Lue keskustelun säännöt.
15-v tyttöni on jäänyt koko luokan ulkopuolelle
25.01.2019 |
Tänään tuli Wilmassa luokanohjaajalta viesti, että 8. Luokkalainen tyttäreni on ollut jo muutaman viikon koulussa täysin yksin ja hiljaa. Tänään LO oli kysynyt tytöltä, että onko kaikki hyvin ja tämä oli alkanut itkeä. Sitten tyttö oli sanonut että tuntee itsensä näkymättömäksi ja täysin yhdentekeväksi kun kukaan ei koskaan ota kontaktia häneen. Että hänen elämänsä on pelkkää helv*ttiä. Hän tuntee että on jäänyt ulkopuoliseksi muusta luokasta, että hän ei kuulu hyvän ryhmähengen joukkoon, jossa kaikki tulee loistavasti toimeen keskenään. Kuulemma usein ryhmätöitäkin tehdessä joku opettaja on sanonut "sitten (tyttäreni nimi) jää yksin" ja joku säälistä ottanut ryhmään mukaan.
Tuntuu niin pahalta lapseni puolesta. Hän on kertonut että on välillä yksinäinen, mutta en tajunnut ottaa sitä tosissaan. Olen sanonut vain että menee rohkeasti ryhmään mukaan ja puhuu kuuluvalla äänellä. Nyt ymmärrän että olen ollut tosi tyhmä. Tytöllä oli vielä ennen joululomaa yksi kaveri jonka kanssa oli aina. Tytön mukaan kaveri oli tosin vähän ripustautuva eikä aina jaksanut häntä. Nyt kaverikin on vaihtanut tyttöni muihin.
LO oli puhunut tänään luokan muiden opettajien kanssa ja laittanut minulle viestiä. En tajunnut että lapsestani tuntuu noin pahalta. Oli syytellyt itseään muunmuassa siitä, että on vain luonnostaan "sosiaalisesti p*ska ihminen ja ruma, läski ja ärsyttävä". Kertoi myös opettajalle että tämä oli ensimmäinen joka kysyi hänen asioistaan. Muutkin opettajat ovat kai huomanneet tytön "masentuneisuuden" ja yksinäisyyden, mutta ei ole edes kysynyt miten menee.
Tyttö on nyt tallilla hoitamassa hoitohevosta, mutta tulee pian kotiin. Miten minun kannattaa tästä puhua? Hän ei ilmeisesti tiedä että opettaja on kertonut minulle hänen mietteistään. Surettaa että oma lapsi joutuu kokemaan tuollaista :(
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Ryhmässä saatetaan syrjiä esim. niin että kun syrjitty menee rinkiin välitunnilla, häntä ei huomioida mitenkään eikä hänelle puhuta. Hän on ns. ilmaa. Ja se on kiusaamista.
Ai, eli minä olen työpaikkakiusaaja tuolla logiikalla, koska en puhu parille tyypille mitään ja ovat kuin "ilmaa" minulle? Mietitään tuollainen koulutilanne. Kaveriporukka viettää aikaa penkeillä ja juttelevat normaalisti kuten kaverit tekee. Sitten joku kaveriporukan ulkopuolinen tulee istumaan penkeille. Kaveriporukka ei huomioi tätä mitenkään, koska eivät tunne sitä tai välttämättä edes huomaa. Oho nyt tämä onkin kiusaamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?
Tiedätkö, että on olemassa sellaista 24/7 päivystystä vaativaa energiasyöppöystävyyttä?
Tiedän. Mutta onko tämä täysi ystävättömyys mielestäsi parempi? Liian sitoviin ystäviin voi hakea etäisyyttä muutenkin kuin estämällä ne. Esim. Siten, että ottaa äänet pois puhelimesta eikä reagoi joka viestiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä rahaa? Itse ratkaisin tuollaisen ongelman oman teinini kohdalla ostamalla semmoiset ulkoiset puitteet ettei paremmasta väliä. Oli iPhonet, tabletit, pelit ja vehkeet ja aina uusimmat Superdryn mallistot päällä. Kavereita alkoi jostain syystä löytymään, ja aloin järjestää ökyjä teemakutsuja joihin vaan muutama pääsi.... Nyt on suosittu. Maailma on käsittämättömän pinnallinen.
Jos ei ole ylimääräistä koittaisin jotain vastaavaa pienemmässä mittakaavassa, ja virtuaalimaailmassa. Joku peliyhteisö... tai uusi harrastus, kuten koodauskerho tai joku semmonen missä omat luokkakaverit ei käy, puukäsityöt.
