Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitienpäivän pettymys
12.05.2019 |
Onhan mulla nyt oikeus olla vähän pettynyt? Meillä on miehen kanssa puoli vuotias tyttö ja tämä on siis minun ensimmäinen äitienpäivä itse äitinä. Niin mitä tekee rakas aviomieheni. Makaa tuolla sängyssä nukkumassa, kun minä nousin ylös vaihtamaan vaippaa ja keittämään aamupuuroa. Sanoin kyllä miehelle, että aiotko nousta tytön kanssa ja vastaus oli vain epämääräinen hymähdys. Oli kyllä selkeästi hereillä. Ja minä siis nousen AINA tuon meidän tytön kanssa. Joka aamu. Oletin kyllä että edes äitienpäivänä olisin saanut jäädä köllimään.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ensimmäinen äitienpäiväni oli katastrofi. Mies murjotti ja makasi peiton alla koko päivän. Itse hoidin lasta, kuten aina. Myötätuntoni on sinun puolellasi.
Minun ensimmäinen äitienpäivä: mies makasi krapulassa kotona nukkuen kolmeen. Heräsi, kun hänen äitinsä tuli käymään kakkukahvilla.
Tuolloin vauvaa ei saanut nukkumaan kuin liikkuviin vaunuihin, tein siis aamupäivällä kahden tunnin lenkin. Yksin vauvan kanssa. Kyllä kirveli ja syvältä, kun lähestulkoon kaikki vastaantulijat vaunujen tai lasten kanssa oli joko perheitä tai isiä. Olin hyvin tulistunut tuon lenkin jälkeen mieheeni ja leivoin sitten itselleni chilisuklaakakun. Anoppi vähän ihmetteli sitä chiliä...
Iltapäivällä anopin lähdettyä oli uusi lenkki edessä, lähdin hameessa ja korkkareissa - olihan juhlapäiväni! No ei olisi kannattanut, suurin osa matkasta hiekkatietä. Sain kivat rakot kantapäihin ja yhden varpaan kynsi tummui ja tippui myöhemmin pois. Taisi olla liian pienet kengät raskauden jälkeen, nyyh, lempikorkkarini. Nakkasin ne kotipihalla roskiin ja tepsuttelin paljain jaloin kotiin.
Ihania muistoja <3. NOT. Kakku oli kyllä hyvää.
💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla että ydinperheilläkin tämä asia voi tökkiä. Uusperheilussä sentään voi tehdä toiselle kuten itselle on tehty, kun ei ole omien lasten isänpäivä pilalla. Muutaman vuoden yritin pitää isänpäiväidylliä yllä mutta kun ei siitä seurannut äitienpäiväruusuja niin lopetin. .
Omat lapseni vien isänpäiväksi kaupan kautta isälleen ja katson että ostavat leipomistarvikkeet ja kukat. Nämä äitienpäivänä nukkuvat puolisot saavat järjestää omat isänpäivänsä miten haluavat, poistun vielä kuorsauksen aikana omiin harrastuksiini.
Muutenhan meillä menee ihan hyvin, tätä en pysty muuttamaan.
Älkää nyt seotko yhden päivän takia. Päivä muiden joukossa, joku kauppias rahanhimoissaan keksinyt koko äitienpäivän. Mitäs muutkaan se on kun kaupallinen juhla. Huomio pitää saada pieninä tai miksei suurinakin annoksina arjessa, kaikkina päivinä.
T: maailman tyytyväisin kun sai lapseltaan omatekemän kortin
Ihmeissäni olen lukenut tätä ketjua! Voiko lasten isä olla noin tyhmä ettei huomioi lastensa äitiä. Surullista! Ei ole mitään puolusteltavaa mieheltä (navettatyöt, oman äidin muistaminen ym) jos jättää lastensa äidin huomioimatta äitienpäivänä. Nämä pienet huomionosoitukset kantavat äitiä pitkälle ja vaikuttavat myös arkeen. Mitähän se arki sitten on tollasen itsekeskeisen luuserin kanssa? Sitten kun vaimo ilmoittaa että liitto on ohi ,parku on kova.
