Jumissa ”liian kalliin” talon kanssa

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän on "vanha" talo. Uusi talo tulisi maksamaan 470 000€, käytetyn saa 360 000 eurolla. Ei kannata miettiä paljonko se on joskus tullut maksamaan. Kaikki asiat ovat uutena kalliimpia kuin käytettynä.

No ei ihan näinkään. Itsehän omaa taloa rempanneena olen upottanut/tulen upottamaan yhteensä 100k remontteihin ja muihin kunnostustöihin viimeisen kymmenen vuoden aikana (ja tänä vuonna vielä yksi isohko remppa).

Talo oli sikahalpa, tämä siksi, että viimeinen remontti oli tehty 70-luvulla. Pikku hiljaa sitten sitä laiteltu modernimpaan kuntoon, kuitenkin talon alkuperäisyys säilyttäen. (Kysessä yli 100 vuotta vanha talo.) 

Ne kunnostukset ja "päivitykset" mitä taloon on tehty, ovat kohottaneet talon jälleenmyyntiarvoa huomattavasti. Ottaen vielä huomioon että talo sijaitsee luonnonsuojelualueen reunassa (ilman kaavamuutosta ei uusia rakennuksia, hyvä näköala ja naapureita harvakseen) ja isolla tontilla, niin käärinen sievoisat rahat, kun/jos joskus myyn. 

Todellisuudessa käärit sievoiset tappiot, kun tajuat ettei kukaan halua ostaa noin vanhaa taloa syrjäseudulta.

Just tuon takia välttelen ”unelmieni omakotitalon” rakentamista/rakennuttamista. Taloudellinen katastrofi. Tai sitten siinä pitää oikeasti haluta asua kuolemaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että kovin harvalla ihmisellä on täysin selvä suunnitelma elämänkulustaan 10-20-30 vuotta eteenpäin. Emme myöskään ole missään pakkotilanteessa. Voimme aivan hyvin jatkaa asumista tässäkin. Varallisuus toisaalta antaa myöden esim keskustakaksion tai kolmion hankkimisesta niin halutessamme. Toki emme vajaa kymmenen vuotta sitten osanneet ajatella, että tämän tyyppisten perheasuntojen kysyntä sakkaa vaikka etäisyyttä yli 100000 asukkaan kaupungin keskustaan on alle 15km.

Näitä vastaavia taloja on alueella rivissä satoja.

No tuo ei ole isoa kaupunkia nähnytkään. Liian kallis talo liian syrjäisessä paikassa. Haiskahtaa siltä että tuossa kaupungissa keskusta-asunnotkin on edullisia Helsingin hintoihin verrattuna. Ja tuon talon ostaminen vaatisi helsinkiläiset palkat, joita tuollaisilla pikkupaikkakunnilla ei yksinkertaisesti makseta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että pitäis saada omat takaisin. Tehän olette asuneet siinä ja talo on siis käytetty. Ei käytetystä autosta tai telkkaristakaan saa omiaan takaisin.

OT. Onkohan mun Helsingin keskustassa oleva 1920-luvulla rakennettu asunto siis menettänyt arvoaan vai miten hinta määräytyy, kun sata vuotta vanha "käytetty" asunto kyseessä? Naapurista myytiin 85m2 kolmio just hintaan 640000€. Paljonkohan nämä maksoi 100 vuotta sitten ja paljonko hinta on tuossa ajassa tippunut kun "käytetty asunto"?

Olet nyt vähän kujalla. Tuossa 100 vuoden aikana taloon on tehty aika mittavasti remontteja, että on sen arvo saatu säilymään. Todellinen arvonnousu tulee tontin hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viidentoista vuoden jälkeen ei saa uuden hintaa

Yleensähän asuntojen ja kiinteistöjen hinnat nousevat suht tasaisesti. Tämä kämppä on ilmeisesti huonolla alueella, jonne kukaan ei halua muuttaa. Eihän tuossa tilanteessa oikein muuta voi kun joko hyväksyä tietty tappio ja päästä kämpästä eroon tai sitten tyytyä siinä edelleen asumaan.

Asuntojen ja kiinteistöjen hinnat laskevat suht tasaisesti. Paitsi hyvillä alueilla kasvukeskuksissa ja hyvien liikenneyhteyksien ääressä. Eli juuri AP:n kaltaiset, kasvukeskuksien ulkopuolelle ison talon rakentaneet ovat häviäjiä tässä pelissä. 

Nykyäänhän rakennetaan liian pieniä asuntoja keskustaan, joten ei sen linjan kontraaminen välttämättä huono vaihtoehto ole. Asuako jossain kerrostalogethossa idioottien naapureiden kanssa vai tilavasti rauhassa. Pitää muistaa, että rakennukset eivät ole ikuisia mutta idiotismi kuitenkin uusiutuva luonnonvara.

