Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uudehko ystävä alkanut mietityttää - mistä tämä voisi kertoa? Esimerkkejä:
16.02.2019 |
Kyseessä siis ikäiseni, 30+ nainen. Olen alkanut nyt kiinnittää huomiota näihin asioihin:
- Tutustuin Saaran*kautta hänen kaveripiiriinsä. Eräissä illanistujaisissa hiljattain tuli erimielisyyttä liittyen politiikkaan. Saara katkaisi näyttävästi välit kaikkiin, jotka olivat "väärää" mieltä. Nämä ihmiset ovat nykyisin paskoja tyyppejä hänen mielestään.
- Tämä kaverini löytää uuden miehen n. enintään puolen vuoden välein. Hän muuttaa yhteen samantien ja seuraavaksi on edessä ero. Miehet ovat hänen mukaansa aina lopulta vääränlaisia, vaikka olivat "täydellisiä" ensimmäiset kuukaudet.
- Saara haaveilee ystäväpiiristä, joka olisi kuin perhe ja tekemisissä tiiviisti. Hän ei kuitenkaan siedä ihmisiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä, ts. odotus on, että ystävät ovat aina samaa mieltä. Tästä syystä meilläkin on ollut vaikeita aikoja, vaikka olemme tunteneet vain 2 vuotta.
- Kun tapaamme, Saara haluaa huomiota aivan joka hetki. Olen huomannut, että väsyn hänen seurassaan, koska kanssakäymisen pitää olla todella intensiivistä.
- Saara vaihtaa työpaikkaa tosi tiheästi. Syynä on milloin mikäkin, mutta koskaan hän ei ole tehnyt mitään väärin. Työpaikoissa on aina jotain isoa vikaa
- Saaran perhe on aina varpaillaan hänen kanssaan ja myötäilee, mistä Saara saa vain lisää vettä myllyynsä. Hän on aina oikeassa ja kaikki muut väärässä.
Ja joo, olen paska ihminen kun kirjoittelen tätä Saaran selän takana. Mutta olen tosi ymmälläni. Näimme eilen (syömässä ja tanssimassa) ja Saara paineli kesken iltaa pois, koska en ollut huomioinut häntä riittävästi. En tiedä, haluanko edes sopia tätä riitaa, jonka Saara aloitti ja lopetti itsekseen.
En tiedä, onko Saara käynyt tällä palstalla, mutta tuskin tunnistaisi itseään tästä kuvauksesta. Hän tuntuu näkevän itsensä aivan eri tavoin kuin muut.
*nimi muutettu.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
olethyväystävä kirjoitti:
Olet kuitenkin hänelle ystävä ollut noin 2 vuotta. Saara näyttää tarvitsevan sinua. Voithan sinä edelleen olla hänen ystävä/kaveri. Hänellä tuskin on ketään parempaa kuin sinä. Vaikka hän on mieleltään sairas ihminen, näyttää että tarvitsee sinua. Ole hänelle edelleen ystävä siinä määrin kuin se on kohtuudella mahdollista.
Ei omaa elämää voi uhrata kenenkään takia...
Ei toki. Ei tietenkään. Lue kuitenkin se kommentti ymmärryksen kanssa, mihin vastasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni on bipolaarinen ja hän käyttäytyi kuvaamallasi tavalla. Kaikki muut olivat tietämättömiä ja typeriä ja hän oli paras, osaavin, fiksuin jne.
Hänen juttujaan oli raskasta kuunnella.
Varmasti, jos on diagnosoitu.
Ikävä asia on, että osa ihmisistä on silti parempia, osaavampia ja fiksumpia, olematta silti päästään vialla. Mutta jos he vahingossakaan tuovat tätä esiin, tai edes saavat olemassaolollaan toiselle tämän tunteen, heidät leimataan heti nuppivikaisiksi. Aika surullista. Ihmiset eivät ole ”yhtä hyviä” vaikka ovatkin silti yhtä arvokkaita.
Tais Saarakin löytää ketjun. :,D
Ei, sun narsistinen raivo se siellä vain nostaa päätään. Joidenkin psyyke ei kestä totuutta. ”Joko minä olen paras tai kaikki ovat yhtä hyviä!”. Kuulostaako tutulta? :D
...mitä? Nyt tipahdin täysin. :D
Pahoittelut, että kommenttini oli kärkevä. Oli vain niin hupaisan sopiva.
t. sama
Se oli vain typerä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saaralla on selkeästi vaikeita käytöshäiriöitä, jotka viittaavat jonkin asteiseen narsismiin. Et voi muuttaa, etkä pelastaa häntä, jos Saara ei oivalla monen ongelman johtuvan hänestä itsestään. Ei myöskään usko, jos hänelle sanotaan asiasta suoraan.
