Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä lastensuojelusta?
Matti
30.12.2018 |
Onko kokemusta tai lähipiirissä ollut lastensuojelua?
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaansa tekevät niillä resursseilla mitä on, ihmisiä siinä missä muutkin, vaikeita päätöksiä, joskus tehdään virheitä, raskas työ. Tukipalvelut kohtuullisen hyvät, valvonta liian vähäistä, taloustekijät luovat paineita, vaikeimpiin tapauksiin hankala puuttua.
Miten he tekevät parhaansa kun osa lasutyöntekijöistä haluaa palkkansa ja työskentelevät yksityisfirmalle joka haalii syyttömästikin lapsia huostaan bisneksen ja tukien takia?
Kylmät työntekijät noudattaa tätä lampaan tavoin.
Uskoisin että suurin osa ihan tavallisia hyväntahtoisia ihmisiä, sitten on kuten joka alalla niitä joiden kohdalla ei näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotta homman saisi järkeväksi niin pitäisi tehdä ainakin seuraavat toimet:
1. Lastensuojeluilmoitusten lakkauttaminen "instituutiona" ja ammatikseen lasten kanssa toimivien ilmiantovelvollisuus pois.
2. Lastensuojelulakiin maininta siitä, että lastensuojelun tehtävänä on puuttua ainoastaan niihin tapauksiin, missä lasten terve kehitys on erittäin vakavasti uhattuna.
3. Puolet lastensuojelun budjetista pois.
Ahaa, eli lääkäri joka hoitaa raiskattua pikkutyttöä ei saisi ilmoittaa asiasta? Tai opettaja, jolle lapsi kertoo, että äiti repii tukasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta homman saisi järkeväksi niin pitäisi tehdä ainakin seuraavat toimet:
1. Lastensuojeluilmoitusten lakkauttaminen "instituutiona" ja ammatikseen lasten kanssa toimivien ilmiantovelvollisuus pois.
2. Lastensuojelulakiin maininta siitä, että lastensuojelun tehtävänä on puuttua ainoastaan niihin tapauksiin, missä lasten terve kehitys on erittäin vakavasti uhattuna.
3. Puolet lastensuojelun budjetista pois.
Ahaa, eli lääkäri joka hoitaa raiskattua pikkutyttöä ei saisi ilmoittaa asiasta? Tai opettaja, jolle lapsi kertoo, että äiti repii tukasta?
Mitä ensimmäiseen esimerkkiisi tulee, niin kertoa voisi, mutta vapaamuotoisesti.
Mitä lapsen tukistamiseen taas tulee, niin sen ei tule olla lastensuojeluasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.
Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.
Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?
No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.
Pitäisköhän toi Vilja Eerikan tapauksella ratsastaminen nyt jo lopettaa?
Enpä muuten tiennytkään, että lasussa on työssä myös salapoliiseja, jotka saavat tietoonsa kaikki perintöriidat ja ilmoittajien päihdeongelmat; good for you 👌🏻
Miksi? Se kertoo sen tason. Siksi se kannattaa pitää esillä.
Ja kai sinäkin älykääpiö tajuat, että se ilmoittaja on se avain. Hänen mielenterveytensä, motiivinsa jne.
No ne lastensuojelun salapoliisithan voi selvittää ne nimettömän ilmoittajan mielenterveyden sekä motiivin; aivan! Miten minä älykääpiö en tätä tajunnut!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on kymmeniä tuhansia lapsiperheitä jotka toimivat dellakin saavat apua lastensairaala.
Niistä ei vain kerrota, niistä kun ei saa raflaavia otsikoita revittyä.
Ja toisekseen, jos perhe saa apua ja selviää vaikeuksista, niin miksi muun maailman pitäisi siitä tietää?
Suurin osa julkisuudessa olevista jutuista on ihan vanhempien omaa kyvyttömyyttä.
Ja paino sanoilla SUURIN SYY.
Toki ylilyöntejä ja muuta kamaluutta tapahtuu: aina kun on ihminen välissä niin virheet ovat mahdollisia.
Vai onko joku täydellinen?
Se on totta että ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi pitkällä tähtäimellä, mutta jos ei siihen saada lisää rahaa niin minkäs teet?
Lasu tekee hyvää työtä olosuhteet huomioon ottaen, joka muuta väittää niin on väärässä, mutu kun ei kerro mitään...
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kymmeniä tuhansia lapsiperheitä jotka toimivat dellakin saavat apua lastensairaala.
