Lue keskustelun säännöt.
Jumissa ”liian kalliin” talon kanssa
21.01.2019 |
Rakennettiin 2010-luvun alussa okt ison kaupungin vieressä olevaan pienempään kuntaan. Nyt kun lapset lähdössä omilleen, niin voitasiin siirtyä kaupunkikeskusta asujiksi. Se ei vaan onnistukaan niin helposti. Rakennuskustannukset oli jotain 470000€. Kahteen vuoteen ei paikkakunnalla ole myyty asuntoa yli 400000€:lla. Viime vuonna taisi 365000€ olla paikkakunnan kallein talokauppa. Reilu 1.5 vuotta vaihtelevasti yritetty myydä. Yksi pariskunta meinasi tehdä tarjouksen mutta eivät tehneet. Pitäisikö vaan suosiolla ottaa 100000€ takkiin ja mennä elämässä eteenpäin?
Kommentit (247)
Käytetty talo myydään aina halvemmalla kuin uusi. Eikä tuo teidän talonne mikään uusi enää ole, joten tottakai myytte sen 100 000 euroa halvemmalla kuin sen rakennuttamisesta maksoitte.
Miksi ihmeessä kuvittelet, että saisitte siitä myydessä saman hinnan?
Kuitenkin ostaja joutuu sitä vielä remontoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä lainkaan tuota keski-ikäisten parien hinkua myydä sitä kallista unelmiensa taloa.Jos se on ollut unelma (luusis niin,kun on satsattu siihen rahaa ja paljon). Lapsia on kuljetettu harrastuksiin ja muutenkin elämä ollut ruuhkaisaa.
Miks ihmeessä ei siellä voi edelleenkin asua kaksi ihmistä.Mikä vaikeus on käydä siellä keskikaupungin riennoissa. Nauttia kotona omasta tilasta( sitä omaa
TILAA
tarvitsee VANHETESSA ) ,koettu on. Siivoaminenkin on helppoa,kun roudaa vanhat ja turhat roinat pois ja tilalle uutta ilmavaa. Ei sen takia tarvitse ryhtyä muuttoruljanssiin. Monella on keräänynyt rahaa ,jotta se on mahdollista.
Ei voi ymmärtää,miksi muuttaa ahtaaseen keskustan purkkiin pakokaasujen keskelle.
Netin kautta saa nykyään kauppakassit ym ostokset ja miks ei voi mennä sinne isollekirkolle humputtelemaan kuka tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuopion tai Jyväskylän lähellä tämä? Etelässä ei voi olla noin halpa tontti ison kaupungin lähellä.
Toinen näistä.
ap
Jos on Kuopio niin valiettavasti voin sano että hyvin epätodennäköistä on saada asunto kaupaksi tuolla hinnalla. Me ollaan katseltu asuntoa nyt Kuopiosta noin kolmisen vuotta koska tämän kevään muutto on ollut tiedossa jo sen aikaa, ja kyllä siellä pyörii samat yli 400 000€ asunnot kuin 2016. Justiinsa puolison kanssa kauhisteltiin että miten ihmiset kuvittelevat saavansa rahansa takaisin, ei Kuopiossa kuitenkaan niille 400 000-600 000€ hintaisille taloille ostajia löydy hirveästi. Meilläkin hintakatto 390 000€ ja siihen hintaan löytyy uusia ja hyviä taloja (2010 <) sekä vanhoja hyväkuntoisia helmiä.
Taidat olla erikoistuva lääkäri, runkokoulutuksen jälkeen menossa suorittamaan yo-palvelua..? Ajattelin tuosta aikataulusta. Jos kolme vuotta ollut tiedossa Kuopioon (KYSiin) meno.. Ja 390k€ voisi olla siihen tuloluokkaan (erikoistuva lääkäripariskunta?) mietitty sopiva asunnonhinta. Ei kuitenkaan ole mikään duunariveto täräyttää 390k€ asuntokauppaa Kuopiossa.
Toivon, että saatte talon kaupaksi. Nyt kevät ja kesä on hyvää myyntiaikaa. Mutta jos olisin teidän tilanteessa olisin valmis ottamaan kauppahinnassa takkiin ja muuttaisin sinne kskustaan. Jos se siis ihan oikeasti on se teidän unelma. Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lainkaan tuota keski-ikäisten parien hinkua myydä sitä kallista unelmiensa taloa.Jos se on ollut unelma (luusis niin,kun on satsattu siihen rahaa ja paljon). Lapsia on kuljetettu harrastuksiin ja muutenkin elämä ollut ruuhkaisaa.
