Lue keskustelun säännöt.
15-v tyttöni on jäänyt koko luokan ulkopuolelle
25.01.2019 |
Tänään tuli Wilmassa luokanohjaajalta viesti, että 8. Luokkalainen tyttäreni on ollut jo muutaman viikon koulussa täysin yksin ja hiljaa. Tänään LO oli kysynyt tytöltä, että onko kaikki hyvin ja tämä oli alkanut itkeä. Sitten tyttö oli sanonut että tuntee itsensä näkymättömäksi ja täysin yhdentekeväksi kun kukaan ei koskaan ota kontaktia häneen. Että hänen elämänsä on pelkkää helv*ttiä. Hän tuntee että on jäänyt ulkopuoliseksi muusta luokasta, että hän ei kuulu hyvän ryhmähengen joukkoon, jossa kaikki tulee loistavasti toimeen keskenään. Kuulemma usein ryhmätöitäkin tehdessä joku opettaja on sanonut "sitten (tyttäreni nimi) jää yksin" ja joku säälistä ottanut ryhmään mukaan.
Tuntuu niin pahalta lapseni puolesta. Hän on kertonut että on välillä yksinäinen, mutta en tajunnut ottaa sitä tosissaan. Olen sanonut vain että menee rohkeasti ryhmään mukaan ja puhuu kuuluvalla äänellä. Nyt ymmärrän että olen ollut tosi tyhmä. Tytöllä oli vielä ennen joululomaa yksi kaveri jonka kanssa oli aina. Tytön mukaan kaveri oli tosin vähän ripustautuva eikä aina jaksanut häntä. Nyt kaverikin on vaihtanut tyttöni muihin.
LO oli puhunut tänään luokan muiden opettajien kanssa ja laittanut minulle viestiä. En tajunnut että lapsestani tuntuu noin pahalta. Oli syytellyt itseään muunmuassa siitä, että on vain luonnostaan "sosiaalisesti p*ska ihminen ja ruma, läski ja ärsyttävä". Kertoi myös opettajalle että tämä oli ensimmäinen joka kysyi hänen asioistaan. Muutkin opettajat ovat kai huomanneet tytön "masentuneisuuden" ja yksinäisyyden, mutta ei ole edes kysynyt miten menee.
Tyttö on nyt tallilla hoitamassa hoitohevosta, mutta tulee pian kotiin. Miten minun kannattaa tästä puhua? Hän ei ilmeisesti tiedä että opettaja on kertonut minulle hänen mietteistään. Surettaa että oma lapsi joutuu kokemaan tuollaista :(
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hengaisi heppatytön kanssa
Oliko aivan pakko? Ei voi olla täysin terve kun tällaisiin kommentteihin kykenee. Tämän kaltaiset ihmiset saisi kyllä olla lukkojen takana ja saisi mun puolesta seuloa jo raskauden aikana jotta älyttäisiin abortoida tällaiset ihmiskunnan syövät pois.
Eipä kyllä omakaan kommenttisi älyä ja empatiaa todista.- eri
Sama sairas ps ka olet. Turha yrittää, kiusanhenki. - ihan oikeasti eri kuin jolle vastasit, mutta halusin vain sanoa. ei mulla muuta.
Menehän teini riehumaan muualle. Täällä tosiaan kirjoittaa enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Sinunkin kannattaisi opetella asialliset käytöstavat niin viestisi menisi paremmin perille. Mitä luulet tuolla saavuttavasi?
Sori, jälleen huono yritys sinulta tyypilliseltä kiusaajalta. Olet myös tyhmä kuin saapas, kuten kiusaajat yleensä, et osu etkä saa uppoamaan. Ps. Teini-ikä meni 20 v. sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kiusaaminen, syrjiminen ja haukkuminen on niin surullista. Omilla lapsillanikin on näitä kokemuksia vaikka juuri vasta aloittivat koulun. Asioihin yritetään puuttua, mutta tilanteet toistuvat kuitenkin säännöllisesti. Välillä mietin miksi ihmeessä haluan kasvattaa lapsiani hyvään käytökseen ja muiden huomioimiseen kun lopulta ne ilkeät lapset, jotka kyykyttävät toisia, pärjäävät paremmin. Minkälaisista kodeista mahtaa tulla sellaisia lapsia, jotka syrjivät ja haukkuvat muita..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuo mitään kiusaamista on, syrjään vetäytyvä annetaan olla syrjässä.
Syrjään varmaan sinäkin vetäytysit jos kukaan ei sinua huomio.Olet siis näkymätön ja kukaan ei vastaa jos kysyt/juttelet jotain.