Maailma on pinnallinen, mutta ei siihen kavereiden saantiin mitään överiä tarvita. Kunhan sulautuu vermeineen massaan, eikä erotu liikaa. Siitä olen samaa mieltä, että harrastuksista niitä kavereita kannattaa etsiä.
Luokanohjaaja luultavasti voi auttaa, jos häneltä pyydetään. Jos luokalta löytyy "tervepäisiä" (sosiaalisia, toisen huomioonottavia) oppilaita, LO luultavasti voi pyytää heitä ottamaan syrjään jäänyt tyttö mukaan. Vastaavasti kodin pitäisi kannustaa tyttöä yrittämään olla sosiaalisempi, jos siihen tulee tilaisuus. Sosiaalisuudella tarkoitan tässä sitä, että ottaa kontaktia muihin, katsoo silmiin, ei vetäydy sivuun ja edes roikkuu porukassa mukana, vastaa jos joku kysyy jotakin - ei siis tarvitse olla ekstrovertti lörppä, vaan riittää, että ilmaisee olevansa kiinnostunut muista.
Meillä on ollut tismalleen sama tilanne yläasteikäisen tytön kanssa. Ja LO (sekä muut opettajat) tosiaan pystyivät auttamaan. Tässä toki edellytyksenä että luokalla on edes yksi oppilas, joka on valmis ottamaan syrjään vetäytyvän "hoiviinsa".
Erään tuttavani tytär marisi minulle, että opettaja pakottaa heidät hengailemaan välitunnilla yhden yksinäisen tytön kanssa. Tyttären äiti oli sanonut, ettei tämän todellakaan tarvitse olla tekemisissä yksinäisen tytön kanssa. Äiti on myös samanlainen tapaus: hän käyttäytyy, kuin jotkut olisivat ilmaa ja pyrkii keräämään tiiviin hovin ympärilleen. Yritin selittää tytölle, että joka paikassa (harrastuksissa, työelämässä jne) on ensiarvoisen tärkeää tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Jos työpaikalla alat dissailemaan jotain, se on lapsellista ja huonoa käytöstä. Ei työnantajakaan katso sellaista hyvällä, että et suostu esim. istumaan samassa ruokapöydässä työkaverin kanssa. Mitä korkeammalle nouset yrityksen hierarkiassa, sitä tarkemmin syynätään myös vuorovaikutustaitosi. Tyttö vain pyöritteli silmiään.
Kyllähän nämä huonosti käyttäytyvät ihmiset valitettavasti tuntuvat joskus pärjäävän elämässä, mutta itse pidän tällaisia ihmisiä keskenkasvuisina ja epämiellyttävinä. Esimiehenä sellainen ihminen ei saa koskaan alaisistaan kaikkea potentiaalia irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lähtee siitä harhaluulosta, että "ei lapsia voi pakottaa pitämään toisistaan". Se on kaiken kiusaamisen taustalla oleva virhelausuma. Olen kuullut, koinka sitä toistellaan päiväkodissa, kuinka opettajat toistavat, kuinka sosiaalisesti lahjakkaina itseään pitävät ystäväni toistavat.
Melkein samaa on se, että puhutaan kuinka omaa itseä kuluttavista ihmisistä, nergiasyöpöistä ym pitää hankkiutua eroon. Tämäkin johtaa kiusaamiseen.
Pointti on se, että vaikka sydänystävyyttä ei voi pakottaa, niin ryhmäytyminen edellyttää sitä, että kaikkia kyetään kohtelemaan reilusti ja kaverillisesti ja ottamaan mukaan. Sydänystävyys ei edes kuulu ryhmään eikä toveripiiriin, se on ekstraa. Siis koko ajattelun pitää aina lähteä siitä, että ketään ei koskaan jätetä ulkopuolelle. Ryhmä on aina ryhmä, jossa jokainen jäsen on tärkeä. Jos jonkun käytös koetaan ongelmalliseksi, se on koko ryhmän asia ja se käsitellään ja ratkaistaan niin, että ulossulkemista ei tapahdu.
Jokaisessa luokassa on eri ryhmiä. On suositut coolit, hyljeksityt oudot ja isoin massa taviksia. Kaikki haluaisi olla coolien kaveri ja outojen kanssa ei kukaan. Tunneilla nämä porukat voidaan pakottaa näennäisesti ryhmäytymään. Se ryhmäytyminen ei kanna sen luokkahuoneessa ulkopuolelle. Kukin palaa välitunnilla ja vapaa-ajalla siihen omaan ryhmäänsä. Tästä syystä on parempi, että on ystäviä muualtakin kuin koulusta.
