Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uudehko ystävä alkanut mietityttää - mistä tämä voisi kertoa? Esimerkkejä:
16.02.2019 |
Kyseessä siis ikäiseni, 30+ nainen. Olen alkanut nyt kiinnittää huomiota näihin asioihin:
- Tutustuin Saaran*kautta hänen kaveripiiriinsä. Eräissä illanistujaisissa hiljattain tuli erimielisyyttä liittyen politiikkaan. Saara katkaisi näyttävästi välit kaikkiin, jotka olivat "väärää" mieltä. Nämä ihmiset ovat nykyisin paskoja tyyppejä hänen mielestään.
- Tämä kaverini löytää uuden miehen n. enintään puolen vuoden välein. Hän muuttaa yhteen samantien ja seuraavaksi on edessä ero. Miehet ovat hänen mukaansa aina lopulta vääränlaisia, vaikka olivat "täydellisiä" ensimmäiset kuukaudet.
- Saara haaveilee ystäväpiiristä, joka olisi kuin perhe ja tekemisissä tiiviisti. Hän ei kuitenkaan siedä ihmisiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä, ts. odotus on, että ystävät ovat aina samaa mieltä. Tästä syystä meilläkin on ollut vaikeita aikoja, vaikka olemme tunteneet vain 2 vuotta.
- Kun tapaamme, Saara haluaa huomiota aivan joka hetki. Olen huomannut, että väsyn hänen seurassaan, koska kanssakäymisen pitää olla todella intensiivistä.
- Saara vaihtaa työpaikkaa tosi tiheästi. Syynä on milloin mikäkin, mutta koskaan hän ei ole tehnyt mitään väärin. Työpaikoissa on aina jotain isoa vikaa
- Saaran perhe on aina varpaillaan hänen kanssaan ja myötäilee, mistä Saara saa vain lisää vettä myllyynsä. Hän on aina oikeassa ja kaikki muut väärässä.
Ja joo, olen paska ihminen kun kirjoittelen tätä Saaran selän takana. Mutta olen tosi ymmälläni. Näimme eilen (syömässä ja tanssimassa) ja Saara paineli kesken iltaa pois, koska en ollut huomioinut häntä riittävästi. En tiedä, haluanko edes sopia tätä riitaa, jonka Saara aloitti ja lopetti itsekseen.
En tiedä, onko Saara käynyt tällä palstalla, mutta tuskin tunnistaisi itseään tästä kuvauksesta. Hän tuntuu näkevän itsensä aivan eri tavoin kuin muut.
*nimi muutettu.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan niin, vastaaja 1? En siis mitenkään sano etteikö niinkin voisi olla, mutta itse mietin että tekeekö joku tunne-elämän häikkä tuollaista. Tavallaan se ydin tuntuu olevan, että hän ei voi hyväksyä mitään (omasta mielestään) epätäydellistä tai väärää.
Saara on kyllä ihan empaattinen, jos minulla on huolia tms. Mutta viime aikoina tuntuu pahentuneen tämä dramaattinen käytös. Mieheni mielestä kannattaisi vain antaa Saaran olla ja olen itse kallistumassa siihen myös. Jotenkin on kuitenkin tarve ymmärtää, mistä voisi olla kyse.
ap
Mulla on myös tuttu joka oli ihana kun mulla meni heikommin mutta muuttui erilaiseksi kun aloin päästä jaloilleni. Aivan kuin ei hyväksyisi sitä että mulla meneekin hyvin. On myös ollut silmiinähden kateellinen muutamasta pienestä saavutuksestani. Ei varmaan kestä tasavertaisuutta tms vaan pakko olla aina yläpuolella jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo narsistin nahka -jankkaaja saisi kyllä häipyä ketjusta.
Ohis
Niinpä. Vai muuttuuko ihminen ohutnahkaiseksi narsistiksi silläkin, että tuollainen ihminen muuttaa naapuriisi, tulee työkaveriksesi tai samaan harrastusryhmään. Sen lisäksi moni osaa esittää täyspäistä hyvinkin pitkään kunnes se oikea luonne tulee vihdoin pintaan.
