Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
12v poika, iltatoimien järjetön hitaus aiheuttanut koko perheen riidan joka ilta kahden vuoden ajan
16.10.2019 |
En enää jaksa tätä. Poika ei saa itseään millään sänkyyn ja nukkumaan ajoissa. Minä hermostun ja komennon, hoputan ja jaan rangaistuksena pelikieltoa, telkkarikieltoa, kaverikieltoa, ym. Lopulta minä ja mies/pojan isä riihellemme keskenämme. Tämä siis joka ikinen ilta viimeisen kahden vuoden ajan. Lisäksi poika alkanut nyt syyslomalla heräämään aiemmin, kuin kouluaamuina, mikä on johtanut äärettömään väsymykseen, mutta ei suostu nukkumaan pidempään, ei saa itseään illalla ajoissa nukkumaan, eikä missään tapauksessa suostu nukkumaan päivällä yhtään torkkuja.
Illalla viivyttely alkaa jo kun pitäisi syödä iltapalaa. Jos poika viivyttelee ruokapöytään tulemista. Suuren nalkutuksen tuloksena tulee syömään ja syöminen kestää tunnin. Sitten veltosti riisuu vaatteet, mikä kestää 15 min ja minä hoputan ja nalkutan vieressä. Käveleminen suihkuun kestää 5-15 min, koska matkalla päättelee määräämään jotain tavaraa, tai vaan seisoo ja hyräilee. Suihkuttaminen kestää 15min. Itsensä pyyhkiminen 15 min, kun tuijottaa lattiaa pyyhe olkapäillä ja hyräilee, eikä pyyhi. Hampaiden pesun aloittaminen 10 min, kun vetelehtii, seisoskelee hammasharja kädessä ja pyörittelee sitä vaan kädessään. Hampaiden pesu 10 min, kävelee ympäri kylpyhuonetta ja hyräilee. Sitten yöpuvun pukeminen 15 min, kun ei pue, vaan istuu sängyn laidalla alasti ja näplää jotain kynää, kirjaa, tai muuta tavaraansa. Sänkyyn meno, kun saa yöpuvun päälleen kestää 10 min, kun taas seisoo ja miettii tai hyräilee tai näplää käsissään jotain tavaraa ja miettii.
Joka vaiheessa hoputan, hoputan, hoputan, nalkutan, nalkutan, nalkutan, annan lisää pelikieltoa, ym. Olen äärimmäisen stressaantunut. Vaikka itse olen kuinka väsynyt, en saa unta ajoissa, kun käyn kierroksilla pojan hidastetun takia ja nukun siksi itse liian vähän.
Onko kenelläkään antaa vertaistukea? Mutta ettehän ala haukkumaan, arvostelemaan tai kettuilemaan.
Kommentit (370)
Mun mielestä tuo sinun käytös kuulostaa kohtuuttomalta. Anna tehdä omaan tahtiin. Alottakaa vaikka ne iltahommat aiemmin.
Ottakaa koululääkärin kanssa puheeksi add-mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamat ovat jo antaneet varman diagnoosin tälle lapselle. On tää kyllä outo palsta.
Monissa koululuokissa jo kolmasosalla lapsista on diagnoosi. Useimmilla se on sen takia, että tottelemisessa on ongelmaa. Jos kasvatuskeskustelu ei auta kurittomuuteen, niin seuraava askel on diagnoosi, niin se nykymaailmassa menee.
Juujuu. Mikäs diagnoosi sulla on?
Ainakin ADHD, ADD, autismi, asperger ja uhmakkuushäiriö löytyy. :P
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni puuttui noihin rangaistuksiin ja niitä jopa neuvottiin antamaan lisää. Väärin. Sopikaa palkinto ja tehkää siitä näkyvä. (Tulostettu, päällystetty paperi ja tarrat tai paperinpalat sinitarralla). Keksitte yhdessä säännöt ja esim lapsi saa kerätä vaikka tähtiä tauluun. Kysyt huonosti menneen illan jälkeen mikä meni pieleen ja miten sen voisi korjata. Hyvin menneen illan jälkeen kehut. Jos unohtuu matkalle, muistuta jos pakko. Jättäkää vaikka syöminen viimeiseksi, niin hän näkee kellosta konkreettisesti paljonko aikaa vielä on.
