Lue keskustelun säännöt.
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opitko jotakin?
Tuossa syy miksi avioliitto ei ole kannattava, ihminen muuttuu ja kasvaa toiset yhdessä toiset erilleen.
Itse pidän hulluna sinetöidä asia paperille, itse ainakin toivoisin että sekä minulla että hänellä on vapaus päättää jatkossakin haluaako olla tämän henkilön kanssa, ilman että siellä paperit sitovat.
Kaikella kunnioituksella.
Minä kerron sinulle miksi: koska jokaisen ihmisen perustarve on tuntea olevansa turvassa. Sitä tunnetta ei tule, jos koko ajan joutuu pelkäämään, jos jokin muuttuu. Vaikka elämää ei voi hallita, niin avioliitto lisää tätä turvan tunnetta - jos oma perusturvallisuus on rakentunut lapsena vankalle pohjalle.
Yritätkö kertoa että ilman avioliittoa ihmiset kokisivat turvattomuuta? Kyllä he kokevat sitä avioliitossa ollesaankin sen kertoo erotilastot. Jos lähtökohtaisesti ei kykene kokemaan turvallisuutta kumppaninsa pysyvyydestä ilman avioliittoa, eikö se kerro että parisuhde ja sisäsinen turvallisuudentunne ei ole kovin vakaalla pohjalla? Omaa turvallisuuttaan ei tarvitse perustaa toiseen ihmiseen, mikäli sisäinen turvallisuudentunne on kunnossa ja se parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?
Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?
Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?
Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?
Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.
Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on.
Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v? Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.
Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.
Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.
Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu.
Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.
Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.
En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.
Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?
Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?
Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.
Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).
Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...
Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.
Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.
Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.
Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.
Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta.
Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.
Sivusta kommentoin, että onhan tuo nyt täysin yliampuvaa sekoilua kaverisynttärilahjojen osalta. Siis sun mielenterveys tässä jo kyseenalaistuu.
Ehkä läheisen serkun tai kummilapsen kohdalla aletaan miettiä sellaista, mitä joku ehkä haluaa. Omalle lapselle toteutetaan oikeita toiveita. Jos ei ole lapsen kaverisynttärikutsussa erikseen toivottu jotain tiettyä, niin sitten ostetaan omaan budjettiin sopivaa sellaista ikäluokan ja sukupuolen mukaan yleisesti hyväksyttyä, mitä sattuu kaupassa ohimennen olemaan. Ei todellakaan jokaiselle kolmelle tusinalle luokka- ja harrastuskaverille ja perhetuttulapselle selvitetä lapsen sen hetkisiä haluja ja oikkuja ja metsästetä sitä unelmien synttärilahjaa. Ei hemmetti. Se on vanhempien asia, jos kenenkään. Kaverit tuo mitä sattuu. Karkkipussi tai vitosen-kympin seteli on oikein sopiva, jos on kiire ja hätä. Viimeistään kymmenvuotias ja sitä vanhempi lapsi saa ostaa jo itse kavereilleen lahjat. Osaa parhaiten.
Ja mulla todellakin on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua jopa kaksi minuuttia, ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita.
Olen aika monta kertaa yrittänyt selittää että kyse ei ole siitä paljonko yksi yksittäinen synttärilahja kuormittaa arjessa. Vaan siitä että kun vastaavia pikkuasioita kertyy kymmeniä erilaisia kaiken muun normaalin päälle jatkuvalla syötöllä niin se lisää sitä ihan turhaa kiirettä arkeen. Pitää koko ajan varmistaa että ei ole unohtanut mitään. Jos on esim. kolme lasta niin erilaisia kouluun, harrastuksiin ja kavereihin liittyviä pikkuasioita on kyllä todella paljon ja ihan vain niiden kaikkien pitäminen järjestyksessä on jo jonkinlainen homma. Mutta hyvä jos muut eivät pidä näitä millään lailla raskaina. Ehkä minä olen ainoa.
