Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Päivä päivältä nää jutut tässä keskustelussa menevät sekopäisemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.
Miten se voi olla niin vaikea sille mummolle ymmärtää että se valta kuuluukin miniälle, kun kyse on miniän lapsesta - ei mummon. Tämä on hyvä esimerkiksi huolestuttavasta asenteesta, kun ei edes ymmärretä, ettei mummolla ole muiden lapsiin mitään valtaa.
Äidin tehtävä on suojella lastaan vaikka siitä anopin mieli pahoittuisikin. Tilanne yleensä vain pahenee nimittäin lapsen kasvaessa eikä tuo lapsen elämään mitään positiivista. Ajan kansa nämä mummot aloittavat usein mustamaalaamaan äitiä lapselle ja yrittävät ajaa äidin ja lapsen väliin ongelmia manipuloimalla lasta. Manipuloivia ihmisiä on ollut aina eikä kukaan muutu mitenkään maagisesti ihanaksi lämpimäksi mummoksi, siksi että tulee lapsenlapsi, jos on aina ollutkin manipuloiva ihminen.
Äidin on hyvä oppia vetämään rajoja eikä pelätä, mitä siitä ajatellaan tai tuleeko jollekin paha mieli. Se valta kuuluu täysin lapsen vanhemmille, sitä on turha kyseenalaistaa.
Hyvä valkopestä rajattomuutta kun ei ole itse kokenut sitä. Olisipa minun lapsuuttani suojattu isäni vanhemmilta. Laitettiin 3kk ikäisenä mummilaan päivähoitoon, kun oli pakko. Mummi piti minua pelkkänä itsensä jatkeena ja kritisoi äitiäni aina ja suuttui minulle jos en myötäillyt häntä niissä jutuissa. Jälkikäteen tivasi miksi menin äidin luo silloin ja silloin vaikka hänkin oli paikalla. Antoi tukkapöllyn kun ei saanut äitienpäiväkorttia minulta, koulussa sai tehdä vain yhden. Leikkasi pitkät hiukseni 6v. pois ja otti valokuvan kynitystä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Vaihdevuodet saattavat selittää asiaa osittain mutta ei täysin. Kaikista mummoista ei tule rajattomia tai kajahtaneita. Veikkaan, että monilla näistä hirviöanopeista ja -mummoista on jotain ihan oikeaa mielenterveysongelmaa tai jokin persoonallisuushäiriö. Ei nimittäin ole millään lailla tervettä, että mummo kuvittelee olevansa vauvan "oikea äiti" tai luulee voivansa kaapata lapsen itselleen.
Niin, vähän minustakin vaikuttaa siltä, että mielenterveysongelmaa on. Siihen pitäisi saada sitten apua ihan ammattilaiselta. Ei ole tosiaankaan tervettä käyttäytymistä vauvan vieminen äidiltään. Tavallaan huono tilanne kaikkien kannalta. Vauva on kuitenkin se ihminen, jota kuuluu ensisijaisesti suojella, koska vauva ei pysty suojelemaan itseään.
Itselleni jäi mieleen se kertomus (oliko se nyt tässä vai siinä toisessa ketjussa, en muista), jossa uliseva mummo sieppasi lapsen ja lukkiutui vessaan itkemään. Ja osa kommentoijista vain hymistelee, "te nuoret äidit olette liian herkkiä".
Ketjun juttujen perusteella nuoret äidit ovat lähinnä vaarallisen turtuneita rajojensa polkemiseen. Moni tilanne päässyt järkyttävään pisteeseen ennen kuin nuori äiti on niin lopussa että rajoja on vedettävä. Ja syytän täysin lasten isovanhempia tässä. Moni vauvakuumeinen vanha kurppa ihan tietoisesti hyväksikäyttää tuoreen äidin herkkää tilaa.
Ja jos mietitään evoluution kannalta - mikä tarkoitus onkaan äidin vaistolla? Ei ole samantekevää huolehtiiko äiti yhden kerran liikaa vai kerran liian vähän. Tuo nuoret äidit ovat hysteerisiä-länkytys on niin täyttä shittiä ja mitätöimistä. Ihan kuin äidin ensimmäinen prioriteetti olisi se millainen hän on sukulaisten silmissä - "en kai vaan omi tätä lastani nyt liikaa?"
Mummot kirjoittaa nyt tänne näppäimistöt savuten, kriisiä pukkaa kun näköjään on alettu vaatimaan heiltäkin aivojenkäyttöä ja jopa sen miniänkin äitiyden kunnioittamista. Lukekaa tuo lainattu kommentti ja hyväksykää se että nuoret ovat nyt pienten äitejä, ette te. Käyttäytykää sen mukaan jos on halua kuulua nuoren perheen elämään!
