Eikö normaali lapsiaan rakastava ihminen haluakin jättää jotain lapsilleen perinnöksi?

Vierailija kirjoitti:

Törsäämään? Tuossahan suositellaan, että omat rahat käytetään esimerkiksi hoivaan vanhana.

Omat vanhempani asuivat lähes loppuun asti omassa asunnossaan suunnilleen viimeistä pari kuukautta, jotka he olivat sairaalassa. He asuivat kaupungin keskustassa olevassa omistusasunnossa ja pärjäsivät hyvin omillaan yli 75-vuotiaiksi. Heidän luonaan kävi ehkä viimeisen 5 vuoden aikana ns. kodinhoitajia, jotka huolehtivat lähinnä lääkkeiden antamisesta pari kertaa päivästä. Molemmat pystyivät liikkumaan omatoimisesti lähes 80-vuotiaana, ja heidän ongelmansa liittyivät enemmänkin muistin heikkenemiseen.  Samassa kaupungissa asunut veljeni huolehtikin suurelta osin heidän raha-asioistaan mm. maksamalla maksut verkkopankissa. Vanhemmillani oli myös keskinäinen testamentti, joten aluksi äitini peri leskenä isän omaisuuden ja vasta äitini kuoltua 1,5 vuotta isäni jälkeen teimme veljeni kanssa ainoani rintaperillisinä varsinaisen perinnönjaon.

Vanhempani käyttivät rahaa aivan normaalisti omaan elämiseensä ja heillä oli suhteellisen hyvät eläkkeet opetusalalta. Silti minulle ja veljelleni tuli ihan kivat perinnöt kuten kaupungin keskustassa oleva velaton omistusasunto (noin 85 neliötä, kolme huonetta, keittiö, sauna, vaatehuone), kesähuvila järven rannalla ja pankkitalletuksia korkeakorkoisilta tililtä. Meillä ei ollut veljeni kanssa mitään tarvetta tai syytä ruveta kiistelemään joistain huonekaluista tai muustakaan tavarasta, sillä vanhempamme olivat aina kohdelleet meitä tasapuolisesti. Molemmille tuli tuon tulokseni mukavat eläkerahastot, sille möimme vanhempiemme asunnon, joka ei ollut varsinaisesti meidän lapsuuden kotimme vaan vanhemmat olivat hankkineet sen myöhemmin veljeni ja  minun muutettua ns. maailmalle.

Lopuksi väittäisin että useimmat vanhemmat, joilla on hyvät ja normaalit suhteet lapsiinsa, haluavat vaikuttaa siihen että sen seuraavan sukupolvenkin asema on turvattu eikä kaikkea aina tarvitse aloittaa alusta.

Kannattaa ennemmin ostaa lapsille muutamalla tonnilla osakkeita heti kun syntyvät, niin ei tarvitse huolehtia perinnöstä. Jos käytät vaikka 2500 euroa siihen, niin lastesi jäädessä eläkkeelle heillä on 100 000 nettovarallisuus, eikä tarvitse kärsiä kurjasta vanhuudesta. Toki olettaen, etteivät tuhlaa rahoja heti kun täyttävät 18 v. Itse tein näin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.

Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.

No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.

Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.

Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?

Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi. 

Voisi. Mutta luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Jos rahaa tarvitsee ja omaisuutta on, onko todella väärin sitä käyttää vain koska sen on perinyt? Mieluummin ollaan kurjassa vuokraläävässä kuin hankitaan hyvä koti? Ei makseta lapsille ajokortteja ja lukiota, koska metsää pitää suojella, jotta olisi perintöä? Ei tehdä mitään, mikä kasvattaa henkistä pääomaa?

Minä en ole mikään tuhlari, mutta en koe omaisuutta myöskään itseisarvona. Vaikka se olisi kulkenut suvussa. Lapsilleni jää varmasti enemmän, mitä itse olen saanut, mutta toivon että tarvittaessa he uskaltavat käyttääkin sitä omaisuutta itsensä ja lastensa hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen rahat ovat hänen omiaan, eivät hänen aikuisten lastensa.

Poislukien perintö joka kulkee sukupolvelta toiselle. Se ei ole omaa, vaan vain lainassa, kunnes siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Omat rahat on sitten omia rahoja, sehän on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.

Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.

No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.

Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.

Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?

Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi. 

Voisi. Mutta luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Jos rahaa tarvitsee ja omaisuutta on, onko todella väärin sitä käyttää vain koska sen on perinyt? Mieluummin ollaan kurjassa vuokraläävässä kuin hankitaan hyvä koti? Ei makseta lapsille ajokortteja ja lukiota, koska metsää pitää suojella, jotta olisi perintöä? Ei tehdä mitään, mikä kasvattaa henkistä pääomaa?

Minä en ole mikään tuhlari, mutta en koe omaisuutta myöskään itseisarvona. Vaikka se olisi kulkenut suvussa. Lapsilleni jää varmasti enemmän, mitä itse olen saanut, mutta toivon että tarvittaessa he uskaltavat käyttääkin sitä omaisuutta itsensä ja lastensa hyväksi.

Tässä ei nyt varmastikaan mopokortin hintaisista perinnöistä suurin osa puhu. Ainakin meillä perittyä omaisuutta on n. 700 000 ja osa edellisen sukupolven edustajista vielä hengissä. Ei jää lapsen mopokortit ostamatta vaikka perintöä ei sieläksi pantaisikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törsäämään? Tuossahan suositellaan, että omat rahat käytetään esimerkiksi hoivaan vanhana.

Se nimenomaan on törsäämistä. Saman hoivan saa persaukisenakin.

Et taatusti saa.

Kuule kun saa. Siinä vaiheessa jos joudun laitokseen, olen jo vihannes. Ihmiset ovat samalla tavalla vihanneksia laitoksissa, oli rikas tai köyhä. En kaipaa silloin kampaajia tai pedikyyrejä kun en mistään mitään ymmärräkään. Sitä ennen pystyn ostamaan tarvitsemani palvelut normaalisti eläkkeelläni. 

Eihän tässä vain laitoksista puhuttukaan. Kiva jos sulla on muhkea eläke, jolla saat kaikki haluamasi palvelut kotiin.

Ne joilla on pieni eläke, heillä tuskin on suurta omaisuuttakaan. Jos mökin mummon talosta saa Kempeleellä 50 000€, se on alle vuodessa käytetty palveluihin. Mitäs sitten, ollaan taas veronmaksajien kukkaroilla, mutta tulipahan tuhlattua.

Miten veronmaksajan kukkarolla oleminen vältetään säästämällä se mökki perinnöksi?

Tässä tarkoitetaan käsittääkseni sitä porukkaa, jolla on oma työura takana, omat asunnot, veneet ja kesämökit jo silloin kun vanhemmat kuolee ja perintöä tulee. Olisi siis ihan normaalisti rahaa, ja materiaa käytössä, mutta kun pätkähtää vanhempien, eli suvun perintö käteen, niin se laitetaan välittömästi haisemaan, ja sitten niillä omilla taloilla ehkä maksellaan vanhuusiän hoitohommia. Ei siis puhuttu siitä että jollain tosi sairaalla vanhuksella on mökkipahanen, mitä ei myy, vaan hoidattaa itsensä veronmaksajien rahoilla että mökki jää aikanaan lapsille perinnöksi. Tässä ei siis puhut mistään pikkuperinnöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen rahat ovat hänen omiaan, eivät hänen aikuisten lastensa.

Poislukien perintö joka kulkee sukupolvelta toiselle. Se ei ole omaa, vaan vain lainassa, kunnes siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Omat rahat on sitten omia rahoja, sehän on selvä.

Minusta tuo ei ole noin suoraviivaista. Jos elää köyhyydessä, saa kyllä perintöä realisoida, jotta saisi paremman elämän. Kunhan on kohtuullinen siinä mitä tekee. Omaisuus on kuitenkin lopulta sitä varten, että sillä on joko rahallista tuottoa tai käyttöarvoa. Ei vain siksi, että se on.

