Lue keskustelun säännöt.
15-v tyttöni on jäänyt koko luokan ulkopuolelle
25.01.2019 |
Tänään tuli Wilmassa luokanohjaajalta viesti, että 8. Luokkalainen tyttäreni on ollut jo muutaman viikon koulussa täysin yksin ja hiljaa. Tänään LO oli kysynyt tytöltä, että onko kaikki hyvin ja tämä oli alkanut itkeä. Sitten tyttö oli sanonut että tuntee itsensä näkymättömäksi ja täysin yhdentekeväksi kun kukaan ei koskaan ota kontaktia häneen. Että hänen elämänsä on pelkkää helv*ttiä. Hän tuntee että on jäänyt ulkopuoliseksi muusta luokasta, että hän ei kuulu hyvän ryhmähengen joukkoon, jossa kaikki tulee loistavasti toimeen keskenään. Kuulemma usein ryhmätöitäkin tehdessä joku opettaja on sanonut "sitten (tyttäreni nimi) jää yksin" ja joku säälistä ottanut ryhmään mukaan.
Tuntuu niin pahalta lapseni puolesta. Hän on kertonut että on välillä yksinäinen, mutta en tajunnut ottaa sitä tosissaan. Olen sanonut vain että menee rohkeasti ryhmään mukaan ja puhuu kuuluvalla äänellä. Nyt ymmärrän että olen ollut tosi tyhmä. Tytöllä oli vielä ennen joululomaa yksi kaveri jonka kanssa oli aina. Tytön mukaan kaveri oli tosin vähän ripustautuva eikä aina jaksanut häntä. Nyt kaverikin on vaihtanut tyttöni muihin.
LO oli puhunut tänään luokan muiden opettajien kanssa ja laittanut minulle viestiä. En tajunnut että lapsestani tuntuu noin pahalta. Oli syytellyt itseään muunmuassa siitä, että on vain luonnostaan "sosiaalisesti p*ska ihminen ja ruma, läski ja ärsyttävä". Kertoi myös opettajalle että tämä oli ensimmäinen joka kysyi hänen asioistaan. Muutkin opettajat ovat kai huomanneet tytön "masentuneisuuden" ja yksinäisyyden, mutta ei ole edes kysynyt miten menee.
Tyttö on nyt tallilla hoitamassa hoitohevosta, mutta tulee pian kotiin. Miten minun kannattaa tästä puhua? Hän ei ilmeisesti tiedä että opettaja on kertonut minulle hänen mietteistään. Surettaa että oma lapsi joutuu kokemaan tuollaista :(
Kommentit (180)
Lapsen luokassa opettaja yleensä itse määrää ryhmät, jotka eivät pysy samoina ryhmätyöstä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa vain juttelet hänen kanssaan yksinäisyydestä ja kyselet alkuun todellisia kuulumisia? Siitä se lähtee sitten omalla painollaan sujumaan.
Jospa kerrankin keskittyisi siihen KUUNTELEMISEEN, jos et osaa, niin opettele. Mieti, opettaja on ainoa, joka on kysynyt kuulumisia, siis aidosti, ja opettaja myös ainoa, joka on kuunnellut.
Kun opit kuuntelemaan, voit vielä saavuttaa luottamukselliset välit lapsesi kanssa.
Todennäköisesti tuossa on kyse siitä että tytärtäsi kiusataan syrjimällä. Hänestä saatetaan ovelasti puhua selän takana (tekijöinä on siis yksi tai muutama luokalta, jotka saavat muut mukaan). Tämä on yleensä ja lähes aina syy. Nyt opettajan tms. koulun henkilökunnasta pitäisi jutella jokainen oppilas yksinään ja kysellä onko tässä taustalla kiusaamista ja mitä puhutaanko tytöstä selän takana. JOs tämä tehdään näin yksitellen, on suuri todennäköisyys että joku oppilaista sanoo totuuden, jos kyseessä on levinnyt kiusaaminen ja syrjiminen.
