Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Opitko jotakin?
Tuossa syy miksi avioliitto ei ole kannattava, ihminen muuttuu ja kasvaa toiset yhdessä toiset erilleen.
Itse pidän hulluna sinetöidä asia paperille, itse ainakin toivoisin että sekä minulla että hänellä on vapaus päättää jatkossakin haluaako olla tämän henkilön kanssa, ilman että siellä paperit sitovat.
Kaikella kunnioituksella.
Vierailija kirjoitti:
Opitko jotakin?
Tuossa syy miksi avioliitto ei ole kannattava, ihminen muuttuu ja kasvaa toiset yhdessä toiset erilleen.
Itse pidän hulluna sinetöidä asia paperille, itse ainakin toivoisin että sekä minulla että hänellä on vapaus päättää jatkossakin haluaako olla tämän henkilön kanssa, ilman että siellä paperit sitovat.
Kaikella kunnioituksella.
Ainiin pointti unohtui;
"niin hyvässä kuin pahassa, aina siihen asti, kunnes kuolema erottaa"
...no tuossa sinulle se paha.
Vierailija kirjoitti:
Pyöritä sinäkin sitä arkea, niin ehkä mielenkiintokin palaa.
Mikä on sinun tekosyysi leikkiä pirttihirmua? -ei ap
Jonkun on arki hoidettava, jos sinä kieltäydyt, hänen täytyy.
Mitä jos vähän auttaisit sitä sun "arjenpyörittäjää". Hyvä ihminen, annoit moisen nimityksenkin kumppanille ja silti mietit missä mättää.
Naiset esittävät rentoa kunnes saavat miehen loukkuun. Sitten alkaa arjenpyöritys ja pihtailu.
M32
Valitettavasti jonkun on pakko se arki pyörittää. Kun sinä olet saamaton vetelys ,joka leikkii ikiteiniä. Mietippä hetki. Elämä kö omat vanhempasi kuin pellossa vai pyöritettiinkö lapsuuskodissani arkea? Älä nyt ainakaan mene lisääntymään.
Tule aluksi pois Hilja Valtosen romaanista, kihlaamasta ihmisiä.
Arki pitää jättää pyörittämättä ja sitten syrjäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Opitko jotakin?
Tuossa syy miksi avioliitto ei ole kannattava, ihminen muuttuu ja kasvaa toiset yhdessä toiset erilleen.
Itse pidän hulluna sinetöidä asia paperille, itse ainakin toivoisin että sekä minulla että hänellä on vapaus päättää jatkossakin haluaako olla tämän henkilön kanssa, ilman että siellä paperit sitovat.
Kaikella kunnioituksella.
Minä kerron sinulle miksi: koska jokaisen ihmisen perustarve on tuntea olevansa turvassa. Sitä tunnetta ei tule, jos koko ajan joutuu pelkäämään, jos jokin muuttuu. Vaikka elämää ei voi hallita, niin avioliitto lisää tätä turvan tunnetta - jos oma perusturvallisuus on rakentunut lapsena vankalle pohjalle.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti jonkun on pakko se arki pyörittää. Kun sinä olet saamaton vetelys ,joka leikkii ikiteiniä. Mietippä hetki. Elämä kö omat vanhempasi kuin pellossa vai pyöritettiinkö lapsuuskodissani arkea? Älä nyt ainakaan mene lisääntymään.
Tarviiko sitä arkea pyörittää naama mutrulla? Pitääkö kaiken olla viimeisen päälle tip top? Vähempikin siivpus varmaan riittäisi? Rennompi ote arkeen vain auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti jonkun on pakko se arki pyörittää. Kun sinä olet saamaton vetelys ,joka leikkii ikiteiniä. Mietippä hetki. Elämä kö omat vanhempasi kuin pellossa vai pyöritettiinkö lapsuuskodissani arkea? Älä nyt ainakaan mene lisääntymään.
