Lue keskustelun säännöt.
Eikö normaali lapsiaan rakastava ihminen haluakin jättää jotain lapsilleen perinnöksi?
26.04.2019 |
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006084296.html
Mikä ihmeen buumi tää nyt on, että ihan juristeja myöden suositellaan törsäämään, ettei mitään vaan jäisi perinnöksi?
Kommentit (241)
Suvun perintö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilukerhon jäsen kirjoitti:
Kyllä, muutakin kuin pelkät muistot ja huonot geenit :)
Mulle jäl perinnöksi vain muistot (huonot) ja väkivaltatraumat... kiitti vaan vanhemmat..
Muista läp.säistä lastasi silloin tällöin
No en todellakaan läpsäise, minua hakattiin aivan raivopäosesti joten tiedän miltä pieksäminen lapsesta tuntuu.
Mutta, teen tän ilomielin vanhemmilleni! Hoidan heitä vanhuksina yhtä hyvin kuin he hoisivat minia. Tukistelen, läpsin, nipistän, väännän kädestä, pot-kin ja hak-kaan remmillä, vien vaatteet päällä kylmään suihkuun, lukitsen pimeään varastoon yöksi ja kirsikka kakun päällä: estän vessassakäyntejä ja säännöstelem ruokaa.
Samaa rakkautta on tulossa vanhemmilleni takaisinpäin, eikö ole ihanaa välittämistä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.
Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.
No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.
Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.
Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?
Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi.
Voisi. Mutta luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Jos rahaa tarvitsee ja omaisuutta on, onko todella väärin sitä käyttää vain koska sen on perinyt? Mieluummin ollaan kurjassa vuokraläävässä kuin hankitaan hyvä koti? Ei makseta lapsille ajokortteja ja lukiota, koska metsää pitää suojella, jotta olisi perintöä? Ei tehdä mitään, mikä kasvattaa henkistä pääomaa?
Minä en ole mikään tuhlari, mutta en koe omaisuutta myöskään itseisarvona. Vaikka se olisi kulkenut suvussa. Lapsilleni jää varmasti enemmän, mitä itse olen saanut, mutta toivon että tarvittaessa he uskaltavat käyttääkin sitä omaisuutta itsensä ja lastensa hyväksi.
Tässä ei nyt varmastikaan mopokortin hintaisista perinnöistä suurin osa puhu. Ainakin meillä perittyä omaisuutta on n. 700 000 ja osa edellisen sukupolven edustajista vielä hengissä. Ei jää lapsen mopokortit ostamatta vaikka perintöä ei sieläksi pantaisikaan.
Mistä mopokortin tempaisit? Kyllä lapsiperheen elämä on kallista, jos lähtee siitä, että on riittävästi tilaa kivalla alueella, hyvät harrastukset, suhteellisen uudet ja muodikkaat vaatteet yms, mitkä nyt ovat aika perustoiveita lapsilla ja nuorilla. Sitten tulee myöhemmin vaikka lukion kuluja, mopoja, kevareita, autoja, kortit ja vakuutukset, ehkä ensiasuntoon käsirahaa, jotain kuukausittaista avustusta opiskelevalle jne. Ulkomaan matkat, kielikurssit, vaihtarivuosi... Ulkona syömiset, teatterikäynnit, huvipuistot... Ja ei, eivät ole nämä mitään pakollisia, mutta elämänlaatua nostavia, jos varaa on.
Minusta ei ole väärin, jos omat tulot ei riitä, käyttää omaisuutta tuollaiseen. Vaikka se olisi sitten perittyä metsää.
Niin, ihan normaaleilla keskiluokan tuloilla eletään noin, ei tarvitse perintöjä tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.
Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.
No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.
Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.
Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?
Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi.
Voisi. Mutta luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Jos rahaa tarvitsee ja omaisuutta on, onko todella väärin sitä käyttää vain koska sen on perinyt? Mieluummin ollaan kurjassa vuokraläävässä kuin hankitaan hyvä koti? Ei makseta lapsille ajokortteja ja lukiota, koska metsää pitää suojella, jotta olisi perintöä? Ei tehdä mitään, mikä kasvattaa henkistä pääomaa?
