Eikö normaali lapsiaan rakastava ihminen haluakin jättää jotain lapsilleen perinnöksi?

Minusta nämä suurten ikäluokkien parjaajat kuulostavat vähintään yhtä itsekkäiltä kuin haukkumisensa kohteet. Tai lähinnä pahemmilta. Valitan.

Ei aina, jos vanhus saa elää pitkän elämän. Jos perintöä kärkkyy, vanhempien pitäisi kuolla heti eläkkeelle pääsyä hyväkuntoisena. Tulot putoavat, kun jää eläkkeellä, kun naisten keskimääräinen eläke on alle 1400€ ja miesten 1600€ eli nettona 1000€ ja1200€, joka helposti menee jo elämisern, eikä palveluita ole juuri mahdollisuus ostaa esim. siivous, kylvettäjä, ateria jne. pslveluita.

Meillä mummi on 91v ja aikoja sitten myytiin kesämökki ja asunto vaihdettiin pienempää samassa taloyhtiössä esim. kerran viikossa mummi käy saunassa ja jo se maksaa 36€/kerta, siivooja parin viikon välein 90€/kerta.

Tietysti perintö on mahdollinen, jos vanhus ei käy suihkussa, asunnossa ei koskaan siivota ja elää viimeiset vuotensa epäinhimillissä olosuhteissa ja ihmisarvoista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei aina, jos vanhus saa elää pitkän elämän. Jos perintöä kärkkyy, vanhempien pitäisi kuolla heti eläkkeelle pääsyä hyväkuntoisena. Tulot putoavat, kun jää eläkkeellä, kun naisten keskimääräinen eläke on alle 1400€ ja miesten 1600€ eli nettona 1000€ ja1200€, joka helposti menee jo elämisern, eikä palveluita ole juuri mahdollisuus ostaa esim. siivous, kylvettäjä, ateria jne. pslveluita.

Meillä mummi on 91v ja aikoja sitten myytiin kesämökki ja asunto vaihdettiin pienempää samassa taloyhtiössä esim. kerran viikossa mummi käy saunassa ja jo se maksaa 36€/kerta, siivooja parin viikon välein 90€/kerta.

Tietysti perintö on mahdollinen, jos vanhus ei käy suihkussa, asunnossa ei koskaan siivota ja elää viimeiset vuotensa epäinhimillissä olosuhteissa ja ihmisarvoista elämää.

Meillä mummi kuoli vastikään ysikymppisenä. Asui loppun asti rintamamiestalossa. Perintönä tuli kolmelle lapselle useita kymppitonneja kullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jos lapsilla on jo täysin riittävästi omia tuloja ja varallisuutta, voi mielestäni omasta omaisuudestaan nauttia itse hyvällä omallatunnolla, eikä tarvitse säästää perinnön jättämistä varten.

Juuri näin! Ja keillä ylivarallisuutta on, antaisivat sitä lapsilleen jo eläessään. Nykyään kaikilla työssäkäyvillä ei ole ylimääräistä rahaa, mutta opinto- ja asuntovelkaa on maksettavana eläkepäiviin asti. Moraalinen ongelma onkin siinä, että vanhemmat, jotka ovat itse keski-ikäisinä saaneet suuret perinnöt ja ovat rikkaita, eivät välitä perintökulttuurista sitä jatkaen. Vanhempien, joilla ei ole ylimääräistä varallisuutta, ei pidä taikoakaan lapsilleen rahallisesti merkittävää perintöä.

Itsehän en mitään perintöä saa. Mielenkiinnolla olen kuunnellut anopin suunnitelmia sitten. Hän on itse perinyt kohtuullisen varakkaat vanhempansa ja hänellä on yksi lapsi, eli mieheni. Aikoo testamentata mahdollisimman suuren osan perinnöstään hyväntekeväisyyteen. Ei asu Suomessa, joten en ole varma jos onnistuu vaikka koko perintö lahjoittaa pois. Mikäpä siinä, mitäpä se minulle kuuluu. Ihmettelen vain, kun itsekkin on saanut kuitenkin perintöä, jolla ostanut mm. asunnon ja omaa poikaansa ei ole koskaan auttanut rahallisesti mitenkään ja nyt sitten vielä ääneen puhuu miten tosiaan testamenttaa omaisuuttaan pois. Omat vanhempani ovat olleet köyhiä, työttömyyttä, konkurssia mm. sattunut elämässä. Haaveilivat aina että jos voittaisivat lotossa, että voisivat jotain antaa meille lapsille. Toiset sitten haaveilee siitä että jospa ei tarvitsisi mitään lapselleen antaa. Vanhempia on niin erilaisia. Itse aion tuuppia omia lapsiani eteenpäin kaikin mahdollisin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.

Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin toivon, että vanhempani matkustelevat ja nauttivat eläkepäivistään vielä kun ovat hyväkuntoisia. Ei rahoja tarvitse säästää mihinkään hoivakotiin välttämättä, vaan voi "tuhlata" vähän parempaan elämään nyt. Tiedän vanhuksia jotka elävät niukasti, jotta jäisi lapsille enemmän. Ei esim.osteta tarvittuja vaatteita tai käydä teatterissa tms.

Mielestäni vanhempien rahat eivät kuulu minulle, eivätkä hekään ole omilta vanhemmiltaan mitään perineet.

Totta näin, kun rahat on itse tehty, eikä peritty. Mielestäni perintöä ei kannata ottaa vastaan mikäli ajattelee sen tulevan vain omaan käyttöön, eikä siitä tarvitse mitään jättää seuraaville sukupolville.

Tähän asti se toimikon niin että suvun perintö siirtyi liki koskemattomana eteenpäin. Mutta sitten - tadaa! - tuli ahnein sukupolvi ikinä eli suuret ikäluokat ja pistivät perinnön tuulemaan.

T. Toinen jolla vanhemmat tuhlasi sukuomaisuuden itseensä viimeistä penniä myöten...

Historian tuntemus. Suurin osa suurista ikäluokista on syntynyt maaseudulla ja myöhemmin siirtyneet kaupungeihin ja se perinnöksi on tullut maaseudulta mummonmökki ja muutama hehtaari maata ja sekin on jaettu 5-8 perinnönsaajan kesken ja perintö on muutama tuhat euroa, jos sitäkään.

https://yle.fi/uutiset/3-6304860

Kyllä suurissa ikäluokissa on paljon kaupunkilaisiakin ja perintönä on rintamamiestalot ja kesämökit. 

Sotien jälkeen Suomi oli maatalousvaltainen maa ja kaupungistuminen eli suuri rakennemuutos alkoi vasta 1960-luvulla, kun ne suuret ikäluokat muuttivat pois kodeistaan kaupunkeihin etsimään työtä tai opiskelupaikkaa. Ne kaupungeissa asuvat suurten ikäluokkien jäsenet ovat kotoisin jostain pohjoisesta maaseudulta ja sitä rintamamiestaloa on jakamassa 4-5 muuta lasta. Mikä on rintamamiestalon arvo esim. Pohjois-Suomessa? Veikkaan, että talolla ei ole oikein mitään arvoa ja tontillakin vain joitakin kymmeniä tuhansia.

Kesämökkejä taas suuret ikäluokat ovat haalineet itse, kunnostaneet kotitalonsa tai rakentaneet kotitilansa joen, järven tai lammikon äärelle mökin. Mökkeily on suurten ikäluokkien aloittama harrastus, sitä ennen vain varakkaat kaupunkilaiset omistivat kesähuvilan ja näitä varakkaita kaupunkilaisia oli vain muutama prosentti koko Suomen väestöstä.

Moni etuoikeutettuun sukuun kuuluva kuvittelee, että kaikki nyt varakkaat suurten ikäluokiien jäsenet ovat saaneet omaisuutensa, mökkinsä ja metsänsä perintönä, mutta se on täydellinen harhaluulo. Suuret ikäluokat ovat pääosin aivan itse omalla työllään sen omaisuutensa hankkineet ja erittäin harva on voinut hyötyä millään tavalla vanhempiensa perinnöstä. Se on historiallinen fakta.

Keillä on ollut köyhä lapsuus pula-ajalla ja sen jälkeen niin soisin mielelläni heille että kuluttaisivat omaisuutensa loppuelämänsä itsensä hemmotteluun ja nimenomaan itseensä eikä siten että jakaa sitä suosikki lapselle tai lapsenlapselle millä varmasti tuhotaan ja katkaistaan sisarusten välit lopullisesti. 

Epäilyttävintä on jos aikuisista lapsista tai lapsenlapsista joku roikkuu eläkeläisessä kiinni kuin tauti ja esittää kovin huolehtivaista niin siinä huolehditaan vähän muustakin kuin siitä vanhuksesta. Olen nähnyt monissa suvuissa näitä tapauksia. Vanhukselle ostetaan maitoo ja lenkkimakkaraa pääasiassa ja huonolla ravinnolla ruokitaan se jotta saadaan välistä vedettyä itselleen. Vanhus on huonolla hoidolla eikä se saa käyttää rahojaan omaan hyvinvointiinsa. Näillä hanakasti vanhuksen asioiden hoitajiksi alkaa se jolla on jokin peli tai päihderiippuvuus eikä omat rahat riitä niiden harrastamiseen. Tai muuten syrjäytynyt.

