Mitä mieltä lastensuojelusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.

Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.

Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?

Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.

Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.

Täyttä Kafkaa.

Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.

Niin. Eli koulutus puuttuu.

Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?

Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?

Psykologi.

Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.

Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.

Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.

Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.

Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...

Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.

Luulen että ymmärsit väärin, käsittääkseni tässä puhutaan perhetyöntekijöistä, jotka ovat sosionomeja (amk), ja eivät siis sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelussa siis viroissa ja voivat tehdä viranomaispäätöksiä.

Perhetyö on sosiaalihuollon palvelu, jonka on tarkoitus tarjota vanhemmille ohjausta vanhemmuuteen, vuorovaikutukseen ja arjen toimivuuteen. Tuon erään kirjoittajan mielestä täysin turha palvelu, tai vähintäänkin sen tarjoajan pitäisi olla psykologi.

Kotipalvelu taas on se palvelu, jossa työntekijä oikeasti hoitaa lapsia tai vaikka siivoaa. Nämä ovat lähihoitajia. Monet sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään.

Olen se jolle vastasit ja itse sosiaalityöntekijä. Kiitos kuitenkin erittelystä, nämä ovat tosiaan usein epäselviä järjestelmää tuntemattomalle. Viittasin siis siihen, että vaikkei itse tee perhetyötä, sosiaalityöntekijän tehtävä on arvioida perheen kokonaistilanne työparien lausunnoista ja käyttää tässä ammattitaitoaan ja harkintaa. Hän myös arvioi perhetyön tarpeen ollen kokonaisvastuussa asiakkuudesta.

Ei sosiaalityöntekijä voi luottaa yhtään sokeammin psykologin, kuin perhetyötä tekevän sosionomin lausuntoon pelkästään vaan joutuu tekemään taustatyönsä päätöksiä tehdessään.

Kai sinäkin käsität että jos ammattitaidoton ihminen sepustelee mutua ei sellaisen pohjalta oikeusvaltiossa saa tehdä päätöksiä varsinkaan edes itse perhettä edes tapaamatta.

Luetun ymmärtäminen? Sosiaalityöntekijä on virkavastuussa päätöksistä. Perhetyöntekijöiden ammattitaidottomuudesta en ole kuitenkaan samaa mieltä kanssasi.

Niin ei saisi oikeusvaltiossa olla.

Valtaosa noista kirjauksista on täysin puppua ja mutua. Mitä muuta se voi olla kun kirjaaja on asenteellinen, tarkoitushakuinen ja epäpätevä?

Niin, jos kirjataan, että "isä oli tapaamisella silmin nähden päihtynyt". "Äiti kertoi, että lapselta on otettu kotiavain pois." Miten tämä on puppua?

A. Poliisilla on alkometri. Ei rattijuoppouttakaan arvioi silmämääräisesti. Oikeusvaltio. B. Kyllä sen kotiavaimen voi monesta järkevästä syystä ottaa pois.

Minulla on esim kilpirauhassairaus joka saa sotkemaan sanoja ja jopa änkyttämään jos olen väsynyt. Minut varmaan myös arvioitaisiin hulluksi/narkkariksi/juopukneeksi noilla metodeilla.

Tunnen perheen jossa lapsi onneksi otettiin huostaan noin kahdeksi vuodeksi. Perheen äiti varsinkaan ei tuntunut olevan pahoillaan asiasta, haistatteli vain sosiaalityöntekijöille, ei nähnyt omassa päihteidenkäytössä mitään korjattavaa. Lapsen kotiuttamisen ehtona kuitenkin oli ehdoton raittius. Noh, vanhemmat kuitenkin skarppasivat , olivat raittiina vuoden verran ja tätä seurattiin. Saivat lapsen takaisin kotiin. Ja lopputulos on se että sama ryyppääminen lähibaarissa jatkuu taas. Toivon että lapsi otetaan pois lopullisesti.

Lue Helsingin sanomien arkistosta haastattelu Elina Kauhasesta "Uupuneet auttajat" siinä hän tunnustaa kirjaustensa olevan puoli vuotta jälkessä ja samaan aikaan ehtii hyvin oikeuteen kertomaan, että hän ei ole ehtinyt perehtyä siihen, miksi lapset karkaavat isältään ja miksi lapset toistuvasti "valehtelevat" isänsä pahoinpitelevän heitä. Isähän on maailman paras isä - tuomittiin vaan oikeudessa vakavien ruumiin vammojen aiheuttamisesta lapselle ja äidille.... Tuosta oikeuden päätöksestä hän ei tiedä mitään. Eikä se nyt voi olla totta.

