No niin, jokos on äitien aamut menneet pieleen? Makaako ukko krapulassa, vai unohtiko tuoda aamiaisen sänkyyn?

Kissa toi kahvin sänkyyn, oli laittanut voileivät ja kakunkin - kukkiakin oli käynyt hakemassa. Minulla on viisas kissa!

Porvoossa komean mieheni kanssa kauniiden lapsieni kera, ruotsinkielisenä nautimme äitienpäivälounaan ravintolassa.

Lapset halasivat aamulla, sain kortit ja tyttären tekemän lahjan, ei paineita ukon toimista kun ei sellaista ole :)

No viddu meni! Kerrostalossa asutaan väliaikaisesti ennen kun päästään omakotitaloon ja prkle kun pitää seittemältä alkaa alkaa yläpuolella riehumaan! Toki se sama järkyttävä meteli on joka aamu mutta miten kuvittelin että tänään ne hullut osaisi käyttäytyä? Mutta eeeeei. Ei auta sekään että nukun korvatulpat korvissa, siitä voi vähän päätellä että meteli ei ole tasoa lusikka tippui lattialle. Luojan kiitos heillä on kämppä myynnissä - ikävä vaan kun joku muu saa heidät naapureiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehellä pitää muistaa vaimoaan äitienpäivänä?

Mitä helkkaria tämä yrittää tarkoittaa? Tuoda vaimolle joku vieras mies?

Meillä vaimoa muistetaan kukilla, ei miehellä.

Vaimo mököttää, niin pakko on muutama ölppä ottaa. Mukavampi sitten kohta könytä viereen hipeltämään, kokeilemaan, josko heltyis ukolleen helläksi..

Esikoinen tuli aamulla herättämään halaamalla ja toi päiväkodissa itsetehdyn lahjan ja kortin. Kyseli jo monena iltana nukkumaan mennessä että joko tämän yön jälkeen saa antaa äidille lahjan.

Mies sen sijaan jatkoi eilistä kiukutteluaan ja ilmoitti heti aamulla herätessään ettei aio edes toivottaa minulle hyvää äitienpäivää. Tämä ehkä pikkuisen latisti tunnelmaa, olisihan se kiva, että lasteni isä olisi ylpeä siitä, että olen hänen lastensa äiti.

Miehen käytös tuntui epäreilulta, koska muutama vuosi sitten hän oli vähän ennen isänpäivää jäänyt kiinni pettämisestä ja itse olin aika rikki asiasta ja vihainen hänelle. Silti ostin lahjan, vein aamupalan sänkyyn ja huolehdin lapset niin että mies sai ottaa rennosti. Lisäksi huolehdin siitä, että isänpäivänä ei tapeltu ja kerroin hänelle kuinka paljon häntä arvostan lasteni isänä. Näköjään tämä ei toiminut toisinpäin, eilen meillä oli tyhmä riita ja tänään sitten koko päivän mies ollut hyvin välinpitämätön minua kohtaan, sen aikaa kun on kotona edes näkynyt. Tulkitsen tämän johtuvan eilisestä riidasta, koska aiemmin mies on tuonut kahvit sänkyyn ja onnitellut. Tänään aamulla ilmoitti ettei aio osallistua mihinkään tai edes onnitella ja lähti useammaksi tunniksi johonkin...

Olipas otsikko töynnä mues vihaa.

Me käytiin ravintolassa aamiaisella. Sain kukkia, suklaata ja lasten ihania askarteluja. Mies laittoi päivällisen myös.

Mies muistaa minua äitienpäivänä, koska on onnellinen siitä että olen hänen lapsilleen hyvä äiti - tämä siis suora lainaus mieheltäni. Samoin minä muistan miestäni isänpäivänä ja aivan samasta syystä. Voisihan tämä elämä ankeampaakin olla, mutta miksi?

Käytiin perinteemme mukaisesti ABC:llä syömässä :) se on meiän lempiravintola kun sieltä saa boonustakin.

Paistettiin lettuja ja sain uuden Moccamaster keittimen. Vanha hajosi ja suuren kahvin ystävänä tämä oli juuri oikea. En saanut mieheltä kukkia mutta lupasi ostaa kun käydään uudet istutukset ostamassa puutarhaliikkeestä. Oikein mukava päivä meillä ollut. Hyvää kahvia ja monta halausta. Rakastan sinua Teemu. Kiitos ❤️

Vierailija kirjoitti:

Käytiin perinteemme mukaisesti ABC:llä syömässä :) se on meiän lempiravintola kun sieltä saa boonustakin.