Saaran käytökseen olisi pitänyt puuttua jo lapsena. Kuvailit hänen perheensä suhtautuvan varovaisesti ja taipuisasti häneen, mikä kertoo surullista tarinaa lähiomaisten sokeudesta ja rohkeuden puutteesta auttaa Saaraa. Ja se apu olisi pitänyt antaa jo ajat sitten.
Miksi olet Saaran kanssa tekemisissä? Oletko kiltti ja auttavainen luonne? Mieti, miksi olet valmis sietämään hänen käytöstään? Näetkö siellä Saaran sielun sopukoissa kivan Saaran ja jonka saisit joskus kaivettua esille? Voin ennustaa, ettet todellakaan onnistu siinä. Saara ei edes arvosta ystävyyttäsi, jos olisit täysin oma itsesi. Voit ohjailla Saaaran päättämään ystävyytenne, koska muussa tapauksessa jos sinä lähdet Saarasta voi tulla ongelmia jälkikäteen
”Saaran käytökseen olisi pitänyt puuttua jo lapsena. Kuvailit hänen perheensä suhtautuvan varovaisesti ja taipuisasti häneen, mikä kertoo surullista tarinaa lähiomaisten sokeudesta ja rohkeuden puutteesta auttaa Saaraa. Ja se apu olisi pitänyt antaa jo ajat sitten.”
Tuossa meni kyllä pahasti metsään. Mitenhän perhe olisi Saaraa voinut auttaa, kun se perhe, tod.näk. vanhemmat, ovat syyllisiä hänen käytökseensä. Tuollaiset psyykkiset ongelmat kun useimmiten johtuvat juuri vanhempien ongelmista ja kyvyttömyydestä sekä lapsen henkisestä- tai fyysisestä kaltoinkohtelusta. Narsismikin, samoin kuin muut pers.häiriöt syntyvät juuri niin. Kukaan ei synny persoonallisuushäiriöisenä tms. Hänen vanhempansa tuskin olivat henkisesti terveitä.
No ei tosiaankaan vanhemmat aiheuta narsismia. Psykopatiasta puhumattakaan, se on synnynnäistä, ja vanhemmat avuttomia sen edessä. Vanhempia aina helppo syyttää, muttei syy löydy aina heistä. Narsistia voi lapsena ohjata terveemoään reagointiin, muttei kokonaan muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa, että ei kuulosta terveeltä tämä suhde. Saara on ollut kuitenkin silloin alussa tosi ihana ja välittävä.
Jotain bipoa tms. olen itsekin miettinyt.
ap
Noi toi lause, että on ollut *alussa* tosi ihana ja välittävä, viittaisi ihan ehtaan narskuun eli koukuttaa sut ja sitten kaipaat samaa koko ihmissuhteen. Mitä empaattista on siinä, että ei ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisia ajatuksia? Saatko sinä ajatella ääneen muuta kuin Saaran hyväksymiä asioita?
No ei viittaa. Aloituksen kirjoittaja on listannut omia mielipiteitään. Ehkä hän onkin se narsku?
Molemmat voivat olla, ja todennäköisesti ovatkin. Ohut- ja paksunahkaiset narsistit hakeutuvat usein toistensa seuraan.
Höpö höpö. Narsisti haistaa ujouden, kilttiyden, empaattisuuden, epävarmuuden jne. Narsisti aloittaa monesti niin hienovaraisesti sen jyräämisensä ettei sitä ehdi edes huomata kunnes tilanne on vääristynyt jo todella kummalliseksi.
Siis empaattinen, epävarma, auttaja, rajojaan tunnistamaton, ripustautuja, marttyyri = usein ohutnahkainen narsisti
Täh? Ei psykologia tunne tällaista termiä. :D
Läheisriippuvaista persoonallisuushäiriötä ehkä saatat kuvailla.
Hassua kun puhekielessä ei tunnisteta mitään muita persoonallisuuden häiriöitä kuin narsismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo täällä on mustavalkoista ajattelua. Ihan kui tuo ihminen olisi läpeensä paha. En usko.
Kai ystäviä voi olka? Miksi pitäisi heti hylätä?
Saara on ongelmallinen. En tiedä mitä hoitoa hän tarvitsee. Jotakin kuitenkin.
