Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain pääse yli siitä, kuinka anoppi pilasi sen ajan, kun esikoisemme syntyi. Näin vuosien jälkeenkin vielä riitelemme asiasta mieheni kanssa, kuinka hän asettui äitinsä eikä minun puolelle. Mies ei näe siinä mitään väärää koska "oli eri mieltä asiasta". Heti kun lapsi oli syntynyt, oli anopin päästävä sairaalaan, ja heti meille kotiin kun olimme kotiutuneet. Anoppi soitteli miehelleni koko ajan ja painosti että täytyy nähdä. Minä tarvitsin rauhaa toipua, enkä olisi halunnut koko ajan nähdä,vaan olla rauhassa vauvan kanssa. Anoppi uhriutui kuinka ei saa tutustua vauvaan ja mies komppasi ja näkemisiä järjestettiin. Olin elämäni stressissä vaikka minun piti saada nauttia elämäni tärkeimmistä hetkistä. Olin liian väsynyt ilmaistakseni omaa tahtoani, että minun mielestä oli tärkeämpää että me vanhemmat tutustumme vauvaan ensin. Ei vauva vastasyntyneenä tarvitse mummoa vaan äidin. Mu
Itse en omaa lastani päästäisi noin myrkyllisten ihmisten lähelle, ties mitä potaskaa lapselle keksivät vielä sepostaa, että se oletkin sinä joka aborttia halusit ja muut vain estelivät..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on neuvottu aika ajoin puhumaan suoraan anopille, jos käytös ahdistaa. Kirjoitin aiemmin tänne miten anoppi syyllistää miestäni viestein/puheluin ettei näe lasta tarpeeksi. Anoppi siis hyvin kädetön apuri, ei halua hoitaa vauvaa yhtään vaan pitäisi vaan nähdä.
Kyläily on raskasta kun vauva painaa jo 9kg muttei vielä liiku, anopin luona ei ole yhtään tilaa olla lattiallakaan ja täytyy sylitellä vauvaa koko ajan, että anoppi voi tuijottaa vauvaa ja kuvailla.
On myös änkenyt meille kutsumatta olkkariin istumaan, en voi ymmärtää koko ihmistä, jos on niin ihanaa olla mummo, miksei OLE mummo ja hoivaava isoäiti, vaan kiusallinen tuijottaja?
Vaunulenkillekään en uskalla mummoa päästää, menee ihan tiloihin, jos vauva itkee.
Vauvan pitäisi vaan hymyillä ja olla hiljaaVauvan vanhemmat hoitavat, kenenkään muun ei pidä, ainakaan pyytämättä, ja silloinkin tasan vanhempien sääntöjen rajoissa. Sylissä likisteleminen ja läheisyyden tyrkyttäminen ydinperheen ulkopuolisten ihmisten toimesta ei ole hoitamista.
Vieläkö olisi ap linjoilla, mikä on tilanne nykypäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö olisi ap linjoilla, mikä on tilanne nykypäivänä?
Toivottavasti ap on tajunnut, että asiaa ei voi ratkaista ilman, että koku pahoittaa mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites on joulunaika sujunut, ovatko isovanhemmat sekoileet urakalla? Varsinkin juuri perheenlisäystä saaneiden tilanne kiinnostaa.
Rajattomat isovanhemmat ovat kyllä syvältä. Miksi pitää yrittää tunkea nuorten perheeseen neuvomaan ja pätemään "kun olenhan minä 5 lasta aikoinaan kasvattanut niin tiedän kaikesta kaiken"
Antaisivat olla vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, mitä juttuja täällä. Minusta on tulossa isoäiti, ja vaikka olen todella innoissani asiasta, aion todellakin antaa tyttärelleni tilaa olla äiti. En siis tunkeile vaan tarjoan apua ja tukea tarpeen mukaan. Niin henkistä kuin muutakin. Äiti on lapselle tärkein, minä voin olla isoäitinä tärkeä omalla tavallani. Näin on omakin äitini toiminut ja hänellä on erittäin läheiset välit tyttäreeni. Äitini on kuitenkin ollut tarkka siitä, ettei yritä ns. Omia minun rooliani. Minä olen tyttären ja äitini hyvistä väleistä vain mielissäni.
Aloittajan vauva on jo eskarissa, kulkeeko mummo sielläkin mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kaikella rakkaudella - naurat näille jutuillesi vuoden-kahden päästä. Pikkusen huumoria ja empatiaa kehiin, ei ole niin haudan vakavaa vaikka jotkut asiat höpsöiltä kuulostaakin. Anna lapsen saada rakkautta muiltakin kuin sinulta<3
Rakkautta? Ap:n kertoman perusteella minusta vaikuttaa siltä, että mummilla ei taida kaikki olla ihan kohdillaan. En ole eläissäni törmännyt tuollaiseen käytökseen omassa tai miehen suvussa, ja taatusti on molemmissa suvuissa isovanhemmat olleet aina ihan pähkinöinä lapsenlapsiinsa, mutta ei se ole koskaan ilmennyt tuollaisena käytöksenä. Ihan outoa tuollainen syliin kärttäminen ja itkeminen, ei vaikuta terveeltä ollenkaan. Eikö siis kukaan muu paikalla ollut ole ihmetellyt noita itkemisiä ja lattialla heijaamisia? Käyttäytyykö miehen puolen suvusta muut vauvoja kohtaan noin?
Olen anoppi ja mummi ja nyt kerron teille jotain menneistä vuosikymmenistä. Nämä nykyiset mummot, jotka olivat silloin äitejä, työnsivät lapsiaan mummolaan lomillaan, viikonloppuisin ja koko kesäksi jos vaan mahdollista, siitä oli joskus aikoja sitten kirjoituksiakin naisten lehdissä, että mummojen tehtävä ei ole kasvattaa tai hoitaa jatkuvasti lapsenlapsiaan.
Lapsethan olivat jo päivähoidossa kodin ulkopuolella ja silloin kauhisteltiin, kuinka pitkiä lasten päivät loppujenlopuksi olivat, jopa yli kymmenen tuntia/vrk siis matkoineen.
Kun lapset aloittivat koulun, olivat ahkerat (iso)mummit avittamassa kodeissa ja lasten vanhemmat keksivät Espanjan lomat itseään varten.
Mieleeni tuli, että ovatkohan he niitä, jotka valittavat yksinäisyyttään kun kukaan ei käy katsomassa?
Valitettavasti ymmärrän tunteesi. Kun itse tulin raskaaksi, minua painostettiin aborttiin lapsen isän sekä hänen äitinsä puolelta. Kun en suostunut tekemään sitä, minut ignoorattiin koko raskauden ajaksi. Kunnes sitten kun lapsi syntyi, oli tämä mummo pari tuntia synnytyksen jälkeen osastolla vaikka selvästi kielsin asian kun lapsen isä soitti äidilleen ja ilmoitti lapsen syntyneen :) Minut painostettiin antamaan vastasyntynyt mummon syliin, oli todella epämukava olo ja otti päähän. Tämä asia häiritsee edelleen vaikka aikaa on kulunut reilusti. Muistan edelleen sen aborttiin painostuksen ja uhkailun, niistä asioista ei ikinä ole puhuttu tai pyydetty anteeksi vaikka olen asiaa ottanut monesti esiin. Tämä valitettavasti vaikuttaa siten että minua inhottaa kun lapseni silloin tällöin menee sinne mummolaan useiksi päiviksi ilman minua. Ei tekisi mieli antaa lasta sinne yksinään mutta en myöskään halua olla estelemässä isovanhempien suhdetta lapseeni Vaikeita asioita.