Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki ap:n kertoma on totta, isoäidin käytös on kummallista. Ei ole OK
- olla antamatta itkevää vauvaa äidille
- puhua, ettei jaksa työssä ilman vauvaa
- puhua syyllistäen, ettei saa nukuttua, jos ei näe vauvaa joka viikko
- viedä lasta tarkoitushakuisesti kauas äidistä ja toiseen huoneeseen (normaalissa tilanteessa tämä on toki ok, muttei minään pakonomaisena ja salakähmäisenä toimintana)
- pitää vääntelehtivää ja tuskastunutta vauvaa väkisin sylissä
- jankata yökyläilystä sen jälkeen, kun siitä on jo puhuttu ja vanhemmat ovat asian selittäneet
Erityisesti tuo itkuinen valittelu, ettei töissäkään jaksa tai nukutuksi saa, kun vauva on vain koko ajan mielessä, kuulostaa huolestuttavalta. Kuka normaali ihminen tuollaista toiselle selittää, kun kyse ei ole omasta lapsesta? Kerran viikossa vierailu on todella usein. Kerran kahdessakin on. Kerran kuukaudessa on ihan riittävä määrä eikä ole mitään outoa siinä, jos ei useammin nähdä.
Minun on oikeasti vaikea kuvitella aikuista ihmistä, joka ei vauvaperheessä kyläillessään toimi vanhempien ehdoilla. Tietenkin itkevä vauva annetaan vanhemmille eikä sylissä oloon kyllästynyttä lasta väkisin pidetä! Ihan outoa käytöstä on kaikki muu.
Silloin kun selittämisestä ja järkipuheesta ei ole mitään hyötyä, pitää vain ottaa etäisyyttä reilusti ja vältellä vierailuja niin paljon kuin mahdollista. Välejä ei tarvitse katkaista kokonaan, mutta äiti/vanhemmat itse saa määrätä vierailutiheyden. Viesteihin ei tarvitse vastata lainkaan tai sitten laittaa valituksiin aina automaattisesti vastaukseksi ”Joo, harmi juttu. Toisella kertaa sitten. Mukavaa viikkoa sinne!”. Itkemiseen ja syyllistämiseen ei tarvitse reagoida mitenkään. Toisesta korvasta ulos, toisesta sisään.
Ap, oletko puhunut neuvolassa tästä? Heille tällaisetkin tilanteet ovat varmaan tuttuja.
Noissa mitä listasit ei ole edes läheskään kaikki, vastaavia juttuja on niin paljon että saisin niistä kirjan kirjoitettua. Neuvolassa tiedetään tilanne, neuvolan täti tosin ehdotti alussa isovanhempien ja meidän yhteistä keskusteluaikaa sinne. Sanoin heti että ei käy, olisi heille täysin väärä signaali ja tapaamista puitaisiin koko suvun kesken jälkikäteen jne. ajattelisivat että ovat ydinperhettä ja neuvola-asiat kuuluvat heille. Perheneuvolan palveluita saadaan meidän kunnassa vasta alkuvuodesta eteenpäin.
Tuo ehdotus vain valitettavasti kertoo siitä, ettei neuvolan täti hahmota ongelmaa lainkaan.
Tuohan nimenomaan avais sen loputtoman suon ja oikeuden puida teidän perheenne asioita laajemmalla porukalla, anoppi sais neuvolaterkan yhteystiedot jne.
Miten joku voi olla noin tyhmä?
Turha tässä nyt on alkaa ketään tyhmäksi haukkumaan. Ei tiedetä miten ap on asiasta puhunut, on hankalampi jutella irl kuin avautua keskustelupalstalla. Toisekseen on ehkä ajatellut puhua mummolle ikään kuin ammattilaisena vauvan ja perheen tarpeista, vähän niin kuin auktoriteettina. Normaalille ihmisellehän tuo luultavasti toimiikin.