Ehdottomasti opettajien pitää alkaa tehdä itse ryhmäjaot niin että tyttäresi pääsee ryhmiin. Eikä niin että kaverit saavat valita omat kaverinsa ryhmiin. Ihan pedagogiikankin puolesta kaikkien pitää oppia tulemaan toisten kanssa toimeen.
Pyydä luokanopettaja laittamaan istumajärjestys niin että tyttäresi pääsee mukavan tyttöluokkakaverin viereen. Ja hänen tulee jatkossa aina olla jonkun kivan tytön vieressä. Tyttäresi voisi myös käydä koulukuraattorille ja psykologille puhumassa kaveriasioista.
Kerro tyttärellesi että vika ei todellakaan ole hänessä vaan nyt asiaa aletaan selvittää luokassa ja koulussa. Kysy häneltä myös tuntuuko hänestä että joku häntä syrjii/kiusaa. Kuka? Onko aiemmin joku kiusannut? Kuka luokassa ehkä saattaisi kiusata jotakin?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen luokassa opettaja yleensä itse määrää ryhmät, jotka eivät pysy samoina ryhmätyöstä toiseen.
Kyllä yläasteella ryhmät saa päättää jo yleensä keskenään.
Ryhmässä saatetaan syrjiä esim. niin että kun syrjitty menee rinkiin välitunnilla, häntä ei huomioida mitenkään eikä hänelle puhuta. Hän on ns. ilmaa. Ja se on kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen luokassa opettaja yleensä itse määrää ryhmät, jotka eivät pysy samoina ryhmätyöstä toiseen.
Kyllä yläasteella ryhmät saa päättää jo yleensä keskenään.
Ei pitäisi saada päättää. Yläaste on pahaa kiusaamis/syrjimisaikaa. Koulu on koulu, ei mikään kaveriporukan kokoontuminen.
Jälkiviisana on hyvä todeta, että aikaisemmin jo olisi kannattanut viedä lasta harrastuksiin jossa toimitaan ryhmänä. Esim joukkulajit, voimistelu, kuoro yms yms. Näistä saadut kaverisuhteet kantaa jos ja kun tulee vaikeuksia koulukaverien kanssa. Tossa vaiheessa siellä koulussa on aika hankala enää tehdä asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunsin olevani yksinäinen 13-18 vuotiaana. Hankin itselleni harrastuksia, käsitöitä ja urheilua itsekseni.
Tänä päivänä luulen olleeni masentunut kun en osannut olla kuten muut luokalla. Olin uusi ja pelkäsin.
Pelko onkin seurannut minua elämäni aikana tiukasti. Joskus siitä on ollut hyötyä kun en ole ryhtynyt yltiöpäisyyksiin.
Helpompi olisi ollut olla jännittämättä ja jutella toisten kanssa, kun minusta tuntui, ettei kukaan kuuntele minua.
Sulkeutuminen oli aika rankkaa.
Vasta nyt kovasti aikuisena olen alkanut vapautumaan. Tunsin syyllisyyttä, vaikka ei ollut syytä. Itken yhä vielä helposti.
Puhut tyttären kanssa ja hankit hänelle apua, koulukuraattori ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Hän tarvitsee paljon tukea. Ole läsnä ja pidä kouluun yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että hevospiireissä olisi kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tuossa on kyse siitä että tytärtäsi kiusataan syrjimällä. Hänestä saatetaan ovelasti puhua selän takana (tekijöinä on siis yksi tai muutama luokalta, jotka saavat muut mukaan). Tämä on yleensä ja lähes aina syy. Nyt opettajan tms. koulun henkilökunnasta pitäisi jutella jokainen oppilas yksinään ja kysellä onko tässä taustalla kiusaamista ja mitä puhutaanko tytöstä selän takana. JOs tämä tehdään näin yksitellen, on suuri todennäköisyys että joku oppilaista sanoo totuuden, jos kyseessä on levinnyt kiusaaminen ja syrjiminen.
