Lue keskustelun säännöt.
Isän "epänormaali" suhde 16v tyttäreensä pilaa avoliittomme?
Todella kyllästynyt
07.06.2019 |
Tämä on ainoa paikka minne voin kirjoittaa nimettömänä, tästä minua kalvavasta ongelmasta, joten toivon asiallisia vastauksia. Asumme avoliitossa uusperheessä, jossa on lapsia ikä vuosilta 10-18v. Miehelläni on 16v tytär, johon hänellä on mielestäni jotenkin omituinen suhde. Tai sanotaanko näin, että kun tytär on paikalla, mies ei osoita minulle MITÄÄN hellyyden merkkejä, ei edes puhu minulle. On ikään kuin minua ei olisi olemassakaan. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti, joka sitten näkyy ulospäinkin, ja tästä johtuen mes vielä vähemmän huomioi minua. Tämä taas aiheuttaa lisää ärsytystä minussa, ja lopputulos on se, että ne viikot kun tämä 16v tytär on kotona, emme puhu toisillemme, emme huomioi toisiamme mitenkään, olemme kuin ilmaa. Tällä 16v tytärellä ei ole juurikaan ikinä ollut tyttökavereita, ainoastaan poikia. Nyt näyttää ettei hänellä ole enää näitä poikiakaan kavereina, vaan hän on kaikki päivät ja illat kotona, isin kainalossa tietenkin. Isänsä on hänelle niin paras kaveri kuin tietenkin isä. Isi , isi, isi. Kun isi on paikalla, tytär änkeää hänen seuraansa ihan kokoajan, ja pyytää isiään hänen kanssaan joka paikkaan. Tämä tytär ESITTÄÄ jotain roolia kun isi on paikalla, hän lässyttää isilleen kuin pikkulapsi ja esim. nuohoaa lattialla koiramme kanssa, kenestä hän ei todellakaan ole pätkääkään kiinnostunut kun isi ei ole paikalla. Tiedän että minun pitäisi aikuisena vaan kestää, ja olen hakenu jo ulkopuolista apua näihin omiin vaikeisiin tunteisiini. Olen myös puhunut miehelleni siitä, miten minua todellakin loukkaa , kun hän ei kiinnitä minuun mitään huomiota silloin kun tytär on kotona. En voi käsittää miksi. Pelkääkö mies jotenkin näyttää tunteitaan minulle kun tytär on läsnä? He saunovat ja suihkuttelevat yhdessä jne, minun kanssani mies ei tätä tee. He juttelevat, nauravat, löhöävät sohvalla toisiaan silitellen ja ovat kuin mikäkin parisuhteessa oleva pari. Siis vähän jo ällöttää mutta tiedän ettei siinä ole mitään seksuaalista takana. Mielestäni suhde ei kuitenkaan ole ihan terve heidän välillään, ja olen varmaan tosi itsekäs kun mielestäni minullekin kuuluisi osoittaa huomiota välillä. Minä pyykkään, teen ruoat ja siivoan kuitenkin kokoajan kaikkien sotkut.
Olen todella vakavasti miettinyt kokoajan enemmän ja enemmän eroamista, mutta se olisi todella kova paikka myös omilleni lapsilleni itseni lisäksi, koska rakastan miestäni. En vaan enää meinaa kestää tätä hylkimistä ja sitä että katson vieresä kun mies pitää hauskaa tyttärensä kanssa. Ymmärrän että lapset ovat aina ykkösiä mutta joku raja sentään.
Kommentit (767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se poika nyt siis autisti vai asperger? Ja heikkenihän hänen vointinsa uusperheessä kuten kerroit, joskaan toki sairaus ei aiheutunut erosta ja uusperheestä.
Asperger on autisti. Ennen diagnosoitiin aspergereita erikseen, mutta nykyään he ovat autismin kirjoa. Siis sama diagnoosi.
Ja siis tila ei heikkene, jos oireita ei hyssytellä ja välttämiskäytöksellä piilotella pois.
Olet väärässä. Toistaiseksi kaikki autistit eivät ole aspergereita, joskin kaikki aspergerit ovat autisteja. Asperger diagnosoidaan Suomessa ainakin toistaiseksi vielä erikseen, mahdollisesti jatkossakin, mutta tämä on vielä auki ja muutos tulee aikaisintaan 2022.
Aspergereilla ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen.
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
ICD -tautiluokitusjärjestelmä on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä ja järjestelmän muutosta toteutetaan WHO:n johdolla. Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) mahdollisesti poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Autismikirjon diagnoosimuutoksesta on puhuttu aina siitä asti, kun Amerikan psykiatriyhdistys (APA) julkaisi uudistetun version DSM-tautiluokitusjärjestelmästä vuonna 2013. Tässä uudessa versiossa (DSM-5) erilliset autismikirjoon liittyvät diagnoosit oli yhdistetty yhden sateenvarjodiagnoosin alle. Muutoksiin päädyttiin, koska monesti rajat eri autismidiagnoosien välillä jäivät epäselviksi ja joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi tutkimustyö ei tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymä olennaisesti eroaisivat toisistaan. Tämä käynnisti muutoskeskustelun myös Maailman terveysjärjestön ylläpitämässä ICD- tautijärjestelmässä olevien autismikirjoon liittyvien diagnoosien suhteen. Uudistetussa ICD-versiossa poistuisivat laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) ja käyttöön tulisi DSM-luokitusta vastaava "autismikirjon häiriö"- sateenvarjodiagnoosi. Autismikirjon kannalta suuri muutos tässä uudistetussa versiossa on Aspergerin oireyhtymän poistuminen diagnoosina kokonaan eli tätä sairautta ei olisi enää olemassa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi voi, meillä on melkein täysin samanlainen ongelma. Tyttö esittää pikkuvaimoa ja vetää muutenkin roolia. Isälle tuo yksi lapsi menee kaikkien ohi. Puhuu ihan eri tavalla kuin muille. Siihen sylissä oleiluun oli pakko ottaa kantaa. Se on onneksi loppunut. Ällöttää ja mietin eroa usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se poika nyt siis autisti vai asperger? Ja heikkenihän hänen vointinsa uusperheessä kuten kerroit, joskaan toki sairaus ei aiheutunut erosta ja uusperheestä.
Asperger on autisti. Ennen diagnosoitiin aspergereita erikseen, mutta nykyään he ovat autismin kirjoa. Siis sama diagnoosi.
Ja siis tila ei heikkene, jos oireita ei hyssytellä ja välttämiskäytöksellä piilotella pois.
Olet väärässä. Toistaiseksi kaikki autistit eivät ole aspergereita, joskin kaikki aspergerit ovat autisteja. Asperger diagnosoidaan Suomessa ainakin toistaiseksi vielä erikseen, mahdollisesti jatkossakin, mutta tämä on vielä auki ja muutos tulee aikaisintaan 2022.
Aspergereilla ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen.
