Lue keskustelun säännöt.
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
En mitenkään jaksanut lukea miesvauvan pitkästyttävää ulinaa muutaman rivin jälkeen.
Siinäpä vasta kypsä kommentti aikuiselta (sic?) naiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Hieman ohis, mutta onko nykyään ihan yleistä, että vanhemmat ostavat jopa 10-vuotiaiden lasten kaverisynttärilahjat? Eikö pääsisi paljon helpommalla ja opettaisi lapselle itsenäisyyttä, kun antaisi lapselle budjetin hankintaa varten heti kun kutsu tulee ja lapsi voi itse hankkia, mistä uskoo kaverin tykkäävän? Vanhemmille lapsille tämän voi sisällyttää kuukausi- tai viikkorahoista hankittaviin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Sinä suunnittelet koska lakanat tarvitsee vaihtaa? Sinä suunnittelet koska lapsen leirikoulu on?
Sinä suunnittelet koska kausi vaihtuu vaatteissa? Sinä erikseen suunnittelet pyykkikoneen pyörittämisen?
Sinä suunnittelet, että huomennakin saattaa olla nälkä?
On siinä suunnittelemista.
Toisille se on elämää suunnittelemisen sijasta.
Tapahtuvatko nuo asiat sitten sinusta ihan automaattisesti ja itsestään ilman että kukaan ajattelee yhtään että milloin nuo asiat pitää tehdä ja miten? Se suunnittelu tarkoittaa asian ajattelua ja päätöksen tekemistä siitä mitä tehdään ja milloin. Ja myös kaiken tarpeellisen muistamista ettei mikään unohdu.
Mutta kun nämä asiat ovat niin helppoja niin sinä voitkin varmaan ottaa tämän ajatustyön huoleksesi ja vain kertoa muille että mitä tehdään ja milloin? Luovutan ilomielin tämän ajattelun sinulle. Laita vaikka sähköpostia aina mitä minun pitää tehdä minäkin päivänä. Ei ole kummoinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
Kun ei pidä kiirettä, niin ehtii siihen arkeenkin tutustua jo ennen kuin muuttaa saman katon alle saati menee naimisiin. Me olimme neljän vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen vasta valmiita sitoutumaan loppuelämäksemme saman katon alle ja ainakaan toistaiseksi ei kumpikaan ole yllättäen muuttunut toisenlaiseksi kuin seurusteluaikana.
Mutta jos yhteen pitää mennä muutaman kuukauden tuntemisella, kun kuherrusvaihe on vasta parhaimmillaan, niin arjesta ei vielä ole mitään ymmärrystä.
On hienoa, että tällaisiakin tapauksia on. Liian usein se vain menee siihen, että toinen tai molemmat osapuolet onnistuvat piilottamaan ne huonot puolet kunnes se toinen on jo katiskassa ja on liian myöhäistä lähteä niin vain kävelemään.
Naiset rakentavat pilvilinnoja juuri jonkun Instan perusteella ja kun se oma talo ei olekaan sellainen kuin Maisa Torpalla on niin ahdistus alkaa. Miehet olettavat, että on okei olla joka viikko kolmena päivänä illalla pois kotoa ja viikonloppu päälle ja jättävät vaimon huomion vähemmälle.
Empiiristen kokemusten perusteella aika harvoin parit löytävät sellaisen harmonian, että molemmilla olisi oikeasti hyvä olla. Miehet tekevät kuitenkin enemmän kompromisseja kuin naiset ja se johtaa ajan saatossa siihen, että on vain yhteistä aikaa.
Miksi ihmeessä sinä haluaisit viettää aikaa kenenkään muun kuin kumppanisi ja mahdollisten lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
Loistavan humoristisesti (mutta paljon totuutta sisältäen) kirjoitettu, jota tiukkapipot eivät ymmärrä!
Löydä uudestaan mielenkiinto, jos mielipide oli sinun ei hänen omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Sinä suunnittelet koska lakanat tarvitsee vaihtaa? Sinä suunnittelet koska lapsen leirikoulu on?
Sinä suunnittelet koska kausi vaihtuu vaatteissa? Sinä erikseen suunnittelet pyykkikoneen pyörittämisen?
Sinä suunnittelet, että huomennakin saattaa olla nälkä?
On siinä suunnittelemista.
Toisille se on elämää suunnittelemisen sijasta.
Tapahtuvatko nuo asiat sitten sinusta ihan automaattisesti ja itsestään ilman että kukaan ajattelee yhtään että milloin nuo asiat pitää tehdä ja miten? Se suunnittelu tarkoittaa asian ajattelua ja päätöksen tekemistä siitä mitä tehdään ja milloin. Ja myös kaiken tarpeellisen muistamista ettei mikään unohdu.
Mutta kun nämä asiat ovat niin helppoja niin sinä voitkin varmaan ottaa tämän ajatustyön huoleksesi ja vain kertoa muille että mitä tehdään ja milloin? Luovutan ilomielin tämän ajattelun sinulle. Laita vaikka sähköpostia aina mitä minun pitää tehdä minäkin päivänä. Ei ole kummoinen juttu.
