Onko tuntien imetys tavanomaista? Linkki
https://www.is.fi/perhe/art-2000006100820.html
Siis hän sanoi, että iltaisin vauva itki, kunnes hän ymmärsi, että se on edelleen nälkäinen. Tästä seurasi, että hän alkoi imettää monta tuntia kerrallaan.
Jos maitoa tulee runsaasti, lapsi saa tarvitsemansa nopeasti.
Mutta jos maitoa tulee hitaasti, onko siis imetettävä tunteja vai onko järkevämpää täydentää imettämisen lisäksi äidinmaidonkorvikkeella. (kun taas joillakin maitoa pulppuaa nopeasti ja niin paljon, että riittää luovutukseen asti.)
Mietin tässä nyt äidin ihon kestämistä ja sitä, että muotoutuuko lapsen hampaisto väärän malliseksi, kun imuttelee noin kauan. (no toki, jotkut pitävät tuttiakin suussa.) Ja vielä, eikö lapsen kannalta olisi mukavampaa saada ruokansa vähän vähemmällä vaivalla.
Kommentit (16)
Täysimetys kestää maksimissaan puoli vuotta. Silloinkaan vauva ei joka imetyskerralla ole tunteja rinnalla. Imeminen on vauvalle luonnollista toimintaa, eikä se vaikuta esim. hampaisiin negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Täysimetys kestää maksimissaan puoli vuotta. Silloinkaan vauva ei joka imetyskerralla ole tunteja rinnalla. Imeminen on vauvalle luonnollista toimintaa, eikä se vaikuta esim. hampaisiin negatiivisesti.
Mutta eikö olisi järkevämpää siirtyä osittain korvikkeeseen. Siis aina imeträisi sen mitä tulee vaikka kolmessa vartissa ja sitten antaa lisää pullosta, jos lapsi jää nälkäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysimetys kestää maksimissaan puoli vuotta. Silloinkaan vauva ei joka imetyskerralla ole tunteja rinnalla. Imeminen on vauvalle luonnollista toimintaa, eikä se vaikuta esim. hampaisiin negatiivisesti.
Mutta eikö olisi järkevämpää siirtyä osittain korvikkeeseen. Siis aina imeträisi sen mitä tulee vaikka kolmessa vartissa ja sitten antaa lisää pullosta, jos lapsi jää nälkäiseksi.
Miksi olisi järkevämpää siirtyä osittain korvikkeeseen? Yleensä se osittain korvikkeeseen siirtyminen tarkoittaa sitä, että imetys pikku hiljaa (tai jopa nopeammassa tahdissa) hiipuu pois.
Mielestäni ei ole järkeä siirtyä korvikkeeseen edes osittain niin kauan kun äiti jaksaa imettää ja vauva kasvaa hyvin.
Mulla on tullut aina paljon maitoa, olen luovuttanut sitä myös. Silti keskimmäinen viihtyi rinnalla aina iltaisin klo 19-22. Kolme tuntia. Puolelta toiselle. Koko ajan maitoa tuli. Torkkui välillä, sitten jatkoi. En todellakaan siirtynyt antamaan pulloa!
Täysimetys jatkui 6kk ikään, osittain 12kk. Vauva kasvoi hienosti koko ajan.
Ilatisin on imetysmararonit ihan tavallisia pikkuvauvan kanssa. Niistä ei ole haittaa vauvalle mitenkään.
Samalla vauva "tilaa" maitoa suurenevaan tarpeeseensa ja saa läheisyyttä.
Jos tuntuu ettei nännit kestä niin kannattaa aina joka imetyksen päätteksi (ja välillä muutenkin) laittaa lansinohia nänneihin.
Itselläni alun jälkeen nännit kyllä kovettuivat sen verran, ettei imetys tuntunut lainkaan pahalta. Palautuivat sitten normaaleiksi imetyskertojen lyhentyessä ja harventuessa.
Jos muuten vain tuntuu, ettei jaksa imettää pitkään niin voi tietenkin antaa lisämaitoa, mutta silloin voi käydä niin ettei oma maidontuotanto koskaan nouse vastaamaan vauvan tarvetta ja lisämaitoa joutuu aina antamaan, toisaalta ei sekään välttämättä haittaa jos jaksaa pelata pullojen kanssa.
Molemmat olen osa-imettänyt juurikin siksi, että maitoa ei koskaan tullut vauvan tarpeeseen riittävästi. Toisen kanssa oli huomioitava myös esikoinen, joten iltojen imetyssessiot olivat aiheuttaa heitteillejätön vaaran....Joten tunnin kiskomisen jälkeen korviketta ja ilta-ja alkuyön rauha. Reippaat ja terveet lapset, jos joku sitä miettii....