Minä en ole mikään tuhlari, mutta en koe omaisuutta myöskään itseisarvona. Vaikka se olisi kulkenut suvussa. Lapsilleni jää varmasti enemmän, mitä itse olen saanut, mutta toivon että tarvittaessa he uskaltavat käyttääkin sitä omaisuutta itsensä ja lastensa hyväksi.
Tässä ei nyt varmastikaan mopokortin hintaisista perinnöistä suurin osa puhu. Ainakin meillä perittyä omaisuutta on n. 700 000 ja osa edellisen sukupolven edustajista vielä hengissä. Ei jää lapsen mopokortit ostamatta vaikka perintöä ei sieläksi pantaisikaan.
Mistä mopokortin tempaisit? Kyllä lapsiperheen elämä on kallista, jos lähtee siitä, että on riittävästi tilaa kivalla alueella, hyvät harrastukset, suhteellisen uudet ja muodikkaat vaatteet yms, mitkä nyt ovat aika perustoiveita lapsilla ja nuorilla. Sitten tulee myöhemmin vaikka lukion kuluja, mopoja, kevareita, autoja, kortit ja vakuutukset, ehkä ensiasuntoon käsirahaa, jotain kuukausittaista avustusta opiskelevalle jne. Ulkomaan matkat, kielikurssit, vaihtarivuosi... Ulkona syömiset, teatterikäynnit, huvipuistot... Ja ei, eivät ole nämä mitään pakollisia, mutta elämänlaatua nostavia, jos varaa on.
Minusta ei ole väärin, jos omat tulot ei riitä, käyttää omaisuutta tuollaiseen. Vaikka se olisi sitten perittyä metsää.
Niin, ihan normaaleilla keskiluokan tuloilla eletään noin, ei tarvitse perintöjä tuohon.
No ei kyllä eletä, jos nollasta lähtee. Jo iso asunto hyvällä alueella on huomattavan kallis ja siihen menee keskituloisen palkka vuosikausia. Eikä kaikissa perheissä ole kahta keskituloista vanhempaa. Toinen voi vaikka työttömänä. On yh-perheitä, pienituloisia, sairaita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kärkkyvät perintöään vähän liiankin ahnaasti; esim ottavat ylisuuria asuntolainoja, kun "on kuitenkin se perintö kohta tulossa". Se, joka rahat on tehnyt saa itse vapaasi käyttää ne miten haluaa. Juurikin tyypillistä puritaanista elämänasennetta kuvastaa hyvin se, että kituutetaan vanhana kaikesta "jotta lapsille jäisi". Sitten se lapsen puoliso voikin olla innokas tuhlari, joka laittaa perinnön sileäksi, kuluttamalla sen omiin juttuihinsa.
Jep. Siis JOS ne rahat on itse tehnyt, eikä esim. perinyt.
Jos ne on perinyt, pitää vaan makuuttaa tilillä? Koska sijoitukset voivat mennä pieleen, käyttäminen on kiellettyä, asunto voi menettää arvonsa... Tilillä tosin inflaatio hoitaa homman.
Haluan. Mutta mitä jos ei ole mitään, mitä jättää perinnöksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.
Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.
No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.
Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.
Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?
Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi.
Voisi. Mutta luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Jos rahaa tarvitsee ja omaisuutta on, onko todella väärin sitä käyttää vain koska sen on perinyt? Mieluummin ollaan kurjassa vuokraläävässä kuin hankitaan hyvä koti? Ei makseta lapsille ajokortteja ja lukiota, koska metsää pitää suojella, jotta olisi perintöä? Ei tehdä mitään, mikä kasvattaa henkistä pääomaa?
Minä en ole mikään tuhlari, mutta en koe omaisuutta myöskään itseisarvona. Vaikka se olisi kulkenut suvussa. Lapsilleni jää varmasti enemmän, mitä itse olen saanut, mutta toivon että tarvittaessa he uskaltavat käyttääkin sitä omaisuutta itsensä ja lastensa hyväksi.