Mä lakkasin tuollaisessa tilanteessa tekemästä kotitöitä. Koska jokaiseta kerrasta kun lapset eivät totelleet ja mies ei tullut tueksi auttamaan, että tottelisivat päätin yhden kerran, etten minäkään tottele. Ei minuakaan huvita siivota, tiskata, tehdä aamupaloja, ei huvita. Mua huvittaa vain elää itselleni ja vetää lonkkaa, palstailla, neuloa, käydä shoppailemassa, tai tämän tyyppiset asiat.
Kun mies ei siltikään korjannut tapojaan ja alkanut kasvattaa lapsia, jätin heidät kokonaan. Toki tapaan lapsia vielä silloin tällöin, mutta aika ikävystyttävää seuraa he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika Gestapo toimintaa annettu parilta kirjottajalta neuvoksi. Käveleekö teillä lapset kusi sukassa seiniä pitkin? Saatteko nautintoa siintä?
Tommosella kontrollilla ja dominansilla ei sitten tartte ihmetellä kun lapset aikusena viimestään katkasee välit.Niin siis jos kasvattaa lepsusti eikä pidä säännöistä ja niiden rikkomisen seurauksista kunnolla kiinni, niin syytetään vapaakasvattajaksi jonka kotona kasvaa häirikköjä.
Sitten taas jos pitää tiukan kurin ja aidosti huolehtii siitä, että lapselle ei anneta muita vaihtoehtoja kuin noudattaa sääntöjä, niin vanhempaa syytetään gestapoksi ja aletaan rustata hänestä lasuja.
Teit niin tai näin, niin aina menee väärin.
Niinpä, ihan sairaan häiriintynyttä puolustaa tottelemattomuutta lapsessa. Näitä puolustajia ei varmaan ole koskan kukaan muuta kuin rankaissut, ei ole vaadittu ikinä tottelemaan. Ovat siksi itse ihan surkeita kasvattajia.
Voi kuule. Meillä oli niin tiukka kuri, että karskimpaakin itkettäisi. Kunnon haukkumisten ja muiden epäasiallisuuksien kera.
Ei kehittynyt muuta kuin inho vanhempiani kohtaan, eikä olla oltu yhteyksissä kuuteentoista vuoteen.
Eitietenkään liian tiukka! Mutta arvasin sen, että sinulle ei siellä kotonasi kehittnyt koskaan normaalia harkintakykyä. Tuo mitä ap kaipaa ei ole mitään liian tiukkaa kuria. Lapsi on saatava tottelemaan, eikä silitettävä vätystä päähän. Sen ei tarvitse tulla rangaistusten kautta vaan juurikin sen, ettei vaihtoehtoja jätetä.
Mutta jos mies siitä lusmuaa, niin lapsesta ei sitten kukaan välitä.Millä tavalla se tapahtuu, että ei rangaista mutta samaan aikaan vaihtoehtoja ei jätetä? Sanotaan vaan suusanallisesti, että "nyt sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella" ja toivotaan, että lapsi tottelee puhetta?
12 vuotiaan kanssa voi jo jutella ja neuvotella, sen sijaan että jakelet käskyjä ja rangaistuksia.
Voi vaikka motivoida palkinnolla, sekin auttaa monesti enemmän kuin rangaistuksilla uhkailu.
Korjaus: voi yrittää jutella ja neuvotella ja voi yrittää motivoida palkinnolla.
Sitten jos nämä keinot eivät auta, niin ilmeisesti mitään ei saa tehdä (paitsi hankkia diagnoosi) koska käskyt ja rangaistukset ovat julmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan samanlainen 12v. Sain niin hirveän stressin elämästä lasten, miehen ja perheen kanssa, että mun oli pakko jättää heidät. Nyt ainakin itse voin paljon paremmin, hioli on tietenkin edelleen lapsista kova, että millaisiksi aikuisiksi oikein kasvavat, kun ei täältäkään sitä vertaistukea saa. Täällä ihmisten mieslestä teidänkö.n tilanteessanne ei ole mitä.n huolestuttavaa tai vakavaa ongelmaa (paitsi sinä ja sinun asenteesi), huomaatko?
