Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Hassua lukea näitä vastauksia, koska oletin ap:n olevan nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Se ei siis voi täytyä silloin kun joku muu laittaa astioita sinne? Siis joku joka ei siitä huolimatta laita sitä päälle vaan odotaa että sinä huomaisit laittaa?
Voihan tuollainen kerran tapahtua. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, miksi joku täytti koneen, mutta ei laittanut sitä päälle. Sen jälkeen sama ei toistu. Vai elätkö jonkun apinalauman keskellä, joka ei tunne esimerkiksi puhuttua kieltä? Sivusta.
Valitettavasti se kyllä toistuu jos siinä on henkilö joka tekee asiat ihan vain fiiliksellä ja sitä mukaa kun ne kaatuvat päälle kuten täällä ihanteena esitetään. En minäkään mitenkään omaksi huvikseni näitä asioita organisoi vaan siksi että ne eivät lukuisista yrityksistä huolimatta tunnu hoituvan jouhevasti niin että vain olettaa muiden ne hoitavan.
Jättäisin ilosta kirkuen kaiken suunnittelun jos vain siitä pääsisin. En sitä siis mitenkään rakasta tai siitä nauti.
Jos toimimaton käytäntö toistuu kommunikaatiosta huolimatta, silloin viestinnässä on vikaa. Voi katsoa peiliin.
Kyllä se voi olla myös viestin vastaanottajan halukkuudessa tai kyvyssä toteuttaa viestissä pyydettyjä asioista. En tiedä miten vika voisi olla viestissä jos se on niin yksinkertainen kuin "voisitko laittaa tiskikoneen käyntiin jos huomaat sen olevan täynnä"?
Jos se toinen ei vain sitä huomaa/halua huomata niin miten voin auttaa asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä kerron sinulle miksi: koska jokaisen ihmisen perustarve on tuntea olevansa turvassa. Sitä tunnetta ei tule, jos koko ajan joutuu pelkäämään, jos jokin muuttuu. Vaikka elämää ei voi hallita, niin avioliitto lisää tätä turvan tunnetta - jos oma perusturvallisuus on rakentunut lapsena vankalle pohjalle.
Eriävä mielipide: jos ihmisen perusturvallisuus on rakentunut lapsuudesta lähtien vankalle pohjalle, juuri silloinhan elämän suurimman perustarpeen ei enää tarvitse olla, eikä useinkaan ole se turvallisuuden tunne. Jos taas lapsuus on ollut turvaton ja repaleinen, silloinhan turvallisuudentunne saattaa useinkin, valitettavasti, olla elämässä ihan keskiössä ja tärkein olemassaolon ja tekemisen vaikutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
-Kerran viikossa mietin koko viikon safkat, aikaa kuluu ehkä 15 minuuttia. Kauppareissussa kuluu 1-2 tuntia. Joskus puoliso tekee kauppalistan etukäteen mutta ei hän mieti mitä syödään vaan on kirjoittanut esim. "kalaruoka ja kanaruoka".
-Pesen pyykkiä kun sitä kertyy tarpeeksi. Joskus kaksi konetta putkeen, yleensä yhden. Meillä on lapsilla niin paljon vaatteita että voi olla viikon pesemättä. Ei vaadi aikaa suunnittelemiseen.
-Seuraavan kauden vaatteet kaivetaan esiin kun näyttää siltä että alkaa olla tarpeen, siinä samalla sitten ne sovitetaan ja katotaan mitä tarttee ostaa. Ei vaadi aikaa suunnittelemiseen. Myönnän että puoliso hoitaa lasten vaatteiden oston koska vihaan vaateostoksia yli kaiken.
-Lakanat vaihdetaan kun tuntuu että pitää. Pyyhkeiden likaisuuden osaa jokainen itse arvioida ja ottaa laatikosta itselleen uuden. Lakanoita ja pyyhkeitä meillä on ihan liikaa, ne ei lopu kesken. Pesen niitä kun likapyykkilaatikkoon ei enempää mahdu. Ei vaadi aikaa suunnittelmiseen.
-Harkat ja harrastukset kirjoitetaan viikkoaikatauluun ylös. Sitten katsotaan kuka hoitaa viennit ja haut. Tämä on puolisoni hienosti hoitama juttu mutta ei se häneltäkään jokapäiväistä suunnittelua vaadi. Joskus pitää sumplia uusiksi kun toinen on kipeä tms. mutta ei niihinkään kovin montaa minuuttia viikossa kulu.