Tollaista se elämä onkin, mihinkään ei vastata ellei sitten vittuilemalla tai lyömällä. Ja ennenkaikkea näkymätön. Sillai miehet elää koko elämän. Ei se ole mikään syy vetäystyä vaan painetaan vain vielä kovemmin eteenpäin parantamaan omia olosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunsin olevani yksinäinen 13-18 vuotiaana. Hankin itselleni harrastuksia, käsitöitä ja urheilua itsekseni.
Tänä päivänä luulen olleeni masentunut kun en osannut olla kuten muut luokalla. Olin uusi ja pelkäsin.
Pelko onkin seurannut minua elämäni aikana tiukasti. Joskus siitä on ollut hyötyä kun en ole ryhtynyt yltiöpäisyyksiin.
Helpompi olisi ollut olla jännittämättä ja jutella toisten kanssa, kun minusta tuntui, ettei kukaan kuuntele minua.
Sulkeutuminen oli aika rankkaa.
Vasta nyt kovasti aikuisena olen alkanut vapautumaan. Tunsin syyllisyyttä, vaikka ei ollut syytä. Itken yhä vielä helposti.
Minun kehitykseni oli hitaampaa kuin toisten, jotka jo olivat jääneet luokalle. Ajattelen joskus, että miksi en osannut keskustella toisten kanssa. Minulla ei vielä ollut niin suuria mielipiteitä asioista.
Keskustelen mielelläni toisten kanssa ja useimmiten löytyy ihania aiheita, jos joku ei halua en missään nimessä loukkaannu ja rankaise itseäni sillä, ettenkö jatkaisi keskustelua jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hengaisi heppatytön kanssa
Oliko aivan pakko? Ei voi olla täysin terve kun tällaisiin kommentteihin kykenee. Tämän kaltaiset ihmiset saisi kyllä olla lukkojen takana ja saisi mun puolesta seuloa jo raskauden aikana jotta älyttäisiin abortoida tällaiset ihmiskunnan syövät pois.
Eipä kyllä omakaan kommenttisi älyä ja empatiaa todista.- eri
Sama sairas ps ka olet. Turha yrittää, kiusanhenki. - ihan oikeasti eri kuin jolle vastasit, mutta halusin vain sanoa. ei mulla muuta.
Menehän teini riehumaan muualle. Täällä tosiaan kirjoittaa enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Sinunkin kannattaisi opetella asialliset käytöstavat niin viestisi menisi paremmin perille. Mitä luulet tuolla saavuttavasi?
Sori, jälleen huono yritys sinulta tyypilliseltä kiusaajalta. Olet myös tyhmä kuin saapas, kuten kiusaajat yleensä, et osu etkä saa uppoamaan. Ps. Teini-ikä meni 20 v. sitten.
Mitähän tuo luulee itse saavuttavansa 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hengaisi heppatytön kanssa
Oliko aivan pakko? Ei voi olla täysin terve kun tällaisiin kommentteihin kykenee. Tämän kaltaiset ihmiset saisi kyllä olla lukkojen takana ja saisi mun puolesta seuloa jo raskauden aikana jotta älyttäisiin abortoida tällaiset ihmiskunnan syövät pois.
Eipä kyllä omakaan kommenttisi älyä ja empatiaa todista.- eri
Sama sairas ps ka olet. Turha yrittää, kiusanhenki. - ihan oikeasti eri kuin jolle vastasit, mutta halusin vain sanoa. ei mulla muuta.
Menehän teini riehumaan muualle. Täällä tosiaan kirjoittaa enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Sinunkin kannattaisi opetella asialliset käytöstavat niin viestisi menisi paremmin perille. Mitä luulet tuolla saavuttavasi?
Sori, jälleen huono yritys sinulta tyypilliseltä kiusaajalta. Olet myös tyhmä kuin saapas, kuten kiusaajat yleensä, et osu etkä saa uppoamaan. Ps. Teini-ikä meni 20 v. sitten.
Sitä pahempi, että käyttäydyt kuin teini, jolla ei aivot ole vielä valmiit. Aikuisen pitäisi ymmärtää paremmin.
Hei, samaistun tohon mitä tyttäresi kirjottaa. Itse olen 17v ja amiksen toista luokkaa käyvä, mulla ei ole ollut moniin vuosiin kavereita ja tunnen olevani näkymätön. Täyttä helvettiähän tää on, mutta en tiedä muuta ratkasua tähän kun koulun vaihto. En tosin tiedä onko järkevää tokana vuotena lähteä toiselle paikkakunnalle? Tosin se parantaisi elämänlaatua huomattavasti, poistaisi masennusta ja ahdistuneisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hengaisi heppatytön kanssa
Oliko aivan pakko? Ei voi olla täysin terve kun tällaisiin kommentteihin kykenee. Tämän kaltaiset ihmiset saisi kyllä olla lukkojen takana ja saisi mun puolesta seuloa jo raskauden aikana jotta älyttäisiin abortoida tällaiset ihmiskunnan syövät pois.