Meidän nla-terkka tuumasi vain että vois kokeilla antaa enemmän yhteistä aikaa mummolle ja lapsille. Naurahteli lämpimästi kun kerroin mummon käytöksestä, niin ne isoäidit joskus höpsähtää. Ota omaa aikaa, vaikka päikkärit kun mummo on kylässä. Meno oli tämän ketjun tasoa.
Ja todennäköisimmin ihan aiheesta. Jos miniä nimittelee anoppia sairaaksi sen takia, että tämä käyttää lapsesta "mummun kulta"-tyyppistä nimitystä, niin onpa hullu meininki.
Olet väsynyt provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Meilläkin teki anoppi tuota silloin kun esikoinen oli vauva. "Miten mun poika on nukkunut, onkos mun poika syönyt hyvin" jne. oikein tahalleen teki kun huomasi sen ärsyttävän . Ei loppunut siihen, kun sanoin, että tää on kyllä mun poika. Mutta loppui aika nopeesti kun aloin vastaamaan ihan asiallisesti.
-miten mun poika on nukkunut
-ihan hyvin, vaikka iltapäivisin on tietty aika väsynyt. Vielä kun vauva herättää yöllä ja töissä tietenkin joutuu olemaan skarppina niin varmaan mielellään nukkuis enemmänkin.Ei voi käsittää miten aikuinen ihminen voi toimia noin, ärsyttää tahallaan toista ja vielä lapsen välityksellä. Meillä tuo anopin keino nokitella minulle oli vauvan pussailu. Alkuun pussaili suulle, puutuin siihen heti, sanoin että vältän kariesta ja muita sylkibakteereja. Katsoi minua nokka kiukusta vapisten, yläviistosta, siis niin loukkaantuneena! Pusut siirtyivät poskille, nenään, otsaan, käsiin. Puutuin taas, sanoin että pointti on sylkikontakti - poskilta ja käsistä se sylki kulkeutuu suuhun. Monesti anoppi itse pyyhki hihallaan kuolasta litimärät kasvot vilkuili minua. Pussailu siirtyi korviin, ohimoihin, piti vain saada pussailla! Minulla alkoi mennä hermo ja laitoin miehen asialle. Niin tuli karieksesta yms. miehen suvun yhteinen vitsi ja nykyään anoppi "pussailee" niin ettei voi sanoa pussaako oikeasti vai tekeekö vain maiskautuksen suullaan. Mitä hittoa voi tuolla tavoin toimivalle aikuiselle edes sanoa? Ja tuokin on "niin pientä", ettei siitä tavallaan voi sanoa. Anoppi kiekaisee riemastuneena "enkä pussaa, kun höpsöttelen vaan! Hui kun olet niin ku haukka oikeen, hah hah haa".
Suulle pussailun ymmärrän, mutta muuten tuo on kyllä aivan hysteeristä. Ei ole oikeasti mitään perustetta miksei otsalle tai korvan seutuun saisi pussata. Minusta sinä olet ihan itse tehnyt tuosta jonkinlaisen sairaan valtataistelun ja vetänyt vielä miehesikin mukaan.
Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Meilläkin teki anoppi tuota silloin kun esikoinen oli vauva. "Miten mun poika on nukkunut, onkos mun poika syönyt hyvin" jne. oikein tahalleen teki kun huomasi sen ärsyttävän . Ei loppunut siihen, kun sanoin, että tää on kyllä mun poika. Mutta loppui aika nopeesti kun aloin vastaamaan ihan asiallisesti.
