Lue keskustelun säännöt.
15-v tyttöni on jäänyt koko luokan ulkopuolelle
25.01.2019 |
Tänään tuli Wilmassa luokanohjaajalta viesti, että 8. Luokkalainen tyttäreni on ollut jo muutaman viikon koulussa täysin yksin ja hiljaa. Tänään LO oli kysynyt tytöltä, että onko kaikki hyvin ja tämä oli alkanut itkeä. Sitten tyttö oli sanonut että tuntee itsensä näkymättömäksi ja täysin yhdentekeväksi kun kukaan ei koskaan ota kontaktia häneen. Että hänen elämänsä on pelkkää helv*ttiä. Hän tuntee että on jäänyt ulkopuoliseksi muusta luokasta, että hän ei kuulu hyvän ryhmähengen joukkoon, jossa kaikki tulee loistavasti toimeen keskenään. Kuulemma usein ryhmätöitäkin tehdessä joku opettaja on sanonut "sitten (tyttäreni nimi) jää yksin" ja joku säälistä ottanut ryhmään mukaan.
Tuntuu niin pahalta lapseni puolesta. Hän on kertonut että on välillä yksinäinen, mutta en tajunnut ottaa sitä tosissaan. Olen sanonut vain että menee rohkeasti ryhmään mukaan ja puhuu kuuluvalla äänellä. Nyt ymmärrän että olen ollut tosi tyhmä. Tytöllä oli vielä ennen joululomaa yksi kaveri jonka kanssa oli aina. Tytön mukaan kaveri oli tosin vähän ripustautuva eikä aina jaksanut häntä. Nyt kaverikin on vaihtanut tyttöni muihin.
LO oli puhunut tänään luokan muiden opettajien kanssa ja laittanut minulle viestiä. En tajunnut että lapsestani tuntuu noin pahalta. Oli syytellyt itseään muunmuassa siitä, että on vain luonnostaan "sosiaalisesti p*ska ihminen ja ruma, läski ja ärsyttävä". Kertoi myös opettajalle että tämä oli ensimmäinen joka kysyi hänen asioistaan. Muutkin opettajat ovat kai huomanneet tytön "masentuneisuuden" ja yksinäisyyden, mutta ei ole edes kysynyt miten menee.
Tyttö on nyt tallilla hoitamassa hoitohevosta, mutta tulee pian kotiin. Miten minun kannattaa tästä puhua? Hän ei ilmeisesti tiedä että opettaja on kertonut minulle hänen mietteistään. Surettaa että oma lapsi joutuu kokemaan tuollaista :(
Kommentit (180)
Voitko ap kertoa kun olet jutellut tyttösi kanssa? Tsemppiä lapselle, toivottavasri asiat selviää <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkiviisana on hyvä todeta, että aikaisemmin jo olisi kannattanut viedä lasta harrastuksiin jossa toimitaan ryhmänä. Esim joukkulajit, voimistelu, kuoro yms yms. Näistä saadut kaverisuhteet kantaa jos ja kun tulee vaikeuksia koulukaverien kanssa. Tossa vaiheessa siellä koulussa on aika hankala enää tehdä asialle mitään.
Harrasti monta vuotta tanssia. Siinäkin joukkueessa oli vähän syrjinnän tapaista toimintaa ja tyttö lopettikin parin vuotta sitten kun aloitti heppailun. Hän siis ennenkin ollut ulkopuolinen ryhmässä.
Tosi kurjaa. Tämä että jää ulkopuoliseksi useammassa eri ryhmässä kertoo kyllä siitä että sosiaalisissa taidoissa ja itsetunnossa on jotain vikaa. Oma tyttäreni oli myöskin yläasteella ulkopuolinen , mutta tähän oli aivan selkeä syy. Häntä ei kiinnostanut samat asiat kuin muita tyttöjä- harrastuksena kun on mm. jääkiekko ja vpk. Parhaat ystävät oli poikia ja vanhempia tyttöjä omasta joukkueesta. Asiaa ei auttanut myöskään lähes kympin keskiarvo. Nyt lukiossa on löytynyt enemmän samanhenkistä seuraa.