Hänen pitää itsekin ottaa kontaktia muihin eikä vain tekeytyä näkymättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erään tuttavani tytär marisi minulle, että opettaja pakottaa heidät hengailemaan välitunnilla yhden yksinäisen tytön kanssa. Tyttären äiti oli sanonut, ettei tämän todellakaan tarvitse olla tekemisissä yksinäisen tytön kanssa. Äiti on myös samanlainen tapaus: hän käyttäytyy, kuin jotkut olisivat ilmaa ja pyrkii keräämään tiiviin hovin ympärilleen. Yritin selittää tytölle, että joka paikassa (harrastuksissa, työelämässä jne) on ensiarvoisen tärkeää tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Jos työpaikalla alat dissailemaan jotain, se on lapsellista ja huonoa käytöstä. Ei työnantajakaan katso sellaista hyvällä, että et suostu esim. istumaan samassa ruokapöydässä työkaverin kanssa. Mitä korkeammalle nouset yrityksen hierarkiassa, sitä tarkemmin syynätään myös vuorovaikutustaitosi. Tyttö vain pyöritteli silmiään.
Kyllähän nämä huonosti käyttäytyvät ihmiset valitettavasti tuntuvat joskus pärjäävän elämässä, mutta itse pidän tällaisia ihmisiä keskenkasvuisina ja epämiellyttävinä. Esimiehenä sellainen ihminen ei saa koskaan alaisistaan kaikkea potentiaalia irti.
Nykymaailmassa on aivan turha käteistä tuollaisia. Jokainen välittää ja huolehtii ensisijaisesti itsestään ja ryhmät tyypin samaan viiteryhmään kuuluvien kanssa. Ja piditpä siitä tai et, nämä ihmiset pärjää elämässään, koska ne näkee kelle kannattaa olla kiva. Mitään maailmojasyleilevää yhteisöllisyyttä kaikkien kesken, jossa kaveria ei jätetä, ei ole ,vaikka kukkahatut kuinka vänkäisi.
Vierailija kirjoitti:
Hänen pitää itsekin ottaa kontaktia muihin eikä vain tekeytyä näkymättömäksi.
Tämä. Minkä verran tyttö kyläilee kavereilla, pyytää kavereita kotiin tai hengailee ostarilla kaveriporukoissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä muutama juttu koko kouluajan kiusatulta jonka masennusta ei kukaan huomannut:
1.) Ystävyyssuhteita ei voi pakottaa. Itse näkisin että jos opettaja määrää jotkut oleskelemaan yksinäisen kanssa, niin yksinäiselle tulee tunne ettei kukaan ole hänen kanssaan kuin pakolla, ja porukkaa ärsyttää raahata ujoa puolituttua mukanaan. Sinuna kannustaisin sen sijaan tytärtä esim. etsimään netistä ihmisiä jotka pitävät samoista asioista, eräs kaverini selvisi yläasteestaan vain hyvän nettiystävän voimin. Netissä voi luoda oikeasti merkittäviä ystäviä.
2.) Kävin hoitajalla ja psykologilla, kohtasin välinpitämättömyyttä ja ammattitaidottomuutta. Yritä varmistaa että se hoito mitä tyttäresi saa oikeasti auttaa häntä. Hän on onnekas kun omaa noin välittävän ohjaajan, itse en ollut. Ja kuitenkin, se että hänellä on psykologi ei silti tuo ystäviä, on vaikea tuntea olevansa haluttua seuraa jos kukaan ei halua seuraasi. Se ei siis korjaa kaikkea.
3.) On turha syyllistää itseäsi siitä ettet huomannut mitään, se ei auta teitä kumpaakaan. Nyt ainakin tiedät että tyttäresi pitää kipua sisällään. Älä painosta häntä puhumaan, vaan yritä mielummin luoda ilmapiiri jossa hän haluaisi itse kertoa. Kerro hänelle että rakastat häntä ja että olet valmis kuuntelemaan jos hän haluaa joskus puhua. On tärkeää että tyttäresi tietää että vaikka hänestä ei koulussa pidettäisikään, niin ainakin kotona hänestä välitetään ja että hänellä on joku paikka jossa hän on hyvä omana itsenään. Itse kokisin että se on melkein eniten mitä voit itse tässä tehdä, olla tyttäresi tukena helvettinä joka tunnetaan nimellä yläasteaika.
