Lue keskustelun säännöt.
12v poika, iltatoimien järjetön hitaus aiheuttanut koko perheen riidan joka ilta kahden vuoden ajan
16.10.2019 |
En enää jaksa tätä. Poika ei saa itseään millään sänkyyn ja nukkumaan ajoissa. Minä hermostun ja komennon, hoputan ja jaan rangaistuksena pelikieltoa, telkkarikieltoa, kaverikieltoa, ym. Lopulta minä ja mies/pojan isä riihellemme keskenämme. Tämä siis joka ikinen ilta viimeisen kahden vuoden ajan. Lisäksi poika alkanut nyt syyslomalla heräämään aiemmin, kuin kouluaamuina, mikä on johtanut äärettömään väsymykseen, mutta ei suostu nukkumaan pidempään, ei saa itseään illalla ajoissa nukkumaan, eikä missään tapauksessa suostu nukkumaan päivällä yhtään torkkuja.
Illalla viivyttely alkaa jo kun pitäisi syödä iltapalaa. Jos poika viivyttelee ruokapöytään tulemista. Suuren nalkutuksen tuloksena tulee syömään ja syöminen kestää tunnin. Sitten veltosti riisuu vaatteet, mikä kestää 15 min ja minä hoputan ja nalkutan vieressä. Käveleminen suihkuun kestää 5-15 min, koska matkalla päättelee määräämään jotain tavaraa, tai vaan seisoo ja hyräilee. Suihkuttaminen kestää 15min. Itsensä pyyhkiminen 15 min, kun tuijottaa lattiaa pyyhe olkapäillä ja hyräilee, eikä pyyhi. Hampaiden pesun aloittaminen 10 min, kun vetelehtii, seisoskelee hammasharja kädessä ja pyörittelee sitä vaan kädessään. Hampaiden pesu 10 min, kävelee ympäri kylpyhuonetta ja hyräilee. Sitten yöpuvun pukeminen 15 min, kun ei pue, vaan istuu sängyn laidalla alasti ja näplää jotain kynää, kirjaa, tai muuta tavaraansa. Sänkyyn meno, kun saa yöpuvun päälleen kestää 10 min, kun taas seisoo ja miettii tai hyräilee tai näplää käsissään jotain tavaraa ja miettii.
Joka vaiheessa hoputan, hoputan, hoputan, nalkutan, nalkutan, nalkutan, annan lisää pelikieltoa, ym. Olen äärimmäisen stressaantunut. Vaikka itse olen kuinka väsynyt, en saa unta ajoissa, kun käyn kierroksilla pojan hidastetun takia ja nukun siksi itse liian vähän.
Onko kenelläkään antaa vertaistukea? Mutta ettehän ala haukkumaan, arvostelemaan tai kettuilemaan.
Kommentit (370)
Sini sai ADD-diagnoosin aikuisena – "jumittaminen" selittyi
"Kun Sini aloittaa tiskaamaan, hän ei oikeastaan välttämättä aloita. Hän kyllä lähtee hakemaan astioita olohuoneesta, mutta saattaa samalla huomata, että koiran lelut ovat pitkin lattioita; ne pitää kerätä. Seuraavaksi silmiin osuu likainen matto; se pitää puistella ulkona. Asia toisensa jälkeen Sini siirtyy tekemään jotakin.
– Enkä loppujen lopuksi ole tehnyt yhtään mitään, Sini sanoo.
Sinillä on ADD eli tarkkaavaisuushäiriö. Toisin kuin ADHD:hen, siihen ei kuulu hyperaktiivisuutta.
– Minulla on taipumusta pikemminkin jumittamiseen. Jumitan ja jumitan enkä saa mitään aikaiseksi. Jään tietynlaiseen haavetilaan.
Nykyään häiriö näkyy Sinin elämässä muun muassa juuri siivoamiseen ja laskujen maksamiseen liittyvänä arjen pyörittämisen vaikeutena. Ongelmat alkoivat kuitenkin jo koulussa
– Luultavasti aika monissa perheissä on käynyt niin, että lapsi saa diagnoosin ennen vanhempaansa. Niin kävi myös minun kohdallani, Sini sanoo.
Sinistä diagnoosin kuuleminen oli helpottavaa.