Ehdottomasti opettajien pitää alkaa tehdä itse ryhmäjaot niin että tyttäresi pääsee ryhmiin. Eikä niin että kaverit saavat valita omat kaverinsa ryhmiin. Ihan pedagogiikankin puolesta kaikkien pitää oppia tulemaan toisten kanssa toimeen.
Pyydä luokanopettaja laittamaan istumajärjestys niin että tyttäresi pääsee mukavan tyttöluokkakaverin viereen. Ja hänen tulee jatkossa aina olla jonkun kivan tytön vieressä. Tyttäresi voisi myös käydä koulukuraattorille ja psykologille puhumassa kaveriasioista.
Kerro tyttärellesi että vika ei todellakaan ole hänessä vaan nyt asiaa aletaan selvittää luokassa ja koulussa. Kysy häneltä myös tuntuuko hänestä että joku häntä syrjii/kiusaa. Kuka? Onko aiemmin joku kiusannut? Kuka luokassa ehkä saattaisi kiusata jotakin?
Tyttö on kertonut että luokan ryhmähenkeä on kehuttu koulun parhaimmaksi. Välituntisin lapseni on istunut muutaman metrin päässä muista, kun kukaan ei ole jäänyt lähemmäs. Harvoin siellä varmaan pystyy puhumaan pahaa, kun kaikki (paitsi tyttäreni) on niin tiiviisti yhdessä ja aina kuitenkin kuuloetäisyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin näin ja paljon enemmänkin. Nyt olen monisairas syrjäytynyt luuseri. Paska homma, mutta tyttäresi tulee kokemaan tod. näk. saman kohtalon eikä sitä voi enää peruuttaa. Kiusaaminen herkässä iässä pilaa usein koko loppuelämän. Pian sinulla on narkkaava, ***raava ja varasteleva ongelmatapaus käsissäsi. Pahoitteluni. Elämä on julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että hevospiireissä olisi kavereita.
Miten tämä auttaa sinne kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälkiviisana on hyvä todeta, että aikaisemmin jo olisi kannattanut viedä lasta harrastuksiin jossa toimitaan ryhmänä. Esim joukkulajit, voimistelu, kuoro yms yms. Näistä saadut kaverisuhteet kantaa jos ja kun tulee vaikeuksia koulukaverien kanssa. Tossa vaiheessa siellä koulussa on aika hankala enää tehdä asialle mitään.
Harrasti monta vuotta tanssia. Siinäkin joukkueessa oli vähän syrjinnän tapaista toimintaa ja tyttö lopettikin parin vuotta sitten kun aloitti heppailun. Hän siis ennenkin ollut ulkopuolinen ryhmässä.
Mulla oli samanlainen kohtalo, mutta olin sen pahiten kiusatun ainoa kaveri. Nopeasti kuitenkin minustakin tehtiin koko vuosiluokan musta lammas.
Nyt kun mietin, niin en edes ihmettele että minun seuraani ei lyöttäydytty - olin omalla tavallani pikkuvanha ja vihasin turhaa riehumista ja kaikkea höpöttelyä mikä ei liittynyt tunneilla aiheeseen. Olen vähän sitä mieltä että ketään ei voi pakottaa tykkäämään toisesta, koska en itse pitänyt yhdestäkään luokkakaveristani varsinkaan sen jälkeen kun rupesivat kiusaamaan omaa parasta kaveriani.
Jotkut nuoret nyt ovat perseestä, ja harva haluaa asettua valtavirtaa vastaan. Suoranainen kiusaaminen ja syrjintä on saatava kitkettyä pois, ja kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta valitettava totuus on ettei ketään voi pakottaa olemaan toisen kaveri.
En valitettavasti osaa neuvoa, mikä auttaisi tähän hätään koulussa. Mutta yrittäkää ainakin löytää kavereita koulun ulkopuolelta. Onko tyttö menossa ensi kesänä riparille? Suosittelen lämpimästi Suomen Lähetysseuran riparia Päiväkummussa. Siellä on moni koulussa kiusatuksi tai syrjityksi joutunut päässyt hyvin mukaan porukkaan.