Lasten leirikoulu on kerran koulu-uran aikana. Se vaatii suunnittelua kyllä mutta ei kovin usein. Harjoitusleirille meidän lapset osaa pakata omat kamansa. Pitää heitä toki ohjeistaa, että mitä kamaa sinne tarvitaan, mutta aika usein seuralta tulee ohjeet.
-Anopin ja vanhempien muistamiseen riittää että soittaa tai laittaa viestin jos muistaa. Jos ei muista niin voi voi. Sukulaisille lähetän tekstarin jos muistan. Lapset saavat hoitaa itse omien kaveriensa synttärimuistamiset. Lahjan voin kauppareissulla ostaa, mutta saavat itse miettiä mitä haluavat viedä. Joululahjoja en ostaisi kuin omille kavereilleni ja lapsille. Muiden lapsille en osta mitään. Paitsi jos olen jouluksi menossa jonnekin kylään niin ostan sitten sinne lahjoja. Häitä nyt tulee niin harvoin että niitä ei kovin usein tarvitse suunnitella. Juuri tämän takia puoliso hoitaa meillä nämä muistamiset kun itseä ei vaan satu kiinnostamaan.
Arkinen kodin pyörityksen suunnittelu ei vie kovin paljoa aikaa viikossa. Erikoistapahtumat vievät mutta ne ei olekaan arkea. Joten en osta tuota 'nyyh kun mun kaikki aika sujuu metatöiden tekemiseen' itkua. Minä teen meillä lähes kaikki arkiset kotiaskareet, vein lapset päiväkotiin pienenä jne. Puoliso organisoi sitten ne erikoistapaukset kuten synttärit jne. koska minä en olisi sellaisia järjestänyt.
Tälleen sivusta sanottuna musta kuulostaa hyvältä. Olen nainen itse ja jos menisi mukaan jokaiseen kauhistuneeseen kotkotukseen siitä, miten PITÄISI olla niin kyllä joutuisi lataamoon. Esimerkkinä että lakanat/pyyhkeet/housut PITÄÄ pestä jonain tiettynä aikavälinä. Voi herranjestas. Pesee nyt vaan silloin kun alkaa siltä näyttää. Omasta mielestäni aikaisemmin kuin mieheni, mutta ei varmasti minkään manuaalin mukaan.
Toinen mistä meillä on pidetty huolta on se että molemmat osaa tarvittaessa kaikki hommat. Ruuanlaitto, lattiakaivon tyhjennys, lahjanosto. Hommat jakautuu mieltymysten mukaan mutta jos toisella on tatti otsassa niin toinen voi sitten helpottaa ja tarjoutua tekemään toisen puolesta.
Meillä ei imuroida niin usein kuin haluaisin mutta ei niin harvoin kuin mieheni haluaisi. Mä en tykkää liasta ja mies taas taas ei siitä että huonepöly kerää kemikaaleja ja katupölyä jne joten tasapaino on löytynyt.
Miehellä oli jonkun verran semmosta ”nokumäenmuista ja osaa ja on niin vaikeeta ja ei miehet osaa” jossain vaiheessa alussa mut se nyt oli vaan paskaa. Ihminen vaativassa asiantuntijatyössä löytää ainakin työkalut muistaa (kalenteri) ja oppia. ”Vaikeissa” jutuissa oli kyse henkisestä kuormasta esim aina keksiä mitä syödä. Totesin että nyt tiedät miltä musta tuntuu. Että ei ole mikään nautinto. Tohon että mies ei osaa riitti kun isäni tuli kerran kylään, siivosi vihaisena lattiasta kattoon ja jupisi että ei aikuinen ihminen osaa nurkkiaan huoltaa.
Nykyään mies taivastelee oman isänsä kädettömyyttä. Itse olen oppinut joustamaan, en ole mikään Jeesus joka benchmarkkaa arjen suoritusten tason. Se haetaan yhdessä niin että molemmilla on vähän epämukavaa. Toimii arjessa tasaisen tappavasti parhaiten.