Onko sitä arkea oikeasti pakko hoitaa niin paljon? Mitä jos vaan jättäisi asioita tekemättä ja laskisi rimaa? Kaikkeen ei ole pakko ottaa osaa, lapsen luokkaretket voi maksaa rahalla leipomatta yhtään mitään, ei ole pakko osallistua harrastuksiin, hoitaa kotia vaan ihan minimimäärän (mutta tietenkin arkityöt tasan jakaen). Yhden lapsen koulukuvien tilaamiseen menee 5 minuuttia vuodessa. Perussiisteyden saa aikaan vartilla per päivä, ruuanlaittoon menee tietty aikaa mutta se on pakko tietenkin. (eineksiä ei jaksa ja ovat kalliita) Pyykkiä on pestävä mutta jos kaikki tekee ei se kauaa ota aikaa. Ärsyttää kyllä.
Pitäisi miettiä mitä voisi jättää tekemättä, mikä on epäoleellista ja sellaista "kun niin kuuluu tehdä" -tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti jonkun on pakko se arki pyörittää. Kun sinä olet saamaton vetelys ,joka leikkii ikiteiniä. Mietippä hetki. Elämä kö omat vanhempasi kuin pellossa vai pyöritettiinkö lapsuuskodissani arkea? Älä nyt ainakaan mene lisääntymään.
Onko sitä arkea oikeasti pakko hoitaa niin paljon? Mitä jos vaan jättäisi asioita tekemättä ja laskisi rimaa? Kaikkeen ei ole pakko ottaa osaa, lapsen luokkaretket voi maksaa rahalla leipomatta yhtään mitään, ei ole pakko osallistua harrastuksiin, hoitaa kotia vaan ihan minimimäärän (mutta tietenkin arkityöt tasan jakaen). Yhden lapsen koulukuvien tilaamiseen menee 5 minuuttia vuodessa. Perussiisteyden saa aikaan vartilla per päivä, ruuanlaittoon menee tietty aikaa mutta se on pakko tietenkin. (eineksiä ei jaksa ja ovat kalliita) Pyykkiä on pestävä mutta jos kaikki tekee ei se kauaa ota aikaa. Ärsyttää kyllä.
Pitäisi miettiä mitä voisi jättää tekemättä, mikä on epäoleellista ja sellaista "kun niin kuuluu tehdä" -tekemistä.
Onko sinulla lapsia, minkä ikäisiä ja kuinka monta, ja oletko ollut kotona lasten kanssa?
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
Tuota se on niillä, jotka eivät tajua puhaltaa yhteen hiileen. Liitossa sinä ja minä ollaan me, samalla puolella, ei sinä vastaan minä. Niistä lähtökohdista se ei vaan toimi. Toki vaikea on muuhun päästäkään, jos toista ei pysty arvostamaan, puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
Kun ei pidä kiirettä, niin ehtii siihen arkeenkin tutustua jo ennen kuin muuttaa saman katon alle saati menee naimisiin. Me olimme neljän vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen vasta valmiita sitoutumaan loppuelämäksemme saman katon alle ja ainakaan toistaiseksi ei kumpikaan ole yllättäen muuttunut toisenlaiseksi kuin seurusteluaikana.
Mutta jos yhteen pitää mennä muutaman kuukauden tuntemisella, kun kuherrusvaihe on vasta parhaimmillaan, niin arjesta ei vielä ole mitään ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
Et saanutkaan olla teini lopun ikääsi vaan sinun piti kasvaa aikuiseksi. Aivan kauheaa ja kohtuutonta!
Vierailija kirjoitti:
Naiset esittävät rentoa kunnes saavat miehen loukkuun. Sitten alkaa arjenpyöritys ja pihtailu.
M32
Joo mäkin 7 vuotta vedin roolia. 🙄 Mies ei aavistanut ollenkaan millainen olen. Nyt on ansassa eikä pääse pois. Laitoin oven lukkoon ja piilotin avaimen.
Pyöritä sinäkin sitä arkea, niin ehkä mielenkiintokin palaa.