Vierailija kirjoitti:
Luokanohjaaja luultavasti voi auttaa, jos häneltä pyydetään. Jos luokalta löytyy "tervepäisiä" (sosiaalisia, toisen huomioonottavia) oppilaita, LO luultavasti voi pyytää heitä ottamaan syrjään jäänyt tyttö mukaan. Vastaavasti kodin pitäisi kannustaa tyttöä yrittämään olla sosiaalisempi, jos siihen tulee tilaisuus. Sosiaalisuudella tarkoitan tässä sitä, että ottaa kontaktia muihin, katsoo silmiin, ei vetäydy sivuun ja edes roikkuu porukassa mukana, vastaa jos joku kysyy jotakin - ei siis tarvitse olla ekstrovertti lörppä, vaan riittää, että ilmaisee olevansa kiinnostunut muista.
Meillä on ollut tismalleen sama tilanne yläasteikäisen tytön kanssa. Ja LO (sekä muut opettajat) tosiaan pystyivät auttamaan. Tässä toki edellytyksenä että luokalla on edes yksi oppilas, joka on valmis ottamaan syrjään vetäytyvän "hoiviinsa".
Hyvä juttu.
Pidän tuota edellytystä aika vähäisenä vaatimuksena jo silläkin perusteella, että valtavan suurella todennäköisyydellä useammalle luokan oppilaista jonkinlainen "hoiviinsa" tulee heidän ammatikseen. Myös monille pojista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?
Meinaat, että meillä yksinäisillä ei ole oikeutta valita seuraansa? Itse olen ennemmin yksin kuin paritettuna jonkun toisen luuserin kanssa. Siinä helposti tuplasti ongelmia päällä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan omalta tyttäreltäni joka eristettiin luokan ulkopuolelle siksi, että hän ei sopinut "normaalin yläkoululaisen" malliin. Meikkien ja somen sijaan oli kiinnostunut kirjoista ja historiasta. Häntä ei varsinaisesti kiusattu, mutta katsottiin vinoon ja puhuttiin selän takana. Vuoden ajan en tiennyt asiasta mitään, mutta sitten tämä synnytti aika vahvan vastareaktion tytössä ja hän itsekin eristäytyi ihan täysin. Lopulta asiaa saatiin selviteltyä, muttei koskaan kaverustunut luokassaan ja "toipumiseen" meni vielä lukionkin eka vuosi. Lukiosta sai kuitenkin samanhenkisiä kavereita.
Kuulemma myös se että tyttö ei ollut Whatsappissa tai muualla, pahensi tilannetta eikä kukaan siksi halunnut tutustua häneen. Tyttö taas ei halunnut tehdä sometilejä, koska pelkäsi joutuvansa nettikiusatuksi. Luokkalaisten mielestä ihmisessä on oltava jotain mätää jos ei ole somessa... Pienestä se on tuon ikäisillä kiinni.
Varmasti tuo, mitä sanot somettomuudesta on nykyään valitettavan totta. Omien lasten luokalla jopa läksyringit oli somessa. Vanhempainillassa yhden tyypin äiti sitten valittaa kun kukaan ei kerro edes läksyjä tälle, jolta äiti on kieltänyt somen käytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen ap:n tyttöä: Dumppaa ainoan ystävänsä kun hän on somessa ärsyttävä?
Meinaat, että meillä yksinäisillä ei ole oikeutta valita seuraansa? Itse olen ennemmin yksin kuin paritettuna jonkun toisen luuserin kanssa. Siinä helposti tuplasti ongelmia päällä.
Justhan täällä sanotaan, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja kaikki pitää ottaa mukaan. Eikö tämä pakko koske yksinäisiä?
Joltain aiemmalta on typerä kommentti.
Todellakin kannattaa pariutua toisen luuserin kanssa. Molemmat voimaantuvat ja alkavat saada lisää kavereita porukkaansa.
Oma lapseni teki noin. Nyt hän on voimaantunut ja nyt hän on seuraavalla opiskeluasteella ison kaveriporukan suosituimmasta päästä.
Selän takana p
askan puhiminen, päin naamaa naureskelu, vahva syrjiminennsekä välitunnilla että luokassa. Aina viimeiseksi jättäminen. Aina.