Tuosta naisten tekemästä metatyöstä puhutaan paljon. Meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että mä ostan muksuille talvihaalarin ja uudet talvikengät syyskuussa. Mies huomaisi ensimmäisenä pakkasaamuna, että "oho, talvi tuli!" Lykkäisi lapset sandaaleissa päiväkotiin ja työpäivän jälkeen lähtisi kiireellä Prismaan. Asia hoituisi noinkin, mutta pienellä suunnittelulla säästymme paleltuneilta varpailta, vilustumiselta ja päiväkodin hoitajien syyttäviltä katseilta. Lasten kaverisynttärilahjoihin en aikaani kuluta. Otan oman lapsen mukaan kauppaan ja nakkaamme yhdessä jotain ostoskoriin kaverille. Pyykit lykkään koneeseen ilman suurempia suunnitteluita, poikkeuksena juhlapäivät tai päiviksen valokuvaukset. Kauppaan mennessä vilkaisen onko kahvi loppu ja löytyykö kaapista jauhoja ja kananmunia. Maito on aina lopussa. Minä varaan neuvolat ja kuljetan lapsen oikeana päivänä harrastuksiin. Mutta kyllä meillä mieskin suunnittelee: esim. milloin tankataan auto tai vaihdetaan talvirenkaat. Meidän perheessä ongelma on työmäärän jakautumisessa. Ymmärrät varmaan, että jos toinen ei osallistu siivoukseen, ruuan laittoon ja lastenhoitoon, ei työtaakka ole tasan. En väitä, että näin olisi teidän perheessä, mutta meillä on. Jos toimii epäreilusti toista kohtaan, voiko vaatia, ettei toinen saisi osoittaa tyytymättömyyttään tilanteeseen. Näin syntyy nalkuttavia vaimoja. Jos haluat hyväntuulisen vaimon niin siivoa ja pane!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
AP:n prioriteetit
1. Hässimistä joka päivää
2. lihapiirakkaa ruuaksi
3 pleikkaa ,kun ei hässitä
4. kavereiden kanssa kännit vähintään 3 kertaa viikko
5. lätkää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?
Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.
Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).
Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...
Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.
Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.
Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.
Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.
Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta.
Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.
Sivusta kommentoin, että onhan tuo nyt täysin yliampuvaa sekoilua kaverisynttärilahjojen osalta. Siis sun mielenterveys tässä jo kyseenalaistuu.
Ehkä läheisen serkun tai kummilapsen kohdalla aletaan miettiä sellaista, mitä joku ehkä haluaa. Omalle lapselle toteutetaan oikeita toiveita. Jos ei ole lapsen kaverisynttärikutsussa erikseen toivottu jotain tiettyä, niin sitten ostetaan omaan budjettiin sopivaa sellaista ikäluokan ja sukupuolen mukaan yleisesti hyväksyttyä, mitä sattuu kaupassa ohimennen olemaan. Ei todellakaan jokaiselle kolmelle tusinalle luokka- ja harrastuskaverille ja perhetuttulapselle selvitetä lapsen sen hetkisiä haluja ja oikkuja ja metsästetä sitä unelmien synttärilahjaa. Ei hemmetti. Se on vanhempien asia, jos kenenkään. Kaverit tuo mitä sattuu. Karkkipussi tai vitosen-kympin seteli on oikein sopiva, jos on kiire ja hätä. Viimeistään kymmenvuotias ja sitä vanhempi lapsi saa ostaa jo itse kavereilleen lahjat. Osaa parhaiten.
Ja mulla todellakin on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua jopa kaksi minuuttia, ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita.
Olen aika monta kertaa yrittänyt selittää että kyse ei ole siitä paljonko yksi yksittäinen synttärilahja kuormittaa arjessa. Vaan siitä että kun vastaavia pikkuasioita kertyy kymmeniä erilaisia kaiken muun normaalin päälle jatkuvalla syötöllä niin se lisää sitä ihan turhaa kiirettä arkeen. Pitää koko ajan varmistaa että ei ole unohtanut mitään. Jos on esim. kolme lasta niin erilaisia kouluun, harrastuksiin ja kavereihin liittyviä pikkuasioita on kyllä todella paljon ja ihan vain niiden kaikkien pitäminen järjestyksessä on jo jonkinlainen homma. Mutta hyvä jos muut eivät pidä näitä millään lailla raskaina. Ehkä minä olen ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tulee tässä mieleen, että mitähän tää aloittaja (ilmeisesti mies?) nyt sitten näkee vaivaa parisuhteensa eteen? Seurustelun alkuun on varmaan käyty yhdessä treffeillä, jossain ulkona syömässä tai kävelyllä, katsottu yhdessä leffoja, kaikka tällaista.