Siltä pohjalta se, että minä stressaannuin ja hylkäsin perheeni ei siis ole mikään ongelma kenellekään, se ei haittaa lapsia yhtään, koska on ihan normaalia olla tuollainen lapsi, kuin sinulla ja minulla on. Itse olen kovastikin eri mieltä, minusta tuollaisen salliva vanhempi (meillä esim. mies ja täällä palstalaiset) on HUONO kasvattaja.
Mutta se oma stressini aikaan sai sen, että olin todella vihainen kaikille perheessäni koko ajan, miestä myöten, minusta mies ei välittänyt ongelmasta. Niinpä jätin hänet taistelemaan sen kanssa yksin, ehkä hän nyt näkee, että minä tosiaan olin se ongelma, eikä hän tai lapset. Vaikka itse olen kyllä tosiaan toista mieltä.
Minä sentään ajattelin lasteni tulevaisuutta, miten pärjäävät elämässä, jos tuollainen yksinkertainenkaan asia ei suju. Mutta olkoot pärjäämättä sitten, koska huoleni ei kelpaa, osaan itse onneksi elää yhteiskunnan normeissa ja käydä töissäja kopa ehtiäkin sinne ajoissa. Ei tarvitse autistin lailla itkeä ja nyyhkyttää, että kun muut ei ymmärrä minua yhyy.
Se, ettei ole vieressä ärhentelemässä ja nalkuttamassa, ei ole yhtä kuin kaikensalliva vanhempi.
Jos on jo huomattu, että jokin keino päättyy aina vain riitelyyn ja siihen, että kaikilla on huono olla, niin tulisi muuttaa toimintatapaa.
Itsekin olin lapsena "haaveksuja", eli hommat saattoi venyä, kun uppouduin ajatuksiini. Saatoin pyöritellä mielessäni jotain tarinaa tai miettiä jonkun hauskan laulun sanoja. Kuvia saatoin myös "jumittua" tuijottamaan, koska tykkäsin sen väreistä.
Nyt aikuisena olenkin hyvä piirtäjä ja luova kirjoittaja.Lapsen pitää totella aikuisia. Aikuiset haluavat elämässään nähdä muutakin, kuin lapsiaan, siksi on itsekästä mieheltä ja lapselta olla tottelematta äitiään ja mennä ripeämmin läpi iltatoimista. Mutta näkeehän sen sinustakin, millainen minä minä -ihminen sinusta on tullut, kun ei ole kasvatettu tottelemaan, puolustelet muita häiriteviä tapojasi täällä kuin pieni lapsi.
Anteeksi, mutta miksi ihmeessä äiti nyt sitten ei mene vaikka lenkille tms. omiin juttuihin ja antaa isän hoitaa iltatoimet?
Voisi tuo äidin omakin stressi hellittää, kun tekisi omia juttujaan välillä.No koska hän tietää, että isä ei opeta lapselle mitään, ei välttämättä vaadi lasta taaskaan tottelemaan. Minkälainen äiti siinä lähtee iltalenkille? Ja itse ainakin vihaan lenkkeilyä, tekstissäni luki laatuaikaa aikuisille, siis tarkoitin YHDESSÄ! Kuka sitä nyt kumppanin hankkinut haluaa iltoja yksin viettää. Miehen pitäisi vaatia äidin edessä lasta tottelemaan, niin ehkä vätykseen tulisi vauhtia.
Kokeilepa kuule lähteä vaikka viikonlopuksi minilomalle itseksesi, ja katso kotiin palatessa miten hommat ovat kotona sujuneet.
Ei se aita mitään, kun lapset ovat elämänmittainen projekti! Siis heidän lapsuuselämänsä mittainen, 18-24 vuotta! Ei se, että ovat hengissä ole mitään kasvatusta, josta tuossa mies haluaa laistaa aivan täysin. Typerä neuvo, sä et selkeästi välitä lapsistas.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni puuttui noihin rangaistuksiin ja niitä jopa neuvottiin antamaan lisää. Väärin. Sopikaa palkinto ja tehkää siitä näkyvä. (Tulostettu, päällystetty paperi ja tarrat tai paperinpalat sinitarralla). Keksitte yhdessä säännöt ja esim lapsi saa kerätä vaikka tähtiä tauluun. Kysyt huonosti menneen illan jälkeen mikä meni pieleen ja miten sen voisi korjata. Hyvin menneen illan jälkeen kehut. Jos unohtuu matkalle, muistuta jos pakko. Jättäkää vaikka syöminen viimeiseksi, niin hän näkee kellosta konkreettisesti paljonko aikaa vielä on.