Äidin iho ei kestä, kokemusta on. Helpompi tapa oli lypsää riittävästi maitoa ja antaa se vauvalle pullosta.
Mitenköhän hitaasti tuottavat ovat pärjänneet vuosituhannet. Kun on ollut suurperheet ja alkeelliset olot, ei äiti ole voinut irrottaa aikaa tuntien imetykselle.
Onkohan heiltä kuollut paljon lapsia, joku sukulainen imerränyt omansa lisäksi vai mitä kummaa.
Lehmänmaitohan ei suoraan käy.
Vierailija kirjoitti:
Äidin iho ei kestä, kokemusta on. Helpompi tapa oli lypsää riittävästi maitoa ja antaa se vauvalle pullosta.
Tein samoin ja vielä lisäksi korviketta.
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän hitaasti tuottavat ovat pärjänneet vuosituhannet. Kun on ollut suurperheet ja alkeelliset olot, ei äiti ole voinut irrottaa aikaa tuntien imetykselle.
Onkohan heiltä kuollut paljon lapsia, joku sukulainen imerränyt omansa lisäksi vai mitä kummaa.
Lehmänmaitohan ei suoraan käy.
Ei ole kovinkaan kauaa siitä kun on eletty tiiviissä yhteisöissä. Imettäjiä on riittänyt. Lehmänmaito ei myöskään ole ainoa korvike, vauvoille on annettu milloin minkäkinlaisia korvikkeita.
No juurikin näin. Evoluutio karsii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän hitaasti tuottavat ovat pärjänneet vuosituhannet. Kun on ollut suurperheet ja alkeelliset olot, ei äiti ole voinut irrottaa aikaa tuntien imetykselle.
Onkohan heiltä kuollut paljon lapsia, joku sukulainen imerränyt omansa lisäksi vai mitä kummaa.
Lehmänmaitohan ei suoraan käy.
Ei ole kovinkaan kauaa siitä kun on eletty tiiviissä yhteisöissä. Imettäjiä on riittänyt. Lehmänmaito ei myöskään ole ainoa korvike, vauvoille on annettu milloin minkäkinlaisia korvikkeita.
Maanviljelyskulttuureissa lapsikuolleisuus on ollut suurta, toki syntyvyys (vrt. metsästäjä-keräilijöillä syntyvyys on hitaampaa, mutta lapsikuolleisuus alhaisempaa).
Eiköhän nuo iltamaratonit tietyissä vaiheissa ole ihan normaaleja. Toki itsekin ensimmäisen monituntisen session jälkeen mietin, että kuuluukohan tämä kuvioon. No netistä kysymällä se sitten selvisi (taisin olla silloin myös imetystukilistalla, josta sai todella paljon tietoa) ja sen jälkeen ei tarvinnut hermoilla. Rinnanpäät olivat arkoina lähinnä imetyksen alussa, myöhemmin ei ongelmia tämän suhteen ollut. Noissa iltasessioissa oli lähinnä se oma pää mikä meinasi hajota, koska meillä ne oli tosi pitkiä (4-6h) ja televisiosta loppui ohjelmat ennen kuin sessio päättyi.
Imetyksessä on erilaisia vaiheita jotka ensimmäistä kertaa kohdalle osuessaan saattavat ihmetyttää ja varsinkin ensikertalaiselle aiheuttaa sellaista epävarmuutta, että riittääköhän maito. Tieto ja vertaistuki auttaa tässä, myös puolison tuki on tärkeää. Niistä vaikeista paikoista pääsee helpommin yli kun tietää niksit ja ymmärtää, että tämäkin on normaali ja ohimenevä vaihe.
Kannattaa tutustua netissä äidinmaidon moniin terveysvaikutuksiin ennen kuin kevytmielisesti alkaa korvata sitä lehmänmaidosta tehdyllä korvikkeella. Lista on pitkä älykkyydestä aikuisiän lihavuuden ja rehkäisyyn. Imetys auttaa myös vauvan/taaperon/leikki-ikäisen tunteiden säätelyssä silloin kun lapsen omat valmiudet eivät vielä muuten riitä.
Ihan tavallita se on. Vauva lutkuttaa rinnalla myös läheisyyttä. Itse imetin usein 3-4 tuntia putkeen. Se oli ihanaa ja samalla katselin jotain hömppärealityä tai torkuin vauvan kanssa.
Ei korvike ole parempaa ravintoa vauvalle, mutta tietenkin on paljon tilanteita, joissa lisämaidon antaminen on perusteltua imetyksen sijaan. Vauvan tarpeisiin nämä syyt eivät kuitenkaan perustu, vaan juuri vaikka monilapsisen perheen käytännön hankaluuksiin eristää äiti muusta perheestä tuntikausiksi tms.
Ja aloituksen tein siksi, että mullakin oli tuollainen hidas tuotanto.