Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivän pettymys
12.05.2019 |
Onhan mulla nyt oikeus olla vähän pettynyt? Meillä on miehen kanssa puoli vuotias tyttö ja tämä on siis minun ensimmäinen äitienpäivä itse äitinä. Niin mitä tekee rakas aviomieheni. Makaa tuolla sängyssä nukkumassa, kun minä nousin ylös vaihtamaan vaippaa ja keittämään aamupuuroa. Sanoin kyllä miehelle, että aiotko nousta tytön kanssa ja vastaus oli vain epämääräinen hymähdys. Oli kyllä selkeästi hereillä. Ja minä siis nousen AINA tuon meidän tytön kanssa. Joka aamu. Oletin kyllä että edes äitienpäivänä olisin saanut jäädä köllimään.
Kommentit (245)
Päivän ensimmäinen pettymys. Tästä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän sä sen päätät. Sovi jatkossa etukäteen tai älä odota mitään, niin voit välttyä pettymykseltä. Hyvää äitienpäivää kaikesta huolimatta.
Kiitos! Oletin siksi, koska mies itse sanoi nousevansa tänään tytön kanssa, mutta toisin kävi
Älä oleta, tuolla tyylillä sitten nieleskelet itkua vielä niinäkin äitienpäivinä, kun omat lapsesi ovat isovanhempia. Suu on puhumista varten.
Ei teillä voi olla mitään traditioita äitienpäivään liittyen, kun sitä ei ole vielä vietetty kertaakaan. Joku tulee sanomaan, että ei kai se mies mikään lapsi ole ja tajuaa itsekin. Sitä voi jäädä odottelemaan tai sitten tehdä selväksi, mitä toivoo.
Tänään tulee varmaan paljon ketjuja, joissa kotmarttyyri luulee, että taianomaisesti asiat ovat nyt eri tavalla kuin 364 päivää vuodessa. Sovi miehen kanssa, että hänen hommansa on nousta lapsen kanssa joka lauantai tai sunnuntai.
Miksi miehen pitäisi nousta sinun synnyttämää lasta paapomaan? Nyt on sinun päiväsi, hoida hommasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota se meilläkin oli 20 vuotta. Toisaalta et ole miehesi äiti.
Tuskin hän omaakaan äitiään muistaa, paitsi enintään jollain kuivahtaneella Tokmanni-ruusulla ja änkeämällä mammansa laittamaan pöytään.
Tsemppiä. Älä kuitenkaan tapa miestä, vaikka mieli tekee. Jätä mieluummin. Ota mukula ja hurauta oman äitisi luo ennenkuin mulkkuteline herää.
No niin: Nyt se alkaa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3463369/se-aika-vuodesta-etta-nyt-ollaa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on sitä sorttia, ettei välitä puolisosta arkenakaan vaan tämä on keittiöpiika, kodinkone ja seksirobotti, tuskin osaa huomioida äitienpäivääkään. Ja mitä yhdestä päivästä, kunhan arjessa on sellainen olo, että samassa veneessä ollaan ja tuetaan toista. Huolehditaan, että toinenkin saa nukkua, syödä, levätä, tehdä kivoja asioita ja pysyä terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi nousta sinun synnyttämää lasta paapomaan? Nyt on sinun päiväsi, hoida hommasi.
Tiedätkö, mistä raskaus alkaa?
Toivottavasti et itse pääse koskaan sitä tekemään.
#äläannaidiootille2019
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ensimmäinen äitienpäiväni oli katastrofi. Mies murjotti ja makasi peiton alla koko päivän. Itse hoidin lasta, kuten aina. Myötätuntoni on sinun puolellasi.
Vierailija kirjoitti:
Minun ensimmäinen äitienpäiväni oli katastrofi. Mies murjotti ja makasi peiton alla koko päivän. Itse hoidin lasta, kuten aina. Myötätuntoni on sinun puolellasi.
Oliko mies aatellu, et ilahduttaa sua aamusek sillä, tökki kalullaan sun selkää ja suuttui kun et lämmennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vedän vielä paremmaksi.
Eilen leivoin koko päivän. Tänään lapset tulevat tyttö-ja poikaystävineen kahville, anoppi haetaan meille myös. Ostin anopille ruusukimpun ja kortin. Hänestä tulee päivän juhlinnan kohde, minua muistetaan tuskin mitenkään.
Saanko 1. palkinnon marttyyrikisassa?
