No niin, jokos on äitien aamut menneet pieleen? Makaako ukko krapulassa, vai unohtiko tuoda aamiaisen sänkyyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin miehen kanssa hekumallinen yö illallisen jääkiekon katselun päälle. Toivoin että aamulla saisin nukkua pitkään ja mielellään ei mitään aamupalaa sänkyyn eikä todellakaan kukkia, kiitos. Näin tapahtui. Noustuani ylös klo 11 päästin miehen vuorostaan nukkumaan, ihastelin lasten askartelemat lahjat, laitoin itse aamupalani ja lähdin lasten kanssa leikkipuistoon. Takaisin tullessa yhdessä laiteltiin sunnuntailounas, pelailtiin ja rentoiltiin. Ihan kiva päivä, joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Olen äiti ihan joka päivä, ja vaikka se tärkeää onkin niin ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä. En edes muistanut koko äitienpäivää ennenkuin mies mainitsi asiasta.

"Ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä", niinpä. Eihän mistään tarvitse mitään numeroa tehdä, ei lasten ripille pääsemisestä tai valmistujaisista, ei omista tai toisten synttäreistä. Nykyään on ihan tavallista täyttää 100 vuotta, joten eihän siitäkään tarvitse isomummoa onnitella, ihan arkipäiväinen juttu. Ja kun oma tytär saa lapsen, mitä siitä vouhkaamaan, on niitä kakaroita syntynyt kautta aikain. Kaikki vastasyntyneetkin näyttää ihan samalle, kun on nähnyt jossain yhden, niin se riittää. Nimenkin voi lapselle antaa ilman isoa vierasmäärää, ei siinä mummua tarvita.

Mikä ihmeen vimma äideillä on nyt korostaa, että ei minua tarvitse muistaa? Oikein ylpeillään, kuka suhtautuu äitienpäivään nyrpeimmin. Eikö teille ole tullut mieleen, että te vesitätte toisilta sen ilon, kun he haluavat muistaa ja onnitella. "En minä mitään tartte, ihan turhaan lahjat ostitte" saa lahjan antajan vain tuntemaan itsensä typeräksi.

Tällaiset Viralliset Pakkojuhlapäivät ovat vain typerää p*skaa. Oma synttäripäivä on ihan ok on ottelupäivä, vaikka ei siinäkään mitään pointtia ole. Onneksi olkoon, että olet yhä elossa?

Ei minua kiinnosta tippaakaan joulu tai pääsiäinen. Saati isänpäivä tai äitienpäivä tai lasten päivä tai vttu palstailijoiden päivä. Joudun aina ja ikuisesti tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, että MINUA EI VAIN SATU KIINNOSTAMAAN. Että satun nyt olemaan aikuisiällä tällainen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ehkä eniten vihaan kaikkia pakkojuhlia siksi, että niistä tehdään niin stnan iso numero ja aina ollaan vaatimassa kylään, vaikka vanhat asiat kaivertavat edelleen mielessä ja suututtavat. Ja sitten täytyy vastaanottaa lahjoja, vaikka on monta kertaa sanonut että ei kaipaa lahjoja. Osaan sisustaa kotini itse. En tarvitse muuta tavaraa kuin sen mitä itse ostan itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin miehen kanssa hekumallinen yö illallisen jääkiekon katselun päälle. Toivoin että aamulla saisin nukkua pitkään ja mielellään ei mitään aamupalaa sänkyyn eikä todellakaan kukkia, kiitos. Näin tapahtui. Noustuani ylös klo 11 päästin miehen vuorostaan nukkumaan, ihastelin lasten askartelemat lahjat, laitoin itse aamupalani ja lähdin lasten kanssa leikkipuistoon. Takaisin tullessa yhdessä laiteltiin sunnuntailounas, pelailtiin ja rentoiltiin. Ihan kiva päivä, joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Olen äiti ihan joka päivä, ja vaikka se tärkeää onkin niin ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä. En edes muistanut koko äitienpäivää ennenkuin mies mainitsi asiasta.

"Ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä", niinpä. Eihän mistään tarvitse mitään numeroa tehdä, ei lasten ripille pääsemisestä tai valmistujaisista, ei omista tai toisten synttäreistä. Nykyään on ihan tavallista täyttää 100 vuotta, joten eihän siitäkään tarvitse isomummoa onnitella, ihan arkipäiväinen juttu. Ja kun oma tytär saa lapsen, mitä siitä vouhkaamaan, on niitä kakaroita syntynyt kautta aikain. Kaikki vastasyntyneetkin näyttää ihan samalle, kun on nähnyt jossain yhden, niin se riittää. Nimenkin voi lapselle antaa ilman isoa vierasmäärää, ei siinä mummua tarvita.

Mikä ihmeen vimma äideillä on nyt korostaa, että ei minua tarvitse muistaa? Oikein ylpeillään, kuka suhtautuu äitienpäivään nyrpeimmin. Eikö teille ole tullut mieleen, että te vesitätte toisilta sen ilon, kun he haluavat muistaa ja onnitella. "En minä mitään tartte, ihan turhaan lahjat ostitte" saa lahjan antajan vain tuntemaan itsensä typeräksi.

Tällaiset Viralliset Pakkojuhlapäivät ovat vain typerää p*skaa. Oma synttäripäivä on ihan ok on ottelupäivä, vaikka ei siinäkään mitään pointtia ole. Onneksi olkoon, että olet yhä elossa?

Ei minua kiinnosta tippaakaan joulu tai pääsiäinen. Saati isänpäivä tai äitienpäivä tai lasten päivä tai vttu palstailijoiden päivä. Joudun aina ja ikuisesti tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, että MINUA EI VAIN SATU KIINNOSTAMAAN. Että satun nyt olemaan aikuisiällä tällainen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ehkä eniten vihaan kaikkia pakkojuhlia siksi, että niistä tehdään niin stnan iso numero ja aina ollaan vaatimassa kylään, vaikka vanhat asiat kaivertavat edelleen mielessä ja suututtavat. Ja sitten täytyy vastaanottaa lahjoja, vaikka on monta kertaa sanonut että ei kaipaa lahjoja. Osaan sisustaa kotini itse. En tarvitse muuta tavaraa kuin sen mitä itse ostan itselleni.

H€lvetin puhelin. ONNITTELUPÄIVÄ**

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehellä pitää muistaa vaimoaan äitienpäivänä?

Mun yli 80-vuotias isäni on ostanut kukkia äitilleni joka ikinen äitienpäivä. Voisin kysyä varmaan, että miksi viitsii, mutta suoraan sanottuna vastaus tuskin yllättää ketään. Rakkaus, arvostus, kiitollisuus... mitä näitä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin miehen kanssa hekumallinen yö illallisen jääkiekon katselun päälle. Toivoin että aamulla saisin nukkua pitkään ja mielellään ei mitään aamupalaa sänkyyn eikä todellakaan kukkia, kiitos. Näin tapahtui. Noustuani ylös klo 11 päästin miehen vuorostaan nukkumaan, ihastelin lasten askartelemat lahjat, laitoin itse aamupalani ja lähdin lasten kanssa leikkipuistoon. Takaisin tullessa yhdessä laiteltiin sunnuntailounas, pelailtiin ja rentoiltiin. Ihan kiva päivä, joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Olen äiti ihan joka päivä, ja vaikka se tärkeää onkin niin ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä. En edes muistanut koko äitienpäivää ennenkuin mies mainitsi asiasta.

"Ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä", niinpä. Eihän mistään tarvitse mitään numeroa tehdä, ei lasten ripille pääsemisestä tai valmistujaisista, ei omista tai toisten synttäreistä. Nykyään on ihan tavallista täyttää 100 vuotta, joten eihän siitäkään tarvitse isomummoa onnitella, ihan arkipäiväinen juttu. Ja kun oma tytär saa lapsen, mitä siitä vouhkaamaan, on niitä kakaroita syntynyt kautta aikain. Kaikki vastasyntyneetkin näyttää ihan samalle, kun on nähnyt jossain yhden, niin se riittää. Nimenkin voi lapselle antaa ilman isoa vierasmäärää, ei siinä mummua tarvita.