Et sinä ap häntä pelastaa voi, mutta voit olla toisenlainen kuin se myötäilevä perhe.Voit sanoa juuri tuon, että itse aloitit riidan ja voinet sen itse lopettaakin.
Jos kukaan ei suhtaudu selkeästi osoittaen huono käytöksen vääryyden, niin miten se ihminen saa ahdollisuuden kehittyä?
Jos kaveri hylkää, kun huomaavat, että Saaralla on ongelma, niin on sekin väärin.
Miten voi oppia luottamaan, jos kaikki hylkää?Se hän takia se Saara pistää poikki, koska hänet on hylätty..pistää itse poikki ennen kuin joku muu sen tekee.
Se lapsuuden perheen myötäily on tavallaan hylkäämistä. Ei kukaan ole asettanut haasteelliselta lapselle rajoja vaan on ruvettu myötäämään.
Voithan sinä ap olla se ystävä, joka pysyy, mutta laittaa rajat.
Toki terapia olisi hyvä.
Kyllä ihminen voi oppia.Ei ole maallikon tehtävä olla terapeutti. Tuossa on asiat menneet päin puita jo aivan varhaislapsuudesta lähtien. Parempi olla itse sekaantumatta lainkaan ja pysyä etäällä. Persoonallisuushäiriöinen voi saada erittäin paljon tuhoa aikaan, sitä ei voi väheksyä.
Ap on ystävä. Terapeutti on eri. Miksi täällä kehoitetaan streiiliin maailmaan. Älä ole ystävä, jos ihminen on sairas..has! Olet nyt tutustunut häneen ja toteat, että on jotain häikkää siinä ystävässä! Heitä ojaan!
Järjetöntä. Ihan kuin ihmiset olisivat pelkkiä vessapapereita. Jos aapee pistää pöntöstä alas, niin hän toimii ihan samalla tavoin kuin se Saara niille miehille tekee.
Ei sitä sairasta tarvi hylätä. Voi olla silti olemassa. Kyllähän tässä jokainen osaa lukea, että sillä Saaralla on ongelma. Niin se aapeekin osaa.
Ei aapeen tarvi takertua, mutta voi olla hylkäämättä. Hän on ihan tervepäinen ja ennenkaikkea tervesieluinen. Hän voi olla tuki ja käyttäytyä kuin normaali ja kehoittaa myös hoitoon.
Vain muutama prosentti narsisteista parantuu hoidon avulla. Narsismi on kärjistettynä enemmän luonteenpiirre kuin sairaus. Narsistit eivät koe itse olevansa sairaita eivätkä todellakaan tarvitse mitään tukea.
Toisaalta siinäpä oiva keino päästä narsistista eroon: Ehdota hänelle hakeutumista hoitoon. Voin luvata että helvetti räjähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saaralla on selkeästi vaikeita käytöshäiriöitä, jotka viittaavat jonkin asteiseen narsismiin. Et voi muuttaa, etkä pelastaa häntä, jos Saara ei oivalla monen ongelman johtuvan hänestä itsestään. Ei myöskään usko, jos hänelle sanotaan asiasta suoraan.
Saaran käytökseen olisi pitänyt puuttua jo lapsena. Kuvailit hänen perheensä suhtautuvan varovaisesti ja taipuisasti häneen, mikä kertoo surullista tarinaa lähiomaisten sokeudesta ja rohkeuden puutteesta auttaa Saaraa. Ja se apu olisi pitänyt antaa jo ajat sitten.
Miksi olet Saaran kanssa tekemisissä? Oletko kiltti ja auttavainen luonne? Mieti, miksi olet valmis sietämään hänen käytöstään? Näetkö siellä Saaran sielun sopukoissa kivan Saaran ja jonka saisit joskus kaivettua esille? Voin ennustaa, ettet todellakaan onnistu siinä. Saara ei edes arvosta ystävyyttäsi, jos olisit täysin oma itsesi. Voit ohjailla Saaaran päättämään ystävyytenne, koska muussa tapauksessa jos sinä lähdet Saarasta voi tulla ongelmia jälkikäteen
”Saaran käytökseen olisi pitänyt puuttua jo lapsena. Kuvailit hänen perheensä suhtautuvan varovaisesti ja taipuisasti häneen, mikä kertoo surullista tarinaa lähiomaisten sokeudesta ja rohkeuden puutteesta auttaa Saaraa. Ja se apu olisi pitänyt antaa jo ajat sitten.”