Tässä ei nyt varmastikaan mopokortin hintaisista perinnöistä suurin osa puhu. Ainakin meillä perittyä omaisuutta on n. 700 000 ja osa edellisen sukupolven edustajista vielä hengissä. Ei jää lapsen mopokortit ostamatta vaikka perintöä ei sieläksi pantaisikaan.
Mistä mopokortin tempaisit? Kyllä lapsiperheen elämä on kallista, jos lähtee siitä, että on riittävästi tilaa kivalla alueella, hyvät harrastukset, suhteellisen uudet ja muodikkaat vaatteet yms, mitkä nyt ovat aika perustoiveita lapsilla ja nuorilla. Sitten tulee myöhemmin vaikka lukion kuluja, mopoja, kevareita, autoja, kortit ja vakuutukset, ehkä ensiasuntoon käsirahaa, jotain kuukausittaista avustusta opiskelevalle jne. Ulkomaan matkat, kielikurssit, vaihtarivuosi... Ulkona syömiset, teatterikäynnit, huvipuistot... Ja ei, eivät ole nämä mitään pakollisia, mutta elämänlaatua nostavia, jos varaa on.
Minusta ei ole väärin, jos omat tulot ei riitä, käyttää omaisuutta tuollaiseen. Vaikka se olisi sitten perittyä metsää.
Niin, ihan normaaleilla keskiluokan tuloilla eletään noin, ei tarvitse perintöjä tuohon.
No ei kyllä eletä, jos nollasta lähtee. Jo iso asunto hyvällä alueella on huomattavan kallis ja siihen menee keskituloisen palkka vuosikausia. Eikä kaikissa perheissä ole kahta keskituloista vanhempaa. Toinen voi vaikka työttömänä. On yh-perheitä, pienituloisia, sairaita jne.
Sittenhän me emme puhu keskituloisista. Keskipalkka on n. 3500/kk per henkilö.
En jätä lanttiakaan. Rahaa on, mutta lämmitän sillä vaikka saunan mielummin. Miksi vattuilusta pitäisi maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on iso peritty omaisuus, omat vanhemmat vielä elävät ja mikäli haluavat, voivat halutessaan muuttaa meidän sijoitusasuntoon, joka lähes naapurissa. Tällöin heistä huolehtiminen sujuisi helpolla. Suvut eivät vaurastu tuhlaamalla perinnöksi saadut omaisuudet, joten meilläkään ei ole aikomusta muuta kuin kasvattaa tulevaa perintöä omalle lapsellemme siirrettäväksi. On säälittävää, että musikat tuhlaavat kaiken mitä saavat sukupolvi toisensa jälkeen. Tällä keinolla meillä on loputtomasti tukielätit kanssamme.
Huomattavalla osalla ihmisistä ei ole alunperinkään olemassa mitään "suvun omaisuutta" , mitä siirrellä tuleville sukupolville. Hyvä jos on oma asunto ja kesämökki, jotka on omalla työllä ja säästäväisyydellä hankittu.
Jos jokainen sukupolvi ne mörskänsä humputtelee Costa del Solin eläkeläistansseissa, niin eihän niitä sukuperintöjä synnykään.
Ja sinua edeltävällä sukupolvella on velvollisuus elää niukasti ja aloittaa se omaisuuden kerääminen? Aloita itse.
Minä ainakin humputtelen eläkepäivillä ihan niin paljon kuin terveys kestää. Toki omaisuutta itsellä on sen verran, että sitä jää kyllä lapsillekin, mutta mikään itseisarvo ei ole elää kurjasti nuukaillen.
Niin, se on SINUN omaisuuttasi. Perintö ei ole, mikäli se on kulkenut vanhemmalta lapsille jo ainiaan.
Kenenkään siis ei tarvi säästää OMIA rahojaan perinnöksi lapsille, mutta olisi suotavaa olla tuhlailematta itseensä sitä mikä ei ole omaa.
