Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitienpäivän pettymys
12.05.2019 |
Onhan mulla nyt oikeus olla vähän pettynyt? Meillä on miehen kanssa puoli vuotias tyttö ja tämä on siis minun ensimmäinen äitienpäivä itse äitinä. Niin mitä tekee rakas aviomieheni. Makaa tuolla sängyssä nukkumassa, kun minä nousin ylös vaihtamaan vaippaa ja keittämään aamupuuroa. Sanoin kyllä miehelle, että aiotko nousta tytön kanssa ja vastaus oli vain epämääräinen hymähdys. Oli kyllä selkeästi hereillä. Ja minä siis nousen AINA tuon meidän tytön kanssa. Joka aamu. Oletin kyllä että edes äitienpäivänä olisin saanut jäädä köllimään.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
Minäkään en ymmärrä. En koe olevani niin erinomainen äiti, että pitäisi oikeen juhlia yhtenä päivänä vuodessa. Olen tavallinen äiti joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla iso vaiva mieheltä yhtenä päivänä vuodesta vaikka keittää kahvit, antaa se Tokmannin tai Prisman 3 euron ruusukimppu ja vaikka jokin suklaalevy. Leipoa ei tarvitse osata eikä tarvitse kallista ravintolakäyntiä maksaa. Lahjojakaan ei ole pakko ostaa.
Tuntuu melkein tarkoitukselliselta vähättelyltä, jos ei viitsi jotain lähikaupan kukkaa edes ostaa. Miksi ei halua pienellä vaivalla ilahduttaa omaa rakastaan ja lastensa äitiä?
Vai riittääkö isänpäivänäkin vaan jossain välissä päivää nopeasti huikattu "hei hyvää isänpäivää muuten" ja se siitä sitten.
Mmm. Paitsi että mun mies tietää, että ’lähikaupan kukkapuska’ Ei ole mitään välittämisen osoitusta. Lähinnä kokisin sen vitsinä - äitienpäivänä me ollaan toistaiseksi muistettu isoäitejä ja illalla tehty yhdessä hyvää ruokaa. Muistamiset hän hoitaa ihan satunnaisina päivinä (esim tuossa alkukeväästä kysyi kiinnostaisiko lähteä Kööpenhaminaan-ja mennään sinne ensi viikonloppuna)
Eli ei oo yhtä oikeaa tapaa viettää äitienpäivää :) me mennään just kohta kalastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
Minäkään en ymmärrä. En koe olevani niin erinomainen äiti, että pitäisi oikeen juhlia yhtenä päivänä vuodessa. Olen tavallinen äiti joka päivä.
Juhlapäivät ja perinteet tuodat paljon iloa elämään. Omassa lapsuudessa oli kivaa, kun äitienpäivänä grillattiin ja juotiin kakkukahvit, isänpäivänä tehtiin monesti lettuja, vappuna koristeltiin leikkimökki ja leikittiin ulkona, pääsiäisenä löytyi yllätysmunia, juhannuksena kerättiin luonnonkukkia ja käytiin yöuinnilla... Meillä saattoi saada jopa nimipäivänä kortin ja pienen lahjan.
Miksi elämässä ei saisi olla erityisempiä päiviä? Ei ole ihan sama asia esim. syödä hyvin tavallisena päivänä, kuin syödä perinteeksi muodostuneella tavalla aina jonain tiettynä päivänä! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Mikset kertonut lapselle totuutta: päivä ja kakku ovat äidin, mutta kaikki saavat kakkua maistaa? Lapsen iällä ei väliä, pitää oppia että joku muukin voi joskus olla huomion keskipiste ja lapsi sivustaseuraaja. Noin niitä minäminä-kakaroita kasvatetaan.
Ohis
No joo, olet oikeassa. Ei meillä yleensä näin sanota, mutta lapsella oli yksi pettymys takanaan vasta (en kerro, tunnistettavista syistä) ja kai minulle tuli tunne että haluan lieventää oloa.
Ja kyllä minä tietyllä tapaa ajattelen, että kakku on kaikille ja juhla yhteinen. Saahan äiti kuitenkin lahjan ja kortin ihan ikioman. Eikä meillä äitienpäivänä muut saa lahjoja.
Eikä lapseni toisten syntymäpäivillä vedä itkupotkuraivareita, antaa iloisesti lahjan ja onnittelee. Odottaa vuoroaan kun kakkua leikataan ja iloitsee syntymäpäiväsankarin puolesta. En koe että meillä on minäminä -ongelmia lasten kanssa. Se oli ihan iänmukainen uhmakohtaus, jonka taustalla olivat syyt joita en tässä kerro. Oikeassa kuitenkin olet, olisin voinut valita sanani toisin lohduttaessa.