Tuossa meni kyllä pahasti metsään. Mitenhän perhe olisi Saaraa voinut auttaa, kun se perhe, tod.näk. vanhemmat, ovat syyllisiä hänen käytökseensä. Tuollaiset psyykkiset ongelmat kun useimmiten johtuvat juuri vanhempien ongelmista ja kyvyttömyydestä sekä lapsen henkisestä- tai fyysisestä kaltoinkohtelusta. Narsismikin, samoin kuin muut pers.häiriöt syntyvät juuri niin. Kukaan ei synny persoonallisuushäiriöisenä tms. Hänen vanhempansa tuskin olivat henkisesti terveitä.
Nyt on aika monta mutkaa vedetty suoraksi narsismista.
Mulla on narsisti-sisarus ja toisen vanhemman puolella suvussa toinen narsisti ja mielenterveyden häiriöitä. Minä ja toinen sisarus ei olla narsisteja mutta vanhimmasta lapsesta tuli narsisti. En voisi kuvailla vanhempiani niin, että eivät ole henkisesti terveitä. Vanhemmuudessaan olivat ensimmäisen lapsen kanssa varmaan sen verran epävarmoja että kun narsismin piirteet alkoivat jo pienenä lapsena sisaruksellani, he eivät tienneet miten toimia. Tämä oli myös 70-luvulla jolloin asioihin suhtauduttiin eri tavalla. Omat vanhempani odottivat että oireilu ns menee ohi ja antoivat sisarukselle nimenomaan periksi ja kasvattivat pumpulia hänen ympärilleen suojelemaan häntä kun hänellä oli niin vaikea olla. Pienemmät sisarukset syntyivät muutamien vuosien ikäerolla mikä pahensi vanhimman oireilua mutta hän sai silti huomiota paljon koska hänellä oli myös fyysisiä oireita joista osa puhkesi nuorimmaisen sisaruksen jälkeen kun sisarukseni oli jo 8-vuotias. Narsismi on hankala sairaus. On kohtuutonta väittää vain että se on vanhempien vika. Oma äitini syyttää itseään, kun meni töihin ja sisarukseni meni päivähoitoon vuoden ikäisenä. Se oli normaali tapa 1970-luvulla ja tehtävä silloin.
Mitä saaraan tulee, kuulostaa sisarukseltani. Mutta ei ole ilkeä tai väkivaltainen tai pyrkinyt taloudellisesti huijaamaan ja hyötymään ap:sta joten ei ehkä täysin patologinen narsisti. Voi olla lievempi tapaus. Narsisti voittaa aina, voit aivan hyvin ap katkaista välit saaraan. Hän saattaa uhriutua hetkeksi mutta unohtaa sinut kyllä ja löytää jotain uutta.
Kuulostaa vähän mun exälle.
-hän oli aina oikeassa, vaikka todistetusti olisikin väärässä. Jos hänen mielipiteitä kyseenalaisti haukkui tyhmäksi ja vaihtoi aihetta.
-puhua sai vain hänen valitsemistaa aiheista. Jos yritin keskustella jostain itseäni kiinnostavasta, ilmoitti ettei häntä kiinnosta eikä halua kuunnella.
-suuttui, kun kerroin kaipaavani ystäviä. Olin siis muuttanut uudelle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Kuulemma väheksyin häntä, kun olisin välillä halunnut viettää aikaa nais ystävien kanssa.
-vaati käyttäytymään ja pukeutumaan tietyllä tavalla. Hän taas oli täydellinen enkä olisi saanut puuttua mihinkään hänen tekemisiin. Esim. Vaihteli nudea toisten naisten kanssa ja muutenkin vietti lähes kaiken aikansa tietokoneella. Suuttui, jos yritin puhua hänelle ilman hänen aloitetta keskusteluun
-julkisilla paikoilla mun tehtävä oli olla hiljaa ja näyttää hyvälle. Kotoa poistuessa piti siis vetää ykköset päälle ja meikata kunnolla. Kerran erehdyin pankissa kysymään jotain pankkivirkailijalta. Tästä seurasi vuosisadan riita ja monen päivän mykkäkoulu, sillä kuulemman olin häpäissyt hänet ja käyttäytynyt epäkunnioittavasti.
-mykkäkoulu ja syyllistäminen olivat muutenkin ainoat tavat kommunikoida. Saattoi yhtäkkiä suuttua jostain ja ilman varoitusta pitää monta päivää mykkäkoulua. Pitkän itkun ja anelun jälkeen piti yleensä saarnan siitä kuinka olin taas käyttäytynyt huonosti eikä hän halua olla sellaisen naisen kanssa.