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
ICD -tautiluokitusjärjestelmä on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä ja järjestelmän muutosta toteutetaan WHO:n johdolla. Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) mahdollisesti poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Autismikirjon diagnoosimuutoksesta on puhuttu aina siitä asti, kun Amerikan psykiatriyhdistys (APA) julkaisi uudistetun version DSM-tautiluokitusjärjestelmästä vuonna 2013. Tässä uudessa versiossa (DSM-5) erilliset autismikirjoon liittyvät diagnoosit oli yhdistetty yhden sateenvarjodiagnoosin alle. Muutoksiin päädyttiin, koska monesti rajat eri autismidiagnoosien välillä jäivät epäselviksi ja joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi tutkimustyö ei tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymä olennaisesti eroaisivat toisistaan. Tämä käynnisti muutoskeskustelun myös Maailman terveysjärjestön ylläpitämässä ICD- tautijärjestelmässä olevien autismikirjoon liittyvien diagnoosien suhteen. Uudistetussa ICD-versiossa poistuisivat laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) ja käyttöön tulisi DSM-luokitusta vastaava "autismikirjon häiriö"- sateenvarjodiagnoosi. Autismikirjon kannalta suuri muutos tässä uudistetussa versiossa on Aspergerin oireyhtymän poistuminen diagnoosina kokonaan eli tätä sairautta ei olisi enää olemassa sitten.
Uusi diagnoosikriteeristö on kyllä otettu Suomessa käyttöön jo tämän vuoden alussa.
T. Kirjolaisen äiti
Antaa heidän olla pari jos haluavat kunhan eivät lapsia tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se poika nyt siis autisti vai asperger? Ja heikkenihän hänen vointinsa uusperheessä kuten kerroit, joskaan toki sairaus ei aiheutunut erosta ja uusperheestä.
Asperger on autisti. Ennen diagnosoitiin aspergereita erikseen, mutta nykyään he ovat autismin kirjoa. Siis sama diagnoosi.
Ja siis tila ei heikkene, jos oireita ei hyssytellä ja välttämiskäytöksellä piilotella pois.
Olet väärässä. Toistaiseksi kaikki autistit eivät ole aspergereita, joskin kaikki aspergerit ovat autisteja. Asperger diagnosoidaan Suomessa ainakin toistaiseksi vielä erikseen, mahdollisesti jatkossakin, mutta tämä on vielä auki ja muutos tulee aikaisintaan 2022.
Aspergereilla ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen.
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
ICD -tautiluokitusjärjestelmä on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä ja järjestelmän muutosta toteutetaan WHO:n johdolla. Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) mahdollisesti poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Autismikirjon diagnoosimuutoksesta on puhuttu aina siitä asti, kun Amerikan psykiatriyhdistys (APA) julkaisi uudistetun version DSM-tautiluokitusjärjestelmästä vuonna 2013. Tässä uudessa versiossa (DSM-5) erilliset autismikirjoon liittyvät diagnoosit oli yhdistetty yhden sateenvarjodiagnoosin alle. Muutoksiin päädyttiin, koska monesti rajat eri autismidiagnoosien välillä jäivät epäselviksi ja joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi tutkimustyö ei tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymä olennaisesti eroaisivat toisistaan. Tämä käynnisti muutoskeskustelun myös Maailman terveysjärjestön ylläpitämässä ICD- tautijärjestelmässä olevien autismikirjoon liittyvien diagnoosien suhteen. Uudistetussa ICD-versiossa poistuisivat laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) ja käyttöön tulisi DSM-luokitusta vastaava "autismikirjon häiriö"- sateenvarjodiagnoosi. Autismikirjon kannalta suuri muutos tässä uudistetussa versiossa on Aspergerin oireyhtymän poistuminen diagnoosina kokonaan eli tätä sairautta ei olisi enää olemassa sitten.
Uusi diagnoosikriteeristö on kyllä otettu Suomessa käyttöön jo tämän vuoden alussa.
T. Kirjolaisen äiti
Ai? Eli asperger -diagnoosia ei enää Suomessa käytetä vai? Eli kaikki autismi-kirjon häiriöt on niputettu jo samaan Suomessa. Kuitenkin on sanottu että ICD-11 ei ole vielä käytössä ja se vielä "hioutuu" ennen kuin vasta v. 2022 siihen siirrytään käytännön lääkärin työssä eli kliinisessä työssä.
Aiemmin tarkemmassa erottelevammassa diagnoosiluokituksessa siis asperger oli autisti jolla ei ollut älyssä tai ymmärryskyvyssä vikaa. Toki diagnostiikka oli vaikeaa ja samasta sairaudesta saattoi tulla eri diagnoosi eri lääkäriltä. Nyt tuo siis helpottaa lääkäreiden diagnoosin tekoa kuin kaikki ovat vain autismikirjon häiriötä sairastavia sen tarkemmin erittelemättä.
Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Ehkä lääkärinne on halunnut jo tässä vaiheessa olla tekemättä enää tarkempaa erittelyä onko kyseessä asperger vaiko ei kun ei sillä tulevaisuudessa ole muutenkaan merkitystä diagnoosin muuttuessa, pääsee helpommalla selvittelyssäkin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inbredfinland kirjoitti:
En ihmettele, että Suomi on yksi Euroopan sisäsiittoisimmista maista, jos vielä 2019 joidenkin mielestä on normaalia, että teini-ikäinen tyttö saunoo ja käy suihkussa isänsä kanssa.
LÄHDE sisäsiittoisuudesta,kiitos. Missä näin sanotaan? Mutu.fi-ssä?
Mutta mitäs sopimatonta ja ihmettelemistä siinä on? Ovat saman perheen jäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se poika nyt siis autisti vai asperger? Ja heikkenihän hänen vointinsa uusperheessä kuten kerroit, joskaan toki sairaus ei aiheutunut erosta ja uusperheestä.
Asperger on autisti. Ennen diagnosoitiin aspergereita erikseen, mutta nykyään he ovat autismin kirjoa. Siis sama diagnoosi.
Ja siis tila ei heikkene, jos oireita ei hyssytellä ja välttämiskäytöksellä piilotella pois.
Olet väärässä. Toistaiseksi kaikki autistit eivät ole aspergereita, joskin kaikki aspergerit ovat autisteja. Asperger diagnosoidaan Suomessa ainakin toistaiseksi vielä erikseen, mahdollisesti jatkossakin, mutta tämä on vielä auki ja muutos tulee aikaisintaan 2022.
Aspergereilla ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen.
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
ICD -tautiluokitusjärjestelmä on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä ja järjestelmän muutosta toteutetaan WHO:n johdolla. Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) mahdollisesti poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Autismikirjon diagnoosimuutoksesta on puhuttu aina siitä asti, kun Amerikan psykiatriyhdistys (APA) julkaisi uudistetun version DSM-tautiluokitusjärjestelmästä vuonna 2013. Tässä uudessa versiossa (DSM-5) erilliset autismikirjoon liittyvät diagnoosit oli yhdistetty yhden sateenvarjodiagnoosin alle. Muutoksiin päädyttiin, koska monesti rajat eri autismidiagnoosien välillä jäivät epäselviksi ja joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi tutkimustyö ei tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymä olennaisesti eroaisivat toisistaan. Tämä käynnisti muutoskeskustelun myös Maailman terveysjärjestön ylläpitämässä ICD- tautijärjestelmässä olevien autismikirjoon liittyvien diagnoosien suhteen. Uudistetussa ICD-versiossa poistuisivat laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) ja käyttöön tulisi DSM-luokitusta vastaava "autismikirjon häiriö"- sateenvarjodiagnoosi. Autismikirjon kannalta suuri muutos tässä uudistetussa versiossa on Aspergerin oireyhtymän poistuminen diagnoosina kokonaan eli tätä sairautta ei olisi enää olemassa sitten.