Ok, ymmärrän. 👍
Hyvää äitienpäivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla iso vaiva mieheltä yhtenä päivänä vuodesta vaikka keittää kahvit, antaa se Tokmannin tai Prisman 3 euron ruusukimppu ja vaikka jokin suklaalevy. Leipoa ei tarvitse osata eikä tarvitse kallista ravintolakäyntiä maksaa. Lahjojakaan ei ole pakko ostaa.
Tuntuu melkein tarkoitukselliselta vähättelyltä, jos ei viitsi jotain lähikaupan kukkaa edes ostaa. Miksi ei halua pienellä vaivalla ilahduttaa omaa rakastaan ja lastensa äitiä?
Vai riittääkö isänpäivänäkin vaan jossain välissä päivää nopeasti huikattu "hei hyvää isänpäivää muuten" ja se siitä sitten.
Mun mies sanoisi, että eihän hän voi käydä ostamassa sitä kukkapuskaa tai suklaalevyä, koska tekee työmatkat pyörällä, eikä siis kätevästi pääse kauppaan. Mä taas sanoisin tuohon, että mä en voi tehdä työmatkoja pyörällä, koska minulla ei ole mitenkään aikaa pyöräilyyn 2*60 min päivässä, kun pitää kuskata lapsia, laitta ruokaa ja käydä kaupassa. Meillä siis on kaksi autoa ja miehen työpaikalla ilmainen parkkipaikka. Vähän väliä pyydän voisiko mies käydä kaupassa tai viedä lapsia harrastuksiin. Ei voi, koska pyöräily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa leipoa kakun, ja oletti siis että minä olen aamun lasten kanssa ja hän leipoo sen kakun. Ei ilmeisesti jaksanut illalla sitä tehdä. Joku varmaan kirjoittaa kohta, että ihanaa mies leipoo kakun, niin onkin, mutta omana päivänäkään mies saa sen sänkyyn aamulla kahvin kera, kun on saanut nukkua.
En ole kyllä pettynyt, totesin vaan miehelleni, että minä juon kahvin nyt lukien kirjaa sängyssä, että kyllä sinä selviät.
Niin ja esikoinen veti itkupotkuraivarit kun kahvia hain, että kakku on hänelle eikä äidin. Taputin selkään, lohdutin, ja sanoin, että tämä on äitien ja lasten juhla, että se on kaikille.
Meidän arkimeno on semmoista, että äitienpäivänä haluan juoda aamukahvin kirjaa lukien, saada kivan kortin ja kakku on hieno lisä. Muuta ei tarvita, ja tuosta ensimmäisestä pidän kiinni vaikka muu perhe ei sitä ymmärtäisikään. Ihan iloinen olen ja odotan innolla loppupäivää. Olisit ap vaan komentanut miehen ylös.
Mikset kertonut lapselle totuutta: päivä ja kakku ovat äidin, mutta kaikki saavat kakkua maistaa? Lapsen iällä ei väliä, pitää oppia että joku muukin voi joskus olla huomion keskipiste ja lapsi sivustaseuraaja. Noin niitä minäminä-kakaroita kasvatetaan.
Ohis
No joo, olet oikeassa. Ei meillä yleensä näin sanota, mutta lapsella oli yksi pettymys takanaan vasta (en kerro, tunnistettavista syistä) ja kai minulle tuli tunne että haluan lieventää oloa.
Ja kyllä minä tietyllä tapaa ajattelen, että kakku on kaikille ja juhla yhteinen. Saahan äiti kuitenkin lahjan ja kortin ihan ikioman. Eikä meillä äitienpäivänä muut saa lahjoja.
Eikä lapseni toisten syntymäpäivillä vedä itkupotkuraivareita, antaa iloisesti lahjan ja onnittelee. Odottaa vuoroaan kun kakkua leikataan ja iloitsee syntymäpäiväsankarin puolesta. En koe että meillä on minäminä -ongelmia lasten kanssa. Se oli ihan iänmukainen uhmakohtaus, jonka taustalla olivat syyt joita en tässä kerro. Oikeassa kuitenkin olet, olisin voinut valita sanani toisin lohduttaessa.
Äiti ei ole äiti jos ei ole lapsia. He tekevät äitienpäivän, konkreettisesti, joten ei minullakaan ole tarvetta omia ja haastaa 4-vuotiaan kanssa riitaa siitä, kenen kakku se nyt oikein on...
No tämä on lyhytnäköistä ja kärjistävää ajattelua. Ei kai sen 4-vuotiaan kanssa riitaa tarvitsekaan haastaa, vaan voi ihan rauhallisesti selittää, että äitienpäivänä juhlitaan äitiä vähän niin kuin lapsen syntymäpäivänä juhlittiin häntä. Juhla on kuitenkin yhteinen, ja kaikki saavat kakkua - ihan kuin lapsen syntymäpäivänäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla iso vaiva mieheltä yhtenä päivänä vuodesta vaikka keittää kahvit, antaa se Tokmannin tai Prisman 3 euron ruusukimppu ja vaikka jokin suklaalevy. Leipoa ei tarvitse osata eikä tarvitse kallista ravintolakäyntiä maksaa. Lahjojakaan ei ole pakko ostaa.