Et voi olla noin yksinkertainen?
No väännetään rautalangasta: ei muutu. Kukaan ei muutu aikuisena tuosta vaan narsistiksi vaan pohja luodaan jo lapsena. Ohutnahkainen narsisti ei huomaa niitä varoitusmerkkejä, jotka terve huomaa ja ottaa yleensä etäisyyttä. Hän saattaa jopa tiedostamattaan hakeutua narsistien läheisyyteen.
Sivistä itseäsi, ettei tarvitse ihmetellä mistä puhutaan:
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Voisi olla rajatilahäiriö, eli nykyään kai "epävakaa persoonallisuushäiriö"
Itsellä yksi tuttu tuolla diagnoosilla. Todella kuluttavaa sekä hänelle että muille.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan niin, vastaaja 1? En siis mitenkään sano etteikö niinkin voisi olla, mutta itse mietin että tekeekö joku tunne-elämän häikkä tuollaista. Tavallaan se ydin tuntuu olevan, että hän ei voi hyväksyä mitään (omasta mielestään) epätäydellistä tai väärää.
Saara on kyllä ihan empaattinen, jos minulla on huolia tms. Mutta viime aikoina tuntuu pahentuneen tämä dramaattinen käytös. Mieheni mielestä kannattaisi vain antaa Saaran olla ja olen itse kallistumassa siihen myös. Jotenkin on kuitenkin tarve ymmärtää, mistä voisi olla kyse.
ap
Millä lailla joku nettipalstan keittiöpsykologia auttaa sinua oikeasti ymmärtämään mistä on kyse? Ihanko oikeasti uskot, että täällä se selviää.? Tunnusta nyt vaan että haluat saada sen tyydytyksen, jonka muiden ihmisten olemuksen särpiminen sinulle selkeästi tuottaa. Et ehkä ole niin erinomainen yksilö kuin luulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla rajatilahäiriö, eli nykyään kai "epävakaa persoonallisuushäiriö"
Itsellä yksi tuttu tuolla diagnoosilla. Todella kuluttavaa sekä hänelle että muille.
Olen päätelly, että samantapaisesti oireileva vanhempani on ehkä kärsinyt koko lapsuuteni epävakaasta persoonallisuudesta. Tuollaisen ihmisen kanssa lapsuus on ihan järkyttävää.
Ap varmaan toivoo, että ”Saara” sattuisi lukemaan tämän :)
On kyvytön ottamaan asiaa reilusti esille, mutta haluaa silti jostain kumman syystä roikkua huonossa ystävyyssuhteessa. Mutta silloin on ainakin joku, johon voi kaiken pahan projisoida ja tuntea paremmuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla rajatilahäiriö, eli nykyään kai "epävakaa persoonallisuushäiriö"
Itsellä yksi tuttu tuolla diagnoosilla. Todella kuluttavaa sekä hänelle että muille.
Olen päätelly, että samantapaisesti oireileva vanhempani on ehkä kärsinyt koko lapsuuteni epävakaasta persoonallisuudesta. Tuollaisen ihmisen kanssa lapsuus on ihan järkyttävää.
Tuohonhan auttaa terapia ja traumaterapia. Mitä ihmeellistä tuossa on, tosi yleinen dg.
Vierailija kirjoitti:
Ap varmaan toivoo, että ”Saara” sattuisi lukemaan tämän :)
On kyvytön ottamaan asiaa reilusti esille, mutta haluaa silti jostain kumman syystä roikkua huonossa ystävyyssuhteessa. Mutta silloin on ainakin joku, johon voi kaiken pahan projisoida ja tuntea paremmuuden tunnetta.