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvulla on jätetty aina jälkipolville maat ja mannut, rakennuksineen. Nyt miehen vanhemmat, juuri eläkkeelle jääneet ovat alkaneet ns. hassaamaan tätä perintöä, jota on ollut kautta aikain tarkoitus jättää seuraaville, eli se on suvun vanhimmilla aina ikään kuin lainassa. Siitä on saatu vuokratuloa, metsätuloa, sitä on voitu myydä vähäisissä määrin sukuun, mikäli se on ollut järkevää. Lääniä on järvien rannalla, jokien rannalla, joihin on rakennettu suvun mökkejä( ja nyt tarkoitan suvulla rintaperillisiä), maata ja muuta omaisuutta on huollettu. Miehen vanhemmat ovat pikkuhiljaa vähin äänin myyneet tätä omaisuutta, metsääkään ei ole enää jäljellä kuin sen verran että he itse saavat siitä polttopuut itselleen(ennen polttopuut riittivät kaikille halukkaille) ja lapset ostavat itse omansa mistä taitavat. Tämä vanhempien toiminta aiheuttaa sitä että eläminen kallistuu lasten osalta, vaikka perinnöksijättämisten on ollut kautta aikain tarkoitus pitää huolta siitä että suku voi hyvin, eikä tarvitse niska limassa raataa ja maksaa kaikkea minkä voi saada vähemmälläkin vaivalla. Lapsilla ei ole käsitystä mihin nämä myynneistä saadut rahat on laitettu, mutta eläkkeellä olijoiden elämäntapa ainakin on pröystäilevää.

Itse en ole saamasa kuin sisareni kanssa ok-talon puokkiin, ja vähän rahaa, enkä ole ajatellutkaan että mitään pitäisi saada. Toisaalta nyt ensimmäistä kertaa näen toista puolta, kun suvun omaisuutta myydään ja hassataan, vaikka sen on tarkoitus ollut olla vain lainassa, ja että se jätetään entistä suurmepana tai vähintään samanarvoisena aina seuraavalle sukupolvelle.

Olen wt perheestä..en saa mitään perintöä...menikö nyt ihan oikein?

Millä perusteella sun pitäis saada miehesi sukuperintö

koska annoit pilluva?

Vierailija kirjoitti:

Reilukerhon jäsen kirjoitti:

Kyllä, muutakin kuin pelkät muistot ja huonot geenit :)

Mulle jäl perinnöksi vain muistot (huonot) ja väkivaltatraumat... kiitti vaan vanhemmat..

Muista läp.säistä lastasi silloin tällöin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.

Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.

No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.

Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.

Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?

Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi. 

Voisi. Mutta luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Jos rahaa tarvitsee ja omaisuutta on, onko todella väärin sitä käyttää vain koska sen on perinyt? Mieluummin ollaan kurjassa vuokraläävässä kuin hankitaan hyvä koti? Ei makseta lapsille ajokortteja ja lukiota, koska metsää pitää suojella, jotta olisi perintöä? Ei tehdä mitään, mikä kasvattaa henkistä pääomaa?

Minä en ole mikään tuhlari, mutta en koe omaisuutta myöskään itseisarvona. Vaikka se olisi kulkenut suvussa. Lapsilleni jää varmasti enemmän, mitä itse olen saanut, mutta toivon että tarvittaessa he uskaltavat käyttääkin sitä omaisuutta itsensä ja lastensa hyväksi.

Tässä ei nyt varmastikaan mopokortin hintaisista perinnöistä suurin osa puhu. Ainakin meillä perittyä omaisuutta on n. 700 000 ja osa edellisen sukupolven edustajista vielä hengissä. Ei jää lapsen mopokortit ostamatta vaikka perintöä ei sieläksi pantaisikaan. 

Mistä mopokortin tempaisit? Kyllä lapsiperheen elämä on kallista, jos lähtee siitä, että on riittävästi tilaa kivalla alueella, hyvät harrastukset, suhteellisen uudet ja muodikkaat vaatteet yms, mitkä nyt ovat aika perustoiveita lapsilla ja nuorilla. Sitten tulee myöhemmin vaikka lukion kuluja, mopoja, kevareita, autoja, kortit ja vakuutukset, ehkä ensiasuntoon käsirahaa, jotain kuukausittaista avustusta opiskelevalle jne. Ulkomaan matkat, kielikurssit, vaihtarivuosi... Ulkona syömiset, teatterikäynnit, huvipuistot... Ja ei, eivät ole nämä mitään pakollisia, mutta elämänlaatua nostavia, jos varaa on.