Mitä iloa niille lapsille on siitä omaisuudesta sitten? Eiväthän hekään saa sitä käyttää tuolla logiikalla. Ja kaikesta omaisuudesta ei tule tuottoakaan.
Joo, meillä oli peritty suvun maatila. Tuottoja siitä ei ollut, tilaa olisi pitänyt modernisoida radikaalisti, jotta siihen olisi saanut vaikka vuokralaisen. Suvussa kukaan ei halunnut jatkaa maanviljelyä. Kuluja sen sijaan riitti ja paikat rapistuivat käyttämättöminä.
No myydessäkään siitä ei paljoa saanut, mutta loppuivat sentään kulut. Rahat sijoitettiin osakkeisiin, mutta mistään isoista summista ei tosiaan puhuta. Ne jätetään perinnöksi, jollei ole pakko elämiseen käyttää.
Nyt vanhin tyttäreni on katkera, kun suvun omaisuus on hukattu. Mitä tässä olisi pitänyt tehdä? Omilla tuloilla, jotka juuri ja juuri riittävät perheen elättämiseen pk-seudulla, ylläpitää maatilaa, jonka joku ehkä joskus haluaa? Olihan se varmasti hieno ja arvokas aikoinaan, mutta ajat muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.
Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.
No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.
Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.
Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?
Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi.
Voisi. Mutta luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? Jos rahaa tarvitsee ja omaisuutta on, onko todella väärin sitä käyttää vain koska sen on perinyt? Mieluummin ollaan kurjassa vuokraläävässä kuin hankitaan hyvä koti? Ei makseta lapsille ajokortteja ja lukiota, koska metsää pitää suojella, jotta olisi perintöä? Ei tehdä mitään, mikä kasvattaa henkistä pääomaa?
Minä en ole mikään tuhlari, mutta en koe omaisuutta myöskään itseisarvona. Vaikka se olisi kulkenut suvussa. Lapsilleni jää varmasti enemmän, mitä itse olen saanut, mutta toivon että tarvittaessa he uskaltavat käyttääkin sitä omaisuutta itsensä ja lastensa hyväksi.
Tässä ei nyt varmastikaan mopokortin hintaisista perinnöistä suurin osa puhu. Ainakin meillä perittyä omaisuutta on n. 700 000 ja osa edellisen sukupolven edustajista vielä hengissä. Ei jää lapsen mopokortit ostamatta vaikka perintöä ei sieläksi pantaisikaan.
Mistä mopokortin tempaisit? Kyllä lapsiperheen elämä on kallista, jos lähtee siitä, että on riittävästi tilaa kivalla alueella, hyvät harrastukset, suhteellisen uudet ja muodikkaat vaatteet yms, mitkä nyt ovat aika perustoiveita lapsilla ja nuorilla. Sitten tulee myöhemmin vaikka lukion kuluja, mopoja, kevareita, autoja, kortit ja vakuutukset, ehkä ensiasuntoon käsirahaa, jotain kuukausittaista avustusta opiskelevalle jne. Ulkomaan matkat, kielikurssit, vaihtarivuosi... Ulkona syömiset, teatterikäynnit, huvipuistot... Ja ei, eivät ole nämä mitään pakollisia, mutta elämänlaatua nostavia, jos varaa on.
Minusta ei ole väärin, jos omat tulot ei riitä, käyttää omaisuutta tuollaiseen. Vaikka se olisi sitten perittyä metsää.
Niin, ihan normaaleilla keskiluokan tuloilla eletään noin, ei tarvitse perintöjä tuohon.
No ei kyllä eletä, jos nollasta lähtee. Jo iso asunto hyvällä alueella on huomattavan kallis ja siihen menee keskituloisen palkka vuosikausia. Eikä kaikissa perheissä ole kahta keskituloista vanhempaa. Toinen voi vaikka työttömänä. On yh-perheitä, pienituloisia, sairaita jne.
Sittenhän me emme puhu keskituloisista. Keskipalkka on n. 3500/kk per henkilö.