– Siihen loppui tarve syytellä itseäni siitä, etten kykene tekemään kaikkea mitä muut. Aivoni eivät kerta kaikkiaan toimi samalla tavalla. Tyttärenikin kaikki koulunumerot nousivat diagnoosin jälkeen puolessa vuodessa kahdella tai kolmella numerolla osaksi lääkityksen, osaksi helpotuksen ansiosta.
– Omassa lapsuudessani vanhempani pitivät minua tyhmänä, laiskana ja saamattomana – että kun vain vähän viitsisin yrittää, niin olisin paljon parempi. Se vaikutti minäkuvaani. Mutta eiväthän he sen paremmin kuin minäkään tienneet tai ymmärtäneet, mistä ongelmat johtuivat."
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/sini-sai-add-diagnoosin-aik…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on turvatonta jos vanhempi ei saa häntä tottelemaan.
Vihamielinen suhtautuminen lapseen, kyttääminen ja nalkutus ja arvostelu on lapselle turvatonta. Ja se ettei edes 12-vuotiaana saa yksityisyyttä vaan äiti vahtii ja komentaa kuin 2-vuotiasta.
Kuulostaa, että tässä perheessä ei lapsella ole mukava olla vaan häneen suhtaudutaan inhottavana rasitteena.
Juuri näin. Aikuisen tehtävä on ylläpitää hyvää ilmapiiriä. Koko perheessä.
Se totteleminen on väärä sana. Kuvastaa valtaa. Turhaan.
12v on iso lapsi. En ymmärrä miksi häntä vahditaan vieressä vaikka pukemisessa tai suihkussa. Miksi nalkuttaa ja hoputtaa. Lapsen reaktio on täysin oikea. Jokainen reagoisi noin kun ei ole vaihtoehtoa.
Sinne nukkumaan kyllä pääaee ilman tappeluakin.
Terveesti toimivaan perheeseen ei kuulu valta. Asioista on voitava sopia neuvottelemalla.
En jaksa lukea koko ketjua. Mutta poika ei selvästi pysty toimimaan omatoimisesti eikä sanalliset ohjaukset riitä. Sitten vaan kädestä kiinni ja viet iltalalalle. Istut vieressä ja vahdit joka suupalan. Sitten talutat suihkuun, hammaspesulle, nukkumaan.
Näin minä joudun tekemään 18v kehitysvammaisen poikani kanssa. Hoputtaminen ja suuttuminen ei auta mitään, vaan jopa pahentaa jumittamista.
Ja vaikka poikasi on ns. normaali, niin toiminnanohjauksessa on pahasti puutteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on turvatonta jos vanhempi ei saa häntä tottelemaan.
Vihamielinen suhtautuminen lapseen, kyttääminen ja nalkutus ja arvostelu on lapselle turvatonta. Ja se ettei edes 12-vuotiaana saa yksityisyyttä vaan äiti vahtii ja komentaa kuin 2-vuotiasta.
Kuulostaa, että tässä perheessä ei lapsella ole mukava olla vaan häneen suhtaudutaan inhottavana rasitteena.
No add-tyyppinen lapsi sitä onkin.
"– Luultavasti aika monissa perheissä on käynyt niin, että lapsi saa diagnoosin ennen vanhempaansa. Niin kävi myös minun kohdallani, Sini sanoo.
Alkusysäyksenä toimi kahvikupin ääressä käyty keskustelu Sinin kotiinsa palkkaaman siivoojan kanssa.
– Hän jutteli ADHD-diagnoosin saaneesta lapsestaan. Kun hän kertoi, millainen tytär oli, vertasin häntä omaan tyttäreeni ja ajattelin: ei voi olla totta, ihan samoja asioita!
– Seuraavaksi löysin Suomen ADHD-Aikuiset ry:n, kävin heidän sivuillaan lukemassa ihmisten tarinoita ja ajattelin: ei voi olla totta, täällä on kuvattu minua, minullakin on se! Tosin ilman hyperaktiivisuutta.
Sini varasi tyttärelleen ajan ADHD:hen erikoistuneelta lääkäriltä. Diagnoosi varmistui lähes välittömästi. Seuraavaksi Sini kysyi yhdistyksen verkkoyhteisöstä, miltä lääkäriltä hänen itsensä kannattaisi varata aika.