Mikä ihmeen vimma äideillä on nyt korostaa, että ei minua tarvitse muistaa? Oikein ylpeillään, kuka suhtautuu äitienpäivään nyrpeimmin. Eikö teille ole tullut mieleen, että te vesitätte toisilta sen ilon, kun he haluavat muistaa ja onnitella. "En minä mitään tartte, ihan turhaan lahjat ostitte" saa lahjan antajan vain tuntemaan itsensä typeräksi.

No menipä tunteisiin. Hienosti olet kärjistänyt asiaa, mutta ei se ihan noin mene. Tietenkin jos jonkun lahjan joskus saa oli syy mikä tahansa, siitä on erittäin kiitollinen, siinäkin tapauksessa ettei mahdollisesti pidä siitä. Ele kuitenkin on tärkein ja siihen kuuluu vastata.

Mutta. Aika typerän oloista on nimenomaan odottaa lahjoja ja aamiaista sänkyyn äitienpäivänä tai minään muunakaan ja asettaa toisille kamalia paineita että nyt on löydettävä jotain mistä se tykkää. Mielestäni itsensä tunteva ihminen tietää arvonsa muutenkin kuin toisten lahjusten kautta. Ainakin itse tiedän olevani perheelleni tärkeä ja siitä tulee esiin viitteitä ihan joka päivä. En tarvitse siihen välttämättä mitään lisää, mutta tottakai on mukavaa jos joku haluaa jotenkin minua erityisesti muistaa joskus. Tykkään lahjoa muita vielä enemmän, joten ymmärrän kyllä pointin lahjan antajan näkökulmasta. On ihanaa ilahduttaa toista ihmistä, mistä tahansa syystä.

Minä nyt en kirjoittanut mitään lahjoista. Kyse on siitä, että sinä (?) et edes muistanut äitienpäivää eikä se ole sinulle tärkeä. Lapsillesi äitienpäivä on juhlapäivä, joten minusta ei ole yhtään liikaa, että vanhemmat tuovat esiin, miten tärkeä päivä äitienpäivä on. Se ei todellakaan vaadi kahvia sänkyyn ja kultakoruja lahjaksi. Sinulla on oletettavasti pienet lapset, koska ovat askarrelleet. Kyllä lapsikin tajuaa, mitä eroa on arkipäivän piirustuksella ja merkkipäivän piirustuksella vaikka ne samalta näyttäisivät.

Kyllä kyllä ja kovasti kiittelin hienoista askarruksista, kuten teen aina. Olivat tyytyväisiä ja olin itsekin. Muistin onnitella omaa äitimuoria. Oli hyvä päivä, joka saatiin viettää yhdessä.

Teen töitä pyhät arjet ja se on ehkä merkittävin tekijä siihen etten jaksa aina muistaa joka merkkipäivää enkä kouhkata niistä. Jouluakin on joskus siirretty töiden vuoksi. Tottakai heti kärryille päästyä osallistun aina juhlanviettoon ja kerron lapsille juhlan merkityksestä. Heille äiti ja isä ovat kuitenkin tärkeitä ihan joka päivä, he samoin meille ja lisäksi me miehen kanssa toisillemme ja tämän osoitamme päivittäin, siksi eilinen ei juurikaan poikennut muista päivistä eikä ollut niin tarviskaan. Pahoittelen jos tämä sinua loukkaa jotenkin. Kukin tavallaan, enkä tuomitse niitä jotka haluavat juhlistaa suurieleisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin aamulla kuopuksen kanssa.

Keitin kahvit ja tein aamupalasämpylät valmiiksi.

Aamupalapöytään laitoin ostamani 20 ruusua ja kynttilän, lahjaksi annoin suklaata ja kuohuviiniä.

Herätin isommat lapset ja lauloimme.

Iltapäivällä oli kahvin kanssa jäätelökakkua.

Muutoin tein päivän ruoat, siivosin ja kävin kuopuksen kanssa pyöräretkellä.

