Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä

Vierailija kirjoitti:

Naiset esittävät rentoa kunnes saavat miehen loukkuun. Sitten alkaa arjenpyöritys ja pihtailu.

M32

Miehet esittävät rentoa kunnes saavat naisen loukkuun, sitten alkaa itsekäs nysväily ja vastuun pakoilu, niin nainenhan se vain muuttuu...

Ei päde kaikkiin, mutta tuolla sinun teoriallasi voisi asian kääntää myös näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Voi luoja mitä olkiukkoilua. Ja ei, en ole asunut kanssasi päivääkään. Toivottavasti ei kukaan muukaan

No kyllä sinäkin kierrät koko ajan tätä asiaa etkä halua vastat mihinkään sinulle esitettyihin kysymyksiin joten ei se olkiukkoilusta mitenkään eroa. Kuten ei eroa tahallinen väärinymmärryskään.

Mutta edelleen odotan vastausta siihen että hoituvatko sinusta todellakin kaikki kotityöt aivan ilman että kukaan niitä erikseen ajattelee ja tekee ratkaisuja ja päätöksiä siitä mitä asioita pitää tehdä ja milloin? Ja etkö todellakaan näe tätä millään lailla työnä tai asiana joka voisi ketään kuormittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.

Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.

Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.

Kun ei pidä kiirettä, niin ehtii siihen arkeenkin tutustua jo ennen kuin muuttaa saman katon alle saati menee naimisiin. Me olimme neljän vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen vasta valmiita sitoutumaan loppuelämäksemme saman katon alle ja ainakaan toistaiseksi ei kumpikaan ole yllättäen muuttunut toisenlaiseksi kuin seurusteluaikana.

Mutta jos yhteen pitää mennä muutaman kuukauden tuntemisella, kun kuherrusvaihe on vasta parhaimmillaan, niin arjesta ei vielä ole mitään ymmärrystä.

On hienoa, että tällaisiakin tapauksia on. Liian usein se vain menee siihen, että toinen tai molemmat osapuolet onnistuvat piilottamaan ne huonot puolet kunnes se toinen on jo katiskassa ja on liian myöhäistä lähteä niin vain kävelemään.

Naiset rakentavat pilvilinnoja juuri jonkun Instan perusteella ja kun se oma talo ei olekaan sellainen kuin Maisa Torpalla on niin ahdistus alkaa. Miehet olettavat, että on okei olla joka viikko kolmena päivänä illalla pois kotoa ja viikonloppu päälle ja jättävät vaimon huomion vähemmälle.

Empiiristen kokemusten perusteella aika harvoin parit löytävät sellaisen harmonian, että molemmilla olisi oikeasti hyvä olla. Miehet tekevät kuitenkin enemmän kompromisseja kuin naiset ja se johtaa ajan saatossa siihen, että on vain yhteistä aikaa.

Miksi ihmeessä sinä haluaisit viettää aikaa kenenkään muun kuin kumppanisi ja mahdollisten lasten kanssa?

Mitä helvettiä nyt taas? Eiköhän toi kommentti ole juuri se pointti, jota yritettiin tuoda esiin. Tottakai jokaisella pitäisi olla omaa aikaa ilman, että siitä tulee huono itsetunto. Juuri tällaiset suhteet ovat tuhoon tuomittuja, joissa kaikki aika vietetään yhdessä tai vain toisen mieltymysten mukaan. Miksi ei saisi lähteä lätkämatsiin tai kavereiden kanssa konserttiin silloin tällöin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?

Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?

Hieman ohis, mutta onko nykyään ihan yleistä, että vanhemmat ostavat jopa 10-vuotiaiden lasten kaverisynttärilahjat? Eikö pääsisi paljon helpommalla ja opettaisi lapselle itsenäisyyttä, kun antaisi lapselle budjetin hankintaa varten heti kun kutsu tulee ja lapsi voi itse hankkia, mistä uskoo kaverin tykkäävän? Vanhemmille lapsille tämän voi sisällyttää kuukausi- tai viikkorahoista hankittaviin juttuihin.

Se lapsi pitää kuitenkin viedä sinne kauppaan, vaikka tämä siellä yksin päättäisi, mitä ostetaan. Kauppareissu pitää silloin ajoittaa niin, että lapsi pystyy harrastuksiltaan osallistumaan kauppareissuun. Siinä on oikeastaan sitten lopulta ihan sama ostaako sen lahjan itse. 