Niistä ei vain kerrota, niistä kun ei saa raflaavia otsikoita revittyä.
Ja toisekseen, jos perhe saa apua ja selviää vaikeuksista, niin miksi muun maailman pitäisi siitä tietää?
Suurin osa julkisuudessa olevista jutuista on ihan vanhempien omaa kyvyttömyyttä.Ja paino sanoilla SUURIN OSA.
Toki ylilyöntejä ja muuta kamaluutta tapahtuu: aina kun on ihminen välissä niin virheet ovat mahdollisia.
Vai onko joku täydellinen?Se on totta että ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi pitkällä tähtäimellä, mutta jos ei siihen saada lisää rahaa niin minkäs teet?
Lasu tekee hyvää työtä olosuhteet huomioon ottaen, joka muuta väittää niin on väärässä, mutu kun ei kerro mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on paljonkin kokemusta lastensuojelusta sekä omasta että kaverin puolesta. 1/2
1. Pieni pohjoinen paikkakunta. Lastensuojelun sossut ottivat hampaisiinsa jo ennen lapsen syntymää, ja hirveällä tarmolla etsivät ja keksivät perheestä ongelmia. Esim. asunto ei kelvannut lapsen äidin asunnoksi koska avopuoliso oli päävuokralainen = äidillä ei ole kotia. Pinnasänky olisi pitänyt olla hankittuna puoli vuotta ennen lapsen syntymää vaikka oli tiedossa että perhe on muuttamassa ja hankkii sängyn mieluummin vasta sinne uuteen asuntoon. Äiti joi mehua (siis ihan oikeasti pelkkää mehua) josta on myös moittiva maininta kirjallisena. Sossuntädit myös jatkuvasti uhkailivat huostaanotolla ja perheen erottamisella, yrittivät jopa huijata lapsen isän muuttamaan yksin toiselle paikkakunnalle. Onneksi kesäyöläinen "sössi" ja perhe pääsi karkuun.
2. Eteläisempi paikkakunta. Todella kivat sossut. Tukivat, kannustivat ja kehuivat. Jossain vaiheessa perheestä alkoi tosin tuntua siltä, kuin sossut olisivat käyneet heillä vain omaksi ilokseen, sillä monesti alkoi kuulua juttua kuinka "yhdesäkin perheessä pieni lapsi ei edes katso kohti, koska häntä ei olla koskaan katsottu... ihan hirveää on käydä siellä. Tänne taas on niin ihana tulla, kun lapset ovat iloisia ja vanhemmilla hyvät ja lämpimät välit <3" Alkoi siinä hiukan heräilemään kysymys, miksi asiakkuutta sitten jatkettiin, jos kerta kaikkia oli hyvin, eikä siihen koskaan suoraa vastausta saatukaan. Mutta ei se mitään, sossut olivat melkein kuin kavereita jotka kävivät kylässä kahvittelemassa.
3. Sama eteläisempi paikkakunta. Perheen vanhin lapsi otettiin huostaan, aivan aiheestakin. Mutta sijaisperhe omi lapsen kuin itselleen; alkoiva heti tekemään päätöksiä lapsen asioista omin nokkineen. Tästä on nyt 5 vuotta aikaa, ja äitiä eristetään yhä enenevissä määrin omasta lapsestaan, vaikka on yrittänyt tehdä parhaansa saadakseen lapsen kotiin. Kun kyselee asiasta, sossut sanovat vain "katsotaan sitä sitten seuraavassa palaverissa" puolen vuoden kuluttua. Jolloin sanovat taas saman. Lapsen terveydentilaa koskevissa asioissa äidin huolet/mielipitet sivuutetaan täysin, ja jos äiti kyselee ko. asioista sijaisperheeltä, hänelle ei yksinkertaisesti vastata mitään. Äidin ja lapsen tapaamisia on nyt n. kerran kuukaudessa, pari tuntia päiväseltään.
4. Yhä sama paikkakunta. 2 lasta ja vanhempien ero. Lapset jäivät isälle ja sossut yrittävät kammeta äidin mahdollisimman kauas heistä. Isä laittaa lapsille tyyliin mikropizzan ruoaksi ja sossut kehuvat hänet maasta taivaaseen maailman parhaana iskänä, oikeasti isän kodinhoitotaidot ovat aivan retuperällä. Äidin tekemänä taas ei riitä mikään, saa syyt niskoilleen jopa joistain isän tekemättä-jättämisistä. Äiti alistuu kaikkiin ehtoihin ja vaatimuksiin ettei menettäisi lastensa tapaamisoikeutta kokonaan.