Miks ihmeessä ei siellä voi edelleenkin asua kaksi ihmistä.Mikä vaikeus on käydä siellä keskikaupungin riennoissa. Nauttia kotona omasta tilasta( sitä omaa
TILAA
tarvitsee VANHETESSA ) ,koettu on. Siivoaminenkin on helppoa,kun roudaa vanhat ja turhat roinat pois ja tilalle uutta ilmavaa. Ei sen takia tarvitse ryhtyä muuttoruljanssiin. Monella on keräänynyt rahaa ,jotta se on mahdollista.Ei voi ymmärtää,miksi muuttaa ahtaaseen keskustan purkkiin pakokaasujen keskelle.
Netin kautta saa nykyään kauppakassit ym ostokset ja miks ei voi mennä sinne isollekirkolle humputtelemaan kuka tahtoo.
Minä en taas ymmärrä miksi sinä kommentoit toisten uusia unelmia vähättelemällä niitä, koska its et toimisi samoin.
Keskustassakin voi asua mukavasti ja väljästi. Mikään ei ole niin ihana kuin vanha kerrostalo korkeine huoneineen. Ja mikä parasta: ei lumenluontia, nurmikon kastelua ja leikkausta, omakotitalon mukana tulevaa jatkuvaa pientä remppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lainkaan tuota keski-ikäisten parien hinkua myydä sitä kallista unelmiensa taloa.Jos se on ollut unelma (luusis niin,kun on satsattu siihen rahaa ja paljon). Lapsia on kuljetettu harrastuksiin ja muutenkin elämä ollut ruuhkaisaa.
Miks ihmeessä ei siellä voi edelleenkin asua kaksi ihmistä.Mikä vaikeus on käydä siellä keskikaupungin riennoissa. Nauttia kotona omasta tilasta( sitä omaa
TILAA
tarvitsee VANHETESSA ) ,koettu on. Siivoaminenkin on helppoa,kun roudaa vanhat ja turhat roinat pois ja tilalle uutta ilmavaa. Ei sen takia tarvitse ryhtyä muuttoruljanssiin. Monella on keräänynyt rahaa ,jotta se on mahdollista.Ei voi ymmärtää,miksi muuttaa ahtaaseen keskustan purkkiin pakokaasujen keskelle.
Netin kautta saa nykyään kauppakassit ym ostokset ja miks ei voi mennä sinne isollekirkolle humputtelemaan kuka tahtoo.Minä en taas ymmärrä miksi sinä kommentoit toisten uusia unelmia vähättelemällä niitä, koska its et toimisi samoin.
Keskustassakin voi asua mukavasti ja väljästi. Mikään ei ole niin ihana kuin vanha kerrostalo korkeine huoneineen. Ja mikä parasta: ei lumenluontia, nurmikon kastelua ja leikkausta, omakotitalon mukana tulevaa jatkuvaa pientä remppaa.
Mikään ei ole niin ihanaa, kun sen vanhan kerrostalon sokeritoukat, turkiskuoriaiset, nykyisin luteet ja torakat.
Paria ensimmäistä pakenin Jugend-talosta omakotitaloon jo 40 vuotta sitten.
Eikä ole ikäva vaikka lapset olleet jo poissa kotoa 2å v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lainkaan tuota keski-ikäisten parien hinkua myydä sitä kallista unelmiensa taloa.Jos se on ollut unelma (luusis niin,kun on satsattu siihen rahaa ja paljon). Lapsia on kuljetettu harrastuksiin ja muutenkin elämä ollut ruuhkaisaa.
Miks ihmeessä ei siellä voi edelleenkin asua kaksi ihmistä.Mikä vaikeus on käydä siellä keskikaupungin riennoissa. Nauttia kotona omasta tilasta( sitä omaa
TILAA
tarvitsee VANHETESSA ) ,koettu on. Siivoaminenkin on helppoa,kun roudaa vanhat ja turhat roinat pois ja tilalle uutta ilmavaa. Ei sen takia tarvitse ryhtyä muuttoruljanssiin. Monella on keräänynyt rahaa ,jotta se on mahdollista.Ei voi ymmärtää,miksi muuttaa ahtaaseen keskustan purkkiin pakokaasujen keskelle.
Netin kautta saa nykyään kauppakassit ym ostokset ja miks ei voi mennä sinne isollekirkolle humputtelemaan kuka tahtoo.Minä en taas ymmärrä miksi sinä kommentoit toisten uusia unelmia vähättelemällä niitä, koska its et toimisi samoin.
Keskustassakin voi asua mukavasti ja väljästi. Mikään ei ole niin ihana kuin vanha kerrostalo korkeine huoneineen. Ja mikä parasta: ei lumenluontia, nurmikon kastelua ja leikkausta, omakotitalon mukana tulevaa jatkuvaa pientä remppaa.