Sehän tässä on. Luultavasti vielä härkkii Saaraa muka-ystävällisillä viesteillä silloin tällöin, että saisi tämän hermostumaan - ja ei kun av:lle avautumaan ”narsismista”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ehtinyt kommentoida, mutta kiitos kaikille, jotka miettivät asiaa kanssani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan niin, vastaaja 1? En siis mitenkään sano etteikö niinkin voisi olla, mutta itse mietin että tekeekö joku tunne-elämän häikkä tuollaista. Tavallaan se ydin tuntuu olevan, että hän ei voi hyväksyä mitään (omasta mielestään) epätäydellistä tai väärää.
Saara on kyllä ihan empaattinen, jos minulla on huolia tms. Mutta viime aikoina tuntuu pahentuneen tämä dramaattinen käytös. Mieheni mielestä kannattaisi vain antaa Saaran olla ja olen itse kallistumassa siihen myös. Jotenkin on kuitenkin tarve ymmärtää, mistä voisi olla kyse.
ap
Millä lailla joku nettipalstan keittiöpsykologia auttaa sinua oikeasti ymmärtämään mistä on kyse? Ihanko oikeasti uskot, että täällä se selviää.? Tunnusta nyt vaan että haluat saada sen tyydytyksen, jonka muiden ihmisten olemuksen särpiminen sinulle selkeästi tuottaa. Et ehkä ole niin erinomainen yksilö kuin luulet.
Ihminen ja varsinkin nuori, voi olla aika yksinäinen ja jopa peloissaan kohdatessaan tuollaisen "Saaran", joka alkaa käyttäytyä ja toimia oudosti oltuaan aiemmin mukava ihminen.
On hyvä, että on tällainen palsta, missä on mahdollisuus saada vertaistukea samankaltaista kokeneilta ihmisiltä.
Jos ap olisi tyytyväinen ja varma suhteestaan "Saaraan", tuskin pohtisimme nyt täällä tätä aihetta. Lukemalla kommentteja tilanteeseensa ja muiden vastaavista kokemuksista, ap saa todella uusia näkökulmia ja sen tiedon, ettei tilanne ole ainutlaatuinen.
Kun on huono olo suhteessa, sille on tehtävä jotain. Ei kenenkään tarvitse jäädä yksin kärvistelemään ystävyyssuhteisiin jostain velvollisuudentunnosta, jos on selvää, että "ystävyydestä" on tullut rasite, jossa on esitettävä jotain muuta kuin on ja salattava todelliset mielipiteensä, koska toinen hyväksyy vain omansa.
Palsta on myös siitä hyvä, että täällä nimenomaan ei juoruilla vaan käsitellään ongelmatilannetta anonyymisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä narsisti. Samanlainen on puolisoni sukulainen. Välillä pyytelee anteeksi käytöstään. Sama meno kuitenkin jatkuu uudestaan. Kerää piiriä ympärilleen ja käyttää hyväksi mm. lainailee tavaroita, pitää mennä muuttoavuksi ym. Ja auta armias jos et suostu saat kuulla kunniasi. Haluaa olla kaiken keskipiste. Empatiakyvytön näyttelijä. Vie hirveästi energiaa. Muu ei auta kuin täydellinen ero. Rajoista on turha puhua.
Saara kuulostaa ystävänä äärimmäisen raskaalta tapaukselta. Kannattaa miettiä omia voimavarojaankin, jos hän ei itsekään käsitä asioiden olevan päin prinkkalaa. Ei ystävän ole tarkoitus joutua olemaan varpaillaan koko aikaa!
Itselläni on tällä hetkellä samankaltaisen pohdinnan paikka. Kyseessä on ihminen, joka kuuluu kuitenkin niin kiinteästi lähipiiriin, ettei hänestä kokonaan ”eroon” pääse. Haluaisin ehkä vain pienen tauon hänen tiettäväksi tekemästään erinomaisuudesta, tällä hetkellä en jaksaisi kuulla jokaisen tekoni tai mielipiteeni olevan ”ps’kaa” tai väärin.