Kauhasella ei ole omia lapsia ja hän oli pyytänyt perheneuvolan psykologia kertomaan lapsille kuinka hyvä isä heillä on.

Näitä pahoinpitelijä isiä useampi sai itäisessä Helsingissä lasten yksinhuoltajiksi molempien Kauhasten ollessa sosiaalityöntekijöinä. Ja vain yksi lapsi Eerika Tarkki 8v kuoli.

Olemme sijaisperhe, ja kaikesta pelottelusta sekä koulutuksessa käsitellyistä äärimmäisen rankoista esimerkkitapauksista huolimatta olemme saaneet olla tekemisissä hyvin ammattitaitoisten lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Meillä on myös erittäin hyvät ja luottamukselliset välit meille sijoitetun lapsen omaisiin. Ei todellakaan aina ole niin, että huostaanotto olisi kamala asia lapsen tilanteessa. Tietenkään kukaan ei toivo sellaista, mutta joskus vain kaikki, siis ihan kaikki, ymmärtävät, ettei lapsen paras paikka ole biologisen vanhemman luona. Me emme myöskään koe lapsen perhettä/sukua uhkana tai ongelmana, kuten täällä joku maalaili - lapsella on oikeus tuntea juurensa ja kiintyä sukulaisiinsa, vaikka asuisikin meillä aikuiseksi asti (kuten vaikuttaa tapahtuvan).

Surullisinta on se, miten usein juuri ne omat vanhemmat estävät lapsensa tasapainoisen kasvun, kun vaativat OMIA oikeuksiaan lapsen turvallisesta olosta ja kiintymyssuhteista välittämättä, mustamaalaavat lapselle tärkeitä sijaisvanhempia ja aiheuttavat jatkuvia pettymyksiä esim. oman riippuvuutensa takia. Onneksi meillä ei ole tällaista tilannetta.

Olen 90-luvun lapsi ja jälkikäteen olen toivonut, että lastensuojelu olisi tehnyt jotakin. Minua kuritettiin ruumiillisesti (tukistus ja luunappeja), mutta nämä eivät olleet se ongelma. Ongelmat alkoivat, kun vanhempani erosivat ja jäin asumaan äitini kanssa.

Äitini oli ja on alkoholisti ja narsisti, joten ihan lapsesta asti voin todella huonosti ja tietysti oireilin. Nämä kuitattiin vain minun syykseni, kun olin "hankala" lapsi ja äiti aina parhain päin selitti viranomaisille kaikki asiat ja salasi alkoholisminsa jne. Isäni oli huolissaan meistä lapsista ja yritti saada meille apua, mutta aina äitini onnistui kaiken selittämään parhain päin ja meitä lapsia pelotteli isällä. Seurauksena oli mm. se, että minä koko ikäni pelkäsin hysteerisesti isääni ja pikkusisarukseni itki kuukausia joka yö, kun pelkäsi isän tulevan oven läpi tekemään pahaa meille. Vieraannutti meidät täysin isästämme.

Äitini aiheutti varsinkin minulle monia vaikeuksia, mm. vaikean nirsouden (aina muisti kertoa uusia ruokalajeja kokeiltaessa, etten kuitenkaan tykkää siitä, eikös ookin pahaa jne.), mutta syytti minua kun olen niin vaikea kun en voi syödä. Lyttäsi aina unelmani (et kuitenkaan osaa, et kuitenkaan jaksa jne.), sitten valitti kun en halunnut yrittää mitään jne.

Teini-iässä oireilin todella pahasti lapsuuden kohteluani ja äitini väsyi niin kovasti, että laittoi minut asumaan isäni luokse kuukaudeksi. Tottakai pelkäsin siellä jatkuvasti äitini puheiden ja valheiden takia, vaikka isäni yritti rakentaa edes jonkinlaista suhdetta minuun. Kuukauden lopulla meillä oli jonkinlainen yhteys ja aloin jopa viihtyä, koin samanlaista yhteyttä isäni kanssa kuin joskus kauan sitten lapsena. Olin myös heti ensimmäisen viikon jälkeen alkanut voimaan paljon paremmin. Sitten äitini paukahti paikalle, pakkasi tavarani autoon ja minut kyytiin ja vei kotiin.