– Olin huomannut nettikeskusteluja lukemalla, että mille tahansa lääkärille ei kannata mennä, sillä jos he eivät tiedä häiriöstä, he sanovat sitä mielikuvituksen tuotteeksi. "
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/sini-sai-add-diagnoosin-aik…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tekisin samoin kuin poika, jos joku olisi koko ajan vieressä räkyttämässä. En laittaisi lapselle pelkästään rajotteita, vaan koko perheelle, että viikkoon ei käytetä mitään mediavälineitä vaikka klo: 17.00 eteenpäin, vaan kaikki viihdyttää itseään muilla tavoin. Muuten jatkaisin normaalisti. Jos iltapala alkaa klo:20.00, niin se iltapala on saatavilla seuraavat puoli tuntia. Yhden kerran ilmottaisin asiasta. Jos ei sinä aikana tule, niin aamupala on seuraava ateria. Sit ilmottaisin, et on aika mennä suihkuun. Jos varttiin ei tapahdu mitään, niin suihkuaika menee ohi. Toteaisin vain, että pojan häpeä haista seuraavana päivänä pahalle. Hampaiden kanssa sama homma, löytää edestään sitten hoitamattomat hampaat. Huoneeseen ohjaisin, kun on nukkumaanmenoaika ja toteaisin, että senkus vaikka nukkuu päivävaatteet päällä tai valvoo koko yön ikkunasta ulos tuijottaen.
Koko ajan kertoisin, miten asian x ja y:n tekeminen todennäköisesti vaikuttaa hänen elämäänsä, mutta se on hänen päätös tehdä asiat toisin halutessaan ja kärsiä itse seuraamuksista. Jos valittaa jotain, niin sanoisin vain, että iteppä on valintansa tehnyt, huomenna voi valita toisin.
En jaksaisi rähistä turhanpäiväisistä asioista, kun ei se mitään hyödytä. Toteaisin myös isälle, et senkus hoitaa tästä eteenpäin, illat on jatkossa mun vapaita. Ja menisin vaikka ulos lenkille.
Miksi ihmeessä?
12v on iso. Osaa itse ottaa iltapalaa ja mennä suihkuun. Miksi se pitäisi kellottaa?
Nyt on loma. Eikö voi valvoa pidempään?
Kouluiltoina vain yksi rajoitus. Kymmeneltä nukkumassa. Muun saa lapsi itse päättää ja hoitaa.Eteläsuomessa on ilmeisesti syysloma, tiedoksi sinne etelään, että pohjoisessa on syysloma eri aikaan kuin teillä (vasta ensi viikolla).
Ap mainitsi, että on loma ja sama nalkutus hatkuu.
"ADD:n ydinoireet voi tiivistää muutamaan sanaan: ei kuule, ei suunnittele, ei tee, ei muista, ei keskity. Yleisesti näitä ihmisiä luonnehtii toiminnan hitaus, joka johtuu useasta osatekijästä: toiminnan aloittamisen vaikeus, toiminnan ylläpitämisen ja ohjaamisen vaikeus.
Tyypillinen esimerkki on kotoa lähteminen: sekä lapsena, nuorena että aikuisena ADD-oireinen henkilö joutuu toteamaan muiden olevan jo ulkona häntä odottamassa, siinä vaiheessa kun ADD-oireinen ihminen etsii vaatteitaan, eikä hän itse ymmärrä, mihin ”aika on hävinnyt”. ADD-oireisen henkilön toiminta on ulkopuolisen silmin poukkoilevaa ja suunnitelmatonta.
Hän häiriintyy herkästi ulkoisista ärsykkeistä ja toisaalta lähtee myös helposti seuraamaan sisäisiä impulssejaan – ”tuli vaan jotain muuta mieleen”.
Tarkkaavuuden pitkäkestoinen ylläpitämisen, eli keskittymisen vaikeus on hyvin keskeisellä sijalla ADD:n oireissa. Vieläkin törmää kuitenkin ajoittain väärinkäsityksiin tässä asiassa. ADD ei tarkoita sitä, ettei pystyisi koskaan keskittymään mihinkään. Päinvastoin – ADD-oireinen ihminen saattaa keskittyä erittäin hyvin, jopa uppoutua täysin (puhutaan hyperfokusoinnista tai ”flow-tilasta”) joihinkin asioihin, sellaisiin jotka kokee kiinnostavina tai mieluisina. Toisaalta ikäviin, tylsiin tai työläämpiin asioihin keskittyminen ei onnistu kuin äärimmäisen pakon edessä – kaikilla ei silloinkaan.