2/2
5. Toinen eteläinen paikkakunta. Ls-ilmo tehty äidin jaksamisen vuoksi. Lapsi tulee kuitenkin hoidettua hyvin, sossut käyvät käytännössä kyttäämässä että asunto on siisti. Jaksamiseensa äiti ei saa mitään apua eikä tukea, ainoa ehdotettu ratkaisu on lapsen sijoitus. Siispä äiti "jaksaa" hampaat irvessä.
6. Toinen pohjoinen paikkakunta. Lastensuojelu toimii kuin junan vessa, olen todella yllättynyt että jostain voi vielä löytyä niin kunnollisia ja sydämellisiä sossuntätejä ja sijaisperheitä.
7. Kolmas eteläisehkö paikkakunta. Äiti teki itsestään ilmoituksen pelätessään, ettei osaa huolehtia lapsestaan oikein. On osoittanut pärjäämisensä sittemmin jo monesti. Osa sossuntädeistä tukee ja auttaa, osa etsii väkisin vikoja ja virheitä. Ensiksimainitut ovat onneksi voitolla ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Summa summarum: Osa ls-sossuista on mukavia, osa Saatanasta seuraavia. Osa sijaisperheistä on mukavia, osa jäänyt ilman omia lapsia ja yrittävät "varastaa" ne muilta. Osa kumpiakin on mitä tahansa kahden ääripään väliltä. Toivokaa parasta ja pelätkää pahinta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän sinä, että jos huoltajat kieltäytyvät yhteistyöstä ja tapaamisista tilanteen selvittämiseksi, on ammattitaitoisillekin työntekijöille täysin mahdotonta päästä ainakaan nopealla syklillä tarttumaan perheen ja lapsen tilanteeseen? Kun ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa keksitty.
Ymmärrätkö sinä että ei kaikkien perheisiin tarvitsekaan päästä. Puolet ilmoituksista on turhia.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa olisi ihan jonkinlainen äly riittänyt. Mutta kun ei.
Jos minulla on kädessäni kaksi lastensuojeluilmoitusta. Kummankin mukaan isä hakkaa lasta. Heitänkö noppaa kumman alan tarkistamaan vai mitenkö neuvot tehtäväksi, jos perheisiin ei tarvitse edes päästä tapaamaan heitä?
No ekana kannattaa katsoa onko se ilmoittaja esim perinnönjaossa pettyntt isän sisarus vaiko naapuri joka on riidellyt isän kanssa aidasta.
Ja esim Vilja Eerikan tapauksessa ilmoituksia oli sadellut kymmeniltä ihmisiltä ja silti ei äly riittänyt. Ihan silmällä näki että hiuksia tukoittain revitty päästä jne. Vaan ei, kun ei.
Eiköhän tuollaiset perintöriidat nopeimmin selvitetä kysymällä perheeltä itseltään tapaamisella.
Joo, vaan sitten kannattaa myös uskoa sitä perhettä ja kirjata se tieto jopa ylös. Eikä siihen tarvita edes tapaamista. Voi sen puhelimessakin kertoa.
Maalaisjärki.
Niin niin. Ilmoituksessa kerrotaan isän hakkaavan lasta. Soitetaan isälle, joka sanoo, että kaikki on kunnossa ja lapsi ok. Ja jätetään sitten siihen. Niinkö? Ilman että tarkistetaan edes onko lapsi hengissäkään? Uskotaan joku aitariita mieluummin kuin käydään kotona ja tsekataan onko lapsi ok? Sekö sinusta on hyvää lastensuojelua?
Aivan ensimmäiseksi pitää tarkistaa se ilmoittaja. Siitä se lähtee.
Miten ilmoittaja tarkistetan? Isän sisko soittaa lastensuojeluun ja kertoo että isä lyö lapsiaan. Tässäkö aletaan sitten kyselemään, että onko teillä perintöriitaa ollut? Riitaa piha-aidasta? Veljen naismausta? Mistä kaikkea pitää osata kysyä?
Ja mitä jos ilmoittaja sanoo että joo-o, kyllä meillä teineinä oli kinaa kun varastettiin tupakit vanhemmilta että kumman ne on. Sittenkö todetaan että näin, isän sisko selvästi on nyt kostoretkellä, eikä tarkisteta lasten tilaa, vaikka on saatu tiedoksi että lapsia mahdollisesti pahoinpidellään? Vai miten tuo toimii?