”En määrä oo mitään tehny”.
”Et ookaan”
”Se on moro!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eepi kirjoitti:
No kuulkaas, minä vietin ensimmäisen äitienpäiväni lukittautuneena saunaan. Mies ei muistanut millään tavalla. Mika Häkkinen voitti formula-kisan ja onnitteli äitiään televisiossa mutta se tollikka meillä ei edes siinä vaiheessa muistanut asiaa. Joten laitoin kylppärin oven lukkoon ja menin saunaan mököttämään. Sen episodin ja jälkiselvittelyjen jälkeen ei ole ikinä äitienpäivä unohtunut meidän perheessä.
Tänä aamuna heräsin 05.30 lähtemään töihin. Minulle oli katettu aamupala-astiat pöytään ja kortti +lahja oli pöydällä. Mun rakkaat!Minä en ainakaan mitään tollikaksi nimittelyjä ja saunaan telkeytymisiä olisi jäänyt katselemaan. Onneksi sinä olet löytänyt itsellesi tohvelisankarin joka tottelee sinun oikkujasi.
Miehinen mies vauvapalstailee ja nimittelee muita tohvelisankareiksi 😂
Mitä helvetin junttikieltä on "miehinen mies"?
Ihan samaa tasoa kuin tohvelisankari 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuulu niihin äiteihin, jotka vaativat erityistä huomiota ja lahjoja äitienpäivänä. Lapseni ovat jo aikuisia ja kortteja sain heiltä silloin pienenä. He sanoivat, että heille äitienpäivä on joka päivä. Olen samaa mieltä. Sitä pientä huomiota voi osoittaa pienillä asioilla muulloinkin kuin yhtenä toukokuun päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän tämänkaltaisia miehiä lähinnä säälittävinä. Kyllä lasten äidin muistaminen äitienpäivänä on itsestäänselvyys, ja miehen tulisi olla tukena myös jokaisena muuna päivänä, kuten naisen myös on oltava miehen tukena.
En tiedä, kuinka paljon tällaisia tyyppejä nyt on, mutta kyllä saa haukut antaa.
- M18
Älähän kloppi koita opettaa isääs panemaan.
Sun isääsi olis jonkun pitänyt opettaa. Nyt tuli kusta mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ensimmäinen äitienpäiväni oli katastrofi. Mies murjotti ja makasi peiton alla koko päivän. Itse hoidin lasta, kuten aina. Myötätuntoni on sinun puolellasi.
Sama. Olen sitä paitsi avannut suuni, mutta tätä tämä on ollut jo 8 v. Joskus on tsempannut ja saanut aamulla croisantin pöytään, mutta sen jälkeen makaa ponnistelusta uupuneen sängyllä ja sallii isomman pojan olla ilkeä minulle. Tänään yritin tsempata lapset tekemään mummulle kortit. Isompi poika istui pelaamassa, eikä suostunut hommaan. Mies nukkuu vieressä, eikä kommentoi mitään. Lopulta vittuili, että olen huono äiti ja mitäs askartelua tuo on kun teet kortit lasten puolesta. Kuulemma poikaa ei saa käskeä, vaan hänen täytyy antaa olla ilman vaatimuksia. Huono äiti olen myös, koska haluan hakea apua pojan ongelmakäytökseen koulussa. Kuulemma opettaja on ihan väärässä, eikä mitään keskittymis- ja tunteidenhallintaongelmia ole. Mutta minä olen poikki kun valehtelematta 80 % ajasta poika itkee, raivoaa ja huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi nousta sinun synnyttämää lasta paapomaan? Nyt on sinun päiväsi, hoida hommasi.
Tiedätkö, mistä raskaus alkaa?
Toivottavasti et itse pääse koskaan sitä tekemään.
#äläannaidiootille2019
Tiedän että raskaus alkaa sexistä.
Olen päässyt monet kerrat panemaan sitä ihanan tiukkaa reikää, mutta lapsia ei ole tullut.
Ei ne miespuolisten persreiästä yleensä ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä se marttyyriäitiys nätisti alkaa. Ja ukkosi on ihan normaali junttimies, tuollaisia ne 95% ovat. Ne pitää itse kouluttaa.