Tuntuu melkein tarkoitukselliselta vähättelyltä, jos ei viitsi jotain lähikaupan kukkaa edes ostaa. Miksi ei halua pienellä vaivalla ilahduttaa omaa rakastaan ja lastensa äitiä?
Vai riittääkö isänpäivänäkin vaan jossain välissä päivää nopeasti huikattu "hei hyvää isänpäivää muuten" ja se siitä sitten.
Mmm. Paitsi että mun mies tietää, että ’lähikaupan kukkapuska’ Ei ole mitään välittämisen osoitusta. Lähinnä kokisin sen vitsinä - äitienpäivänä me ollaan toistaiseksi muistettu isoäitejä ja illalla tehty yhdessä hyvää ruokaa. Muistamiset hän hoitaa ihan satunnaisina päivinä (esim tuossa alkukeväästä kysyi kiinnostaisiko lähteä Kööpenhaminaan-ja mennään sinne ensi viikonloppuna)
Eli ei oo yhtä oikeaa tapaa viettää äitienpäivää :) me mennään just kohta kalastamaan.
Tuolla on nuo sanat "vaikka" ja "edes" lähinnä niitä miehiä ajatellen, jotka eivät muista päivää mitenkään, tee ruokia tai kanna lahjoja ja kukkia kotiin. Saati vie spontaanisti matkoille. Että ei voi edes tämän palstan "ei vaimo ole mun äiti-miehille" liian vaivalloista EDES hakea sitä lähikaupan kukkaa, jos muu muistaminen ei luonnistu (kuten sun miehesi kokkailu ja kalastaminen kanssasi, mikä on sitä huomioimista).
Sun mies kuulostaa huomioivalta. Itse olisin ollut todella otettu edes siitä Pirkka-ruusukimpusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
Juu en kans ymmärrä. Meillä ei koskaan vietetty äitienpäivää mitenkään. Eikä isänpäivääkään sen puoleen. Kortit tehtiin koulussa tms. ja se oli siinä.
Aika järkkyä, että naisia ei tarvitse käskeä palvomaan miestä, siinä missä miestä pitää oikein kerätä muistamaan naistaan. Naiset kiekuvat vapaaehtoisesti lehtien kansissa, miten miellyttävät miestään ja paasaavat miten naisen on pakko suostua seksiin. Samaan aikaan miehet eivät voi kertaa vuodessa miellyttää naisiaan. Miehet eivät myöskään vaihda nimiään tai tee tyttölastensa hyvinvoinnin eteen mitään.
Surullisia suhteita. Mies on kuningas ja tyranni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja minä siis nousen AINA tuon meidän tytön kanssa. Joka aamu."
Eli olet puoli vuotta opettanut miehellesi ettei hänen tartte tehdä mitään varsinkaan aamuisin ja nyt yhtäkkiä odotat, että miehesi tekisi jotain. Noh siinähän odottelet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Jaa. Meillä mutsin logiikka meni jotenkin niin, että ei tarvitse viettää äitienpäivää, kun hän on itse vapaasta tahdostaan äidiksi ryhtynyt. Eli ei ole joutunut tekemään mitään uhrausta, minkä takia tarvitsisi erityisesti nostaa jalustalle.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Jaa. Meillä mutsin logiikka meni jotenkin niin, että ei tarvitse viettää äitienpäivää, kun hän on itse vapaasta tahdostaan äidiksi ryhtynyt. Eli ei ole joutunut tekemään mitään uhrausta, minkä takia tarvitsisi erityisesti nostaa jalustalle.
Eri
Nyt ei ole kyse teidän perheestä vaan tuosta, missä ei vietetä joulua eikä edes lasten synttäreitä. Kai siitä jotain kauheaa seuraa, jos toista onnittelee tai kiittää jostain pienestä tai isosta syystä. Jos joku hakee vapaaehtoisesti opiskelemaan ja valmistuu, niin eihän sitäkään tarvitse kommentoida millään tavalla, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Äitienpäivänä vien kukkia äitini haudalle ja lapseni onnittelevat viestein ja puheluin. Asuvat kaukana opiskelemassa. Isänpäivänä mieheni lapset tuovat kakun ja lahjan isälleen. Minä en ole hänen äitinsä eikä hän minun isäni. Mielestäni lasten kuuluu muistaa vanhempiaan,jos puolisot haluavat lahjoa toisiaan ok mut en kyllä odota et mieheltäni huomionosoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Ehei, käsitit väärin. Meillä arkikin on pienoista juhlaa. Ja ne rahat jotka säästämme jättämällä turhia juhlia juhlimatta, käytämme suurempaan reissuun vuoden lopussa. (Pakomatka joulusta). Lapset arvostavat tätä synttäreitä tai muita juhlia enemmän. Ovat kaikki itse näin sanoneet. Ja tuosta arjesta, arvostan enemmän sitä kun esim. parisen viikkoa sitten aamulla "pakkasin" pienintä päiväkotiin niin 8 vuotias kirkaisi keittiöstä että "täällä on äiti sulle kahvi ja leipä valmiina". Minun mielestä tuo on parempaa ku joku yksi turhanpäiväinen "juhlapäivä" kerran vuodessa mistä 99% ihmisistä vain pahoittaa mielensä ja pettyy.