Mikä on neuvosi siihen tilanteeseen, missä palkitseminen ei auta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa add:lta.
Tuttavan lapsi oli samanlainen kuin ap:n ja sai pitkien tutkimusten jälkeen add diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika Gestapo toimintaa annettu parilta kirjottajalta neuvoksi. Käveleekö teillä lapset kusi sukassa seiniä pitkin? Saatteko nautintoa siintä?
Tommosella kontrollilla ja dominansilla ei sitten tartte ihmetellä kun lapset aikusena viimestään katkasee välit.Niin siis jos kasvattaa lepsusti eikä pidä säännöistä ja niiden rikkomisen seurauksista kunnolla kiinni, niin syytetään vapaakasvattajaksi jonka kotona kasvaa häirikköjä.
Sitten taas jos pitää tiukan kurin ja aidosti huolehtii siitä, että lapselle ei anneta muita vaihtoehtoja kuin noudattaa sääntöjä, niin vanhempaa syytetään gestapoksi ja aletaan rustata hänestä lasuja.
Teit niin tai näin, niin aina menee väärin.
Niinpä, ihan sairaan häiriintynyttä puolustaa tottelemattomuutta lapsessa. Näitä puolustajia ei varmaan ole koskan kukaan muuta kuin rankaissut, ei ole vaadittu ikinä tottelemaan. Ovat siksi itse ihan surkeita kasvattajia.
Voi kuule. Meillä oli niin tiukka kuri, että karskimpaakin itkettäisi. Kunnon haukkumisten ja muiden epäasiallisuuksien kera.
Ei kehittynyt muuta kuin inho vanhempiani kohtaan, eikä olla oltu yhteyksissä kuuteentoista vuoteen.
Eitietenkään liian tiukka! Mutta arvasin sen, että sinulle ei siellä kotonasi kehittnyt koskaan normaalia harkintakykyä. Tuo mitä ap kaipaa ei ole mitään liian tiukkaa kuria. Lapsi on saatava tottelemaan, eikä silitettävä vätystä päähän. Sen ei tarvitse tulla rangaistusten kautta vaan juurikin sen, ettei vaihtoehtoja jätetä.
Mutta jos mies siitä lusmuaa, niin lapsesta ei sitten kukaan välitä.Mahdat olla todella kiva ja mukava ihminen, jonka kanssa on mukava viettää perhe-elämää.
Sillä ei ole mitään merkitystä! Vanhempien tehtävä ja vastuulla on KASVATTAA lapsia, ei ola mukavia siten, eträ lapsi ei opi ottamaan toisia huomioon ja toimimaan tarvittaessa ripeästi pois tieltä, koska maailmassa ei oikein voi ajatella vain itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lakkasin tuollaisessa tilanteessa tekemästä kotitöitä. Koska jokaiseta kerrasta kun lapset eivät totelleet ja mies ei tullut tueksi auttamaan, että tottelisivat päätin yhden kerran, etten minäkään tottele. Ei minuakaan huvita siivota, tiskata, tehdä aamupaloja, ei huvita. Mua huvittaa vain elää itselleni ja vetää lonkkaa, palstailla, neuloa, käydä shoppailemassa, tai tämän tyyppiset asiat.
Kun mies ei siltikään korjannut tapojaan ja alkanut kasvattaa lapsia, jätin heidät kokonaan. Toki tapaan lapsia vielä silloin tällöin, mutta aika ikävystyttävää seuraa he ovat.
Äitihullu tosiaan jätti lapsensa. Myös ilman elatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika Gestapo toimintaa annettu parilta kirjottajalta neuvoksi. Käveleekö teillä lapset kusi sukassa seiniä pitkin? Saatteko nautintoa siintä?
Tommosella kontrollilla ja dominansilla ei sitten tartte ihmetellä kun lapset aikusena viimestään katkasee välit.Niin siis jos kasvattaa lepsusti eikä pidä säännöistä ja niiden rikkomisen seurauksista kunnolla kiinni, niin syytetään vapaakasvattajaksi jonka kotona kasvaa häirikköjä.