Minulla meni kotona ihan ok viikon verran, kunnes äitini jatkuvasti harjoittama henkinen väkivalta teki taas tuhojaan ja jatkoin oireluani. Hän uhkaili minua ties miten monta kertaa selkäsaunalla, lastensuojelulla, vievänsä isäni luokse jne. En muuten osannut vaatia päästä isälleni asumaan, äitini pimitti minulta tarkasti kaikki tiedot, joihin minulla olisi ollut oikeus ja olin liian alistettu ja peloissani ottamaan asioista selvää tai vaikka olisin tiennyt, en olisi uskaltanut uhmata äitiäni.

Lopulta kun olin ollut vuoden verran taas kotona, äitini sai taas tarpeekseen ja teki minusta lastensuojeluilmoituksen ja minut sijoitettiin kiireellisesti vastaanottokotiin. Oli tietysti järkytys ja inhosin äitiäni tuon takia, mutta parin päivän päästä jo voin paremmin kuin kotona. Hoitajatkin huomasivat hyvin nopeasti muutoksen minussa, mutta äitini tietysti osasi taas puhua asian niin, että vika ei ollut hänessä tai kotioloissa, vaan minussa. Kuukauden olin tuolla ja lähdin kotiin. Jälkeenpäin kun ajattelen, olisi ollut hyvä jos olisin ollut kauemmin, ei mennyt kuin viikko kotiutumisesta, kun oireilu alkoi taas. Tällä kertaa kuitenkin pidin sen sisässäni, olin täyttämässä 18v muutamien kuukausien päästä, tiesin silloin pääseväni pois. Kestin nuo pari kuukautta, muutin pois ja katkaisin välit äitiini, enkä sen jälkeen tekemisissä ole ollut enkä aio olla

Elämäni on aika sotkua äitini tekojen takia, olen epävakaa tunne-elämältäni ja on paljon muutakin. En varmaan koskaan tule olemaan normaali, asiat voisivat olla toisin jos olisin saanut asua isäni kanssa, tai lastensuojelu olisi puuttunut asioihin ja nähnyt niiden oikean laidan. Minua viranomaiset eivät kuunnelleet, koska äitini oli puhunut asiat niin, että olen hullu, haen huomiota, liioittelen, valehteln kaikille jne. Tosiasiassahan en koskaan uskaltanut valehdella. Isäni kanssa olin muutaman vuoden tekemissä hieman, mutten ehtinyt koskaan kunnolla häneen tutustua, kun hän kuoli.

Minä tunsin äidin joka tappoi lapsensa. Asui silloin hänkin täällä idässä. Lastensuojelun väkeä lappoi jo ennen lapsen syntymää mutta niin vain teki toisenkin ja tappoi sitten molemmat.

Ihmettelen että miten sossu ei sitten ammattitaidossaan näe vaaraa äidissä joka siis jo valmiiksi diagnosoitu mt-potilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.

Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.

Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.

Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?

No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.

Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.

Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.

Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.

Maalaisjärki.

Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?

Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.

Tai ainakin jos ilmoitus tulee nimettömänä on tärkeää kyseenalaistaa ilmon motiivi. En tarkoita että pitää automaattisesti jättää tutkimatta, mutta se syy miksi tehdään nimettömänä voi hyvinkin olla se, että ei ole pokkaa seistä sanojen takana. Eli liioiteltu tai keksitty juttu.

Ja kyllä niitä nimellisiäkin aiheettomia ilmoja tehdään. Nekin kyllä selviävät aiheettomaksi jos näin on. Ei sen ilmoittajan näkemys ole automaattisesti sossun näkemys. Siinä vaan ilmoittaja tekee itsestään pellen. Tietenkin joskus joku voi virheellisedti luulla että on aihetta ilmoon vaikka ei ole. Eikö tällaisille tapauksille voisi olla joku neuvova puhelin missä neuvotaan kannattaako tehdä ilmo vai ei. Aiheettoman ilmon pitäisi olla rikos jos se on silkkaa valetta.

Nimettömiä ilmoituksia ei pitäisi sallia ollenkaan. Ja aiheettomasta ilmoituksesta pitäisi seurata sanktio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.

Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.

Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.

Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?

No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.

Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.

Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.

Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.

Maalaisjärki.

Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?

Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.

Tai ainakin jos ilmoitus tulee nimettömänä on tärkeää kyseenalaistaa ilmon motiivi. En tarkoita että pitää automaattisesti jättää tutkimatta, mutta se syy miksi tehdään nimettömänä voi hyvinkin olla se, että ei ole pokkaa seistä sanojen takana. Eli liioiteltu tai keksitty juttu.

Ja kyllä niitä nimellisiäkin aiheettomia ilmoja tehdään. Nekin kyllä selviävät aiheettomaksi jos näin on. Ei sen ilmoittajan näkemys ole automaattisesti sossun näkemys. Siinä vaan ilmoittaja tekee itsestään pellen. Tietenkin joskus joku voi virheellisedti luulla että on aihetta ilmoon vaikka ei ole. Eikö tällaisille tapauksille voisi olla joku neuvova puhelin missä neuvotaan kannattaako tehdä ilmo vai ei. Aiheettoman ilmon pitäisi olla rikos jos se on silkkaa valetta.

Nimettömiä ilmoituksia tehdään myös siitä syystä, että pelätään oman turvallisuuden vuoksi. Myös lapsen suhteet läheisiinsä voivat kärsiä, jos huolestunut ilmoittaja on tiedossa.

Lastensuojelu suomessa - p. as. kaa!

Aivan järkyttäviä mielivalta, psyykkinen ja fyysinen väkivalta monessa kohtaa mukana.

Raskasta ja kuormittavaa katsoa sivusta. Toisaalta oon onnellinen että näin ja kuulin itse mitä se voi olla. Eläisin edelleen kuten kymmenet tai sadat tuhannetsuomalaiset ja luulisin (painotan sanaa luulisin) että lastensuojelu on hyvää tarkottavaa ja hyvinvointia edistävää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.

Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.

Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.

Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?

No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.

Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.

Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.

Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.

Maalaisjärki.

Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?

Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.

Tai ainakin jos ilmoitus tulee nimettömänä on tärkeää kyseenalaistaa ilmon motiivi. En tarkoita että pitää automaattisesti jättää tutkimatta, mutta se syy miksi tehdään nimettömänä voi hyvinkin olla se, että ei ole pokkaa seistä sanojen takana. Eli liioiteltu tai keksitty juttu.

Ja kyllä niitä nimellisiäkin aiheettomia ilmoja tehdään. Nekin kyllä selviävät aiheettomaksi jos näin on. Ei sen ilmoittajan näkemys ole automaattisesti sossun näkemys. Siinä vaan ilmoittaja tekee itsestään pellen. Tietenkin joskus joku voi virheellisedti luulla että on aihetta ilmoon vaikka ei ole. Eikö tällaisille tapauksille voisi olla joku neuvova puhelin missä neuvotaan kannattaako tehdä ilmo vai ei. Aiheettoman ilmon pitäisi olla rikos jos se on silkkaa valetta.

Aika usein se nimetön on henkilö, joka ei halua riitaa. Kun mummo soittaa ja kertoo huolestaan tyttärensä alkoholinkäytöstä lasten läsnäollessa, niin häneltä kysytään haluaako tehdä ilmoituksen nimellään ( aivan saletti perheriita) vai nimettömänä. Se mummo voi olla niiden lasten henkireikä, jonka ilmoittajuuden paljastuttua lapset eivät enää pääse mummolaan vaan ovat jumissa sen juovan äidin kanssa. Päivystyspuhelimessa muuten nimenomaisesti keskustellaan ja neuvotaan, mikäli edellytykset ilmoitukseen eivät täyty. Toki jos ilmoittaja kertoo nimenomaisesti haluavansa tehdä ilmoituksen, se on lain mukaan pakko ottaa vastaan. Useimmat soittavat ja kysyvät neuvoa mitä pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Nimettömiä ilmoituksia ei pitäisi sallia ollenkaan. Ja aiheettomasta ilmoituksesta pitäisi seurata sanktio.

T Ä M Ä ! ! KANNATAN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.

Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.

Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.

Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?

No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.

Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.

Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.

Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.

Maalaisjärki.

Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?

Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.

