Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä lastensuojelusta?
Matti
30.12.2018 |
Onko kokemusta tai lähipiirissä ollut lastensuojelua?
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.
Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.
Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?
No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.
Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.
Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.
Maalaisjärki.
Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?
Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.
Miten ilmoittaja tarkistetan? Isän sisko soittaa lastensuojeluun ja kertoo että isä lyö lapsiaan. Tässäkö aletaan sitten kyselemään, että onko teillä perintöriitaa ollut? Riitaa piha-aidasta? Veljen naismausta? Mistä kaikkea pitää osata kysyä?
Ja mitä jos ilmoittaja sanoo että joo-o, kyllä meillä teineinä oli kinaa kun varastettiin tupakit vanhemmilta että kumman ne on. Sittenkö todetaan että näin, isän sisko selvästi on nyt kostoretkellä, eikä tarkisteta lasten tilaa, vaikka on saatu tiedoksi että lapsia mahdollisesti pahoinpidellään? Vai miten tuo toimii?
Vai päästetäänkö sossut kaikkiin tietokantoihin, psykiatrian, poliisin jne, jotta voivat tarkistaa onko ilmoittaja "joku hullu" tai kiusantekijä? Ja vaikka ilmoittaja olisikin esim. mielenterveysongelmainen, miten se todistaa että lapsia ei lyödä? Ja mikä koulutus sossuilla tulisi olla, jotta he voisivat arvioida ilmoittajan psyykkistä tilaa sellaisella tarkkuudella, että tietäisivät mikä ilmoitus on aiheeton kiusa ja mikä ei? Tuohon eivät pysty psykiatrit tai psykologitkaan, koska luotettavia vuorovaikutuksessa käytettäviä valheenpaljastusmenetelmiä ei yksinkertaisesti ole.
Toivoisin että tosiaan vastaisit, koska olen todella kiinnostunut siitä, mikä vaihtoehto järjestelmälle on vastustajien mielestä.
Eli teette päätöksiä mututuntumalla ja arvaamalla?
Voisiko edellisistä kirjauksista olla hyötyä, jos niistä vaikka tarkistaisi, että löytyykö todisteita ristiriidassa olevista asioista, joista selviäisi, että kuka valehtelee?
Toki kaikki pitää ottaa vakavasti ja tarkistaa perinpohjin, mutta olisiko järjen käyttökin sallittu?
T: Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.
Myös lähihoitaja voi olla perhetyöntekijä. Koulutus kyllä antaa siihen valmiudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitavat mielipiteet jakautua ihan sen mukaan, ajatteleeko omaa (juoppoa) napaansa vai lapsensa parasta.
Ainakin nuo lastensuojelua tuomitsevat ovat melko sekaisin.
Juu. Niinhän se Vilja Eerikan äitikin oli väärässä ja sossut oikeassa. Eiku...
Se, etteivät resurssit aina riitä, ei ole syy tuomita lastensuojelua. Tytön lähihuoltaja oli isä eikä äiti. Syytä en tiedä mutta voin arvata, että tyttörukan kumpikin vanhempi oli kelvoton. Jos tyttö olisi otettu huostaan, hän eläisi.
Vilja Eerikan isän äiti oli sossu ja siksi äiti menetti hänet.
Ja resurssit olivat kunnossa. Äly puuttui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miten psykologi tai neuvola tietää mihin puuttua vastaanotollaan? Taasko se kristallipallo? Miten näiden ohjeiden toteutusta seurataan, jollei käymällä kotona?
Kai ymmärrät että perhetyö ja psykologin työt ovat kaksi eri asiaa, eilä psykologin työ ole ottaa kantaa esimerkiksi perheen työjärjestykseen? Ja esim. neuvolassa, eihän siellä koko perhe käy? Eli ehdotat että esim äiti kertoo väsymyksestä, johon psykologi tai neuvolan hoitaja sanoo, että miehen pitäisi tehdä enemmän kotitöitä jotta äiti saa levätä. Äiti menee kotiin ja kertoo tämän miehelleen. Ja mies alkaa heti työn touhuun ja ottaa kaiken metatyön ja kotityöt harteilleen joksikin aikaa että äiti saa levätä. Niinköhän se vaan toteutuu? Jos asiat olisivat niin yksinkertaisia, ei riitoja kotitöistä tai avioeroja olisi puoliksikaan näin paljon.