Sitten taas jos pitää tiukan kurin ja aidosti huolehtii siitä, että lapselle ei anneta muita vaihtoehtoja kuin noudattaa sääntöjä, niin vanhempaa syytetään gestapoksi ja aletaan rustata hänestä lasuja.
Teit niin tai näin, niin aina menee väärin.
Niinpä, ihan sairaan häiriintynyttä puolustaa tottelemattomuutta lapsessa. Näitä puolustajia ei varmaan ole koskan kukaan muuta kuin rankaissut, ei ole vaadittu ikinä tottelemaan. Ovat siksi itse ihan surkeita kasvattajia.
Voi kuule. Meillä oli niin tiukka kuri, että karskimpaakin itkettäisi. Kunnon haukkumisten ja muiden epäasiallisuuksien kera.
Ei kehittynyt muuta kuin inho vanhempiani kohtaan, eikä olla oltu yhteyksissä kuuteentoista vuoteen.
Eitietenkään liian tiukka! Mutta arvasin sen, että sinulle ei siellä kotonasi kehittnyt koskaan normaalia harkintakykyä. Tuo mitä ap kaipaa ei ole mitään liian tiukkaa kuria. Lapsi on saatava tottelemaan, eikä silitettävä vätystä päähän. Sen ei tarvitse tulla rangaistusten kautta vaan juurikin sen, ettei vaihtoehtoja jätetä.
Mutta jos mies siitä lusmuaa, niin lapsesta ei sitten kukaan välitä.Millä tavalla se tapahtuu, että ei rangaista mutta samaan aikaan vaihtoehtoja ei jätetä? Sanotaan vaan suusanallisesti, että "nyt sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella" ja toivotaan, että lapsi tottelee puhetta?
Ei tietenkään noin lepsua! Äitini sai raivarin, jos en totellut. Se ei ole hyvä keino muuten, mutta paljon parempi kuin se, mitä ap:n poika käy nyt juuri läpi, ettei mistään tule mitään tai palstalaisten keino, joka on hylätä lapsi huonoon käytökseensä yksin vätystelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin englanninkielisistä sanoista ”Attention Deficit Disorder” tuleva lyhennys ADD kuvautuu suomalaisessa nykydiagnostiikassa diagnoosilla F90.0 ADHD (tarkkaamaton).
Tarkkaamattomuus näkyy lapsella pienestä pitäen. Sen on huomattu olevan tytöillä yleisempää kuin pojilla. Tarkkaamattomuudesta kärsivä potee keskittymisvaikeuksia ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmia.
Hän unohtelee, unelmoi ja vaipuu usein omaan maailmaansa. Hänen on vaikea aloittaa toiminta, etenkin, jos tekeminen ei ole mieluista. Hän hidastelee. Tekemisiä on vaikea suunnitella ja viedä johdonmukaisesti eteenpäin. Ajatus karkaa ja työskentely muuttuu poukkoilevaksi. Tehtävistä ei tule valmista tai ne valmistuvat viime hetkillä. Muisti pätkii. On vaikea muodostaa rutiineja. Tämä kaikki haittaa tietysti toimintakykyä ja esimerkiksi koulu- ja työtehtävistä selviämistä.
Tarkkaamattomuusoireinen nuori häiriintyy herkästi ulkoisista ärsykkeistä ja toiminta keskeytyy, kun jotakin muuta tulee mieleen. Tarkkaamattomuus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että nuori ei kykene keskittymään mihinkään. Päinvastoin. Tarkkaamattomuudesta kärsivä nuori voi sulkea ulkomaailman ympäriltään kokonaan, kun on tekemässä jotakin, minkä kokee mieluisana tai kiinnostavana. Tällöin hän toimii kuin ei kuulisi puhuttelua ollenkaan. Hän voi hurahtaa täysin esimerkiksi tietokoneella pelaamiseen.
Nuori voi kyetä kahdenkeskiseen keskusteluun, mutta ryhmässä tarkkaavuus herpaantuu. Nuori voi vaikuttaa vuorovaikutustilanteessa välinpitämättömältä, kuin asia ”ei voisi häntä vähempää kiinnostaa”.
Usein tarkkaamattomuudesta kärsivällä on uniongelmia. Unirytmi on siirtynyt myöhäisempään kellonaikaan ja nukahtamisongelmat ovat tavallisia. Tämä taas aiheuttaa päivällä väsymystä, mikä tuo omat lisämurheensa koulunkäyntiin tai työssä selviämiseen.