Tunnen yhden vastaavan tapauksen, jossa oli kaksi myyjistä riippuvaa ongelmaa. Ensinnäkin rakennuskustannukset ja "rakennuskustannukset". Pariskunta oli sisustanut parhailla/kalleimmilla materiaaleilla eikä halunnut ottaa asunnosta takkiin. Tästä syystä talon hinta määriteltiin todellisten rakennuskustannusten mukaan eikä arvon mukaan.

Toisekseen samalla alueella oli myynnissä vastaavanlaisia taloja 100 000e halvemmalla koko ajan ja näissä taloissa oli mm. parempi sijainti ja tontti.

Myyjän olisi pitänyt ymmärtää, että sijainti, tontti ja pohja ovat sellaisia asioita, joista ostajan on pakko maksaa, mutta sisustus ei ole. Toisekseen heidän olisi kannattanut alunperinkin laittaa asunnon hinta "alakanttiin", koska silloin tappiota olisi tullut vähemmän ja asunto olisi myyty nopeammin. Lopulta he myivät talon halvemmalla kuin millä alueen pienemmät tavisomakotitalot olivat menneet.

Aloittajaa suosittelisin ottamaan asunnon myynnistä yli vuodeksi ja palauttamaan sen sitten markkinoille selvästi alemmalla pyyntihinnalla.

Tällä hetkellä perheelliset suosivat keskustoja omakotialueiden kustannuksella. Itse en usko, että trendi on muuttumassa.

Meillä tilanne vähän toinen. Rakennettiin markka-ajan lopussa 300 000 markalla. Myytäessä saatiin melkein saman verran euroina. :) Ostettiin uudempi ja isompi ja kohta on velka maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jos ette meinaa odottaa tyyliin 10 vuotta josko markkinahinta muuttuu. Pinnathan tosta pitää uusia kuitenkin

Pinnat pitää uusia alle 10  vanhasta talosta, älä hullujas puhu!

Ap ei mainitse sijainnista, lämmituskustannuksista ja -tavasta mitään, neliöt, onko hyvin rakennettu, onko hukkaneliöitä, millanen autotalli, millainen tontti jne.

Jos noista yksikin kusee niin on aika kova hinta. Ei auta hieno talo jos käytännöllisyys puuttuu kokonaan.

Tulee rumaa jälkeä kun keskustalainen Vanhasen unelmahöttö ”Nurmijärvi-ilmiö” murenee. Pelloille rakennettujen talojen asukkaat vanhenee siellä kunnes kuolo korjaa. Kukaan ei taloja osta ja niihin todellakin jäädään loukkuun. Nuori, koulutettu väki asuu jatkossa kaupunkikeskustoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jos ette meinaa odottaa tyyliin 10 vuotta josko markkinahinta muuttuu. Pinnathan tosta pitää uusia kuitenkin

Pinnat pitää uusia alle 10  vanhasta talosta, älä hullujas puhu!

Meinaatko ettei kulu?

En ymmärrä, mistä tulee oletus, että asunnon arvon pitäisi nousta tai pysyä samana. Juu, inflaatio tietysti, mutta muuten miksi kukaan maksaisi 10 vuotta vanhasta asunnosta saman tai enemmän kuin uutena?

Vierailija kirjoitti:

Jos sijainti on hyvä, voi asunnon hinta nousta. Eräs tuttuni osti kivan kaksion Helsingin keskustasta 90-luvun lopussa 200 000 MARKALLA. Pari vuotta sitten myi sen ja sai yli

300 000 EUROA.

Suoraan sanoen en usko tätä, ellei asunto ole ollut melkoinen läävä tai tuttusi on saanut huijattua jotain vanhusta. Minä ostin ensiasuntoni vuonna 1999 ja muistan hyvin oman budjettini: max. 400 000 mk. Ostin kaksion Oulunkylästä, neliöitä 47 ja pyyntihinta 410 000 mk (mikä siis oli minulle liikaa, mutta sain siitä nipistettyä vähän). Ihan ensimmäisen asunto, jota koskaan kävin katsomassa oli Maunulassa, hinta 360 000 mk. 

Hyvin vaikea uskoa, että keskustasta olisi saanut puolet halvemmalla kaksiota. Minun tuttujani asui mm. Lassilassa, ja sieltäpäin en löytänyt mitään kivaa, mihin minulla olisi ollut varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee rumaa jälkeä kun keskustalainen Vanhasen unelmahöttö ”Nurmijärvi-ilmiö” murenee. Pelloille rakennettujen talojen asukkaat vanhenee siellä kunnes kuolo korjaa. Kukaan ei taloja osta ja niihin todellakin jäädään loukkuun. Nuori, koulutettu väki asuu jatkossa kaupunkikeskustoissa.

Oon kyllä kelannu että sellaisetkin paikat kuin Westend, Itä-Pakila, Paloheinä on myös ramiintunutta rivaria pullollaan. Tontilla voi olla srvonsa.