Kyse on nyt siitä, että onko tosiaan väärin perinnöllä parantaa perheen elintasoa? Ja kyllä itse olen keskituloisena kokenut, että lasten elättäminen sillä tasolla mitä haluaisin pk-seudulla on keskituloilla vaikeaa. Ei meillä vaikkapa lapset harrasta kalliisti, tai pääse kielikursseille tai vaihto-oppilaaksi. Jos olisi perittyä omaisuutta, ihan varmasti käyttäisin tuollaiseen, jos lapset haluaisivat. Nyt kyllä asuntolaina syö aika tehokkaasti liikkumavaran taloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin myin omaisuuttaan ja muuttaisi näihin uusiin senioriasuntoihin joissa on omat asunnot, mutta kaikki palvelut valmiina. Ne ovat vain niin kalliita, että ilman suurta rahaa niihin ei pysty muuttamaan eikä asumaan.
Luin jostain jutun naisesta joka muutti Helsingissä meren rantaan lähelle palveluita rakennettuun uuteen senioritaloon. Hän oli myynyt asuntonsa ja realisoinut omaisuutensa.
Sai asua omassa rauhassa, mutta ruokailu, pesula, saunatilat ja muuta palvelua oli samassa talossa ja voi käyttää halutessaan, rahaa vastaan tietysti.
Myös vuokra oli aika kallis, mutta hän oli erittäin tyytyväinen ja sanoi nauttivansa suuresti kävelystä meren rantoja pitkin ja myös ikkunoista näkyi merimaisema josta nautti.
Voi laittaa ruokaa itse kun halusi ja silloin kun ei huvittanut voi mennä valmiiseen pöytään syömään ja kahville. Sai kutsua ystäviä kylään.
Jos tämäkin ihminen olisi ajatellut muille jätettävää perintöä olisi hänen vanhuuteensa ollut ihan erilainen. Ehkä näin järjestämällä hän jopa pystyy asumaan kotonaan hyvinkin pitkään, kun nauttii elämästään ja on turvattu olo palveluineen.Ja miksi ihmeessä ei saisi nauttia?
Niin? Hän oli myynyt asuntonSA ja realisoinut omaisuutenSA, ei hassannut perimiään varoja.
Omat vanhemmat eivät ole perineet mitään, mutta kumpikin on ollut pienipalkkaisissa töissä ja elänyt hyvin pihisti. Rahaa ei eivät halua käyttää vieläkään vaikka tarvetta olisi. Ilmeisesti heiltä jää perintöä ja aion sen käyttää omaksi hyödykseni. Ostan sitten uuden kerrotaloasunnon keskustasta, jossa pärjään vanhanakin. Asunto saa jäädä omille lapsille perinnöksi. Lapsia on autettu opiskeluvuosina ja valmistumisen jälkeen heillä on hyvät mahdollisuudet päästä hyväpalkkaisiin töihin. Heillä ei ole myöskään opintolainoja niskassa, sekin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta jätän heille perinnön, koska omassa asunnossa on halvinta asua.
Vain idiootti törsää, koska se raha menee pörriäisten omistajien taskuun eikä mihinkään "hyvään hoitoon" = sikahuonoon ja sikahintaiseen heitteillepanoon.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan itse maksettu asunto oli hyvä vanhuuden turva. Asui siinä vastikkeella ja pääsi sitten vanhainkotiin, kun tassu ei enää noussut.
Nyt asunto pitää maksaa 2 tai 3 kertaa, kun tolkuton moninkertainen verotus en tehnyt kaikesta korjaamisesta ja ylläpidosta älyttömän hintaista.
Lisäksi, kun apua tarvitsee, otetaan tuo omaisuus yhteiseen kukkaroon. Tämä on väistämätön tulevaisuus:
Kommunisti ja kapitalisti lyövät kättä päälle, kun asunnon omistajan varallisuus jaetaan yhteiseen ja pörssiyhtiön kukkaroon.
Siinä on työmuurahainen silmät pyöreänä, kun laskee lopullisen veroprosenttinsa. Heinäsirkkahan soittelee edelleen viulua siinä viereisessä pedissä yhteiseen piikkiin.