Ystävälläni itse asiassa on ongelmia jaksamisen ja mielenterveyden kanssa. Heillä on aika sotkuinen koti, monta lasta ja osallistumaton puoliso. Tämä tuli viranomaisille tietoon kun äiti haki apua, jolloin lastensuojelu otettiin kuvaan mukaan. Nyt heillä käy perhetyöntekijä, joka on auttanut hahmottamaan, miten arkea saa järjesteltyä, lapsille ohjattu ikätasoisia arkiaskareita, ja patistanut ukkoa kotihommiin. Ystäväni on saanut omaa aikaa kun asia on selitetty miehelle rautalangasta vääntäen. Heidät on ohjattu perhetyön toimesta kaupungin pariterapiaan. Käytännön kodinhoitoon hankittiin avuksi kotiapua. Talosasioissa ystäväni ohjattiin hakemaan sosiaalista luototusta talous- ja velkaneuvonnasta. Missään vaiheessa ei ole mitään sijaishuoltoa edes väläytelty. Ystäväni on tyytyväinen palveluun ja koki sen hyödylliseksi, sillä väsyneenä ei itse aina hahmota, mikä on perheelle parasta ja miten arki kannattaisi järjestää ja mitä palveluita löytyy. Ainakin ystäväni on siis tyytyväinen ja tilanne perheessä on kokonaisuudessaan parempi.
En ymmärrä miksi tuon kaltaiseen työhön tarvittaisiin psykologi? Ja eihän neuvola tai psykologi vastaanotollaan näe, miten arki sujuu? Tai kuulu psykologin työhön muutenkaan? Eikö 3,5vuotta ammattikorkeassa ole tarpeeksi, että voi hahmottaa perheen arjen ongelmat ja esimerkiksi vääristyneen vuorovaikutuksen, ja tarjota vaihtoehtoja niiden ratkaisemiseen ja ohjata muiden oikeiden tukipalveluiden piiriin?
Vierailija kirjoitti:
Ensin neuvolasta käsin yritettiin ujuttaa ns.koko koneisto meidän ki.ppuun.Puheterapeutinkin pääasiallinen tehtävä oli vaatia että köydään kaikilla mahdollisilla mm.perhetyöntekijä kotiin, perheneuvola josta kyhätään helposti lähetteitä joka paikkaan, lastensuojelutyöntekijä,psykologi, foniatri jne. Kun olet joutunut koko koneiston myllyyn et sieltä pois pääse. Lausuntojanne käytetään teitä vastaan ja väärennetään tarvittavalla tavalla ja kotikäynneillä etsitään ihan mitä vain todisteista teitä vastaan jotta lapsi ennenpitkää päätyy huostaan.Se vasta iso bisnes onkin. Sijaisperheet tienaa yhdestä päivästäkin älyttömästi.
Kukaan ei oikeasti voi auttaakaan koska järjestelmä on luotukkin perheitä vastaan.Hallinto-oikeuden tehtävä vain tukea päätöstä huostaanotosta. Tiedän yhden äidinkin kenen terveys ei kestänyt enää sitä hel.vettiä...ennenkuin poika palautettaisiin (ei koskaan).Tampereen yliopistossa gradukin kirjoitettu aiheesta. Todella hirveää luettavaa.
Kehotan ennenkaikkea KIELTÄYTYMÄÄN NEUVOLASSA KAIKISTA lähetteistä ellei kyseessä ole jotain todella akuuttia. Varsinkin itäka.dun perheneuvola on suunniteltu suitsuttamaan perheitä koko koneiston hamapaisiin.
Tämä on tosi erikoista, sillä tiedän myös ihmisiä jotka ovat itse hakeneet lastensuojelun asiakkuutta lapsilleen, eivätkä ole sitä saaneet. Ja juuri Tampereella. Ei ihan pienestä asiakkuutta, saati huostaanottoa aloiteta.
Toisaalta toiset ihmiset ottavat omiin asioihin puuttumisen hirveän raskaasti, toiset taas kokevat sen välittämisenä tai palveluna. Ja molemmat suhtautumistavat ovat ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.
Olen se jolle vastasit ja itse sosiaalityöntekijä. Kiitos kuitenkin erittelystä, nämä ovat tosiaan usein epäselviä järjestelmää tuntemattomalle. Viittasin siis siihen, että vaikkei itse tee perhetyötä, sosiaalityöntekijän tehtävä on arvioida perheen kokonaistilanne työparien lausunnoista ja käyttää tässä ammattitaitoaan ja harkintaa. Hän myös arvioi perhetyön tarpeen ollen kokonaisvastuussa asiakkuudesta.
Ei sosiaalityöntekijä voi luottaa yhtään sokeammin psykologin, kuin perhetyötä tekevän sosionomin lausuntoon pelkästään vaan joutuu tekemään taustatyönsä päätöksiä tehdessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.
Olen se jolle vastasit ja itse sosiaalityöntekijä. Kiitos kuitenkin erittelystä, nämä ovat tosiaan usein epäselviä järjestelmää tuntemattomalle. Viittasin siis siihen, että vaikkei itse tee perhetyötä, sosiaalityöntekijän tehtävä on arvioida perheen kokonaistilanne työparien lausunnoista ja käyttää tässä ammattitaitoaan ja harkintaa. Hän myös arvioi perhetyön tarpeen ollen kokonaisvastuussa asiakkuudesta.