Ostat kiikkustuolin ja rapsuttelet kissaa siinä loppuelämän. Peltomarkettiin tapahtuva reissu on viikon kohokohta. Voi samalla makkaranhakureissulla vaihtaa kuulumiset muiden raihnastuvien kyläläisten kanssa. Tätä se on keskustalainen asuntopolitiikka.

Vierailija kirjoitti:

Ohihuuto,

kyllä minä olen aina ostanut ja remontoinut omia asuntojani pitkälti sillä perusteella että hinta on sopiva ja asunto menee kaupaksi sitten kun sen aika on ... Asun siis parjatussa harmaa-valko-beige-värisessä asunnossa kun en ole sisustamisesta kiinnostunut.

Ihan järkevää ja toisaalta ei. Jos asuu asunnossaan ainakin sellaiset viisi vuotta, niin suurella todennäköisyydellä ostaja haluaa kuitenkin maalata uudet harmaa-valko-beige-seinät, koska ne sinun seinäsi ovat kuitenkin jo vähän kulahtaneet. Ihan yhtä hyvin voisi siis maalata itseään varten vaikka vihreät seinät ja sitten myyntiä ennen maalata ne valkoisiksi, jolloin ne olisivat uutuuttaan hohtavat. 

Asuntojen hinnat nousevat ja laskevat, ja se pitää ymmärtää, että oma asunto ei ole mikään varma "sijoitus", vaan asuminen on kulutusta.

Ostin ensimmäisen asuntoni 1980-luvulla, markka-aikaan. Sen hinta nousi asuntoboomin aikaan kahdessa vuodessa 170.000:sta 250.000 tuhanteen, ilman että tein mitään... Talo rakennettu 1939.

Myöhemmin miehen kanssa 1990-luvun lama-aikaan ostettiin rivitalo-osake. Remontoimme sen huolella rahaa, vaivaa tai materiaaleista säästämättä. Kun sen kaiken jälkeen myimme, saimme saman hinnan, minkä olimme siitä maksaneet alunperin...

Vierailija kirjoitti:

Teidän on "vanha" talo. Uusi talo tulisi maksamaan 470 000€, käytetyn saa 360 000 eurolla. Ei kannata miettiä paljonko se on joskus tullut maksamaan. Kaikki asiat ovat uutena kalliimpia kuin käytettynä.

Ei ole, ei läheskään kaikki. Kysyntä ja tarjonta on se joka hinnan määrittää. Monistakin käytetyistä tuotteista voi saada käytettynä paremman hinnan kuin uutena ja nimenomaan asunnot on siinä hyvä esimerkki. Asuntomarkkinat ovat käyneet ylikierroksilla jo 90-luvun lamasta lähtien ja hinnat nousseet poskettomasti. Esimerkiksi vaikkapa 90-luvulla rakennettu omakotitalo oikealla paikalla on arvoltaan moninkertainen sen rakennuskustannuksiin verrattuna. Väärällä paikalla siitä ei tietenkään saa paljoakaan. 1961 rakennetun Punavuoressa sijaitsevan kerrostalon 23 neliöisen yksiökopin hinta on etuovessa 235 000 euroa, joka vastaa vuoden 1961 rahassa 10 000 000 markkaa. Rohkenen epäillä, että se koppi olisi uutena maksanut lähellekään 10 miljoonaa markkaa.

Mutta siis kysyntä tarjonta määrittelee hinnan, ei tuotteen ikä, ainakaan suoraan. Autothan ovat tunnetusti erittäin huono sijoitus, mutta ei nekään aina. Tietyt vanhat autot ovat tänä päivänä todella arvokkaita. Esim naapurini ostivat aikoinaan 70-luvulla legendaarisen 21 ikkunaisen volkkarin kleinbussin ja maksoivat siitä muutaman tonnin, siis markoissa. Harmi vaan, että myivät sen 80-luvulla pilkkahintaa, nimittäin nyt ne ovat todella arvossaan. Juuri katselin netistä saman vuosimallin tismalleen saman mallista ja väristä kleinbussia, jonka hinta pyyntö on 145 000 euroa. Toki se oli entisöity viimeisen päälle, mutta ei niitä huonompikuntoisiakaan halvalla saa. Myös uudet autot voi olla arvokkaita, jos on lyödä riittävästi täpäkkää pöytään. Tämä tietysti koskee vain ökyrikkaita. Eli jos on varaa lyödä pöytään milli tai kaksi, niin voit ostaa jonkun uuden superauton, jonka hinta tulee vain kasvamaan pienten valmistusmäärien vuoksi. 

Isossa kaupungissa hinnat voi nousta,laidemmalla harvemmin.Pinnat kuluu ja ison talon remppakin on jo +50.000.

Tarjoan näkemättä 160 k€.