Sinä siis edelleenkin väität suunnittelevasi milloin lakanat ovat likaiset tai koska lapsen leirikoulu järjestetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä viestiketju, joka selittää miksi miehet tienaavat enemmän kuin naiset. Vastaus: miehet tekevät pidempää työpäivää ja naiset nyhräävät aivan tarpeettoman paljon kotitöissä.
Kukaan ei sano, että kotitöitä ei pitäisi tehdä. Mutta rajansa kaikella. Nurkassa hieman pölyä: mitä väliä! ehtii sen siivota ensi viikollakin. Likaisia vaatteita pesemättä: mitä väliä! ehtii ne pestä ensi viikolla. Astiankone täyttämättä: mitä väliä! ehtii ne astiat huomennakin pestä. Puolittamalla kotitöihin käytetyn ajan menettää maksimissaan 20 % hyödyistä.
Kokonaan toinen asia on, jos tykkää hinkata kotia, mutta turha siihen on muita nykiä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Voi luoja mitä olkiukkoilua. Ja ei, en ole asunut kanssasi päivääkään. Toivottavasti ei kukaan muukaan
Vierailija kirjoitti:
Hyvä viestiketju, joka selittää miksi miehet tienaavat enemmän kuin naiset. Vastaus: miehet tekevät pidempää työpäivää ja naiset nyhräävät aivan tarpeettoman paljon kotitöissä.
Kukaan ei sano, että kotitöitä ei pitäisi tehdä. Mutta rajansa kaikella. Nurkassa hieman pölyä: mitä väliä! ehtii sen siivota ensi viikollakin. Likaisia vaatteita pesemättä: mitä väliä! ehtii ne pestä ensi viikolla. Astiankone täyttämättä: mitä väliä! ehtii ne astiat huomennakin pestä. Puolittamalla kotitöihin käytetyn ajan menettää maksimissaan 20 % hyödyistä.
Kokonaan toinen asia on, jos tykkää hinkata kotia, mutta turha siihen on muita nykiä mukaan.
No ilkeämpi voisi kysyä että miten tehokkaita miehet siellä töissä oikein ovat kun pitää iltakaudet siellä viipyä? Kenties hieman parempi suunnitelmallisuus tehostaisi sitä työtä niin että ehtisi ajoissa kotiin?
Tai voisi kysyä että hoidatteko te ne palkkatyönnekin tuon saman puolen tehon ja -20% hyödyn periaatteella? Toivottavasti ette...
Vierailija kirjoitti:
Hyvä viestiketju, joka selittää miksi miehet tienaavat enemmän kuin naiset. Vastaus: miehet tekevät pidempää työpäivää ja naiset nyhräävät aivan tarpeettoman paljon kotitöissä.
Kukaan ei sano, että kotitöitä ei pitäisi tehdä. Mutta rajansa kaikella. Nurkassa hieman pölyä: mitä väliä! ehtii sen siivota ensi viikollakin. Likaisia vaatteita pesemättä: mitä väliä! ehtii ne pestä ensi viikolla. Astiankone täyttämättä: mitä väliä! ehtii ne astiat huomennakin pestä. Puolittamalla kotitöihin käytetyn ajan menettää maksimissaan 20 % hyödyistä.
Kokonaan toinen asia on, jos tykkää hinkata kotia, mutta turha siihen on muita nykiä mukaan.
Kotitöihin menevä aika ei kyllä puolitu ihan noin. Jos puolitat pyykkipäivät, pyykkäät kaksinkertaisen ajan sinä päivänä kun pyykkäät. (Tai se vaatteiden lajittelu ja kaapittaminen siinä se veemäinen homma on). Jos jätät tällä viikolla viikkosiivouksen tekemättä sotku lisääntyy niin että siivoamiseen joutuu ensi viikolla käyttämään kaksinkertaisen ajan. Näitä hommia on niin helppo pitää turhina ja iiseinä kun ei itse vastaa niistä. Olin tässä viikon sairaana itse jokin aika sitten. Miehellä lähti ihan täysin homma lapasesta. Loppujen lopuksi lapset söi noutopizzaa useampana päivänä, koska mies ei vain ehtinyt hoitaa kaikkia asioita sillä tyylillä että ei suunnittele yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?
Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Hieman ohis, mutta onko nykyään ihan yleistä, että vanhemmat ostavat jopa 10-vuotiaiden lasten kaverisynttärilahjat? Eikö pääsisi paljon helpommalla ja opettaisi lapselle itsenäisyyttä, kun antaisi lapselle budjetin hankintaa varten heti kun kutsu tulee ja lapsi voi itse hankkia, mistä uskoo kaverin tykkäävän? Vanhemmille lapsille tämän voi sisällyttää kuukausi- tai viikkorahoista hankittaviin juttuihin.
Se lapsi pitää kuitenkin viedä sinne kauppaan, vaikka tämä siellä yksin päättäisi, mitä ostetaan. Kauppareissu pitää silloin ajoittaa niin, että lapsi pystyy harrastuksiltaan osallistumaan kauppareissuun. Siinä on oikeastaan sitten lopulta ihan sama ostaako sen lahjan itse.
Tämä. Puolison muuttuessa ensimmäisenä kannattaisi katsoa peiliin.