Voi kunpa vain vanhempani käyttäisivät kaiken liikenevän rahan itseensä ja omaan hyvinvointiinsa! Olen sitä heille yrittänyt kertoa jo useamman vuoden. Mutta pihiys on kai luonteenlaatu, säästetään edelleen, vaikka elinvuosia ei montaa enää ole jäljellä.

Minä en tarvitse yhtään mitään, tulen mainiosti toimeen omillani. Omia lapsiamme on jo autettu runsaasti, ostettu heille asunnot, maksettu koulutukset jne ja heille kyllä tulee jäämään perintöäkin, omaisuutta on karttunut sen verran hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.

Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.

No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.

Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.

Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?

Narsistisissa suvuissa ei jätetä lapsille edes minkäänlaista henkistä pääomaa perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne kuuskymppiset perinnön saatuaan tekevät perinnöllään? Säilyttävät jossain, jotta heidän omat lapsensa kuuskymppisinä saavat perinnön? Vai meinaavatko tuhlata perintönsä? Eikö olisi järkevämpää, jos perintö menisi suoraan lapsenlapsille, jotka ovat yleensä vielä aikuiselämänsä alkupuolella, eikä heidän eläkeiässä oleville vanhemmilleen? Metsät, yritykset, sijoitusasunnot, kultaharkot yms on tietenkin ihan sama, kenen omistuksessa ne milloinkin ovat, koska niitä ei yhdenkään sukupolven ole tarkoituskaan muuttaa rahaksi vaan siirtää vain seuraavalle sukupolvelle. 

Omat vanhempani ovat tukeneet lapsiaan alusta lähtien. Ollaan saatu ensiasunnot lahjaksi, on maksettu kaikki elinkustannukset opiskeluaikana. on saatu vanhemmilta "starttirahaa" yritysten perustamisiin, on annettu joka kolmas vuosi rahaa sen, mitä verovapaasti saa antaa jne. Kun ollaan oltu vanhempien kanssa yhdessä kauppareissuilla, vanhemmat ovat maksaneet yli viiskymppistenkin lastensa ostokset.

Aivan samalla tavalla me lapset olemme tukeneet omia lapsiamme. Ostaneet ensiasunnot, maksaneet elinkustannuksia opiskeluaikana ja välillä ihan muutenkin (esim sähkölaskuja, yhtiövastikkeita yms, mitä saa verovapaasti maksaa), antaneet  silkkaa rahaa sen mitä verovapaasti saa antaa, maksaneet lastemme ostoksia, kun olemme olleet yhdessä kauppareissuilla jne. Mä olen omistanut elämäni aikana jo 11 autoa, vaikka mulla ei ole koskaan ollut edes ajokorttia. Olen ostanut lasteni tarpeiden mukaan autot, omistus on mulla ja käyttöoikeus lapsillani. En keksi yhtäkään syytä, miksi mun pitäisi kerryttää omaisuutta perinnöksi, jonka lapseni saavat vasta lähellä vanhuuseläkeikäänsä. 

Itsekin olet jotain säilyttänyt jos tarinasi on totta, aika harva kai enää 60 vuotiaana tuhlailisi.

Kaupassa käyty vanhempien kanssa, mutta itse maksettu omat ostot.  

Miksi pitäisi jättää?

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa vain vanhempani käyttäisivät kaiken liikenevän rahan itseensä ja omaan hyvinvointiinsa! Olen sitä heille yrittänyt kertoa jo useamman vuoden. Mutta pihiys on kai luonteenlaatu, säästetään edelleen, vaikka elinvuosia ei montaa enää ole jäljellä.

Minä en tarvitse yhtään mitään, tulen mainiosti toimeen omillani. Omia lapsiamme on jo autettu runsaasti, ostettu heille asunnot, maksettu koulutukset jne ja heille kyllä tulee jäämään perintöäkin, omaisuutta on karttunut sen verran hyvin.

Meidänkin 90 v mummo säästää pahanpäivän varalle. Toki asutaan vieressä, joten voidaan auttaa kaikessa ja katsoa, että on ruokaa ym. Hyvin omatoiminen hän vielä on eilenkin kävi itse autolla kaupassa ja haudoilla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä suurten ikäluokkien parjaajat kuulostavat vähintään yhtä itsekkäiltä kuin haukkumisensa kohteet. Tai lähinnä pahemmilta. Valitan.