Totta, sitä paitsi se kestää näin tupla-ajan, koska lapsi kiertää sitä leluosastoa kuin kissa kuumaa puuroa ja miettii mitä itse haluaisi joululahjaksi. Lopuksi onkin sitä mieltä että hän haluaa juuri nyt tämän supermegarobottihelikopterin ja tästä tulee sitten kaikille paha mieli ja menee niin myöhään ettei ehdi tehdä ruokaa vaan ostetaan pizzaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?

Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?

Hieman ohis, mutta onko nykyään ihan yleistä, että vanhemmat ostavat jopa 10-vuotiaiden lasten kaverisynttärilahjat? Eikö pääsisi paljon helpommalla ja opettaisi lapselle itsenäisyyttä, kun antaisi lapselle budjetin hankintaa varten heti kun kutsu tulee ja lapsi voi itse hankkia, mistä uskoo kaverin tykkäävän? Vanhemmille lapsille tämän voi sisällyttää kuukausi- tai viikkorahoista hankittaviin juttuihin.

Se lapsi pitää kuitenkin viedä sinne kauppaan, vaikka tämä siellä yksin päättäisi, mitä ostetaan. Kauppareissu pitää silloin ajoittaa niin, että lapsi pystyy harrastuksiltaan osallistumaan kauppareissuun. Siinä on oikeastaan sitten lopulta ihan sama ostaako sen lahjan itse. 

Normaaliälyinen lapsi suoriutuu kyllä kauppareissusta itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?

Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?

Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?

Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?

Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.

Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on. 

Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v?  Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.

Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.

Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.

Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu. 

Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.

Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.

En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.

Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?

Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?

Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.

Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).

Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...

Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.

Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.

Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Voi luoja mitä olkiukkoilua. Ja ei, en ole asunut kanssasi päivääkään. Toivottavasti ei kukaan muukaan

No kyllä sinäkin kierrät koko ajan tätä asiaa etkä halua vastat mihinkään sinulle esitettyihin kysymyksiin joten ei se olkiukkoilusta mitenkään eroa. Kuten ei eroa tahallinen väärinymmärryskään.

Mutta edelleen odotan vastausta siihen että hoituvatko sinusta todellakin kaikki kotityöt aivan ilman että kukaan niitä erikseen ajattelee ja tekee ratkaisuja ja päätöksiä siitä mitä asioita pitää tehdä ja milloin? Ja etkö todellakaan näe tätä millään lailla työnä tai asiana joka voisi ketään kuormittaa?

Kyllä hoituvat. Kun se on sitä normaalia elämää.

Ehkä sinullakin voisi hoitua, jos et makaisi palstalla aamusta iltaan? En kuormitu siitä, että pesen pyykkiä kun on tarvis, tiskaan kun olen kokannut tai imuroin kun on roskaista.

Jos sinulle nämä ovat kuormittavia asioita, niin miten mahdat pärjätä elämässäsi kun sinulle tulee eteesi ihan oikeasti kuormittavia ja raskaita asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?

Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?

Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?

Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?

Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.

Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on. 

Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v?  Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.

Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.

Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.

Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu. 

Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.

Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.

En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.

Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?

Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?

Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.

Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).

Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...

Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.

Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.

Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.

Herranen aika mikä tapa kasvattaa lapsia. Yritätkö väen vängällä estää heitä oppimasta toimimaan itse?

Vierailija kirjoitti:

Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.

Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.

Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.

Naismakusi ei taida sopia sinulle kuin muodollisesti. Parempi kun et pariudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?

Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?

Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?

Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?

Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.

Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on. 

Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v?  Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.

Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.

Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.

Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu. 

Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.

Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.

En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.

Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?

Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?

Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.

Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).

Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...

Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.

Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.

Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.

Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.

Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.

Se ei siis voi täytyä silloin kun joku muu laittaa astioita sinne? Siis joku joka ei siitä huolimatta laita sitä päälle vaan odotaa että sinä huomaisit laittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.

Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?

Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?

Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?

Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?

Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.

Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on. 

Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v?  Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.

Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.

Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.

Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu. 

Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.

Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.

En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.

Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?

Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?

Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.

Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).

Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...

Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.

Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.

Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.

Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.

Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta. 

Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.