Eihän juhliin tarvitse rahaa törsätä vai millaisiksi sinä ne miellät? Siivoojat kotiin, tarjottavat pitopalvelusta ja kaikille uudet juhlavaatteet? Aikaa ja vaivaa ne enemmän vaatii, mutta eihän kaikki sellaista halua tehdä. Tuota kirkumista en ymmärrä, säikähtikö lapsesi, kun keittiössä oli voileipä ja kahvi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä päivästä vouhkataan näin pirusti? Ihan normaali sunnuntai.
En tiedä. Minulle tämä on siivoussunnuntai, vielä kun jaksaisi ikkunat pestä niin voisi linnoittautua sohvalle. Mukulat pistin pihalle aamulla isänsä kanssa leikkimään jottei ole tiellä siivotessa. Jotain lahjoja? Miksi mun niitä pitäisi vaatia kun ne lapset on itsessään jo lahjoja. Ja joku äitienpäivälounas, meillä syödään kinkkukiusausta. :D
Ja isänpäivänä sinä ulkoilet lasten kanssa, niin mies saa siivottua, niinkö?
Vaikka, ei meillä vietetä sitäkään. Kuten ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. :D
Kyllä ne lapset viimeistään kouluikäisenä asiaa ihmettelee. Vai kuulutteko te siihen uskonlahkoon, missä ei lasten synttäreitäkään vietetä?
Ei ne kyllä ihmettele, kaksi on kouluikäisiä. Eikä kuuluta mihinkään uskonlahkoon. Synttäreinä käydään korkeintaan ulkona syömässä ei sen kummempaa. Miksi pitäisi?
No mikäs siinä sitten, jos elämä on pelkkää arkea. Tuskin juhlitte lasten valmistujaisia tai järjestätte mitään yo-juhlia. Kuolleetkin voi haudata ilman mitään vieraita tai muistotilaisuutta, siinähän menisi muuten hyvää siivousaikaa hukkaan.
Jaa. Meillä mutsin logiikka meni jotenkin niin, että ei tarvitse viettää äitienpäivää, kun hän on itse vapaasta tahdostaan äidiksi ryhtynyt. Eli ei ole joutunut tekemään mitään uhrausta, minkä takia tarvitsisi erityisesti nostaa jalustalle.
Eri
Nyt ei ole kyse teidän perheestä vaan tuosta, missä ei vietetä joulua eikä edes lasten synttäreitä. Kai siitä jotain kauheaa seuraa, jos toista onnittelee tai kiittää jostain pienestä tai isosta syystä. Jos joku hakee vapaaehtoisesti opiskelemaan ja valmistuu, niin eihän sitäkään tarvitse kommentoida millään tavalla, niinkö?
Kai muutkin saa täällä keskustella ja kommentoida kuin se, kelle sinä viestisi osoitat?
Alue: Aihe vapaa
En jaksa lukea kommentteja, mutta saa olla pettynyt. Minäkin vähän jännitin muistaako mies mun ekan äitienpäivän. Onneksi muisti, koska olisi kyllä harmittanut muuten. Ja minusta koko hommasta menisi maku jos pitäisi itse pyytää toista vaikkapa tuomaan aamukahvi sänkyyn tms äitienpäivän kunniaksi. Kyllä sen muistamisen pitää tulla sen toisen aloitteesta, jotta se merkkaisi. Minusta olennaista on, että olen miehelle tärkeä ja hän haluaa mulle kivan ensimmäisen äitienpäivän, ei nyt kirjaimellisesti se sänkyyn saatu aamupala tai kukkakimppu. Aina riittää näitä, joiden mielestä mitään erityistä muistamista ei tulisi toiselta toivoa. Olen kyllä sitä mieltä että vähän ankealta kuulostaa sellainen parisuhde. Itsekin haluan sitten miehen ekana isänpäivänä järjestää jotain pientä kivaa. En siksi, että moisen päivän vuoksi olisi pakko, vaan koska välitän miehestäni ja haluan että hän tuntee itsensä arvostetuksi.