Ohis, mutta kaikki aspergerit kyllä ovat autisteja, mutta kaikki autistit eivät ole aspergereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusionainen ja tytär eivät selvästikään sovi saman katon alle. Miehen pitää nyt tehdä päätos kumman hän heittää ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Syy avioeroon on tosiaan useimmiten naisissa, heidän soeputumiskyvyttömyydessään, kyvyttömyydessään asettua toisen asemaan ja oman itsensä asettamiselle etusijalle. Avioerohakemuksista se 70% on naisten laittamia, pettämisessä ei ole juuri eroa sukupuolten välillä. Päihdeongelmia on enemmän miehillä"
Tässä on jotain, mikä häiritsee.
SYY avioeroon on siis useimmiten naisissa, kirjoitetaan.
Tarkoitetaanko tällä SYYLLÄ sitä, että nainen on useimmiten se avioeron alullepanija, vai sitä, että nainen on syyllinen eroon. Siis toimii tai tekee jotain, minkä vuoksi avioliitto menee huonosti ja katkeaa?
Sitten tuleekin kappaleen viimeinen lause: Päihdeongelmia on enemmän miehillä.
Ja kas. Siinäpä se selitys tulikin. Hyvin, hyvin, HYVIN usein avioerot lähtevät liikkeelle miehen liiallisesta alkoholinkäytöstä.
Mutta ensimmäisessä lauseessa sanotaan, että naiset ovat sopeutumiskyvyttömiä, kyvyttömiä asettumaan toisen asemaan ja asettavat oman itsensä etusijalle.
Joten mitä ihmettä? Onko naisen sopeuduttava miehen alkoholismiin, asetuttava juopon aviomiehen asemaan ja laitettava sekä itsensä että lapset toiselle sijalle miehen jälkeen?
Onko tämän kirjoittaja nyt ihan viisas?
Oma jo vuosikymmeniä kestänyt aikuisikäni on antanut minulle jo perspektiiviä näkemään sen, mikä se syyllisyyssuhde näissä tapauksissa on. Aivan turha syyttää naista sopeutumiskyvyttömyydestä, jos ei suostu katselemaan jatkuvasti kännissä toikkaroivaa aviomiestään eikä halua kuulla niitä kiroustulvia ja haukkumisia, huoritteluja ja toisen omaisten solvaamista eikä rahoittaa moisen elämää enää yhtään enempää kuin on avioeropäätökseensä asti jaksanut. Se on todella totta, että miehet niitä alkoholisteja useimmiten ovat. Monet painuvat sitten lopullisesti pohjalle, kun ero on tullut, mutta sinne he ovat olleet menossa koko ajan muutenkin. Naista kyllä mielellään syytetään, että siitä tämä kaikki lähti, kun nainenkin lähti. Totuus on kuitenkin toinen. Ei kenenkään tarvitse riiputtaa mukanaan miestä, joka ei huolehdi elämästään itse. Saati, että huolehtisi perheestään niin, niin kuin miehen kuuluu. Olen kasvanut perheessä, missä isä oli alkoholisti eikä huolehtinut meistä lapsista millään tavoin. Äitini oli ilmeisesti sitten se oikea nainen, koska kesti ja jaksoi, tosin oman terveytensä kustannuksella, mutta urhoollisesti kesti! Ei tullut lisämerkintää avioerotilastoihin. Enpä ole asiasta onnellinen, lapsuuteni meni pilalle.
. Osa alkoholisteista jopa paranee eron myötä, useimmilla tosin siitä alkaa se syöksykierre, tällöin vaimo siis tyrkkää vain lisää vauhtia kun miehen elämä on jo alamäessä sen sijaan että koettaisi. Miehiin kohdistuvaa sukupuoleen liittyvää suoranaista sortoa on Miesnäkökulmaisen edustuksen puute tasa-arvohallinnossa, Asevelvollisuus, Mieskurjaliston huono asema on eräs eniten esillä olleista miesten tasa-arvo-ongelmista, jota ei ole kyetty ratkaisemaan. Taipaleen (2007, 145–146) mukaan huono-osaisuus näyttää kasaantuneen miehille ainakin seuraavissa ryhmissä: syrjäytyneet, asunnottomat (80 %), yömaja-asukit (95 %), alkoholistit ja huumeiden käyttäjät, vangit (95 %), tarkkailuluokkien oppilaat ja työkyvyttömät pitkäaikaistyöttömät. Miehiin ja miesten ongelmiin sukupuolinäkökulmasta kohdistuvan tutkimuksen ja tutkimustiedon puute. Miesten ongelmat huoltajuuskiistoissa. Poikien ja miesten ongelmat koulutuksessa. Miesten terveyteen liittyvät ongelmat. Miehet käyttävät huomattavasti naisia vähemmän terveyspalveluita. Miesten syrjäytyminen terveyspalveluiden marginaaliin vaikuttaa miesten itsensä lisäksi myös heidän läheistensä ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Naisten terveydenhuoltoon käytettiin 46 % enemmän varoja (v. 2002) kuin miesten terveydenhoitoon. Miesten sijainti terveydenhuollon marginaalissa saattaa olla (ainakin osittain) syynä miesten alhaisempaan elinajanodotteeseen, joka on Suomessa 7,2 vuotta naisten elinajanodotetta lyhyempi. Miehen elämä on vaarallista. Vaaralliset työt kasaantuvat miehille. Tilastokeskuksen mukaan 47:stä kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta 43 sattui miehille vuonna 2006 ja 73,3 % kaikista työtapaturmista sattui miehille. Suurin osa väkivallan uhreista on miehiä. Miehet tekevät Suomessa noin 80 % itsemurhista. Vuonna 2002 Suomessa tehtiin 1095 itsemurhaa, joista 824 oli miesten itsemurhia.
Silti Yhteiskuntaa hallitsevat feministiset uhridiskurssit. Voidaanko esimerkiksi väittää, että ”prostituution asiakkaina olevat miehet ovat miesten seksinpuutteen taloudellisen hyväksikäytön uhreja?” Laasanen (2008) ja Hännikäinen (2009) nostavat esille pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle pudonneiden ”alempitasoisten miesten” seksuaalisten suhteiden puutteen miesten ongelmana. Voidaanko miesten seksuaalisten suhteiden puutetta pitää ”oikeana” miesten ongelmana, josta saa olla huolissaan, vai pitääkö miestutkijan tyytyä usein kuulemaansa vihaiseen tokaisuun: ”Seksinpuutteeseen ei kuole!”. Miehiä onkin monissa asioissa vaikeaa asettaa uskottavasti uhrin subjektipositioon.
Maskuliininen rooliodotus. Miehekkyys pitää sisällään käsityksen kilpailemisesta ja voittajasta. Häviäminen ja kykenemättömyys saavuttaa merkittäviä tuloksia elämässä ovat selvästi epämiehekkäitä ominaisuuksia. Maskuliinisuuden tavoitteluun sisältyy myös mieselättäjyyden ja asevelvollisuuden hiljainen hyväksyntä, joka tuottaa miehille paineen elatusvelvollisuuteen perheessä sekä henkisellä tasolla että konkreettisesti.
Olisiko näissä syytä että mies tarttuu pulloon ja pakenee kamalaa todellisuutta useammin kuin naiset? Tuskin miesten perimä tähän vaikuttaa ja jos perinnöllisestä syystä olisi kyse niin silloinhan asia johtuu geeneistä joille ei mitään voi.
Miehet näitä rakenteita ovat ylläpitäneet ja jättäneet osan miehistä heitteille samalla kun nainen on ollut omaisuutta. Miehet voisivat opetella välittämään miehistä vihaamatta naisia samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se poika nyt siis autisti vai asperger? Ja heikkenihän hänen vointinsa uusperheessä kuten kerroit, joskaan toki sairaus ei aiheutunut erosta ja uusperheestä.