Vai päästetäänkö sossut kaikkiin tietokantoihin, psykiatrian, poliisin jne, jotta voivat tarkistaa onko ilmoittaja "joku hullu" tai kiusantekijä? Ja vaikka ilmoittaja olisikin esim. mielenterveysongelmainen, miten se todistaa että lapsia ei lyödä? Ja mikä koulutus sossuilla tulisi olla, jotta he voisivat arvioida ilmoittajan psyykkistä tilaa sellaisella tarkkuudella, että tietäisivät mikä ilmoitus on aiheeton kiusa ja mikä ei? Tuohon eivät pysty psykiatrit tai psykologitkaan, koska luotettavia vuorovaikutuksessa käytettäviä valheenpaljastusmenetelmiä ei yksinkertaisesti ole.
Toivoisin että tosiaan vastaisit, koska olen todella kiinnostunut siitä, mikä vaihtoehto järjestelmälle on vastustajien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitavat mielipiteet jakautua ihan sen mukaan, ajatteleeko omaa (juoppoa) napaansa vai lapsensa parasta.
Ainakin nuo lastensuojelua tuomitsevat ovat melko sekaisin.
Juu. Niinhän se Vilja Eerikan äitikin oli väärässä ja sossut oikeassa. Eiku...
Se, etteivät resurssit aina riitä, ei ole syy tuomita lastensuojelua. Tytön lähihuoltaja oli isä eikä äiti. Syytä en tiedä mutta voin arvata, että tyttörukan kumpikin vanhempi oli kelvoton. Jos tyttö olisi otettu huostaan, hän eläisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*kaveriEN puolesta, ei sentään kahdessa perheessä ihan noin montaa ongelmaa ole ollut...
Todennäköisistä muistakin typoista syytän kannettavan huonoa näppäimistöä. Kirjaimia jää tulematta vaikka kuinka huolellisesti yrittäisi näppäimiä painaa.
En usko että yksikään henkisesti terve kyseenalaistaa lastensuojelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyöntekijän tehtävä ei ole nykyisin mennä auttamaan kotitöissä tms.juuri synnyttänyttä äitiä vaan usella perheen tilanteesta lausuntoja varten ja esittää vaikka ystävää samalla ja ottaa jopa valokuvia sossuille kämpästä jotta lasuun saadaan todisteita. Varokaa ja kieltäytykää aina.
Perhetyö ei ole tiskausta vaan keino työstää perheenjäsenien vuorovaikutuksen ongelmia.
Miten joku lähäri osaa työstää tuollaisia asioita? Ja mitä se ongelmien keksiminen auttaa vanhempia jotka on lapsen sairastelusta väsyneitä?
Tilaa kotipalvelua, jos tarvitset kotitöihin apua. Perhetyön järjestää sossu ja myös määrittää ongelmat, joihin sillä etsitään ratkaisua. Yleensä vanhemmuuden tukemista se on.
Heillä ei ole mitään koulutusta määrittää tuollaisia vuorovaikutusongelmia. Ja tukea ei voi pakolla. Eikä henkilö jolta puuttuu siihen koulutus. Käytännössähän tuo on sitten sitä, että se täti tulee sohvalle havainnoimaan ja kirjaa erilaisia mutuja joista sitten muokkaillaan lausuntoja, joiden pohjalta tekee päätöksiä toinen osaamaton, joka ei edes tapaa koskaan perhettä.
Täyttä Kafkaa.
Sosionomejahan nuo kait lähinnä ovat perhetyöntekijät nykyisin. Juttelevat eri perheenjäsenten kanssa, lasten kanssa voivat lähteä vaikka pulkkamäkeen. Samalla havainnoivat miten vuorovaikutus perheessä menee ja miten sitä voisi parantaa. Kertovat sitten perheelle parannusehdotuksensa. Monesti kyse voi olla vaikka työnjaosta perheessä tai siitä, että vanhempi pelkää lapsensa negatiivisia tunteita ja välttelee niitä. Useimmiten kyse on vanhemman jaksamattomuuden ongelmasta. Perhetyö aloitetaan ensin sosiaalityön tavattua perhettä ja käynnistettyä perhetyön. Perhetyö on aina vapaaehtoista mikäli kyse ei ole jo lastensuojelun asiakkuudessa olevasta perheestä.
Niin. Eli koulutus puuttuu.
Miksi joku ottaisi tuollaisen kotiinsa?