Eikö sieltä heppajutuista löytyisi edes paria kaveria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäisenä opeta lapsellesi että on hänen vastuullaan pysyä ryhmässä mukana. Yläkouluikäiset eivät pääsääntöisesti pyydä ketään mukaan vaan ryhmä liikkuu ja velloo kuin kalaparvi. Yksin kauemmas jäävää saatetaan pitää ylpistyneenä, kun ryhmän seura ei kelpaa.
Sama ilmiö näkyy työpaikoilla, kun joku ilmoittaa lähtevänsä lounaalle. Porukkaa lähtee mukaan ja yksi loukkaantuu verisesti kun häntä ei erikseen pyydetty mukaan. Ei pyydetty ketään muutakaan.
.
Fiksu ihminen tajuaa kyllä että aremmat pyydetään mukaan. Kun kaikki eivät ole niin rohkeita että osaavat itse vain lähteä porukan mukaan esim. työpaikalla. Toisaalta jos on vain äänekäs ja rohkea ilman sosiaalisia taitoja niin varmasti lähtee isolla porukalla ja jättää aina sen yhden työkaverin syömään eväitään. Meidän työpaikalla tästä on keskusteltu esimiesten johdolla. Ihminen joka on esim. koulukiusattu kokee helpommin aikuisenakin ettei häntä haluta porukkaan ja siksi on tärkeä pyytää myös hänet mukaan. Me rohkeat jä äänekkäät osataan toki vaikka työntyä seuraan (vaikka meitä ei edes niihin haluttaisi, yleensä emme sitä edes huomaa).
Ihmiset ja varsinkaan 15-v eivät ole fiksuja eivätkä välttämättä edes huomaa sitä että joku eristyy. Kyllä se on aikuisten ja erityisesti vanhempien asia huolehtia siitä, että lapsi oppii olemaan ja toimimaan ryhmissä ja pysymään mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ei ole kyse kiusaamisesta joka näkyy syrjimisenä syön housuni
Mitä sitten? Ei ihmisillä ole velvollisuutta kaveerata kenenkään kanssa. Kiusaamisella on evoluutiobiologinen funktionsa, sillä yksittäisen yksilön liika poikkeavuus ryhmän hengestä on esim. metsästäjä-keräilijöillä vaarantanut ryhmän olemassaolon. Siksi ihmisten kelpoisuutta testataan ja tarvittaessa pidetään loitolla.
Työnsit pääsi Humen giljotiiniin.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hengaisi heppatytön kanssa
Oliko aivan pakko? Ei voi olla täysin terve kun tällaisiin kommentteihin kykenee. Tämän kaltaiset ihmiset saisi kyllä olla lukkojen takana ja saisi mun puolesta seuloa jo raskauden aikana jotta älyttäisiin abortoida tällaiset ihmiskunnan syövät pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäisenä opeta lapsellesi että on hänen vastuullaan pysyä ryhmässä mukana. Yläkouluikäiset eivät pääsääntöisesti pyydä ketään mukaan vaan ryhmä liikkuu ja velloo kuin kalaparvi. Yksin kauemmas jäävää saatetaan pitää ylpistyneenä, kun ryhmän seura ei kelpaa.
Sama ilmiö näkyy työpaikoilla, kun joku ilmoittaa lähtevänsä lounaalle. Porukkaa lähtee mukaan ja yksi loukkaantuu verisesti kun häntä ei erikseen pyydetty mukaan. Ei pyydetty ketään muutakaan.
Koska sama tilanne on ollut kaikissa tyttäresi sosiaalisissa yhteisöissä, kannattaa lähteä miettimään, mikä tyttösi tilanteessa menee pieleen. Jokin käyttäytymismalli voi aina ajaa hänet ensin ulkokehälle ja lopulta syrjään.