Ei sosiaalityöntekijä voi luottaa yhtään sokeammin psykologin, kuin perhetyötä tekevän sosionomin lausuntoon pelkästään vaan joutuu tekemään taustatyönsä päätöksiä tehdessään.
Kai sinäkin käsität että jos ammattitaidoton ihminen sepustelee mutua ei sellaisen pohjalta oikeusvaltiossa saa tehdä päätöksiä varsinkaan edes itse perhettä edes tapaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.
Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.
Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?
No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.
Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.
Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.
Maalaisjärki.
Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?
Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.
Miten ilmoittaja tarkistetan? Isän sisko soittaa lastensuojeluun ja kertoo että isä lyö lapsiaan. Tässäkö aletaan sitten kyselemään, että onko teillä perintöriitaa ollut? Riitaa piha-aidasta? Veljen naismausta? Mistä kaikkea pitää osata kysyä?
Ja mitä jos ilmoittaja sanoo että joo-o, kyllä meillä teineinä oli kinaa kun varastettiin tupakit vanhemmilta että kumman ne on. Sittenkö todetaan että näin, isän sisko selvästi on nyt kostoretkellä, eikä tarkisteta lasten tilaa, vaikka on saatu tiedoksi että lapsia mahdollisesti pahoinpidellään? Vai miten tuo toimii?
Vai päästetäänkö sossut kaikkiin tietokantoihin, psykiatrian, poliisin jne, jotta voivat tarkistaa onko ilmoittaja "joku hullu" tai kiusantekijä? Ja vaikka ilmoittaja olisikin esim. mielenterveysongelmainen, miten se todistaa että lapsia ei lyödä? Ja mikä koulutus sossuilla tulisi olla, jotta he voisivat arvioida ilmoittajan psyykkistä tilaa sellaisella tarkkuudella, että tietäisivät mikä ilmoitus on aiheeton kiusa ja mikä ei? Tuohon eivät pysty psykiatrit tai psykologitkaan, koska luotettavia vuorovaikutuksessa käytettäviä valheenpaljastusmenetelmiä ei yksinkertaisesti ole.
Toivoisin että tosiaan vastaisit, koska olen todella kiinnostunut siitä, mikä vaihtoehto järjestelmälle on vastustajien mielestä.
Eli teette päätöksiä mututuntumalla ja arvaamalla?
Voisiko edellisistä kirjauksista olla hyötyä, jos niistä vaikka tarkistaisi, että löytyykö todisteita ristiriidassa olevista asioista, joista selviäisi, että kuka valehtelee?
Toki kaikki pitää ottaa vakavasti ja tarkistaa perinpohjin, mutta olisiko järjen käyttökin sallittu?T: Eri
Mistä edellisistä kirjauksista? Ei suurimmasta osasta ihmisiä ole mitään kirjauksia sosiaalitoimella.
Eli ilmoittajan merkinnät tulisi aina tutkia? Mitä jos niitä ei ole?
Ja miten voitaisiin löytää tietoa vaikka tämän siskon kirjauksista, että valehteleeko tämä? Mistä kirjauksista, sillä yhden toimialan työntekijä ei näe kaikkia kirjauksia. Jos ei ole lapsia, ei luonnollisesti ole lastensuojelun kirjauksia. Sitten voitaisiin, mikäli on käyttöoikeudet, katsoa aikuisten kirjauksia (eri ohjelmasta). Ehkä ilmoittajasta on aikuispuolella merkintä. Yleensä aikuisten puolen sosiaalitoimen kirjaukset ovat kuitenkin tyyliä "Ritva menetti työpaikkansa talodellisista ja tuotannollisista syistä vuonna 2012 eikä ole päässyt yrityksistään huolimatta takaisin työelämään. Ritvaa on tavattu sosiaalitoimessa ja yhdessä TE-viranomaisen kanssa. Ritva aloittaa lähihoitajaopinnot ja hakee täydentävää tukea opintojen aloitukseen. Ritvaa voidaan harkinnalla tukea opintojen ja työllistymisen edistämiseksi näihin ja näihin tarvikkeisiin x-summalla." Tämä voi olla ainoa merkintä, jollei "Ritva" ole vakioasiakas vuosien takaa. Mutta miten kirjauksista voi päätellä valehteeleko ko. henkilö ilmoittaessaan jostain lastensuojeluun? Eihän sosiaalitoimen kirjaukset ota kantaa asiakkaan mahdollisuuteen valehdella jossakin aivan kirjaukseen liittymättömässä asiassa.