Jos tyttö pärjää hyvin koulussa, kannattaa hakea johonkin korkean keskiarvon lukioon. Niissä vähän erikoisemmatkin tyypit tulevat yleensä hyväksytyksi.
Lapseni koulussa kuraattori järjesti ylimääräistä ryhmäytystä kasiluokalla, kun siellä oli sopeutumattomia. Siitä tuskin oli apua.
Ja sitten voisi kysyä erktyisopettajalta, josko hän voisi auttaa. Oma lapseni oli lukivaikeuden takia erityisopella kielissä. Siellä tutustui pariin syrjäytyneeseen, joista tuli kavereita lapselleni. (Lapseni haki kerran toisen noista jopa kesken päivän kouluun, kun ei muuten rohjennut tulla), Nuo syrjäytyneet olivat eri luokalla. Erityisopella ja vaöaavalintaisissa on mahdollisuus tutustua muilla luokilla oleviin oppilaisiin. Lapsellani oli hyvinä kavereina kaksi omalta luokalta, nuo kaksi syrjäytynyttä ja yksi laaja-alaisista oppimishäiriöistä kärsivä rinnakkaisluokkalainen ja vielä pari ylempiluokkalaista. Niiden ylempiluokkalaisten avulla tutustui jopa poikakaveriinsa, jonka kanssa olivat yhdessä 2,5 vuotta.
Eli kannattaa kysyä erityisopella tai kuraattorimta vinkkejä muista yksinäisistä toisilla luokilla.
Mielestäni tilanne on siinä mielessä hyvä, että asia on huimattu ja tyttökin on ragoinut. Ja vielä se, että sinä välität ja mietit ratkaisuja. Ratkaiseva askel on jo otettu. Teillä on todella hyvät lähtökohdat kääntää kaikki voitoksi lopulta. Voisi olla niinkin, että kukaan ei koko kouluaikana huomaa, kukaan opettaja ei kysyisi. Tyttö voisi sulkeutua itseensä vuosiksi ja kasvaa ajatukseen, että näin kuuluu olla. Mulle kävi niin. Terveisin näkymätön tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni koulussa kuraattori järjesti ylimääräistä ryhmäytystä kasiluokalla, kun siellä oli sopeutumattomia. Siitä tuskin oli apua.
Ja sitten voisi kysyä erktyisopettajalta, josko hän voisi auttaa. Oma lapseni oli lukivaikeuden takia erityisopella kielissä. Siellä tutustui pariin syrjäytyneeseen, joista tuli kavereita lapselleni. (Lapseni haki kerran toisen noista jopa kesken päivän kouluun, kun ei muuten rohjennut tulla), Nuo syrjäytyneet olivat eri luokalla. Erityisopella ja vaöaavalintaisissa on mahdollisuus tutustua muilla luokilla oleviin oppilaisiin. Lapsellani oli hyvinä kavereina kaksi omalta luokalta, nuo kaksi syrjäytynyttä ja yksi laaja-alaisista oppimishäiriöistä kärsivä rinnakkaisluokkalainen ja vielä pari ylempiluokkalaista. Niiden ylempiluokkalaisten avulla tutustui jopa poikakaveriinsa, jonka kanssa olivat yhdessä 2,5 vuotta.
Eli kannattaa kysyä erityisopella tai kuraattorimta vinkkejä muista yksinäisistä toisilla luokilla.
Lisään, että tekivät muutaman päivän sitä ryhmäyttämistä, mutta oppilaiden asenne siihen oli huono ja sen takia ei siitä ollut apua.
Jospa vain juttelet hänen kanssaan yksinäisyydestä ja kyselet alkuun todellisia kuulumisia? Siitä se lähtee sitten omalla painollaan sujumaan.