Asperger on autisti. Ennen diagnosoitiin aspergereita erikseen, mutta nykyään he ovat autismin kirjoa. Siis sama diagnoosi.
Ja siis tila ei heikkene, jos oireita ei hyssytellä ja välttämiskäytöksellä piilotella pois.
Olet väärässä. Toistaiseksi kaikki autistit eivät ole aspergereita, joskin kaikki aspergerit ovat autisteja. Asperger diagnosoidaan Suomessa ainakin toistaiseksi vielä erikseen, mahdollisesti jatkossakin, mutta tämä on vielä auki ja muutos tulee aikaisintaan 2022.
Aspergereilla ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen.
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
ICD -tautiluokitusjärjestelmä on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä ja järjestelmän muutosta toteutetaan WHO:n johdolla. Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) mahdollisesti poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Autismikirjon diagnoosimuutoksesta on puhuttu aina siitä asti, kun Amerikan psykiatriyhdistys (APA) julkaisi uudistetun version DSM-tautiluokitusjärjestelmästä vuonna 2013. Tässä uudessa versiossa (DSM-5) erilliset autismikirjoon liittyvät diagnoosit oli yhdistetty yhden sateenvarjodiagnoosin alle. Muutoksiin päädyttiin, koska monesti rajat eri autismidiagnoosien välillä jäivät epäselviksi ja joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi tutkimustyö ei tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymä olennaisesti eroaisivat toisistaan. Tämä käynnisti muutoskeskustelun myös Maailman terveysjärjestön ylläpitämässä ICD- tautijärjestelmässä olevien autismikirjoon liittyvien diagnoosien suhteen. Uudistetussa ICD-versiossa poistuisivat laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) ja käyttöön tulisi DSM-luokitusta vastaava "autismikirjon häiriö"- sateenvarjodiagnoosi. Autismikirjon kannalta suuri muutos tässä uudistetussa versiossa on Aspergerin oireyhtymän poistuminen diagnoosina kokonaan eli tätä sairautta ei olisi enää olemassa sitten.
Ohis, mutta kaikki aspergerit kyllä ovat autisteja, mutta kaikki autistit eivät ole aspergereita.
No niinhän minä tuossa juuri kirjoitinkin. Onko luetun ymmärtämisessä vikaa vai etkö ymmärrä mitä sana joskin tarkoittaa vai oliko se vaikea ymmärtää jos kirjoitin asian eri järjestyksessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Syy avioeroon on tosiaan useimmiten naisissa, heidän soeputumiskyvyttömyydessään, kyvyttömyydessään asettua toisen asemaan ja oman itsensä asettamiselle etusijalle. Avioerohakemuksista se 70% on naisten laittamia, pettämisessä ei ole juuri eroa sukupuolten välillä. Päihdeongelmia on enemmän miehillä"
Tässä on jotain, mikä häiritsee.
SYY avioeroon on siis useimmiten naisissa, kirjoitetaan.
Tarkoitetaanko tällä SYYLLÄ sitä, että nainen on useimmiten se avioeron alullepanija, vai sitä, että nainen on syyllinen eroon. Siis toimii tai tekee jotain, minkä vuoksi avioliitto menee huonosti ja katkeaa?
Sitten tuleekin kappaleen viimeinen lause: Päihdeongelmia on enemmän miehillä.
Ja kas. Siinäpä se selitys tulikin. Hyvin, hyvin, HYVIN usein avioerot lähtevät liikkeelle miehen liiallisesta alkoholinkäytöstä.
Mutta ensimmäisessä lauseessa sanotaan, että naiset ovat sopeutumiskyvyttömiä, kyvyttömiä asettumaan toisen asemaan ja asettavat oman itsensä etusijalle.
Joten mitä ihmettä? Onko naisen sopeuduttava miehen alkoholismiin, asetuttava juopon aviomiehen asemaan ja laitettava sekä itsensä että lapset toiselle sijalle miehen jälkeen?
Onko tämän kirjoittaja nyt ihan viisas?
Oma jo vuosikymmeniä kestänyt aikuisikäni on antanut minulle jo perspektiiviä näkemään sen, mikä se syyllisyyssuhde näissä tapauksissa on. Aivan turha syyttää naista sopeutumiskyvyttömyydestä, jos ei suostu katselemaan jatkuvasti kännissä toikkaroivaa aviomiestään eikä halua kuulla niitä kiroustulvia ja haukkumisia, huoritteluja ja toisen omaisten solvaamista eikä rahoittaa moisen elämää enää yhtään enempää kuin on avioeropäätökseensä asti jaksanut. Se on todella totta, että miehet niitä alkoholisteja useimmiten ovat. Monet painuvat sitten lopullisesti pohjalle, kun ero on tullut, mutta sinne he ovat olleet menossa koko ajan muutenkin. Naista kyllä mielellään syytetään, että siitä tämä kaikki lähti, kun nainenkin lähti. Totuus on kuitenkin toinen. Ei kenenkään tarvitse riiputtaa mukanaan miestä, joka ei huolehdi elämästään itse. Saati, että huolehtisi perheestään niin, niin kuin miehen kuuluu. Olen kasvanut perheessä, missä isä oli alkoholisti eikä huolehtinut meistä lapsista millään tavoin. Äitini oli ilmeisesti sitten se oikea nainen, koska kesti ja jaksoi, tosin oman terveytensä kustannuksella, mutta urhoollisesti kesti! Ei tullut lisämerkintää avioerotilastoihin. Enpä ole asiasta onnellinen, lapsuuteni meni pilalle.
. Osa alkoholisteista jopa paranee eron myötä, useimmilla tosin siitä alkaa se syöksykierre, tällöin vaimo siis tyrkkää vain lisää vauhtia kun miehen elämä on jo alamäessä sen sijaan että koettaisi. Miehiin kohdistuvaa sukupuoleen liittyvää suoranaista sortoa on Miesnäkökulmaisen edustuksen puute tasa-arvohallinnossa, Asevelvollisuus, Mieskurjaliston huono asema on eräs eniten esillä olleista miesten tasa-arvo-ongelmista, jota ei ole kyetty ratkaisemaan. Taipaleen (2007, 145–146) mukaan huono-osaisuus näyttää kasaantuneen miehille ainakin seuraavissa ryhmissä: syrjäytyneet, asunnottomat (80 %), yömaja-asukit (95 %), alkoholistit ja huumeiden käyttäjät, vangit (95 %), tarkkailuluokkien oppilaat ja työkyvyttömät pitkäaikaistyöttömät. Miehiin ja miesten ongelmiin sukupuolinäkökulmasta kohdistuvan tutkimuksen ja tutkimustiedon puute. Miesten ongelmat huoltajuuskiistoissa. Poikien ja miesten ongelmat koulutuksessa. Miesten terveyteen liittyvät ongelmat. Miehet käyttävät huomattavasti naisia vähemmän terveyspalveluita. Miesten syrjäytyminen terveyspalveluiden marginaaliin vaikuttaa miesten itsensä lisäksi myös heidän läheistensä ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Naisten terveydenhuoltoon käytettiin 46 % enemmän varoja (v. 2002) kuin miesten terveydenhoitoon. Miesten sijainti terveydenhuollon marginaalissa saattaa olla (ainakin osittain) syynä miesten alhaisempaan elinajanodotteeseen, joka on Suomessa 7,2 vuotta naisten elinajanodotetta lyhyempi. Miehen elämä on vaarallista. Vaaralliset työt kasaantuvat miehille. Tilastokeskuksen mukaan 47:stä kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta 43 sattui miehille vuonna 2006 ja 73,3 % kaikista työtapaturmista sattui miehille. Suurin osa väkivallan uhreista on miehiä. Miehet tekevät Suomessa noin 80 % itsemurhista. Vuonna 2002 Suomessa tehtiin 1095 itsemurhaa, joista 824 oli miesten itsemurhia.