Minulle riittää ihan hyvin kuin poikani tulee lapsensa kanssa käymään meillä kerran kuukaudessa, he tulevat aamusta ja meillä on brunssi, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Paikalla on meidän vanhempien lisäksi pojan nuorempi veli ja sisko, nähdään koko perhe kerralla ja vietetään aikaa, jutellaan ja nauretaan, syödään hyvin ja siirrytään sitten olohuoneeseen löhöilemään.
Pojanpoika on menossa mukana, viihtyy pöydässä yllättävän hyvin ja kertoo jo omia juttujaan. Myöhään iltapäivällä lapset lähtevät kotiinsa ja me mieheni kanssa lähdemme lenkille hyvillä mielin. Tämä on sopiva annos meille rakkaita aikuisia lapsia ja heidän lapsiaan, pystyvät välit kunnossa myös lasten puolisoihin ja seurustelukumppaneihin kun ollaan sopivan harvoin tekemisissä esim. sukujuhlissa toisinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin rajata kauniisti. Annoin täsmällisiä rajattuja, aikataulutettuja juttuja. Kaksi kertaa viikossa.
Seuraus: puhelin soi lauantaina 7.30 kun oli niiiiiin ikävä. Että eikö voisi lapset tulla.
Nuo jutut meni överiksi. Aikataulut lipsui, kaikenlaista roinaa piti käydä ostamassa. Lapsen harrastusohjaajan kanssa riideltiin.
Ja koko ajan keksimällä keksittiin asiaa meille. Välillä iltaysiltä niin että koko aikataulu meni sekaisin.
Kun sitten totesin että tästä ei tule yhtään mitään, mutta edelleen voi käydä sovitusti kylässä niin jumalauta mikä suuttumus siitä repesi. Kun häntä rajataan! Vaikka hän on kaikkensa antanut.
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu osui sattumalta silmiini. Olen 44-vuotias ja yhä terapiassa asioista, joita isän äiti minulle teki ja sanoi, kun hoiti minua väkisin pienenä.
Lapsi ei kuulu isovanhemmille. Hän kuuluu vanhemmilleen.
Vauva ei ole isoäidin vauva.
Kuvaavaa muuten, etteivät av:lle koskaan kirjoita appiukot vaan aina anopit. Jotka puolustava, aivan niin, hulluja, omistushaluisia anoppeja!
Vierailija kirjoitti:
Jaksan ihmetellä näitä tuoreita äitejä, jotka ei kykene vauvansa parasta katsomaan. Minun sylistäni ei ainakaan kukaan vienyt vauvaa. Jos vauva itki toisen sylissä, MINÄ OTIN vauvan kyselemättä. Juoksin perään, jos yritettiin poistua. En ollut kertaakaan erossa vauvasta 3 kuukauteen minuuttiakaan. Vauva oli sitterissä tai kantoliinassa vessassa mukana. Suihkussa kävin, kun vauva nukkui ja mieheni oli kotona. Vauva sai olla toisten sylissä MINUN LÄSNÄOLLESSA. Missä teidän leijonaemovietit on? Ei kai ne mummut niin kovaa juokse, ettette kiinni saa. Miksi ette ota vauvaa pois heti, kun selkä yritetään kääntää. Pistää vihaksi, että tuollaiset lällyt äidiksi rupeaa.
Tässä on tyyppiesimerkki ihmisestä, josta tulee sellainen miniää/vävyä lyttäävä höyrypää mummona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis ei koskaan kyllä sano että niin on äitin tyttö, tai mitään muutakaan positiivista äitiyteeni liittyen. Ei ikinä. Mulkoilee närkästyneesti kun lapset haluavat mummon sylistä äitin syliin.
Ihan perus. Ei äitiyttä kukaan "boostaa", sano mitään sellaista että voi katso, kun pienen on hyvä olla äidin sylissä. Sen sijaan kun mies saa rauhoitettua vauvan itkun muiden nähden niin se on ylimaallinen asia josta puhutaan ihaillen eteenpäinkin. Äitejä väheksytään ja arvostellaan aivan kaikesta.
Koska vauvanhoito on varsinkin vanhalle polvelle täysin "naisten työtä". Samat ne kehuvat reippaaksi ja pystyväksi naista, joka vaihtaa itse autonsa renkaat, mutta saako mies tästä kehuja? Ymmärrät varmaan pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan tehtävä rauhoitella vainoharhaisia yliherkkiä tuoreita äitejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Tuo ehdotus vain valitettavasti kertoo siitä, ettei neuvolan täti hahmota ongelmaa lainkaan.