Minusta ei ole väärin, jos omat tulot ei riitä, käyttää omaisuutta tuollaiseen. Vaikka se olisi sitten perittyä metsää.

Suvun perintö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilukerhon jäsen kirjoitti:

Kyllä, muutakin kuin pelkät muistot ja huonot geenit :)

Mulle jäl perinnöksi vain muistot (huonot) ja väkivaltatraumat... kiitti vaan vanhemmat..

Muista läp.säistä lastasi silloin tällöin

Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on iso peritty omaisuus, omat vanhemmat vielä elävät ja mikäli haluavat, voivat halutessaan muuttaa meidän sijoitusasuntoon, joka lähes naapurissa. Tällöin heistä huolehtiminen sujuisi helpolla. Suvut eivät vaurastu tuhlaamalla perinnöksi saadut omaisuudet, joten meilläkään ei ole aikomusta muuta kuin kasvattaa tulevaa perintöä omalle lapsellemme siirrettäväksi. On säälittävää, että musikat tuhlaavat kaiken mitä saavat sukupolvi toisensa jälkeen. Tällä keinolla meillä on loputtomasti tukielätit kanssamme. 

Huomattavalla osalla ihmisistä ei ole alunperinkään olemassa mitään "suvun omaisuutta" , mitä siirrellä tuleville sukupolville. Hyvä jos on oma asunto ja kesämökki, jotka on omalla työllä ja säästäväisyydellä hankittu.

Jos jokainen sukupolvi ne mörskänsä humputtelee Costa del Solin eläkeläistansseissa, niin eihän niitä sukuperintöjä synnykään. 

Ja sinua edeltävällä sukupolvella on velvollisuus elää niukasti ja aloittaa se omaisuuden kerääminen? Aloita itse.

Minä ainakin humputtelen eläkepäivillä ihan niin paljon kuin terveys kestää. Toki omaisuutta itsellä on sen verran, että sitä jää kyllä lapsillekin, mutta mikään itseisarvo ei ole elää kurjasti nuukaillen.

Niin, se on SINUN omaisuuttasi. Perintö ei ole, mikäli se on kulkenut vanhemmalta lapsille jo ainiaan. 

Kenenkään siis ei tarvi säästää OMIA rahojaan perinnöksi lapsille, mutta olisi suotavaa olla tuhlailematta itseensä sitä mikä ei ole omaa.

Meghan prinsessa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvulla on jätetty aina jälkipolville maat ja mannut, rakennuksineen. Nyt miehen vanhemmat, juuri eläkkeelle jääneet ovat alkaneet ns. hassaamaan tätä perintöä, jota on ollut kautta aikain tarkoitus jättää seuraaville, eli se on suvun vanhimmilla aina ikään kuin lainassa. Siitä on saatu vuokratuloa, metsätuloa, sitä on voitu myydä vähäisissä määrin sukuun, mikäli se on ollut järkevää. Lääniä on järvien rannalla, jokien rannalla, joihin on rakennettu suvun mökkejä( ja nyt tarkoitan suvulla rintaperillisiä), maata ja muuta omaisuutta on huollettu. Miehen vanhemmat ovat pikkuhiljaa vähin äänin myyneet tätä omaisuutta, metsääkään ei ole enää jäljellä kuin sen verran että he itse saavat siitä polttopuut itselleen(ennen polttopuut riittivät kaikille halukkaille) ja lapset ostavat itse omansa mistä taitavat. Tämä vanhempien toiminta aiheuttaa sitä että eläminen kallistuu lasten osalta, vaikka perinnöksijättämisten on ollut kautta aikain tarkoitus pitää huolta siitä että suku voi hyvin, eikä tarvitse niska limassa raataa ja maksaa kaikkea minkä voi saada vähemmälläkin vaivalla. Lapsilla ei ole käsitystä mihin nämä myynneistä saadut rahat on laitettu, mutta eläkkeellä olijoiden elämäntapa ainakin on pröystäilevää.