Kuten muitakin oireita, tätäkin esiintyy vaihtelevassa määrin jokaisella ihmisellä. Kun arvioidaan, onko kyseessä ADD:n oire, on otettava huomioon oireen vaikeusaste, pitkäkestoisuus ja sen tuottamat ongelmat. Useimmille ihmisille ei-kiinnostaviin asioihin keskittyminen tuntuu työläältä, mutta yleensä siihen silti pystytään. ADD-oireiselta henkilöltä se ei onnistu. Olennaista on tarkkaavuuden erittäin jyrkkä vaihtelu, joka ei ole ”tahdonalaista”.
ADD ei heikennä kuuloa, vaikka monesti siltä tuntuukin – jotkut ADD-oireiset henkilöt ovat jopa vapaaehtoisesti käyneet testauttamassa kuulonsa, varmuuden vuoksi. ADD-oireinen henkilö saattaa kahdenvälisessä keskustelussa pysyä hyvinkin intensiivisesti mukana, etenkin jos keskustelun aihe kiinnostaa. Sen sijaan isommassa ryhmässä tarkkaavuuden ylläpitäminen ei välttämättä onnistu – keskustelun punainen lanka katoaa, ja henkilö saattaa vaikuttaa välinpitämättömältä tai jopa ylimieliseltä.
ADD-oireisten henkilöiden unirytmi on varsin usein siirtynyt eteenpäin, myöhäisempään kellonaikaan, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia opiskelussa ja työelämässä. Nukahtamisvaikeudet ovat tavallisia ja unen rakenne saattaa olla pirstaleisempaa kuin muilla, mikä heikentää unen laatua. Myös päiväaikaiset, sinänsä normaalit vireystilan vaihtelut saattavat olla tavallista voimakkaampia, joskus jopa lamaavia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sini sai ADD-diagnoosin aikuisena – "jumittaminen" selittyi
"Kun Sini aloittaa tiskaamaan, hän ei oikeastaan välttämättä aloita. Hän kyllä lähtee hakemaan astioita olohuoneesta, mutta saattaa samalla huomata, että koiran lelut ovat pitkin lattioita; ne pitää kerätä. Seuraavaksi silmiin osuu likainen matto; se pitää puistella ulkona. Asia toisensa jälkeen Sini siirtyy tekemään jotakin.
– Enkä loppujen lopuksi ole tehnyt yhtään mitään, Sini sanoo.
Sinillä on ADD eli tarkkaavaisuushäiriö. Toisin kuin ADHD:hen, siihen ei kuulu hyperaktiivisuutta.
– Minulla on taipumusta pikemminkin jumittamiseen. Jumitan ja jumitan enkä saa mitään aikaiseksi. Jään tietynlaiseen haavetilaan.
Nykyään häiriö näkyy Sinin elämässä muun muassa juuri siivoamiseen ja laskujen maksamiseen liittyvänä arjen pyörittämisen vaikeutena. Ongelmat alkoivat kuitenkin jo koulussa
– Luultavasti aika monissa perheissä on käynyt niin, että lapsi saa diagnoosin ennen vanhempaansa. Niin kävi myös minun kohdallani, Sini sanoo.
Sinistä diagnoosin kuuleminen oli helpottavaa.
– Siihen loppui tarve syytellä itseäni siitä, etten kykene tekemään kaikkea mitä muut. Aivoni eivät kerta kaikkiaan toimi samalla tavalla. Tyttärenikin kaikki koulunumerot nousivat diagnoosin jälkeen puolessa vuodessa kahdella tai kolmella numerolla osaksi lääkityksen, osaksi helpotuksen ansiosta.
– Omassa lapsuudessani vanhempani pitivät minua tyhmänä, laiskana ja saamattomana – että kun vain vähän viitsisin yrittää, niin olisin paljon parempi. Se vaikutti minäkuvaani. Mutta eiväthän he sen paremmin kuin minäkään tienneet tai ymmärtäneet, mistä ongelmat johtuivat."