Selitä mitä selität, mutta jos triviaaliin asiaan, kuten kaverisynttärilahjaan, käytät tuntikaupalla (satakertaisesti tarvittavaan nähden) aikaa ja suoritat siinä vielä gestapotason kuulustelut ohessa, niin oletettavasti niihin kymmeniin erilaisiin muihinkin pikkuasioihin tuhlaat yhtä järjettömästi aikaa ja vaivaa. No ei se silloin ihme olekaan, että kuormittaa. Mutta kai se oli ap:n pointti alkujaankin, että niiden asioiden EI OLE PAKKO kuormittaa ja stressata niin, että siitä tulee äksyilyn ja jopa riitelyn aihe, mikä TUHOAA parisuhdetta, vaan asioiden hoitamista ON MAHDOLLISTA järkeistää ja helpottaa, sekä myös korjata ASENNOITUMISTA. Eli siis vähentää pedanttiuden ja anaalisuuden astetta ja sallia itselleenkin hieman armoa silloin, kun on liikaa kaikkea eikä jaksaisi. Puhumattakaan puolisosta, joka ei välttämättä edes ymmärrä mistä kenkä puristaa, kun sinä et osaa kommunikoida varsinaista ongelmaa.
Kauanko olisi sopiva aika käytettäväksi kaverilahjaan? entäpä käytettävä rahasumma?
Osallistuuko puolisosi tasapuolisesti näihin synttärien järjestämisiin/lahjojen ostoon?mulla TODELLAKIN on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua JOPA KAKSIKYMMENTÄ MINUUTTIA , ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita.
Mitä ihmettä sinä 20 minuuttia kuppaat siellä lelyhyllyllä? Terveisin se, jolta kopioit tekstin.
Muutama vuosi sitten minä ja mies luvattiin anopille ostaa hänen puolestaan 5-vuotiaalle sukulaislapselle lahja. Anoppi tuskaili, että hän ei osaa ostaa ja me sanottiin, että omien lasten lapsuusvuosista on niin lyhyt aika, että ei ongelmaa. Siinä me sitten pyörittiin yli tunti Prisman leluosastolla ihmettelemässä, mitä ihmettä me ostettaisiin. Se oli työläs homma, kun meillä ei ollut hajuakaan, mistä viisivuotiaat nykyään tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
-Kerran viikossa mietin koko viikon safkat, aikaa kuluu ehkä 15 minuuttia. Kauppareissussa kuluu 1-2 tuntia. Joskus puoliso tekee kauppalistan etukäteen mutta ei hän mieti mitä syödään vaan on kirjoittanut esim. "kalaruoka ja kanaruoka".
-Pesen pyykkiä kun sitä kertyy tarpeeksi. Joskus kaksi konetta putkeen, yleensä yhden. Meillä on lapsilla niin paljon vaatteita että voi olla viikon pesemättä. Ei vaadi aikaa suunnittelemiseen.
-Seuraavan kauden vaatteet kaivetaan esiin kun näyttää siltä että alkaa olla tarpeen, siinä samalla sitten ne sovitetaan ja katotaan mitä tarttee ostaa. Ei vaadi aikaa suunnittelemiseen. Myönnän että puoliso hoitaa lasten vaatteiden oston koska vihaan vaateostoksia yli kaiken.
-Lakanat vaihdetaan kun tuntuu että pitää. Pyyhkeiden likaisuuden osaa jokainen itse arvioida ja ottaa laatikosta itselleen uuden. Lakanoita ja pyyhkeitä meillä on ihan liikaa, ne ei lopu kesken. Pesen niitä kun likapyykkilaatikkoon ei enempää mahdu. Ei vaadi aikaa suunnittelmiseen.
-Harkat ja harrastukset kirjoitetaan viikkoaikatauluun ylös. Sitten katsotaan kuka hoitaa viennit ja haut. Tämä on puolisoni hienosti hoitama juttu mutta ei se häneltäkään jokapäiväistä suunnittelua vaadi. Joskus pitää sumplia uusiksi kun toinen on kipeä tms. mutta ei niihinkään kovin montaa minuuttia viikossa kulu.
Lasten leirikoulu on kerran koulu-uran aikana. Se vaatii suunnittelua kyllä mutta ei kovin usein. Harjoitusleirille meidän lapset osaa pakata omat kamansa. Pitää heitä toki ohjeistaa, että mitä kamaa sinne tarvitaan, mutta aika usein seuralta tulee ohjeet.
-Anopin ja vanhempien muistamiseen riittää että soittaa tai laittaa viestin jos muistaa. Jos ei muista niin voi voi. Sukulaisille lähetän tekstarin jos muistan. Lapset saavat hoitaa itse omien kaveriensa synttärimuistamiset. Lahjan voin kauppareissulla ostaa, mutta saavat itse miettiä mitä haluavat viedä. Joululahjoja en ostaisi kuin omille kavereilleni ja lapsille. Muiden lapsille en osta mitään. Paitsi jos olen jouluksi menossa jonnekin kylään niin ostan sitten sinne lahjoja. Häitä nyt tulee niin harvoin että niitä ei kovin usein tarvitse suunnitella. Juuri tämän takia puoliso hoitaa meillä nämä muistamiset kun itseä ei vaan satu kiinnostamaan.