AP on kenties huolehtinut paremmin hygieniastaan kuin nyt. Ostanut joskus sille tyttöystävälle lahjoja tai kukkia.
Pikakelaus nykyhetkeen. Äijä makaa sohvalla, odottaa että vaimo laittaa ruoan ja siivoaa kodin. Jos jalkoja joutuu nostamaan että toinen voi imuroida sohvan alta, niin se on liikaa vaadittu. Mitä sä itse tarjoat tähän parisuhteeseen, ja miksi se nainen joka marisee sulle haluaa olla kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Joskus tulee tässä mieleen, että mitähän tää aloittaja (ilmeisesti mies?) nyt sitten näkee vaivaa parisuhteensa eteen? Seurustelun alkuun on varmaan käyty yhdessä treffeillä, jossain ulkona syömässä tai kävelyllä, katsottu yhdessä leffoja, kaikka tällaista.
AP on kenties huolehtinut paremmin hygieniastaan kuin nyt. Ostanut joskus sille tyttöystävälle lahjoja tai kukkia.
Pikakelaus nykyhetkeen. Äijä makaa sohvalla, odottaa että vaimo laittaa ruoan ja siivoaa kodin. Jos jalkoja joutuu nostamaan että toinen voi imuroida sohvan alta, niin se on liikaa vaadittu. Mitä sä itse tarjoat tähän parisuhteeseen, ja miksi se nainen joka marisee sulle haluaa olla kanssasi?
Sellaiset omat mutut taas. Toivottavasti sinulle ei ole, eikä tule olemaankaan miestä, saatika poikalapsia.
Mihin perustat tämän mielikuvasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?
Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.
Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).
Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...
Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.
Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.
Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.
Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.
Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta.
Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.
Sivusta kommentoin, että onhan tuo nyt täysin yliampuvaa sekoilua kaverisynttärilahjojen osalta. Siis sun mielenterveys tässä jo kyseenalaistuu.
Ehkä läheisen serkun tai kummilapsen kohdalla aletaan miettiä sellaista, mitä joku ehkä haluaa. Omalle lapselle toteutetaan oikeita toiveita. Jos ei ole lapsen kaverisynttärikutsussa erikseen toivottu jotain tiettyä, niin sitten ostetaan omaan budjettiin sopivaa sellaista ikäluokan ja sukupuolen mukaan yleisesti hyväksyttyä, mitä sattuu kaupassa ohimennen olemaan. Ei todellakaan jokaiselle kolmelle tusinalle luokka- ja harrastuskaverille ja perhetuttulapselle selvitetä lapsen sen hetkisiä haluja ja oikkuja ja metsästetä sitä unelmien synttärilahjaa. Ei hemmetti. Se on vanhempien asia, jos kenenkään. Kaverit tuo mitä sattuu. Karkkipussi tai vitosen-kympin seteli on oikein sopiva, jos on kiire ja hätä. Viimeistään kymmenvuotias ja sitä vanhempi lapsi saa ostaa jo itse kavereilleen lahjat. Osaa parhaiten.
Ja mulla todellakin on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua jopa kaksi minuuttia, ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita.
Olen aika monta kertaa yrittänyt selittää että kyse ei ole siitä paljonko yksi yksittäinen synttärilahja kuormittaa arjessa. Vaan siitä että kun vastaavia pikkuasioita kertyy kymmeniä erilaisia kaiken muun normaalin päälle jatkuvalla syötöllä niin se lisää sitä ihan turhaa kiirettä arkeen. Pitää koko ajan varmistaa että ei ole unohtanut mitään. Jos on esim. kolme lasta niin erilaisia kouluun, harrastuksiin ja kavereihin liittyviä pikkuasioita on kyllä todella paljon ja ihan vain niiden kaikkien pitäminen järjestyksessä on jo jonkinlainen homma. Mutta hyvä jos muut eivät pidä näitä millään lailla raskaina. Ehkä minä olen ainoa.