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/sini-sai-add-diagnoosin-aik…
Juu, myös adhd:t jumittaa ihan samalla tavalla, mutta ovat myös fyysisesti levottomia, mulla esim. aina joku raaja liikkeessä. Mutta jos uppoudun vaikkapa tähän koneelle on vaikeuksia päästä irti, eikä ole ongelmia istua tässä pitkiäkin aikoja. Mutta sitten jos tekeminen on tylsä niin tulee se fyysinen levottomuus, siinä tulee se add:n ja adhd:n ero, eli siinä tilanteessa add vaan vaipuu ajatuksiinsa ja adhd:lla taas alkaa kiemurtelu ja tulee suorastaan tuskainen olo ja pakottava tarve päästä liikkeelle. Häilyvä ero varmaankin kuitenkin noiden välillä, nyt aikuisena mulla adhd muuttunut vähän enemmän add tyyppiseksi, mutta se liike on silti aina mukana.
Mulla siis jumitus vaatii ehkä jonkun tekemisen, en jumita vaan istumaan ja tuijottamaan tyhjyyteen vaan tekemään jotain stimuloivaa.
Diagnosointi kuuluu aina lääkärille.
T: Adhd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lakkasin tuollaisessa tilanteessa tekemästä kotitöitä. Koska jokaiseta kerrasta kun lapset eivät totelleet ja mies ei tullut tueksi auttamaan, että tottelisivat päätin yhden kerran, etten minäkään tottele. Ei minuakaan huvita siivota, tiskata, tehdä aamupaloja, ei huvita. Mua huvittaa vain elää itselleni ja vetää lonkkaa, palstailla, neuloa, käydä shoppailemassa, tai tämän tyyppiset asiat.
Kun mies ei siltikään korjannut tapojaan ja alkanut kasvattaa lapsia, jätin heidät kokonaan. Toki tapaan lapsia vielä silloin tällöin, mutta aika ikävystyttävää seuraa he ovat.Äitihullu tosiaan jätti lapsensa. Myös ilman elatusta.
Vain, koska sain niin hirveän stressiin siitä, ettei mies halunnut, että lapset tottelevat. Itselleni se on kasvatettu, että vanhempi vaaii tottelemista tällaisissa asioissa, ja se on minusta AIVAN OIKEIN. On vanhemmille aivan hirveän rasittavaa ja parisuhdetta heikentävää, jos lapset siellä kotona riekkuvat ja ottavat saman tilan illalla kuin aikuisetkin. Lasten kuuluu mennä nukkumaan ja mielellään vielä ajoissa. Siellähän mies nyt r*nkkaa yksinään, kun ei kiinnostanut laittaa lapsia unten maille ajoissa.
Höpö höpö. Jätit lapsesi, koska olet itsekäs narsisti. Et ole yli kahteen vuoteen edes ottanut heitä luoksesi. Kukaan laiska etäisäkään ei jätä lapsiaan näun tyystin. Lisäksi vielä ilman elatusta.
Ei, vaan syynä oli siitä aiheutuva stressi, että mies ei tehnyt mitään sen auttamiseksi, että lapset tottelisivat. En halunnut seurata vierestä, kun lasten elämä tuhoutuu, se aiheutti liian pahaa oloa. Ainoat syylliset tilanteeseen ovat ihmiset, joiden takia stressasin kaikkea niin paljon, eli äitini ja mies.
Nyt siis maalailet tätäkin muiden syyksi. Ainoa syy on sinä. Laiskuus, rakkaudettomuus ja itsekkyys.
Et sinä tätä muuksi voi muuttaa.
Nostan hattua miehelle, joka on aina yksin hoitanut ja kantanut vastuun. Nykyään vielä elättää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ADD:n mahdollisimman varhainen tunnistaminen ja hoito on ensiarvoisen tärkeää. Hoitotulokset ovat yleensä hyviä, joskus koko elämän suunta saattaa muuttua.
ADD:n diagnostiikka vaatii osaamista. Onneksi kehitykselliseen neuropsykiatriaan erikoistuneita yksiköitä alkaa jo olla ainakin suuremmissa kaupungeissa ympäri maata.
Perusterveydenhuollossakin tieto kehityksellisistä häiriöistä lisääntyy, vaikka yhä edelleen saattaa törmätä tietämättömyydestä johtuviin väärinkäsityksiin."
Vierailija kirjoitti:
Meillä (uusperhe) samaa ongelmaa. Olen lakannut välittämästä siitä milloin miehen lapset menevät nukkumaan. Omalle nuorimmalleni sanon tarvittaessa, isot hoitaakin kyllä jo itsensä ajoissa sänkyyn. Kun oma mennyt nukkumaan vetäydyn makkariin omiin oloihini ja miehen lapset sitten saa valvoa jos isänsä ei tajua komentaa nukkumaan.