Miksi nousit, olisit potkaissut ukkoa kylkeen ja sanonut: sun vuoro, nyt on äitienpäivä ja odotan samppanja-aamiaista klo 8.30. Ja jos ei kerran vuodessa mokoma suju, tämä oli tässä ja eropaperit lähtevät huomenna Maistraattiin.
Lomake löytyy netistä.
Näin se parisuhde kukoistaa! Miehenä olisin tuon jälkeen vetänyt turpaan ja sen jälkeen ei olisi vietetty minkäänlaisia äitienpäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Hei meillä on samanlainen mies, saattaa lähteä kesken esikoisen uhmakohtauksen ja vauvan huudon ”ostoksille” hakemaan minulle jotain. Viipyy tuntikausia... tuo sitten jotain pientä tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeestikko jotkut äidit vaativat palvontaa äitienpäivänä? Täällä maalla äitienpäivä on ihan tavallinen päivä. Elukat ja peltotyöt on hoidettava, ei tulis mieleenkään alkaa vinkua kun miestä ei näy koko päivänä. Lapset istuu trantorissa niin saa siivota rauhassa.
Miehen vanhemmilla on maatila, heidän äitienpäivä juttunsa oli se että isä keitti äidille aamulla kahvit.
Kiitos uhriutumisesta!
Seuraavaksi kai keksit väittää, että erikoislapsellasi on asperger ja alat rahastamaan joka tahoa sillä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muija vetäisi kunnon kännin ja piti kaikkia hereillä yöllä. Aamulla eli melkein klo 12 lapsensa toivat hieman vaivaantuneena lahjansa. Nyt makaa sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Mikset kertonut lapselle totuutta: päivä ja kakku ovat äidin, mutta kaikki saavat kakkua maistaa? Lapsen iällä ei väliä, pitää oppia että joku muukin voi joskus olla huomion keskipiste ja lapsi sivustaseuraaja. Noin niitä minäminä-kakaroita kasvatetaan.
Ohis
No joo, olet oikeassa. Ei meillä yleensä näin sanota, mutta lapsella oli yksi pettymys takanaan vasta (en kerro, tunnistettavista syistä) ja kai minulle tuli tunne että haluan lieventää oloa.
Ja kyllä minä tietyllä tapaa ajattelen, että kakku on kaikille ja juhla yhteinen. Saahan äiti kuitenkin lahjan ja kortin ihan ikioman. Eikä meillä äitienpäivänä muut saa lahjoja.
Eikä lapseni toisten syntymäpäivillä vedä itkupotkuraivareita, antaa iloisesti lahjan ja onnittelee. Odottaa vuoroaan kun kakkua leikataan ja iloitsee syntymäpäiväsankarin puolesta. En koe että meillä on minäminä -ongelmia lasten kanssa. Se oli ihan iänmukainen uhmakohtaus, jonka taustalla olivat syyt joita en tässä kerro. Oikeassa kuitenkin olet, olisin voinut valita sanani toisin lohduttaessa.
En ymmärrä tätä vinkumista. Ensin lisäännytään juntin kanssa ja sitten vingutaan täällä miehen junttimaisesta käyttäytymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nous eilen vauvan kanssa, tänään oli miun vuoro. Aamupalan sain kyllä valmiina. Oon sanonu miehelle (tää on nyt miun kolmas äitienpäivä), että toivon saavani aamupalan jonka aikana mies passaa lapset ja kukan.
Eli siis avaa suusi ja kerro mitä odotat.
Kyllä aikuisen ihmisen täytyy itse ymmärtää, että kunnioittaa toista äitienpäivänä ilman että pitäisi erikseen kertoa mitä haluaa. Mikä äitienpäivä se sellainen on, että kerrotaan erikseen ” haluan kahvia” ” tuotko kakun”. Ei äitienpäivä ole mikään lahjatoivelista, vaan päivä äidille, jonka kunniaksi läheiset ihmiset muistavat äitejä/ vaimoja ihan omasta aloitteesta ja päivää, jota juhlitaan läheisten kesken. Jossei toinen ymmärrä sen vertaa kunnioittaa, niin antaa sitten mieluummin olka koko asia.