-pihtasi, koska kuulemman olin epähaluttava ä*mä. Sitten, kun olisi halunnut seksiä niin kieltäytyminen ei ollut vaihtoehto. Ilmoitti, että jos ei saa kotona niin hakee sit muualta.
Paljon muutankin löytyy, mutta tässä jotain esimerkkejä.
Kun lopulta tajusin jättää hänet, niin haukkui v*ttuimaiseksi ja lapselliseksi ä*mäksi. Armollisesti kuitenkin ilmoitti ottavansa mut takaisin, kunhan tajuan pyytää anteeksi ja opin kunnioitamaan häntä. Eron jälkeen vielä pitkään ehdotteli kaikkea seksisuhteen ja kaveruuden väliltä. Vetosi siihen, että hänen kaverinsa ovat ilman syytä katkaisseet välit niin on yksinäinen ilman mua. Seksiä ehdotti toeamalla, että voisi aina halutessaan tulla paneen mua.
Estäminen ei auttanut ja vaikka jätin kaikki hänen viestit/puhelut huomiotta jatkoi pommittamista. Itellä paloi lopullisesti käämit, kun pienessä maistissa erehdyin vastaamaan puheluun (en tunnistanut numeroa) ja tämä ilmoitti olevansa asuntoni ovella. Olisi halunnut yöksi ja seksiä. Tällöin todella ikävään sävyyn käskin jättämään mut rauhaan tai asiasta tulisi poliisijuttu.
En tiedä mikä kyseistä henkilöä vaivaa, mutta siitä oon varma ettei kaikki muumit oo laaksossa. Itsehän ei nähnyt ikinä omissa toimissaan mitään vikaa, vaan kaikki oli aina muiden syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa, että ei kuulosta terveeltä tämä suhde. Saara on ollut kuitenkin silloin alussa tosi ihana ja välittävä.
Jotain bipoa tms. olen itsekin miettinyt.
ap
Noi toi lause, että on ollut *alussa* tosi ihana ja välittävä, viittaisi ihan ehtaan narskuun eli koukuttaa sut ja sitten kaipaat samaa koko ihmissuhteen. Mitä empaattista on siinä, että ei ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisia ajatuksia? Saatko sinä ajatella ääneen muuta kuin Saaran hyväksymiä asioita?
No ei viittaa. Aloituksen kirjoittaja on listannut omia mielipiteitään. Ehkä hän onkin se narsku?
Molemmat voivat olla, ja todennäköisesti ovatkin. Ohut- ja paksunahkaiset narsistit hakeutuvat usein toistensa seuraan.
Höpö höpö. Narsisti haistaa ujouden, kilttiyden, empaattisuuden, epävarmuuden jne. Narsisti aloittaa monesti niin hienovaraisesti sen jyräämisensä ettei sitä ehdi edes huomata kunnes tilanne on vääristynyt jo todella kummalliseksi.
Siis empaattinen, epävarma, auttaja, rajojaan tunnistamaton, ripustautuja, marttyyri = usein ohutnahkainen narsisti
Täh? Ei psykologia tunne tällaista termiä. :D
Läheisriippuvaista persoonallisuushäiriötä ehkä saatat kuvailla.Hassua kun puhekielessä ei tunnisteta mitään muita persoonallisuuden häiriöitä kuin narsismi.
Kyllä tuntee. Kliinikot nimenomaan puhuvat läheisriippuvaisista ohutnahkaisina narsisteina. Vaikka virallinen dg se ei olekaan. Se on narsismin toinen epäterve ääripää.
Kuulostaa aika surulliselta tapaukselta. Minulle tuli ensin mieleen että on kärsinyt rajojen puutteesta ja on antanut toisten kohdella itseään huonosti, ja nyt menee toiseen ääripäähän ja ei jousta mistään. Mutta toisaalta jos tuo perhekin myötäilee ja varoo niin ehkä on sitten aina ollut samanlainen. Mutta silti aika surullista, ettei pysty saamaan pysyvää ihmissuhdetta, ja jokainen päättynyt ihmissuhde entisestään vahvistaa tuota hylkäämisen kierrettä. Kun eihän ap:lla eikä kenelläkään muullakaan ole velvollisuutta jäädä häntä parantamaan. Kyllä nyt tarvittaisiin ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että epävakaa persoonallisuushäiriö ap:n ystävällä, enemmän vaikuttaa impulsiiviselta kuin suunnitelmalliselta toiminta mikä viittaa epävakaaseen ei niinkään narsismiin. Ystävänä ei voi paljoa asian eteen tehdä kuin pitää huolta omista rajoistaan ja kehottaa hakeutumaan psykiatrille, epävakaata ph:tä voidaan hoitaa psykoterapialla. Hänelle voi myös suoraan sanoa käytöksestään ja että se loukkaa, suuttumuksesta huolimatta se voi herättää halun muutokseen ja hoitoon hakeutumiseen, johon voi myös ystävänä kannustaa. Epävakaasta ph:stä kärsii sekä se jolla häiriö on että läheisensä, mutta apua on olemassa.