Tuohan nimenomaan avais sen loputtoman suon ja oikeuden puida teidän perheenne asioita laajemmalla porukalla, anoppi sais neuvolaterkan yhteystiedot jne.
Miten joku voi olla noin tyhmä?
Turha tässä nyt on alkaa ketään tyhmäksi haukkumaan. Ei tiedetä miten ap on asiasta puhunut, on hankalampi jutella irl kuin avautua keskustelupalstalla. Toisekseen on ehkä ajatellut puhua mummolle ikään kuin ammattilaisena vauvan ja perheen tarpeista, vähän niin kuin auktoriteettina. Normaalille ihmisellehän tuo luultavasti toimiikin.
Sorry, mutta kyllä tuo osoittaa todellista tyhmyyttä ja suorastaan ammattitaidottomuutta.
Lähteä juurikin taaaaaas tuosta, että mummot on ihania ja pullantuoksuisia jne. Ja lytätä ne äidin tuntemukset saman tien.
no JUURI noin siinä sanottiinkon.... Voi hyvänen aika näitä palstan hysteerikkoja
Ai että on hysteerikko jos ei ole tyhmä kuten sinä?
No niin, takaisin demiin, tämä on aikuisten palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen etämummu, asutaan talvet Espanjassa niin olen yhteydessä lapsenlapsiin talvisin vain netin kautta. Kesällä nähdään muutaman kerran jos lapset ehtivät tulla käymään kesämökille. Etäiseksi mummoksi sitä väistämättä jää mutta se on vaan hyväksyttävä jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Nyt poika on muutamana talvena ottanut talvilomansa niin, että on ottanut muksut kainaloon ja viettänyt joulun jälkeen viikon pari meidän vanhusten kanssa täällä lämmössä. Pienet tykkää, tottuu äkkiä uuteen ympäristöön ja mummu ja vaarikin tykkää.
Itse en olisi koskaan uskaltanut ehdottaa tätä mutta poika on pienestä pitäen tottunut matkustamaan ja haluaa sitä samaa omille lapsilleen. Poika myös pärjää 2-ja 5-vuotiaan kanssa oikein hyvin. Pojan vaimolla on valitettavasti lentopelkoa niin hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt matkaan mutta ehkä joku kerta hänkin rohkaistuu kokeilemaan.
Älä ole pahoillasi, pienten äiti varmaan levähtää viikon ihan mielellään.
Ei taida olla noita palstan leijonamutseja, jotka eivät päästä lapsiaan silmistään ensimmäisten 30 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia pistää silmään näissä "anoppi helvetistä" tarinoissa. Anoppi on alkuaikoina, ennen raskautta ja lapsen syntymää, "maailman ihanin ihminen". Hänen luonaan on mukava vierailla, hän on herttainen ja kanaemomainen. Moni miniä on valmis väittämään, että anoppi on mukavampi kuin oma äiti ja jopa miniän paras ystävä. Myös mieskin kuvailee äitiään huolehtivaiseksi ja "liian kiltiksi"... Vähän kuitenkin ihmetyttää se miehen "vanhapiika-sisar", joka on täysin saamaton oman elämänsä suhteen ja mt-ongelmainen ja "reppana"... Joka ei ole ikään kuin koskaan kasvanut aikuiseksi... Vähän myös harmittaa se, että anoppi sotkeutuu elämäänne vähän liikaa. Se sinun vanha sohvasi on anopin mukaan huono selälle ja ikäloppu. ennen kuin ehdit "kissa" sanoa, on anoppi kiikuttanut teille uuden sohvan. Anoppi kyläilee teillä ahkerasti mutta toisaalta, hänhän on sinun "paras ystäväsi"... myös hänen ylitsepursuava kanaemomaisuutensa saa sinut tuntemaan itsesi lapseksi jälleen... kuinka mukavaa onkaan olla kuin pieni lapsi, jonka ei tarvitse huolehtia itsestään. Miehesi ylenpalttinen riippuvuus äidistään, näyttää vain hellyyttävältä. miehesi on selvästi huolehtivainen ihminen vaikka hän huolehtiikin äidistään ja tämän tunteista enemmän kuin sinusta. Sinusta siinä ei ole mitään pahaa. miehelle äiti on tärkeä ihmissuhde ja rikkaus.