-miten mun poika on nukkunut
-ihan hyvin, vaikka iltapäivisin on tietty aika väsynyt. Vielä kun vauva herättää yöllä ja töissä tietenkin joutuu olemaan skarppina niin varmaan mielellään nukkuis enemmänkin.Ei voi käsittää miten aikuinen ihminen voi toimia noin, ärsyttää tahallaan toista ja vielä lapsen välityksellä. Meillä tuo anopin keino nokitella minulle oli vauvan pussailu. Alkuun pussaili suulle, puutuin siihen heti, sanoin että vältän kariesta ja muita sylkibakteereja. Katsoi minua nokka kiukusta vapisten, yläviistosta, siis niin loukkaantuneena! Pusut siirtyivät poskille, nenään, otsaan, käsiin. Puutuin taas, sanoin että pointti on sylkikontakti - poskilta ja käsistä se sylki kulkeutuu suuhun. Monesti anoppi itse pyyhki hihallaan kuolasta litimärät kasvot vilkuili minua. Pussailu siirtyi korviin, ohimoihin, piti vain saada pussailla! Minulla alkoi mennä hermo ja laitoin miehen asialle. Niin tuli karieksesta yms. miehen suvun yhteinen vitsi ja nykyään anoppi "pussailee" niin ettei voi sanoa pussaako oikeasti vai tekeekö vain maiskautuksen suullaan. Mitä hittoa voi tuolla tavoin toimivalle aikuiselle edes sanoa? Ja tuokin on "niin pientä", ettei siitä tavallaan voi sanoa. Anoppi kiekaisee riemastuneena "enkä pussaa, kun höpsöttelen vaan! Hui kun olet niin ku haukka oikeen, hah hah haa".
Suulle pussailun ymmärrän, mutta muuten tuo on kyllä aivan hysteeristä. Ei ole oikeasti mitään perustetta miksei otsalle tai korvan seutuun saisi pussata. Minusta sinä olet ihan itse tehnyt tuosta jonkinlaisen sairaan valtataistelun ja vetänyt vielä miehesikin mukaan.
Miksi pitää räkiä toisen lasta?
Luulin otsikosta että mummo on jo ilmoittanut kun hoitaa nyt vauvaa niin lapsi sitten teininä vaihtaa mummon vaippaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Meilläkin teki anoppi tuota silloin kun esikoinen oli vauva. "Miten mun poika on nukkunut, onkos mun poika syönyt hyvin" jne. oikein tahalleen teki kun huomasi sen ärsyttävän . Ei loppunut siihen, kun sanoin, että tää on kyllä mun poika. Mutta loppui aika nopeesti kun aloin vastaamaan ihan asiallisesti.
-miten mun poika on nukkunut
-ihan hyvin, vaikka iltapäivisin on tietty aika väsynyt. Vielä kun vauva herättää yöllä ja töissä tietenkin joutuu olemaan skarppina niin varmaan mielellään nukkuis enemmänkin.Ei voi käsittää miten aikuinen ihminen voi toimia noin, ärsyttää tahallaan toista ja vielä lapsen välityksellä. Meillä tuo anopin keino nokitella minulle oli vauvan pussailu. Alkuun pussaili suulle, puutuin siihen heti, sanoin että vältän kariesta ja muita sylkibakteereja. Katsoi minua nokka kiukusta vapisten, yläviistosta, siis niin loukkaantuneena! Pusut siirtyivät poskille, nenään, otsaan, käsiin. Puutuin taas, sanoin että pointti on sylkikontakti - poskilta ja käsistä se sylki kulkeutuu suuhun. Monesti anoppi itse pyyhki hihallaan kuolasta litimärät kasvot vilkuili minua. Pussailu siirtyi korviin, ohimoihin, piti vain saada pussailla! Minulla alkoi mennä hermo ja laitoin miehen asialle. Niin tuli karieksesta yms. miehen suvun yhteinen vitsi ja nykyään anoppi "pussailee" niin ettei voi sanoa pussaako oikeasti vai tekeekö vain maiskautuksen suullaan. Mitä hittoa voi tuolla tavoin toimivalle aikuiselle edes sanoa? Ja tuokin on "niin pientä", ettei siitä tavallaan voi sanoa. Anoppi kiekaisee riemastuneena "enkä pussaa, kun höpsöttelen vaan! Hui kun olet niin ku haukka oikeen, hah hah haa".