Selitä mitä selität, mutta jos triviaaliin asiaan, kuten kaverisynttärilahjaan, käytät tuntikaupalla (satakertaisesti tarvittavaan nähden) aikaa ja suoritat siinä vielä gestapotason kuulustelut ohessa, niin oletettavasti niihin kymmeniin erilaisiin muihinkin pikkuasioihin tuhlaat yhtä järjettömästi aikaa ja vaivaa. No ei se silloin ihme olekaan, että kuormittaa. Mutta kai se oli ap:n pointti alkujaankin, että niiden asioiden EI OLE PAKKO kuormittaa ja stressata niin, että siitä tulee äksyilyn ja jopa riitelyn aihe, mikä TUHOAA parisuhdetta, vaan asioiden hoitamista ON MAHDOLLISTA järkeistää ja helpottaa, sekä myös korjata ASENNOITUMISTA. Eli siis vähentää pedanttiuden ja anaalisuuden astetta ja sallia itselleenkin hieman armoa silloin, kun on liikaa kaikkea eikä jaksaisi. Puhumattakaan puolisosta, joka ei välttämättä edes ymmärrä mistä kenkä puristaa, kun sinä et osaa kommunikoida varsinaista ongelmaa.
Prioriteetit kuntoon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
AP:n prioriteetit
1. Hässimistä joka päivää
2. lihapiirakkaa ruuaksi
3 pleikkaa ,kun ei hässitä
4. kavereiden kanssa kännit vähintään 3 kertaa viikko
5. lätkää
Mikset ottanut vaimoa jolla on samat prioriteetit?
Juoppoja ,laiskoja ,läske.jä pi..lluu jakavii epäsiistei huomioh..uorii on lähiöbaarit tays????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prioriteetit kuntoon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
AP:n prioriteetit
1. Hässimistä joka päivää
2. lihapiirakkaa ruuaksi
3 pleikkaa ,kun ei hässitä
4. kavereiden kanssa kännit vähintään 3 kertaa viikko
5. lätkää
Mikset ottanut vaimoa jolla on samat prioriteetit?
Juoppoja ,laiskoja ,läske.jä pi..lluu jakavii epäsiistei huomioh..uorii on lähiöbaarit tays????
Ap tässä
Halusin kauniin TASOKKAAN naisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?
Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.
Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).
Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...
Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.
Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.
Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.
Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.
Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta.
Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.
Sivusta kommentoin, että onhan tuo nyt täysin yliampuvaa sekoilua kaverisynttärilahjojen osalta. Siis sun mielenterveys tässä jo kyseenalaistuu.
Ehkä läheisen serkun tai kummilapsen kohdalla aletaan miettiä sellaista, mitä joku ehkä haluaa. Omalle lapselle toteutetaan oikeita toiveita. Jos ei ole lapsen kaverisynttärikutsussa erikseen toivottu jotain tiettyä, niin sitten ostetaan omaan budjettiin sopivaa sellaista ikäluokan ja sukupuolen mukaan yleisesti hyväksyttyä, mitä sattuu kaupassa ohimennen olemaan. Ei todellakaan jokaiselle kolmelle tusinalle luokka- ja harrastuskaverille ja perhetuttulapselle selvitetä lapsen sen hetkisiä haluja ja oikkuja ja metsästetä sitä unelmien synttärilahjaa. Ei hemmetti. Se on vanhempien asia, jos kenenkään. Kaverit tuo mitä sattuu. Karkkipussi tai vitosen-kympin seteli on oikein sopiva, jos on kiire ja hätä. Viimeistään kymmenvuotias ja sitä vanhempi lapsi saa ostaa jo itse kavereilleen lahjat. Osaa parhaiten.
Ja mulla todellakin on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua jopa kaksi minuuttia, ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita.
Olen aika monta kertaa yrittänyt selittää että kyse ei ole siitä paljonko yksi yksittäinen synttärilahja kuormittaa arjessa. Vaan siitä että kun vastaavia pikkuasioita kertyy kymmeniä erilaisia kaiken muun normaalin päälle jatkuvalla syötöllä niin se lisää sitä ihan turhaa kiirettä arkeen. Pitää koko ajan varmistaa että ei ole unohtanut mitään. Jos on esim. kolme lasta niin erilaisia kouluun, harrastuksiin ja kavereihin liittyviä pikkuasioita on kyllä todella paljon ja ihan vain niiden kaikkien pitäminen järjestyksessä on jo jonkinlainen homma. Mutta hyvä jos muut eivät pidä näitä millään lailla raskaina. Ehkä minä olen ainoa.