Yritin alussa tuota kaikkien hoivaamista mutta juurikin tuo vetelehtiminen seurauksena. Päätin että kaikkea ei voi muuttaa, vain omaa käytöstään.
Aikuisten yhteinen aika olisi kivaa mutta jos yksin sitä yrittää aina järjestä niin ihan sama.
Pääasia että omani jaksavat virkeänä kouluin, miehen lapset tahtoo myöhästellä.
Kyllä nämä uusperheet on ihania!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sini sai ADD-diagnoosin aikuisena – "jumittaminen" selittyi
"Kun Sini aloittaa tiskaamaan, hän ei oikeastaan välttämättä aloita. Hän kyllä lähtee hakemaan astioita olohuoneesta, mutta saattaa samalla huomata, että koiran lelut ovat pitkin lattioita; ne pitää kerätä. Seuraavaksi silmiin osuu likainen matto; se pitää puistella ulkona. Asia toisensa jälkeen Sini siirtyy tekemään jotakin.
– Enkä loppujen lopuksi ole tehnyt yhtään mitään, Sini sanoo.
Sinillä on ADD eli tarkkaavaisuushäiriö. Toisin kuin ADHD:hen, siihen ei kuulu hyperaktiivisuutta.
– Minulla on taipumusta pikemminkin jumittamiseen. Jumitan ja jumitan enkä saa mitään aikaiseksi. Jään tietynlaiseen haavetilaan.
Nykyään häiriö näkyy Sinin elämässä muun muassa juuri siivoamiseen ja laskujen maksamiseen liittyvänä arjen pyörittämisen vaikeutena. Ongelmat alkoivat kuitenkin jo koulussa
– Luultavasti aika monissa perheissä on käynyt niin, että lapsi saa diagnoosin ennen vanhempaansa. Niin kävi myös minun kohdallani, Sini sanoo.
Sinistä diagnoosin kuuleminen oli helpottavaa.
– Siihen loppui tarve syytellä itseäni siitä, etten kykene tekemään kaikkea mitä muut. Aivoni eivät kerta kaikkiaan toimi samalla tavalla. Tyttärenikin kaikki koulunumerot nousivat diagnoosin jälkeen puolessa vuodessa kahdella tai kolmella numerolla osaksi lääkityksen, osaksi helpotuksen ansiosta.
– Omassa lapsuudessani vanhempani pitivät minua tyhmänä, laiskana ja saamattomana – että kun vain vähän viitsisin yrittää, niin olisin paljon parempi. Se vaikutti minäkuvaani. Mutta eiväthän he sen paremmin kuin minäkään tienneet tai ymmärtäneet, mistä ongelmat johtuivat."
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/sini-sai-add-diagnoosin-aik…
Juu, myös adhd:t jumittaa ihan samalla tavalla, mutta ovat myös fyysisesti levottomia, mulla esim. aina joku raaja liikkeessä. Mutta jos uppoudun vaikkapa tähän koneelle on vaikeuksia päästä irti, eikä ole ongelmia istua tässä pitkiäkin aikoja. Mutta sitten jos tekeminen on tylsä niin tulee se fyysinen levottomuus, siinä tulee se add:n ja adhd:n ero, eli siinä tilanteessa add vaan vaipuu ajatuksiinsa ja adhd:lla taas alkaa kiemurtelu ja tulee suorastaan tuskainen olo ja pakottava tarve päästä liikkeelle. Häilyvä ero varmaankin kuitenkin noiden välillä, nyt aikuisena mulla adhd muuttunut vähän enemmän add tyyppiseksi, mutta se liike on silti aina mukana.
Mulla siis jumitus vaatii ehkä jonkun tekemisen, en jumita vaan istumaan ja tuijottamaan tyhjyyteen vaan tekemään jotain stimuloivaa.
Diagnosointi kuuluu aina lääkärille.
T: Adhd.
Totta!
"ADHD-diagnoosin voivat saada ihmiset, joilla on hyvinkin erilainen oirekuva. Samallakin ihmisellä voi diagnoosi muuttua ajan myötä. Varsin tavallista on, että lapsuuden ylivilkkaus vähenee nuoruudessa tai viimeistään nuoressa aikuisuudessa niin, että aikuisena diagnoosi onkin ADHD ilman ylivilkkautta – eli ADD."