Vastaan kokemuksen perusteella, oon itse parantunut epävakaasta ph:stä ja tunnen sekä tästä häiriöstä että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä. Nämä kaksi häiriötähän ovat objektisuhdeteorian mukaan samaa alkuperää, mutta narsistin vammautuminen on tietyllä tavalla syvempää eikä häntä enää voi psykiatria auttaa, mutta epävakaata voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa, että ei kuulosta terveeltä tämä suhde. Saara on ollut kuitenkin silloin alussa tosi ihana ja välittävä.
Jotain bipoa tms. olen itsekin miettinyt.
ap
Noi toi lause, että on ollut *alussa* tosi ihana ja välittävä, viittaisi ihan ehtaan narskuun eli koukuttaa sut ja sitten kaipaat samaa koko ihmissuhteen. Mitä empaattista on siinä, että ei ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisia ajatuksia? Saatko sinä ajatella ääneen muuta kuin Saaran hyväksymiä asioita?
No ei viittaa. Aloituksen kirjoittaja on listannut omia mielipiteitään. Ehkä hän onkin se narsku?
Molemmat voivat olla, ja todennäköisesti ovatkin. Ohut- ja paksunahkaiset narsistit hakeutuvat usein toistensa seuraan.
Höpö höpö. Narsisti haistaa ujouden, kilttiyden, empaattisuuden, epävarmuuden jne. Narsisti aloittaa monesti niin hienovaraisesti sen jyräämisensä ettei sitä ehdi edes huomata kunnes tilanne on vääristynyt jo todella kummalliseksi.
Siis empaattinen, epävarma, auttaja, rajojaan tunnistamaton, ripustautuja, marttyyri = usein ohutnahkainen narsisti
Aikamoista narsistin uhrien vähättelyä. Ei riitä että uhri tulee narsistin polkemaksi, vaan muut vielä syyttävät sinua ja etsivät lisää vikoja.
Eikä ole. Ottaisit selvää asiasta. Paksunahkaisen narsistin ”uhri” on usein myös itse narsisti, ohutnahkainen sellainen. Epäterve myös, mutta enemmän itselleen tuhoisalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa epävakaalta persoonallisuus häiriöltä. Mulla on sama ja osuu kaikki kuvaukset tähän. Ei välttämättä tietenkään ole mutta kuulostaa vaan niin tutulta käytöksestä. Terapia ja häiriöön perehtyminen ja itsensä tarkkailu helpottaa elämää mutta onhan epävakaa persoonallisuus melko raskasta itselle sekä muille. Ei me pahoja olla kaikki ja itsekin elän nykyään melko tasaista elämää. Joskus lähtee lapasesta mutta onneks mun läheisimmät tietää ja tuntee mut ja eivät ota itseensä jos sekoilen impulsiivisuus päissäni.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt oikeasti järjellänne että miten monen ihmisen kanssa yksi narsisti ehtii olla tekemisissä elämänsä aikana. Ei todellakaan kaikki muut ole jotain halvatun ohutnahkaisia narsisteja. Kaikilla ihmisillä on narsismin piirteitä, mutta kaikki ei ole sairaita.
Eivät tietenkään kaikki vaan ainoastaan ne, jotka jäävät tähän narsistiin roikkumaan. Terve ihminen huomaa narsistin epänormaalin käytöksen eikä usein päästä narsistia liian lähelle (seurusteluun, tiiviimpään ystävyyteen jne,) toisin kuin itse ohutnahkainen narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aito ystävyys kestää riidan, jos kyseessä ei ole fyysisen koskemattomuuden loukkaus, rikos tai jonkin sortin kavallus tai kumppanin kanssa vehtaaminen.
Pumpulissa kasvaneet ihmiset kiertävät konfliktin kysymällä vauvapalstalta neuvoa. Lynkkaus on taattua. Tyypillinen "JÄTÄ SE!" kommentti puuttuu, mutta sama asia on sanottu monilla muilla tavoin.