Tyttö on todennäköisesti vain arempi kuin muut. Ryhmässä ei voi pysyä mukana, jos kiusataan. Tai no voihan siinä vain seistä ja muut kohtelevat kuin ilmaa. Mutta se syö itsetuntoa eikä ole oikein. Suomessa on oppivelvollisuus, koulu ei ole vapaa-aikaa joten kyllä siellä pitää oppilaiden osata ottaa muut mukaan ja huomioon.
Välitunnit ovat vapaa-aikaa ja aika hankala siinä on pakottaa ketään olemaan sellaisessa porukassa ,jonka seura ei kiinnosta. Ei sentään olla enää mitään pikkulapsia. Oppitunneilla toki opettajan tehtävä on katsoa että esim ryhmätyötilanteet sujuu kaikilta ja kukaan ei jää yksin tekemään. Sanoisin kyllä, että helpompi tossa vaiheessa on niitä kavereita löytää harrastuksista kuin koulusta, jossa tämä tyyppi on jo leimattu. Hyvin monet tuntee itsensä teini-iässä ulkopuolisiksi ja mihinkään kuulumattomiksi, vaikkei varsinaista kiusaamista tapahtuisikaan. Kyllä tähän juuri se ujous, epävarmuus ja introverttiluonne altistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hengaisi heppatytön kanssa
Oliko aivan pakko? Ei voi olla täysin terve kun tällaisiin kommentteihin kykenee. Tämän kaltaiset ihmiset saisi kyllä olla lukkojen takana ja saisi mun puolesta seuloa jo raskauden aikana jotta älyttäisiin abortoida tällaiset ihmiskunnan syövät pois.
Eipä kyllä omakaan kommenttisi älyä ja empatiaa todista.- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa, ettette ole seuranneet teinien välituntiryhmiä. Ei siellä toimita mitenkään järjestäytyneesti vaan ryhmä on tosiaan kuin kanalauma, joka liikkuu milloin minkäkin impulssin perässä eri suuntiin. Näissä teinien vapaissa ryhmissä ollaan itse mukaana tai sitten jäädään jälkeen.
Tottahan se on, että tytössäsi on se ”vika” johon muut luokkalaiset ovat takertuneet. On tietenkin väärin ajatella niin, ja varsinkin aikuisen näkökulmasta kiusatut herättävät lähinnä vain myötätuntoa ja sympatiaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että lapsesi on jotenkin erilainen muihin ikäisiinsä verrattuna - tai ainakin he kokevat asian olevan näin.
Voisiko tämä johtua vaatteista? Onko tyttö itse minkälainen sosiaalisissa tilanteissa? Miten kotipuolessa, puhuuko perheelleen vai onko vain yksinkertaisesti väärinymmärretty ujona ja hiljaisena koulumaailmassa?
Minulla 12v esiteini on varmasti jokaisen vähänkään ”klassisemman” kaksitoistavuotiaan pahin painajainen. Kaikki olisi oltava niin viimeisen päälle, pitäisi meikata ja koulun sijasta kiinnostavat vain pojat. Tyttö itse on monesti puhunut sitä, kuinka harmittavaa se on että kaikki (erityisesti tytöt) jotka eivät sovi tähän nykypäivän pinnalliseen muottiin ovat porukan ulkopuolella. Olen tytölle sanonut että kenestäkään et sitten puhu rumasti ja olet ystävällinen, mitä onkin varmasti noudattanut, mutta hän itse sanoi myös niin ettei halua saada leimaa siitä että kaveeraa ”outoja tyyppejä”. Näin vain sellaisen äidin näkökulmasta, jonka lapsi on tässä tilanteessa sillä toisella puolella.
Tietenkään et lähde tytärtäsi muuttamaan, mistä tahansa johtuukaan ettei häntä hyväksytä yhdeksi muista. Onneksi tilanne on ilmeisesti nyt hoidossa. Kaikkea hyvää tytöllesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että hevospiireissä olisi kavereita.
Miten tämä auttaa sinne kouluun?