Eikä se ole mitään mutua, että kaikki ilmoitukset tutkitaan. Se olisi mutua, että ehdotetulla tavalla luettaisiin jotain merkintöjä ilmoittajasta vuodelta 2012 ja päätettäisiin että tämä valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.
Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.
Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?
No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.
Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.
Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.
Maalaisjärki.
Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?
Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.
Miten ilmoittaja tarkistetan? Isän sisko soittaa lastensuojeluun ja kertoo että isä lyö lapsiaan. Tässäkö aletaan sitten kyselemään, että onko teillä perintöriitaa ollut? Riitaa piha-aidasta? Veljen naismausta? Mistä kaikkea pitää osata kysyä?
Ja mitä jos ilmoittaja sanoo että joo-o, kyllä meillä teineinä oli kinaa kun varastettiin tupakit vanhemmilta että kumman ne on. Sittenkö todetaan että näin, isän sisko selvästi on nyt kostoretkellä, eikä tarkisteta lasten tilaa, vaikka on saatu tiedoksi että lapsia mahdollisesti pahoinpidellään? Vai miten tuo toimii?
Vai päästetäänkö sossut kaikkiin tietokantoihin, psykiatrian, poliisin jne, jotta voivat tarkistaa onko ilmoittaja "joku hullu" tai kiusantekijä? Ja vaikka ilmoittaja olisikin esim. mielenterveysongelmainen, miten se todistaa että lapsia ei lyödä? Ja mikä koulutus sossuilla tulisi olla, jotta he voisivat arvioida ilmoittajan psyykkistä tilaa sellaisella tarkkuudella, että tietäisivät mikä ilmoitus on aiheeton kiusa ja mikä ei? Tuohon eivät pysty psykiatrit tai psykologitkaan, koska luotettavia vuorovaikutuksessa käytettäviä valheenpaljastusmenetelmiä ei yksinkertaisesti ole.
Toivoisin että tosiaan vastaisit, koska olen todella kiinnostunut siitä, mikä vaihtoehto järjestelmälle on vastustajien mielestä.
Eli teette päätöksiä mututuntumalla ja arvaamalla?
Voisiko edellisistä kirjauksista olla hyötyä, jos niistä vaikka tarkistaisi, että löytyykö todisteita ristiriidassa olevista asioista, joista selviäisi, että kuka valehtelee?
Toki kaikki pitää ottaa vakavasti ja tarkistaa perinpohjin, mutta olisiko järjen käyttökin sallittu?T: Eri
Niin. Se arkityö lastensuojelussa on aikalaista mutua. Kuvitellaanpa tilanne, jossa ilmoituksen mukaan perheen vanhempi pahoinpitelee lastaan. Ei se asian oikea laita selviä lastensuojelun työntekijöille mitenkään kertapuhelulla tai tapaamisella; hyvn, hyvin harvoin siinä pöydän toisella puolella istuu lapsensa lyömistä katuva vanhempi, vaan vanhempi, joka tietää tehneensä väärin ja yrittää kaikin keinoin salata tekonsa. Sellaista ammattitaitoa ei voi opettaa missään, että jka tilanteessa pystyisi kertaheitolla arvioimaan, puhuuko vanhempi/lapsi/ilmoittaja totta, vai onko syytä perehtyä tilanteeseen kattavammin.
Miten siinä järkeä käytät? Kiiltävissä kulisseissa voi muhia vaikka minkälainen pommi. Eikä ne koulutetut, fiksut ja järkevätkään työntekijät voi sieltä kuuluisasta kristallipallostaan katsoa, että jaa, tässä perheessä kaikki onkin ok, lähdenpä pelastamaan viljaeerikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitavat mielipiteet jakautua ihan sen mukaan, ajatteleeko omaa (juoppoa) napaansa vai lapsensa parasta.
Ainakin nuo lastensuojelua tuomitsevat ovat melko sekaisin.
Juu. Niinhän se Vilja Eerikan äitikin oli väärässä ja sossut oikeassa. Eiku...
Se, etteivät resurssit aina riitä, ei ole syy tuomita lastensuojelua. Tytön lähihuoltaja oli isä eikä äiti. Syytä en tiedä mutta voin arvata, että tyttörukan kumpikin vanhempi oli kelvoton. Jos tyttö olisi otettu huostaan, hän eläisi.
Vilja Eerikan isän äiti oli sossu ja siksi äiti menetti hänet.
Ja resurssit olivat kunnossa. Äly puuttui.
Vilja-Eerikan kaltaisia lapsia on, ja juurikin ne sukulaisuussuhteet estävät tehokkaasti puuttumisen mitä räikeimpiin tapauksiin ja epäoikeudenmukaisuus sekä sek####**## hyväksikäyttö saa jatkua lastensuojelun siunauksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.
Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.
Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?
No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.
Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.
Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.
Maalaisjärki.
Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?
Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.