Löysitkö mieluisaa päällepantavaa?

Vietettiin miehen kanssa hekumallinen yö illallisen jääkiekon katselun päälle. Toivoin että aamulla saisin nukkua pitkään ja mielellään ei mitään aamupalaa sänkyyn eikä todellakaan kukkia, kiitos. Näin tapahtui. Noustuani ylös klo 11 päästin miehen vuorostaan nukkumaan, ihastelin lasten askartelemat lahjat, laitoin itse aamupalani ja lähdin lasten kanssa leikkipuistoon. Takaisin tullessa yhdessä laiteltiin sunnuntailounas, pelailtiin ja rentoiltiin. Ihan kiva päivä, joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Olen äiti ihan joka päivä, ja vaikka se tärkeää onkin niin ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä. En edes muistanut koko äitienpäivää ennenkuin mies mainitsi asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin miehen kanssa hekumallinen yö illallisen jääkiekon katselun päälle. Toivoin että aamulla saisin nukkua pitkään ja mielellään ei mitään aamupalaa sänkyyn eikä todellakaan kukkia, kiitos. Näin tapahtui. Noustuani ylös klo 11 päästin miehen vuorostaan nukkumaan, ihastelin lasten askartelemat lahjat, laitoin itse aamupalani ja lähdin lasten kanssa leikkipuistoon. Takaisin tullessa yhdessä laiteltiin sunnuntailounas, pelailtiin ja rentoiltiin. Ihan kiva päivä, joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Olen äiti ihan joka päivä, ja vaikka se tärkeää onkin niin ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä. En edes muistanut koko äitienpäivää ennenkuin mies mainitsi asiasta.

"Ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä", niinpä. Eihän mistään tarvitse mitään numeroa tehdä, ei lasten ripille pääsemisestä tai valmistujaisista, ei omista tai toisten synttäreistä. Nykyään on ihan tavallista täyttää 100 vuotta, joten eihän siitäkään tarvitse isomummoa onnitella, ihan arkipäiväinen juttu. Ja kun oma tytär saa lapsen, mitä siitä vouhkaamaan, on niitä kakaroita syntynyt kautta aikain. Kaikki vastasyntyneetkin näyttää ihan samalle, kun on nähnyt jossain yhden, niin se riittää. Nimenkin voi lapselle antaa ilman isoa vierasmäärää, ei siinä mummua tarvita.

Mikä ihmeen vimma äideillä on nyt korostaa, että ei minua tarvitse muistaa? Oikein ylpeillään, kuka suhtautuu äitienpäivään nyrpeimmin. Eikö teille ole tullut mieleen, että te vesitätte toisilta sen ilon, kun he haluavat muistaa ja onnitella. "En minä mitään tartte, ihan turhaan lahjat ostitte" saa lahjan antajan vain tuntemaan itsensä typeräksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehellä pitää muistaa vaimoaan äitienpäivänä?

No ei tarvitsekaan, jos se vaimo ei ole äiti hänen lapsilleen.

Oletatko vastaavasti n. 50vuotiaana, että miehesi muistaa sinua äitienpäiväaamiaisella ja lahjoilla sänkyyn eikä tyttäresi/poikasi?

Lapset toi kortit minulle aamulla sänkyyn ja tyttö kukan. Mies oli ostanut karkkipussin. Mies teki minulle aamupalan.

Käytiin minun vanhemmillani (samalla käytiin korjaamassa tätini radio ja selvittämässä veljelleni pari tietokoneasiaa). Tullessa haettiin grilliltä ruoka. Koska pojan käsi oli vieläkin kipeä edellisen päivän kaatumisesta käytin pojan päivystyksessä ja saatiin käteen kipsi.

Illalla katsottiin koko perheellä telkkua ja syötiin karkkia.

Ihan kiva päivä ja olen tyytyväinen perheeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehellä pitää muistaa vaimoaan äitienpäivänä?

No ei tarvitsekaan, jos se vaimo ei ole äiti hänen lapsilleen.