Silti Yhteiskuntaa hallitsevat feministiset uhridiskurssit. Voidaanko esimerkiksi väittää, että ”prostituution asiakkaina olevat miehet ovat miesten seksinpuutteen taloudellisen hyväksikäytön uhreja?” Laasanen (2008) ja Hännikäinen (2009) nostavat esille pariutumismarkkinoiden ulkopuolelle pudonneiden ”alempitasoisten miesten” seksuaalisten suhteiden puutteen miesten ongelmana. Voidaanko miesten seksuaalisten suhteiden puutetta pitää ”oikeana” miesten ongelmana, josta saa olla huolissaan, vai pitääkö miestutkijan tyytyä usein kuulemaansa vihaiseen tokaisuun: ”Seksinpuutteeseen ei kuole!”. Miehiä onkin monissa asioissa vaikeaa asettaa uskottavasti uhrin subjektipositioon.
Maskuliininen rooliodotus. Miehekkyys pitää sisällään käsityksen kilpailemisesta ja voittajasta. Häviäminen ja kykenemättömyys saavuttaa merkittäviä tuloksia elämässä ovat selvästi epämiehekkäitä ominaisuuksia. Maskuliinisuuden tavoitteluun sisältyy myös mieselättäjyyden ja asevelvollisuuden hiljainen hyväksyntä, joka tuottaa miehille paineen elatusvelvollisuuteen perheessä sekä henkisellä tasolla että konkreettisesti.
Olisiko näissä syytä että mies tarttuu pulloon ja pakenee kamalaa todellisuutta useammin kuin naiset? Tuskin miesten perimä tähän vaikuttaa ja jos perinnöllisestä syystä olisi kyse niin silloinhan asia johtuu geeneistä joille ei mitään voi.
Miehet näitä rakenteita ovat ylläpitäneet ja jättäneet osan miehistä heitteille samalla kun nainen on ollut omaisuutta. Miehet voisivat opetella välittämään miehistä vihaamatta naisia samaan aikaan.
No jos naiset olisivat yhteiskuntarakenteen rakentaneet ja sitä ylläpitäneet niin mitä luulisit heikommassa asemassa oleville naisille käyneen? Nainen on naiselle susi, se on tullut nähdyksi niin monesti ja niin monenlaisissa yhteyksissä. Miehillä on edes jonkinlaista lojaalisuutta toisiaan kohtaan tyyliin kaveria ei jätetä. Jos esim. maanpuolustus olisi naisten vastuulla ja naiset olisivat armeijassa olleet aiemmin keskenään pelkästään ja sittemmin siten että siellä olisi muutamia vapaaehtoisia miehiä seassa niin koko armeija ei olisi varmasti kyennyt toimimaan, se romahtaisi lyhyessä ajassa naisten keskinäisiin valtataisteluihin, kyvyttömyyteen olla antamatta periksi vaikka olisikin ikävää, pelottavaa, väsyttävää, ahdistavaa ja ankeaa mitä sodan harjoittelu pitkälti on ja mitä se sota etenkin on. Rintamalla naiset eivät olisi sodissamme pärjänneet keskenään viikkoakaan. Naisilta puuttuu keskenään kyky hitsautua yhteen yhdeksi porukaksi jossa ollaan täysin lojaaleja keskenään, mikä miehillä ryhmässä tai joukkueessakin toimii jos vastassa on tehtävä joka on vaarallinen, ahdistava ja pelottava ja jossa voi loukkaantua vakavasti tai kuolla kuten sodassa. Etenkin siinä vaiheessa jos olisi pakollinen asepalvelus rauhan aikana naisille ja se olisi tullut vapaaehtoiseksi miehille ja porukka koostuisi 95% naisista ja joukossa olisi 5% miehiä ja pitäisi tällä porukalla viettää tiiviissä porukassa aikaa esim. 2 viikkoa yötä päivää niin varmasti alkaisi vaikuttaa naisten keskinäisiin suhteisiin nämä muutamat miehetkin porukan seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuin tämän isän kanssa, ja kerroin miten minua ällöttää tämä meininki ja miten mielestäni ei kuuluisi 16v:n enää haluta mennä isänsä kanssa saunaan tai suihkuun yhtä aikaa, vaan hänen kuuluisi jo itsenäistyä. Isä ymmärsi , ja ei ymmärtänyt. Hän ei näe MITÄÄN seksuaalista asiassa (kuten tiesinkin) joten ei ole osannut edes ajatella asiaa. Kerroin , että HÄNEN tulee tehdä rajat jos tytär ei niitä ymmärrä itse vetää. Isä ei ymmärtänyt MISTÄ rajojen vetämisestä puhun, siis mihin asiaan hänen tulee vetää rajat ja miten, jotta lapsen kehitys menisi oikeaan suuntaan. Kun tämä lapsi on "täydellinen", ei tee siis virheitä, toimii kuten isänsä pyytää jne niin isä ei ymmärrä tätä rajojen vetoa kun ei ole tarvetta vetää mitään rajoja, kun mitään rajoja ei ylitetä. En oikein osannut sanoa mitään muuta kuin että 16vn kehitystä pitää ohjata enemmän itsenäistymään, eikä ruokkia tätä "taantumista" silittelemällä takaisin kuin jotain pikkulasta. Tilannehan on siis se, että tosiaan kuten olen kertonut niin tämä TYTÄR roikkuu isässään kuin pieni apina. Jatkuvasti isänsä iholla ja silittämässä ja halaamassa ja pusimassa. Siis 16v tyttö. Mutta hänellä nyt ei olekaan tosiaan mitään omaa elämää ollenkaan, poikaystävästä puhumattakaan. En tiedä johtuuko tästä että hän kaiken hellyyden osoittaa isälleen vai mistä. Jotenkin tyttö on sekaisin, ja isänsäkin tämän kyllä sanoi huomanneensa. On kuitenkin yrittänyt toimia parhaansa mukaan, ja sen mukaan mitä tytön psykologi on sanonut, että pitää antaa huomiota, läheisyyttä ja aikaa, jotta tyttö alkaisi puhumaan ongelmistaan. No, itse näen että pahempaan suuntaan on menty.
Kehoitin isää menemään itse terapiaan tai psykologille kysymään neuvoa jos olo on neuvoton. Ja tytön tulisi saada APUA kun on selkeästi taantunut entistä huonommaksi tällä jatkuvalla hellittelyllä ja sylikkäin istumisella. Tyttö saa myös täysin vääristyneen kuvan parisuhteesta tällä meiningillä.
En tiedä, kerroin että jos tilanne ei muutu nyt äkkiä, niin muutan, koska en vaan kestä enää. Saa nähdä muuttuuko mikään. Tuskin.