kun ensimmäinen lapsi syntyy, tajuat kupletin juonen. Narsisti kasvattaa lapsensa itsensä jatkeiksi. Hän ei näe lapsia omina persooninaan. Ne ovat hänen, nyt ja aina. Hän kasvattaa lapsensa ikuiseen lapsuuteen ja ikuiseen riippuvuutteen itsestään. Hän on aina ja ikuisesti päättävä asiat lastensa puolesta. Hän ei ole ikinä tukenut lastensa itsenäistymistä, sallinnut näille omien päätösten tekoa ja omista virheistä oppimista. Vaikka lapsi olis 50v. hän ei ikinä ole saanut kasvaa aikuiseksi koska äiti on kiristänyt ohjaksia sitä mukaa kuin lapsi on kasvanut. On paljon vanhojapoikia ja vanhojapiikoja (ei siis itsenäistyneitä, omaa elämäänsä eläviä sinkkuja), vaan niitä 50 v. mutta lapsen tasolle jääneitä piruparkoja, jotka on kasvatettu täyteen riippuvuutteen äidistään ja joiden pienetkin yritykset aloittaa seurustelu torpataan, koska äiti ei hyväksy ketään kumppania.
Saat siis lapsen ja "helvetti on irti". hän ei ole sinun lapsesi vaan anopin. Narsisti on "rajaton" eli hän ei näe rajoja itsensä ja lähimmäistensä välillä. Olet naimisissa hänen poikansa kanssa, joten sinun asiasi kuuluvat hänelle, olet hänen hallintavaltansa alla ja lapsenne kuuluu ilman muuta hänelle.
Normaali ihminen tunnistaa rajat itsensä ja muiden ihmisten välillä. Hän tajuaa paikkansa ja kunnioittaa muita ihmisiä.
Anoppisi tekee kaiken mahdollisen saadakseen lapsen hallintaansa. alkaa marttyyriulina, mikä on omiaan särkemään miehesi sydämen. Sinusta tehdään demoni, julma ja tunteeton kusipää, joka varastaa lapsen isoäidiltään. Kuinka mummin sydän on niin heikko (vaikka sydämessä ei ole mitään vikaa) että mummi saa sydänkohtauksen ikävästä jos vaavi ei saa olla joka toinen pv yökylässä. (siis imetetettävä vauva). Mummi masentuu ja kuolee jos lapsi eristetään hänestä ja se on pojan vika kun antaa tuon julmurivaimonsa kiduttaa mummia. Kun viet vauvaa kylään, mummi omii hänet täysin. sinulle tehdään hyvin selväksi, että sinä olet vihollinen ja eitoivottu. Miestäsi lietsotaan salakuljettamaan vaavi mummolaan ilman sinua.
Herramunjee. Missä tuollaisia kauhutarinoita tapahtuu? Ihanko elävässä elämässä vai tekeekö mielikuvituksesi tepposet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Ainakin vaihdevuosista sanotaan että silloin voi käyttäytyä kuin uhmaikäinen. En ole itse tavannut sellaisia vaihdevuositapauksia, en tiedä onko kovin yleistä. Ehkä useammin kyse on äidin vallasta luopumisen vaikeus ja ylimielinen kuvitelma omasta erinomaisuudesta ja vauva-asiantuntijuudesta.
Niin, voi olla että roolien muuttuminen tuntuu vaikealta, samoten oma vanheneminen. Ehkä nämä höyrähtäneet mummot eivät vaan suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, että he ovat nimenomaan mummoja, eivätkä äitejä. Taustalla voi myös olla ajatus, että "minä kasvatin lapseni, ja nyt minä voin nauttia työni tuloksista". Ehkä he pitävät vauvan olemassaoloa omana ansionaan, ja siksi vauva tavallaan "kuuluu heille". Siltä vähän tuntuu, kun lukee näitä tarinoita.
Näitä juttuja kun lukee , niin enpä tiedä ovatko ne mummoja jotka pahiten kuutamolla ovat.
Vierailija kirjoitti:
Palstan tehtävä rauhoitella vainoharhaisia yliherkkiä tuoreita äitejä?
Älä muuta viserrä. Ei näytä hyvältä tulevaisuudennäkymät. Maa täynnä erityisherkkiä jos tämä ketju yhtään kuvaa nykyäitien keskimääräistä ajatusmaailmaa.
Peli on menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.
Millä tavalla se on outoa, että äiti päättää omista asioistaan itse ja alaikäisen lapsensa asioista miehensä kanssa? Eihän se mitään erityistä vallankäyttöä ole vaan ihan normaalia elämää.