Eipä kyllä omakaan kommenttisi älyä ja empatiaa todista.- eri
Sama sairas ps ka olet. Turha yrittää, kiusanhenki. - ihan oikeasti eri kuin jolle vastasit, mutta halusin vain sanoa. ei mulla muuta.
Menehän teini riehumaan muualle. Täällä tosiaan kirjoittaa enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Sinunkin kannattaisi opetella asialliset käytöstavat niin viestisi menisi paremmin perille. Mitä luulet tuolla saavuttavasi?
Sori, jälleen huono yritys sinulta tyypilliseltä kiusaajalta. Olet myös tyhmä kuin saapas, kuten kiusaajat yleensä, et osu etkä saa uppoamaan. Ps. Teini-ikä meni 20 v. sitten.
Sitä pahempi, että käyttäydyt kuin teini, jolla ei aivot ole vielä valmiit. Aikuisen pitäisi ymmärtää paremmin.
Arvasin että tulet sanomaan noin, koska et ole riittävän älykäs keksimään parempaakaan puolustusta. En silti vaivautunut piikittelemään sinua aiheesta etukäteen, sillä halusin nähdä kuinka astut ansaan ja teet itse itsestäsi pellen julkisella foorumilla. Olet niin ennalta-arvattava. Hohhoijaa. Menisit nukkumaan siitä, huomenna on taas uusi päivä epäonnistua.
Miksi myös ilkeää, pinnallista, laskelmoivaa ja juonittelevaa käyttäytymistä olisi kutsuttava "hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi" eikä esim. rauhallisuutta, kohteliaisuutta, kuuntelutaitoa ja altruismia?
Kaikenlaisia "voimaannuttajia", "yhteenvetäjiä", "energisoijia", "koordinoijia", "rohkaisijoita", "mielipiteenkokoajia" tms. tavataan esittää myönteisinä esimerkkeinä ryhmädynaamisista otteista. Jos asiaa katsotaan muutenkin kuin juhlapuheiden kannalta, niin voidaan havaita, että pelkkien "positiivisten" mallien soveltaminen siirtää yksilöä kohti ryhmähierarkian pohjaa ja lopulta sen ulkopuolelle. Sen sijaan "negatiiviset" mallit, kuten alistaminen, ivaaminen, ylenkatse jne. nostavat yksilön statusta ryhmässä (tämä pätee kaikkiin maailmanparannuspiireihin yhtä hyvin). Itseä ei nämä sosiaaliset pelit kiinnosta, joten olen jättäytynyt mielummin erakoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi myös ilkeää, pinnallista, laskelmoivaa ja juonittelevaa käyttäytymistä olisi kutsuttava "hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi" eikä esim. rauhallisuutta, kohteliaisuutta, kuuntelutaitoa ja altruismia?
Kaikenlaisia "voimaannuttajia", "yhteenvetäjiä", "energisoijia", "koordinoijia", "rohkaisijoita", "mielipiteenkokoajia" tms. tavataan esittää myönteisinä esimerkkeinä ryhmädynaamisista otteista. Jos asiaa katsotaan muutenkin kuin juhlapuheiden kannalta, niin voidaan havaita, että pelkkien "positiivisten" mallien soveltaminen siirtää yksilöä kohti ryhmähierarkian pohjaa ja lopulta sen ulkopuolelle. Sen sijaan "negatiiviset" mallit, kuten alistaminen, ivaaminen, ylenkatse jne. nostavat yksilön statusta ryhmässä (tämä pätee kaikkiin maailmanparannuspiireihin yhtä hyvin). Itseä ei nämä sosiaaliset pelit kiinnosta, joten olen jättäytynyt mielummin erakoksi.
Näinhän se toimii tässä maailmassa, toverini. Niin sairasta kuin se onkin. Siksipä se tarkoittaakin sitä, että kiusaajia tulee vetää kunnolla turpaan niin kauan, että uikuttavat äitiään pissat housuissa käytävän lattialla. Silmä silmästä ja hammas hampaasta. Assimilaatio ja identifioituminen alistajaan tai kuolema. Siinä ovat vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ei ole kyse kiusaamisesta joka näkyy syrjimisenä syön housuni
Mitä sitten? Ei ihmisillä ole velvollisuutta kaveerata kenenkään kanssa. Kiusaamisella on evoluutiobiologinen funktionsa, sillä yksittäisen yksilön liika poikkeavuus ryhmän hengestä on esim. metsästäjä-keräilijöillä vaarantanut ryhmän olemassaolon. Siksi ihmisten kelpoisuutta testataan ja tarvittaessa pidetään loitolla.