Miksi toiselle ei voi sanoa suoraan? Kuka ikinä kehittyy ihmisenä, jos ei kukaan sano suoraan missä mättää. Moni ei tajua omaa käytöstään ennen kuin joku tuo sen esiin.
Minä olen parin kaverini mielestä hankala ihminen, koska tuon epäkohtia välillä esiin. Minusta minulla on oikeus elää ja olla sellainen kuin olen, jos en satuta muita. Jos ostan esim. jonkinlaisen tavaran kaupasta, ei sen pitäisi satuttaa muita. Minun kaverini oikein nälvivät minulle kuinka järjetöntä ostokseni oli. Sanoin napakasti takaisin, että eiköhän ole oma asiani mitä ostan ja kuinka tarvitsin sellaisen 10€ ostoksen. Olin tämän jälkeen aivan kamala ihminen jolle osoitettiin mieltä, tyyppi oikein huokaili naama väärällään kun joutui istumaan ravintolassa viereeni. Voin vaan kuvitella millaisia tarinoita minusta kerrotaan nykyään kun emme enää ole tekemisissä. Ai että olen kamala ihminen monella tapaa... Uskalsin ravintolassa istuessa sanoa myös, että on ihan ok kysyä ohi menevältä tarjoilijalta toisiko lisää parmesaania spagettiin, kun siinä vieressä pyöri ja ravintolassa oli meidän lisäksi 3 muuta ihmistä. Ai että olin taas tyhmä ja katala ihminen, kun kehtasin olla kaverin kanssa eri mieltä ja vaivata tarjoilijaa asiassa, joka kuuluu hänen työnkuvaansa. Itsekin toiminut vastaavassa tehtävässä ja asiakkaita varten minä siellä olin töissä, jotta saan heidän avullaan palkkani. Ilmiselvä narsistihan minä olen, kun uskalsin olla eri mieltä domina kaverin kanssa. Samainen tyyppi piti minua hieman yksinkertaisena ja vihoitteli siitäkin minulle. Todellisuudessa hän oli siinä tilanteessa hieman yksinkertainen. Kolmas osapuoli vahvisti minun olevan oikeassa, vaikka jo myönnyin olemaan dominan mieliksi väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa, että ei kuulosta terveeltä tämä suhde. Saara on ollut kuitenkin silloin alussa tosi ihana ja välittävä.
Jotain bipoa tms. olen itsekin miettinyt.
ap
Noi toi lause, että on ollut *alussa* tosi ihana ja välittävä, viittaisi ihan ehtaan narskuun eli koukuttaa sut ja sitten kaipaat samaa koko ihmissuhteen. Mitä empaattista on siinä, että ei ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisia ajatuksia? Saatko sinä ajatella ääneen muuta kuin Saaran hyväksymiä asioita?
No ei viittaa. Aloituksen kirjoittaja on listannut omia mielipiteitään. Ehkä hän onkin se narsku?
Molemmat voivat olla, ja todennäköisesti ovatkin. Ohut- ja paksunahkaiset narsistit hakeutuvat usein toistensa seuraan.
Höpö höpö. Narsisti haistaa ujouden, kilttiyden, empaattisuuden, epävarmuuden jne. Narsisti aloittaa monesti niin hienovaraisesti sen jyräämisensä ettei sitä ehdi edes huomata kunnes tilanne on vääristynyt jo todella kummalliseksi.
Siis empaattinen, epävarma, auttaja, rajojaan tunnistamaton, ripustautuja, marttyyri = usein ohutnahkainen narsisti
Aikamoista narsistin uhrien vähättelyä. Ei riitä että uhri tulee narsistin polkemaksi, vaan muut vielä syyttävät sinua ja etsivät lisää vikoja.
Eikä ole. Ottaisit selvää asiasta. Paksunahkaisen narsistin ”uhri” on usein myös itse narsisti, ohutnahkainen sellainen. Epäterve myös, mutta enemmän itselleen tuhoisalla tavalla.