Samaa mieltä. Nämä ovat niitä samoja 20-30 -vuotiaita, joiden mielestä on suuri vääryys, että vanhuspariskunta esim. asuu hyvässä isossa asunnossa. Heidän mielestään tällaiset asunnot pitäisi KIELTÄÄ vanhuksilta tai lapsettomilta, ja määrätä tai suoraan antaa lapsiperheiden käyttöön. Näitä kirjoituksia aina silloin tällöin näkee, ja olen miettinyt, että minkäsortin mammakommunismista siinä ajatuksessa on oikein kyse.

Jotkut kärkkyvät perintöään vähän liiankin ahnaasti; esim ottavat ylisuuria asuntolainoja, kun "on kuitenkin se perintö kohta tulossa". Se, joka rahat on tehnyt saa itse vapaasi käyttää ne miten haluaa. Juurikin tyypillistä puritaanista elämänasennetta kuvastaa hyvin se, että kituutetaan vanhana kaikesta "jotta lapsille jäisi". Sitten se lapsen puoliso voikin olla innokas tuhlari, joka laittaa perinnön sileäksi, kuluttamalla sen omiin juttuihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törsäämään? Tuossahan suositellaan, että omat rahat käytetään esimerkiksi hoivaan vanhana.

Se nimenomaan on törsäämistä. Saman hoivan saa persaukisenakin.

Persaukiselta ei jää perintöä. Mutta jos ihminen joutuu pysyvään laitoshoitoon, niin kaikkea omaisuutta ei voi suojata hoitomaksuilta. Julkisellakaan puolella. Asuntoa ei tarvitse myydä, mutta muu varallisuus on realisoitava. Jos on omissa nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törsäämään? Tuossahan suositellaan, että omat rahat käytetään esimerkiksi hoivaan vanhana.

Se nimenomaan on törsäämistä. Saman hoivan saa persaukisenakin.

Persaukiselta ei jää perintöä. Mutta jos ihminen joutuu pysyvään laitoshoitoon, niin kaikkea omaisuutta ei voi suojata hoitomaksuilta. Julkisellakaan puolella. Asuntoa ei tarvitse myydä, mutta muu varallisuus on realisoitava. Jos on omissa nimissä.

Julkisella puolella vain tulot merkkaa. Omaisuutta ei tarvitse realisoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lienee mitään kymmenen sukupolven takaista suurta kiinteää omaisuutta suvunperintönä. Suurin osa on meitä taviksia, joiden vanhemmat ovat tulleet melko vaatimattomista kodeista ja ansainneet työllään sen mitä omistavat. Heille siitä nauttiminen kuuluu, ei meille. Käyttäkööt hyvillä mielin omaisuutensa omaksi hyväkseen.

Kyllä todella monella kulkee suvussa perintöä. Toki suuri osa suomalaisista on niitä jotka elävät kädestä suuhun, joille tämä tuntuu utopistiselta, mutta totta se nyt kuitenkin on.

No rahasuvuilla on tietysti kaikenlaista ja toki osalla taviksiakin voi olla jotain tontteja, metsää, sukutiloja tms mitkä ovat jokusen sukupolven periytyneet.

Mutta silti, osa sitä omaisuuden hoitamistakin voi olla, että rahastetaan se tontti tai metsä silloin kun on hyvä suhdanne. Tai voi olla, että menee huonosti ja tarvitsee sitä rahaa omaan käyttöön. Tai sukutila alkaa olla huonossa kunnossa, eikä ole kiinnostusta sitä enää jatkaa. Siitä voi olla jopa enemmän kuluja kuin tuottoja.

Eivät nämä mitään yksiselitteisiä asioita ole. Harvoilla on kuitenkaan niin ylenmäärin omaisuutta, että voi antaa vain olla eikä edes miettiä saisiko siitä helpotusta elämään. Suomalaiset ovat lopulta aika köyhiä, ja jos on vaikka useampia lapsia, saa olla aika isot tulot, että saa oikeasti kivan perus elämän taattua heille. Onko se sitten niin väärin myydä vaikka joku suvussa kulkenut metsäpalanen, jotta voi lapsille maksaa hyvät harrastukset ja asua kivalla alueella?

Metsiä voisi myös suojella jälkipolville eikä myydä perintömaita hakattavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törsäämään? Tuossahan suositellaan, että omat rahat käytetään esimerkiksi hoivaan vanhana.

Se nimenomaan on törsäämistä. Saman hoivan saa persaukisenakin.

Persaukiselta ei jää perintöä. Mutta jos ihminen joutuu pysyvään laitoshoitoon, niin kaikkea omaisuutta ei voi suojata hoitomaksuilta. Julkisellakaan puolella. Asuntoa ei tarvitse myydä, mutta muu varallisuus on realisoitava. Jos on omissa nimissä.

Persaukinen on voinut jättää ennakkoperinnön.