Miten selität hienolla pikkuteoriallasi sen faktan, että huomattavan suuri osa kiusatuista ja syrjityistä lapsista on erityislahjakkaita ts. korkean älykkyysosamäärän omaavia neroja? Tutkittu juttu.
Helposti. Kerroin tuossa juuri edellä laittamassani vastauksessa olevani kiusattu ja syrjitty lapsi. Ei varmaan yllätä, että minut on todettu erityislahjakkaaksi? Olen laudaturin paperit kirjoittanut maisteri eläkkeellä. Korkea älykkyys on juuri tuollainen hyvin usein kontraproduktiivinen deviaatio, jollaisella varustetut yksilöt ovat uhka yhteisön koheesiolle. Siksi heidät pitää tunnistaa ja eristää joukosta. Yhteisöjen on tarkoitus toimia eikä ajautua kaaokseen näiden "oman tien kulkijoiden" kanssa.
Vaikka olisitkin älykäs, järkeilet nyt kehnosti ja tiedät sen myös itse. Korkea älykkyys ei itse asiassa ole mikään todellinen uhka koheesiolle, vaan pelkkä kuviteltu illuusio, joka perustuu eläimellisiin vietteihin. Yhteisöt toimisivat paremmin ja maailman tilanne olisi huomattavasti vakaampi ja edistyksellisempi, jos älykkyyttä kunnioitettaisiin ja siihen panostettaisiin.
Se, että elämme tällä hetkellä pimeitä aikoja, jolloin älyllä ei ole merkitystä, ei tarkoita että "oman tien kulkijat" olisivat itsessään uhka. Päinvastoin, he ovat ihmiskunnan suurin potentiaali ja mahdollisuus, se olisi aika oppia. Ihmisillä on kyky ja halu tehdä yhteistyötä, eläimen tasolla olevat sen sijaan ajattelevat vain omaa etuaan eivätkä tietämyksen kartuttamista tai yhteistä tulevaisuutta. HE ovat uhka, ja varsin todellinen sellainen.
Olisihan se hienoa, jos ihmiset tai muut marakatit olisivat jotain hienompaa kuin ovat. Toistaiseksi joudumme elämään siinä maailmassa, missä olemme sellaisia kuin olemme. Se viitattu uhka ei ole illuusio, vaan todellinen sitä kautta, että ihmiset ja instituutiot vihaavat uutta tietoa ja uusia näkökulmia kuin ruttoa. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä useimmin nykytilan säilyttäminen onkin parempi kuin tuhoon johtavat liian äkkinäiset muutokset. Uuden tiedon vastaanottaminen on ajattelun kannalta väkivaltainen kokemus. Jotain pitää rikkoa, että uutta saadaan tilalle. Mullistavia ideoita karsastetaan, koska isojen mullistusten seurannaisvaikutukset ovat käsityskyvyn ulkopuolella. Jonkun uusi idea voi hävittää sinunkin työpaikkasi. Virallisesti voidaan toivoskella mahtavia innovaatioita, mutta ei kukaan normaali ihminen sellaisia halua, koska se sotkee kuviot. Mieti nyt, jos joku tässä keksisi jotain äärimmäisen mullistavaa. Palkittaisiinko häntä vai yritettäisiinkö hänet ennemmin tuhota? Olen oppinut pitämään mölyt mahassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hengaisi heppatytön kanssa
Oliko aivan pakko? Ei voi olla täysin terve kun tällaisiin kommentteihin kykenee. Tämän kaltaiset ihmiset saisi kyllä olla lukkojen takana ja saisi mun puolesta seuloa jo raskauden aikana jotta älyttäisiin abortoida tällaiset ihmiskunnan syövät pois.
Eipä kyllä omakaan kommenttisi älyä ja empatiaa todista.- eri
Sama sairas ps ka olet. Turha yrittää, kiusanhenki. - ihan oikeasti eri kuin jolle vastasit, mutta halusin vain sanoa. ei mulla muuta.
Menehän teini riehumaan muualle. Täällä tosiaan kirjoittaa enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Sinunkin kannattaisi opetella asialliset käytöstavat niin viestisi menisi paremmin perille. Mitä luulet tuolla saavuttavasi?
Sori, jälleen huono yritys sinulta tyypilliseltä kiusaajalta. Olet myös tyhmä kuin saapas, kuten kiusaajat yleensä, et osu etkä saa uppoamaan. Ps. Teini-ikä meni 20 v. sitten.
Sitä pahempi, että käyttäydyt kuin teini, jolla ei aivot ole vielä valmiit. Aikuisen pitäisi ymmärtää paremmin.