Perhetyötä jonotetaan useimmissa kaupungeissa kuukausia. Millähän koulutuksella muuten sinun mielestäsi pitäisi ratkoa esim. sellaisia ongelmia, että äiti pelkää kymmenvuotiasta lastaan?
Psykologi.
Ja kai sinne jonotetaan kun pakotetaan.
Niin, että psykologeja riittäisi ratkomaan kotikäynnein mahdollisesti useana päivänä viikossa jotain perheen työnjaollista ongelmaa, jonka seurauksena äiti uupuu ja käy lapsensa tukkaan kiinni? Ei se rakettitiedettä ole sanoa perheelle suoraan, että missä se niiden ongelma on. Ihan sama kuin vaatisit lääkäreitä kotisairaanhoitoon annostelemaan lääkkeet.
Ei se turha osaamaton mappikaupalla paperia syltävä tätönen ole muuta kuin rahan ja ajan haaskausta.
Ja jos se vain tuon vaatii niin siellähän sen voi sanoa psykologin vastaanotolla. Tai jopa neuvolassa. Ei siihen tarvita kolmea hyllymetriä vessapaperia ja kuutta turhaketta niitä pyörittämään.
Ja jos auttaa haluttaisiin niin miksei sitten auteta niissä töissä...
Miksi psykologi on ammattilaisena uskottavampi kuin yhtä korkealle kouluttautunut sosiaalityöntekijä? Ai niin, heillä ei ole viranomaisvaltaa eikä -vastuuta, jos psykologin neuvot eivät auta on se lasu kuitenkin se jonka on tehtävä konkreettisia päätöksiä lapsen tukemiseksi. Jos ei näitä tee, on virkavastuussa laiminlyönnistä. Pikkuisen suurempi ja raskaampi vastuu kuin psykologilla.
Vierailija kirjoitti:
En usko että yksikään henkisesti terve kyseenalaistaa lastensuojelua.
Kyllä lastensuojelun on syytä olla olemassa, mutta ei tässä muodossa kuin nykyään. Kyseinen organisaatio on paisunut liikaa ja laiminlyö samalla sen perustehtävän minkä takia se on olemassa.
Veljeni perhe elää sossutuilla ja kela tuilla saavat 1700 e kk välillä he ottavat huikkaa ja sitten ovat niin fiinejä. Joku oli kerran tehnyt lasun ja kun lasusta tuli niiden kotiin virkailija niin oli juonut kahvit ja sanonut miten harmoninen koti heillä on ja muutenkin kehunut. Oli myös sanonut, että heille tehdään ihan kiusallaan turhia ilmoituksia lapsista. He olivat tulleet juttuun hyvin ja veljeni oli tarjonnut kyydin kaupunkiin lasun naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaansa tekevät niillä resursseilla mitä on, ihmisiä siinä missä muutkin, vaikeita päätöksiä, joskus tehdään virheitä, raskas työ. Tukipalvelut kohtuullisen hyvät, valvonta liian vähäistä, taloustekijät luovat paineita, vaikeimpiin tapauksiin hankala puuttua.
Viimeinen lauseesi kiteyttää sen, ettei oikeasti apua tarvitsevat lapset sitä apua lastensuojelusta saa.
Monet lapset ei sitä apua taida saada juuri sen takia kun vanhemmat eivät ole yhteistyöhaluisia.
Vanhempia ei siitä tarvitse syyttää, ettei lastensuojelussa ole tarpeeksi resursseja ja osaavaa henkilökuntaa.
Toisaalta, jos vanhemmat pystyisit hoitamaan hommansa, ei tarvittaisi niin paljon resursseja. Lasu voisi käyttää resurssit tapauksiin, joissa esim. vanhemman sairauden takia on avun tarve. Tai siihen, kun teini ahdistuksissaan tarvitsee paljon tukea. Tai kun unenpuutteessa oleva vanhempi väsyy. Nyt suurin osa resursseista menee siihen, kun vanhemmilla on ihan muut asiat tärkeämpiä kuin lapsi. Eihän siitä lasua voi syyttää.
Aina se syy ei ole vanhemmissa. Siksi tarvittaisiin AMMATTITAITOISTA henkilökuntaa lastensuojelutyöhön, joka erottaisi, että milloin lasu tehty kiusallaan ja turhasta ja milloin on tosi kyseessä.