Itse en ole saamasa kuin sisareni kanssa ok-talon puokkiin, ja vähän rahaa, enkä ole ajatellutkaan että mitään pitäisi saada. Toisaalta nyt ensimmäistä kertaa näen toista puolta, kun suvun omaisuutta myydään ja hassataan, vaikka sen on tarkoitus ollut olla vain lainassa, ja että se jätetään entistä suurmepana tai vähintään samanarvoisena aina seuraavalle sukupolvelle.

Olen wt perheestä..en saa mitään perintöä...menikö nyt ihan oikein?

Millä perusteella sun pitäis saada miehesi sukuperintö

koska annoit pilluva?

otan mieheltäni suihin ja hieron samalla pallien juuresta, siksi ansaitsen sukuperinnön (mieheni)

Eikö normaali vanhempiaan rakastava lapsi halua parasta vanhemmilleen, vähät välittäen jostain rahasta?

perintönä hakattavaksi kirjoitti:

Suvun perintö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilukerhon jäsen kirjoitti:

Kyllä, muutakin kuin pelkät muistot ja huonot geenit :)

Mulle jäl perinnöksi vain muistot (huonot) ja väkivaltatraumat... kiitti vaan vanhemmat..

Muista läp.säistä lastasi silloin tällöin

Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi.

Jälkipolvia voisi myös suojella , eikä tehdä lapsia hakattavaksi

Suvun perintö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilukerhon jäsen kirjoitti:

Kyllä, muutakin kuin pelkät muistot ja huonot geenit :)

Mulle jäl perinnöksi vain muistot (huonot) ja väkivaltatraumat... kiitti vaan vanhemmat..

Muista läp.säistä lastasi silloin tällöin

Tai vanhempiasi. Nyt on hyvä sauma kun ovat altavastaajan asemissa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, omat melko varakkaat vanhempani kuolivat onnettomuudessa melko nuorella iällä (50 ja 52v). Itse olen käyttänyt tätä "sukuomaisuutta" ihan omien lasteni opiskelun tukemiseen, heille ensiasuntojen käsirahaan, ajokortteihin jne. Pienempänä matkailtiin paljon perheenä, heillä oli hyvät harrastukset ja hyvä lapsuus. Itsellä on ollut työn puolesta hankalaa, pitkiä työttömyysjaksoja ja pätkätöitä. Aika niukka elintaso meillä olisi ollut ilman "sukuomaisuutta". Lasten isällä on aina ollut töitä, mutta ei mikään korkea palkka tosiaankaan.

Mutta ehkä nuo lapset sitten aikanaan nillittävät katkerina, kun äiti tuhlasi perinnön.

Päinvastoin! Olet käyttänyt perintörahaa niin kuin kuuluukin, ostamalla mm. asunnot lapsille. Niin sitä omaisuutta kerrytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on iso peritty omaisuus, omat vanhemmat vielä elävät ja mikäli haluavat, voivat halutessaan muuttaa meidän sijoitusasuntoon, joka lähes naapurissa. Tällöin heistä huolehtiminen sujuisi helpolla. Suvut eivät vaurastu tuhlaamalla perinnöksi saadut omaisuudet, joten meilläkään ei ole aikomusta muuta kuin kasvattaa tulevaa perintöä omalle lapsellemme siirrettäväksi. On säälittävää, että musikat tuhlaavat kaiken mitä saavat sukupolvi toisensa jälkeen. Tällä keinolla meillä on loputtomasti tukielätit kanssamme. 

Huomattavalla osalla ihmisistä ei ole alunperinkään olemassa mitään "suvun omaisuutta" , mitä siirrellä tuleville sukupolville. Hyvä jos on oma asunto ja kesämökki, jotka on omalla työllä ja säästäväisyydellä hankittu.

Jos jokainen sukupolvi ne mörskänsä humputtelee Costa del Solin eläkeläistansseissa, niin eihän niitä sukuperintöjä synnykään. 

Ja sinua edeltävällä sukupolvella on velvollisuus elää niukasti ja aloittaa se omaisuuden kerääminen? Aloita itse.

Minä ainakin humputtelen eläkepäivillä ihan niin paljon kuin terveys kestää. Toki omaisuutta itsellä on sen verran, että sitä jää kyllä lapsillekin, mutta mikään itseisarvo ei ole elää kurjasti nuukaillen.