Arvasin että tulet sanomaan noin, koska et ole riittävän älykäs keksimään parempaakaan puolustusta. En silti vaivautunut piikittelemään sinua aiheesta etukäteen, sillä halusin nähdä kuinka astut ansaan ja teet itse itsestäsi pellen julkisella foorumilla. Olet niin ennalta-arvattava. Hohhoijaa. Menisit nukkumaan siitä, huomenna on taas uusi päivä epäonnistua.
😆
Tämä voisi olla kuin omasta kynästä. Itse olin ihan samassa tilanteessa aikoinaan 8-luokalla. Olin vaihtanut juuri sitä ennen koulua, koska kiusaamista esiintyi edellisessä ja ajattelin, että uusi alku muualla on parempi. Samalla tosin menetin välit niihin "huonoihin" kavereihinkin sieltä edellisestä koulusta, joista oli kuitenkin seuraakin välillä vaikka harrastivat kiusaa ja luokalla myös niitä vielä pahempia tyyppejä. Heitä ne "kaverini" myös mielistelivät ja saivat hyväksyntää minua pilkkaamalla.
Olin todella iloinen aluksi koulun vaihdosta. Yritin kovasta mennä muiden mukana. Oli helpotus, että alku näytti hyvältä ja koulu sellainen hyvä koulu, jossa ihan asiallista porukkaa. Monet juttelivat minulle aluksi, mutta oli myös niitä jotka eivät viitsineet puhua minulle mitään ja tuskin edes tekivät niitä paritöitä, vaikka olisi pitänyt. Meillä oli todella iso luokka, jonka oppilaat olivat tunteneet toisensa jo alakoulusta. Siinä oli myös selvät ryhmät joiden jäsenet olivat pääasiassa vaan keskenään. Itse yritin roikkua niiden hyvin koulussa menestyvien melko ystävällisten oppilaiden kanssa. He kuitenkin monesti puhuivat asioista joista en ollut kuullutkaan koska tunsivat toisensa hyvin. En monestikaan päässyt juttuihin mukaan, kun en tiennyt heistä mitään ja juttelu oli hyvin pintapuolista. En myöskään pärjännyt koulussa niin hyvin kuin he, joten ehkä he ajattelivat etten oikein se porukkaan ja minusta oli monesti ikävää kun ihmettelivät huonoa arvosanaani jostakin kokeesta. Sitten alkoi tulla sitä, että ne muut luokan oppilaat alkoivat vitsailla minusta. Milloin en osannut liikuntapaikkaan ( uusi paikkakunta minulle, koska koulu sijaitsi kauempana) tai vastasin tunnilla väärin. Tämä hyvien oppilaiden ryhmä oli aluksi vielä kanssani, mutta sitten tavallaan tipuin myös siitä pois. He jättivät minut yksin kulkemaan liikuntatunneille, eivät kertoneet jos tunteihin tuli joku muutos ja jättivät toistuvasti ruokalaan yksin syömään, vaikka muut odotettiin että syövät loppuun. Luokan pojat aloittivat eräänlaisen naureskelun minulle. Näiden seikkojen takia jäin yksin. Tai syytä oli myös minussa kun en enää jaksanut roikkua muiden mukana, kun olin kuin heille se näkymätön. Kukaan ei kuitenkaan enää myöskään huomannut minua, muuta kuin silloin jos joku vakio kaveri oli esim sairas. Silloin olin sen päivän porukassa. Minulla oli myös koulussa välillä vaikeaa ja senkin takia tämä kaveritilanne unohtui. Täytyi keskittää ne voimat siihen, että pärjään vaikeassa aineessa.
jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään tuli Wilmassa luokanohjaajalta viesti, että 8. Luokkalainen tyttäreni on ollut jo muutaman viikon koulussa täysin yksin ja hiljaa. Tänään LO oli kysynyt tytöltä, että onko kaikki hyvin ja tämä oli alkanut itkeä. Sitten tyttö oli sanonut että tuntee itsensä näkymättömäksi ja täysin yhdentekeväksi kun kukaan ei koskaan ota kontaktia häneen. Että hänen elämänsä on pelkkää helv*ttiä. Hän tuntee että on jäänyt ulkopuoliseksi muusta luokasta, että hän ei kuulu hyvän ryhmähengen joukkoon, jossa kaikki tulee loistavasti toimeen keskenään. Kuulemma usein ryhmätöitäkin tehdessä joku opettaja on sanonut "sitten (tyttäreni nimi) jää yksin" ja joku säälistä ottanut ryhmään mukaan.
Tuntuu niin pahalta lapseni puolesta. Hän on kertonut että on välillä yksinäinen, mutta en tajunnut ottaa sitä tosissaan. Olen sanonut vain että menee rohkeasti ryhmään mukaan ja puhuu kuuluvalla äänellä. Nyt ymmärrän että olen ollut tosi tyhmä. Tytöllä oli vielä ennen joululomaa yksi kaveri jonka kanssa oli aina. Tytön mukaan kaveri oli tosin vähän ripustautuva eikä aina jaksanut häntä. Nyt kaverikin on vaihtanut tyttöni muihin.