Oletatko vastaavasti n. 50vuotiaana, että miehesi muistaa sinua äitienpäiväaamiaisella ja lahjoilla sänkyyn eikä tyttäresi/poikasi?

Minä olen yli viisikymppinen eikä lapset asu tässä lähimaillakaan. Mies muistaa minua äitienpäivänä ja minä vastaavasti muistan häntä isänpäivänä. En vaadi, että lapset tulevat satojen tai tuhansien kilometrien päästä tänne yhdeksi viikonlopuksi. Kyllä me kahdestaankin saadaan kiva päivä vietettyä, pääasia, että puoliso muistaa jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin miehen kanssa hekumallinen yö illallisen jääkiekon katselun päälle. Toivoin että aamulla saisin nukkua pitkään ja mielellään ei mitään aamupalaa sänkyyn eikä todellakaan kukkia, kiitos. Näin tapahtui. Noustuani ylös klo 11 päästin miehen vuorostaan nukkumaan, ihastelin lasten askartelemat lahjat, laitoin itse aamupalani ja lähdin lasten kanssa leikkipuistoon. Takaisin tullessa yhdessä laiteltiin sunnuntailounas, pelailtiin ja rentoiltiin. Ihan kiva päivä, joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Olen äiti ihan joka päivä, ja vaikka se tärkeää onkin niin ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä. En edes muistanut koko äitienpäivää ennenkuin mies mainitsi asiasta.

"Ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä", niinpä. Eihän mistään tarvitse mitään numeroa tehdä, ei lasten ripille pääsemisestä tai valmistujaisista, ei omista tai toisten synttäreistä. Nykyään on ihan tavallista täyttää 100 vuotta, joten eihän siitäkään tarvitse isomummoa onnitella, ihan arkipäiväinen juttu. Ja kun oma tytär saa lapsen, mitä siitä vouhkaamaan, on niitä kakaroita syntynyt kautta aikain. Kaikki vastasyntyneetkin näyttää ihan samalle, kun on nähnyt jossain yhden, niin se riittää. Nimenkin voi lapselle antaa ilman isoa vierasmäärää, ei siinä mummua tarvita.

Mikä ihmeen vimma äideillä on nyt korostaa, että ei minua tarvitse muistaa? Oikein ylpeillään, kuka suhtautuu äitienpäivään nyrpeimmin. Eikö teille ole tullut mieleen, että te vesitätte toisilta sen ilon, kun he haluavat muistaa ja onnitella. "En minä mitään tartte, ihan turhaan lahjat ostitte" saa lahjan antajan vain tuntemaan itsensä typeräksi.

No menipä tunteisiin. Hienosti olet kärjistänyt asiaa, mutta ei se ihan noin mene. Tietenkin jos jonkun lahjan joskus saa oli syy mikä tahansa, siitä on erittäin kiitollinen, siinäkin tapauksessa ettei mahdollisesti pidä siitä. Ele kuitenkin on tärkein ja siihen kuuluu vastata.

Mutta. Aika typerän oloista on nimenomaan odottaa lahjoja ja aamiaista sänkyyn äitienpäivänä tai minään muunakaan ja asettaa toisille kamalia paineita että nyt on löydettävä jotain mistä se tykkää. Mielestäni itsensä tunteva ihminen tietää arvonsa muutenkin kuin toisten lahjusten kautta. Ainakin itse tiedän olevani perheelleni tärkeä ja siitä tulee esiin viitteitä ihan joka päivä. En tarvitse siihen välttämättä mitään lisää, mutta tottakai on mukavaa jos joku haluaa jotenkin minua erityisesti muistaa joskus. Tykkään lahjoa muita vielä enemmän, joten ymmärrän kyllä pointin lahjan antajan näkökulmasta. On ihanaa ilahduttaa toista ihmistä, mistä tahansa syystä.

Heräsin aamulla kuopuksen kanssa.

Keitin kahvit ja tein aamupalasämpylät valmiiksi.

Aamupalapöytään laitoin ostamani 20 ruusua ja kynttilän, lahjaksi annoin suklaata ja kuohuviiniä.

Herätin isommat lapset ja lauloimme.

Iltapäivällä oli kahvin kanssa jäätelökakkua.

Muutoin tein päivän ruoat, siivosin ja kävin kuopuksen kanssa pyöräretkellä.