Kyllähän se itsetuntoa kohottaa kun tietää, että edes jonkun mielestä on hyväksytty ja kiva kaveri, vaikkei samassa koulussa/luokassa olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä luokanopettaja laittamaan istumajärjestys niin että tyttäresi pääsee mukavan tyttöluokkakaverin viereen. Ja hänen tulee jatkossa aina olla jonkun kivan tytön vieressä. Tyttäresi voisi myös käydä koulukuraattorille ja psykologille puhumassa kaveriasioista.
??????
kivan tytön vieressä?????
Jotkut vaan ovat täysin pihalla nykyisestä koulumaailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa ei ole kyse kiusaamisesta joka näkyy syrjimisenä syön housuni. Äkkiäkös tuo opettajallekin selviää, kun haastattelee jokaisen lapsen ja kehoittaa näitä jokaista huomioimaan tämän tytön. Koulun henkilökunta voi sitten vaivihkaa pitää tätä luokkaa silmällä (vaatii kuukausien tarkkailun). Jos tyttö otetaan mukaan porukkaan kiusaamista ei ole tai se on loppunut, mutta jos ei oteta, häntä kiusataan.
En oikein usko, että tilanne käskemällä paranee. Kiusaaminen saattaa saada vain hienovaraisempia muotoja. Myös ryhmässä voidaan tehokkaasti kiusata. Tytöt ovat erittäin taitavia, jos niin haluavat. Siitä tuleekin sivuhuomautuksena mieleen, että ajatelkaa, monista noista pikkupirulaisista kasvaa vaimoja ja äitejä. Huh.
Meidän tytölle sama on tapahtunut jo kahdesti eikä opettajat saaneet tilannetta muuttumaan. Luokan vaihtaminen sen sijaan auttoi kummallakin kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla mukava poikakin. Kuhan on reilu tyyppi kyseessä niin ei sukupuolella väliä.
Valtaosalla teineistä nuo yläasteen vuodet on oikeasti rankkoja tai tosi rankkoja. Aikuisista irtaantuminen, itsenäistyminen, kaverien merkityksen kasvaminen, hurja epävarmuus kuitenkin kaikkea kohtaan, mikä näyttäytyy siten,että turvaudutaan porukoihin,ettei itse jäädä yksin ja aina joku jää yksin tai ahdistuu,tulee pelkoja,itsetunto-ongelmia, ja sitä myöten vaikka mitä.
Meillä nyt tyttö ysillä,ehkä vähän helpottaa jo,mutta takana on seiskan ahdistus ja masennus, yksinäisyys ja heikko itsetunto,mikä johti siihen,ettei käynyt koulua vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytölle sama on tapahtunut jo kahdesti eikä opettajat saaneet tilannetta muuttumaan. Luokan vaihtaminen sen sijaan auttoi kummallakin kerralla.
Eihän niillä opettajilla oikein ole mitään keinoja pakottaa ketään kenenkään kaveriksi vaikka naama sinisenä julistaisi,että kaikki on otettava mukaan. Tuon ikäisillä jo se kaveripiiri jossa ollaan hengaa ja kulkee paljon keskenään myös vapaa-ajalla, joten se koulun viesti ei paljoa paina. Valitettavasti. Sen sijaan se ,että pääsee tavallaan aloittamaan puhtaalta pöydältä uudessa ryhmässä on helpompi tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään hengaisi heppatytön kanssa
Oliko aivan pakko? Ei voi olla täysin terve kun tällaisiin kommentteihin kykenee. Tämän kaltaiset ihmiset saisi kyllä olla lukkojen takana ja saisi mun puolesta seuloa jo raskauden aikana jotta älyttäisiin abortoida tällaiset ihmiskunnan syövät pois.
Eipä kyllä omakaan kommenttisi älyä ja empatiaa todista.- eri
Sinusta on ok ja tervettä, että toisia kiusataan ja haukutaan? Juu. Minusta sellainen ihminen ei ole täyspäinen.