Selitä mitä selität, mutta jos triviaaliin asiaan, kuten kaverisynttärilahjaan, käytät tuntikaupalla (satakertaisesti tarvittavaan nähden) aikaa ja suoritat siinä vielä gestapotason kuulustelut ohessa, niin oletettavasti niihin kymmeniin erilaisiin muihinkin pikkuasioihin tuhlaat yhtä järjettömästi aikaa ja vaivaa. No ei se silloin ihme olekaan, että kuormittaa. Mutta kai se oli ap:n pointti alkujaankin, että niiden asioiden EI OLE PAKKO kuormittaa ja stressata niin, että siitä tulee äksyilyn ja jopa riitelyn aihe, mikä TUHOAA parisuhdetta, vaan asioiden hoitamista ON MAHDOLLISTA järkeistää ja helpottaa, sekä myös korjata ASENNOITUMISTA. Eli siis vähentää pedanttiuden ja anaalisuuden astetta ja sallia itselleenkin hieman armoa silloin, kun on liikaa kaikkea eikä jaksaisi. Puhumattakaan puolisosta, joka ei välttämättä edes ymmärrä mistä kenkä puristaa, kun sinä et osaa kommunikoida varsinaista ongelmaa.
Kauanko olisi sopiva aika käytettäväksi kaverilahjaan? entäpä käytettävä rahasumma?
Osallistuuko puolisosi tasapuolisesti näihin synttärien järjestämisiin/lahjojen ostoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prioriteetit kuntoon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
AP:n prioriteetit
1. Hässimistä joka päivää
2. lihapiirakkaa ruuaksi
3 pleikkaa ,kun ei hässitä
4. kavereiden kanssa kännit vähintään 3 kertaa viikko
5. lätkää
Mikset ottanut vaimoa jolla on samat prioriteetit?
Juoppoja ,laiskoja ,läske.jä pi..lluu jakavii epäsiistei huomioh..uorii on lähiöbaarit tays????Ap tässä
Halusin kauniin TASOKKAAN naisen
Vaimosi ei saanut kovin tasokasta miestä. Säälipisteet menee hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Prioriteetit kuntoon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
AP:n prioriteetit
1. Hässimistä joka päivää
2. lihapiirakkaa ruuaksi
3 pleikkaa ,kun ei hässitä
4. kavereiden kanssa kännit vähintään 3 kertaa viikko
5. lätkää
Mikset ottanut vaimoa jolla on samat prioriteetit?
Juoppoja ,laiskoja ,läske.jä pi..lluu jakavii epäsiistei huomioh..uorii on lähiöbaarit tays????
Nyt trolli trollaa itseään. Aika poistua keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?
Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.
Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).
Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...
Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.
Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.
Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.
Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.
Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta.
Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.
Sivusta kommentoin, että onhan tuo nyt täysin yliampuvaa sekoilua kaverisynttärilahjojen osalta. Siis sun mielenterveys tässä jo kyseenalaistuu.
Ehkä läheisen serkun tai kummilapsen kohdalla aletaan miettiä sellaista, mitä joku ehkä haluaa. Omalle lapselle toteutetaan oikeita toiveita. Jos ei ole lapsen kaverisynttärikutsussa erikseen toivottu jotain tiettyä, niin sitten ostetaan omaan budjettiin sopivaa sellaista ikäluokan ja sukupuolen mukaan yleisesti hyväksyttyä, mitä sattuu kaupassa ohimennen olemaan. Ei todellakaan jokaiselle kolmelle tusinalle luokka- ja harrastuskaverille ja perhetuttulapselle selvitetä lapsen sen hetkisiä haluja ja oikkuja ja metsästetä sitä unelmien synttärilahjaa. Ei hemmetti. Se on vanhempien asia, jos kenenkään. Kaverit tuo mitä sattuu. Karkkipussi tai vitosen-kympin seteli on oikein sopiva, jos on kiire ja hätä. Viimeistään kymmenvuotias ja sitä vanhempi lapsi saa ostaa jo itse kavereilleen lahjat. Osaa parhaiten.
Ja mulla todellakin on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua jopa kaksi minuuttia, ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita.
Olen aika monta kertaa yrittänyt selittää että kyse ei ole siitä paljonko yksi yksittäinen synttärilahja kuormittaa arjessa. Vaan siitä että kun vastaavia pikkuasioita kertyy kymmeniä erilaisia kaiken muun normaalin päälle jatkuvalla syötöllä niin se lisää sitä ihan turhaa kiirettä arkeen. Pitää koko ajan varmistaa että ei ole unohtanut mitään. Jos on esim. kolme lasta niin erilaisia kouluun, harrastuksiin ja kavereihin liittyviä pikkuasioita on kyllä todella paljon ja ihan vain niiden kaikkien pitäminen järjestyksessä on jo jonkinlainen homma. Mutta hyvä jos muut eivät pidä näitä millään lailla raskaina. Ehkä minä olen ainoa.