Tai ainakin jos ilmoitus tulee nimettömänä on tärkeää kyseenalaistaa ilmon motiivi. En tarkoita että pitää automaattisesti jättää tutkimatta, mutta se syy miksi tehdään nimettömänä voi hyvinkin olla se, että ei ole pokkaa seistä sanojen takana. Eli liioiteltu tai keksitty juttu.

Ja kyllä niitä nimellisiäkin aiheettomia ilmoja tehdään. Nekin kyllä selviävät aiheettomaksi jos näin on. Ei sen ilmoittajan näkemys ole automaattisesti sossun näkemys. Siinä vaan ilmoittaja tekee itsestään pellen. Tietenkin joskus joku voi virheellisedti luulla että on aihetta ilmoon vaikka ei ole. Eikö tällaisille tapauksille voisi olla joku neuvova puhelin missä neuvotaan kannattaako tehdä ilmo vai ei. Aiheettoman ilmon pitäisi olla rikos jos se on silkkaa valetta.

Aika usein se nimetön on henkilö, joka ei halua riitaa. Kun mummo soittaa ja kertoo huolestaan tyttärensä alkoholinkäytöstä lasten läsnäollessa, niin häneltä kysytään haluaako tehdä ilmoituksen nimellään ( aivan saletti perheriita) vai nimettömänä. Se mummo voi olla niiden lasten henkireikä, jonka ilmoittajuuden paljastuttua lapset eivät enää pääse mummolaan vaan ovat jumissa sen juovan äidin kanssa. Päivystyspuhelimessa muuten nimenomaisesti keskustellaan ja neuvotaan, mikäli edellytykset ilmoitukseen eivät täyty. Toki jos ilmoittaja kertoo nimenomaisesti haluavansa tehdä ilmoituksen, se on lain mukaan pakko ottaa vastaan. Useimmat soittavat ja kysyvät neuvoa mitä pitäisi tehdä.

Se mummo on suurella todennäköisyydellä rajaton kusipää jolle tytär/miniä on yrittänyt laittaa rajoja.

T. ”Juoppo” tytär

Vierailija kirjoitti:

Ensin neuvolasta käsin yritettiin ujuttaa ns.koko koneisto meidän ki.ppuun.Puheterapeutinkin pääasiallinen tehtävä oli vaatia että köydään kaikilla mahdollisilla mm.perhetyöntekijä kotiin, perheneuvola josta kyhätään helposti lähetteitä joka paikkaan, lastensuojelutyöntekijä,psykologi, foniatri jne. Kun olet joutunut koko koneiston myllyyn et sieltä pois pääse. Lausuntojanne käytetään teitä vastaan ja väärennetään tarvittavalla tavalla ja kotikäynneillä etsitään ihan mitä vain todisteista teitä vastaan jotta lapsi ennenpitkää päätyy huostaan.Se vasta iso bisnes onkin. Sijaisperheet tienaa yhdestä päivästäkin älyttömästi.

Kukaan ei oikeasti voi auttaakaan koska järjestelmä on luotukkin perheitä vastaan.Hallinto-oikeuden tehtävä vain tukea päätöstä huostaanotosta. Tiedän yhden äidinkin kenen terveys ei kestänyt enää sitä hel.vettiä...ennenkuin poika palautettaisiin (ei koskaan).Tampereen yliopistossa gradukin kirjoitettu aiheesta. Todella hirveää luettavaa.

Kehotan ennenkaikkea KIELTÄYTYMÄÄN NEUVOLASSA KAIKISTA lähetteistä ellei kyseessä ole jotain todella akuuttia. Varsinkin itäka.dun perheneuvola on suunniteltu suitsuttamaan perheitä koko koneiston hamapaisiin.

Kuulostat siltä, että olet avun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein se nimetön on henkilö, joka ei halua riitaa. Kun mummo soittaa ja kertoo huolestaan tyttärensä alkoholinkäytöstä lasten läsnäollessa, niin häneltä kysytään haluaako tehdä ilmoituksen nimellään ( aivan saletti perheriita) vai nimettömänä. Se mummo voi olla niiden lasten henkireikä, jonka ilmoittajuuden paljastuttua lapset eivät enää pääse mummolaan vaan ovat jumissa sen juovan äidin kanssa. Päivystyspuhelimessa muuten nimenomaisesti keskustellaan ja neuvotaan, mikäli edellytykset ilmoitukseen eivät täyty. Toki jos ilmoittaja kertoo nimenomaisesti haluavansa tehdä ilmoituksen, se on lain mukaan pakko ottaa vastaan. Useimmat soittavat ja kysyvät neuvoa mitä pitäisi tehdä.