Arkinen kodin pyörityksen suunnittelu ei vie kovin paljoa aikaa viikossa. Erikoistapahtumat vievät mutta ne ei olekaan arkea. Joten en osta tuota 'nyyh kun mun kaikki aika sujuu metatöiden tekemiseen' itkua. Minä teen meillä lähes kaikki arkiset kotiaskareet, vein lapset päiväkotiin pienenä jne. Puoliso organisoi sitten ne erikoistapaukset kuten synttärit jne. koska minä en olisi sellaisia järjestänyt.
Juurikin näin. Vähän tulee sellainen maku, että naiset liioittelevat kotitöiden vaativuutta potenssiin kymmenen, tai sitten ovat kerta kaikkiaan niin epäkäytännöllisiä, että jokaista rutiininomaistakin asiaa pitää suunnitella etukäteen kaksi tuntia, vaikka näitä asioita on luultavasti tehty vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Normaalien peruselintarvikkeiden pitäminen kaapissa tai pakastimessa ei vaadi erillistä SUUNNITTELEMISTA. Ne vain ostetaan. Jos sinun pitää SUUNNITELLA sitä, että pidät kaapissasi tomaattimurskaa, niin en edes halua kuvitella millaista elämänhallintasi noin muuten on. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voithan erota ja kihlata seuraavaksi minut. Erosin jokin aika sitten suhteesta, jossa mies valitteli kun en tehnyt riittävästi kotitöitä. Totta onkin, että en näe tarpeelliseksi tehdä esim. ruokaa, kun sitä saan valmiina ovelle kannettuna, eikä tarvitse tiskata jälkikäteen. Siivoamiseenkin olen ottanut rennon asenteen ja siivoan vasta sitten kun oikeasti alkaa sotku häiritä. Lakanat vaihdan kahden viikon välein ja omistamieni tavaroiden määrää karsin aktiivisesti, ettei tule turhaa epäjärjestystä kotiin.
Olen rento ja hauskaa seuraa, mutta olisitkohan sinä lopulta minunkaan kanssani onnellinen? Ei ainakaan edellinen mies ollut. Haukkui laiskaksi ja saamattomaksi, ja minä taas en tarvitse tuollaista kielteisyyttä elämääni, joten dumppasin miehen.
Miksi sinä vaihdat lakanat kahden viikon välein? Eihän ne ehdi edes likaantua? Ja miten sinä muistat, milloin ne vaihdoit, merkkaatko kalenteriin vai onko sinulla vakiopäivät, jolloin vaihdat? Kyllä haju paljastaa, milloin lakanat on liian likaiset.
Yritin sanoa "korkeintaan kahden viikon välein", siitä jäi sana välistä. Senkin unohdin mainita, että en aio hankkia lapsia, koska haluan säilyä tällaisena rentona ja mukavana tyyppinä, joka nyt olen.
Kelpaako, ap, vai oletko melkein kaikkien muidenkin miesten tavoin niitä, jotka haluavat välttämättä omaa jälkikasvua, piittaamatta siitä miten tämä vaikuttaa mahdollisuuksiin viettää rentoa arkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Normaalien peruselintarvikkeiden pitäminen kaapissa tai pakastimessa ei vaadi erillistä SUUNNITTELEMISTA. Ne vain ostetaan. Jos sinun pitää SUUNNITELLA sitä, että pidät kaapissasi tomaattimurskaa, niin en edes halua kuvitella millaista elämänhallintasi noin muuten on. -eri
Sinä tiedät aina intuitiivisesti, mitä kaikkea kaapeissasi on ja mitä pitää ostaa lisää, ja aina vielä muistat ostaakin sen kaiken mitä puuttuu? Ikinä ei tarvitse tarkistaa ja tehdä puutelistaa? Suunnittelemasi (sic!) ruoka syntyy suitsait just siitä mitä kaapeissa taianomaisesti on?