Miten ilmoittaja tarkistetan? Isän sisko soittaa lastensuojeluun ja kertoo että isä lyö lapsiaan. Tässäkö aletaan sitten kyselemään, että onko teillä perintöriitaa ollut? Riitaa piha-aidasta? Veljen naismausta? Mistä kaikkea pitää osata kysyä?
Ja mitä jos ilmoittaja sanoo että joo-o, kyllä meillä teineinä oli kinaa kun varastettiin tupakit vanhemmilta että kumman ne on. Sittenkö todetaan että näin, isän sisko selvästi on nyt kostoretkellä, eikä tarkisteta lasten tilaa, vaikka on saatu tiedoksi että lapsia mahdollisesti pahoinpidellään? Vai miten tuo toimii?
Vai päästetäänkö sossut kaikkiin tietokantoihin, psykiatrian, poliisin jne, jotta voivat tarkistaa onko ilmoittaja "joku hullu" tai kiusantekijä? Ja vaikka ilmoittaja olisikin esim. mielenterveysongelmainen, miten se todistaa että lapsia ei lyödä? Ja mikä koulutus sossuilla tulisi olla, jotta he voisivat arvioida ilmoittajan psyykkistä tilaa sellaisella tarkkuudella, että tietäisivät mikä ilmoitus on aiheeton kiusa ja mikä ei? Tuohon eivät pysty psykiatrit tai psykologitkaan, koska luotettavia vuorovaikutuksessa käytettäviä valheenpaljastusmenetelmiä ei yksinkertaisesti ole.
Toivoisin että tosiaan vastaisit, koska olen todella kiinnostunut siitä, mikä vaihtoehto järjestelmälle on vastustajien mielestä.
Eli teette päätöksiä mututuntumalla ja arvaamalla?
Voisiko edellisistä kirjauksista olla hyötyä, jos niistä vaikka tarkistaisi, että löytyykö todisteita ristiriidassa olevista asioista, joista selviäisi, että kuka valehtelee?
Toki kaikki pitää ottaa vakavasti ja tarkistaa perinpohjin, mutta olisiko järjen käyttökin sallittu?T: Eri
Mistä edellisistä kirjauksista? Ei suurimmasta osasta ihmisiä ole mitään kirjauksia sosiaalitoimella.
Eli ilmoittajan merkinnät tulisi aina tutkia? Mitä jos niitä ei ole?
Ja miten voitaisiin löytää tietoa vaikka tämän siskon kirjauksista, että valehteleeko tämä? Mistä kirjauksista, sillä yhden toimialan työntekijä ei näe kaikkia kirjauksia. Jos ei ole lapsia, ei luonnollisesti ole lastensuojelun kirjauksia. Sitten voitaisiin, mikäli on käyttöoikeudet, katsoa aikuisten kirjauksia (eri ohjelmasta). Ehkä ilmoittajasta on aikuispuolella merkintä. Yleensä aikuisten puolen sosiaalitoimen kirjaukset ovat kuitenkin tyyliä "Ritva menetti työpaikkansa talodellisista ja tuotannollisista syistä vuonna 2012 eikä ole päässyt yrityksistään huolimatta takaisin työelämään. Ritvaa on tavattu sosiaalitoimessa ja yhdessä TE-viranomaisen kanssa. Ritva aloittaa lähihoitajaopinnot ja hakee täydentävää tukea opintojen aloitukseen. Ritvaa voidaan harkinnalla tukea opintojen ja työllistymisen edistämiseksi näihin ja näihin tarvikkeisiin x-summalla." Tämä voi olla ainoa merkintä, jollei "Ritva" ole vakioasiakas vuosien takaa. Mutta miten kirjauksista voi päätellä valehteeleko ko. henkilö ilmoittaessaan jostain lastensuojeluun? Eihän sosiaalitoimen kirjaukset ota kantaa asiakkaan mahdollisuuteen valehdella jossakin aivan kirjaukseen liittymättömässä asiassa.
Eikä se ole mitään mutua, että kaikki ilmoitukset tutkitaan. Se olisi mutua, että ehdotetulla tavalla luettaisiin jotain merkintöjä ilmoittajasta vuodelta 2012 ja päätettäisiin että tämä valehtelee.
Jos ilmoitetaan, että lasta pahoinpidellään, ei todellakaan ole aikaa alkaa tarkistamaan kirjauksia ilmoittajan vävypojan tekemisistä viiden vuoden takaa tai isän edellisen avioliiton aikaisista tekemisistä eri kunnassa. Kyllä sinne kotiin lähdetään heti tekemään kotikäyntiä, joko hyvällä tai sitten poliisien virka-avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.