LO oli puhunut tänään luokan muiden opettajien kanssa ja laittanut minulle viestiä. En tajunnut että lapsestani tuntuu noin pahalta. Oli syytellyt itseään muunmuassa siitä, että on vain luonnostaan "sosiaalisesti p*ska ihminen ja ruma, läski ja ärsyttävä". Kertoi myös opettajalle että tämä oli ensimmäinen joka kysyi hänen asioistaan. Muutkin opettajat ovat kai huomanneet tytön "masentuneisuuden" ja yksinäisyyden, mutta ei ole edes kysynyt miten menee.
Tyttö on nyt tallilla hoitamassa hoitohevosta, mutta tulee pian kotiin. Miten minun kannattaa tästä puhua? Hän ei ilmeisesti tiedä että opettaja on kertonut minulle hänen mietteistään. Surettaa että oma lapsi joutuu kokemaan tuollaista :(
Siis kirjoititko tosiaan tuossa, että tyttäresi on kertonut olevansa yksinäinen ja sinä olet kuitannut sen yhdentekevällä höpinällä. Ikävä lyödä lyötyä, mutta ei sinulla paljoa järki päätä pakota. Tuon ikäinen ei nimittäin kovin helpolla avaudu ongelmistaan, joten tuollainen ulostulo kertoo aina kovasta hädästä.
Sitten vielä niille opettajille, jotka ryhmätöiden yhteydessä antavat oppilaiden itse muodostaa ryhmät: oletteko te jotain autisteja, häh? Ihan tietoisesti luotte tilanteen, joka on kuin kiusaajien unelma. Vaikka luokassa ei esiintyisi kiusaamista lainkaan, kyseessä on silti melko inhottava huutokauppa, jossa oppilaille osoitetaan heidän paikkansa sosiaalisessa hierarkiassa.
Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?
Vierailija kirjoitti:
Huh, nyt on melkein tunti juteltu tytön kanssa. Alkoi melkein heti itkemään kun otin asian esille. Hän tosiaan kertoi että ennen joulua kaikki oli ihan hyvin, mutta loman jälkeen paras kaveri alkoi ärsyttää, kun pommitti tyttöä viesteillä jatkuvasti jos jonain päivänä ei näkynyt bussissa. Lapsi oli kyllästynyt tähän ja päätti estää tämän kaverin hetkeksi snapchatissa. Tästä on pari viikkoa ja sen jälkeen on ollut siis täysin yksin koulussa ja kaveri on muiden kanssa.
Puhuimme myös miltä tytöstä tuntuu olla koulussa. Kertomansa mukaan lähes aina seuraavaa tuntia odotellessa muu luokka istuskelee, pelaa ja juttelee yhdessä ja minun lapseni on kauempana. Välillä on yrittänyt osallistua keskusteluun mutta kukaan ei kuuntele. Ei ole sitten viitsinyt edes yrittää puhua. Seiskaluokan alussa oli kuitenkin vähän enemmän porukoissa mukana, mutta pikkuhiljaa on haihtunut ilmaan muiden silmissä.
Tytär sanoi suurin piirtein tällaisia asioita: ''En uskalla kysyä pääsenkö porukkaan, jos ne ei kuitenkaan oikeasti halua mua mukaan ja suostuu vaan koska ei kehtaa kieltäytyä'', ''tuntuu kuin oisin näkymätön kun kukaan ei kysy mitä mulle kuuluu tai miten menee'', ''en voi sille mitään et oon niin huono puhumaan ihmisten kanssa, en mä voi muuttaa luonnettani'', ''ihan kun opetkaan ei tykkäis musta'' ja niin poispäin. Huolestuttavaa on myös se, että tyttö ei kehtaa/uskalla käydä yksin ruokalassa syömässä eikä kukaan ole siihenkään kiinnittänyt huomiota, muiden syömisestä on kyllä huolehdittu ja huomauteltu jos ruokailun jättää välistä. Hän kertoi myös halunneensa sairastua anoreksiaan, että joku huomaisi hänen pahan olon. Siinä vaiheessa ei itselläkään itku ollut kaukana. Ihan hirveää kuulla tuollaista oman lapsen suusta. Olen ollut typerä kun en minäkään ole tajunnut että asiat on noin huonosti.
Pohdittiin yhdessä että soitetaan viikonlopun jälkeen koululle luokanvalvojalle ja kuraattorille. Toivon että tästä keskustellaan myös luokan kanssa. Kumpa asiat lähtisi sitten parempaan päin.