Olet kyllä etevä. Me tavan kuolevaiset joudumme kyllä edes vähän suunnittelemaan, että onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Tuossa tapauksessa varmaan suunnittelenkin sen vartin verran viikossa, sinäkö olit se joka suunnitteli joka päivä ja ihmetteli miten tämä on niin rankkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Normaalien peruselintarvikkeiden pitäminen kaapissa tai pakastimessa ei vaadi erillistä SUUNNITTELEMISTA. Ne vain ostetaan. Jos sinun pitää SUUNNITELLA sitä, että pidät kaapissasi tomaattimurskaa, niin en edes halua kuvitella millaista elämänhallintasi noin muuten on. -eri
Sinä tiedät aina intuitiivisesti, mitä kaikkea kaapeissasi on ja mitä pitää ostaa lisää, ja aina vielä muistat ostaakin sen kaiken mitä puuttuu? Ikinä ei tarvitse tarkistaa ja tehdä puutelistaa? Suunnittelemasi (sic!) ruoka syntyy suitsait just siitä mitä kaapeissa taianomaisesti on?
Olet kyllä etevä. Me tavan kuolevaiset joudumme kyllä edes vähän suunnittelemaan, että onnistuu.
Ennen viikko-ostoksille lähtöä tosiaan joutuu tarkistamaan keittiön kaapit. Se vaatii niinkin paljon vaivaa, että avaa oven, katsoo, joskus jopa puntaroi käsissä jonkin pakkauksen, sulkee oven, ja kirjoittaa ostoslistaan. Mä käytän tähän varmaan 5-10 minuuttia. Mutta ei se nyt ole mikään raskas taakka saati edellytä minkäänlaista suunnittelemista. Se on vain yksi sujuva rutiini arjessa. Niitähän on kaikilla päivät täynnään, mutta ei niistä tarvitse numeroa tehdä. Yhtä lailla voisit messuta siitä, että kaupassa käydäkseen pitää oikein SUUNNITELLA, mitkä kengät laittaa jalkaan, mihin parkkiruutuun ajaa, ottaako kärryt sisältä vai ulkoa, maksaako debiitillä vai crediitillä vai oikeinkö käteisellä, jolloin ptiää käydä piparipurkilla tai automaatilla, ja kälä kälä kälä Kyllä, arkisen päivän arkiset touhut voi pilkkoa miljardeihin erillisiin alitehtäviin ja nääntyä sitten tähän oman työnsä loputtomaan vatvomiseen, kun se on SUUNNITTELUA. Tai sitten ei suunnittele mitään, tekee vaan, ja on onnellinen. Sama lopputulos, ilman kiukkua.
Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
Justhan miehet tässä ketjussa valitti, kun naiset ostaa astioita. Mikä sitten on sopiva määrä? Vai onko asia kuitenkin niin, että mahdollisimman vähän, jotka nainen tiskaa heti, kun ne on likaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)
Miksi ei voi tehdä vaikka kotityölistaa jääkaapin oveen, tehdä ne sen mukaisesti ja ottaa lopun vapaa-ajan rennosti?
Esim. ”Maanantaina Jape laittaa tiskit, tiistaina Mirkku, keskiviikkona heidän lapsensa Sanna-Petteri, torstaina Jape, perjantaina Mirkku” jne. ja roskat vie vaikka lapsi ja tienaa niillä (ja huoneensa siivouksella) viikkorahansa.
Pyykit joko toisen aikuisen vastuulle kokonaan ja ruoanlaitto toiselle, tai sitten 50-50 molemmille ja tämä myös listaan.
Torstai-iltana Sanna-Petteri siivoaa huoneensa, Jape ja Mirkku yhdessä muun asunnon ja siinä siivouksen lomassa vaikka juttelee mukavia, kuuntelee musiikkia tai molempia kiinnostavia podcasteja.
Näin perjantaina kotiin tullessa on vastassa siisti koti, ja mukava viikonlopunvietto voi alkaa.
Ja jos toinen on sellainen, ettei se yksinkertaisesti tee mitään, niin miksi ihmeessä sellaisen kanssa edes alkaa?
Kotitöihin ei mene paljoa aikaa, jos ne vaan tekee alta pois.
Päivittäin ei edes yleensä tarvitse tehdä muuta kuin laittaa tiskit, pyyhkiä pöytä ja pedata sänky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"?
Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Tuossa tapauksessa varmaan suunnittelenkin sen vartin verran viikossa, sinäkö olit se joka suunnitteli joka päivä ja ihmetteli miten tämä on niin rankkaa?
Vartissa viikon ruokalista, siihen tarvittavat ruoka-aineet kuluvine määrineen? Täytyy sanoa, että olet hirveän nopea. Tai sitten teillä ei syödä kovinkaan monipuolisesti.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.