Suulle pussailun ymmärrän, mutta muuten tuo on kyllä aivan hysteeristä. Ei ole oikeasti mitään perustetta miksei otsalle tai korvan seutuun saisi pussata. Minusta sinä olet ihan itse tehnyt tuosta jonkinlaisen sairaan valtataistelun ja vetänyt vielä miehesikin mukaan.
Tiesitkö että se karies, ientulehdus, streptokokit ja herpes tarttuu yhtälailla sylkijäljestä oli se sitten poskessa tai otsalla kun lapsi pyyhkii kasvojaan ja laittaa käden suuhunsa. Minulle ei tulisi mieleenkään pussailla kenenkään muun lapsia koska jo bakteerikanta on niin vieras kun en ole perhettä ja toisekseen minusta toisen lapsen kasvojen suukottelu menee ylitse.
Valtataistelua meillä ei ole, koska valta on minulla. Nykyään mummo pussailee koiraansa, lapsi ei siellä tykkää käydä kun mummo ei päästä sylistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.
Samaa mieltä. Käy oikeasti sääliksi nykyajan mummoja. Yksikin väärä liike ja lapsenlapsi on viety isovanhempien elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Meilläkin teki anoppi tuota silloin kun esikoinen oli vauva. "Miten mun poika on nukkunut, onkos mun poika syönyt hyvin" jne. oikein tahalleen teki kun huomasi sen ärsyttävän . Ei loppunut siihen, kun sanoin, että tää on kyllä mun poika. Mutta loppui aika nopeesti kun aloin vastaamaan ihan asiallisesti.
-miten mun poika on nukkunut
-ihan hyvin, vaikka iltapäivisin on tietty aika väsynyt. Vielä kun vauva herättää yöllä ja töissä tietenkin joutuu olemaan skarppina niin varmaan mielellään nukkuis enemmänkin.Ei voi käsittää miten aikuinen ihminen voi toimia noin, ärsyttää tahallaan toista ja vielä lapsen välityksellä. Meillä tuo anopin keino nokitella minulle oli vauvan pussailu. Alkuun pussaili suulle, puutuin siihen heti, sanoin että vältän kariesta ja muita sylkibakteereja. Katsoi minua nokka kiukusta vapisten, yläviistosta, siis niin loukkaantuneena! Pusut siirtyivät poskille, nenään, otsaan, käsiin. Puutuin taas, sanoin että pointti on sylkikontakti - poskilta ja käsistä se sylki kulkeutuu suuhun. Monesti anoppi itse pyyhki hihallaan kuolasta litimärät kasvot vilkuili minua. Pussailu siirtyi korviin, ohimoihin, piti vain saada pussailla! Minulla alkoi mennä hermo ja laitoin miehen asialle. Niin tuli karieksesta yms. miehen suvun yhteinen vitsi ja nykyään anoppi "pussailee" niin ettei voi sanoa pussaako oikeasti vai tekeekö vain maiskautuksen suullaan. Mitä hittoa voi tuolla tavoin toimivalle aikuiselle edes sanoa? Ja tuokin on "niin pientä", ettei siitä tavallaan voi sanoa. Anoppi kiekaisee riemastuneena "enkä pussaa, kun höpsöttelen vaan! Hui kun olet niin ku haukka oikeen, hah hah haa".
Suulle pussailun ymmärrän, mutta muuten tuo on kyllä aivan hysteeristä. Ei ole oikeasti mitään perustetta miksei otsalle tai korvan seutuun saisi pussata. Minusta sinä olet ihan itse tehnyt tuosta jonkinlaisen sairaan valtataistelun ja vetänyt vielä miehesikin mukaan.
Miksi pitää räkiä toisen lasta?