Ei sillä ettäkö itse olisi täydellinen ja aina kauhean siedettävä ystävä, mutta osaan kyllä ottaa vastaan palautettakin jos perseilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kun tuli niin mieleen muistoja kun tapailin yhtä "Saaraa". Alkuun niin ihana ja täydellinen, mutta pian jokaisesta hänen lähipiirissään olevasta alkoi löytyä jotain vikaa ja sai kuunnella sitä jatkuvaa marmatusta vähenevän lähipiirinsä hirveistä ihmisistä jotka ovat salaliitossa häntä vastaan. Kaverit vaihtui ja uudet bestikset löytyi suhteen aikana, tälläkin hetkellä varmaan uudet on kierroksessa.
Toivottavasti ei enää ikinä näitä neitoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyökkipsykologien ongelma on siinä, että asiaa puidaan vain yhden henkilön näkökulmasta.
Onko teille koskaan käynyt niin, että kaverinne valittaa jostakin hänen mielestään kamalasta ihmisestä ja hänen ominaisuuksista. Ja mitä enemmän kuuntelette sitä juttua tajuatte, että kaverinne ei siedä siinä toisessa niitä piirteitä jollainen on itse. Näin käy joskus voimakas egoisten kanssa joilla kuitenkin on jotenkin huono itsetunto.
Jos kyse on ystävyydestä, voi asiat ratkoa ystävien kesken. Kertoa mikä häiritsee jne.
Nämä anonyymit foorumit muodostuvat helposti toisen osapuolen lynkkausketjuiksi.Voihan siinä kaverissa olla paljonkin vikaa. Jokainen lukee oman kokemuspohjan kautta näitä ja arvioi. Silloin saattaa mennä metsään. Tuskin on narsisti...
Ap:han ei (pelkästään) valittanut Saaran ominaisuuksista, vaan antoi konkreettisia esimerkkejä hänen käytöksestään. Oli syy tuollaiseen käytökseen mikä tahansa, niin noin käyttäytyvä ihminen on äärimmäisen rasittava en jaksaisi olla hänen ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Saara kuulostaa ystävänä äärimmäisen raskaalta tapaukselta. Kannattaa miettiä omia voimavarojaankin, jos hän ei itsekään käsitä asioiden olevan päin prinkkalaa. Ei ystävän ole tarkoitus joutua olemaan varpaillaan koko aikaa!
Itselläni on tällä hetkellä samankaltaisen pohdinnan paikka. Kyseessä on ihminen, joka kuuluu kuitenkin niin kiinteästi lähipiiriin, ettei hänestä kokonaan ”eroon” pääse. Haluaisin ehkä vain pienen tauon hänen tiettäväksi tekemästään erinomaisuudesta, tällä hetkellä en jaksaisi kuulla jokaisen tekoni tai mielipiteeni olevan ”ps’kaa” tai väärin.
Ei sillä ettäkö itse olisi täydellinen ja aina kauhean siedettävä ystävä, mutta osaan kyllä ottaa vastaan palautettakin jos perseilen.
Juurihan kerroit ettet halua palautetta.
näyttää koko "kaveripiirllä" olevan ongelmia, ei niin paljon kuin taka-aasiassa (sellaiset tuppaa epätoivoissaan tunkeman johonkin diskoon hakemaan miehiä kun ei ohi kävellyt kiinnostu), mutta kuitenkin.
Sitäpaitsi kannattaa viestintä hoitaa ihan naamatusten tms. eikä missään kuppikunnassa. jos et kykene siihen,...
on niitä mustasukkaisia naikkosia huutamassa heti kun joku toinen katselee jotain mieskohdetta (vaikka olisi oma muna vieressä parisuhderiitaa kirittämässä).
- kiljutaan jo kovaa "sillä toinen!"
Alue: Aihe vapaa
Olet myös psykologian maisteri? Jotain rajaa näihin maallikon diagnooseihin.