Olen alkanut miettiä, onko kommunismilla ja kapitalismilla lopulta paljon eroa. Kommunismissa kaikki saa saman verran ja kapitalismissa muutamat saavat kaiken ja loput eivät mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ostaa lapsille muutamalla tonnilla osakkeita heti kun syntyvät, niin ei tarvitse huolehtia perinnöstä. Jos käytät vaikka 2500 euroa siihen, niin lastesi jäädessä eläkkeelle heillä on 100 000 nettovarallisuus, eikä tarvitse kärsiä kurjasta vanhuudesta. Toki olettaen, etteivät tuhlaa rahoja heti kun täyttävät 18 v. Itse tein näin.
Mihin koriin mahdoit munat laittaa? Mikä yritys? Kaikilla suomalaisilla olisi 100 000€ jos se olisi noin helppoa.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin myin omaisuuttaan ja muuttaisi näihin uusiin senioriasuntoihin joissa on omat asunnot, mutta kaikki palvelut valmiina. Ne ovat vain niin kalliita, että ilman suurta rahaa niihin ei pysty muuttamaan eikä asumaan.
Luin jostain jutun naisesta joka muutti Helsingissä meren rantaan lähelle palveluita rakennettuun uuteen senioritaloon. Hän oli myynyt asuntonsa ja realisoinut omaisuutensa.
Sai asua omassa rauhassa, mutta ruokailu, pesula, saunatilat ja muuta palvelua oli samassa talossa ja voi käyttää halutessaan, rahaa vastaan tietysti.
Myös vuokra oli aika kallis, mutta hän oli erittäin tyytyväinen ja sanoi nauttivansa suuresti kävelystä meren rantoja pitkin ja myös ikkunoista näkyi merimaisema josta nautti.
Voi laittaa ruokaa itse kun halusi ja silloin kun ei huvittanut voi mennä valmiiseen pöytään syömään ja kahville. Sai kutsua ystäviä kylään.
Jos tämäkin ihminen olisi ajatellut muille jätettävää perintöä olisi hänen vanhuuteensa ollut ihan erilainen. Ehkä näin järjestämällä hän jopa pystyy asumaan kotonaan hyvinkin pitkään, kun nauttii elämästään ja on turvattu olo palveluineen.Ja miksi ihmeessä ei saisi nauttia?
Niin? Hän oli myynyt asuntonSA ja realisoinut omaisuutenSA, ei hassannut perimiään varoja.
Niin? Eikö jutun idea ollut, että nyt aletaan vaatia tai suositellaan oman asunnon myyntiä, että voi hoitaa/hoidattaa itseään vanhana?
Eikö se asunto ja muu omaisuus ole juuri sitä mikä jäisi perinnöksi?
Jos ei olisi myynyt?
Ei kaikilla ole jotain mystistä "perintö" perintöä vaan se perintö on sen ihmisen elinaikanaan hankkima omaisuus. Joka sitte joko siirtyy tai ei siirry lapsille tai ylipäätään perintöön ikeutetuille.
Miksi perintöä pitäisi vaalia koskematta eteenpäin? Mitä hyötyä siitä on kenellekään, jos se vaan siirretään ja siirretään.
Ymmärrän, että tietynlainen omaisuus tuottaa, ja silloin ei kannata kuin pakon edessä realisoida tuota omaisuutta vaan käyttää vain tuottoja. Mutta omaisuutta saa olla melkoisen paljon, jotta pääomatuloja olisi oikeasti merkittävä määrä. Ja kaikki omaisuus ei tuota, siitä voi olla lähinnä kuluja. Vaikkapa suvun mökki, jos itse ei välitä mökkeilystä. Pitääkö sitä oikeasti korjata ja laittaa omilla rahoillaan, vaikka inhoaisi mökkeilyä?
Joku tontti jossain muuttotappiokunnassa voi olla arvoton, kiinteistövero vaan menee. Metsä sentään tuottaakin jotain, mutta sen hoitamisessa on omat kommelluksensa. Osakeomistuskin vaatii aktiivista seurantaa ja hoitoa ja riski on menettää iso osa omaisuudesta tekemällä kauppaa tai jos ei tee.