Minulla on kokemusta samalla paikkakunnalla kahdenlaisista viranomaisista. Ensimmäisellä kertaa ilmoitus oli täysin aiheeton. Kaksi tuntematonta ihmistä saattoivat pyörällä kaatuneen lapsen kotiin, etuovelle meni silloin teini-ikäinen tytär pikkuveli sylissään. Olin itse olohuoneessa, koirat haukkuivat joten komensin hiljaisiksi. Ilmoitus tuli että ÄITI väsyneen näköinen ( olin itse 37-vuotias ja tosiaan olohuoneessa sohvalla) ja että olin tälle kaatuneelle lapselle huutanut. Laittoivat sitten perhetyön päälle. Kävivät kerta viikkoon lehtiöiden kanssa. Ehdin justiin töistä kotiin kun olivat paikalla. Meille eivät mitään palautetta antaneet. Mutta tekivät eläinsuojeluilmoituksen että koiraa pidetään häkissä. Pyysivät itse laittamaan kun yksi pelkäsi koiria, koira ei muuten häkissä ollut, iso häkki joka toimi petinä lähinnä. Eläinlääkäri kävi kävi ja totesi että kivoja, hyväkuntoisia ja terveitä koiria. Tekivät myös terveysviranomaiselle ilmoituksen kodista. Meillä jostain syystä nousi viemärinhaju pyykkikoneen ollessa päässä. Terveysviranomainen kävi ja totesi että ihan normaali koti.
Toisella kertaa 12v jäi kiinni näpistyksestä. Oli uudet työntekijät, kävivät kotona ja juttelivat lasten kanssa ja sanoivat että asia on tässä.
Olisko ensimmäisillä ollut jaksamisen kanssa ongelmia kun irtisanoutuivat kaikki kerralla työtaakasta johtuen. Mutta ehkä sitä taakkaa olisi ollut vähemmän jos esim. olisivat uskoneet mm. sen että se ei ollut edes äiti joka oli ovella. Ja kai kuka tahansa saa olla väsyneen näköinen jos pieniä lapsia ja vuorotyö. Jos se olisin ollut minä.
Elämäm_kolun sywä rinta_äni kirjoitti:
2/2
5. Toinen eteläinen paikkakunta. Ls-ilmo tehty äidin jaksamisen vuoksi. Lapsi tulee kuitenkin hoidettua hyvin, sossut käyvät käytännössä kyttäämässä että asunto on siisti. Jaksamiseensa äiti ei saa mitään apua eikä tukea, ainoa ehdotettu ratkaisu on lapsen sijoitus. Siispä äiti "jaksaa" hampaat irvessä.6. Toinen pohjoinen paikkakunta. Lastensuojelu toimii kuin junan vessa, olen todella yllättynyt että jostain voi vielä löytyä niin kunnollisia ja sydämellisiä sossuntätejä ja sijaisperheitä.
7. Kolmas eteläisehkö paikkakunta. Äiti teki itsestään ilmoituksen pelätessään, ettei osaa huolehtia lapsestaan oikein. On osoittanut pärjäämisensä sittemmin jo monesti. Osa sossuntädeistä tukee ja auttaa, osa etsii väkisin vikoja ja virheitä. Ensiksimainitut ovat onneksi voitolla ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Summa summarum: Osa ls-sossuista on mukavia, osa Saatanasta seuraavia. Osa sijaisperheistä on mukavia, osa jäänyt ilman omia lapsia ja yrittävät "varastaa" ne muilta. Osa kumpiakin on mitä tahansa kahden ääripään väliltä. Toivokaa parasta ja pelätkää pahinta...
Miten analysoisit oman ja kaverisi perheet? Näin paljon kokemusta lastensuojelusta? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
En usko että yksikään henkisesti terve kyseenalaistaa lastensuojelua.
Ei ole tervettä luottaa kaikkeen sokeasti, ja sokea Reettakin näkee, että kritisoitavaa ja kyseenalaistamisen aihetta riittää nykyajan sossukoneistossa. Vai onko lastensuojelu yhtä pyhä ja tabu kuin Pohjois-Korean hallitsija jota ei saa kyseenalaistaa eikä kritisoida?
Jotta homman saisi järkeväksi niin pitäisi tehdä ainakin seuraavat toimet:
1. Lastensuojeluilmoitusten lakkauttaminen "instituutiona" ja ammatikseen lasten kanssa toimivien ilmiantovelvollisuus pois.
2. Lastensuojelulakiin maininta siitä, että lastensuojelun tehtävänä on puuttua ainoastaan niihin tapauksiin, missä lasten terve kehitys on erittäin vakavasti uhattuna.
3. Puolet lastensuojelun budjetista pois.