Olen se jolle vastasit ja itse sosiaalityöntekijä. Kiitos kuitenkin erittelystä, nämä ovat tosiaan usein epäselviä järjestelmää tuntemattomalle. Viittasin siis siihen, että vaikkei itse tee perhetyötä, sosiaalityöntekijän tehtävä on arvioida perheen kokonaistilanne työparien lausunnoista ja käyttää tässä ammattitaitoaan ja harkintaa. Hän myös arvioi perhetyön tarpeen ollen kokonaisvastuussa asiakkuudesta.
Ei sosiaalityöntekijä voi luottaa yhtään sokeammin psykologin, kuin perhetyötä tekevän sosionomin lausuntoon pelkästään vaan joutuu tekemään taustatyönsä päätöksiä tehdessään.
Kai sinäkin käsität että jos ammattitaidoton ihminen sepustelee mutua ei sellaisen pohjalta oikeusvaltiossa saa tehdä päätöksiä varsinkaan edes itse perhettä edes tapaamatta.
Luetun ymmärtäminen? Sosiaalityöntekijä on virkavastuussa päätöksistä. Perhetyöntekijöiden ammattitaidottomuudesta en ole kuitenkaan samaa mieltä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.
Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.
Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?
No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.
Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.
Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.
Maalaisjärki.
Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?
Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.
Miten ilmoittaja tarkistetan? Isän sisko soittaa lastensuojeluun ja kertoo että isä lyö lapsiaan. Tässäkö aletaan sitten kyselemään, että onko teillä perintöriitaa ollut? Riitaa piha-aidasta? Veljen naismausta? Mistä kaikkea pitää osata kysyä?
Ja mitä jos ilmoittaja sanoo että joo-o, kyllä meillä teineinä oli kinaa kun varastettiin tupakit vanhemmilta että kumman ne on. Sittenkö todetaan että näin, isän sisko selvästi on nyt kostoretkellä, eikä tarkisteta lasten tilaa, vaikka on saatu tiedoksi että lapsia mahdollisesti pahoinpidellään? Vai miten tuo toimii?
Vai päästetäänkö sossut kaikkiin tietokantoihin, psykiatrian, poliisin jne, jotta voivat tarkistaa onko ilmoittaja "joku hullu" tai kiusantekijä? Ja vaikka ilmoittaja olisikin esim. mielenterveysongelmainen, miten se todistaa että lapsia ei lyödä? Ja mikä koulutus sossuilla tulisi olla, jotta he voisivat arvioida ilmoittajan psyykkistä tilaa sellaisella tarkkuudella, että tietäisivät mikä ilmoitus on aiheeton kiusa ja mikä ei? Tuohon eivät pysty psykiatrit tai psykologitkaan, koska luotettavia vuorovaikutuksessa käytettäviä valheenpaljastusmenetelmiä ei yksinkertaisesti ole.
Toivoisin että tosiaan vastaisit, koska olen todella kiinnostunut siitä, mikä vaihtoehto järjestelmälle on vastustajien mielestä.
Eli teette päätöksiä mututuntumalla ja arvaamalla?
Voisiko edellisistä kirjauksista olla hyötyä, jos niistä vaikka tarkistaisi, että löytyykö todisteita ristiriidassa olevista asioista, joista selviäisi, että kuka valehtelee?
Toki kaikki pitää ottaa vakavasti ja tarkistaa perinpohjin, mutta olisiko järjen käyttökin sallittu?T: Eri
Mistä edellisistä kirjauksista? Ei suurimmasta osasta ihmisiä ole mitään kirjauksia sosiaalitoimella.
Eli ilmoittajan merkinnät tulisi aina tutkia? Mitä jos niitä ei ole?
Ja miten voitaisiin löytää tietoa vaikka tämän siskon kirjauksista, että valehteleeko tämä? Mistä kirjauksista, sillä yhden toimialan työntekijä ei näe kaikkia kirjauksia. Jos ei ole lapsia, ei luonnollisesti ole lastensuojelun kirjauksia. Sitten voitaisiin, mikäli on käyttöoikeudet, katsoa aikuisten kirjauksia (eri ohjelmasta). Ehkä ilmoittajasta on aikuispuolella merkintä. Yleensä aikuisten puolen sosiaalitoimen kirjaukset ovat kuitenkin tyyliä "Ritva menetti työpaikkansa talodellisista ja tuotannollisista syistä vuonna 2012 eikä ole päässyt yrityksistään huolimatta takaisin työelämään. Ritvaa on tavattu sosiaalitoimessa ja yhdessä TE-viranomaisen kanssa. Ritva aloittaa lähihoitajaopinnot ja hakee täydentävää tukea opintojen aloitukseen. Ritvaa voidaan harkinnalla tukea opintojen ja työllistymisen edistämiseksi näihin ja näihin tarvikkeisiin x-summalla." Tämä voi olla ainoa merkintä, jollei "Ritva" ole vakioasiakas vuosien takaa. Mutta miten kirjauksista voi päätellä valehteeleko ko. henkilö ilmoittaessaan jostain lastensuojeluun? Eihän sosiaalitoimen kirjaukset ota kantaa asiakkaan mahdollisuuteen valehdella jossakin aivan kirjaukseen liittymättömässä asiassa.