Ainoa "ystäväni" tietenkin lähti vielä mukaan vähän naureskelemaan kun sai vähän suosiota sillä. Ja tietenkin ystävystyi nopeasti muiden kanssa ja hylkäsi minut lähes kokonaan. Kerran lapsellisesti heitti vihaisesti jonkin asian minulle kun istuin. Oli varmaan kova pala antaa se suosittujen nähden.
Yläkoulussa oli oikein joku keksitty juoru minusta liikkeellä ja ihan avoimesti naireskeltiin sille. Koulun "suosittu" poika tietenkin alkuunpanija.
Ryhmätöissä ei annettu tehdä mitään. Joskus yksi opettajakin huomautti ryhmän nirppanokkia että kyllä * pitää otta myös mukaan tekemään.
Jos joku joutui ryhmääni oli äänensävy panettelevaa kuten Missä SE nyt on yms.
En ole vieläkään selvinnyt siitä. Töihin on vaikea päästä mihinkään vaikka yritän. Ihmisiänen juuri lähesty. Olen silti onnellinen kun pääsin kaikesta pa.skasakista eroon lopullisesti.
Laittakaa lapsenne akusta asti vähän parempiosaisten kouluihin. Enkä puhu rikkaista.
Pahimmat kiusaajat löytyy betonilähiöistä jossa vanhemmat sekä pienituloisia/työttömiä että eronneita tupakoivat jne.
Itse huomasin ison muutoksen tässä.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kannattaa pariutua toisen luuserin kanssa. Molemmat voimaantuvat ja alkavat saada lisää kavereita porukkaansa.
Ei kahdella yksinäisellä ole välttämättä muuta yhteistä kuin se yksinäisyys. Eivät kaikki ihmiset sovi yhteen ja myös yksinäisellä on lupa välttää ala-arvoista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään tuttavani tytär marisi minulle, että opettaja pakottaa heidät hengailemaan välitunnilla yhden yksinäisen tytön kanssa. Tyttären äiti oli sanonut, ettei tämän todellakaan tarvitse olla tekemisissä yksinäisen tytön kanssa. Äiti on myös samanlainen tapaus: hän käyttäytyy, kuin jotkut olisivat ilmaa ja pyrkii keräämään tiiviin hovin ympärilleen. Yritin selittää tytölle, että joka paikassa (harrastuksissa, työelämässä jne) on ensiarvoisen tärkeää tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Jos työpaikalla alat dissailemaan jotain, se on lapsellista ja huonoa käytöstä. Ei työnantajakaan katso sellaista hyvällä, että et suostu esim. istumaan samassa ruokapöydässä työkaverin kanssa. Mitä korkeammalle nouset yrityksen hierarkiassa, sitä tarkemmin syynätään myös vuorovaikutustaitosi. Tyttö vain pyöritteli silmiään.
Kyllähän nämä huonosti käyttäytyvät ihmiset valitettavasti tuntuvat joskus pärjäävän elämässä, mutta itse pidän tällaisia ihmisiä keskenkasvuisina ja epämiellyttävinä. Esimiehenä sellainen ihminen ei saa koskaan alaisistaan kaikkea potentiaalia irti.
Nykymaailmassa on aivan turha käteistä tuollaisia. Jokainen välittää ja huolehtii ensisijaisesti itsestään ja ryhmät tyypin samaan viiteryhmään kuuluvien kanssa. Ja piditpä siitä tai et, nämä ihmiset pärjää elämässään, koska ne näkee kelle kannattaa olla kiva. Mitään maailmojasyleilevää yhteisöllisyyttä kaikkien kesken, jossa kaveria ei jätetä, ei ole ,vaikka kukkahatut kuinka vänkäisi.
Onpa laskelmoivaa! Meinaatko ettei muut nää tollasen läpi? Ei noi oo todellisia ystäviä, noi on hyväksikäyttäjiä.
Onko teillä rahaa? Itse ratkaisin tuollaisen ongelman oman teinini kohdalla ostamalla semmoiset ulkoiset puitteet ettei paremmasta väliä. Oli iPhonet, tabletit, pelit ja vehkeet ja aina uusimmat Superdryn mallistot päällä. Kavereita alkoi jostain syystä löytymään, ja aloin järjestää ökyjä teemakutsuja joihin vaan muutama pääsi.... Nyt on suosittu. Maailma on käsittämättömän pinnallinen.
Jos ei ole ylimääräistä koittaisin jotain vastaavaa pienemmässä mittakaavassa, ja virtuaalimaailmassa. Joku peliyhteisö... tai uusi harrastus, kuten koodauskerho tai joku semmonen missä omat luokkakaverit ei käy, puukäsityöt.