Kuulostaa aivan samalta kuin meidän 12 v neidillä, jolla on AD(H)D. No ehkä aloitusviestissä oli hieman liioittelua, tuskin kukaan olisi noin kauaa jaksellut katsella noin pahaa ongelmaa?
Mutta joo, iltatoimet ovat pahimmat, koska silloin lapsi on jo väsynyt. Riehaantuu, rupeaa touhuamaan aivan muuta kuin piti, haluaa esittää tanssinäytöksen, alkaa pakkaamaan penaaliaa jne. Vaikka kuinka yritän komentaa, saattaa tosiaan pelkkään kainalot-alapää-suihkuun mennä 15 min riisuutumisineen, kun ei vaan saa tehtyä. Yhteensä kepeästi 1 h 30 min menee iltapalaan plus iltatoimiin.
Jos aloitus on totta eikä provo, kuulostaa siltä, että lapsi tarvitsee apua. Ja kyllä, noilla oireilla se nukkumaanmenoaika on olennainen, samoin se, että lapsi nukkuisi riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin, jospa koittaisin nyt laittaa nämä sylissäni olevat sukat jalkaan, se on ollut tehtäväni jo 30 minuuttia. Taidan laittaa tän koneen kiinni, kun en muuten pääse tästä irti.
T: Adhd.
Ei ihme, että monen perheen ”kasvatuksen” seurauksena syntyy sellaisia vätyksiä, kuin mieheni, joka ei edes OSAA tavoitella sitä, että lapsi tottelisi, kun ei näköjään monessakaan perheessä ymmärretä tottelemisen tärkeyttä lapsen hyvinvoinnille. Perheetkin pysyvät siinäpaljon paremmin koossa, jos lapset tottelevat aikuisia. Kuinkahan monen vapaasti lastensa kasvamiseen täälläkin suhtautuvan liitto on itseasiassa hajonnut? Tuntuu keskimääräistä useammin olevan ne liitot kasassa, joissa lapsista välitetään ja siitä, että heistä kasvaa toisten tarpeet huomioivia aikusia.
On ap:llakin joku häiriö jos ilta illan jälkeen toistaa samaa huonoksi osoittautunutta kaavaa.
IHAN OIKEASTI!
Ei ole autismi tai add:ta jos kapinoi sitä vastaan että sekopäämutsi tulee päivittäin katselemaan kun on alasti jne. Vähän nyt suhteellisuudentajua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että monen perheen ”kasvatuksen” seurauksena syntyy sellaisia vätyksiä, kuin mieheni, joka ei edes OSAA tavoitella sitä, että lapsi tottelisi, kun ei näköjään monessakaan perheessä ymmärretä tottelemisen tärkeyttä lapsen hyvinvoinnille. Perheetkin pysyvät siinäpaljon paremmin koossa, jos lapset tottelevat aikuisia. Kuinkahan monen vapaasti lastensa kasvamiseen täälläkin suhtautuvan liitto on itseasiassa hajonnut? Tuntuu keskimääräistä useammin olevan ne liitot kasassa, joissa lapsista välitetään ja siitä, että heistä kasvaa toisten tarpeet huomioivia aikusia.
Epä-äiti antaa vinkkejä kasvatukseen!
Jos poika toimii joinain päivinä normaalisti tai esimerkiksi toisessa kodissa asuessaan, tuo on joku teidän kotinne ongelma.
Jos hän on samanlainen kaikkialla, hänel on varmaan se add. Yksi tuttu poika on sellainen ja minusta kuvaus vaikutti hyvin tutulta. Ihan sitä itsekseen hiljaa ääntelemistä/hyräilyä myöten, pitää siis sellaista ääntä ikäänkuin itseensä sulkeutuneena.
Oma 12 v poikanikin osaa kyllä viivytellä ja laittaa vastaan käskyjä iltatoimiin, mutta osaa kuitenkin toimia halutessaan nopeasti ja määrätietoisestikin.
Luulisi että tarkkailemalla poikaa vähän kokonaisvaltaisemmin saisi nopeasti selville, kummasta on kyse.
Ei, vaan syynä oli siitä aiheutuva stressi, että mies ei tehnyt mitään sen auttamiseksi, että lapset tottelisivat. En halunnut seurata vierestä, kun lasten elämä tuhoutuu, se aiheutti liian pahaa oloa. Ainoat syylliset tilanteeseen ovat ihmiset, joiden takia stressasin kaikkea niin paljon, eli äitini ja mies.