Kun lapsen äiti pusuttaa, on ne pusuja ja suukkoja. Kun mummu pusuttaa, niin mummu räkii. Just. Sitä päivää odotellessa kun joku miniöistä laukoo noin minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Meilläkin teki anoppi tuota silloin kun esikoinen oli vauva. "Miten mun poika on nukkunut, onkos mun poika syönyt hyvin" jne. oikein tahalleen teki kun huomasi sen ärsyttävän . Ei loppunut siihen, kun sanoin, että tää on kyllä mun poika. Mutta loppui aika nopeesti kun aloin vastaamaan ihan asiallisesti.
-miten mun poika on nukkunut
-ihan hyvin, vaikka iltapäivisin on tietty aika väsynyt. Vielä kun vauva herättää yöllä ja töissä tietenkin joutuu olemaan skarppina niin varmaan mielellään nukkuis enemmänkin.Ei voi käsittää miten aikuinen ihminen voi toimia noin, ärsyttää tahallaan toista ja vielä lapsen välityksellä. Meillä tuo anopin keino nokitella minulle oli vauvan pussailu. Alkuun pussaili suulle, puutuin siihen heti, sanoin että vältän kariesta ja muita sylkibakteereja. Katsoi minua nokka kiukusta vapisten, yläviistosta, siis niin loukkaantuneena! Pusut siirtyivät poskille, nenään, otsaan, käsiin. Puutuin taas, sanoin että pointti on sylkikontakti - poskilta ja käsistä se sylki kulkeutuu suuhun. Monesti anoppi itse pyyhki hihallaan kuolasta litimärät kasvot vilkuili minua. Pussailu siirtyi korviin, ohimoihin, piti vain saada pussailla! Minulla alkoi mennä hermo ja laitoin miehen asialle. Niin tuli karieksesta yms. miehen suvun yhteinen vitsi ja nykyään anoppi "pussailee" niin ettei voi sanoa pussaako oikeasti vai tekeekö vain maiskautuksen suullaan. Mitä hittoa voi tuolla tavoin toimivalle aikuiselle edes sanoa? Ja tuokin on "niin pientä", ettei siitä tavallaan voi sanoa. Anoppi kiekaisee riemastuneena "enkä pussaa, kun höpsöttelen vaan! Hui kun olet niin ku haukka oikeen, hah hah haa".
Suulle pussailun ymmärrän, mutta muuten tuo on kyllä aivan hysteeristä. Ei ole oikeasti mitään perustetta miksei otsalle tai korvan seutuun saisi pussata. Minusta sinä olet ihan itse tehnyt tuosta jonkinlaisen sairaan valtataistelun ja vetänyt vielä miehesikin mukaan.
Miksi pitää räkiä toisen lasta?
Kun lapsen äiti pusuttaa, on ne pusuja ja suukkoja. Kun mummu pusuttaa, niin mummu räkii. Just. Sitä päivää odotellessa kun joku miniöistä laukoo noin minulle.
Niin on koska mummo räkii toisen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpönpöpön. On normaalia vauvan ihailua, rakastamista ja hyvänä pitoa ja on epänormaalia. Ap:n tapauksessa mummo käyttäytyy niin kummallisesti, että on syytä asettaa mummolle rajat.
Meidän perheessä vauvasta liian sekaisin mennyt henkilö oli lapsen äidinisä. Mm. vieraisilla käydessä saattoi intoutua kaappaamaan vauvan mukaansa ja lähteä "näyttämään naapurustoa". Siinä sitten juostiin henki kurkussa perään, eikä meinannut lasta ja isoisää löytyä naapurustosta, pikkuvauvalla vain sisävaatteet pikkupakkasella päällä.