Eri asia, jos erikseen haluaa sopia, ettei tahdo viettää koko päivää, mutta se on sitten asia erikseen.On niistä toiveista hyvä keskustella. Osa ilahtuu kahvista ja kakusta, joku taas haluaa ulos syömään, tai sitten jonkun lahjan kirjan, korun tms...
Toki, mutta ei mielestäni tuollainen ” minä itse kerron, mitä haluan” kuulu asiaan, vaan jos asiasta halutaan sopia, niin silloin lahjan tms. Äitiä / vaimoa muistava henkilö ottaa itse asian puheeksi ja kysyy itse.
Näistä asioista kannattaa puhua jo silloin, kun perheeseen vasta odotetaan esikoista. Puhua siitä, vietetäänkö äitienpäivää ja isänpäivää lainkaan ja jos vietetään, mitä niihin kuuluu. Kuuluuko niihin anopeilla/apeilla käynti vai ei. Kuuluuko niihin aamiainen sänkyyn vai ei. Kuuluuko niihin puolisoille ostetut lahjat vai onko lahjominen lasten tehtävä. Kuuluuko niihin ravintolassa syöminen vai ei. Ihan samalla tavalla kuin sovitaan suhteen alussa, missä vietetään jouluja, kuuluuko jouluihin lahjojen ostaminen aikuisille vai ainoastaan lapsille jne. Ei näitä keskusteluita ole tarkoituskaan käydä edellisenä päivänä vaan silloin, kun elämä muuttuu vuosiksi eteenpäin yhteenmuuttamisen, perheenlisäyksen tms syyn vuoksi.
Ei luoja! Siis eikö siinä perheenlisäystä odotellessa parempaa tekemistä ole kuin tehdä elämä hankalaksi sääntöviidakoksi? Ja sitten loukkaannutaankun toinen ei muista että kaksi vuotta/kahdeksan vuotta sittenhän me sovittiin että mä haluan äitienpäivälahjaksi korun ja aamulla kahvit ja croisaantit sänkyyn, prkl!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Mikset kertonut lapselle totuutta: päivä ja kakku ovat äidin, mutta kaikki saavat kakkua maistaa? Lapsen iällä ei väliä, pitää oppia että joku muukin voi joskus olla huomion keskipiste ja lapsi sivustaseuraaja. Noin niitä minäminä-kakaroita kasvatetaan.
Ohis
No joo, olet oikeassa. Ei meillä yleensä näin sanota, mutta lapsella oli yksi pettymys takanaan vasta (en kerro, tunnistettavista syistä) ja kai minulle tuli tunne että haluan lieventää oloa.
Ja kyllä minä tietyllä tapaa ajattelen, että kakku on kaikille ja juhla yhteinen. Saahan äiti kuitenkin lahjan ja kortin ihan ikioman. Eikä meillä äitienpäivänä muut saa lahjoja.
Eikä lapseni toisten syntymäpäivillä vedä itkupotkuraivareita, antaa iloisesti lahjan ja onnittelee. Odottaa vuoroaan kun kakkua leikataan ja iloitsee syntymäpäiväsankarin puolesta. En koe että meillä on minäminä -ongelmia lasten kanssa. Se oli ihan iänmukainen uhmakohtaus, jonka taustalla olivat syyt joita en tässä kerro. Oikeassa kuitenkin olet, olisin voinut valita sanani toisin lohduttaessa.
Äiti ei ole äiti jos ei ole lapsia. He tekevät äitienpäivän, konkreettisesti, joten ei minullakaan ole tarvetta omia ja haastaa 4-vuotiaan kanssa riitaa siitä, kenen kakku se nyt oikein on...
No eipä tuo mitään. Kohta miehesi jättää sinut, kun ei jaksa nalkutusta.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni kuoli pari vuotta sitten, 36-vuotiaana.
Rankka päivä hänen äidilleen, kun toinen lapsista on haudassa.