Mikään ei ole niin ihanaa, kun sen vanhan kerrostalon sokeritoukat, turkiskuoriaiset, nykyisin luteet ja torakat.
Paria ensimmäistä pakenin Jugend-talosta omakotitaloon jo 40 vuotta sitten.
Eikä ole ikäva vaikka lapset olleet jo poissa kotoa 2å v.
20 vuotta sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohihuuto,
kyllä minä olen aina ostanut ja remontoinut omia asuntojani pitkälti sillä perusteella että hinta on sopiva ja asunto menee kaupaksi sitten kun sen aika on ... Asun siis parjatussa harmaa-valko-beige-värisessä asunnossa kun en ole sisustamisesta kiinnostunut.
Ihan järkevää ja toisaalta ei. Jos asuu asunnossaan ainakin sellaiset viisi vuotta, niin suurella todennäköisyydellä ostaja haluaa kuitenkin maalata uudet harmaa-valko-beige-seinät, koska ne sinun seinäsi ovat kuitenkin jo vähän kulahtaneet. Ihan yhtä hyvin voisi siis maalata itseään varten vaikka vihreät seinät ja sitten myyntiä ennen maalata ne valkoisiksi, jolloin ne olisivat uutuuttaan hohtavat.
On muuten kolminkertainen työ maalata vihreät seinät valkoisiksi verrattuna siihen, että maalaa valkoiset uudelleen valkoisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että periferiaan ei kannata rakennuttaa linnaa. Eli: jos sulla on 30ke:n tontti, älä rakenna siihen 500ke:n kivilinnaa, vaan 200ke:n puu- tai tiiliverhotun 90-130m2 normitalon.
Jos sulla on 100-200ke:n tontti kasvukeskuksen läheisyydessä, voit harkita rakentavasi siihen 300-400ke:n kivilinnan. Tiedosta kuitenkin, että tämmöisten ostajat (ne kellä rahaa taloon 400-600ke) ovat harvassa Hgin, Tren ja Tkun ulkopuolella.
Ohis, mutta kannattaako rakentaa talo vai ostaa valmis? Täällä uuden ok-talon saa noin 200 tuhannella eurolla. Tuleeko halvemmaksi vai kalliimmaksi ostaa muuttovalmis talopaketti? Tontin hintaa ei lasketa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin homma menee silleen, että oman myynnistä pitää saada ylihintaa ja vastaavasti uusi pitää saada ostaa alihintaan. Tsemppiä pienen paikkakunnan omakotitalon myyntiin ja kaupunkiasunnon ostoon.
Vierailija kirjoitti:
Tulee rumaa jälkeä kun keskustalainen Vanhasen unelmahöttö ”Nurmijärvi-ilmiö” murenee. Pelloille rakennettujen talojen asukkaat vanhenee siellä kunnes kuolo korjaa. Kukaan ei taloja osta ja niihin todellakin jäädään loukkuun. Nuori, koulutettu väki asuu jatkossa kaupunkikeskustoissa.
Mutta kun mietit maantieteelliseltä kannalta Helsingin keskustaa, niemen kärkeä ja pussin pohjaa, ei sinne loputtomasti ihmisiä mahdu.
Kaupunki laajenee väistämättä, nyt suurin ongelma on julkisen liikenteen toimimattomuus, näiltä Nurmijärviltä on kuljettava autolla.
Jos junayhteys kulkisi esim. Klaukkalasta (Nurmijärveltä) Helsingin keskustaan, se tuskin veisi edes ihan puolta tuntia. Ei se ole maan pääkaupunkiin todellakaan pitkä matka eikä aika.
Uskon, että tämä ihmisten toive muuttaa keskustaan pieniin asuntoihin on tämän hetken trendi, mutta olen melko varma, että sekin taas aikanaan muuttuu.
Uskon, että nämä Nurmijärvet, Vihdit, Kirkkonummet on taas parinkymmenen vuoden päästä ihan ok paikkoja, kunhan liikennejärjestelyt osataan hoitaa.
N. 40 km pääkaupungin keskustasta on varmasti aikanaa ihan hyvä ja arvokaskin sijainti omakotitalolle, nyt vaan kulkuyhteydet tökkii.
Ei tietty auta Ap:ta nyt, mutta en jaksa uskoa, että pitkällä tähtäimellä nämä pääkaupunkiseudun Nurmijärvet murenee, talot mätänee ja kuolo korjaa asukkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että periferiaan ei kannata rakennuttaa linnaa. Eli: jos sulla on 30ke:n tontti, älä rakenna siihen 500ke:n kivilinnaa, vaan 200ke:n puu- tai tiiliverhotun 90-130m2 normitalon.