Aloittaja kirjoitti:
Puhuin tämän isän kanssa, ja kerroin miten minua ällöttää tämä meininki ja miten mielestäni ei kuuluisi 16v:n enää haluta mennä isänsä kanssa saunaan tai suihkuun yhtä aikaa, vaan hänen kuuluisi jo itsenäistyä. Isä ymmärsi , ja ei ymmärtänyt. Hän ei näe MITÄÄN seksuaalista asiassa (kuten tiesinkin) joten ei ole osannut edes ajatella asiaa. Kerroin , että HÄNEN tulee tehdä rajat jos tytär ei niitä ymmärrä itse vetää. Isä ei ymmärtänyt MISTÄ rajojen vetämisestä puhun, siis mihin asiaan hänen tulee vetää rajat ja miten, jotta lapsen kehitys menisi oikeaan suuntaan. Kun tämä lapsi on "täydellinen", ei tee siis virheitä, toimii kuten isänsä pyytää jne niin isä ei ymmärrä tätä rajojen vetoa kun ei ole tarvetta vetää mitään rajoja, kun mitään rajoja ei ylitetä. En oikein osannut sanoa mitään muuta kuin että 16vn kehitystä pitää ohjata enemmän itsenäistymään, eikä ruokkia tätä "taantumista" silittelemällä takaisin kuin jotain pikkulasta. Tilannehan on siis se, että tosiaan kuten olen kertonut niin tämä TYTÄR roikkuu isässään kuin pieni apina. Jatkuvasti isänsä iholla ja silittämässä ja halaamassa ja pusimassa. Siis 16v tyttö. Mutta hänellä nyt ei olekaan tosiaan mitään omaa elämää ollenkaan, poikaystävästä puhumattakaan. En tiedä johtuuko tästä että hän kaiken hellyyden osoittaa isälleen vai mistä. Jotenkin tyttö on sekaisin, ja isänsäkin tämän kyllä sanoi huomanneensa. On kuitenkin yrittänyt toimia parhaansa mukaan, ja sen mukaan mitä tytön psykologi on sanonut, että pitää antaa huomiota, läheisyyttä ja aikaa, jotta tyttö alkaisi puhumaan ongelmistaan. No, itse näen että pahempaan suuntaan on menty.
Kehoitin isää menemään itse terapiaan tai psykologille kysymään neuvoa jos olo on neuvoton. Ja tytön tulisi saada APUA kun on selkeästi taantunut entistä huonommaksi tällä jatkuvalla hellittelyllä ja sylikkäin istumisella. Tyttö saa myös täysin vääristyneen kuvan parisuhteesta tällä meiningillä.
En tiedä, kerroin että jos tilanne ei muutu nyt äkkiä, niin muutan, koska en vaan kestä enää. Saa nähdä muuttuuko mikään. Tuskin.
Lisään vielä, että isä pelkää tyttärensä mielenterveyden puolesta, jos isä alkaa työntämään tyttöä pois luotaan. Eli hän ei raaski esim. näissä sohvatilanteissa olla vain kylmänä kun tyttö väkisin työntää itseään iholle ja silittelee isäänsä ja on siis täysin kuin 5v isäänsä rakastunut tyttö. Ymmärrän isän neuvottomuutta, hän ei tiedä itsekään miten nyt pitäisi toimia. Enkä tiedä minäkään, kun tyttö on niin ailahtelevainen, että menee täysin tolaltaan jos isä sanoo yhdenkin väärän sanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ottaisin eron.
Mulle on tärkeää että mies on terve päästään mitä tulee lapsiin, ja ap:n mies ei sitä ole. Kasvattaa muksut tosi kieroon. Sairas äijä.
Tuo symbioosi on joko syy teinin yksinäisyydelle ikäistensä kanssa, tai se yksinäisyys on seurausta tuosta sairaasta suhteesta.
Kiva kuulla taas ap:sta noiden muiden väittelyiden jälkeen... Ap ymmärräthän että sinulla on aikuisena suojella omia lapsiasi, ne näkevät kyllä ihan kaiken mitä kodissanne tapahtuu? Muuttakaa nyt edes omiin osoitteisiin jos ette eroa. Tuo tyttö oireilullaan ja mies paapomisellaan pilaa kaikkien elämän. Nähkää miehen ja lasten kanssa niillä viikoilla kun tuo tyttö ei ole kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se poika nyt siis autisti vai asperger? Ja heikkenihän hänen vointinsa uusperheessä kuten kerroit, joskaan toki sairaus ei aiheutunut erosta ja uusperheestä.
Asperger on autisti. Ennen diagnosoitiin aspergereita erikseen, mutta nykyään he ovat autismin kirjoa. Siis sama diagnoosi.
Ja siis tila ei heikkene, jos oireita ei hyssytellä ja välttämiskäytöksellä piilotella pois.
Olet väärässä. Toistaiseksi kaikki autistit eivät ole aspergereita, joskin kaikki aspergerit ovat autisteja. Asperger diagnosoidaan Suomessa ainakin toistaiseksi vielä erikseen, mahdollisesti jatkossakin, mutta tämä on vielä auki ja muutos tulee aikaisintaan 2022.
Aspergereilla ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen.
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
ICD -tautiluokitusjärjestelmä on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä ja järjestelmän muutosta toteutetaan WHO:n johdolla. Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) mahdollisesti poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Autismikirjon diagnoosimuutoksesta on puhuttu aina siitä asti, kun Amerikan psykiatriyhdistys (APA) julkaisi uudistetun version DSM-tautiluokitusjärjestelmästä vuonna 2013. Tässä uudessa versiossa (DSM-5) erilliset autismikirjoon liittyvät diagnoosit oli yhdistetty yhden sateenvarjodiagnoosin alle. Muutoksiin päädyttiin, koska monesti rajat eri autismidiagnoosien välillä jäivät epäselviksi ja joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi tutkimustyö ei tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymä olennaisesti eroaisivat toisistaan. Tämä käynnisti muutoskeskustelun myös Maailman terveysjärjestön ylläpitämässä ICD- tautijärjestelmässä olevien autismikirjoon liittyvien diagnoosien suhteen. Uudistetussa ICD-versiossa poistuisivat laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) ja käyttöön tulisi DSM-luokitusta vastaava "autismikirjon häiriö"- sateenvarjodiagnoosi. Autismikirjon kannalta suuri muutos tässä uudistetussa versiossa on Aspergerin oireyhtymän poistuminen diagnoosina kokonaan eli tätä sairautta ei olisi enää olemassa sitten.
Uusi diagnoosikriteeristö on kyllä otettu Suomessa käyttöön jo tämän vuoden alussa.
T. Kirjolaisen äitiAi? Eli asperger -diagnoosia ei enää Suomessa käytetä vai? Eli kaikki autismi-kirjon häiriöt on niputettu jo samaan Suomessa. Kuitenkin on sanottu että ICD-11 ei ole vielä käytössä ja se vielä "hioutuu" ennen kuin vasta v. 2022 siihen siirrytään käytännön lääkärin työssä eli kliinisessä työssä.
Aiemmin tarkemmassa erottelevammassa diagnoosiluokituksessa siis asperger oli autisti jolla ei ollut älyssä tai ymmärryskyvyssä vikaa. Toki diagnostiikka oli vaikeaa ja samasta sairaudesta saattoi tulla eri diagnoosi eri lääkäriltä. Nyt tuo siis helpottaa lääkäreiden diagnoosin tekoa kuin kaikki ovat vain autismikirjon häiriötä sairastavia sen tarkemmin erittelemättä.
Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Ehkä lääkärinne on halunnut jo tässä vaiheessa olla tekemättä enää tarkempaa erittelyä onko kyseessä asperger vaiko ei kun ei sillä tulevaisuudessa ole muutenkaan merkitystä diagnoosin muuttuessa, pääsee helpommalla selvittelyssäkin näin.
Ei. Oireisto eritellään tarkasti diagnoosin alle. Ihan jokainen piirre. Selvittely nimenomaan kasvanut tämän myötä ja piirteistöön lasketaan kuuluvaksi ennen kuulumattomia oireistoja, jotka ennen niputettu eri diagnooseilla, jolloin piirteiset jääneet ilman kuntoutusta ja tukitoimia niiden osalta. Asperger dg ei myöskään ole hävinnyt minnekään, sitä ei vaan enää uusille diagnosoiduille anneta. Ja Suomihan oli jälkijunassa tässä uudistuksessa, muissa maissa ollut jo pari vuotta käytössä. Autismi- ja aspergerliiton sivuilla lisätietoa jos kiinnostaa. Oma lapseni kuului juuri niihin väliinputoajiin joka ei istunut kumpaankaan diagnoosiin, odotimme muutosta vuosia jotta hän viimein sai oikean dg:n tämän vuoden tammikuussa. Iältään hän on nyt 14 vuotta.
T. Piirteisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se poika nyt siis autisti vai asperger? Ja heikkenihän hänen vointinsa uusperheessä kuten kerroit, joskaan toki sairaus ei aiheutunut erosta ja uusperheestä.
Asperger on autisti. Ennen diagnosoitiin aspergereita erikseen, mutta nykyään he ovat autismin kirjoa. Siis sama diagnoosi.
Ja siis tila ei heikkene, jos oireita ei hyssytellä ja välttämiskäytöksellä piilotella pois.
Olet väärässä. Toistaiseksi kaikki autistit eivät ole aspergereita, joskin kaikki aspergerit ovat autisteja. Asperger diagnosoidaan Suomessa ainakin toistaiseksi vielä erikseen, mahdollisesti jatkossakin, mutta tämä on vielä auki ja muutos tulee aikaisintaan 2022.
Aspergereilla ei ilmene merkittävää kielellisen- tai kognitiivisen kehityksen viivästymää kuten usein autismissa, vaan yleinen älykkyystaso on useimmiten normaali, vaikka suoritusprofiili saattaakin olla hyvin epätasainen.
Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa muutos, ICD-10 tautiluokituksen korvaa ICD-11-luokitus. WHO on kaavaillut käyttöönoton tapahtuvaksi vuoden 2022 alusta.
ICD -tautiluokitusjärjestelmä on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä ja järjestelmän muutosta toteutetaan WHO:n johdolla. Tulevan muutoksen yhteydessä nykyisessä tautiluokituksessa laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) mahdollisesti poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö".
Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei voida vielä tässä vaiheessa antaa kattavasti tietoa, koska ICD-11-luokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.
Autismikirjon häiriön diagnoosikriteerien muotoutumista tautiluokituksen luonnoksessa voi seurata WHO:n sivuilta.
Autismikirjon diagnoosimuutoksesta on puhuttu aina siitä asti, kun Amerikan psykiatriyhdistys (APA) julkaisi uudistetun version DSM-tautiluokitusjärjestelmästä vuonna 2013. Tässä uudessa versiossa (DSM-5) erilliset autismikirjoon liittyvät diagnoosit oli yhdistetty yhden sateenvarjodiagnoosin alle. Muutoksiin päädyttiin, koska monesti rajat eri autismidiagnoosien välillä jäivät epäselviksi ja joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi tutkimustyö ei tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymä olennaisesti eroaisivat toisistaan. Tämä käynnisti muutoskeskustelun myös Maailman terveysjärjestön ylläpitämässä ICD- tautijärjestelmässä olevien autismikirjoon liittyvien diagnoosien suhteen. Uudistetussa ICD-versiossa poistuisivat laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit (autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö) ja käyttöön tulisi DSM-luokitusta vastaava "autismikirjon häiriö"- sateenvarjodiagnoosi. Autismikirjon kannalta suuri muutos tässä uudistetussa versiossa on Aspergerin oireyhtymän poistuminen diagnoosina kokonaan eli tätä sairautta ei olisi enää olemassa sitten.
Ohis, mutta kaikki aspergerit kyllä ovat autisteja, mutta kaikki autistit eivät ole aspergereita.
No niinhän minä tuossa juuri kirjoitinkin. Onko luetun ymmärtämisessä vikaa vai etkö ymmärrä mitä sana joskin tarkoittaa vai oliko se vaikea ymmärtää jos kirjoitin asian eri järjestyksessä?
Pointti lienee se, että alkuperäinen posti, mitä kommentoit sanoi ihan samaa. Eli ei ollut väärin. Kaikki aspergerit ovat autisteja.
Aloittaja kirjoitti:
Puhuin tämän isän kanssa, ja kerroin miten minua ällöttää tämä meininki ja miten mielestäni ei kuuluisi 16v:n enää haluta mennä isänsä kanssa saunaan tai suihkuun yhtä aikaa, vaan hänen kuuluisi jo itsenäistyä. Isä ymmärsi , ja ei ymmärtänyt. Hän ei näe MITÄÄN seksuaalista asiassa (kuten tiesinkin) joten ei ole osannut edes ajatella asiaa. Kerroin , että HÄNEN tulee tehdä rajat jos tytär ei niitä ymmärrä itse vetää. Isä ei ymmärtänyt MISTÄ rajojen vetämisestä puhun, siis mihin asiaan hänen tulee vetää rajat ja miten, jotta lapsen kehitys menisi oikeaan suuntaan. Kun tämä lapsi on "täydellinen", ei tee siis virheitä, toimii kuten isänsä pyytää jne niin isä ei ymmärrä tätä rajojen vetoa kun ei ole tarvetta vetää mitään rajoja, kun mitään rajoja ei ylitetä. En oikein osannut sanoa mitään muuta kuin että 16vn kehitystä pitää ohjata enemmän itsenäistymään, eikä ruokkia tätä "taantumista" silittelemällä takaisin kuin jotain pikkulasta. Tilannehan on siis se, että tosiaan kuten olen kertonut niin tämä TYTÄR roikkuu isässään kuin pieni apina. Jatkuvasti isänsä iholla ja silittämässä ja halaamassa ja pusimassa. Siis 16v tyttö. Mutta hänellä nyt ei olekaan tosiaan mitään omaa elämää ollenkaan, poikaystävästä puhumattakaan. En tiedä johtuuko tästä että hän kaiken hellyyden osoittaa isälleen vai mistä. Jotenkin tyttö on sekaisin, ja isänsäkin tämän kyllä sanoi huomanneensa. On kuitenkin yrittänyt toimia parhaansa mukaan, ja sen mukaan mitä tytön psykologi on sanonut, että pitää antaa huomiota, läheisyyttä ja aikaa, jotta tyttö alkaisi puhumaan ongelmistaan. No, itse näen että pahempaan suuntaan on menty.
Kehoitin isää menemään itse terapiaan tai psykologille kysymään neuvoa jos olo on neuvoton. Ja tytön tulisi saada APUA kun on selkeästi taantunut entistä huonommaksi tällä jatkuvalla hellittelyllä ja sylikkäin istumisella. Tyttö saa myös täysin vääristyneen kuvan parisuhteesta tällä meiningillä.