Joskus se rajojen asettaminen isovanhemmille on tärkeä tapa rakastaa ja huolehtia omasta lapsestaan. Meillä meininki meni niin oudoksi, että muutimme, eikä lapsenlasta kohtaan oudosti käyttäytynyt isovanhempi tiedä, missä asumme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mun äiti viestittelee ja kyselee miten mun omat kullat voi. Aina muistaa mainita tuon "mummon omat" . Yksi mitä myös tekee, jos lapsi on isänsä sylissä, niin kovaan ääneen lässyttää että niin on isin tyttö, isin tyttö, ja pälyilee sivusilmällä mun reaktiota. Mummoni tekee aivan samaa.
Meilläkin teki anoppi tuota silloin kun esikoinen oli vauva. "Miten mun poika on nukkunut, onkos mun poika syönyt hyvin" jne. oikein tahalleen teki kun huomasi sen ärsyttävän . Ei loppunut siihen, kun sanoin, että tää on kyllä mun poika. Mutta loppui aika nopeesti kun aloin vastaamaan ihan asiallisesti.
-miten mun poika on nukkunut
-ihan hyvin, vaikka iltapäivisin on tietty aika väsynyt. Vielä kun vauva herättää yöllä ja töissä tietenkin joutuu olemaan skarppina niin varmaan mielellään nukkuis enemmänkin.Ei voi käsittää miten aikuinen ihminen voi toimia noin, ärsyttää tahallaan toista ja vielä lapsen välityksellä. Meillä tuo anopin keino nokitella minulle oli vauvan pussailu. Alkuun pussaili suulle, puutuin siihen heti, sanoin että vältän kariesta ja muita sylkibakteereja. Katsoi minua nokka kiukusta vapisten, yläviistosta, siis niin loukkaantuneena! Pusut siirtyivät poskille, nenään, otsaan, käsiin. Puutuin taas, sanoin että pointti on sylkikontakti - poskilta ja käsistä se sylki kulkeutuu suuhun. Monesti anoppi itse pyyhki hihallaan kuolasta litimärät kasvot vilkuili minua. Pussailu siirtyi korviin, ohimoihin, piti vain saada pussailla! Minulla alkoi mennä hermo ja laitoin miehen asialle. Niin tuli karieksesta yms. miehen suvun yhteinen vitsi ja nykyään anoppi "pussailee" niin ettei voi sanoa pussaako oikeasti vai tekeekö vain maiskautuksen suullaan. Mitä hittoa voi tuolla tavoin toimivalle aikuiselle edes sanoa? Ja tuokin on "niin pientä", ettei siitä tavallaan voi sanoa. Anoppi kiekaisee riemastuneena "enkä pussaa, kun höpsöttelen vaan! Hui kun olet niin ku haukka oikeen, hah hah haa".
Suulle pussailun ymmärrän, mutta muuten tuo on kyllä aivan hysteeristä. Ei ole oikeasti mitään perustetta miksei otsalle tai korvan seutuun saisi pussata. Minusta sinä olet ihan itse tehnyt tuosta jonkinlaisen sairaan valtataistelun ja vetänyt vielä miehesikin mukaan.
Miksi pitää räkiä toisen lasta?
Kun lapsen äiti pusuttaa, on ne pusuja ja suukkoja. Kun mummu pusuttaa, niin mummu räkii. Just. Sitä päivää odotellessa kun joku miniöistä laukoo noin minulle.
Niin on koska mummo räkii toisen lasta.
Kun lapsen äiti pussaa, ne on pusuja, mummo räkii toisen lasta. Miten se voi sille mummolle olla niin vaikea ymmärtää, ettei ole hänen lapsensa millään muotoa? Eikä oikeuksia lapseen ole. Tottakai mummo saa olla lapsen elämässä, jos käyttäytyy asiallisesti ja kunnioittavasti toisen lasta kohtaan. Mutta muiden lapsien naamalle nyt ei ole tapana räkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kaikella rakkaudella - naurat näille jutuillesi vuoden-kahden päästä. Pikkusen huumoria ja empatiaa kehiin, ei ole niin haudan vakavaa vaikka jotkut asiat höpsöiltä kuulostaakin. Anna lapsen saada rakkautta muiltakin kuin sinulta<3
Ei välttämättä. Meillä alkoi noin ja parin vuoden päästä tilanne meni siihen, että välit melkein katkesivat. Oli pakko katkaista. Hetki ennen välirikkoa mummo kirjaimellisesti sähisi minulle, vaati lapsen jatkuvaa näkemistä ja supatteli miehelleni sekä sanoi ihan suoraan päin naamaakin kuinka huono äiti olen.