Sain aikanaan ihan kohtuullisen perinnön isovanhemmiltani ja kyllä sitä on käytetty ihan elämiseen ja lastenkin hyväksi siitä on koitunut mukavan elämän muodossa. Kun lapset saadaan maailmalle, pyritään auttamaan heitä alkuun ja oman omaisuuden kartuttamisessa vauhtiin, vaikkapa korottoman lainan ja verovapaiden lahjoitusten muodossa. Kun vanhemmistani aika jättää, on tarkoitus myös luopua perinnöstä, jotta se menisi lapsille.
Mutta lähtökohtaisesti en ymmärrä ajatusta, että omaisuus pitäisi koskematta siirtää eteenpäin. Raha on elämään käyttämistä varten silloin kun sitä on. Ei tuhlaamista vaan käyttämistä. Sitten jos on jo mukava elintaso, tottakai voi ja kannattaa säästää ja sijoittaa, niin teen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan itse maksettu asunto oli hyvä vanhuuden turva. Asui siinä vastikkeella ja pääsi sitten vanhainkotiin, kun tassu ei enää noussut.
Nyt asunto pitää maksaa 2 tai 3 kertaa, kun tolkuton moninkertainen verotus en tehnyt kaikesta korjaamisesta ja ylläpidosta älyttömän hintaista.
Lisäksi, kun apua tarvitsee, otetaan tuo omaisuus yhteiseen kukkaroon. Tämä on väistämätön tulevaisuus:
Kommunisti ja kapitalisti lyövät kättä päälle, kun asunnon omistajan varallisuus jaetaan yhteiseen ja pörssiyhtiön kukkaroon.
Siinä on työmuurahainen silmät pyöreänä, kun laskee lopullisen veroprosenttinsa. Heinäsirkkahan soittelee edelleen viulua siinä viereisessä pedissä yhteiseen piikkiin.
Olen alkanut miettiä, onko kommunismilla ja kapitalismilla lopulta paljon eroa. Kommunismissa kaikki saa saman verran ja kapitalismissa muutamat saavat kaiken ja loput eivät mitään.
Kapitalismi kyllä palkitsee lähes jokaiselle mahdollisia valintoja merkittävässä määrin. Kapitalismi on pystynyt rakentamaan aivan poikkeuksellisen suuria keskiluokkaisia väestöryhmiä eri valtioissa.
En kyllä yhtä ymmärrä, ettei ihminen elinaikanaan saisi käyttää omistamaansa omaisuutta.
Ja kyllä on taivahan tosi, että rahalla saa parempaa hoitoa ja palvelua.
En lainkaan usko, että varakkaat hienostorouvat ja -herrat hoidattavat itseään samassa peruslaitoksessa kuin tavisihmiset.
Kyllä heidän hoitoloissaan juodaan konjakkia ja viiniä ja pöperot ovat eri luokkaa kuin muilla kuolevaisilla.
Miksi ei sitten muutkin kuin he, jos voivat, vietä loppuaikaansa hiukan mukavimmissa oloissa. Jos sen paremman hoidon ja ympäristön saavat luopumalla asunnosta, jossa eivät pysty yksin elämään, niin mikä siinä on niin paha asia?
Meni ne rahat sitten pörriäisille tai mörriäisille.
Sehän on ihan sama sille jo elämänsä iltaa viettävälle kunhan saa rahoilleen vastinetta.
En ole itse niin sadisti, että kituisin vanhana ehdointahdoin kaikista huonommassa paikassa vain siksi, että en pänkäpäisesti halua rahani ja omaisuuteni menevän muille kuin perillisille.
No, nuuka on nuuka kuolemaansa saakka, ei nauti rahoistaan eläissään eikä lähellä kuolemaansakaan, ei pysty luopumaan millään omaisuudestaan.
Säästän rahastoihin koska olen niin tyhmä etten osaa niitä lunastaa jäävät perinnöksi.
Jep. Siis JOS ne rahat on itse tehnyt, eikä esim. perinyt.