Jos sulla on 100-200ke:n tontti kasvukeskuksen läheisyydessä, voit harkita rakentavasi siihen 300-400ke:n kivilinnan. Tiedosta kuitenkin, että tämmöisten ostajat (ne kellä rahaa taloon 400-600ke) ovat harvassa Hgin, Tren ja Tkun ulkopuolella.
Tämäkin on vähän suhteellista. Jos haluaa rakentaa sukukartanon, joka siirtyy sukupolvelta toiselle ja jos ei rahasta ole niin väliä, niin oikein hyvä idea :)
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta kannattaako rakentaa talo vai ostaa valmis? Täällä uuden ok-talon saa noin 200 tuhannella eurolla. Tuleeko halvemmaksi vai kalliimmaksi ostaa muuttovalmis talopaketti? Tontin hintaa ei lasketa mukaan.
Jos ei rakentamisesta mitään ymmärrä tai ole valmis siihen paneutumaan, tulee halvemmaksi ja helpommaksi ostaa valmis talo. Talonrakennusprojekti on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti, mutta se vaatii projektinhallinnan osaamista ja omaa hartiapankkia. Kolme taloa on tullut tässä elämän varrella rakennettua eli täysin toteutettavissa se on, mutta onhan tuo aika ison osan niellyt vapaa-aikaani vuosien saatossa.
Itellä vastaavat ongelmat mutta auton kanssa. Ostin Citroen C5 ja nyt haluaisin vaihtaa sen uuteen pienempään. Kuitenkin maksoin autosta 27000€ ja nyt minulle tarjottiin autosta 5000€, miten on mahdollista? Mielestäni minun pitäisi saada välirahaa kun vaihdan pienempään.
Vierestä olen seurannut erään sukulaiseni ja tämän perheen kohtaloa. Vai pitäiskö sanoa typeryyttä ja rahankäytön järjettömyyttä
Piti rakennuttaa uusi ja mahdollisimman moderni ja ylellinen talo muuttotappiokunnan lähiöalueelle.
Unelmien talo. Lainat siis tappiin ja elinikäinen laina-aika. On siinä kahdella matalapalkka-alalla olevalla merkonomilla ollut maksamista. Ja käytännössähän pariskunnan jo eläkeikäiset vanhemmat heitä ovat avustaneet harva se kuukausi, kun ei rahat riitä. Myydäkään ei voi kun lapset käy lähikoulua eikä kukaan taloa täydellä hinnalla ikinä ostaisi....
Vierailija kirjoitti:
Itellä vastaavat ongelmat mutta auton kanssa. Ostin Citroen C5 ja nyt haluaisin vaihtaa sen uuteen pienempään. Kuitenkin maksoin autosta 27000€ ja nyt minulle tarjottiin autosta 5000€, miten on mahdollista? Mielestäni minun pitäisi saada välirahaa kun vaihdan pienempään.
Sulla on väärä auto. Itse ostin 150€:lla Lada 1200L auton vuonna 2004 yhdeltä maajussilta. Pesin sen silloin, otin akunkengän irti ja pistin sen kesämökin autotalliin. Pari vuotta sitten se haluttiin ostaa 3000€:lla. Myin, kun piti saada vene sisälle.
Eikös se kannattaisi laittaa vuokralle? Varmasti löytyy porukkaa, jotka mielellään vuokraisivat omakotitalon sopivaan hintaan. Se ei ole ihan jokapäiväinen vuokratalo, joten voi hyvinkin saada ihan käypää hintaa sellaiselta perheeltä, joka tienaa hyvin, muttei välttämättä uskalla vielä ostaa omaa. Tai on muutaman vuoden "komennuksella" siellä päin eli ei kannata ostaa omaa, mutta ehkä haluaa pientä luksusta.
Me asuimme 11 vuotta uudehkolla asuinalueella, jossa paljon omakotitaloja/rivitaloja. Rakensimme sellaisen "perustalon" aikanaan, laitoimme syksyllä talomme myyntiin. Hintapyyntö oli n 250 000, ensimmäinen ja hyväksytty tarjous tuli kahden viikon kuluttua myyntiin laitosta. Samalla asuinalueella oli ollut (ja on muuten vieläkin) myynnissä talo, jonka hintapyyntö oli n 380 000e, samanikäinen talo kuin meillä.
Toki ns normi palkansaajan on ihan eri ostaa n 240 000e talo kuin lähemmäs 400tuhatta, se on ihan selvää. Laittaisin kyllä talon myyntiin, joskus tulee tappiota ja joskus ei, se on vain kumminkin rahaa...