Ap, pidä rajat nyt kun vauva on pieni. Helpompaa kuin rikkoa tai antaa rikkua välit vähän päästä kokonaan.
dansku kirjoitti:
Höpönpöpön. On normaalia vauvan ihailua, rakastamista ja hyvänä pitoa ja on epänormaalia. Ap:n tapauksessa mummo käyttäytyy niin kummallisesti, että on syytä asettaa mummolle rajat.
Meidän perheessä vauvasta liian sekaisin mennyt henkilö oli lapsen äidinisä. Mm. vieraisilla käydessä saattoi intoutua kaappaamaan vauvan mukaansa ja lähteä "näyttämään naapurustoa". Siinä sitten juostiin henki kurkussa perään, eikä meinannut lasta ja isoisää löytyä naapurustosta, pikkuvauvalla vain sisävaatteet pikkupakkasella päällä.
Joskus se rajojen asettaminen isovanhemmille on tärkeä tapa rakastaa ja huolehtia omasta lapsestaan. Meillä meininki meni niin oudoksi, että muutimme, eikä lapsenlasta kohtaan oudosti käyttäytynyt isovanhempi tiedä, missä asumme.
Höpönlöpön itsellesi. Vanha ja varsinkin mies ei muista samalla lailla pukemissääntöjä. Ja pikkupakkanen, - 1? Pärjää jos pusakka, sukat ja pöksyt. Olisiko ollut kohtuuton vaiva ohjeistaa pappaa. ehkä pukea itse toppis vauvalle? Yksi innokas ylilyönti vei siis papalta lapsenlapsen. Ehkä joku muu perhe arvostaa pappaa, itketään perinnön jaossa sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
dansku kirjoitti:
Höpönpöpön. On normaalia vauvan ihailua, rakastamista ja hyvänä pitoa ja on epänormaalia. Ap:n tapauksessa mummo käyttäytyy niin kummallisesti, että on syytä asettaa mummolle rajat.
Meidän perheessä vauvasta liian sekaisin mennyt henkilö oli lapsen äidinisä. Mm. vieraisilla käydessä saattoi intoutua kaappaamaan vauvan mukaansa ja lähteä "näyttämään naapurustoa". Siinä sitten juostiin henki kurkussa perään, eikä meinannut lasta ja isoisää löytyä naapurustosta, pikkuvauvalla vain sisävaatteet pikkupakkasella päällä.
Joskus se rajojen asettaminen isovanhemmille on tärkeä tapa rakastaa ja huolehtia omasta lapsestaan. Meillä meininki meni niin oudoksi, että muutimme, eikä lapsenlasta kohtaan oudosti käyttäytynyt isovanhempi tiedä, missä asumme.
Höpönlöpön itsellesi. Vanha ja varsinkin mies ei muista samalla lailla pukemissääntöjä. Ja pikkupakkanen, - 1? Pärjää jos pusakka, sukat ja pöksyt. Olisiko ollut kohtuuton vaiva ohjeistaa pappaa. ehkä pukea itse toppis vauvalle? Yksi innokas ylilyönti vei siis papalta lapsenlapsen. Ehkä joku muu perhe arvostaa pappaa, itketään perinnön jaossa sitten?
Meiltä kaapattiin samalla lailla lapsi. Lääkkeet kotona, ei mitään tietoa missä lapsi, syömättäkin 8 tuntia.
Ei ollut meidän vika. Eikä ole tuokaam äidin vika.