Selitä mitä selität, mutta jos triviaaliin asiaan, kuten kaverisynttärilahjaan, käytät tuntikaupalla (satakertaisesti tarvittavaan nähden) aikaa ja suoritat siinä vielä gestapotason kuulustelut ohessa, niin oletettavasti niihin kymmeniin erilaisiin muihinkin pikkuasioihin tuhlaat yhtä järjettömästi aikaa ja vaivaa. No ei se silloin ihme olekaan, että kuormittaa. Mutta kai se oli ap:n pointti alkujaankin, että niiden asioiden EI OLE PAKKO kuormittaa ja stressata niin, että siitä tulee äksyilyn ja jopa riitelyn aihe, mikä TUHOAA parisuhdetta, vaan asioiden hoitamista ON MAHDOLLISTA järkeistää ja helpottaa, sekä myös korjata ASENNOITUMISTA. Eli siis vähentää pedanttiuden ja anaalisuuden astetta ja sallia itselleenkin hieman armoa silloin, kun on liikaa kaikkea eikä jaksaisi. Puhumattakaan puolisosta, joka ei välttämättä edes ymmärrä mistä kenkä puristaa, kun sinä et osaa kommunikoida varsinaista ongelmaa.
Kauanko olisi sopiva aika käytettäväksi kaverilahjaan? entäpä käytettävä rahasumma?
Osallistuuko puolisosi tasapuolisesti näihin synttärien järjestämisiin/lahjojen ostoon?
mulla TODELLAKIN on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua JOPA KAKSIKYMMENTÄ MINUUTTIA , ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prioriteetit kuntoon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
AP:n prioriteetit
1. Hässimistä joka päivää
2. lihapiirakkaa ruuaksi
3 pleikkaa ,kun ei hässitä
4. kavereiden kanssa kännit vähintään 3 kertaa viikko
5. lätkää
Mikset ottanut vaimoa jolla on samat prioriteetit?
Juoppoja ,laiskoja ,läske.jä pi..lluu jakavii epäsiistei huomioh..uorii on lähiöbaarit tays????Nyt trolli trollaa itseään. Aika poistua keskustelusta.
Seura tekee kaltaisekseen..kirjoitatko lihapiirakka suussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?
Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.
Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).
Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...
Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.
Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.
Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.
Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.
Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta.
Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.
Sivusta kommentoin, että onhan tuo nyt täysin yliampuvaa sekoilua kaverisynttärilahjojen osalta. Siis sun mielenterveys tässä jo kyseenalaistuu.
Ehkä läheisen serkun tai kummilapsen kohdalla aletaan miettiä sellaista, mitä joku ehkä haluaa. Omalle lapselle toteutetaan oikeita toiveita. Jos ei ole lapsen kaverisynttärikutsussa erikseen toivottu jotain tiettyä, niin sitten ostetaan omaan budjettiin sopivaa sellaista ikäluokan ja sukupuolen mukaan yleisesti hyväksyttyä, mitä sattuu kaupassa ohimennen olemaan. Ei todellakaan jokaiselle kolmelle tusinalle luokka- ja harrastuskaverille ja perhetuttulapselle selvitetä lapsen sen hetkisiä haluja ja oikkuja ja metsästetä sitä unelmien synttärilahjaa. Ei hemmetti. Se on vanhempien asia, jos kenenkään. Kaverit tuo mitä sattuu. Karkkipussi tai vitosen-kympin seteli on oikein sopiva, jos on kiire ja hätä. Viimeistään kymmenvuotias ja sitä vanhempi lapsi saa ostaa jo itse kavereilleen lahjat. Osaa parhaiten.
Ja mulla todellakin on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua jopa kaksi minuuttia, ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita.
Olen aika monta kertaa yrittänyt selittää että kyse ei ole siitä paljonko yksi yksittäinen synttärilahja kuormittaa arjessa. Vaan siitä että kun vastaavia pikkuasioita kertyy kymmeniä erilaisia kaiken muun normaalin päälle jatkuvalla syötöllä niin se lisää sitä ihan turhaa kiirettä arkeen. Pitää koko ajan varmistaa että ei ole unohtanut mitään. Jos on esim. kolme lasta niin erilaisia kouluun, harrastuksiin ja kavereihin liittyviä pikkuasioita on kyllä todella paljon ja ihan vain niiden kaikkien pitäminen järjestyksessä on jo jonkinlainen homma. Mutta hyvä jos muut eivät pidä näitä millään lailla raskaina. Ehkä minä olen ainoa.