En tiedä, kerroin että jos tilanne ei muutu nyt äkkiä, niin muutan, koska en vaan kestä enää. Saa nähdä muuttuuko mikään. Tuskin.
Lapset oppivat vanhempansa parisuhteesta sen, mitä parisuhteelta voi odottaa, olettaa ja mihin voi tyytyä (googlettakaa, studyja löytyy paljon). Jos vanhempi on parisuhteessa toisen vanhemman kanssa niin siitä, mutta jos vanhempi on parisuhteessa jonkun muun kanssa, niin sitten siitä.
Eli kun täällä jotkut 'vastustan aina eroa' tai ' vaan ensimmäisen sarjan lasten äiti on tärkeä' ajattelumallin mammat haluavat antaa olettaa, että uutta kumppania voi kohdella miten vain - tai jopa on parempi jos lasten edessä kohtelee huonosti, niin he eivät älyä sitä, että juuri tästä suhteesta ne lapset vetävät sen mallin, kuinka heidän tulee kumppaniaan kohdella / mitä he voivat omalta kumppaniltaan olettaa. J ajos malli on, että voi kohdella huonosti niin se tulee viitoittamaan sen lapsenkin onnistumista ja onnellisuutta parisuhteessa. Se suhde omien vanhempien kohdallahan on jo kaatunut, kun on uusi puoliso, joten oikea malli ei ole ainakaan tullut siihen mennessä sieltä 'ydinperheestä'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Syy avioeroon on tosiaan useimmiten naisissa, heidän soeputumiskyvyttömyydessään, kyvyttömyydessään asettua toisen asemaan ja oman itsensä asettamiselle etusijalle. Avioerohakemuksista se 70% on naisten laittamia, pettämisessä ei ole juuri eroa sukupuolten välillä. Päihdeongelmia on enemmän miehillä"
Tässä on jotain, mikä häiritsee.
SYY avioeroon on siis useimmiten naisissa, kirjoitetaan.
Tarkoitetaanko tällä SYYLLÄ sitä, että nainen on useimmiten se avioeron alullepanija, vai sitä, että nainen on syyllinen eroon. Siis toimii tai tekee jotain, minkä vuoksi avioliitto menee huonosti ja katkeaa?
Sitten tuleekin kappaleen viimeinen lause: Päihdeongelmia on enemmän miehillä.
Ja kas. Siinäpä se selitys tulikin. Hyvin, hyvin, HYVIN usein avioerot lähtevät liikkeelle miehen liiallisesta alkoholinkäytöstä.
Mutta ensimmäisessä lauseessa sanotaan, että naiset ovat sopeutumiskyvyttömiä, kyvyttömiä asettumaan toisen asemaan ja asettavat oman itsensä etusijalle.
SYY on tietenkin naisten, jotka erot ottavat. Sen lisäksi että naiset ovat sopeutumiskyvyttömiä, kyvyttömiä asettumaan toisen asemaan ja asettavat oman itsensä etusijalle, he ovat kykenemättömiä ottamaan vastuun teoistaan. Syyttävät aina miehiä kaikesta, juuri kuten sinä teet. Sinun logiikalla, jos naisen ottama ero on miehen syytä, voi sanoa että miehen juopottelu on naisen syytä, ehkä pihtasi ja nalkutti, ajoi miehen juomaan. Ja näin voidaan jatkaa vastuun siirtämistä vaikka Kain ja Abeliin asti.
Todellisuudessa näistä samoista SYYISTÄ lesbojen suhteet eivät kestä edes mitä heteroparien avioliitot, (mies-)homoliitot sen sijaan kestävät pitempäänkin.
Oho, kukahan tässä nyt vetelee mutkia suoraksi ja syyttää NAISIA kaikesta? Ettei vain kirjoittaja itse?
Sitä paitsi argumenttisi sisältää sanan "ehkä." Ehkä pihtasi, ehkä nalkutti, ehkä ajoi miehen juomaan... äärimmäisen kliseisiä höpinöitä. Kaikkeenhan voidaan aina sijoittaa sana "ehkä," kun ei tiedetä totuutta.
Perimmäinen kysymyshän on se ikuinen: miksi Jeppe juo? Sitä on kysytty iät ja ajat. Joku tuolla esittikin tutkimuksen, minkä perusteella näyttäisi olevan niin, että miehet nauttivat juomisesta enemmän kuin naiset. Lisäksi miesten kontrollikyky juodessa häviää tehokkaammin kuin naisilla. Onko tämä kenties jotenkin naisten syy?
Älä yritä esittää minulle tai kenellekään muullekaan noita aataminaikuisia miesten itsensä kehittämiä kliseitä. On ehdottomasti mukavampaa vierittää syy omasta käytöksestään jonkun muun harteille, ennen kaikkea naisen. Ettäkö alkoholistin vaimo ei saisi kärsiä miehensä juomisesta, vaan ottaa siitä vastuu? Haloo, miten? On äärettömän loukkaavaa laittaa nainen vastuuseen miehen holtittomuudesta. Varsinkin, kun suurin piirtein aina tilanne on sellainen, että ensin on jaksettu ja kestetty, on yritetty auttaa miestä, ymmärtää, hakea apua, on käytetty asiantuntijoita, on tehty vaikka mitä, mutta täysin turhaan. Olet vain ikävä ihminen, kun et nyt näytä tykkäävän tästä, että minä tässä vaikka vetäisen sinua turpaan kun en pidä siitä, että täit syö ja maailma vihaa. Siinä useimmiten sitten on vielä lapset mukana, joista on myös huolehdittava ja heille yritettävä pitää kotia ja rauhaa yllä. Yhden ihmisen harteille kaikki tämä, ja vain mies katsoo oikeudekseen tuhota ja pilata kaiken, minkä toinen yrittää rakentaa.
Kiitos vain sympatiasta, sinäkin. Jos tuo ei sinun mielestäsi ole liikaa vaadittu yhdeltä ihmiseltä, niin siinähän mollaat ja syyllistät. Etpähän ole ensimmäinen. Näissä asioissahan äiti on aina se ensimmäinen syyllinen ja seuraavaksi vaimo. Miksi näitten vaurioituneiden miesten isät niin usein puuttuvat heidän elämästään? Kun ensimmäiset merkit pojan häiriökäyttäytymisestä esim. koulussa tulevat näkyviin, miksi opettajan kanssa menee keskustelemaan hänen äitinsä? Miksi isä ei ota asemaansa vastaan? Eikö vain viitsi? Valitettavan usein näyttäisi siltä. Vastuun ottaminen on niin ikävää, mene sinä, en minä viitti.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on jossain kirjoittanut, että kun koulun rehtorin puheille tuodaan puhutteluun huonosti käyttäytynyt poikalapsi, sinne pitäisi pojan sijasta aivan ehdottomasti tuoda puhutteluun pojan isä. Isällä on valtava merkitys pojan elämässä ja sillä, mikä esimerkin hän pojalleen antaa.
Se, mitä paineita maailma yleisesti ihmisille asettaa, siitä emme ole vastuussa kukaan. Joka pelkää kovasti kaikkea vastuunottoa, voi tietysti vältellä sitä omassa elämässään niin paljon kuin voi.
Olkoonkin sitten niin, että suomessa on omanlaisensa saunakulttuuri jossa käydään porukalla saunassa, mutta ei nyt mitenkäänpäin ole normaalia käytöstä jos isukki käy saunassa ja suihkussa 16-v tyttären kanssa, ja loput ajasta hilpaa sitä sohvalla. Jotain järkeä nyt hei.