Samat oikeudet on ihan jokaisella täysvaltaisella ihmisellä, myös sillä anopilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites mummon vointi näin yleensä? Kuullostaa, että voi olla jotain masennusta tai kriisiä taustalla. Hän voi ihan vaikka kokea jääneensä poikansa elämässä ulkopuoliseksi tai pelkää jäävänsä. Pojalla nyt oma perhe. Vaikka se on ihanaa, se voi olla myös pelottavaa. Entäs teillä yleensä? Miten te itse voitte?
Ei tietenkään vauva hoida ns. mummoaan, mutta teidänkin asennoituminen asiaan voi vaikuttaa isosti. Onko teidän välit esim kärsineet ? Se, että et luota mummon kykyyn hoitaa lasta välittyisi itselleni sellaisena, että se varmasti näkyy mummollekin kivuliaana.
Mummosta voi oikeasti olla iso apu. Sitten kun vauva-arki on takana, olisi varmaan teistäkin kivaa saada joskus omaa aikaa. Jos bondaus ei tapahdu nyt, ei se vanhemmallakaan iällä ole sitten helppoa. Eli oma asennekin nyt tsekkiin. Mikä siinä pelottaa jos mummo hoitaa lasta?Voisiko olla jotain hyötyäkin?
Niin että annetaan vaan periksi mummon itkukohtauksille ja äidin mitätöimiselle, koska mummolla on jaksamisongelmia? Kyllä aikuisen ihmisen asia on hakeutua ammattilaisen puheille eikä piinata nuorta perhettä, valjastaa vauvaa terapeutikseen. Äidin jaksaminen ja vauvan ja äidin kiintymyssuhde on vauvavuoden ykkösasia, mummon märinät hoidetaan ihan toisin kuin äitiä syrjimällä ja leikkimällä itse nuorta äitiä. Ihanaa istua sohvalla toisen naisen vauva sylissä, olla kuplassa ja tuijotella vauvaa silmiin, kehitellä pientä hupsua ajatusleikkiä kuinka vauva on oikeastaan mummon ikioma vauva. Kyllä taas jaksaa työviikon?
Missähän kohtaan väitin näin? Sain ap:n viestistä sellaisen kuvan, että mummo on liian omiva, mutta ei mikään sekopää kuitenkaan. (Tosin nyt kun luin viestiketjua eteenpäin niin alkoihan siellä lennellä kaikki aina pedofiileistä lähtien. Voi luoja!)
Luulisi, että jos mummo on oikeasti vaaraksi lapselle ap olisi jo ottanut etäisyyttä, eikä jauhanut 94 sivua täällä teidän kanssa asiasta jatkuvaan tahtiin.
Luulin, että oli oikeasti tarkoitus löytää apua tilanteeseen, mutta tämä aihe olikin selkeästi hormoonihuuruusten äitien ja mummojen taistelutanner eikä mitään muuta.
Sinun viestisi ainakin huurusi mustasukkaisen naisen sanoja. "Annetaan toisen naisen hoitaa"? Come on. Pitääkö mummollekin olla mustasukkainen vauvasta?
Minun viestin tarkoitus oli, että se hysteerinen asennoituminen ei auta teidä, ei mummoa eikä vauvaa. Käyttäkää järkeä ja menkää vaikka perheneuvontaan sen sijaan, että uhoatte täällä.
Voi hyvänen aika. Ketjussa esiintuodut jutut ovat vanhempien päätäntävallan alla olevia asioita. Jos on hyvät ja luotettavat välit niin tuskin ketään haittaa jos mummo piipahtaa vauvan kanssa toisessa huoneessa. Tosin niinkään ei tehdä vaivihkaa vaan on ihan perusasia sanoa että hei me käytäisiin katsomassa peiliä tms. Vauvaa ei minkään innokkuuden nimissäkään kärtetä jatkuvasti syliin - vauvan äiti ihan todella määrittää missä vauva on ja milloin. Suukotteluissa vanhemmat päättävät! Herpesvirukset tarttuvat ihan oikeasti ja aiheuttavat vaarattoman mutta todella kipeän suutulehduksen vauvalle tai jopa hengenvaarallisen yleistulehduksen. Kyllä jotkut mummot tahallaan kääntävät vauvan poispäin äidistä ettei vauva pyytäisi mummon sylistä pois, äidin syliin. Ihan sama mitä vingutte, vanhemmat ovat vastuussa ja siten päättävät sekä pienet että isot asiat lapseensa liittyen. Turha itkeä "mutta kun se on niiiiin rakas..!" Tuskin on kovin rakas jos ollaan valmiita vaikka välirikkoon, kun pitää saada toimia oman pään mukaan.