En väitä ettö kommenttini oli asiallinen, mutta puolustan heikompaa. Minusta on todella raukkamaista sanoa/väittää mitään vastaavaa, vaikka se olisi anonyymisti sanottu. Suurin osa ei omalla nimellä kyllä uskaltaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytölle sama on tapahtunut jo kahdesti eikä opettajat saaneet tilannetta muuttumaan. Luokan vaihtaminen sen sijaan auttoi kummallakin kerralla.
Eihän niillä opettajilla oikein ole mitään keinoja pakottaa ketään kenenkään kaveriksi vaikka naama sinisenä julistaisi,että kaikki on otettava mukaan. Tuon ikäisillä jo se kaveripiiri jossa ollaan hengaa ja kulkee paljon keskenään myös vapaa-ajalla, joten se koulun viesti ei paljoa paina. Valitettavasti. Sen sijaan se ,että pääsee tavallaan aloittamaan puhtaalta pöydältä uudessa ryhmässä on helpompi tapa.
Kaveriksi ei voi, mutta toimeen pitäisi tulla ja ymmärtää ettei yksin jättäminen ole ratkaisu. Ei ole vielä kaveruutta kysyä ryhmätöihin mukaan vaan hyvää käytöstä.
Huh, nyt on melkein tunti juteltu tytön kanssa. Alkoi melkein heti itkemään kun otin asian esille. Hän tosiaan kertoi että ennen joulua kaikki oli ihan hyvin, mutta loman jälkeen paras kaveri alkoi ärsyttää, kun pommitti tyttöä viesteillä jatkuvasti jos jonain päivänä ei näkynyt bussissa. Lapsi oli kyllästynyt tähän ja päätti estää tämän kaverin hetkeksi snapchatissa. Tästä on pari viikkoa ja sen jälkeen on ollut siis täysin yksin koulussa ja kaveri on muiden kanssa.
Puhuimme myös miltä tytöstä tuntuu olla koulussa. Kertomansa mukaan lähes aina seuraavaa tuntia odotellessa muu luokka istuskelee, pelaa ja juttelee yhdessä ja minun lapseni on kauempana. Välillä on yrittänyt osallistua keskusteluun mutta kukaan ei kuuntele. Ei ole sitten viitsinyt edes yrittää puhua. Seiskaluokan alussa oli kuitenkin vähän enemmän porukoissa mukana, mutta pikkuhiljaa on haihtunut ilmaan muiden silmissä.
Tytär sanoi suurin piirtein tällaisia asioita: ''En uskalla kysyä pääsenkö porukkaan, jos ne ei kuitenkaan oikeasti halua mua mukaan ja suostuu vaan koska ei kehtaa kieltäytyä'', ''tuntuu kuin oisin näkymätön kun kukaan ei kysy mitä mulle kuuluu tai miten menee'', ''en voi sille mitään et oon niin huono puhumaan ihmisten kanssa, en mä voi muuttaa luonnettani'', ''ihan kun opetkaan ei tykkäis musta'' ja niin poispäin. Huolestuttavaa on myös se, että tyttö ei kehtaa/uskalla käydä yksin ruokalassa syömässä eikä kukaan ole siihenkään kiinnittänyt huomiota, muiden syömisestä on kyllä huolehdittu ja huomauteltu jos ruokailun jättää välistä. Hän kertoi myös halunneensa sairastua anoreksiaan, että joku huomaisi hänen pahan olon. Siinä vaiheessa ei itselläkään itku ollut kaukana. Ihan hirveää kuulla tuollaista oman lapsen suusta. Olen ollut typerä kun en minäkään ole tajunnut että asiat on noin huonosti.
Pohdittiin yhdessä että soitetaan viikonlopun jälkeen koululle luokanvalvojalle ja kuraattorille. Toivon että tästä keskustellaan myös luokan kanssa. Kumpa asiat lähtisi sitten parempaan päin.
Kiitos teille kaikille tsempeistä, näistä oli apua <3
Syrjään varmaan sinäkin vetäytysit jos kukaan ei sinua huomio.Olet siis näkymätön ja kukaan ei vastaa jos kysyt/juttelet jotain.