Kiitos teille kaikille tsempeistä, näistä oli apua <3
Nyt on kyllä parempi ottaa yhteyttä heti kouluterveydenhoitajaan, tyttäresi asiat eivät ole kunnossa. Tarvitaan psykiatrista apua, ei viikkojen päästä, vaan heti. Ollaan hyvin pahasti ojassa näitten kommenttien perusteella. Nyt kaikki ei johdu luokasta, vaan tyttärelläsi on henkisiä ongelmia ja tuohon ei luokan ripittämiset auta. Ole nyt jämy ja puhelinta kouraan. Jos lakaiset ongelman maton alle ja siirrät sen toisten huoleksi, jätät tyttäresi kyllä heitteille. Toimi nainen.
Ei sitä mitään kiusata. Se vaan ei osaa tai uskalla mennä porukkaan mukaan ja on siksi ahdistunut. Jotain apua se tarvitsisi mutta mitä, en tiedä. Toivottavasti tytöllä on edes jotain mielekkäitä harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla kuin omasta kynästä. Itse olin ihan samassa tilanteessa aikoinaan 8-luokalla. Olin vaihtanut juuri sitä ennen koulua, koska kiusaamista esiintyi edellisessä ja ajattelin, että uusi alku muualla on parempi. Samalla tosin menetin välit niihin "huonoihin" kavereihinkin sieltä edellisestä koulusta, joista oli kuitenkin seuraakin välillä vaikka harrastivat kiusaa ja luokalla myös niitä vielä pahempia tyyppejä. Heitä ne "kaverini" myös mielistelivät ja saivat hyväksyntää minua pilkkaamalla.
Olin todella iloinen aluksi koulun vaihdosta. Yritin kovasta mennä muiden mukana. Oli helpotus, että alku näytti hyvältä ja koulu sellainen hyvä koulu, jossa ihan asiallista porukkaa. Monet juttelivat minulle aluksi, mutta oli myös niitä jotka eivät viitsineet puhua minulle mitään ja tuskin edes tekivät niitä paritöitä, vaikka olisi pitänyt. Meillä oli todella iso luokka, jonka oppilaat olivat tunteneet toisensa jo alakoulusta. Siinä oli myös selvät ryhmät joiden jäsenet olivat pääasiassa vaan keskenään. Itse yritin roikkua niiden hyvin koulussa menestyvien melko ystävällisten oppilaiden kanssa. He kuitenkin monesti puhuivat asioista joista en ollut kuullutkaan koska tunsivat toisensa hyvin. En monestikaan päässyt juttuihin mukaan, kun en tiennyt heistä mitään ja juttelu oli hyvin pintapuolista. En myöskään pärjännyt koulussa niin hyvin kuin he, joten ehkä he ajattelivat etten oikein se porukkaan ja minusta oli monesti ikävää kun ihmettelivät huonoa arvosanaani jostakin kokeesta. Sitten alkoi tulla sitä, että ne muut luokan oppilaat alkoivat vitsailla minusta. Milloin en osannut liikuntapaikkaan ( uusi paikkakunta minulle, koska koulu sijaitsi kauempana) tai vastasin tunnilla väärin. Tämä hyvien oppilaiden ryhmä oli aluksi vielä kanssani, mutta sitten tavallaan tipuin myös siitä pois. He jättivät minut yksin kulkemaan liikuntatunneille, eivät kertoneet jos tunteihin tuli joku muutos ja jättivät toistuvasti ruokalaan yksin syömään, vaikka muut odotettiin että syövät loppuun. Luokan pojat aloittivat eräänlaisen naureskelun minulle. Näiden seikkojen takia jäin yksin. Tai syytä oli myös minussa kun en enää jaksanut roikkua muiden mukana, kun olin kuin heille se näkymätön. Kukaan ei kuitenkaan enää myöskään huomannut minua, muuta kuin silloin jos joku vakio kaveri oli esim sairas. Silloin olin sen päivän porukassa. Minulla oli myös koulussa välillä vaikeaa ja senkin takia tämä kaveritilanne unohtui. Täytyi keskittää ne voimat siihen, että pärjään vaikeassa aineessa.
jatkuu
Jatkan vielä edellistä viestiä.
Minulla ei ollut enää kavereita ja harrastuksista sain vain pari tuttua. Seuraavana syksynä muistan kun ajattelin, että otan eri asenteen. Minun harmikseni samaan kouluun tuli myös ikäviä tyyppejä sieltä edellisestä koulusta. Koko syksyn yritin silti saada seuraa. Joidenkin yksinäisten muun luokkalaisten kanssa välillä olinkin, mutta omat luokkalaiset jatkoivat samaa rataa. Kaikki naureskelu lisääntyi. Kyllä minä silti yritin puhua ja olin kuitenkin edellisessä koulussa jotenkin saanut seuraa.