Eipä tuntunut vaimo arvostavan, ainoastaan valitusta kuului milloin mistäkin asiasta koko päivän.

Olisi kuulemma pitänyt saada jotain hemmottelua, kuten muutkin äidit olivat saaneet.

M41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietettiin miehen kanssa hekumallinen yö illallisen jääkiekon katselun päälle. Toivoin että aamulla saisin nukkua pitkään ja mielellään ei mitään aamupalaa sänkyyn eikä todellakaan kukkia, kiitos. Näin tapahtui. Noustuani ylös klo 11 päästin miehen vuorostaan nukkumaan, ihastelin lasten askartelemat lahjat, laitoin itse aamupalani ja lähdin lasten kanssa leikkipuistoon. Takaisin tullessa yhdessä laiteltiin sunnuntailounas, pelailtiin ja rentoiltiin. Ihan kiva päivä, joskin ei mitenkään poikkeuksellinen. Olen äiti ihan joka päivä, ja vaikka se tärkeää onkin niin ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä. En edes muistanut koko äitienpäivää ennenkuin mies mainitsi asiasta.

"Ei siitä tartte mitään erityistä numeroa tehdä", niinpä. Eihän mistään tarvitse mitään numeroa tehdä, ei lasten ripille pääsemisestä tai valmistujaisista, ei omista tai toisten synttäreistä. Nykyään on ihan tavallista täyttää 100 vuotta, joten eihän siitäkään tarvitse isomummoa onnitella, ihan arkipäiväinen juttu. Ja kun oma tytär saa lapsen, mitä siitä vouhkaamaan, on niitä kakaroita syntynyt kautta aikain. Kaikki vastasyntyneetkin näyttää ihan samalle, kun on nähnyt jossain yhden, niin se riittää. Nimenkin voi lapselle antaa ilman isoa vierasmäärää, ei siinä mummua tarvita.

Mikä ihmeen vimma äideillä on nyt korostaa, että ei minua tarvitse muistaa? Oikein ylpeillään, kuka suhtautuu äitienpäivään nyrpeimmin. Eikö teille ole tullut mieleen, että te vesitätte toisilta sen ilon, kun he haluavat muistaa ja onnitella. "En minä mitään tartte, ihan turhaan lahjat ostitte" saa lahjan antajan vain tuntemaan itsensä typeräksi.

No menipä tunteisiin. Hienosti olet kärjistänyt asiaa, mutta ei se ihan noin mene. Tietenkin jos jonkun lahjan joskus saa oli syy mikä tahansa, siitä on erittäin kiitollinen, siinäkin tapauksessa ettei mahdollisesti pidä siitä. Ele kuitenkin on tärkein ja siihen kuuluu vastata.

Mutta. Aika typerän oloista on nimenomaan odottaa lahjoja ja aamiaista sänkyyn äitienpäivänä tai minään muunakaan ja asettaa toisille kamalia paineita että nyt on löydettävä jotain mistä se tykkää. Mielestäni itsensä tunteva ihminen tietää arvonsa muutenkin kuin toisten lahjusten kautta. Ainakin itse tiedän olevani perheelleni tärkeä ja siitä tulee esiin viitteitä ihan joka päivä. En tarvitse siihen välttämättä mitään lisää, mutta tottakai on mukavaa jos joku haluaa jotenkin minua erityisesti muistaa joskus. Tykkään lahjoa muita vielä enemmän, joten ymmärrän kyllä pointin lahjan antajan näkökulmasta. On ihanaa ilahduttaa toista ihmistä, mistä tahansa syystä.

Minä nyt en kirjoittanut mitään lahjoista. Kyse on siitä, että sinä (?) et edes muistanut äitienpäivää eikä se ole sinulle tärkeä. Lapsillesi äitienpäivä on juhlapäivä, joten minusta ei ole yhtään liikaa, että vanhemmat tuovat esiin, miten tärkeä päivä äitienpäivä on. Se ei todellakaan vaadi kahvia sänkyyn ja kultakoruja lahjaksi. Sinulla on oletettavasti pienet lapset, koska ovat askarrelleet. Kyllä lapsikin tajuaa, mitä eroa on arkipäivän piirustuksella ja merkkipäivän piirustuksella vaikka ne samalta näyttäisivät.