Eikä se ole mitään mutua, että kaikki ilmoitukset tutkitaan. Se olisi mutua, että ehdotetulla tavalla luettaisiin jotain merkintöjä ilmoittajasta vuodelta 2012 ja päätettäisiin että tämä valehtelee.
Jos ilmoitetaan, että lasta pahoinpidellään, ei todellakaan ole aikaa alkaa tarkistamaan kirjauksia ilmoittajan vävypojan tekemisistä viiden vuoden takaa tai isän edellisen avioliiton aikaisista tekemisistä eri kunnassa. Kyllä sinne kotiin lähdetään heti tekemään kotikäyntiä, joko hyvällä tai sitten poliisien virka-avulla.
Älyä ja järkeä saa aina käyttää. Aina.
Ja iso osa ilmoituksista on tyyliä ”minulla on huoli” jolloin ensin potäisi tutkia onko ilmoittajalla kaikki kunnossa vai onko hän tapahuolestuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäm_kolun sywä rinta_äni kirjoitti:
2/2
5. Toinen eteläinen paikkakunta. Ls-ilmo tehty äidin jaksamisen vuoksi. Lapsi tulee kuitenkin hoidettua hyvin, sossut käyvät käytännössä kyttäämässä että asunto on siisti. Jaksamiseensa äiti ei saa mitään apua eikä tukea, ainoa ehdotettu ratkaisu on lapsen sijoitus. Siispä äiti "jaksaa" hampaat irvessä.6. Toinen pohjoinen paikkakunta. Lastensuojelu toimii kuin junan vessa, olen todella yllättynyt että jostain voi vielä löytyä niin kunnollisia ja sydämellisiä sossuntätejä ja sijaisperheitä.
7. Kolmas eteläisehkö paikkakunta. Äiti teki itsestään ilmoituksen pelätessään, ettei osaa huolehtia lapsestaan oikein. On osoittanut pärjäämisensä sittemmin jo monesti. Osa sossuntädeistä tukee ja auttaa, osa etsii väkisin vikoja ja virheitä. Ensiksimainitut ovat onneksi voitolla ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Summa summarum: Osa ls-sossuista on mukavia, osa Saatanasta seuraavia. Osa sijaisperheistä on mukavia, osa jäänyt ilman omia lapsia ja yrittävät "varastaa" ne muilta. Osa kumpiakin on mitä tahansa kahden ääripään väliltä. Toivokaa parasta ja pelätkää pahinta...
Miten analysoisit oman ja kaverisi perheet? Näin paljon kokemusta lastensuojelusta? Miksi?
Erilaisia tilanteita. Yksi jonka jo mainitsin, sai ekan lapsensa ja oli huolissaan itse itsestään. Halusi siis varmistaa että pärjää ja tekee asiat oikein. Toiselle iski synnytyksen jälkeinen masennus, haki myös itse apua. Kolmas tapaus oli vielä alaikäinen (siis 17) tullessaan raskaaksi, sossut sanoivat että ls-ilmoitus on niissä tapauksissa normaali käytäntö. (en tiedä onko oikeasti) Sitten on pari sankaritarta, jotka ovat aivan itse sössineet asiansa siihen pisteeseen että toimenpiteitä on tarvittu, mutta että ne toimenpiteet ovat erottaa lapset äideistään ikihyviksi? Huostaanottojen purku ei yleisestikään tunnu oikein onnistuvan, monesti vedotaan siihen kuinka lapset ovat jo tottuneet asumaan sijaisperheissä ja olisi väärin viedä heidät sieltä... Mutta öh, eikö se juuri ole sijaisperheiden tarkoitus? Olla VÄLIAIKAISENA perheenä lapsille kunnes vanhempi/vanhemmat saavat asiansa kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.
Olen se jolle vastasit ja itse sosiaalityöntekijä. Kiitos kuitenkin erittelystä, nämä ovat tosiaan usein epäselviä järjestelmää tuntemattomalle. Viittasin siis siihen, että vaikkei itse tee perhetyötä, sosiaalityöntekijän tehtävä on arvioida perheen kokonaistilanne työparien lausunnoista ja käyttää tässä ammattitaitoaan ja harkintaa. Hän myös arvioi perhetyön tarpeen ollen kokonaisvastuussa asiakkuudesta.
Ei sosiaalityöntekijä voi luottaa yhtään sokeammin psykologin, kuin perhetyötä tekevän sosionomin lausuntoon pelkästään vaan joutuu tekemään taustatyönsä päätöksiä tehdessään.