Se ei siis voi täytyä silloin kun joku muu laittaa astioita sinne? Siis joku joka ei siitä huolimatta laita sitä päälle vaan odotaa että sinä huomaisit laittaa?

Voihan tuollainen kerran tapahtua. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, miksi joku täytti koneen, mutta ei laittanut sitä päälle. Sen jälkeen sama ei toistu. Vai elätkö jonkun apinalauman keskellä, joka ei tunne esimerkiksi puhuttua kieltä? Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

-Kerran viikossa mietin koko viikon safkat, aikaa kuluu ehkä 15 minuuttia. Kauppareissussa kuluu 1-2 tuntia. Joskus puoliso tekee kauppalistan etukäteen mutta ei hän mieti mitä syödään vaan on kirjoittanut esim. "kalaruoka ja kanaruoka".

-Pesen pyykkiä kun sitä kertyy tarpeeksi. Joskus kaksi konetta putkeen, yleensä yhden. Meillä on lapsilla niin paljon vaatteita että voi olla viikon pesemättä. Ei vaadi aikaa suunnittelemiseen.

-Seuraavan kauden vaatteet kaivetaan esiin kun näyttää siltä että alkaa olla tarpeen, siinä samalla sitten ne sovitetaan ja katotaan mitä tarttee ostaa. Ei vaadi aikaa suunnittelemiseen. Myönnän että puoliso hoitaa lasten vaatteiden oston koska vihaan vaateostoksia yli kaiken.

-Lakanat vaihdetaan kun tuntuu että pitää. Pyyhkeiden likaisuuden osaa jokainen itse arvioida ja ottaa laatikosta itselleen uuden. Lakanoita ja pyyhkeitä meillä on ihan liikaa, ne ei lopu kesken. Pesen niitä kun likapyykkilaatikkoon ei enempää mahdu. Ei vaadi aikaa suunnittelmiseen.

-Harkat ja harrastukset kirjoitetaan viikkoaikatauluun ylös. Sitten katsotaan kuka hoitaa viennit ja haut. Tämä on puolisoni hienosti hoitama juttu mutta ei se häneltäkään jokapäiväistä suunnittelua vaadi. Joskus pitää sumplia uusiksi kun toinen on kipeä tms. mutta ei niihinkään kovin montaa minuuttia viikossa kulu.

Lasten leirikoulu on kerran koulu-uran aikana. Se vaatii suunnittelua kyllä mutta ei kovin usein. Harjoitusleirille meidän lapset osaa pakata omat kamansa. Pitää heitä toki ohjeistaa, että mitä kamaa sinne tarvitaan, mutta aika usein seuralta tulee ohjeet.

-Anopin ja vanhempien muistamiseen riittää että soittaa tai laittaa viestin jos muistaa. Jos ei muista niin voi voi. Sukulaisille lähetän tekstarin jos muistan. Lapset saavat hoitaa itse omien kaveriensa synttärimuistamiset. Lahjan voin kauppareissulla ostaa, mutta saavat itse miettiä mitä haluavat viedä. Joululahjoja en ostaisi kuin omille kavereilleni ja lapsille. Muiden lapsille en osta mitään.  Paitsi jos olen jouluksi menossa jonnekin kylään niin ostan sitten sinne lahjoja. Häitä nyt tulee niin harvoin että niitä ei kovin usein tarvitse suunnitella.  Juuri tämän takia puoliso hoitaa meillä nämä muistamiset kun itseä ei vaan satu kiinnostamaan.

Arkinen kodin pyörityksen suunnittelu ei vie kovin paljoa aikaa viikossa. Erikoistapahtumat vievät mutta ne ei olekaan arkea. Joten en osta tuota 'nyyh kun mun kaikki aika sujuu metatöiden tekemiseen' itkua. Minä teen meillä lähes kaikki arkiset kotiaskareet, vein lapset päiväkotiin pienenä jne. Puoliso organisoi sitten ne erikoistapaukset kuten synttärit jne. koska minä en olisi sellaisia järjestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.

Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??

Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle  laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.

Se ei siis voi täytyä silloin kun joku muu laittaa astioita sinne? Siis joku joka ei siitä huolimatta laita sitä päälle vaan odotaa että sinä huomaisit laittaa?