Niin, se on SINUN omaisuuttasi. Perintö ei ole, mikäli se on kulkenut vanhemmalta lapsille jo ainiaan. 

Kenenkään siis ei tarvi säästää OMIA rahojaan perinnöksi lapsille, mutta olisi suotavaa olla tuhlailematta itseensä sitä mikä ei ole omaa.

Mitä iloa niille lapsille on siitä omaisuudesta sitten? Eiväthän hekään saa sitä käyttää tuolla logiikalla. Ja kaikesta omaisuudesta ei tule tuottoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen suvulla on jätetty aina jälkipolville maat ja mannut, rakennuksineen. Nyt miehen vanhemmat, juuri eläkkeelle jääneet ovat alkaneet ns. hassaamaan tätä perintöä, jota on ollut kautta aikain tarkoitus jättää seuraaville, eli se on suvun vanhimmilla aina ikään kuin lainassa. Siitä on saatu vuokratuloa, metsätuloa, sitä on voitu myydä vähäisissä määrin sukuun, mikäli se on ollut järkevää. Lääniä on järvien rannalla, jokien rannalla, joihin on rakennettu suvun mökkejä( ja nyt tarkoitan suvulla rintaperillisiä), maata ja muuta omaisuutta on huollettu. Miehen vanhemmat ovat pikkuhiljaa vähin äänin myyneet tätä omaisuutta, metsääkään ei ole enää jäljellä kuin sen verran että he itse saavat siitä polttopuut itselleen(ennen polttopuut riittivät kaikille halukkaille) ja lapset ostavat itse omansa mistä taitavat. Tämä vanhempien toiminta aiheuttaa sitä että eläminen kallistuu lasten osalta, vaikka perinnöksijättämisten on ollut kautta aikain tarkoitus pitää huolta siitä että suku voi hyvin, eikä tarvitse niska limassa raataa ja maksaa kaikkea minkä voi saada vähemmälläkin vaivalla. Lapsilla ei ole käsitystä mihin nämä myynneistä saadut rahat on laitettu, mutta eläkkeellä olijoiden elämäntapa ainakin on pröystäilevää.

Itse en ole saamasa kuin sisareni kanssa ok-talon puokkiin, ja vähän rahaa, enkä ole ajatellutkaan että mitään pitäisi saada. Toisaalta nyt ensimmäistä kertaa näen toista puolta, kun suvun omaisuutta myydään ja hassataan, vaikka sen on tarkoitus ollut olla vain lainassa, ja että se jätetään entistä suurmepana tai vähintään samanarvoisena aina seuraavalle sukupolvelle.

Nauroin ääneen kun luin tätä paatosta täynnä olevaa tekstiä ja näin sieluni silmin hampaita kiristelevän miniän (hox, ei edes sukua vaan sukuun naitu), joka joutuu ostamaan itse omat polttopuunsa 😀

Nyyh, ja kyynel. Meillähän ei normaalisti töissäkäyvinä ihmisinä ole mitään hätää, ja talokin on jo maksettu. Itse en myöskään saa, niin kuin jo kirjoitinkin, juuri mitään perintöä, enkä sitä tarvitse, tai edes halua, mutta miehelläni on erilainen suku, ja on ollut mahdollisuus katsoa tätä nyt sellaiseltakin kantilta, että sitä perintöä on tullut molemmille miehen vanhemmille ovista ja ikkunoista...

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa vain vanhempani käyttäisivät kaiken liikenevän rahan itseensä ja omaan hyvinvointiinsa! Olen sitä heille yrittänyt kertoa jo useamman vuoden. Mutta pihiys on kai luonteenlaatu, säästetään edelleen, vaikka elinvuosia ei montaa enää ole jäljellä.

Minä en tarvitse yhtään mitään, tulen mainiosti toimeen omillani. Omia lapsiamme on jo autettu runsaasti, ostettu heille asunnot, maksettu koulutukset jne ja heille kyllä tulee jäämään perintöäkin, omaisuutta on karttunut sen verran hyvin.

Näin pitäisi ajatellakin kuten kirjoitit, että "heille kyllä tulee jäämään perintöäkin". Osa vanhemmista, jotka ovat PERINEET paljon, eivät halua jättää lapsilleen mitään. Sehän tässä onkin.