Keväällä luovutin. Joskus yksi opettaja oli huolestunut ja antoi helpotusta esitelmiin. Muuten asioille ei tehnyt mitään. Luokanvalvoja kyllä sitten pahoitteli jälkikäteen viimeisinä päivinä. Vanhempani eivät ymmärtäneet ja eivät koskaan auttaneet. Heille riitti vain se, että jotenkin pärjäsin koulussa. He kun ovat sellaisia ”ei saa välittää ja olla heikko”- ihmisiä. Silti kaikesta huolimatta minulla oli ihan ”hyvä” koti kuitenkin. Ja myönnän että vaikeaa tilannetta olisi ollut muuttaa, mutta edes pelkkä kotoa saatu tuki olisi ollut jo tärkeää. Kyllä siinä ajassa kadotin itsetuntoni täysin. Jotenkin kestin jopa sitä pilkkaa paremmin kuin näkymättömyyttä. Opettajat olivat pääosin ihan mukavia, mutta en tiedä olisiko asioihin puuttuminen auttanut kuitenkaan ja senkään takia en uskaltanut puhua mitään.
Sama meno jatkui myös seuraavassa oppilaitoksessa. En voi syyttää kaikesta itseänikään, koska olen ihan tavallinen. Hieman ujo , mutta kuitenkin ystävällinen muille ja mitään niin erikoista minussa ei ole. Ehkä liian kiltti, mutta toisaalta olisin kärsinyt enemmän jos olisi pistänyt paljon vastaan. Tämäkin tuli koettua. Ehkä yksi selitys on myös se, että paljon samoja ihmisiä menneisyydestä on ollut samoissa kouluissa joten kytköksiä aikaisempaan. Ja yksikin muutto voi aiheuttaa paljon pahaa. Sen myönnän silti, että tulin varovaisemmaksi eri tilanteissa ja en sitten lopulta enää edes yrittänyt hakea seuraa niin paljon. Monissa kouluissa oli myös muutenkin huono yhteishenki ja monet saivat siitä kärsiä.
Monia muitakin ihan tavallisia oppilaita on ollut samassa tilanteessa ja heidän kanssaan on siellä kouluissa tullut juteltua. He olivat kivaa ja hyväsydämistä seuraa. Parista sainkin sitten viimein kaverin, mutta paljon ystävyyssuhteita on katkennut muuttoihin ja koulun vaihtoihin. Niinpä tälläkin hetkellä olen yksinäinen. Koulun käynti on myös kärsinyt hirveästi kun pari ainetta vaikeita ja kaikki energia olisi pitänyt mennä niihin. Muuten olen aina tykännyt opiskella, mutta en muista koska kouluun olisi ollut mukavaa mennä. Nyt välillä syytän itseäni kun kädessä on huonompi todistus, mutta tiedän että yritin kaikkeni. Tämäkin harmittaa ja vaikuttaa tulevaisuuteenkin opiskelupaikkoihin pääsemisen muodossa. Itselläni on tällainen ikävämpi tarina, jossa paljon eri seikkoja, jotka vaikuttivat. Muutoksen parempaan pystyy joskus toivottavasti tekemään, vaikka paljon asioita on vielä kesken.
Kiitän sinua ap , että välität asiasta. Tärkeintä on saada tukea sieltä kotona edes. Itse en ole saanut apua ja jälkiä on jäänyt paljon ja toisaalta välillä mietin miten olen jaksanut. En kuitenkaan kaipaa sääliä, mutta toisaalta ehkä jonkinlaista vertaistukea. Haluan silti uskoa hyvään ja en ole muuttanut itseäni ilkeäksi. Toivon, että tyttäresi tilanne muuttuu ja ymmärrän kuinka ikävää tuo kaikki on. Itsekin olen aika nuori. Pahoittelut pitkästä viestistä.
Pian hän 16 ja voi laajentaa ystäväkuntaa :)
16 kesä oli itsellä kun todella heräsin eloon
Miksi se olisi selittelyä? Kysehän on vain faktasta. Miksi myös ilkeää, pinnallista, laskelmoivaa ja juonittelevaa käyttäytymistä olisi kutsuttava "hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi" eikä esim. rauhallisuutta, kohteliaisuutta, kuuntelutaitoa ja altruismia? Kiusaajat ovat suurimmaksi osaksi ensimmäiseksi mainitun kaltaisia ja kiusatut taas toiseksi mainitun. Ikävät ihmiset ovat ikäviä jo pentuina ja ottavat kiltit, herkät, muita huomioivat ja opettajille kuuliaiset oppilaat hampaisiinsa. Niin yksinkertaista se on. Ei toki 100% kaikissa tapauksissa, mutta varmaan lähelle 80-90 %:sti.