On tavallista, että tarkkaamattomuutta poteva nuori saa huonoa palautetta tekemisistään, mikä vain pahentaa asiaa. Se heikentää itsetuntoa ja myös masentaa ja ahdistaa. Tarkkaamattomuusoireiden merkitys korostuu nuoruusiässä, koska nuorelta odotetaan lisääntyvästi vastuunottoa ja itsenäisyyttä.
Kun ylivilkkaus ja häiriökäyttäytyminen ovat näkyviä oireita, mitkä saavat huomiota ja huolestuneisuutta koulussa ja kotona, ne johtavat F90.0 ADHD (yhdistetty tai yliaktiivis-impulsiivinen) diagnoosin saamiseen.
Mutta F90.0 ADHD (tarkkaamaton) diagnoosi sen sijaan voi oireiden luonteen takia viivästyä myöhempään ikään. Tarkkaamattomuutta voidaan pitää laiskuutena ja huolimattomuutena, ja nuori saa kärsiä käyttäytymisensä seuraukset ”omissa nahoissaan”, vaikka hän ei mahda toiminnalleen mitään. Nuori alisuoriutuu koulussa ja töissä. Sosiaaliset suhteet katkeilevat ja nuori voi jäädä yksin. Monesti harrastukset jäävät kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lakkasin tuollaisessa tilanteessa tekemästä kotitöitä. Koska jokaiseta kerrasta kun lapset eivät totelleet ja mies ei tullut tueksi auttamaan, että tottelisivat päätin yhden kerran, etten minäkään tottele. Ei minuakaan huvita siivota, tiskata, tehdä aamupaloja, ei huvita. Mua huvittaa vain elää itselleni ja vetää lonkkaa, palstailla, neuloa, käydä shoppailemassa, tai tämän tyyppiset asiat.
Kun mies ei siltikään korjannut tapojaan ja alkanut kasvattaa lapsia, jätin heidät kokonaan. Toki tapaan lapsia vielä silloin tällöin, mutta aika ikävystyttävää seuraa he ovat.Äitihullu tosiaan jätti lapsensa. Myös ilman elatusta.
Vain, koska sain niin hirveän stressiin siitä, ettei mies halunnut, että lapset tottelevat. Itselleni se on kasvatettu, että vanhempi vaaii tottelemista tällaisissa asioissa, ja se on minusta AIVAN OIKEIN. On vanhemmille aivan hirveän rasittavaa ja parisuhdetta heikentävää, jos lapset siellä kotona riekkuvat ja ottavat saman tilan illalla kuin aikuisetkin. Lasten kuuluu mennä nukkumaan ja mielellään vielä ajoissa. Siellähän mies nyt r*nkkaa yksinään, kun ei kiinnostanut laittaa lapsia unten maille ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa provoon taas tartuttu innolla.
Ei teille voi kun nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni puuttui noihin rangaistuksiin ja niitä jopa neuvottiin antamaan lisää. Väärin. Sopikaa palkinto ja tehkää siitä näkyvä. (Tulostettu, päällystetty paperi ja tarrat tai paperinpalat sinitarralla). Keksitte yhdessä säännöt ja esim lapsi saa kerätä vaikka tähtiä tauluun. Kysyt huonosti menneen illan jälkeen mikä meni pieleen ja miten sen voisi korjata. Hyvin menneen illan jälkeen kehut. Jos unohtuu matkalle, muistuta jos pakko. Jättäkää vaikka syöminen viimeiseksi, niin hän näkee kellosta konkreettisesti paljonko aikaa vielä on.
Mikä on neuvosi siihen tilanteeseen, missä palkitseminen ei auta?