Meillä on nyt seitsemäs äitienpäivä. Yhden kerran on mulle tehty aamupala. Tänä vuonna mies on selkeästi varautunut, kun jääkaapista löytyy pekonia jne. Mutta koska on aamu-uninen, niin ei taida olla luvassa ennen kymmentä. (Olisi jo nälkä...)
On lupa olla pettynyt. Vois mies todellakin edes äitienpäivänä hoitaa nuo aamurutiinit.
Kyllä ollaan saatu kunnon riita joku äitienpäivä aiheesta.
Mun mies on perheestä, jossa äitienpäivä kaltaisilla juhlilla ei ole ollut merkitystä. Mun lapsuuden perheessä taas juhlittiin aina isosti. Ihan ei tässäkään meidän kotikasvatusta kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt seitsemäs äitienpäivä. Yhden kerran on mulle tehty aamupala. Tänä vuonna mies on selkeästi varautunut, kun jääkaapista löytyy pekonia jne. Mutta koska on aamu-uninen, niin ei taida olla luvassa ennen kymmentä. (Olisi jo nälkä...)
On lupa olla pettynyt. Vois mies todellakin edes äitienpäivänä hoitaa nuo aamurutiinit.
Kyllä ollaan saatu kunnon riita joku äitienpäivä aiheesta.
Mun mies on perheestä, jossa äitienpäivä kaltaisilla juhlilla ei ole ollut merkitystä. Mun lapsuuden perheessä taas juhlittiin aina isosti. Ihan ei tässäkään meidän kotikasvatusta kohtaa.
Kotikasvatus kohtaa! Äitienpäivä on monille niin kaupallisen imelä juhla, etteivät halua viettää sitä ja se on ihan ymmärrettävää, eikä mitään kotikasvatuksen puutetta.
Tämä oli NIIIIN odotettavissa! Olitko eka, joka marisee äitienpäivästä?
Vierailija kirjoitti:
Tuota se meilläkin oli 20 vuotta. Toisaalta et ole miehesi äiti.
Tuskin hän omaakaan äitiään muistaa, paitsi enintään jollain kuivahtaneella Tokmanni-ruusulla ja änkeämällä mammansa laittamaan pöytään.
Tsemppiä. Älä kuitenkaan tapa miestä, vaikka mieli tekee. Jätä mieluummin. Ota mukula ja hurauta oman äitisi luo ennenkuin mulkkuteline herää.
Niin, vaippaikäisenkö pitäisi osata huolehtia itse äitienpäivä äidilleen järjestää?
Ei ole ap miehensä äiti, mutta miehen lapsen äiti kuitenkin. Sen verran voisi olla kunnioitusta oman jälkikasvun toista vanhempaa kohtaan, että kerran vuodessa nousisi vauvan kanssa ja keittäisi edes kahvit puolisolleen.
Huomenta ja hyvää äitienpäivää!
Mulla on teini-ikäinen poika ja olemme asuneet kahdestaan melkein koko hänen ikänsä. Olen joutunut kouluttamaan häntä äitienpäiväkäytökseen. Eli kahvimuki ainakin äidille aamulla, laita puhelin herättämään. Tänä aamuna sain kahvin kera myös ruusun. Sitten poika paineli takaisin nukkumaan. Ehkä saan myöhemmin päivällä vielä muutaman valkovuokon.
Pointti on se että olen todellakin opettanut tähän kädestä pitäen. Se ei tule itsestään ainakaan näin yksinhuoltajaperheessä. Nyttemmin olen ajatellut että mitään kummempia perinteitä ei ehkä kannata rakentaa päivän rasitteeksi. Olla iloinen jos toinen huomioi. Mutta jos pojalla joskus on puoliso ja perhettä, on hyvä tietää miten äitienpäivän aamuna toimitaan. Saavat sitten keskenään päättää millä tavalla päivää haluavat viettää.
Mä hoidin äitienpäivän juhlimisen jo perjantaina hyvien ystävieni kanssa, kilisteltiin vaaleanpunaisella kuohuviinillä ja syötiin limejuustokakkua ja juotiin kahvia.
Mies nous eilen vauvan kanssa, tänään oli miun vuoro. Aamupalan sain kyllä valmiina. Oon sanonu miehelle (tää on nyt miun kolmas äitienpäivä), että toivon saavani aamupalan jonka aikana mies passaa lapset ja kukan.
Eli siis avaa suusi ja kerro mitä odotat.
Älä odota mitään, niin et pety.