvä. (Tulostettu, päällystetty paperi ja tarrat tai paperinpalat sinitarralla). Keksitte yhdessä säännöt ja esim lapsi saa kerätä vaikka tähtiä tauluun. Kysyt huonosti menneen illan jälkeen mikä meni pieleen ja miten sen voisi korjata. Hyvin menneen illan jälkeen kehut. Jos unohtuu matkalle, muistuta jos pakko. Jättäkää vaikka syöminen viimeiseksi, niin hän näkee kellosta konkreettisesti paljonko aikaa vielä on.
Kakstoistavuotiaalle tähtiä tauluun ?!?!?! Mitä hel vettiä.
Mä en tajua miten voi kohdella esiteiniä kuin kolmevuotiasta. Ettekste oikeesti muista millaisia itse olitte tuon ikäisenä?
Kolmosluokasta lähtien osataan nousta itse, tulla aamupalalle, peseytyä, pukeutua, katsoa kellosta koska pitää lähteä kouluun, tarkistaa että tarvittavat koulutavarat on mukana, valita ulkovaatteet sään mukaisesti ja lähteä. Toki mutsi esitti toisinaan asianmukaisia kysymyksiä, kuten keitänkö puuroa vai otatko leipää, onko esitelmä mukana, olikos tänään koe, meetkö kävellen vai fillarilla, iltapäivästä sataa, ota sadetakki jos et halua kastua jne.
Mä olen kakkosluokkalaisesta lähtien tehnyt kaikki nuo ihan itse ja mennyt sitten ihan yksin 2,5 kilsan matkan hiekkatietä pysäkille. Jos myöhästyi niin sitten kävelikin vähän pidemmän matkan ja kärsi seuraamukset.
Nyt valoja päälle. Lapset on ihmisiä, ei vauvoja. Kohdelkaa tenavia ihmisinä; itsenäisinä älykkäinä yksilöinä eikä minään minänjatkeena ja ikuisena pikkulapsena.
Ihan erityislapsen äitinä vinkkasin tuon taulun, jossa on näkyvillä tavoite/palkinto. Toimii visuaalisena muistutuksena, kun lapsi meinaa jäädä haaveilemaan. Nimenomaan kohtelen lasta ihmisenä, jonka kanssa voi keskustella ja jolla on älliä päässä. En kuitenkaan kohtele häntä aikuisena, vaan tuen niissä kohtaa, kuin sille on tarvetta.
Sä olet tehnyt vaikka mitä ja vaikka missä iässä. Sinä et kuitenkaan ole ap:n lapsi, joka selvästi tarvitsee nyt jotain tukea tai apua arjen rutiinien hoitamiseen. Vertailu sinuun on siis turhaa, kuten myös alentava kirjoitustyylisikin.
Äkkiseltään kuulostaa joltain nykypäivän sairaudelta. Empä usko että 12 vuotiaskaan jaksaisi kahta vuotta vaan pelleillä kyseisten asioiden kanssa vaikka kuinka kytättäis ja hoputettaisiin. Kokeile saatuja ohjeita ja anna lapsen toimia yksin jonkin aikaa. Jos ei vaikutusta niin tutkimuksiin. Kiinnostaisi tosiaan tietää kuinka lapsi muuten toimii arjen askareissa?