Allekirjoitan tän viestin 74 kirjoittajana (itse epävakaasta parantunut ja narsistejakin tunteva). Epävakaata ph:tä nimenomaan kuvataan ohutnahkainen narsisti termilläkin ja vastinpari usein on paksunahkainen narsisti eli varsinainen narsistinen ph. Ei tietenkään kaikki narsistien uhrit ole epävakaita, mutta epävakaa ja narsisti vetävät kyllä toisiaan puoleensa erityisellä tavalla. Vältän itse näitä termejä siitä syystä että asiaa tuntematon voisi ottaa sen narsistin uhrin syyllistämisenä vaikka myös epävakaa on yhtälailla todellinen narsistin uhri kuin henkilö joka ei ole epävakaa ja narsismi on patologialtaan kuitenkin perustavalla tavalla erilainen kuin epävakaus (esim omantunnon toiminta, toisten vahingoittamisen tarkoituksellisuus, hoidon mahdollisuus).
Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa, että ei kuulosta terveeltä tämä suhde. Saara on ollut kuitenkin silloin alussa tosi ihana ja välittävä.
Jotain bipoa tms. olen itsekin miettinyt.
ap
Kaksi asiaa. Narsisti osaa esittää myös ihanaa. Etenkin tutustumisen alussa.
Voisiko Saaralla olla epävakaa persoonallisuushäiriö?
Tai mitä sen diagnoosin on oikeastaan väliä, jos tyyppi on aivan mahdoton. Itse antaisin olla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aivan turha keskustella Saarasta ja hänen mahdollisista diagnooseistaan, aiheellisempaa on pohtia, miksi ap:lla on tuollainen "ystävyyssuhde". Mitä hän siitä saa? Miksi hän ei kykene siitä irtautumaan?
Epäterve ihminen tarvitsee usein toista samanlaista, häneen kun voi esim. projisoida omia tunteitaan ja ominaisuuksiaan. Hyvänä esimerkkinä juuri tuo paksu- ja ohutnahkaisten narsistien hakeutuminen toistensa seuraan. Tervehän karttelisi aloituksen kaltaista suhdetta jolloin sellaista ei pääse edes syntymäänkään, tai sitten se loppuu hyvin nopeasti.
Aloittajalle nyt samalla hyvä paikka miettiä omaakin mielenterveyttään. Vika ei ole pelkästään nimittäin Saarassa, vaikka helpolta ja hyvältä tuntuukin niin ajatella.
Sukulaiseni käyttäytyy noin. Jos perheensä asiasta huomauttaa niin yrittää itsemurhaa. On jokin mt ongelma ja hän ollut myös mielisairaalassa. Minulle ollut usein.tosin.myös kiva ja auttanut mm. muutoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan niin, vastaaja 1? En siis mitenkään sano etteikö niinkin voisi olla, mutta itse mietin että tekeekö joku tunne-elämän häikkä tuollaista. Tavallaan se ydin tuntuu olevan, että hän ei voi hyväksyä mitään (omasta mielestään) epätäydellistä tai väärää.
Saara on kyllä ihan empaattinen, jos minulla on huolia tms. Mutta viime aikoina tuntuu pahentuneen tämä dramaattinen käytös. Mieheni mielestä kannattaisi vain antaa Saaran olla ja olen itse kallistumassa siihen myös. Jotenkin on kuitenkin tarve ymmärtää, mistä voisi olla kyse.
ap
Ajattelen myös,että anna hänen olla sellainen kun on.30v on vielä nuori ja etsii paikkaansa ja kaikki ei koskaan löydä tapaa olla toisten kanssa siten,että jaksaisi ja pärjäisi pitkissä työsuhteissa tai parisuhteissa.Hyvä Saaralle,että uusia töitä ja uusia miehiä on löytynyt ja varmaan uusia kavereitakin.Kuulostaa sellaiselta selviytyjä-tyypiltä,joka aina jotenkin pärjäilee.
Alue: Aihe vapaa
Ap on ystävä. Terapeutti on eri. Miksi täällä kehoitetaan streiiliin maailmaan. Älä ole ystävä, jos ihminen on sairas..has! Olet nyt tutustunut häneen ja toteat, että on jotain häikkää siinä ystävässä! Heitä ojaan!
Järjetöntä. Ihan kuin ihmiset olisivat pelkkiä vessapapereita. Jos aapee pistää pöntöstä alas, niin hän toimii ihan samalla tavoin kuin se Saara niille miehille tekee.
Ei sitä sairasta tarvi hylätä. Voi olla silti olemassa. Kyllähän tässä jokainen osaa lukea, että sillä Saaralla on ongelma. Niin se aapeekin osaa.
Ei aapeen tarvi takertua, mutta voi olla hylkäämättä. Hän on ihan tervepäinen ja ennenkaikkea tervesieluinen. Hän voi olla tuki ja käyttäytyä kuin normaali ja kehoittaa myös hoitoon.