Älä viitsi. Älä oikeesti viitsi puolustella nimettömiä ilmotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunsin äidin joka tappoi lapsensa. Asui silloin hänkin täällä idässä. Lastensuojelun väkeä lappoi jo ennen lapsen syntymää mutta niin vain teki toisenkin ja tappoi sitten molemmat.

Ihmettelen että miten sossu ei sitten ammattitaidossaan näe vaaraa äidissä joka siis jo valmiiksi diagnosoitu mt-potilas.

Just tätä palstan ja koko muunkin maailman kaksinaismoralismia; mt-ongelmaista vanhempaa ei saa arvostella, hän on aivan yhtä hyvä vanhempi kuin psyykeltään tervekin. Toisaalta kuitenkin suureen ääneen huudetaan ja itketään, miksi mielisairas hullu saa kasvattaa lapsiaan, yhyy yhyy.

Mikäli lastensuojeluilmoitusta ei ole mahdollista tehdä nimettömänä, jää yhä useampi lapsi avun ulkopuolelle ja sinne ne viljaeerikat katoaa sitten. Luetaan keltaisesta lehdistöstä tulokset.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli lastensuojeluilmoitusta ei ole mahdollista tehdä nimettömänä, jää yhä useampi lapsi avun ulkopuolelle ja sinne ne viljaeerikat katoaa sitten. Luetaan keltaisesta lehdistöstä tulokset.

Vilja Eerikasta teki kymmeniä ilmoituksia opettajat, terkat ja naapurit. Hänet tappoi isän äiti, sosiaalijohtaja, joka sekaantui prosessihin. Ja ne ammattitaidottomat sossut, jotka kumarteli sosiaalijohtajaa eivätkä välittäneet nimellisistä ilmoituksista.

Nimetön ilmoitus on tyypillinen kiusantekoväline.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat siltä, että olet avun tarpeessa.

Ehei, olet väärässä. Et ole joutunut selkeästikään tutustumaan siihen mitä lastensuojelu kaikessa raadollisuudessaan on. Sääli. Voisi silmäsi aueta.

Omethan tietoinen millasista summista puhutaan rsim. laitoshoudosta / lapsi / vuorokausi? Olethan?

Elämäm_kolun sywä rinta_äni kirjoitti:

2/2

5. Toinen eteläinen paikkakunta. Ls-ilmo tehty äidin jaksamisen vuoksi. Lapsi tulee kuitenkin hoidettua hyvin, sossut käyvät käytännössä kyttäämässä että asunto on siisti. Jaksamiseensa äiti ei saa mitään apua eikä tukea, ainoa ehdotettu ratkaisu on lapsen sijoitus. Siispä äiti "jaksaa" hampaat irvessä.

6. Toinen pohjoinen paikkakunta. Lastensuojelu toimii kuin junan vessa, olen todella yllättynyt että jostain voi vielä löytyä niin kunnollisia ja sydämellisiä sossuntätejä ja sijaisperheitä.

7. Kolmas eteläisehkö paikkakunta. Äiti teki itsestään ilmoituksen pelätessään, ettei osaa huolehtia lapsestaan oikein. On osoittanut pärjäämisensä sittemmin jo monesti. Osa sossuntädeistä tukee ja auttaa, osa etsii väkisin vikoja ja virheitä. Ensiksimainitut ovat onneksi voitolla ja tulevaisuus näyttää valoisalta. 

Summa summarum: Osa ls-sossuista on mukavia, osa Saatanasta seuraavia. Osa sijaisperheistä on mukavia, osa jäänyt ilman omia lapsia ja yrittävät "varastaa" ne muilta. Osa kumpiakin on mitä tahansa kahden ääripään väliltä. Toivokaa parasta ja pelätkää pahinta...

Hyviä esimerkkejä, joista ainakin nousee sellainen puute esiin, että jossain kunnissa yhteistyö eri virastojen välillä ei toimi, ja lastensuojelu käyttää vain omia keinojaan eikä voi tukea esim. kotipalvelulla.