Vierailija kirjoitti:
Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.
Ei sellainen syli ole turva, jossa pidetään väkisin.
Musta tämä on varsin vapauttava keskustelu siinäkin mielessä, että melkein jo ahdistuin siitä, että lapsenlapsia on pakko hoitaa ja lällyttää koko ajan, jotta välit pysyvät hyvinä. En halunnut sitä pienen lapsen äitinä, enkä halua aikuisen äitinä ajatella joutuvani lapsiperhehumppaan mukaan enää uudestaan, jos lapsenlapsia tulee. On jo muuta tekemistä. Ja on oikein hyvä, että voi antaa kätisevän ja itkevän vauvan vanhemmilleen, eikä tarvitse erityisemmin lohdutella...! Olen seurannut keskustelua piittaamattomista isovanhemmista, siitä kai nämä mielikuvat. Ohis, anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein aistii asenteen mummoja kohtaan. Mitään armoa ei voi antaa, nyt on miniällä "vallan valtikka" ja sitä mielellään heiluttaa. Rajaton MINIÄ ei kunnioita miehen oikeutta omaan perheeseen, ja historiaan. Lapsikaan ei rakkaudesta säry, mummun syli jää mieleen lämpimänä, turvana, sen voi rajaton miniä viedä lapselta! Alko ongelmat on toinen keskustelu.
Samaa mieltä. Käy oikeasti sääliksi nykyajan mummoja. Yksikin väärä liike ja lapsenlapsi on viety isovanhempien elämästä.
Jep ! Täällä oli mm.lista kuinka mummon tulee käyttäytyä lähes kaiken allekirjoitan , mutta kasvot äitiin päin, ei näköesteitä eikä missään nimessä eri huoneeseen. (mummohan saattaisi vaikka karata ikkunasta) en.
Ihan mielelläni keskustelin aikuisten kanssa kun lapsi ei ollut huomiota viemässä samassa tilassa esim.eikä se lapsi siitä traumatisoitunut. Ihmisiä ja mä tarkoitan nyt normaaleja, on erilaisia.Kaikki äidit tuskin haluavat elää absoluuttisessa symbioosissa vauvan kanssa. Toivottavasti eivät!
Ketju ei ole normaaleista ihmisistä isovanhempina joten tavallista ei saisi puhua, mutta viime kommentit alkavat kyllä jo koskea kaikkea kanssa käymistä lapsenlapsen,miniän,anopin ,äidin ja tyttären välillä.
Munankuorilla mennään ja vastaus tähän ei ole "jos et ole rajaton niin don't worry". Jos täytyy joka liike ja lause analysoida 10x ennenkuin toteuttaa sen niin sillä ei ole mitään tekemistä rajattomuuden kanssa .Se on alistamista.
Muuten voiko sen vauvan jättää tai antaa isän hoidettavaksi vai onko ainoastaan äiti, jolla on kompetenssia lapsen hoitoon ?
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Höyrähtäneitä vanhoja naisia kasvaa höyrähtäneistä nuoremmista naisista. Tämä on väistämätön johtopäätös, kun tämän ketjun on kahlannut läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti miettinyt, että miksi monet naiset muuttuvat vanhemmiten jotenkin höyrähtäneiksi. Niistä voi tulla vähän höppänöitä, aggresssivisia, manipulatiivisia, marttyyreja tai muuten vaan sekopäitä. Voiko se johtua hormoonitoiminnasta tai sen lopoumisesta?
Höyrähtäneitä vanhoja naisia kasvaa höyrähtäneistä nuoremmista naisista. Tämä on väistämätön johtopäätös, kun tämän ketjun on kahlannut läpi.
Hieno kiteytys !
Ja todennäköisimmin ihan aiheesta. Jos miniä nimittelee anoppia sairaaksi sen takia, että tämä käyttää lapsesta "mummun kulta"-tyyppistä nimitystä, niin onpa hullu meininki.