Eipä tuntunut vaimo arvostavan, ainoastaan valitusta kuului milloin mistäkin asiasta koko päivän.

Olisi kuulemma pitänyt saada jotain hemmottelua, kuten muutkin äidit olivat saaneet.

M41

Mmmitä minä juuri luin?! :D Mitäs muuta tuo on, kuin hemmottelua, kyllä aika kateellisena luin miten olit vaivaa nähnyt. Hyvää ei kai osaa arvostaa, kun se on käsillä. Olet kyllä upea, tuon perusteella!

N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin miehen kanssa hekumallinen yö illallisen jääkiekon katselun päälle. Toivoin että aamulla saisin nukkua pitkään ja mielellään ei mitään aamupalaa sänkyyn eikä todellakaan kukkia, kiitos. Näin tapahtui. Noustuani ylös klo 11 päästin miehen vuorostaan nukkumaan, ihastelin lasten askartelemat lahjat, laitoin itse aamupalani ja lähdin lasten kanssa leikkipuistoon. Takaisin tullessa yhdessä laiteltiin sunnuntailounas, pelailtiin ja rentoiltiin. Ihan kiva päivä, joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Olen äiti ihan joka päivä, ja vaikka se tärkeää onkin niin ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä. En edes muistanut koko äitienpäivää ennenkuin mies mainitsi asiasta.

"Ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä", niinpä. Eihän mistään tarvitse mitään numeroa tehdä, ei lasten ripille pääsemisestä tai valmistujaisista, ei omista tai toisten synttäreistä. Nykyään on ihan tavallista täyttää 100 vuotta, joten eihän siitäkään tarvitse isomummoa onnitella, ihan arkipäiväinen juttu. Ja kun oma tytär saa lapsen, mitä siitä vouhkaamaan, on niitä kakaroita syntynyt kautta aikain. Kaikki vastasyntyneetkin näyttää ihan samalle, kun on nähnyt jossain yhden, niin se riittää. Nimenkin voi lapselle antaa ilman isoa vierasmäärää, ei siinä mummua tarvita.

Mikä ihmeen vimma äideillä on nyt korostaa, että ei minua tarvitse muistaa? Oikein ylpeillään, kuka suhtautuu äitienpäivään nyrpeimmin. Eikö teille ole tullut mieleen, että te vesitätte toisilta sen ilon, kun he haluavat muistaa ja onnitella. "En minä mitään tartte, ihan turhaan lahjat ostitte" saa lahjan antajan vain tuntemaan itsensä typeräksi.

Tällaiset Viralliset Pakkojuhlapäivät ovat vain typerää p*skaa. Oma synttäripäivä on ihan ok on ottelupäivä, vaikka ei siinäkään mitään pointtia ole. Onneksi olkoon, että olet yhä elossa?

Ei minua kiinnosta tippaakaan joulu tai pääsiäinen. Saati isänpäivä tai äitienpäivä tai lasten päivä tai vttu palstailijoiden päivä. Joudun aina ja ikuisesti tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, että MINUA EI VAIN SATU KIINNOSTAMAAN. Että satun nyt olemaan aikuisiällä tällainen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ehkä eniten vihaan kaikkia pakkojuhlia siksi, että niistä tehdään niin stnan iso numero ja aina ollaan vaatimassa kylään, vaikka vanhat asiat kaivertavat edelleen mielessä ja suututtavat. Ja sitten täytyy vastaanottaa lahjoja, vaikka on monta kertaa sanonut että ei kaipaa lahjoja. Osaan sisustaa kotini itse. En tarvitse muuta tavaraa kuin sen mitä itse ostan itselleni.

No voi herran tähden, etkö saa tuota sanotuksi kenellekään ja yhtä painavin ilmaisuin, kun nyt tänne kirjoitit?   Luulisin, että kun noin vahvasti mielipiteesi ilmaiset, ei kukaan enää ikinä sinua onnittele mistään eikä kutsu sinua juhliin eikä mihinkään.  Se on nyt vaan kuule itsestäsi kiinni.