Voihan tuollainen kerran tapahtua. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, miksi joku täytti koneen, mutta ei laittanut sitä päälle. Sen jälkeen sama ei toistu. Vai elätkö jonkun apinalauman keskellä, joka ei tunne esimerkiksi puhuttua kieltä? Sivusta.

Valitettavasti se kyllä toistuu jos siinä on henkilö joka tekee asiat ihan vain fiiliksellä ja sitä mukaa kun ne kaatuvat päälle kuten täällä ihanteena esitetään. En minäkään mitenkään omaksi huvikseni näitä asioita organisoi vaan siksi että ne eivät lukuisista yrityksistä huolimatta tunnu hoituvan jouhevasti niin että vain olettaa muiden ne hoitavan.

Jättäisin ilosta kirkuen kaiken suunnittelun jos vain siitä pääsisin. En sitä siis mitenkään rakasta tai siitä nauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?

Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?

Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?

Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?

Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.

Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on. 

Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v?  Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.

Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.

Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.

Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu. 

Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.

Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.

En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.

Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?

Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?

Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.

Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).

Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...

Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.

Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.

Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.

Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.

Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta. 

Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.

Sivusta kommentoin, että onhan tuo nyt täysin yliampuvaa sekoilua kaverisynttärilahjojen osalta. Siis sun mielenterveys tässä jo kyseenalaistuu.

Ehkä läheisen serkun tai kummilapsen kohdalla aletaan miettiä sellaista, mitä joku ehkä haluaa. Omalle lapselle toteutetaan oikeita toiveita. Jos ei ole lapsen kaverisynttärikutsussa erikseen toivottu jotain tiettyä, niin sitten ostetaan omaan budjettiin sopivaa sellaista ikäluokan ja sukupuolen mukaan yleisesti hyväksyttyä, mitä sattuu kaupassa ohimennen olemaan. Ei todellakaan jokaiselle kolmelle tusinalle luokka- ja harrastuskaverille ja perhetuttulapselle selvitetä lapsen sen hetkisiä haluja ja oikkuja ja metsästetä sitä unelmien synttärilahjaa. Ei hemmetti. Se on vanhempien asia, jos kenenkään. Kaverit tuo mitä sattuu. Karkkipussi tai vitosen-kympin seteli on oikein sopiva, jos on kiire ja hätä. Viimeistään kymmenvuotias ja sitä vanhempi lapsi saa ostaa jo itse kavereilleen lahjat. Osaa parhaiten. 

Ja mulla todellakin on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua jopa kaksi minuuttia, ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.

Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??

Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle  laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.

Jaksuja elämän koviin vastoinkäymisiin. Kannattaisiko muuten käydä nyt kurkkaamassa onko se kone täynnä nyt? Ettei mene tämäkin päivä piloille. 

Nyt ollaan jo niin  naurettavissa sfääreissä, jolla ei ole enää mitään tekemistä aloituksen pointin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Esim.

-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?

-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle? 

-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?

-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä

-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa

-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?

Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?

Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit. 

Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä. 

Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.

Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".

Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.

Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa. 

Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin. 

Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.

Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.

Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja? 

Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.

Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.

Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.

Se ei siis voi täytyä silloin kun joku muu laittaa astioita sinne? Siis joku joka ei siitä huolimatta laita sitä päälle vaan odotaa että sinä huomaisit laittaa?

Voihan tuollainen kerran tapahtua. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, miksi joku täytti koneen, mutta ei laittanut sitä päälle. Sen jälkeen sama ei toistu. Vai elätkö jonkun apinalauman keskellä, joka ei tunne esimerkiksi puhuttua kieltä? Sivusta.

Valitettavasti se kyllä toistuu jos siinä on henkilö joka tekee asiat ihan vain fiiliksellä ja sitä mukaa kun ne kaatuvat päälle kuten täällä ihanteena esitetään. En minäkään mitenkään omaksi huvikseni näitä asioita organisoi vaan siksi että ne eivät lukuisista yrityksistä huolimatta tunnu hoituvan jouhevasti niin että vain olettaa muiden ne hoitavan.

Jättäisin ilosta kirkuen kaiken suunnittelun jos vain siitä pääsisin. En sitä siis mitenkään rakasta tai siitä nauti.

Jos toimimaton käytäntö toistuu kommunikaatiosta huolimatta, silloin viestinnässä on vikaa. Voi katsoa peiliin.