Riippuu paljon tilanteesta. Mitään yleispätevää ohjetta ei ole. Jokainen tilanne pitää miettiä yksilönä ja tehdä ratkaisut sen mukaan, mitkä siihen vaikuttaa. Väsymys, levottomuus, aistiärsykkeiden määrä sinä päivänä jne. Jos ei palkinto toimi niin rangaistus vielå huonommin. Keskustelu todennäköisesti paras vaihtoehto. Lapsenkin kanssa yhdessä voi miettiä ratkaisuja tilanteeseen tai tilanteisiin niin, että molemmat ymmärtää mikä niissä hiertää ja mikä olisi toimivin ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
No aika selvästi nuo rangaistukset eivät toimi, jos käytös säilyy aina vaan samana. Ja sanoisin, että ei ihme, sillä joku pelikielto tai kaverikielto tai muu on vastaava rangaistuksena hyvin pitkäjänteinen, eikä pitkäjänteinen ajattelu selvästi ole lapsen vahva puoli. Kannattaisi vaihtaa tilalle mieluummin joku akuuttia epämiellyttävää oloa aiheuttava rangaistus. Jos ette halua ruumiillisesti kurittaa, niin yksi vaihtoehto on esim. nurkassa seisotus hiljaa ja paikallaan nurkkaa tuijottaen. Esim. laitetaan eri toimien suorittamiselle maksimiaika (vaikkapa hampaiden pesu kokonaisuudessaan 3 min), ja jos maksimiaikaa ylittyy, niin välittömästi toimen suorittamisen jälkeen seuraa rangaistus joka on yhtä pitkä kuin se aika millä maksimiaika ylittyi. Siis vaikka jos hampaiden pesu kesti 3 minuutin sijaan 15 minuuttia, niin sitten seisoo heti hampaiden pesun jälkeen 12 minuuttia nurkassa ennen kuin aloitetaan seuraava iltatoimi.
Tällaisia ihmisiä siis oikeasti on. Lapsirukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lakkasin tuollaisessa tilanteessa tekemästä kotitöitä. Koska jokaiseta kerrasta kun lapset eivät totelleet ja mies ei tullut tueksi auttamaan, että tottelisivat päätin yhden kerran, etten minäkään tottele. Ei minuakaan huvita siivota, tiskata, tehdä aamupaloja, ei huvita. Mua huvittaa vain elää itselleni ja vetää lonkkaa, palstailla, neuloa, käydä shoppailemassa, tai tämän tyyppiset asiat.
Kun mies ei siltikään korjannut tapojaan ja alkanut kasvattaa lapsia, jätin heidät kokonaan. Toki tapaan lapsia vielä silloin tällöin, mutta aika ikävystyttävää seuraa he ovat.Äitihullu tosiaan jätti lapsensa. Myös ilman elatusta.
Vain, koska sain niin hirveän stressiin siitä, ettei mies halunnut, että lapset tottelevat. Itselleni se on kasvatettu, että vanhempi vaaii tottelemista tällaisissa asioissa, ja se on minusta AIVAN OIKEIN. On vanhemmille aivan hirveän rasittavaa ja parisuhdetta heikentävää, jos lapset siellä kotona riekkuvat ja ottavat saman tilan illalla kuin aikuisetkin. Lasten kuuluu mennä nukkumaan ja mielellään vielä ajoissa. Siellähän mies nyt r*nkkaa yksinään, kun ei kiinnostanut laittaa lapsia unten maille ajoissa.
Höpö höpö. Jätit lapsesi, koska olet itsekäs narsisti. Et ole yli kahteen vuoteen edes ottanut heitä luoksesi. Kukaan laiska etäisäkään ei jätä lapsiaan näun tyystin. Lisäksi vielä ilman elatusta.
Vierailija kirjoitti:
Itse laittaisin kotiintuloajaksi klo. 17 ja siitä sitten ilmavoimiin heti, että on klo. 19 sängyssä. Tätä niin kauan, että homma alkaa sujua. Läksythän tekee sovitusti heti koulun jälkeen, eikö? Vai onko niin, että teillä ei ole muutenkaan säännöt ja rutiinit ok?
Eikä 12v ole kuitenkin turhan nuori ilmavoimiin?
No ei ole autismi tai add jos ei jaksa 12v mutsin mäkätystä ja riehumista :D
Anna sen lapsen olla! Neuvotelkaa (neuvotelkaa, älä määrää) siitä mikä on se kellonaika jolloin kämpän tulee olla hiljainen ja pimeänä ja sitten lopetat tuon kiusaamisen.
Alue: Aihe vapaa
12 vuotiaan kanssa voi jo jutella ja neuvotella, sen sijaan että jakelet käskyjä ja rangaistuksia.
Voi vaikka motivoida palkinnolla, sekin auttaa monesti enemmän kuin rangaistuksilla uhkailu.