Kai sinäkin käsität että jos ammattitaidoton ihminen sepustelee mutua ei sellaisen pohjalta oikeusvaltiossa saa tehdä päätöksiä varsinkaan edes itse perhettä edes tapaamatta.
Luetun ymmärtäminen? Sosiaalityöntekijä on virkavastuussa päätöksistä. Perhetyöntekijöiden ammattitaidottomuudesta en ole kuitenkaan samaa mieltä kanssasi.
Niin ei saisi oikeusvaltiossa olla.
Valtaosa noista kirjauksista on täysin puppua ja mutua. Mitä muuta se voi olla kun kirjaaja on asenteellinen, tarkoitushakuinen ja epäpätevä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.
Olen se jolle vastasit ja itse sosiaalityöntekijä. Kiitos kuitenkin erittelystä, nämä ovat tosiaan usein epäselviä järjestelmää tuntemattomalle. Viittasin siis siihen, että vaikkei itse tee perhetyötä, sosiaalityöntekijän tehtävä on arvioida perheen kokonaistilanne työparien lausunnoista ja käyttää tässä ammattitaitoaan ja harkintaa. Hän myös arvioi perhetyön tarpeen ollen kokonaisvastuussa asiakkuudesta.
Ei sosiaalityöntekijä voi luottaa yhtään sokeammin psykologin, kuin perhetyötä tekevän sosionomin lausuntoon pelkästään vaan joutuu tekemään taustatyönsä päätöksiä tehdessään.
Kai sinäkin käsität että jos ammattitaidoton ihminen sepustelee mutua ei sellaisen pohjalta oikeusvaltiossa saa tehdä päätöksiä varsinkaan edes itse perhettä edes tapaamatta.
Luetun ymmärtäminen? Sosiaalityöntekijä on virkavastuussa päätöksistä. Perhetyöntekijöiden ammattitaidottomuudesta en ole kuitenkaan samaa mieltä kanssasi.
Niin ei saisi oikeusvaltiossa olla.
Valtaosa noista kirjauksista on täysin puppua ja mutua. Mitä muuta se voi olla kun kirjaaja on asenteellinen, tarkoitushakuinen ja epäpätevä?
Niin, jos kirjataan, että "isä oli tapaamisella silmin nähden päihtynyt". "Äiti kertoi, että lapselta on otettu kotiavain pois." Miten tämä on puppua?
Kun täällä näitä ammattilaisia paikalla, niin miten puututte tilanteeseen, jossa lasta käytetään hyväksi toisen, alaikäisen lapsen toimesta?
Taustatietona vaikka lääkärin tutkimus ja lasu + muita lasuja samasta aiheesta?
Miten puututte tilanteeseen vai puututteko ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.
Myös lähihoitaja voi olla perhetyöntekijä. Koulutus kyllä antaa siihen valmiudet.
Lähihoitaja voi olla kotipalvelun työntekijä, ei perhetyön. Kuten yllä joku kertoi, kyseessä on kaksi eri asiaa. Työntekijän pätevyysvaatimus on lakisääteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.
Olen se jolle vastasit ja itse sosiaalityöntekijä. Kiitos kuitenkin erittelystä, nämä ovat tosiaan usein epäselviä järjestelmää tuntemattomalle. Viittasin siis siihen, että vaikkei itse tee perhetyötä, sosiaalityöntekijän tehtävä on arvioida perheen kokonaistilanne työparien lausunnoista ja käyttää tässä ammattitaitoaan ja harkintaa. Hän myös arvioi perhetyön tarpeen ollen kokonaisvastuussa asiakkuudesta.
Ei sosiaalityöntekijä voi luottaa yhtään sokeammin psykologin, kuin perhetyötä tekevän sosionomin lausuntoon pelkästään vaan joutuu tekemään taustatyönsä päätöksiä tehdessään.
Kai sinäkin käsität että jos ammattitaidoton ihminen sepustelee mutua ei sellaisen pohjalta oikeusvaltiossa saa tehdä päätöksiä varsinkaan edes itse perhettä edes tapaamatta.
Luetun ymmärtäminen? Sosiaalityöntekijä on virkavastuussa päätöksistä. Perhetyöntekijöiden ammattitaidottomuudesta en ole kuitenkaan samaa mieltä kanssasi.
Niin ei saisi oikeusvaltiossa olla.
Valtaosa noista kirjauksista on täysin puppua ja mutua. Mitä muuta se voi olla kun kirjaaja on asenteellinen, tarkoitushakuinen ja epäpätevä?
Lopeta tuon epäpätevyyden heittely ja kerro toki, kuka tai mikä ammattiryhmä on mielestäsi pätevä toimimaan näissä työtehtävissä?
Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.
Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.
Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.