Selitä mitä selität, mutta jos triviaaliin asiaan, kuten kaverisynttärilahjaan, käytät tuntikaupalla (satakertaisesti tarvittavaan nähden) aikaa ja suoritat siinä vielä gestapotason kuulustelut ohessa, niin oletettavasti niihin kymmeniin erilaisiin muihinkin pikkuasioihin tuhlaat yhtä järjettömästi aikaa ja vaivaa. No ei se silloin ihme olekaan, että kuormittaa. Mutta kai se oli ap:n pointti alkujaankin, että niiden asioiden EI OLE PAKKO kuormittaa ja stressata niin, että siitä tulee äksyilyn ja jopa riitelyn aihe, mikä TUHOAA parisuhdetta, vaan asioiden hoitamista ON MAHDOLLISTA järkeistää ja helpottaa, sekä myös korjata ASENNOITUMISTA. Eli siis vähentää pedanttiuden ja anaalisuuden astetta ja sallia itselleenkin hieman armoa silloin, kun on liikaa kaikkea eikä jaksaisi. Puhumattakaan puolisosta, joka ei välttämättä edes ymmärrä mistä kenkä puristaa, kun sinä et osaa kommunikoida varsinaista ongelmaa.
Voisit ehkä ymmärtää että tuo esimerkki "kuulustelusta" oli ironinen esimerkki siitä miten JOSKUS pienenkin asian hoitamisessa voi mennä aikaa. Ei siis mene AINA mutta voi mennä aina joskus. Ja kun niitä pieniä asioita on jatkuvasti niin kyllä niihin saa kokonaisuutena menemään viikkotasolla ihan merkittävästi aikaa ja vaivaa.
Se mitä minä en ole ymmärtänyt on se, että kun nämä asiat ovat kerran niin triviaaleja ja helppoja niin miksi ne silti aina kaatuvat naisten kontolle? Miksi te miehet ette vain suit sait hoida niitä työnne ohessa kun niiden kuormittavuus on kuulemma ihan vain asennekysymys? Minä en ole näihin hommiin niin rakastunut että en niitä luovuttaisi jollekin toiselle. Enkä todellakaan rakasta niitä niin että haluaisin käyttää niihin yhtään enempää aika kuin on ihan pakko.
Ja kommunikointia olen kyllä yrittänyt. Mutta jos miehen asenne ei ole se että tehdään nyt vähän rennommin vaan että "turhaa koko touhu", niin en tiedä että miten minun pitäisi kommunikoida asia? Ei sitten viedä lasta neuvolaan ja kohta ovat sossut ovella, niinkö? Tai ei osteta synttärilahjoja ja kohta lasta ei sitten kutsuta enää synttäreille kun hän on se outo joka ei tuo lahjoja?
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että tässä on kyse siitä että ymmärrämme eri tavalla sen mikä on suunnittelua. Sehän on sitä että saa arjen sujumaan ja rullaamaan. Aika harvoin pysähtyy miettimään kuinka monta erilaista päätöstä se vaatii. Nuo kaikki mainitsemasi "tehdään kun siltä tuntuu" asiat ovat kaikki lopulta tietoisia päätöksiä ja arvioita siitä että jotain pitää nyt tehdä. Kuten se myös että osaa muuttaa toiveen "kalaruoka" ruokalistaksi ja juuri perheen kokoon sopiviksi ostomääriksi.
Eri ihmiset myös kokevat asiat eri tavoilla. Sinulle arjen pyöritys on varmasti luontaista ja siksi sinulle helppoa ja stressitöntä. Kaikille sama asia ei kuitenkaan ole yhtä luontaista ja siksi se voi olla paljon kuormittavampaa. Ajattele vaikkapa itseäsi joutumassa ammattiin joska ei ole sinulle ollenkaan luontaista. Silloin se vaatisi sinulta paljon enemmän ponnistelua kuin siltä jolle se olisi luontaista ja kuormittuisit siinä työssä paljon enemmän kuin sinulle sopivassa ammatissa.
Arjen pyörityksestä ei kukaan voi kuitenkaan laistaa, oli se sitten itselle helppoa ja luontaista tai ei.